Espoo rantamaraton

Pari viikkoa sitten olin juoksemassa Midnight Runissa ja nyt olin vain käynyt erilaisilla tanssitunneilla. Tässä välissä en ollut juossut kertaakaan, mutta kovasti olin nyt lähdössä juoksemaan Espooseen. Olen ennenkin selvinnyt hengissä puolimaratonista niin eiköhän se nytkin menisi vaikka en ollut ehtinytkään treenaamaan juoksua.

Viimeaikoian sää oli ollut aika viileää, mutta silti ajattelin lähteä juoksemaan shortseissa ja tapahtumapaidassa. Vaatteet oli mietitty jo valmiiksi ja kassi oli valmiina huomista varten.

Lauantai 15.9.2018 

 

Aamulla herättyäni söin perinteiseen tapaan aamupuuron marjoilla ja join kupin jos toisenkin teetä. Puin juoksuvaatteet valmiiksi päälleni t-paitaa lukuunottamatta, koska sen saisin vasta tapahtumapaikalla. Bussi lähti puoli yhdeksän aikaan ja olin Helsingissä kahden tunnin päästä. Jäin kyydistä munkkiniemen pysäkillä, josta menin paikallisbussilla tapahtumapaikalle eli Otahallille. Muutamia muitakin juoksijoita näytti tulevan samalla bussilla kuin minäkin. Tapahtumapaikalla ei onneksi satanut vaikka matkalla satoi vettä monessakin kohdassa. Maa oli märkä, mutta se ei haittaisi.

Aamulla oli vielä hiljaista.

Otahalliin päästyäni suuntasin matkani kohti Intersportin kisakauppaa. Vähän aikaa sovittelin New Balancen lenkkareita, mutta mikään ei oikein tällä kertaa tehnyt vaikutusta. Parempi niin, koska kenkiä on kotona jo pitkä rivi. Joskus voi olla ostamatta mitään vaikka hyviä tarjouksia olikin. Hain kisanumeron ja tapahtumapaidan. Jonoja ei onneksi ollut ja sain haettua nämä todella kätevästi. Pukuhuoneessa kävin vaihtamassa tämän tapahtumapaidan päälleni ja se olikin yllättävän hyvä. Tykkäsin oranssista väristä ja mallikin oli oikein hyvä. Paita tuntui myös laadukkaalle eikä se hajoaisi heti, kun joku osuu siihen. Päätin jättää tavarani pukuhuoneen kaappiin vaikka järjestäjä olisi tarjonnut meille tavarasäilytyksen. Ajattelin pääseväni helpommalla, kun tavarani olisi valmiina pukuhuoneen kaapissa eikä minun tarvitsisi erikseen viedä ja hakea tavaroita tavarasäilytyksestä. Pääsisin heti juoksun jälkeen sujuvasti suihkuun ja saisin vaihdettua puhtaat vaatteet päälleni.

Kisakaupassa testailin uusia lenkkareita.

Venyttelin hetken sisällä ja kulutin aikaani. Kello alkoi lähestyä kahtatoista ja minun oli aika siirtyä lähtöaluetta kohti, joka oli aivan Otahallin vieressä. Olin osallistunut tähän tapahtumaan jo kerran aikaisemminkin niin tiesin jo entuudestaan mistä lähtisimme matkaan. Puolimaratonin ja maratonin juoksijat lähtivät samaan aikaan matkaan. Minä olin ilmoittautunut tapani mukaan puolimaratonia juoksemaan. Meidät oli jaettu kolmeen eri ryhmään tavoiteaikojen perusteella ja minun aikani perusteella olin päässyt ensimmäiseen lähtöryhmään. Vasta sunnuntaina juostaisiin viiden ja kymmenen kilometrin lenkit sekä lasten Rantatonni. Kyseessä oli siis kaksipäiväinen tapahtuma ja porukkaa oli siltikin ihan kiitettävästi.

Pikkasen jännittää

Juontajat kyselivät juoksijoilta ketkä olivat täällä ensimmäistä kertaa ja ketkä olivat osallistuneet tähän tapahtumaan jo useamman kerran. He myös ohjeistivat juoksijoita, ettei kukaan pitäisi kättä numerolapun edessä lähtöviivaa ylittäessä. Tämä voi kuulemma estää ajan saamisen vaikka sen pystyisikin myöhemmin kaivamaan jostain. Viimenään kello löi kaksitoista ja pääsimme matkaan. Alussa oli hieman ruuhkaa ja sai varoa ettei kukaan huitaise minua kyynärpäällä naamaan. Innoissani lähdin juoksemaan 1.40. jäniksen perässä. Saman suunnitelman oli tehnyt moni muukin ja jouduimme juoksemaan aikamoisessa sumpussa pitkän matkaa. Viiden kilometrin kohdalla jouduin jättäytymään tästä porukasta, koska mahaani alkoi sattumaan. Hidastin vauhtiani ja päätin jatkaa matkaa omaan tahtiini. Tämä oli hyvä vaihtoehto mahan kannalta. Nyt minun ei myöskään tarvinnut jatkuvasti varoa astumasta toisten kantapäille tai pelätä tulleensa taklatuksi.

Yleensä tykkään enemmän juosta omaa vauhtiani kuin lähteä jonkun jäniksen perässä juoksemaan. Tulipahan sekin taas kerran todettua, ettei se oikein sovi minulle. Parempi juosta omaa vauhtia vaikka sillä tavalla ei välttämättä ennätyksiä tehdäkään. Olin miettinyt uskallanko lähteä juoksemaan sortseissa ja t-paidassa, mutta tämä osoittautui oikein hyväksi vaatevalinnaksi. Ainakaan yhtään enempää en olisi tarvinnut. Onneksemme tällä kertaa vettä ei tullut taivaalta ollenkaan. Tuuli oli kuitenkin todella kova ja jouduin katsomaan lähes varpaisiini ettei aurinkolippani saanut tuulta alleen ja lähtenyt lentoon. Reitti kulki merenrantoja pitkin, joten mereltä tuuli puhalsi todella voimakkaasti. Parempi kuitenkin sekin kuin sadesää.

Kymmenen kilometrin paikkeilla ohitseni tuli isompi porukka, joka juoksi maratonin 3.30. jäniksen perässä. Mietin lähdenkö juoksemaan heidän kanssaan, mutta päätin jatkaa juoksua omaan tahtiin. Ärsyttävää juosta isossa ryppäässä. Tulee huono-olokin, kun joutuu tuijottamaan ihan omiin jalkoihinsa. Yksin juostessa katseen voi suunnata huomattavasti kauemmas ja samalla katsella maisemia. Reitin varrella oli joitain kannustajiakin, joilta sai paremmin huomiota yksin juostessa. Joku kannustikin jatkamaan samaan tahtiin niin saisin hyvän ajan.

Reitti kääntyi selvästi maalia kohti ja meidän ei enää tarvinnut juosta tuulista merenrantaa pitkin. Juoksimme puistojen ja asuinalueiden läpi. Parissa kohdassa liikenteenohjaajat eivät oikein tienneet mitä tekisivät ja meinasivat päästää autot reittimme läpi liian pienestä raosta. Hyvä, etten jäänyt vielä auton alle. Onneksi autokuskit osasivat käyttää omaa pelisilmää eikä lähteneet liian pienestä raosta läpi. Takanani kuulinkin miten liikenteenohjaajat neuvoivat toinen toisiaan ettei aivan pienestä välistä pidä päästää autoja läpi.

Juoksu on kivaa.  Kuva: Haglund Photography

Oma juoksuni sujui ongelmitta, mutta muutamia juoksijoita oli jo reitin varressa odottelemassa kyytiä tai soittamassa huoltojoukoilleen. Piti vain varoa juoksemasta liian kovaa niin pärjäisin ihan hyvin reistailevan mahani kanssa. Viimeisten kilometrien matkalla oli reilusti kannustajia. Joku kuului sanovan kaverilleen miten minulla on hyvä juoksutyyli. Ilmeisesti askeleeni ei näyttänyt vielä väsyneelle ja jatkoin matkaani hymyillen eteenpäin. Hetken kuluttua toinen kommentoi minun askeleideni olevan iloiset. Tämän jälkeen naamanikin oli vähintään yhtä iloinen. Kyllä kannustuksella on vaan suuri merkitys vaikka tuttuja tyyppejä ei reitin varrella olekaan. Vieraatkin ihmiset saavat juoksuuni lisää virtaa ja se on kiva.

Reitti kulki jalkakäytävää pitkin autotien varressa ja ohi ajaneesta autosta apukuskin paikalla ollut mies huusi minulle, että tsemppiä, tsemppiä. Kyllä näillä kannustuksilla nyt jaksaisi painaa vielä viimeiset kilometrit metsäosuuden halki kohti maalia.  Kivaa, että täällä oli näin aktiivisia kannustajia. Monet tietysti kannustivat taputtamalla, mutta erilaiset suulliset kannustukset on huomattavasti parempia. Kauheaa tungosta reitillä ei enää ollut, mutta muutamia miehiä juoksi edelläni. Ei sentään tarvinnut ihan yksin juosta vaan aina näkyi jonkun selkä jota seurata.

Maalissa ajalla 01:46:33

Pian tulimme metsiköstä pois ja tapahtuma-alue alkoi näkymään. Vielä vähän matkaa asfaltilla juoksua ja sitten reitti kaartui urheilukentälle, jossa maali oli. Viimeinen loppukiri, tuuletus ja maaliviivan ylitys. Maalissa olin ajalla 1.46.33, johon olin hyvinkin tyytyväinen. Tämä oli jopa tämän vuoden paras aika puolimaratonilta. Tällä ajalla sijoituin naisten yleisen sarjan 24:ksi. Maaliin tultuani sain mitalin kaulaani nuorelta tytöltä. Pöydillä oli mukeja, joissa oli juomaa. Otin muutaman mukillisen juomaa ja jatkoin matkaani pois maalin lähettyviltä. Sain käteeni pussillisen eväitä ja lisää sain keräillä erilaisista kojuista. Suolakurkkuviipaleita ja puolikkaan banaanin otin mukaani kojuista. Toisesta kojusta sain pieniä pikapuuropusseja, jotka on käteviä ottaa mukaan reissuun tai vaikka töihin. Kohta joku nainen kysyi haluanko kangaskassin ja tietenkin halusin. Ne on käteviä pitää mukana käsilaukussa tai ottaa mukaan kauppareissulle niin ei tarvitse ostaa maksullisia muovipusseja.

