Teijo Uphill Challenge

lauantai 28.9.2019

 

Tapahtuman jälkeen kaikkensa antaneena kohti saunaa. Kuva: Teijo Uphill Challenge @komisantto

 

Onnistuin voittamaan tähän tapahtumaan osallistumisen itselleni, joten päätin lähteä mukaan tapahtumaan. Osallistujille oli ilmainen bussikuljetus Salon linja-autoasemalta minkä tottakai päätin hyödyntää. Tapahtumapaikalle ei muuten olisikaan päässyt ilman omaa autoa. Tämä kuljetus tuli siis todella tarpeeseen. Yllätyin kyllä miten kukaan muu ei ollut hyödyntänyt tätä mahdollisuutta. Minulle oli oma pikkubussi ja sillä huristeltiin Teijolle. Aamulla kuljetuksia oli kaksi, joista olin valinnut aikaisemman vaihtoehdon joka lähti linja-autoasemalta kello 8.30. Myöhäisemmällä vuorolla en olisi enää ehtinyt omaan lähtööni. Olin tapahtumapaikalla noin kaksi tuntia ennen omaa lähtöäni, joten ehdin hyvin hakea osallistujamateriaalin. Jonoja ei ollut vielä tässä vaiheessa aamua. Myytävänä oli erilaisia tapahtumapaitoja, hanskoja, pipoja, lippiksiä yms. En kuitenkaan ostanut mitään. Paitoja on jo ihan riittävästi eikä pipo näyttänyt mitenkään erityisen hienolle. Hanskat oli pakollinen varuste tässä tapahtumassa, mutta ne olin ostanut jo etukäteen kaupasta. Pitkähihainen paita oli myös edellytys osallistumiselle. Onneksi nyt oli jo senverran viileä, että pitkähihainen paita oli ihan mieleinen varuste.

Varusteet sai jättää käytävältä löytyviin lukollisiin kaappeihin minkä kävinkin heti varaamassa itselleni. Minulla ei ollut autoa minne viedä tavaroita säilytykseen juoksun ajaksi. Naisten vessassa haisi ihan viemärille. Ilmeisesti vessat ei ole ollut hirveässä käytössä ennen tätä päivää. Nyt naiset jonotti sievässä jonossa vessaan. Yksi vessoista oli kaiken kukkuraksi epäkunnossa. Onneksi tapahtumassa ei ollut hirvesäti osallistujia niin kaikki ehti kuitenkin käydä vessassa ennen lähtöä. Lähdöt oli porrastettu viiden minuutin välein kello 10.15 alkaen. Oma lähtöni oli vasta 11.00. Yhteen lähtöryhmään oli laitettu aina joku ryhmä, parijuoksijoita ja yksilösarjaan osallistujia. Meitä oli ehkä alle 20 yhdessä lähdössä mikä oli sopiva määrä ettei esteille kertynyt kauheaa ryysistä. Polut olivat paikoin kapeita, mutta hyvin sain tilaa mikäli saavutin hitaammat juoksijat. Joillain esteillä joutui hetken odottamaan, mutta toisaalta tämä oli oiva hetki hengähtää. Aika meni hyvin kypärää päähän asetellessa ja seuratessa miten muut esteen kipuavat ylös ja alas. Ehkä nopeamminkin olisi voinut mennä, mutta ei se ole niin justiinsa. En lähtenyt juoksemaan aikaa vaan lähinnä suorittamaan radan läpi ja katsomaan millainen tämä tapahtuma on.

Vesiesteen piti olla vyötärölle asti, mutta mitä vielä. Olin hetkessä kaupaani myöden kymässä vedessä ja minun oli pakko uida eteenpäin päästäkseni. Jouduin siis uimaan pienen lamme poikki kylmässä vedessä. Onneksi henkilökunta opasti jo ennen veteen menemistä, että muistakaa hengittää vaikka juuri sillä hetkellä tämä neuvo lähinnä naurattikin. Kylmässä vedessä happea haukkoen tämä onneksi palasi mieleeni. Vesiesteen jälkeen kengät oli täynnä vettä ja kaikki vaatteet läpimärät. Ylös päästyäni minulle vaan todetaan, että enää pari kilsaa. Pari kilsaa vielä näissä märissä vaatteissa! Ei voinut minkään. Kallioilla juostessa piti varoa liukastumasta tai kompastumista juurakoihin. Onneksi selvisin tästä metsäpätkästä.

Pimeä sokkelo oli aika hirveä ja minulla tuntui kestävän ikuisuus sen selvittämiseen. Onneksi ovella opastettiin huutamaan apua mikäli paniikki iskee. Viimenään selvisin tästäkin ja kirmasin eteenpäin. Viimeisenä esteenä oli palapeli, jossa piti koota puisista paloista mainoskyltti. Olin voittanut tähän exit gamesin pisteelle vihjeen, mutta hirveästi tästä ei tuntunut olevan apua. Tämänkin kasaamisessa meni hetki jos toinenkin. Viimenään järjestäjä tuli toteamaan minulle, että sinä olet tässä jo ollut aika kauan ja yritti neuvoa minua. Nyt maali jo häämöttikin. Olin maalissa ajalla 1.37.27 millä olin yksilösarjan 16. Täällä ei ollutkaan erikseen naisten sarjaa vaan miehet ja naiset oli asetettu samalle viivalle mikä oli vähän epäreilu asetelma. Tähän 10 km reittiin meni siis minulta puolet kauemmin kuin ilman esteitä 10 km lenkillä kestäisi. Tosin tapahtuman infoissa kerrottiin reitin kiertämiseen kestävän 2-4 tuntia kuntotasosta riippuen. Tähän nähden suoritin radan nopeasti.

Juoksun jälkeen saimme kivan jumppapussukan, sukat, osallistujamitalin ja vähän evästä.

Tapahtuma oli toisaalta ihan hauska, mutta ehkä tämä ei kuitenkaan ole minun juttuni. Ainakin yksin esteiden suorittaminen oli todella rankkaa. Ehkä ryhmässä radan suorittaminen voisi olla hieman helpompaa, kun esteissä pystyy auttamaan toista. Tietysti juoksuosuuksissa toisen auttaminen on haasteellista. Esteet oli minulle todella vaikeita, mutta tasaiset juoksupätkät oli ihan kivoja. Rinteen päältä oli myös aika hienot maisemat vaikka ei niitä kauaa ehtinytkään ihailemaan. Porukalla tämä tapahtuma on varmasti ihan hauska. Osallistujalta vaaditaan aika ronskia ja rohkeaa luonnetta mitkä on minusta hyvin kaukana. Minä taidan jatkossakin keskittyä vaan asfalttikisoihin ja korkeintaan uskaltaudun ilmoittautumaan johonkin polkujuoksutapahtumaan. Polkuosuuksien juokseminen oli ihan hauskaa vaikka tarkkana saikin olla.

Eväspussukka ja mitali

Osallistujamitali oli  heppoisesti tehty ja se hajosi jo tapahtumapaikalla muutamalta osallistujalta. Omani onneksi säilyi ehjänä kotiin asti. Onneksi en satuttanut itseäni missään esteissä vaikka moni näyttikin kinkkaavan vaivalloisen oloisesti autolleen. Riskit oli olemassa. Lämmin sauna ja suihkuun pääseminen juoksun jälkeen oli kiva juttu. Tosin minun jälkeeni tulleille peseytyjille oli kuulemma tullut vain kylmää vettä mikä ei ole kiva yllätys. Onneksi itse ehdin peseytymään lämpimällä vedellä ja saunassa sain kohmeiset jalkani lämpimiksi. Nyt vaan toivotaan, että en tule kipeäksi tämän jälkeen. Onneksi minulla oli vaihtovaatteet ja kengät ettei kotiin tarvinnut lähteä märissä vaatteissa.

Paluumatkalle minulla oli taas yksityiskuljetus. Ihme ettei kukaan muu ollut hyödyntänyt näitä ilmaisia kuljetuksia. Viimeisillä voimilla fillaroin kotiin ja nyt en enää tänään tee yhtään mitään. Päivän aktiivisuusprosentti näyttää jo tässä vaiheessa iltaa 202 %. Huomenna huilaillaan ja parin viikon päästä taas juostaan.