Suuntasin matkani pukuhuoneita kohti ennen kuin kylmetyn kokonaan. Pukuhuoneessa jollain naisella alkoi jalkaa kramppaamaan, mutta onneksi itsellä ei ollut mitään kipuja. Juoksu oli mennyt oikein hyvin, kun tajusin hidastaa vauhtiani eikä mahakaan sen jälkeen mennyt enempää sekaisin. Kävin suihkussa, vaihdoin kuivat vaatteet, söin vähän eväitä ja lähdin kävelemään metropysäkille. Menin metrolla Kamppiin, josta kävin ostamassa itselleni salaatin. Söin sen ja sen jälkeen lähdin Onnibussilla meidän mökille.

Kiva ja onnistunut päivä kaikenkaikkiaan. Tällä kertaa emme edes kastuneet vaikka sateen uhka oli kokoajan olemassa. Ehdottomasti voin harkita osallistumista tähän tapahtumaan myös ensi vuonna. Minusta tämä on hyvin järjestetty tapahtuma ja reittikin on kiva. Tapahtumapaita on oikein hyvälaatuinen, eväskassi oli runsas ja mitalinkin saimme juoksun jälkeen. Minusta tässä tapahtumassa saa vastinetta osallistumismaksulle ja tänne on ihan kohtuullisen helppo tulla kauempaakin.

Eväskassin sisältöä koiraa lukuunottamatta.

Midnight Run

Öinen juoksujuhla

Kesä oli taakse jäänyttä elämää ja syksy oli saapumassa. Vuoden kohokohta eli Midnight Run lähestyi. Tapahtuma on perinteisesti ollut aina elokuun ja syyskuun vaihteessa. Nyt tapahtumapäivä oli lauantai 1.9.2018. Tämä on sellainen tapahtuma mistä tykkään vuodesta toiseen. Varsinainen hyvänmielentapahtuma. 

Paitoja jaetaan juoksijoille tapahtumaviikolla keskiviikosta lauantaihin asti. Mikäli tapahtumaan oli ilmoittautunut tarpeeksi ajoissa niin noutopisteen sai valita Helsingin lisäksi myös muiden kaupunkien Stadium liikkeisiin. Kävin hakemassa Midnight Runin tapahtumapaidan jo keskiviikkona Forumin Stadiumista. Minusta on kiva saada paita jo etukäteen. Varsinkin silloin, jos paidan aikoo laittaa juoksun ajaksi päälle. Voi sitten rauhassa suunnitella sopivan asukokonaisuuden kotona ja laittaa juoksuvaatteet valmiiksi päällensä.

Tapahtumapaitaa piti päästä heti testaamaan ja hyvä oli.

Paita oli minulle yllättävän hyvä malliltaan, mutta väri ei ollut mieleinen. Olisin odottanut tämän tapahtuman paidan olevan joku kirkas neonväri tai muu vastaava. Tämä hailakka mintunvihreä paita ei loistaisi niin kivasti pimeässä yössä kuin kirkkaat värit. Kyllähän tätä nyt ainakin yhden kerran pitää ja onhan näitä paitoja kaapissa jo iso pino mistä valita mieleinen kuukauden jokaiselle päivälle. Perjantaina valitsin juoksuvaatteet valmiiksi ja pakkasin kassiin vaihtovaatteet, eväät ja muut tarvittavat tarvikkeet. Seurasin säätiedotusta tarkasti, koska perinteisesti tämän juoksutapahtuman aikoihin on satanut vettä.

Juoksuvaatteet valmiina huomista varten.

 

 

Lauantai 1.9.2018

Aamulla herätessäni vettä satoi kaatamalla. Voi ei! Taas meille sattui sadepäivä. Puin päälleni tanssivaatteet ja lähdin bussilla uuden tanssistudion avajaisiin. En viitsinyt kävellä sateessa ja toisaalta illalla pitäisi vielä jaksaa juostakin. Saloon avattiin juuri tänään Makkia Studio. Saimme alkumaljat pienten naposteltavien herkkujen lisäksi. Oli puheita, musiikkiesitys, kokeiluvartteja tulevien tuntien tarjonnasta. Itse osallistuin paribachatan kokeiluun, joka oli mukavaa vaikka yleensä en paritanssitunneilla käy. Hetken kiipeilin ja roikuin rengastrapetseilla sekä kankaiden varassa pää alaspäin. Ihan mielenkiintoisia uutuuksia vaikka ilmassa kieppuminen ei oikein omalle lajille tuntunutkaan. En ole tarpeeksi rohkea tälläiseen hommaan. Pelottaa, että tipun alas ja niskat menee nurin. Pääsin myös testaamaan 10 minuutin ajan Neurosonic- hoitoa mikä vaikutti oikein hyvälle. Makasin selälläni värisevällä sängyllä kuulokkeet korvilla missä soi rauhoittavaa musiikkia. Huone oli hämärästi valaistu ja oikein mukava paikka rentoutumiseen vaikka taustalta kuului muiden hieman ääniä. Tulossa on mielenkiintoinen syksy ja olen kovasti odottanut tämän tanssistudion avaamista.

Makkia studion avajaisissa. Kuva: Show Up.

Aika oli mennyt kuin huomaamatta. Olin ollut yli kolme tuntia Makkia studiolla. Nyt täytyi lähteä kävelemään kotiin vaikka tarjolla olisi ollut vielä vaikka mitä kivoja näytetunteja. Onneksi enää ei satanut kovin paljoa vaikka ilma olikin hyvin harmaa. Kotiin päästyäni rupesin arpomaan oliko eilen illalla valitsemani juoksuvaatteet sittenkään hyvät tähän keliin. Sovittelin pinon erilaisia housuja. Onneksi paitaa ei voinut vaihtaa, koska kaikilla oli oltava tapahtumapaita päällä juoksun aikana. Tosin eliittiryhmällä ja naamiaisryhmään osallistuvilla oli poikkeuksellinen oikeus olla käyttämättä tapahtumapaitaa. Näihin ryhmiin sai pukeutua ihan mielensä mukaan. Naamiaisryhmässä on ollut pellejä, keijukaisia, supersankareita, roistoja tms. Nämä tuovat tapahtumaan kivaa väriä ja erilaisuutta.

Isän kasvattamasta kesäkurpitsasta ja pinaatista valmistui voimapasta.

Kävin pesulla, söin, laitoin jääkaapista eväät kassiin, valmistin urheilujuomat ja puin pitkällisen pähkäilyn jälkeen valitsemani vaatteet päälleni. Päädyin viimenään shortsien sijaan Adidaksen liiloihin capreihin. Ne sopisi Adidaksen tapahtumapaitaan ja aurinkolippaani. Sää näytti sateiselle ja harmaalle. Nyt en ajatellut paleltuvani kuten aikaisempina vuosina olen ollut ihan jäässä lähtöä odottaessa. Tietysti vauhtiin päästyäni on tullut lämmin ja sitten on ollut hyvä juosta, mutta ei ole kiva odotella kylmissään ja märissä vaatteissa.

Juoksusää vaikuttaa sateiselle perinteiseen tapaan.

Kello lähestyi puoli kuutta ja minun oli aika lähteä kävelemään bussipysäkkiä kohti. Menin bussilla Kamppiin asti, josta kävelin Senaatintorille missä oli meidän tapahtumapaikkamme. Vettä satoi hiljalleen ja kaivoin laukkuun pakkaamani sateenvarjon esille. En halunnut kastella itseäni jo tässä vaiheessa. Nyt pitää yrittää pysyä kuivana ja lämpimänä. Kiertelin esittelykojuja, joista sain maistella erilaisia smoothieita ja urheilujuomia. Proteiinijuomaa ja alkoholitonta olluttakin olisi ollut tarjolla, mutta minä en niitä ottanut. Ne ei ole minua varten. Stadiumilla oli pieni myyntikoju missä oli sateenvarjoja, hanskoja ja pussukoita myytävänä. Tänne oli siis koottu tuotteita juuri tätä tapahtumaa ajatellen.

Matkalla Helsinkiin vettä satoi kaatamalla

Helsingissä vettä tihkutti hiljakseen

Esittelykojut kierrettyäni oli aika lähteä viemään tavaroita tavarasäilytykseen, joka oli muutaman sadan metrin päässä. Ovella saimme rannekkeet, joista toinen opastettiin laittamaan käteen ja toinen laukkuun. Laukun sai viedä itse mieleiseensä paikkaan. Porthanian aula oli jaettu puoliksi, jossa miehet ohjattiin toiselle puolelle ja naiset toiselle. Näin vaatteet pystyi vaihtamaan samalla, kun vei tavaroitansa. Minusta tämä on ihan toimiva systeemi. Tietysti tässä piilee se vaara, että joku voi mennä penkomaan tavaroitasi. Onneksi näin ei ole ainakaan vielä käynyt.

Seuraavaksi oli aika siirtyä vessajonoon, joka oli aika pitkä. Onneksi jono eteni vauhdikkaasti ja pääsin siirtymään kohti lähtöaluetta. Olin ilmoittautunut arvioidun juoksuajan perusteella 2A -ryhmään. Meidän lähtöaika oli 21.15 ja paikalla piti olla varttia aikaisemmin. Edessämme oli eliittiryhmään kuuluvat juoksijat ja me lähtisimme heti heidän perässä. Musiikki pauhasi ja valot vilkkuivat pimeällä torilla. Lämmittely oli jo alkanut, joten liityin joukkoon. Teimme juoksijan valan missä jokaisen piti luvata juosta oikeata reunaa ja näin helpottaa ohittamista.