Espoo rantamaraton

lauantai 21.9.2019

Sää oli aamulla pilvinen, mutta onneksi ei satanut

Olin aika väsynyt edellisen viikonlopun Tampereen reissusta ja yritin epätoivoisesti myydä tämän tapahtuman osallistumisoikeutta muutama päivä ennen tapahtumaa. En kuitenkaan saanut sitä myytyä, joten päätin itse lähteä juoksemaan ettei rahat mene aivan hukkaan. Tästä tapahtumasta olen aina tykännyt todella paljon, joten siitä asia ei kiikastanut. Perjantaihin mennessä kuitenkin sain kerättyä voimia ja pakkasin juoksukamat kassiini, tilasin bussiliput ja päätin lähteä juoksemaan. Lauantaina aamulla lähdin aikaisella bussilla kohti Helsinkiä. Munkkiniemestä menin paikallisbussilla Otaniemen urheiluhallille. Reitti oli jo tuttu aikaisemmilta vuosilta, joten perille löytämisen kanssa ei ollut ongelmia. Koko päivälle oli luvattu sadetta, mutta onneksi nyt ei satanutkaan. Maa oli kyllä märkä eli ilmeisesti yöllä oli satanut. Otahallissa oli hyvät opasteet siitä mistä löytyi pukuhuoneet, varustesäilytys ja mistä sai hakea numerot. Intersportin kisakaupassa oli edullisesti myynnissä new balancen kenkiä, mutta nyt en löytänyt mitään jalkaani hyvin istuvia lenkkareita. Oikeastaan se oli ihan hyvä, koska juuri viime viikonloppuna mukaani tarttui yhdet uudet lenkkarit. Vaikka kenkiä ei voi koskaan olla liikaa niin ehkä parempi kuitenkin näin.

Toivoin säätiedotuksen pitävän paikkansa. Sateessa olisi tauko juuri juoksun ajalla.

Hain kisanumeroni mitä ei tarvinnut jonottaa yhtään. Alue oli hyvin laaja ja eri noutopisteet oli numeroitu hyvin. Paidan sai hakea eri pöydältä. Ilokseni tässä tapahtumassa oli pieniä xs -paitoja, joten päätin ottaa sellaisen. Se olikin oikein hyvä minulle. Keskellä hallia oli jaossa pieniä näytepussukoita ja tuubeja. Otin ilmaiset näytteet matkaani ja menin puhuhuoneisiin vaihtamaan vaatteeni. Vessaan ei onneksi vielä tässä vaiheessa tarvinnut jonottaa mikä oli iloinen yllätys. Lähempänä lähdön ajankohtaa naisten vessoihin olikin jo jonot. Tuntuu ettei näissä tapahtumissa ole ikinä tarpeeksi naisten vessoja. Miehet kyllä pääsevät lähes kävelemään vessaan sisään, mutta toista se on naisilla.

Ensimmäisenä lähtivät sm-juoksijat. Minun lähtöni oli heti heidän jälkeensä toisessa lähtöryhmässä kello 12.10. Ilokseni ulkona ei satanutkaan. Arvoin vielä hetkeä ennen lähtöä olisiko minun pitänyt laittaa enemmän päälleni. Monilla tuntui olevan pitkälahkeiset trikoot ja pitkähihainen paitakin. Minulla oli päälläni vain caprit ja tapahtumapaita. Lähtöalueella seistessäni olin kuitenkin hyvin iloinen etten laittanut yhtään enempää päälleni. Ulkona tuntuikin olevan yllättävän lämmin. Jopa aurinko paistoi lähtöalueella seistessämme. Mikäli tässä seisoessa on lämmin niin varmasti juostessakin tarkenee.

Lähtömerkki ammuttiin ilmaan ja pääsimme matkaan. Lähtö oli hieman ruuhkainen, mutta onneksi se hälveni hetken kuluttua. Reitti lähti tuttuun suuntaan eikä tässä ollut muutenkaan mitään vaaraa eksyä muista. Muistin jo tiettyjä kohtia reitiltä. Muistelin juostessani miten viime vuonna vettä tuli kuin saavista kaatamalla, mutta onneksi nyt ei satanut. Myöhemmin matkalla hieman tihkutti, mutta onneksi se ei haitannut menoa. Alkumatka kierteli hyvin pitkälti rantoja pitkin ja tykkäsin tästä reitistä tosi paljon. Paluumatkalla oli jo hieman asfaltiosuuksia mitkä ei ollut niin mielenkiintoisia juosta. Onneksi kuitenkin tiesin reitin kulkevan jo maalia kohti niin mielenkiinto säilyi.

Puolenvälin jälkeen muutamia juoksijoita oli edessä ohiteltavina. Ilmeisesti nämä olivat niitä aikaisemman lähdön häntäpään juoksijoita. Onneksi reitti oli riittävän leveä ja ohitukset sujuivat näppärästi. Joku mies tosin tiputteli useampaan kertaan päähineensä ja pysähteli ja kiihdytteli eteeni. Nämä aiheuttavat aina välillä pieniä vaaratilanteita mikäli joku pysähtelee varoittamatta. Onneksi kukaan ei juossut hänen päällensä.

Kotijoukot pystyi hyvin seuraamaan juoksijoiden matkaa kotoa käsin

Reitin varrelta bongasin muutaman tutun kannustajan ja näistä sainkin kivasti lisävoimia viimeisille kilometreille. Juoksu tuntui kevyeltä eikä viime viikonlopun puolimaraton tuntunut haittaavan menoa yhtään. Nyt olin taas täynnä virtaa. Viimeiset kilometrit meni kivaa metsäpolkua kuten aikaisemminkin. Nyt oltiin jo todella lähellä. Yritin kiristää vauhtiani ja saada edellä juoksevia kiinni. Metsäpätkän päätyttyä maalialueen kuulutukset kantautuivat korviin. Maratonin juoksijat ohjattiin vielä toiselle kierrokselle, mutta minä sain luvan kaartaa urheilukentälle. Vielä kierros yrheilukentän ympäri ja sitten olisinkin jo maalissa. Kuuluttaja sanoi 1.42.00 ajan täyttyneen juuri. Tämä oli minulle tosi iloinen yllätys. Minulla oli enää muutama sata metriä juostavaa ja nyt tiesin hyvän ajan olevan käsillä. Laitoin kaikki viimeiset voimani käyttöön. Jotkut kommentoivatkin miten minulla on kevyt askel. Itse kyllä mietin sen olevan kaikkea muuta, mutta kiva näin. Lopulta olin maalissa ajalla 1.43.02. Olin tähän aikaan todella tyytyväinen. Tämä oli jopa toiseksi paras aika ikinä. Olin todella ihmeissäni tähän aikaan, mutta totta se oli. Maaliviivan jälkeen saimme kaulaamme mitalit. Eväspussukat olikin ilokseni valmiiksi kerättynä. Lisäksi saimme juomapullon ja suolakurkkuja ja banaanin puolikkaan sai ottaa erilliseltä pöydältä. Juomaa oli onneksi tarjolla. Sitä tarvittiinkin, koska olin juossut muutaman juomapisteen ohi säästääkseni aikaa. Olisiko hyvä aikani sitten johtunut tästä etten turannut aikaani juodessa. Ne ovat kyllä aina olleet heikko kohtani ja nopea juontitekniikka vaatisi hiomista.

Maalissa ja mitali saatu kaulaan

Olen tyytyväinen omaan suoritukseeni

Muutama kuva oli saatava muistoksi ja sitten olikin suunnattava sisälle lämmittelemään. Aina juoksun jälkeen tulee kylmä. Kävin hakemassa tavarani säilytyksestä. Noutaminen sujui joutuisasti ja pääsin suuntaamaan pukuhuoneita kohti. Kävin pesulla ja vaihdoin kuivat vaatteet päälleni. Kiiruhdin bussille ja kotia kohti. Nyt oli ollut kiva päivä ja olin iloinen, että olin kuitenkin tullut tänne juoksemaan.  Yritin olla laiska ja mennä Ruissalojuoksuihin juoksemaan kymppiä tämän puolimaratonin sijaan, mutta onneksi en lähtenyt. Tämä on todella kiva tapahtuma, jonne tulen varmasti myös ensi vuonna uudestaan. Tänne pääsee hyvin kulkemaan julkisilla kulkuneuvoilla ja kaikki järjestelyt toimivat moitteetta.

Eväspussukka sisälsi paljon erilaisia patukoita

Hieno ja laadukkaan tuntuinen osallistujamitali

Tampere puolimaraton

Sunnuntai 15.9.2019

Tampereen ympärijuoksu suoritettu

Tampereen kauniit maisemat. Tykkäsin tästä kaupungista todella paljon.

Onnistuin ostamaan edullisen osallistumisoikeuden tähän tapahtumaan. Päätin mennä Tampereelle edellisenä päivänä ja olla lauantai-sunnuntai välisen yön hotellissa. Tämä osoittautui todella hyväksi vaihtoehdoksi. Varasin hotellihuoneen itselleni ja sekin onnistui kaikin puolin todella hyvin. Kämppä oli oikein kiva ja todella hyvin varusteltu. Siellä oli jääkaappi, mikro, vedenkeitin, astiat yms. Päätin ostaa jääkaappiin itselleni aamupalatarvikkeet ettei minun tarvitsisi aamulla seikkailla ympäri kaupunkia etsien sopivaa kahvilaa. Huone piti luovuttaa sunnuntaina klo 11 mennessä, joten ehdin hyvin syömään aamupalan. Ilma oli todella sateinen, joten kaupungille ei huvittanut lähteä kastumaan ja paleltumaan. Kohta joutuisimme juoksemaan sateessa. Puolimaratonin ja 10 kilometrin juoksijoiden lähtö oli yhdeltä. Lasten juoksut oli tätä ennen. Tapahtumapaikalla Pellavantorilla ei ollut kuin muutama koju. Fressin esittelypiste, missä oli onnenpyörä. Siitä voitinkin treenikerran personal trainerin kanssa.

Säätiedotus ei luvannut hyvää. Lähtö oli yhdeltä.

Pellavantorilta löytyi myös kisakanslia, varustesäilytykseen varattu teltta sekä muutamat bajamajat. Menin sateelta suojaan parkkihallin rappukäytävään minne tuli muitakin myöhemmin. Bajamajoja oli ihan liian vähän osallistujamäärään nähden ja jonot oli hirvittävän pitkät. Myös varustesäilytyksen jono oli todella pitkä juuri ennen lähtöä. Onneksi järjestäjä teki viimenään jotain ja jono hälveni hetkessä kuin savuna ilmaan. Nyt oli jo kiire lähtöalueelle. Olisimme kaikki myöhästyneet lähdöstä. Vettä satoi hiljalleen, joten otin lähtöalueelle sadetakin mukaani. Monet heittivät takin lähdön jälkeen roskikseen, mutta minä en raaskinut tehdä sitä nuukana ihmisenä. Sidoin sadetakin vyötärölleni ja ajattelin sen olevan tarpeen viimeistään maaliin tultaessa. Aina juoksun jälkeen tulee todella kylmä. Muutamia juomapisteitä päätin ohittaa. Sade onneksi loppui parin ensimmäisen kilometrin jälkeen. Vesilätäköitä sai väistellä ja toivoa tossujen pysyvän kohtuullisen kuivana.

Reitti kierteli vesistön rantoja pitkin. Maisemat olivat minulle täysin uusia, koska Tampere ei ollut minulle mitenkään tuttu kaupunki. Tykkäsin kuitenkin tästä kaupungista heti tänne tultuani. Kiva nähdä nyt kaupunkia juoksijan silmin. Matkan varrelta löytyi jopa jalkakäytävälle sijoitettu liikenneympyrä. Tälläista en ollutkaan nähnyt missään aikaisemmin. Menomatkalla jopa osasin käyttää tätä ihan oikein, mutta takaisin tultaessa oli jo päästävä lyhintä reittiä maalia kohti. Juoksu kulki mielestäni ihan hyvin ja reitti oli merkitty riittävän hyvin. Vaikkakin heti alussa järjestäjä kuulutti ja muistutti kaikkia miten siinä sitten käy, kun kalkkiviiva vedetään kuivalle maalle ja nyt sataa. Kaikki työ oli valunut veden mukana hukkaan. Onneksi risteyskohdissa oli henkilöitä viittomassa oikeaan suuntaan eikä reitistä tarvinnut murehtia. Ruuhkaa ei ollut kuin ensimmäisillä kilometreillä. Muuten sain juosta rauhassa omaa juoksuani, mutta kuitenkin edellä näkyi aina joku selkä mitä seurata.

Maali oli kauniin sillan päässä ja maalihuolto heti tämän jälkeen Ratina stadionilla. Saimme mitalit kaulaamme, eväspussukat käteemme ja kioskin naiset tarjosivat juoksijoille ilmaisen kupin teetä tai kahvia mikä oli todella iloinen yllätys. Lämmin juoma oli kiva lisä ja lämmitti kivasti.  Laukut oli kuin olikin siirretty järjestäjän toimesta Pellavantorilta tänne sillä aikaa, kun me olimme juoksemassa. Laukut oli hienosti järjestetty numerojärjestykseen katsomon penkeille. Löysin oman laukkuni oikein hyvin. Pukuhuonetta hetken etsin, mutta viimenään löysin senkin muita seuraamalla.Muut naiset pelottelivat ettei suihkuista tulisi lämmintä vettä, mutta ilokseni sieltä tulikin. Kävin nopeasti suihkussa, puin kuivat vaatteet päälle ja söin saamiani eväitä. Nyt olikin aika lähteä kohti linja-autoasemaa mistä bussini lähtisi Turkuun.

Eväspussukan sisältö

Ihastuin Tampereeseen ja sinne on ehdottomasti päästävä uudestaankin. Viimeistään ensi vuonna osallistun tähän samaan tapahtumaan ellen keksi mitään muuta tapahtumaa ennen sitä. Pidennetty viikonloppu tai vähintään yksi yö Tampereella. Haluaisin ehtiä tutustumaan tähän kaupunkiin vielä paremmin. Toivottavasti ensi vuonna olisi paremmat ilmat kuin tällä kertaa.

Tapahtumapaidan laatu oli pettymys. Paita oli jo valmiiksi hajalla.

Pispalan portaat

 lauantai 14.9.2019

Minä pieni onnetar voitin facebookin arvonnasta osallistumisen tähän tapahtumaan. Tosin normaalihinnallakaan tämä ei olisi ollut kallis. Se olisi kustantanut 15 euroa, mutta siihen ei sisältynyt paitaa kuten moniin muihin tapahtumiin. Päätin lähteä kokeilemaan millainen tämä tapahtuma on. Olin muutenkin menossa Tampereelle, joten tämä menisi hyvin siinä sivussa.

Tapahtumapaikka sijaitsi Tamppereen keskustan laitamilla. Päätin mennä bussilla, koska matkaa kävellen olisi tullut useampi kilometri. Bussilla meneminen oli oikea valinta, koska vettä alkoi satamaan kuin saavista kaatamalla bussia odotellessa. Onneksi minulla oli sateenvarjo ja sadetakki mukana. Löysin oikealle pysäkille ja bussikin tuli kohta. Matka meni eväitä syödessä vaikka matka ei kestänytkään kauaa. Nyt vain oli hyvä aika hengähtää ja syödä jotain. Olin reilun tunnin etuajassa tapahtumapaikalla Pub Kujakollilla. Kisatoimisto oli pubin sisällä. Sisällä ilma oli tunkkainen ja tupakka haisi ikävästi mikä kävi hetken päästä henkeeni. Muutamia kylänmiehiä oli tullut kaljalle ja he ihmettelivät meidän touhuja. Ilmoittautuessa saimme kilpailunumeron ja hakaneulojen lisäksi mitalit. Tämä olikin ensimmäinen kerta, kun sain mitalin etukäteen. Nyt olisi ollut hyvä hetki lähteä pois juoksematta portaita.