Alkujumppaa

Kaikki odottivat lähtöä jännittyneenä. Kuuluttajatkin lavalla huomasivat tämän ja koittivat saada meitä innostumaan. Olimme kuulemma niin vakavan näköisiä. Ilma oli yllättävän lämmin eikä minulla ollut yhtään kylmä t-paidassa ja capreissa. Olisin jopa tarennut odottaa lähtöä sortseissa, mutta olin päätynyt capreihin pitkällisen pohdinnan jälkeen. Joillain oli shortsit ja toisilla oli jopa pitkälahkeiset juoksuhousut. Jotkut olivat jopa laittaneet t-paidan alle pitkähihaisen paidan, mutta tälläaisessa varustuksessa minulle tulisi juostessa aivan liian kuuma.

Viimenään koitti lähtölaskenta ja pääsimme matkaan. Kaikki ryntäsi eteenpäin savun keskeltä musiikin pauhatessa, valojen vilkkuessa ja katsojien hurratessa vieressä. Monet kuvasivat lähtöämme. Lähtöviivalle asti joutui kävelemään, mutta sitten massa alkoi liikkumaan eteenpäin. Aluksi oli ruuhkaista, mutta massan mukana oli kiva juosta. Piti vain varoa ettei kompastunut mihinkään ja lentänyt nenälleen.

Meidän ryhmämme lähtökarsinassa odottamassa jännittyneenä.

Ensimmäisinä ohitimme musiikkipisteet mihin oli tullut dj soittamaan meille musiikkia. Teimme pienen lenkin, jonka jälkeen lähdimme juoksemaan takaisin lähtösuuntaan. Oli kiva katsoa miten porukkaa tuli vastaan. Kyllä meitä juoksijoita oli paljon. Reitti kierteli meren rantaa ja seuraavana vastassa oli samba-tanssijat. Kivaa väriloistoa pimeän illan keskelle vaikka ei heitä kauaa ehtinytkään ihailla. Hetken päästä tuli ensimmäinen juomapiste. Pöydillä oli paljon mukeja valmiina odottamassa janoisia juoksijoita. Nuoret tytöt huutelivat kilpaa oliko heillä vettä vai urheilujuomaa. Vesimukit näyttivät olevan ensin, joten jatkoin matkaani suunnaten urheilujuomien luokse. Epäonnistuin kuitenkin valinnassani sillä sain vesimukin vaikka tarkoituksenani oli ottaa urheilujuomaa. Kävelin hetken samalla hörppien vettä. Loput heitin pois ja toivoin saavani seuraavalta juomapisteeltä urheilujuomaa.

Olin jo edennyt puoliväliin, jossa oli taas yksi musiikkipiste. Juoksu tuntui kulkevan hyvin. Etenin muiden mukana enkä pahemmin hötkyillyt. Oli kiva juosta omaa vauhtia ja nauttia tunnelmasta. Kuuden kilometrin jälkeen porukan vauhti tuntui hiipuneen ja aloin ohittelemaan muita yksi toisensa jälkeen. Nyt tiesin, että puoliväli oli jo takana eikä enää ollut montaa kilometriä maaliin. Joku oli lähtenyt koiransa kanssa lenkille ja koira haukkui meille juoksijoille. Ehkä ulkoiluttaja oli valinnut reittinsä vähän väärin, koska juoksijoiden muodostama letka ei ihan heti loppuisi.

Ihmisiä oli ravintoloiden terasseilla seuraamassa juoksuamme mikä oli kivaa. Mukavaa, että reitin varrelle osuvat ravintoloitsijatkin hyötyvät tapahtumastamme. Terassit näyttivät olevan nopealla vilkaisulla viimeistä paikkaa myöden täysiä. Teimme pienen lenkin Hakaniemen rannalla, jonka jälkeen tiesin reittimme kulkevan kohti maalia.

Yhdellä pisteellä oli kauheasti savukoneella tehtyä sumua ja kaikki joutui hidastamaan vauhtiaan. Tässä kohtaa ei todellakaan meinannut nähdä eteensä ollenkaan. Ehkä vähempikin sumu olisi riittänyt. Oli kuin oltaisiin oltu estejuoksussa. Piti varoa ettei kompastu mihinkään ja toisaalta varoa ettei juokse toisten päälle. Onneksi sumu oli vain pienellä alueella ja pääsimme taas kiihdyttämään vauhtiamme.

Vielä olisi muutamat viimeiset ylämäet. Miksi nämä mäet ovatkin aina tässä lopussa? Hyvin kuitenkin tunnuin jaksavan juosta. Joku mies jakeli mäen päällä läpsyjä. Koukkasin keräämään läpsyt talteen. Toinen huusi, että tässä vaiheessa ei pitäisi enää pystyä puhumaan. Jotkut juoksijat olivat lähteneet kavereidensa kanssa juoksemaan mikä on kivaa. Minä olin yksin muiden joukossa, mutta sainpahan juosta juuri sitä vauhtia mikä itsestä hyvälle tuntui.

Pian reitin varrelle kerääntyneet kannustajat huusivat meille, ettei enää olisi pitkä matka. Jotkut huusivat meille, että tämä tapahtuma on hyvää treeniä Tallinnaa varten. Tallinnassa tosiaan olisi viikon päästä iso juoksutapahtuma. Valitettavasti en ole itse menossa, mutta ehkä vielä joskus. Mietin itsekseni miksi en koskaan saa aikaiseksi ja ilmoittautuisin johonkin ulkomaan juoksutapahtumaan.

Senaatintorilta alkoi kuulumaan musiikkia ja valot valaisivat taivasta. Nyt kiihdytin vauhtiani viimeisten alamäkien jouduttamana. Jaksamisen kanssa ei ollut mitään ongelmaa. Olinko sittenkin juossut liian hiljaa, kun viimeaikoina olen vaan tottunut juoksemaan puolimaratoneja. Nyt oli puristettava kaikki irti itsestä. Mutkan takaa kurvaus kohti maaliviivaa. Maalisuoralla otin loppukirin ja sainkin vielä ohitettua muutaman juoksijan. Joku mieskin tuntui lähteneen perässäni loppukiriin. Yhdessä ylitimme maaliviivan lopputuuletuksen kera.

Nyt muistin kaivaa juoksuvyöstä puhelimen esiin ja sammuttaa Sports Tracker sovelluksen, joka tikitti eteenpäin. Jes, olin juossut 10 km matkan aikaan 48.20 mihin olin ihan tyytyväinen. Kovempaakin olisin voinut juosta, mutta nyt oli tälläinen rennohko juoksu tunnelmasta nauttien. Juoksijoita tuli takanani tasaisena letkana maaliin. Otin muutaman kuvan maalialueelta ja sitten lähdin kävelemään eteenpäin etten jää muiden tukkeeksi. Saimme pienen Stadiumin muovipussin missä oli jo jotain eväitä valmiina. Pöydältä saimme ottaa banaanin ja mutkan takana jaettiin vielä alkoholittomat oluet. Otin muutaman mukillisin urheilujuomaa mitä oli pitkät pöydät täynnä. Nyt tarvitsi juomaa, että saa vähän takaisin juoksun aikana menetettyjä nesteitä.

Koukkasin esittelykojujen kautta, joista ajattelin vielä saavani maistiaisia. He olivatkin jo pakkaamassa tavaroitaan pois ja sain maistiaisten sijaan mukaani kokonaisia pulloja mantelimaitoa, kookosmaitoa ja urheilujuomaa. Tämä kävi minulle ihan hyvin vaikka erityisesti vihreää smoothieta olisin halunnut lisää. Se oli hyvää, mutta täytyy yrittää tehdä itse vastaavaa.

Nämä Alpron vihersmoothiet olivat herkullisia.

Maistiaiskoju

Esiintymislavalla oli menossa ensimmäisten juoksijoiden palkitseminen ja haastattelu. Nyt oli kuitenkin aika mennä varustesäilytystä kohti ennen kuin minulle tulee kylmä. Ovella hienosti ohjattiin minut naisten puolelle, kun ajatuksissani meinasin kävellä miesten perässä miesten puolelle. Siellä kassini odotti minua entisellä paikallaan. Vaihdoin vaatteeni kuiviin, hengähdin ja söin vähän eväitäni. Ovella minulta tarkistettiin, että käteen laittamani ranneke vastasi kassini ranneketta. Mitään ongelmia ei tullut ja hän sanoi, että mene vaan. Suuntasin askeleeni Kamppia kohti mistä bussini lähtisi. Minulla oli hyvää aikaa ehtiä bussiin, joten en pitänyt kiirettä.

Juoksu takana ja eväspussi tuli

Juoksijoille tarkoitetut jatkot olisivat olleet Allas Sea Poolilla, mutta sinne en enää jaksanut mennä. Olisi mennyt niin myöhäiseen ennen kuin olisin ollut kotona. Minulla menisi kuitenkin reilu kaksi tuntia kotimatkaan. Tämä riitti minulle aivan hyvin. Bussi oli ajallaan ja kotimatka meni hyvin musiikkia kuunnellen ja eväitä syöden. Olin kotona hieman ennen kahta yöllä. Tyhjensin kassista hikiset vaatteet pesuhuoneen lattialle, kävin pesulla ja kävin nukkumaan tyytyväisenä.

Minulla oli ollut kiva päivä. Onneksi tänään ei satanut juoksun aikana, kuten monena aikaisempana vuonna on satanut vettä. Ehdottomasti voin suositella tätä tapahtumaa muillekin ja varmasti näette minut lähtöviivalla myös ensivuonna. Tykkään tästä tapahtumasta ja tämä taitaakin olla suosikkitapahtumani. Järjestelyt toimivat hyvin ja juoksutunnelma pimeillä Helsingin kaduilla on ensiluokkaista.

Yöllinen Senaatintori ja juoksijoiden maaliin saapuminen

Nähdään taas jossain tapahtumassa ja muistakaa nauttia syksystä.

ps. minun seuraava tapahtumani on Espoon rantamaraton missä juoksen puolimaratonin.