Erillisiä pukuhuoneita ei ollut joten vaatteet vaihdoin naisten vessassa. Vessojakin oli vain yksi miehille ja toinen naisille.  Onneksi kyseessä oli todella pieni tapahtuma, joten ruuhkaa ei syntynyt. Kassit sai kuulemma jättää pubiin sisälle juoksun ajaksi. Paikalla ei ollut vieläkään kuin muutama juoksija. Päätin lähteä katsomaan millaisia portaita pitkin olen lupautunut juoksemaan. Portaat olikin yllättävän pitkät ja välistä meni pari autotietäkin. Askelmien pituus vaihteli eri vaiheissa rappusia mikä tekee juoksusta haasteellisempaa. Ei auttanut kuin toivoa parasta ja toisaalta ei minulla ollut suuria odotuksia tämän tapahtuman suhteen. Kunhan tulin katsomaan millainen tämä tapahtuma on ja kannattaako tähän osallistua jatkossakin. Järjestäjät putsailivat rappusia havunneulasista ja virittelivät kylttejä, keiloja yms. Onneksi rappuset eivät tuntuneet olevan kauhean liukkaat vaikka juuri oli satanut. Se tästä vielä puuttuisikin, kun kompaistuisin rappusissa ja huominen juoksu olisi mennyt pipariksi.

Menin takaisin sisätiloihin vaikka minun oli selvästi vaikea hengittää siellä ja yskä vain paheni. Ulkonakaan ei tarennut olla eikä varsinkaan sateessa. Hetken päästä tuli hurja sadekuuro minkä aikana tuli jopa rakeitakin. Nyt oli sentään syyskuun puoliväli ja maa oli valkoisenaan pienistä raekuulista. Muutamat juoksijoista tulivat ovelle kuvaamaan kaatosadetta ja toiset kokeilivat onko terassin märkä ja rakeiden peittämä laudoitus kuinka liukas. Varsinainen juoksusää tulossa. Kaikkea on koettu, mutta rakeita ei ole ennen sentään satanut. Nyt sekin oli koettu. Onneksi tämä oli vain kuuro ja vältyimme pahimmalta.

Pian oli aika mennä ulos. Ulkona oli viileää, mutta päätin pärjätä pitkälahkeisissa juoksutrikoissa ja t-paidassa. Onneksi emme joutuneet odottamaan kovin kauaa. Jokainen juoksi vuorollaan portaat ylös ja jokaiselle myös otettiin juoksusta aika. Minuutin välein oli lähdöt. Meitä oli vajaa 20 juoksijaa, joten kauaa tässä hommassa ei mennyt. Aikaisemmin aamulla minulle olikin selvinnyt, että jokainen juoksisi portaat vain kerran ylös. Tämän jälkeen olisi vielä finaali parhaiden juoksijoiden kesken. Olin kuunnellut muita sivukorvalla. Sain vinkkinä, että ensimmäisellä kerralla ei kannatakaan juosta täysillä ylös vaan vähän himmaillen. Sitten finaalissa vasta kannattaisi juosta täysiä. Meitä naisia oli vain neljä, joten kaikki pääsisi finaaliin. Jouduimme juoksemaan portaat kaksi kertaa ylös. Porrasjuoksu ei ollutkaan näin kylmiltään mitään helppoa hommaa. Tätä olisi selvästi pitänyt harjoitella etukäteen.

En ole ikinä ollut mikään nopea juoksija ja tässä varsinkin se korostui. Lyhyet ja nopeat juoksut ei sovi minulle. Olin naisten sarjassa neljäs ja viimeinen. Voittaja juoksi portaat ylös melkein puolet nopeammin kuin minä. Hän selvästi oli treenannut tätä varten ja oli voittanut tämän juoksun viime vuonnakin. Täytyy nostaa olematonta hattua hänelle. Itse en edes viitsinyt yrittää juosta viimeisillä voimilla ylös. Sensijaan hän näytti haukkovan happea rappusten yläpäässä ja kertoi jopa oksentaneensa juoksun jälkeen viime vuonna. Tähän minusta ei kyllä ole. En osaa ottaa itsestäni kaikkea irti selvästikään.

Finaalissa juostiin kaksi rinnakkain ja paremman ajan alkuerissä juossut sai valita portaista paremman puolen. Minua tämä ei haitannut koska parempi nainen meni menojaan ja pääsin vaihtamaan puolta häneen peräänsä. Miehiä tähän tapahtumaan osallistui hieman enemmän kuin naisia. Kuulemma viime vuonna oli ollut enemmän osallistujia kuin nyt. Minulla tämä oli ensimmäinen ja viimeinen tähän tapahtumaan osallistuminen. En kyllä tähän osallistu jatkossa vaikka Tampereelle tulisinkin. Liian pieni tapahtuma ja ehkä enemmän kilpailuhenkisille tarkoitettu. Kivahan näitä on tietysti kokeilla. Välillä löytyy kivoja tapahtumia ja toisaalta välillä voi todeta minne ei kannata jatkossa mennä. Hyvä treeni tästä silti tuli.

Midnight Run

lauantai 31.8.2019

 

 

Nyt oli vuorossa vuoden odotetuin juoksutapahtuma. Tämä on ollut aina kiva tapahtuma.
Perinteiseen tyyliin laitoin edellisenä iltana tavarat kassiin ja valitsin juoksuasun. Paidan saisin vasta tapahtumapäivänä, joten otin mukaan toisen paidan minkä voisin vaihtaa paikanpäällä. Menin Helsinkiin bussilla. Paidan takia jouduin menemään paikalle vähän aikaisemmin, koska Stadiumin liike meni kiinni jo seitsemältä vaikka kisan startti oli vasta yhdeksän jälkeen illalla. Paitojen jako tapahtui Forumin stadiumin alakerrassa minne oli hyvät opasteet ylemmästä kerroksesta. Aikaisin ilmoittautuneet olisivat saaneet valita myös jonkun muun Stadiumin liikkeen mistä hakea paitansa. Oman kotikaupunkini Stadiumista paitaa ei valitettavasti voinut hakea, joten olin valinnut Forumin Stadiumin noutopaikaksi. Sieltä olisi kätevä hakea paita ennen kisapaikalle siirtymistä. Tämä olisi kuitenkin matkan varrella Kampilta Senaatintorille. Paitajonossa ei ollut kuin muutama ihminen minua ennen. Jotain hässäkkää oli paitojen kanssa ja paitahyllyt ammottivat tyhjyyttään. Onneksi oma pieni xs paitani löytyi, mutta muut joutuivat jäämään odottamaan omia paitojaan.

Tapahtumapaidan haku onnistui Forumin Stadiumin alakerrasta

Paitahyllyt ammottivat tyhjyyttään, mutta sain kuin sainkin oman paitani.

Tykkäsin punaisesta tapahtumapaidasta

Nenä kohti Senaatintoria

Oli tulossa hieno juoksuilta

Senaatintori oli vielä tässä vaiheessa iltaa aika tyhjä

Esittelykojuja

Vähän jännittää

Vaihdoin puhuhuoneessa tapahtumapaidan päälleni. Onneksi se oli sopiva ja ilokseni paita oli väriltään tummanpunainen. Punainen onkin lempivärini ja punaista paitaa minulle ei vielä ollutkaan. Aika monessa tapahtumassa olen ollut juoksemassa, mutta punaista paitaa en ollut aikaisemmin onnistunut saamaan. Tästä tulee varmasti minun suosikkipaita mitä voi käyttää treeneissä. Kokokaan ei ollut harmillisen isoa vaan paita istui yllättävän hyvin päälleni.

Senaatintorilla oli kivasti ihmisiä seuraamassa tapahtumaa

Kävelin Forumilta Senaatintorille, mutta matkalla kävin ostamassa kaupasta pientä evästä itselleni. Kiertelin Senaatintorilla olleet kojut läpi ja istuskelin kirkon portailla. Aika kului ja kohta olikin aika viedä tavarat säilytykseen mikä oli Porthanialla. Perinteiseen tapaan oikeassa siivessä oli miesten puoli ja vasemmalla naisten. Ovella saimme kaksi ranneketta, joista toinen tuli laittaa kassiin ja toinen ranteeseen. Pois lähdettäessä kassin ja ranteessa olevan rannekkeen täsmäävyys tarkistettaisiin. Vaatteet saattoi hyvin vaihtaa käytävillä, koska erillisiä pukuhuoneita ei ollut. Vessajono ei vielä ollut hirvittävän pitkä mikä oli positiivinen yllätys tällaisessa massatapahtumassa. Jätin ylimääräiset vaatteet säilytykseen ja lähdin takaisin Senaatintorille mistä lähtö tapahtui. Olin ilmoittautunut tavoiteaikani mukaisesti 2A ryhmään. Siirryin lähtöalueelle, koska lähtömme oli ensimmäisten joukossa kello 21.15. Lavalla alkoi alkulämmittely, mutta tähän osallistumiseen ei nyt ollut aikaa eikä lavalle nähnyt lähtöalueeltamme. Olin liian lyhyt kaikkien pitkien miesten takana. On sitä ennenkin juostu lämmittelemättä, joten eiköhän se nytkin onnistuisi.

Meidän lähtöryhmä odottamassa lähtöä

Pian oli lähtömme aika. Viimeiset sekuntit laskimme yhteen ääneen ja sitten pääsimme matkaan. Musiikki soi ja lähtökaarien päältä suihkusi tulipatsaat. Tunnelma oli mahtava. Valtava lauma innokkaita juoksijoita säntäsi matkaan. Varsinkin alku oli ruuhkainen, mutta kyllä sinne muiden sekaan yksi pieni nainen mahtui. Juostessa joutui varomaan toisten kantapäitä, kyynerpäitä ja samalla katukivetyksiin kompastumista. Onneksi tänään ei satanut kuten monena aikaisempana vuotena on satanut. Nyt oli yllättävän lämmin ilta. Sortsit ja tapahtumapaita oli hyvä valinta ellei hieman liikaakin. Juostessa tulee aina kuuma. Ohitin ensimmäisen juomapisteen, koska ajattelin pärjääväni vähintään seuraavalle juomapisteelle ilman juomista. Nyt olisi kuitenkin vain 10 km lenkki juostavana.

Ennen lähtöä oli saatava muistokuva

Tämä olikin siitä poikkeuksellinen vuosi, että tänä vuonna tapahtumassa oli tarjolla 10 km reitin lisäksi 5 km reitti. Varmasti tämä vaikutti hyvän sään lisäksi siihen, että tapahtumassa oli nyt todella paljon osallistujia. Jo lähtöalueella meille kuulutettiin, että 5 km juoksijat seuraisivat keltaisia kylttejä ja me 10 km juoksijat mentäisiin tuttua reittiä. Meidän reitin opasteet näyttivät olevan oranssin punaisia tapahtuman muiden mainosten mukaisesti.

Kynttilöillä valaistu kohta oli hieman pimeä juosta, mutta äkkiä silmät tottui. Musiikkia oli monessa kohdassa vauhdittamassa askeliamme. Reitti oli mutkainen, mäkinen ja osittain vähän haasteellinen katujen ylitysten ja mukulakivien takia. Reitiltä ei ollut vaaraa eksyä, koska juoksimme jatkuvasti lähes yhtenä punaisena viivana kohti maalia. Jotkut poukkoilivat vaarallisen tuntuisesti puolelta toiselle mikä oli vähän turhaa vaaratilanteiden aiheuttamista. Itse yritin parhaani mukaan sovittaa askeleeni edellä juoksevan askeleisiin ja juosta tasaista tahtia eteenpäin. Pian tuli kohta missä 10 kilometrin juoksijoita ohjeistettiin juoksemaan oikeaa kaistaa. Mielestäni ohjeistus sujui hyvin enkä usko kenenkään juosseen väärää reittiä. Tämä oli hoidettu hyvin, koska ohjeita huudettiin vuoroin suomeksi ja englanniksi. Tässä kohtaa viiden kilometrin juoksijat yhtyivät reitillemme ja eri matkojen juoksijat oli kuitenkin pidettävä oikeilla reiteillä. Nyt kenelläkään ei ollut numerolappua rinnassa minkä mukaan olisi voinut juoksijoita ohjeistaa oikeille reiteille. Tosin tällaisesta massasta erottelu olisi ollut suorastaan mahdottomuus. Jokaisen piti nyt itse muistaa mitä matkaa oli juoksemassa. Kaikilla oli vain sama punainen tapahtumapaita päällä eikä numerolappuja ollut.

Toiselta vesipisteeltä otin mukillisen juotavaa. Pikaisesti hörppäsin vähän ja puolet valui rinnuksia pitkin paidalleni. No pesuun vaatteet menivät kaikesta huolimatta, joten ei sillä niin väliä ollutkaan. Silloille nousuista tuli aika jyrkkiäkin mäkiä reitille ja hetken päästä alamäki. Periksi ei kuitenkaan annettu ja mäetkin juostiin tunnollisesti ylös. Alas rullaakin kätevämmin. Reitti kierteli hyvin pitkälti meren rantaa pitkin. Tasaisin väliajoin oli jotakin viihdykettä reitin varrella. Näistä sai ehdottomasti lisää voimia. Mietin, että tällä kertaa reitin varrella ei ollut kovin paljoa kannustajia. Mielestäni kannustajia on ollut aiempina vuosina enemmän. Kannustajat ovatkin luoneet oman tunnelman juoksulle.

Enää ei ollut pitkä matka maaliin. Ylämäet pitäisi vielä jaksaa kivuta ylös ja sitten olisikin enää viimeinen alamäki ja maalikaari näkyikin jo kulman takaa. Viimeinen spurtti maalia kohti ja se olisi siinä taas tältä illalta. Juoksu sujui mielestäni kohtuullisen hyvin. Kuuma oli vaikka aurinko ei paistanutkaan enää näin myöhään illalla. Pieni hengähdys, muutamat kuvat ja sitten pois muiden edestä. Juomapiste ja eväiden jako tapahtuikin nyt eri paikassa kuin aikaisempina vuosina. Hyvin kuitenkin löysin kaiken tarvittavan torin oikeasta alakulmasta. Seat oli kuulemma tarjonnut meille banaanit. Lisäksi saimme perinteiseen tapaan alkoholittoman oluen. Hurjan isoa eväskassia emme saameet, mutta jotain pientä kuitenkin. Onneksi minulla oli myös omia eväitä kassissa odottamassa. Voisin niitä sitten syödä kotimatkallani.

Saadut eväät ja kännykkäpussukankin sain esittelykojusta.

Hetken seurasin muiden maaliintuloja tapahtuma-alueella ja sitten päätin lähteä hakemaan laukkuani Porthanialta. Löysin laukun säilytyksestä ongelmitta, jonka jälkeen vaihdoin kuivat ja puhtaat vaatteet päälleni. Ovella tarkistettiin, että olin ottanut oikean laukun matkaani ja tämän jälkeen sain lähteä kävelemään Kampille mistä bussini lähtisi.  Kotimatka meni muistellessa kivaa iltaa ja eväitä syöden. Bussista lähtiessä bussikuski toivotti minulle ystävällisesti hyvää yötä. Tuttu ja ystävällinen kuski kuten useimmat kuskit näissä pitkän matkan busseissa onkin. Kotiin ja nukkumaan päästyäni kello olikin jo kolme yöllä. Onneksi en lähtenyt enää jatkobileisiin ja uiskentelemaan Sea Allas Poolille. Sitten kotiin palaaminen olisi mennyt aamuun saakka. Nyt väsytti jo ihan kiitettävästi ja oli kiva päästä nukkumaan omaan sänkyyn.

Tykkäsin tapahtumasta ja kaikki sujui ongelmitta. Reitillä oli paljon erilaista viihdykettä vaikka edellisiin vuosiin verrattuna mitään mullistavaa uutuutta ei ollutkaan. Ehkä jotain uutta voisi välillä keksiä. Siltikin laitoin jo uutta ilmoittautumista sisään vuoden 2020 Midnight Runiin. Hyvää putkea ei saa katkaista ja onhan tämä kiva tapahtuma vuodesta toiseen. Erityisesti myöhäinen ajankohta sopii minulle hyvin.

Salonjokilaaksojuoksu

Sunnuntai 25.8.2019

Alkuviikolla päätin ilmoittautua Salossa juostavaan Salonjokilaaksojuoksuun. Kilpailun järjestivät Salon Vilpas Yleisurheilu ja kaupunkilehti Salonjokilaakso. Ennakkoilmoittautuminen 10 km matkalle maksoi 12 euroa ja jälki-ilmoittautuminen olisi maksanut 15 euroa. Suuresta säästöstä ei siis ollut kyse, mutta säästö se on pienikin säästö. Sunnuntaina ehdin syömään aamupalan kotona, siivoilla ja herätä rauhassa. Menin pyörällä tapahtumapaikalle Salon kauppatorille. Torilla jaettiin ilmaiseksi grillimakkaraa ja pillimehija. Makkarat ei houkutelleet, mutta jonotin itselleni pillimehun. Päivä oli aurinkoinen ja lämmin. Yli 20 astetta lämmintä mikä oli oikein kiva sää juosta.