Paavo Nurmi Marathon

Tällä kertaa en jaksanut stressata tämän tapahtuman takia. Luin osallistujan oppaan läpi, suunnittelin päivän aikataulun ja katsoin sopivan bussivuoron. Huomasin ilokseni, että pääsemme Samppalinnan maauimalaan ilmaiseksi juoksun jälkeen. Tarvitsin siis mukaani bikinit, pyyhkeen ja muut peseytymisvälineet mitkä onkin jo valmiina pienessä pussukassa ettei niitä tarvitse joka kerta pakata uudestaan. Pakkasin tarvittavat juoksuvaatteet vasta edellisenä iltana kassiin. Huolestuneena seurasin Turun säätiedotusta, joka lupasi lauantaille sadetta.

Sateen jälkeen tulee hyvä juoksusää. Toivottavasti emme kastu.

Perjantain ja lauantain välisenä yönä heräsin vähän ennen kuutta. Hieman taisi jännittää, kun en enää nukahtanut uudestaan. Seitsemän jälkeen alkoi satamaan vettä ihan kaatamalla, joten etsin puhelimen käteeni ja tarkistin säätiedotuksen. Sateen piti loppua ennen tapahtuman alkua. Pyörin hetken sängyssä levottomasti, jonka jälkeen päätin nousta ylös. Pukeutua, syödä ja tarkistaa vielä, että kaikki tarvittava on mukana kassissa. Lisäsin kassiini sateenvarjon ja etsin pitkät housut ja pitkähihaisen paidan. Ulkona näytti viileälle enkä voisi lähteä liikenteeseen toppi ja sortsit päälläni. Vaihtokengät laitoin jalkaani ja lenkkarit kassiin ettei lenkkarit olisi aivan märät jo ennen lähtöä.

Lähdin kävelemään bussipysäkille mukamas ajoissa. Pysäkille saavuttuani bussi jo näkyikin puiden takaa. Yllätyksekseni bussi oli kerrankin ajoissa ja oli hyvä etten myöhästynyt. Joku muukin vielä kiirehti perässäni. Tähän ei olla selvästikään totuttu, mutta hyvä näin. Turkuun saavuimme aikataulun mukaisesti ja jäin pois kyydistä Tuomiokirkon pysäkillä, josta on lyhyin matka tapahtumapaikalle.

Jalkakäytäville oli jo pystytetty aitoja ja nauhoja merkiksi juoksureitistämme, joka tulisi Tuomiokirkolle asti. Nyt kadut eivät olleet täynnä markkinakojuja kuten aikaisempina vuosina. Ennen Paavo Nurmi Marathon ja Keskiaikaiset markkinat ovat sattuneet samalle viikonlopulle, mutta nyt juoksutapahtumamme ajankohtaa oli siirretty yli kuukaudella eteenpäin. Juoksutapahtuman ajankohdan muutoksesta tuli jo alkutalvesta kirje kaikille, jotka olivat jo tapahtumaan ilmoittautuneet. Saimme vaihtoehdoiksi tyytyä kohtaloon, rahat takaisin tai vaihtaa osallistumisen johonkin muuhun Juoksuaika-tapahtumaan. Olin harmissani muutoksesta, mutta annoin asian olla. Olin tykännyt juhannuksen jälkeisestä juoksutapahtumasta, mutta nyt tämä siirtyikin elokuun puolenvälin jälkeiselle viikonlopulle. Järjestäjän mielestä muutoksen myötä elokuun loppu sopisi paremmin suomalaisten ja kansainvälisten osallistujien kalentereihin.

Ilma oli kohtuullisen viileä aamuyön sateen jälkeen. Turussakin oli tiet vielä hieman märkiä, mutta onneksi enää ei satanut. Tapahtumapaikalle tultuani rakennuspuuhat olivat vielä kesken. Miehet pystyttivät lähtökaarta, naiset valmistelivat juomapistettä ja kuka teki mitäkin. En kuitenkaan ollut ensimmäisten joukossa paikanpäällä vaan oli paikalle saapunut jo muitakin juoksijoita.  Tapahtumapaikka oli siirtynyt viereisestä rakennuksesta teatterin tiloihin ja laukkujen säilytys oli teatterin takana eikä stadionin rappusilla kuten edellisinä vuosina on ollut.  Nyt laukut eivät enää olisi suojassa sateelta vaan taivasalla. Infokirjeen mukaan järjestäjältä saisi muovipusseja tarvittaessa. Itse olin ottanut isomman muovipussin laukkuuni mukaan, koska minun urheilukassini ei olisi normaaliin muovipussiin mahtunut.

Teatterin eteisessä oli muutamia esittelijöitä mainostamassa ensi vuoden tapahtumia. Joku yritti houkutella minua fustratunnille 20 euron hintaan. En kuitenkaan tähän tarjoukseen ajatellut tarttua. Fustra ei oikein ollut minun juttuni, kun kerran aikaisemmin olen ollut kokeilemassa kyseistä tuntia. Viereisestä kojusta nappasin mukaani lapun missä oli alennuskoodi ensi vuoden Helsinki Running dayn tapahtumiin. Yläkerrasta sai osallistujamateriaalit eli kilpailunumeron hakaneuloineen. Jonoa ei onneksi ollut vaan sain kävellä suoraan tiskille ja pyytää omalla juoksunumerollani oman kirjekuoreni. Yläkerrassa oli myös Stockmannin kisakauppa. Kokeilin muutamia kenkiä, mutta oikeita kokoja ei enää ollut jäljellä. Myös Suunnon kellojen esittelijä sanoi myytävien kellojen menneen jo eilen eikä hänellä ollut enää kuin yhtä mallia. Vaatteita näytti olevan vielä sekalainen seurakunta, mutta mitään en löytänyt tällä kertaa. Stockmannin hinnat ovat alkujaankin korkeita ja vaatteiden hinnat olivat minusta vieläkin aika kovia vaikka monista tuotteista juoksijat olisivat saaneet jopa -40 % alennusta.

Testasin tällaisia kenkiä. Ihan uusi tuttavuus minulle.

Paitoja jaettiin eteisessä. Ensin oli miesten paidat ja sitten naisten. Myöskään tässä pisteellä ei ollut tähän aikaan pahempaa ruuhkaa. Muutama muu juoksija oli valitsemassa omia paitojaan. Paidakseni valitsin xs- koon vaikka paitoja jakanut nainen sanoi paitojen olevan aika pientä kokoa. Epäröin hieman, että pitäisikö minun sittenkin ottaa s-koko. Sain luvan kokeilla paitaa ja totesin pienimmän paidan olevan minulle hyvä.

Jännittää

Seuraavana suuntasin vessaan, joka olikin aika tilava eikä jonoa ollut. Jotkut vaihtoivat vaatteitaan täällä vaikka varsinaiset pukuhuoneet olisivat olleet stadionilla vanhaan tuttuun tapaan. Sinne olisi kuitenkin hieman matkaa ja tässä oli ihan hyvä vaihtaa vaatteita. Jäin itsekin vaihtamaan paitani ja laittamaan juoksulenkkarit jalkaan. Päätin juosta tapahtumapaita päällä, koska paita oli kivan värinen ja ihan kohtuullisen hyvä päällä.

Täytin numerolapun taakse omat henkilötietoni ja laitoin lapun kiinni paitaan. Nyt lähdin etsimään missä Kestävyyttä pintakaasulla 24/7 -juoksijat ovat. Viimenään löysin heidät ja olin heidän kanssaan noin vartin. Tämän jälkeen piti lähteä etsimään tavarasäilytystä, jossa olikin harmikseni pitkät jonot. Tässä meni tovi jos toinenkin ennen kuin sain kassini säilytykseen. Ennen tavarasäilytyksessä ei ole ollut tälläisiä jonoja, mutta toivottavasti järjestäjä ottaa tästä opikseen. Tietysti se oli hyvää ettei nyt tarvinnut kävellä Paavo Nurmi stadionille asti viemään tavaroita, koska tavarasäilytys oli teatterin takana olevalla parkkipaikalla. Viimenään sain kynän ja tarralapun mihin jokainen merkitsi oman juoksunumeronsa. Kassin sai itse heittää aidan yli, josta ne järjestettiin oikeille paikoille myöhemmin. Varmasti järjestäjäkin huomasi että jonot venyvät liian pitkiksi. Alkuverryttely oli jo alkanut ja nyt minun piti ehtiä vielä vessaankin. Bajamajoihin oli myös pitkät jonot ja tämän takia myöhästyin kokonaan alkulämpästä. Minun täytyi mennä ryhmittymään lähtöön. Tällä kertaa olikin kaksi kaistaa, joista teatterin puoleiselle kaistalle opastettiin puolikkaan juoksijat ja joen puoleiselle kokonaisen maratonin juoksijat. Ryhmittäydyin teatterin puolelle, koska olin ilmoittautunut puolimaratonille.

Nyt esiteltiin jänikset, jotka tulivat Vauhtisammakon juoksukoulusta. Mietin ryhmittäydynkö 1.45. vai 1.50. jäniksen luokse. Nopeampia jäniksiä ei tällä kertaa ollutkaan. Jotkut pomppivat aitojen ylitse päästäkseen lähtöalueelle. Ehkä hekin olivat jääneet liian pitkäksi aikaa vessajonoon tai tavarasäilytyksen pitkiin ja hitaisiin jonoihin. Kello alkoi lähestyä kahtatoista, jolloin lähtömme tapahtuisi. Tein itsekseni muutamia venytyksiä, koska viralliseen alkulämmittelyyn en ehtinyt yllättävän pitkien jonojen takia.