Juoksureitti kulki molemmin puolin jokea.

Kävin hakemassa kilpailunumeroni Vilppaan teltalta. Nouto sujui ongelmitta eikä jonoa ollut. Pienessä kylätapahtumassa on etunsa suuriin tapahtumiin verrattuna. Vessoihin ei tarvinnut jonottaa ja varusteet sain jätettyä säilytykseen ohimennen. Ilmoittautumispisteellä minulle opastettiin, että lähtö tapahtuisi kello 13.15. Kuulemma matka olikin 9 km eikä 10 mille olin ilmoittautunut. No ei se ollut niin justiinsa. Ajanotto tapahtui käsin eikä mitään chippejä ollut.

Torilla oli monipuolisesti erilaista ohjelmaa

Lapset pääsivät ratsastamaan poneilla.

Tapahtumassa oli tarjolla 7- ja 9-vuotiaiden sarjoihin osallistujilla oma 1 km juoksu. 11- ja 13-vuotiaiden sarjoihin osallistujat lähtivät meidän aikuisten kanssa samasta lähdöstä, mutta he juoksivat vain yhden 3 km kierroksen. Meillä oli näiden vanhempien lasten kanssa yhteislähtö. Ryhmityimme kaikke lähtöviivalle. Järjestäjä ohjeisti nopeampia ryhmittäytymään viivalle. Lapset siinä olikin jo valmiina ja naureskelimme, että melkein kaikki mahtuivatkin eturiviin. Tämäkin on pienen tapahtuman etuja niin ei tarvitse jäädä jumiin lähtöryysikseen. Lähtöviivalla kyseltiin onko juoksijat valmiina ja olimmehan me. Jännityksestä pinkeenä sormi valmiina näpäyttämään urheilukello päälle. Viimenään saimme luvan ampaista matkaan. Joku kuului opastavan erästä juoksijaa, että "liian kova lähtö". Niinhän siinä tuppaa käymään itse kullekin. Muiden mukana lähtee helposti juoksemaan liian kovaa. Miehet ampaisivat kärkeen ja menivät menojaan. Katsoin, että edelläni meni yksi tyttö ja yksi nainen. Mietin itsekseni, että nyt olisi mahdollisuus palkinnoille mikäli kukaan naisista ei pääse yllättämään takaa.

Korista sai pelata torilla

Ensimmäisenä juossut tyttö oli tosiaan lasten sarjassa ja jäi edestäni maaliin ensimmäisen kierroksen jälkeen. Toisena ollut nainen jatkoi matkaa toiselle kierrokselle. Vähän kaipasin juomapistettä, mutta sellaista ei tässä tapahtumassa ollutkaan. Maalissa vasta saisimme juomaa. No tulisipa parempi aika, kun ei mene turhaa aikaa urheilujuomaa hörppiessä. Kyllä nyt kymmenen kilometriä pystyy juoksemaan ilman juomaakin vaikka yleensä juoksutapahtumissa juon. Treeneissä sitten mennään ilman juomaa ja siksi juomapisteillä tuhraantuukin harmillisen paljon aikaa. Onpahan jotain mitä treenata.

Kannustajia ei ollut paljoa, mutta nekin mitkä olivat hurrasivat ja kannustivat meitä iloisesti. Reitti meni joen rantaa pitkin kolme kierrosta, joten yleisölle juoksijoiden kannustaminen oli helppoa. Reitti kulki pitkin Salonjoen kevyenliikenteen väyliä molemmilla puolilla jokea välillä tori- Uskenlanjoen silta- rautatiesilta- tori. Silloille noustaessa oli pientä ylämäkeä, mutta muuten reitti oli melko tasainen ja hyvä juosta.

Vielä kolmannellekin kierrokselle lähdettäessä olin omien laskujeni mukaan naisten sarjassa toisena. Vilkuilin taakseni näkyykö muita naisia, mutta ei näkynyt. Yritin pitää vauhtini tasaisena ettei kukaan pääsisi yllättämään minua. Viimeisellä kierroksella uskelanjoensillan jälkeen yritin vielä kiristää tahtiani. Hiljakseen saavutin edelläni juossutta miestä. Päätin, että hänestä menen vielä ohi ennen maalia. Matkaa oli kuitenkin reilusti, mutta pistin töppöstä toisen eteen. Saavutin edelläni menevää selkää. Rautatiesillalle saavuttaessa vilkuilin taakseni, että onko sijoitukseni uhattuna. Takanani tuli mies. Päätin, että hänhän ei minusta tule ohi vaikka välillämme ei ollut paljoa matkaa. Nyt viimeiset irti ja ennen maaliviivaa tehokas loppukiri. Pääsin kuin pääsinkin edelläni juosseen miehen ohi viimeisillä metreillä ja takanani juossut mies pysyi myös takanani. Saavutin tavoitteeni ja sain pidettyä sijoitukseni koko kisan ajan.

Infoteltalta sai urheilujuomaa ja vettä. Nyt juoma maistuisikin. Sain osallistujamitalin käteeni ja minua ohjeistettiin jättämään numerolappu teltalla olleeseen koriin. Numerolaput olikin tällä kertaa kankaisia liivin mallisia numeroita. Nyt ei tarvinnut tehdä paitaan reikiä. Tosin juoksun aikana tekemäni solmut aukesivat kahteen kertaan ja sitten en enää jaksanut solmia niitä kiinni. Toivoin numeroliivin pysyvän päälläni vaikka se vähän lepattikin. Yritin juostessa tunkea numerolapun naruja juoksuvyöni ja paitani väliin mikä osoittautui ihan toimivaksi systeemiksi.

9 km lenkki heitetty hyvässä säässä

Teltalla oli myös lista mistä sai katsoa oliko voittanut jotain arpajaispalkintoja. Juoksijoiden kesken arvottiin tavarapalkintoja sillä aikaa, kun me juoksimme. Ilokseni listasta löytyi numeroni ja sain harmaan sm- maastojen putkihuivin. Ihan kiva voitto tämäkin. Jotkut näyttivät saavan t-paitoja palkinnoksi, mutta minulla on niitä muutenkin niin paljon etten välttämättä olisi sellaista tarvinnutkaan. Putkihuivi on ihan kiva palkinto vaikka harmaa väri ei olekaan lempivärini. Kohta olikin naisten palkintojenjako. Edelläni juossut nainen sai ensimmäisen palkinnon ajalla 42 min ja jotain. Nyt tiesin, että kohta on minun vuoroni. Laitoin tavarani pois käsistä ja kohta kuulinkin nimeni. Olin juossut maaliin ajalla 44 minuuttia. Virallisia tuloksia en ole vielä löytänyt mistään. Urheilukelloni näyttää ajakseni 43:51. Tarkennan tätä sitten myöhemmin tulosten tultua nettiin.

Juoksijoiden infoteltta ja juomapiste

Osallistujamitali oli ihan hieno

Harmikseni en saanut palkinnoksi pokaalia. Sainkin palkinnoksi toisen samanlaisen putkihuivin minkä olin hetkeä aikaisemmin voittanut arpajaisista. Lisäksi sain 5 kerran lahjakortin Salon uimahalliin mikä on ihan kiva keksintö. Uimassa tuleekin käytyä ihan liian harvoin. Nyt syyssateiden tultua uimahalli on kiva piristys arkeen. Toisaalta tällainen käytännöllinen palkinto onkin parempi kuin hyllyssä pölyyntyvä pokaali.

Kotiinviemiset tältä päivältä

Torin lavalla alkoi senioritanssijoiden tanssiesitys. Lavalla oli vanhoja naisia ja miehiä juhla-asuihin pukeutuneena. Muutaman kappaleen jälkeen olikin luvassa yleisön aktivoiminen. Naiset ja miehet hyppäsivät lavalta alas ja juontaja pyysi yleisöä siirtymään lähemmäs lavaa. Harmillisen vähän yleisöä olikin. Nyt oli vuorossa yhteistanssi. Lavalle jäänyt mies näytti meille askel askeleelta miten tanssi tulee menemään. Harjoittelimme hetken aikaa ja sitten pääsimme tositoimiin. Katsoin hetken opastusta ja hetken päästä olinkin jo tanssimassa muiden mukana. Huomasin pitkästyväni näin rauhallisesta ja helpoista askelista. Olen harrastanut tanssia jo niin kauan ettei nämä askeleet tuntuneet mitenkään vaikeille. Vilkuilin viereeni ilmestynyttä mäyräkoiraa. Hän olisi kovasti tahtonut tulla ihmisjoukon sekaan. Yritin samalla varoa kompastumasta koiraan tai hänen hihnaansa. Tanssituokion jälkeen juontaja kehui yleisön tanssitaitoja. Tanssiryhmä esitti vielä muutaman tanssin ja esitysten päätyttyä päätin lähteä kotiin. Hain pyöräni ja pyöräilin kotiin. Suihkun kautta, vaatteet pesuun ja ruokaa naamaan. Pieni hengähdystauko ja taas olo oli oikein hyvä. Kymmenen kilometrin juoksu onkin sellainen mistä palautuu saman päivän aikana niin se on kiva juttu. Lihakset eivät tuntuneet kipeille ja olo oli hyvä. Nyt vaan valmistaudutaan ensi viikonlopun Helsinki Midnight runiin. Se onkin yksi vuoden kohokohdista.

Senioritanssijoiden esitys

Salonjokilaaksojuoksu oli kiva pieni tapahtuma. Kaikki järjestelyt toimi ihan hyvin alun reittimuutosta lukuunottamatta, koska reitti olikin kilometrin lyhyempi mille olimme ilmoitautuneet ja valmistautuneet juoksemaan. Saatan osallistua tähän tapahtumaan myös ensi vuonna mikäli mikään iso juoksutapahtuma ei satu samalle viikonlopulle. Tämä tapahtuma kaipaisi hieman lisää osallistujia, mutta onneksi ei sentään yksin tarvinnut juosta. Jatkuvasti näkyi jonkun selkä mitä seurata. Tosin nyt osasin reitin muutenkin ja reitti oli ensimmäisen kierroksen jälkeen hyvin selkeä. Samaa reittiä vaan kolme kierrosta maaliin asti.

Paavo Nurmi Maraton

Tein hetki sitten tilastoa juoksutapahtumista missä olin ollut juoksemassa. Harmi etten ollut aloittanut tilaston pitämistä jo aikoja sitten. Nyt oli hankala löytää tuloksia, kun joitain sivustoja ei enää edes ollut olemassa. Virheistä oppii ja nyt kirjaan kaikki ylös. Varmasti osa juoksutapahtumista unohtui tilastosta, mutta ei voi minkään. Kaikista ei saa mitalia niin vaikea jaljittää niitä. Pitäisi yrittää etsiä kaikki tapahtumapaidat ja muut juoksutapahtumista saadut tavarat esiin niin niiden perusteella ehkä jonkun tapahtuman voisin jaljittää. Puolimaratonit pitäisi olla kaikki kasassa, koska niistä olin aina saanut tapahtumamitalin maaliin päästyäni. Ilokseni huomasin, että tulevasta Paavo Nurmi Maratonista olisi tulossa minun 20 puolimaraton. Kivaa päästä juoksemaan oma juhlapuolimaraton juuri Paavo Nurmi Maratonille mikä on yksi minun lempitapahtumistani.

Tässä ne nyt on. Kaikki 20 puolimaratonilta ansaittua mitalia vuosilta 2013-2019.

 

Lauantai 17.8.2019

 

Pakkasin juoksutavarat kasaan edellisenä iltana. Säätiedotus lupaili noin 20 astetta lämmintä ja sadetta juuri juoksun ajalle. Varauduin sateenvarjolla ja sadeviitalla. Juoksu vaatteiksi valitsin t-paidan, sortsit ja aurinkolipan. Vaihtovaatteet, kengät ja peseytymisvälineet pakkasin muovipusseihin, koska tavarasäilytys ei olisi katetussa tilassa. Ei olisi kiva laittaa päälle läpimärkiä vaatteita juoksun jälkeen. Päätin mennä Turkuun bussilla mikä menisi Tuomiokirkolle. Siitä ei ole pitkä matka kävellä joenrantaa pitkin tapahtumapaikalle. Olin tapahtumapaikalla Turun kaupunginteatterilla noin kymmeneltä aamulla. Puolimaratonin lähtö oli vasta 12.00, joten minulla oli hyvää aikaa tutustua kisakaupan tarjontaan ja hakea juoksunumeroni sekä paitani. Mietin pitkään laitanko tämän vuoden tapahtumapaidan päälleni vai en, mutta päätin kuitenkin laittaa sen päälleni. Erityisesti en tykännyt tummasta liilasta tapahtumapaidasta. Olen enemmän kirkkaiden värien ystävä, joten viime vuoden oranssi tapahtumapaita houkutteli enemmän.

Kilpailunumeron haku onnistui jonottamatta. Kisakaupasta en jaksanut etsiä mitään vaatteita. Maximin urheilujuomaa ostin, kun juomapullonkin sai kaupanpäälle. Jotain urheilukelloja katselin, mutta niitä en uskalla ostaa näin extempore. Paidat sai alakerrasta missä oli kivasti ripustettu kattoon roikkumaan eri kokoiset paidat. Kivaa, että tässä tapahtumassa oli myös pieniä paitoja. Otin xs-paidan ja se olikin minulle hyvä ellei jopa hieman reilukin.

Minulla oli hyvin aikaa, joten ehdin käymään vessassa, missä ei tässä vaiheessa ollut vielä jonoa. Vein tavarat säilytykseen ajoissa, koska viime vuonna tein virheen viedessäni tavarat säilytykseen liian myöhään. Jouduin silloin jonottamaan tavarasäilytykseen hyvän tovin ja melkein myöhästyin lähdöstäkin. Nyt ei ollut mitään jonoa ja tavarasäilytyksen sujuvuutta oltiin parannettu edellisvuodesta. Nyt jokaiselle oli laitettu osallistujakuoreen nippuside ja osallistujanumero laukkuun kiinnitettäväksi. Ei tarvitsisi enää kirjoittaa tussilla numeroa teippiin varustesäilytyksen edessä mikä hidasti toimintaa entisestään.

Tavarat vietyäni kävin nopeasti kestävyyttä pintakaasulla 24/7 porukan kanssa ryhmäkuvassa.  Suunnistin alkulämmittelyyn mikä oli jo alkanut ja hetken päästä loppuikin. Piti siirtyä vessajonoon mikä olikin huolestuttavan pitkä. Monet siinä jo manailivat miten vessoja ei voi olla enempää. Onneksi miehet pomppivat pusikkoon pissalle niin jono meni vähän nopeammin ja ehdin vielä käydä bajamajassa ennen lähtöviivalle siirtymistä.

Lähtöalueella olikin jo paljon porukkaa ja minun oli vähän vaikea päästä muiden läpi lähemmäs lähtöviivaa. Poukkoilin muiden joukossa aikani ja vihdoin pääsin haluamaani kohtaan. Pian soi maammelaulu mikä oli kiva lisä aiempiin vuosiin verrattuna. Kohta laskettiin jo viimeisiä sekuntteja, kunnes pääsimme ampaisemaan matkaan. Aikamoinen ryysis, koska tänä vuonna oli ennätysmäärä ilmoittautuneita. 10 km, puolimaratonin ja maratonin juoksijoita oli kuulemma 3500 ja lasten juoksuihin osallistui noin 1000 lasta. Hurja määrä porukkaa oli liikenteessä. Puolimaratonin ja maratonin juoksijat lähtivät samaan aikaan. Kympin juoksijat tulisivat perässä. Teatterilta lähdimme Tyksin suuntaan, josta käännyimme Tuomiokirkon ohitse. Sillan jälkeen käännyimme takaisin lähtösuuntaan ja rantaa pitkin kohti satamaa.

Ensimmäiset pari kilometriä on aina hankalia minulle ja niin oli nytkin. Ajattelin ettei juoksemisesta tule mitään. Ilma oli tosi painostava ja lämpimän oloinen vaikka olikin pilvistä eikä aurinkoa näkynyt missään. Satama-alueelle päästyämme alkoi satamaan oikein kunnolla. Sade viltoitti, mutta myös lenkkarit ja vaatteet kastuivat läpimäriksi. Toivoin, ettei vaatteet ala hiertämään juostessa. Vielä olisi kuitenkin reilusti yli puolet matkasta jäljellä. Satamassa oli juomapiste missä iloinen nainen kannusti minua. Otin mukillisen urheilujuomaa ja yritin juoda sen mahdollisimman nopeasti. Sitten taas töppöstä toisen eteen ja kohti Ruissaloa.