Viimenään pyssy pamahti lähdön merkiksi ja säntäsimme matkaan. Reitti lähti teatterilta tuomiokirkon sillalle asti, jossa teimme u-käännöksen ja jatkoimme matkaamme joen toista puolta kohti satamaa. Ihmisiä oli kerääntynyt katsomaan lähtöämme, joka oli kiva juttu. Jotkut tuntuivat kauhistelevan meidän menoa ja toiset kannustivat iloisesti. Satamassa oleva juomapiste oli hieman sekava, koska juomia oli kahdella puolella. Varsinkin vasemmalla ollut pöytä oli sijoitettu oudosti ja järjestäjät joutuivat ohjaamaan juoksijoita takaisin oikealle reitille. Ehkä tämä vasemman puoleinen pöytä olisi pitänyt ottaa pois käytöstä menomatkalla tai laittaa enemmän keiloja ja nauhoja oikean juoksulinjan merkitsemiseksi. Siellä se juomapisteen nainen juoksi milloin kenenkin juoksijan perässä yrittäen huitoa oikealle reitille.

Reitti kulki Aurajoen rantoja pitkin

Sillan ylitys ja matkamme jatkui Ruissaloa kohti. Juoksimme autotiellä, josta toinen kaista oli varattu juoksijoille ja toinen autoilijoille. Tälle osuudelle sattui muutama pitkä ja loiva nousu. Matka taittui hyvin eikä jaksamisen kanssa ollut ongelmia. Juoksin omaa juoksuani. En lähtenyt minkään jäniksen perään juoksemaan, koska tämä ei ole minulle oikein sopinut. Jatkuvasti saa pelätä ettei joku huitaise kyynärpäällä suoraan naamaani tai sitten askelia joutuu sovittamaan muiden menoon. Pitää varoa ettei tallo muiden varpaille tai tule itse jäädyksi muiden alle. Helpompi juosta omaa tahtia kuin kauheassa sumpussa.

Kohta pellon toisella puolella näkyi, kun juoksijoiden kärkipää meni jo maalia kohti. Reitti kääntyi takaisin kaupungin suuntaan. Huomaan pellolla hurjaa vauhtia poukkoilevan kauriin. Se tuli suoraan minua kohti ja yritti päästä juoksijoiden välistä takaisin metsään. Ressukka oli ihan paniikissa eikä löytänyt sopivaa väliä mistä olisi päässyt pois pellolta. Varmasti oli ahdistava tilanne, kun kaikkialta ympäriltä kuuluu juoksijoiden tasainen töminä. Juoksijoita meni kuitenkin tasaisena letkana parin metrin välein. Pysähdyin ja yritin antaa kauriille tilaa, että se olisi päässyt pois välistämme. Pelkäsin jo, että kohta kauris syöksyy päällemme ja jään kauriin jalkoihin juostessani. Olisihan tämä ollut koominen tilanne. Pääsin kuitenkin etenemään ja kauris jäi sinne pellolle poukkoilemaan. Toivottavasti se löysi sopivan raon mistä olisi mahtunut menemään rauhallisemmalle seudulle. Eipä ole tällaistakaan tilannetta tullut ennen vastaan. Tuskin ikinä tulen näkemään niin läheltä elävää metsän eläintä. Matkaa välissämme ei ollut kuin muutama metri.

Nyt jalkakäytävä meni metsän läpi, joka on minusta kiva osuus reitistä. Pian asfaltti muuttui hiekkatieksi ja tuli juomapiste. Otin tapani mukaan mukillisen urheilujuomaa, jonka join kävellessäni. Sitten taas takaisin juoksuvauhtiin ja matka jatkui rantoja pitkin keskustaa kohti. Vieläkään juoksu ei tuntunut yhtään pahalle vaikka olimme jo ylittänyt yli puolen välin. Joku oli tehnyt juoksijoita varten pienen suihkun, mutta vesi tuntui katoavan tuulen mukana taivaan tuuliin eikä siitä montaa tippaa iholleni osunut. Aurinko paistoi kirkkaalta taivaalta, mutta tuuli vilvoitti kivasti eikä sää tuntunut liian kuumalle. Tietysti juostessa tuli hiki, mutta on sitä kuumemmallakin ilmalla juostu. Nyt oli ihan hyvä juoksusää. Muutamia vesilätäkköjä oli vieläkin reitillämme joita yritin väistellä mahdollisuuksien mukaan.

Ruissalon silta häämötti edessä ja samat kannustajat olivat koirineen sillan edustalla mitkä olivat menomatkallakin. Sitkeästi he siinä jaksoivat seisoa ja kannustaa meitä. Joku vanhempi mies tulee sillalla vastaan juoksijoiden reitillä ja on vasta menossa Ruissalon suuntaan. Näytti hänellä juoksunumero olevan rinnassa, joten kyllä hän juoksukisassa on mukana. Mietin miten siinä on sitkeä papparainen vaikka varmasti hän olisi viimeisten joukossa. Hän eteni varman oloisesti hitaan hölkän tahtiin.

Sillan jälkeen satama-alueelle tultaessa oli juomapiste mistä sai vettä, urheilujuomaa, rusinoita ja suolakurkkuja. Minusta ruoka ei kuulu lenkille ja päätin tyytyä pelkkään urheilujuomaan. Heti lenkin jälkeenkään ei tee mieli syödä mitään saati sitten lenkillä. Hyvä tietysti, että näitä oli tarjolla ja varsinkin maratonarit voivat ilahtua näistä tarjoiluista. Itse pärjään kyllä maaliin asti syömättä mitään. Satama-alueella haisi pahalle ja yritin olla haistelematta ja ajattelematta asiaa sen enempää.

Reitti meni Turun linnan ohi ja Suomen Joutsenkin sattui reitillemme. Nyt reitti meni Aurajoen rantaa pitkin tuomiokirkolle asti. Muutamia kymmenen kilometrin juoksijoita tuli selkä edellä vastaan. He olivat lähteneet 20 minuuttia meidän lähtömme jälkeen eli kärkipään juoksijoiden pitäisi olla jo maalissa. Hitaimmat olivat vielä meidän seassamme juoksemassa maalia kohti. Kahviloiden ja ravintoloiden terasseilla oli ihmisiä kannustamassa meitä viimeisien kilometrien matkallamme. Oli kivaa juosta joen rantaa pitkin. Tykkään siitä tunnelmasta, joka Turussa on. Jalkani jaksoivat vielä hyvin ja juoksu tuntui kevyehkölle. Ajattelin kuitenkin, että aikani ei tule olemaan mikään kovin hyvä. Kuulen juoksevan pariskunnan juttelevan keskenään mahdollisesta ajasta jolloin saapuvat maaliin. He puhuivat että heidän aikansa tulee olemaan ainakin 1.59. Olen vähän pettynyt ja mietin olenko todella juossut niin hiljaa. Jatkan matkaani heidän ohitseen. Käännyn Tuomiokirkkosillalle ja sitten kurvaan  joen toista puolta takaisin teatterille. Nyt maaliin ei olisi enää pitkä matka. Yritän kiristää tahtiani ettei aikani painuisi yli kahden tunnin. Sitten olisin ihan pettynyt itseeni. Juoksu tuntui kuitenkin kohtuullisen kevyelle ja voimia tuntui riittävän. Ohittelin muita ja kiiruhdin maalia kohti. Kuulutukset alkoivat kantautua korviini, ihmiset kannustivat, joten laitoin töppöstä toisen eteen.

Hetken kuluttua maali alkoi näkymään ja kiihdytin vauhtiani entisestään. Aina pitää ottaa pieni loppukiri itsensä kanssa ja yrittää vielä päästä muutamasta juoksijasta ohi ennen maaliviivan ylittämistä.  Kädet ylös ja maaliviivan ylitys. Mietin näinkö oikein mitä maalialueella oleva kello näytti ajakseni. Kellon mukaan aikaa oli mennyt 1.48 ja jotain. Eikö aikaisemman pariskunnan puheet pitäneetkään paikkaansa vai olinko kuullut väärin. Väliäkö sillä, mutta nyt olin aikaani tyytyväinen. Kaivoin vielä puhelimen juoksuvyöstäni ja pysäytin Sports Trackerin. Kyllä se tosiaan paikkaansa piti. Olin juossut puolimaratonin aikaan 1.48.51 ja sijoitukseni oli naisten yleisessä sarjassa 23. Nyt olin ihan tyytyväinen aikaani vaikka ei tämä nopein juoksu ollutkaan. Olemattomilla treeneillä ja ilman repimistä tämä oli ihan hyvä aika itselleni. Toivottavasti pääsen tässä syksyn tullen takaisin lenkkipoluille niin ensi vuodelta voi odottaa parempia aikoja.

Mitali kaulassa jonottamassa eväskassia.

Heti maalin jälkeen oli juomapiste mistä join muutaman mukillisen urheilujuomaa, jonka jälkeen lähdin kävelemään eteenpäin. Sain mitalin kaulaani nuorelta pojalta. Hän onnitteli minua ja kiitin häntä onnitteluista. Metalliset aidat johdattivat minut eteenpäin ja vastaan tuli eväsjono. Hetken jonotettuani sain muovipussin, jonne voisin eväät kerätä. Pidin pussia auki ja annoin muiden täyttää pussini. Sain mm. banaanin, juomaa, tomaatteja, palasen kurkusta, erilaisia juomia ja patukoita. Eväskassimme näytti runsaalle, kuten tässä tapahtumassa on aina ollut. Kivaa saada hyvät eväät niin ei tarvitse heti lähteä etsimään ruokapaikkaa. Voi rauhassa fiilistellä tapahtuma-alueella ja seurata muiden maaliintuloa. Seurasin mm. miten maratonareiden ensimmäinen juoksija saapui maaliin kovien hurrausten saattelemana.

Tämä oli minun viides puolimaraton Paavo Nurmi Marathonilla

Lähdin hakemaan kassiani säilytyksestä. Laukkujen hakeminen vaikutti vähän sekavalle eikä kunnollisia jonoja ollut missään. Kaikki oli levittäytynyt aidan ympärille huudellen missä kenenkin kassi oli. Laukkujen hakemisessa ei mennyt niin kauaa kuin viemisessä, mutta ehdottomasti järjestäjällä on parantamisen varaa tässä heille uudessa tavassa säilyttää laukkuja. Samanlainen systeemi on ollut Helsingin suurissa juoksutapahtumissa käytössä ja minusta siellä järjestely on toiminut ihan hyvin. Selvästi nyt olisi tarvittu selkeät jonot ja enemmän porukkaa aitauksen sisäpuolelle viemään ja hakemaan laukkuja.