Reitti kulki tuttuun tapaan tien toista kaistaa juosten. Toinen kaista oli varattu autoille. Poliisi johdatti autoja letkana ohitsemme ja varoitteli autoista ettei kukaan jäisi alle epähuomiossa. Kolmas juomapiste oli edessä mistä hörppäsin jälleen urheilujuomaa. Ruissalon kääntöpaikan jälkeen reitti palasi hieman uutta reittiä takaisin sataman suuntaan. Reittiä oli hieman muutettu edellisvuodesta. Mikäli en väärin muista niin muutama mäki tuli lisää uudella reitillä. Metsässä kiemurtelevaa jalkakäytävää oli kyllä kiva juosta. Pian reitti muuttui asfaltista hiekkapoluiksi. Nyt olimme jälleen tutulla reitillä. Tuli juomapiste ja pienen matkan päästä oli vilvoittelupiste. Tosin tuuli pöllytti vedet pitkin metsää ja olimme jo aikaisemman sateen ansiosta märkiä. Jatkoin matkaani koukkaamatta vesipisteen kautta. Joku mies oli kuvaamassa videota reitiltämme, joten vilkuttelin hänelle iloisesti ja hän hymyili takaisin huvittuneena. Aina pitää löytyä pieni hetki reitin varteen tulleille kameramiehillekin.

Juoksemamme reitti puolimaratonilla

Ruissalon sillan jälkeen olimme juosseet jo 15 km ja vastassa oli reitin viides juomapiste. Juomapisteen jälkeen oppaana ollut nainen muisti minut menomatkalta ja kannusti minua iloisesti jatkamaan juoksuani. Juoksuni sujuikin yllättävän hyvin vaikka yhtään kovempaa en jaksanutkaan mennä. Ohitseni juosseista ilmapalloista tiesin ettei nyt ollut tulossa ennätystä, joten turha enää kiirehtiä. Nautitaan nyt tästä henkilökohtaisesta juoksusta. Kohta reitti tuli jo Aurajoen rantaan missä oli enemmän ihmisiä kannustamassa juoksuamme. Tästä saa aina lisää voimaa. Kameramies oli joen varrelta löytyvän ison päivänkakkaran luona kuvaamassa, joten yritin vilkutella hänelle kuvaan päästäkseni. Taisi hän kuvan, jos toisen ottaakin. Kiva, jos jostain löytää kuvia muistoksi omista juoksuista. Tietysti reitin varrella on usein paljon yksityisiäkin kuvaajia mistä ei voi mennä takuuseen minne kuvat joutuvat. Järjestäjän toimesta kuvaamaan tulleet tunnistaa yleensä varsin massiivisista kameroista.

Kameramiehille kannattaa aina varata vähän aikaa.

Viimeinen juomapiste oli joen varrella 18,8 km kohdalla. Viimeisen kerran urheilujuomat naamaan ja sitten nenä maalia kohti. Ihmiset istuskelivat joen varressa olevien kahviloiden ja ravintoloiden terasseilla seuraten juoksuamme. Seassamme oli muutamia hitaampia kymmenen kilometrin juoksijoita, joka loi itselle tunteen kovasta vauhdista. Kivaa, että pääsee vielä viimeisten kilometrien aikana joistain ohi. Kohta pääsimme kurvaamaan sillalle ja tästä olikin hyvä ottaa loppukiri maalia kohti. Kuulutukset kantautuivat korviin ja maalikaari näkyi edessä. Koitin silmäillä kumpaa laitaa meidän pitää juosta maaliin etten vain ajaudu maratonareiden reitille ja uudelle kierrokselle. Nyt saisi riittää tältä päivältä. Muutamista miehistä juoksin maalisuoralla ohitse ja tuuletus maaliviivalla. Kännykkään tuli heti viestiä juostusta ajasta, joka oli 1.46.36 millä olin naisten yleisessä sarjassa 14. Tähän sai olla tyytyväinen. Pääsin 20 puolimaratonin maaliin enkä joutunut tälläkään kertaa keskeyttämään. Yhtäkään kilpailua en ole vielä tähän mennessä joutunut keskeyttämään ja se on kiva juttu. Välillä kyllä on menty enemmän sisulla kuin järjellä. Nyt oli ihan hyvä juoksu vaikka sää olikin vähän haasteellinen. Kova tuuli, sadetta ja ihmeellinen hiostavan kuuma ilma.

Maaliviivan jälkeen saimme juomaa mistä otin muutaman mukillisen. Nyt olisi aikaa juoda kunnolla ja nestettä tarvittiin. Nuoret tytöt laittoivat mitaleja juoksijoiden kaulaan. He onnittelivat juoksusta ja minä kiitin tyytyväisenä. Saimme käteemme tyhjät muovipussit, joihin saimme hetken päästä täytettä. Aväitä jaettiin molemmin puolin linjaa ja ainakaan tässä vaiheessa ei ruuhkaa ollut. Jono eteni hyvin eteenpäin. Pidin muovipussia auki ja pussi täyttyi lähes jokaisella askeleella. Kurkkua, tomaattia, olutta, virvoitusjuomaa, riisivälipala, pipareita yms. Eväspussukka näytti monipuoliselle ja runsaalle. Edellä kulkenut mies totesikin ettei tänään enää tarvitse laittaa ruokaa kotona. Kyllä näillä eväillä pärjääkin pitkälle iltaan. Tästä tapahtumasta on aina saanut hyvän eväskassin ja niin näytti olevan tälläkin kertaa.

Maalissa tyytyväisenä. En joutunut keskeyttämään tätäkään puolimaratonia.

 Pieni hengähdystauko läheisellä nurmikolla. Hetki sometusta eikä pakollisia valokuvia pitänyt unohtaa. Nyt piti kuitenkin lähteä hakemaan oma laukku varustesäilytyksestä ennen kuin käy vanhanaikaisesti ja kylmyys iskee luihin ja ytimiin. Laukun sain hyvin joutuisasti virastotalon takana olevasta varustesäilytyksestä. Suuntasin askeleeni kohti Samppalinnan maauimalaa minne pääsisimme ilmaiseksi pesulle, saunaan ja uimaankin. Totuttuun tapaan saimme jo ulkona rannekkeet juoksunumeroita vastaan, joka on hyvä keksintö ettei jokaisen tarvitse jonottaa kassalle.

14 sija naisten yleisessä sarjassa mihin saa olla tyytyväinen.

Pukuhuoneet olivat todella ahtaat ja kaappeihin ei meinannut mahtua kaikki tavarat. Aikani ähellettyä sain tavarat paikoilleen ja kaapin lukittua. Ulkona oli juoksijoille tarkoitettu hieronta, joten suuntasin sinne suihkun kautta. Ulkona oli tänään kohtuullisen viileää, joten aurinkoa ottamaan ei voinut jäädä. Hieronnan jälkeen kävin saunassa mikä oli täynnä juoksijoita. Kaikki halukkaat mahtuivat juuri ja juuri lauteille. Hetken lämmiteltyäni ja venyteltyäni suihkun kautta pois. Pukuhuoneessa oli edelleen kauhea ryysis, mutta selvisin sieltä ulos kohtuullisen nopeasti.

Hetken istuskelin maalialueella. Maratonarit saapuivat maaliin ja naisten parhaimmat palkittiin. Huimia aikoja he juoksevat. He saivat jotkut tuotekassit mitalien lisäksi ja voittaja sai vielä urheilukellon. Hyvät palkinnot näytti olevan. Hieman kateellisena seurasin sivusta.

Pieni kierros kaupungilla ja sitten nenä kohti Tuomiokirkon bussipysäkkiä, josta suuntaisin kotiin. Oli todella kiva päivä. Paavo Nurmi Maraton ei pettänyt tälläkään kertaa. Tosi kiva tapahtuma. Kaikki toimii moitteetta, reitti on kiva ja tunnelma hyvä. Ensi vuoden ilmoittautumisen avautumista odotellen...

Hetki lepäillään ja sitten taas juostaan. Kivaa loppukesää sinulle.