Oman laukun saatuani nousin mäen ylös kohti Samppalinnan maauimalaa minne pääsimme ilmaiseksi. Olisimme saaneet ottaa mukaamme myös yhden seuralaisen, mutta ei minulla sellaista ollut. Saimme pukukaappien avaimet jo uimalan ulkopuolella mikä oli hyvä systeemi. Ei tarvinnut jonottaa kassalla vaan pääsimme kävelemään suoraan porteista sisään. Pukuhuoneessa oli aikamoinen vilinä. Löysin kuitenkin sopivan ison kaapin minne sain jättimäisen kassini ja muut tavarat mahtumaan. Pieneen lokeroon ne ei olisi mahtuneetkaan. Myös suihkuihin joutui jonottamaan, koska naisia oli aika paljon ja lisää tuli jatkuvasti.

Päätin mennä ulos, mutta en ajatellut mennä uimaan. Menin syömään saamiani eväitä, nauttimaan aurinkoisesta päivästä ja kivasta päivästä. Ilma tuntuikin yllättävän viileälle, joten söin eväitäni pyyhkeeseen kääriytyneenä. Vasta myöhemmin muistin, että juoksijoille olisi tarjolla ilmainen hieronta. Keräsin tavarani muovipussiin ja liityin muiden jatkoksi jonon päähän. Jonot etenivät varsin hitaasti, mutta eteni kuitenkin. Harmittelin etten muistanut hierontoja aikaisemmin, jolloin jono olisi saattanut olla lyhyempi. Eihän tässä mikään kiire onneksi ollut. Musiikki soi ja aurinko paistoi.

Jonottaessani huomasin kuinka yksi mies söi pasta-ateriaa. Meille juoksijoille tosiaan oli järjestetty mahdollisuus ostaa pasta-annos uimalan kahvilasta. Vaihtoehtoina olisi ollut Pasta Carbonara ja tomaattinen kasvispasta. Näistä olisin ottanut ehdottomasti tomaattisen kasvispastan, mutta en kuitenkaan tilannut annosta etukäteen. Mietin, että jos sää on oikein viileä niin en ei ole kiva syödä annosta ulkona sateessa. Annoksen hinta olisi ollut paikanpäältä ostettuna 10,50 euroa eli aika arvokas mielestäni. Euron olisi säästänyt mikäli annoksen olisi tilannut etukäteen. Näitä pasta-annoksia en nähnyt kuin tällä yhdellä miehellä. Kiva ajatus, mutta joku tässä ei nyt oikein toiminut. Tosin meidän eväskassit oli niin runsaat, että jo niiden avulla pärjäsi pitkälle.

Runsas eväskassimme

Viimenään pääsin hierottavaksi ja se kesti noin 5-10 minuuttia. Kivaa, että tällainen palvelu tarjotaan juoksijoille. Hieronnan jälkeen menin takaisin nauttimaan aurinkoisesta päivästä. Nyt ilma aurinko tuntui lämmittävän mukavasti. Oliko ilma lämmennyt tällä välin vai saiko hieronta veren kiertämään? Nyt altaan reunalla oli kiva makoilla ja kuunnella musiikkia. Dj oli tullut meitä viihdyttämään mikä oli kivaa. Ihmiset uivat ja pulikoivat vedessä, mutta minä pysyttäydyin edelleen turvallisesti kuivalla maalla. Uimaan en uskalla lähteä heti juoksun jälkeen. Pelottaa, jos kramppi iskee kesken uinnin ja sitten ei hyvää seuraa. Kello läheni kuutta, joten päätin siirtyä peseytymään. Nyt suihkutiloissa oli väljää eikä ruuhkaa ollut enää. Sain saunottua, peseydyttyä ja pukeuduttua ihan rauhassa. Olin uimalalla puoli seitsemään asti eli aika monta tuntia.

Kaunis ja aurinkoinen ilta

Lähdin kävelemään keskustaa kohti ja kävin syömässä. Kyllä ruoka maistuikin pitkän päivän jälkeen. Ruokailun jälkeen kävelin vielä kaikkien kantamusten kanssa Tuomiokirkon pysäkille. Ihmettelin miten kaupungilla olikin niin paljon porukkaa liikenteessä, mutta se selvisi viimenään. Täällä oli jotkut kaljafestarit nimeltään Suuret Oluet- Pienet Panimot 2018. Ihmiset jonottivat tapahtuma-alueelle, joka näytti olevan ääriään myöden täynnä. Ilmankos ihmiset istuivat joen rannassa pussikaljalla. Pääsin bussilla kotiin ongelmitta, heitin vaatteet pesuun, söin iltapalan, venyttelin ja kävin nukkumaan. 

Turussa oli myös muita tapahtumia

Tykkäsin tästä tapahtumasta tosi paljon ja varmasti menen uudestaankin. Itseasiassa ilmoittauduin jo ensi vuoden tapahtumaan. Toivottavasti nähdään viimeistään ensi vuonna.

Juoksemisiin....

Iitti-hölkkä

Viikko sitten olin ollut juoksemassa Kotkassa puolimaratonia ja nyt jo olin unohtanut kaikki ei enää ikinä lupaukset. Jalatkaan eivät olleet kipeät ja juoksukisaan osallistuminen houkutteli. Viereisellä paikkakunnalla järjestettiin 6. Iitti- hölkkä torstaina 2.8.2018. En ollut koskaan aiemmin osallistunut tähän kisaan, joten nyt ajattelin lähteä kokeilemaan. Tapahtuma on osa hölkkäkuninkaalliset- osakilpailua. Aiempien vuosien tulosten perusteella mukana oli ollut koviakin juoksijoita, mutta päätin liittyä joukkoon.

Pakkasin juoksutavarat kassiin, heitin kassin autoon ja lähdin ajamaan Kausalan ravilinnaa kohti, jossa tapahtuma järjestettiin. Jälki-ilmoittautuminen päättyi kello 17.30, joten tähän tavoittelin. Vaihtoehtoina oli 5 km ja 10 km matkat, joista valitsin 10 km matkan. Lisäksi oli lapsille lyhyempiä matkoja, joissa kierrettiin ravirataa ympäri. Tapahtumapaikalle päästyäni mietin ilmoittaudunko hölkkäsarjaan vai naisten yleiseen. Tapahtuman järjestäjät suosittelivat minulle yleistä sarjaa, joten tähän myös päätin ilmoittautua.

Tapahtumapaikka oli Ravilinnalla.

Paikanpäällä ei ollut kauheasti porukkaa, joten naisten vessajonokaan ei ollut aivan mahdoton. Selvisimme hyvin yhden vessan avulla. Myös suihkutila näytti olevan pukuhuoneen yhteydessä. Tällä kertaa olin autolla liikenteessä, joten vein tavarani autoon juoksun ajaksi. Lähdin etsimään paikkaa mistä juoksumme lähtö tapahtuu. Juoksijat seisoskelivat puiden varjossa, koska ilta oli aurinkoinen ja lämpöä riitti vieläkin.

Odottavan aika on pitkä. Kuva: Juha Niemi

Viimenään kello löi 18.30 ja pääsimme matkaan. Reitti kiersi urheilukentän ympäri, josta jatkoimme matkaamme asfalttia pitkin noin 2 km matkan Kurjenmiekalle asti. Heti Kurjenmiekan jälkeen oli ensimmäinen juomapiste, josta kuului huutoa jo kauas. Lapset huusi heillä olevan vettä, mutta otin aikuiselta naiselta urheilujuomaa. Ajattelin tämän avulla pärjäävän paremmin tässä helteessä. Tästä reitti jatkui hiljaista hiekkatietä pitkin. Muutamia ihmisiä oli kerääntynyt reitin varteen seuraamaan juoksuamme ja kannustamaan meitä. Noin kolmen kilometrin kohdalla minua käveli vastaan mies paita kädessään. Näytti hänellä olevan kisanumerokin paidassaan. Mietin mikäköhän hänelle on tullut, kun nyt jo kävelee takaisin lähtöpaikkaa kohti. Mitään hätää hänellä ei kuitenkaan näyttänyt olevan eikä hän apuakaan pyytänyt.

Tästä se alkoi. Kuva Juha Niemi

Sain taivaltaa matkaani kohtuullisen rauhassa, mutta aina näin kuitenkin jonkun selän jota seurata. Reittimerkinnätkin oli risteyksissä hyvät eikä tarvinnut arpoa minne suuntaan pitää lähteä. Risteyksissä oli myös oppaita opastamassa oikeaa reittiä, joten epäselvyyttä oikeasta suunnasta ei voinut olla. Montaa risteystä tälle reitille ei edes mahtunutkaan vaan aika suoraa reittiä saimme taivaltaa. Tietysti tiet mutkittelivat, mutta risteyksiä ei ollut missä pääsisi eksymään. Hiekkatien varressa oli muutamia taloja. Muutama autokin ajoi ohitseni, mutta hyvin mahduimme samalle tielle. Jonkun miehen meno tuntui hyytyvän ja ohitin hänet. Itse tunnuin jaksavan yllättävän hyvin vaikka vasta viikko sitten olin ollut juoksemassa puolimaratonia. 

Innolla matkaan. Kuva: Juha Niemi

Nyt reitti alkoi selvästi mennä takaisin lähtöpaikkaa kohti. Pikkuiselle metsätielle oli juuri tuotu uutta hiekkaakin, mutta onneksi hiekka ei ollut liian pehmeää juosta. Kohta tuli toinen juomapiste, josta valitsin taas urheilujuoman. Kävelin sen aikaa, että sain juotua ja sitten pinkaisin matkaan.
Jotkut miehet ajoivat autolla ohitseni ja huutelivat kannustavasti auton ikkunasta. Nyt jaksaisi vielä viimeiset kilometrit maaliin asti. Loppumatka reitistä menikin kuntorataa pitkin. Myös viiden kilometrin juoksijat olivat juosseet tätä kivituhkapintaista kuntorataa pitkin.  Viimeisen kilometrin matkalle oli pystytetty erilaisia kannustavia kylttejä. Kivaa, että joku oli nähnyt vaivaa vuoksemme. Olisikohan kyltit olleet järjestäjän pystyttämiä, kun niitä oli tasaisin välimatkoin?

Pieni kirppu siellä muiden takana. Kuva: Juha Niemi

Viimenään tulimme urheilukentälle, josta kuulutukset kuuluivat jo pitkälle. Vielä piti kiertää urheilukenttä ympäri ennen kuin pääsin kaartamaan maaliin. Vilkuilin taakseni, mutta ketään ei näkynyt lähelläkään. Sain juosta ihan rauhassa maaliin. Maaliviivan lähestyessä huomasin kuvaajan, jolle piti tuuletella hyvän kuvan toivossa. Hyvä kuva tulikin. Suuntasin juomapisteelle, kunnes kuuluttaja sanoi ettei minun maalituuletukset menneet hukkaan, koska olin oman sarjani ensimmäinen. Olin ihan yllättynyt tästä tiedosta, koska edelläni oli mennyt useampia naisia. Myöhemmin selvisi, että nämä naiset olivat olleet minua reilusti vanhempia naisia ja kuuluivat täten ikäsarjoihin. Olin tosiaan voittanut naisten yleisen sarjan. En edes juossut kovaa vaan lähinnä tarkoitus oli juosta rennosti. Tänään aikaa kymmenen kilomertin kiertämiseen meni 51:33. Tämä ei ole lähelläkään parasta aikaani, mutta voitto tuli silti.

Voittajan lailla maaliin. Kuva: Juha Niemi

Tarkistin kännykästäni tapahtuman aikataulun ja ajattelin ehtiväni käymään suihkussa ennen palkintojenjakoa. Suihkussa käyminen ei valitettavasti ollut mikään nautinnollinen kokemus, koska kaikista suihkuista tuli järkyttävän kuumaa vettä eikä lämpötilaa saanut säädettyä. Ihmeellisiä suihkuja tällaiset. Oliko kaikki kylmä vesi päässyt loppumaan näillä helteillä? Sain kuitenkin peseydyttyä vaikka tuskaa tekikin. Nopeasti puhtaat vaatteet päälle ja ulos odottamaan palkintojen jakamista.

Tässä välissä lähdin hakemaan ansaitsemani palautuseväät. Eväinä meille jaettiin proteiinijuoma, mehua tai vettä, täytetty leipä tai vaihtoehtoisesti grillimakkara. Itse valitsin pöydältä leivän kasvisversion. Kivaa, että erikoisruokavalioitakin oli ajateltu tälläisessa pienessä tapahtumassa.

Saatiin sämpylät juoksun jälkeen.

Naisten yleisen sarjan voittaja. Kuva: Juha Niemi

Tapahtumassa kaikki palkintosijoille tulleet saivat Varpeniuksen leipomon ruislimput. Pokaaleja emme tällä kertaa saaneet. Lapset saivat mitalit, mutta aikuisille ei niitä jaettu. Erikoisen tämän tapahtuman palkitsemisesta teki se, että viimeisenä 10 km reitiltä maaliin tulleelle Testeri.fi tietovisa tarjosi fleece-takin ja kilon suklaata. Viimeisenä maaliin tuli neljän henkilön porukka ja kuuluttaja vitsailikin, että heidän pitää kierrättää fleece-takkia vuorotellen jokaiselle ja suklaat on jaettava tasapuolisesti kaikille. Hauskaa, että joku oli keksinyt palkita viimeisetkin juoksijat. Tosin itsekseni ajattelin, että jääkö joku istumaan reitin varteen palkinnon toivossa ja montako päivää järjestäjä joutuu odottamaan viimeistä kilpailijaa maaliin. Ilmeisesti tässä tapahtumassa ei kuitenkaan ollut mitään aikarajaa asetettuna minkä ajan kuluessa maaliin olisi saavuttava. Nopein 10 km reitin juoksija palkittiin Vauhdin rullasuksilla ja kaikkien juoksuun osallistuneiden kesken arvotiin Jopo. Jopon arvontaa seurattiin toiveikkaana, mutta valitettavasti en tällä kertaa saanut uutta pyörää mukaani. Tapahtumassa oli siis varsin hyvät palkinnot 25 euron osallistumismaksuun nähden. Juoksija-lehden kortilla tästä osallistumismaksusta olisi vielä saanut 5 euron alennuksen, mutta sitä korttia minulla ei ole. Ennakkoilmoittautuessa osallistumismaksu olisi ollut vain 17 euroa, mutta itse päätin osallistumiseni niin myöhään, että ennakkoilmoittautuminen oli jo sulkeutunut muutama päivä aiemmin.

Sain palkinnoksi ruisleivän, hunajaa sekä matkakokoiset hiustuotteet.

Oli kivaa juosta uusissa maisemissa. En ollutkaan aikaisemmin juossut Iitissä. Tykkäsin reitistä vaikka kannustajia ei hirveästi ollutkaan reitin varrella. Sen ymmärtää ettei tällaisella pienellä paikkakunnalla ole samaa määrää ihmisiä kuin Helsingissä. Tunnelmaltaan tapahtuma oli oikein kiva pieni kylätapahtuma. Ehdottomasti voin suositella tätä tapahtumaa muillekin. Tosin tämä tapahtuma oli torstai-iltana, että kovin kaukaa tänne ei ehdi matkustamaan mikäli ei satu olemaan lomalla juuri tällöin.

Kesäinen Iitti koettu.

Nyt valmistaudutaan muutaman viikon päästä Turussa järjestettävään Paavo Nurmi Maratoniin. Nähdään siellä ja juoksemisiin. 

Meripäiväjuoksu

Olin vanhempieni luona yötä ja sieltä menin autolla Kouvolaan, josta jatkoin matkaani junalla Kotkan satamaan asti. Junia kulki vähän huonosti juoksutapahtumaa ajatellen, joten jouduin menemään Kotkaan jo kolme tuntia aikaisemmin mitä olisi tarvinnut. Kiertelin satamassa meripäiväkojuja. Tosin niistä monikaan ei ollut vielä auki vaan myyjät vasta valmistelivat kojujaan tänään alkavia meripäiviä varten. Lähdin kävelemään Pasaatia kohti. Olin unohtanut kotiin vaseliinin mitä olen laittanut muistaessani. Apteekki oli auki, mutta en löytänyt etsimääni. Sokoksesta löysin vaseliinipurkin minkä ostin. Kävin vessassa sivelemässä rasvat kriittisiin paikkoihin, jotka helposti hankautuvat juostessa. Edellisvuoden tapahtumassa minulle  tuli huimat hiertymät kainaloihin ja sisäreisiin, koska en ollut tajunnut rasvata itseäni ennen juoksua. Hiki ja pitkä matka eivät ole yhtään hyvä yhdistelmä. Pienellä valmistautumisella siitäkin selvitään. Kokemus opettaa tässäkin asiassa.

Istuin puistossa syömässä eväitäni ja kuluttamassa aikaani. Vanhempi rouva tuli kanssani juttelemaan kauppareissullaan. Hän oli käynyt ostamassa vissyä näiden kuumien kesäpäivien takia. Hätyyttelimme jo näin aamusta 30 asteen lämpötiloja ja aurinko paistoi iloisesti taivaalla. Hän kertoi minulle miten hän käy miehensä kanssa aamulenkeillä ja keräävä puistoista roskia pois mikä on kovin hienoa. Kaupungin työntekijät olivat huomanneet tämän ja olivat antaneet tälle eläkeläiselle kumihanskat roskien keräämistä varten. Hän oli kovin tyytyväinen tästä eleestä. Rouva tuntui miellyttävälle ja hetken keskusteltuamme hän pyysi minua luokseen suihkuun. Hän kuulemma asui ihan lähellä ja olisi ottanut minut kotiinsa, jos olisin tarvinnut jotain. Kieltäydyin kuitenkin hienovaraisesti ja rouva lähti kävelemään kotia kohti. Kyllä ihmiset osaavat olla hienovaraisia ja ystävällisiä.

Sain Meripäiväjuoksumekon.

Siirryin tapahtumapaikalle, josta etsin heti ensimmäisenä teltan mistä sain kisanumeroni ja paitani. Totesin paitani olevan varsin reilua kokoa, mutta päätin kuitenkin laittaa sen päälleni. Jännää miten useimmat tapahtumapaidat ovat niin isoja eikä pientä kokoa edes ole saatavilla. Olin onneksi varautunut siihen, että paita on minulle iso. Sain tuunattua paidasta ihan hyvän muutamien ponnareiden avulla. Nyt paita ei enää lepattaisi ärsyttävästi tuulessa.

Sain tehtyä paidasta kohtuullisen hyvän.

Monet istuivat katsomossa varjoisilla paikoilla odottamassa lähtöä. Pian kuuluttaja pyysi kaikkia juoksijoita siirtymään katsomista alas. Ennen lähtöä meille järjestettiin pieni alkulämmittely vaikka hiki oli jo istuessa. Osallistuin lämmittelyyn vaikka monet jäivät kehoituksista huolimatta varjoon istumaan.

Miksi muut vaan seisoskelee? Kuva: Ville Naumanen

Kotkassa juostiin perinteiseen tapaan meripäiväjuoksu torstaina 26.7.2018. Lähtö oli yhdeltä, joten juoksisimme päivän kuumimpaan aikaan. Vähän mietin miten mahdan jaksaa juosta tässä helteessä vaikka hellejuoksuja on sattunut kohdalle myös aikaisempina vuosina. Aina juoksutapahtumat tuppaavat jännittämään.

Alkuvenyttelyt. Kiitos kivasta kuvasta Pekka Vainio.

Tässä tapahtumassa puolimaratonin, 15 km ja 5 km juoksijat lähtivät samaan aikaan. Lähtöviivan taakse sai ryhmittyä itse valitsemalleen paikalle. Lapset juoksisivat vasta meidän jälkeemme. Kuuluttaja varoitteli ärhäkistä ampiaisista ja miten pitää toimia mikäli ampiainen pääsee tuikkaamaan jotakin. Erityisesti makeiden juomien kanssa sai olla tarkkana ettei niele ampiaista kurkkuunsa. Hän myös neuvoi ettei kelloja pitäisi käynnistää aivan lähtöviivalla, koska tällöin virallinen aika saattaisi jäädä saamatta. Hänen mukaansa kello pitäisi käynnistää joko hieman aiemmin tai vasta lähtöviivan ylittämisen jälkeen. Itselläni ei ole kelloa, joten minua tämä neuvo ei onneksi koskettanut. Tosin en ollut koskaan aikaisemmin tällaisesta kuullutkaan.

Nyt jännittää. Kuva: Ville Naumanen

Lähtöviivalla.

Viimenään kello tuli yksi ja pääsimme matkaan. Urheilukentän hiekka pöllysi ikävästi, mutta onneksi olin ensimmäisten joukossa. Nyt oli ollut jo pidemmän aikaa niin kuivaa ettei ollut mikään ihme, että hiekka pöllysi juoksijoiden kirmatessa matkaan.  Lähdimme kaikki samaan suuntaan juoksemaan, mutta Katariinan uimalan kohdalta 15 km ja puolimaratonin reitti kaarsivat vasemmalle. 5km reitille ilmoittautuneet jatkoivat matkaansa suoraan kohti Sapokkaa. Itse olin päättänyt juosta puolimaratonin vaikka hieman hullulle ajatukselle se vaikuttikin.

Paikoillanne, valmiit, HEP! Kuva: Ville Naumanen

Sitten mennään. Kuva: Ville Naumanen

Reitti meni samoja katuja mitä aiempinakin vuosina. Junaradan ylitys, tehtaan ja sairaalan ohitus, metsäpolku ja omakotitaloalueen ohitus. Reitin vieressä olleiden omakotitalojen asukkaat olivat tulleet edellisten vuosien tapaan tien varteen puutarhaletkujen kanssa kastelemaan ohi kirmaavia juoksijoita. Pieni vesisuihku tuli todella tarpeeseen tässä helteessä. Asfaltilla juostessa aurinko porotti varsin kuumasti, mutta metsäpoluille tultaessa olo helpotti hieman. Ruuhkaa reitillä ei ollut vaikka metsäpolut olivatkin aika kapeita. Kaikki juoksivat sulassa sovussa peräkkäin. Olimme menossa Langinkoskea kohti. Varsinkin sillalla juostessa on hienot maisemat mikäli maisemia ehtii juostessa ihailemaan. Minulla ei ollut tavoitteenani juosta mitään ennätysaikaa vaan viettää mukavaa päivää.

Keisarinlahden kierrettyämme reitti suuntasi Mussalon asuinaluetta kohti. Tien varteen oli kerääntynyt muutamia kannustajia, jotka kannustivat iloisesti minua. Pian tavoitin kaksi miestä, jotka juoksivat kahdestaan. Päätin jäädä juoksemaan heidän taakseen, koska he tuntuivat etenevän kohtuullista vauhtia. Ajattelin heidän takanaan olevan suojainen paikka tällaiselle pienelle naiselle. Silloilla tuuli reilusti, mutta toisaalta tämä helpotti hikistä juoksua. Kannustamaan tullut nainen huusi minulle "hyvä nainen".  Edessäni juosseet miehet vitsailivat ettei tämä kannustaminen ollut tasa-arvoista, kun heitä ei huomioitu ollenkaan. Olen kyllä itsekin huomannut saman ettei kärjessä juosseita naisia montaa ole. Suurin osa nopeimmista juoksijoista on miehiä. Miehet ovat usein luontaisesti naisia vahvempia ja nopeampia. Osittain tästä saa olla ylpeäkin, että itse jaksaa painaa menemään siellä kaikkien miesten välissä.

Miesten onneksi kohta joku kannustaja huusi meille "hyvä pojat ja tyttö". Tämä kelpasi miehille kannustukseksi, kun joku sentään oli tasapuolinen kaikkia kohtaan. Pian tulimme Mussalon K-kaupalle, josta edessäni juosseet miehet jatkoivat matkaansa suoraan eteenpäin. He lähtivät siis oikaisemaan hieman, koska juoksivat 15 km reittiä. Puolimaratonin reitti kääntyi K-Kauppa Majakan kohdalla oikealle Rajakalliontielle. Nyt jatkoin matkaani kohtuullisen yksinäni. Hieman kauempana näytti menevän joku mies. Tiesin sentään olevani oikealla reitillä.

Kannustamassa ollut mies huikkasi minulle, että olin kolmas nainen puolimaratonilla. Ajattelin tämän olevan huima suoritus tällä helteellä. Ilmankos tällä reitillä ei juuri muita juoksijoita näkynytkään. Yllätyin tästä tiedosta, koska itsekseni olin laskenut olevani reilusti huonommalla sijoituksella. Ilmeisesti muut nopeimmista naisista olivat lähteneet 15 km reitille. Mietin vielä juostessani hänen sanojaan miten meistä tulee vielä kovia juoksijoita. Kyllähän tässä helteessä juokseminen aikamoista sisua ja hyvää kuntoa vaatii.

Kääntöpaikalla oli juomapiste, joka tuli tarpeeseen. Olin päättänyt juoda jokaisella mahdollisella juomapisteellä etten kuukahtaisi reitin varteen. Tietysti tämä näkyy myös ajassa, koska en edelleenkään osaa juoda juostessa vaan joudun juodessa kävelemään hetken. Kohta palasimme 15 km juoksijoiden kanssa samalle reitille. Me puolimaratonin juoksijat olimme siis tehneet pienen lisälenkin. Ohitin muutamia hitaampia juoksijoita. Pian nousimme sillalle ja olimme menossa päättäväisesti Kotkan saarta kohti. Alikulkutunnelin jälkeisen ylämäen jouduin jo kävelemään, koska voimani tuntuivat olevan lopussa. Tämä olikin harvinaista minulle, koska yleensä en anna periksi. Mäen päällä oli onnekseni yksityisten henkilöiden pystyttämä viilennyspiste. Mies kysyi haluanko vettä päälleni. Nyökkäsin ja hän lupasi juosta vierelläni puristaen märästä sienestä jääkylmää vettä päälleni. Kylläpä vesi tuntui kylmälle, mutta ehdottomasti tuli tarpeeseen. Olen kyllä todella kiitollinen näille yksityisille henkilöille, jotka osallistuvat vuodesta toiseen meripäiväjuoksuun osallistuvien juoksijoiden vilvoittamiseen. Olen nyt kolme kertaa osallistunut tähän tapahtumaan ja aina täällä on ollut yksityisiä henkilöitä märkien sienien, puutarhaletkujen, vesipyssyjen ym. kanssa reitin varressa.

Pian reitti tuli takaisin Katariinan uimalalle, josta erkanimme 5 km juoksijoista. Nyt lähdimme vielä kiertämään 5 kilometrin lenkin. Suuntasimme Sapokkaa kohti ja kiertelimme meren rantaa pitkin. Oli hienoa juosta viimeiset kilometrit omissa nimikkomaisemissa Katariinan kaupunginosassa. Nyt huomasin hyytyväni ja juoksin eteenpäin pelkästään sisun voimalla. Aloimme jo olla lähellä maalia, mutta en enää pystynyt juoksemaan viimeisiä mäkiä ylös. Oli pakko hiljentää vauhtia ja kävellä hetki. Tunsin kuinka pohkeet menisivät ihan justiinsa totaalisen jumiin. Oli sinniteltävä, koska maaliin ei ollut enää pitkä matka. Mäet ylös ja sitten laskeutuminen urheilukentälle, jossa oli maali.

Selvisin maaliin asti ja yritin vielä tehdä loppukirin itseni kanssa, koska muita ei näkynyt lähelläkään. Yritin vielä kiriä aikaani ja alittaa 1:58. Maaliin tultuani sain mitalin käteeni, josta tietysti kiitin. Hetken päästä Punaisen Ristin nainen tulee ohjaamaan minut heidän telttaansa huilaamaan. Ilmeisesti näytin niin kuolleelle, että hänen mukaansa minut oli parempi ohjata sivuun. Hän kantoi muovimukeilla päälleni kylmää vettä, joka tuntuikin helpottavan oloa. Hän pyysi minua makaamaan maassa ja tasaamaan hengitystä. Ei ollut mikään ihme, että tässä kelissä juostessa tuli kuuma ja juoksun jälkeen tarvitsi hieman viilennystä. Hän paasasi minua ja toi minulle urheilujuomaa sekä ansaitsemani eväät, koska ne jäi minulta nyt hakematta. Olimme ansainneet mustikkaisen kaurajuoman ja välipalapatukan. Heti ei oikein ruoka maistunut, joten säästin nämä myöhemmäksi. Vuorotellen sain mukillisen viilentävää juotavaa ja kylmää vettä päälleni. Kohta telttaan tuli muutamia muitakin juoksijoita huilailemaan. Jotain pisti ampiainen ja hänelle tarjottiin sokeripalaa avuksi ampiaisen pistoon.

Ansaitut eväät ja muistolaatta

Yritin nousta ja lähteä pois teltasta, mutta pohkeeni alkoi kramppaamaan. Punaisen Ristin nainen etsi minulle kylmäpussin, joka ei valitettavasti ollut kovin kylmä. Istuin heidän teltassaan vaikka kuinka kauan ja järjestäjät alkoivat jo pakkaamaan tavaroitaan kasaan. Nyt paikalle tuli joku mies, joka haki minulle banaania ja voileipiä missä oli välissä suolakurkkuja. He katsoivat vierestä, että söin heidän tuomansa eväät. Kuulemma banaani on erityisen hyvä apu kramppeihin. Sanoin, että minulla olisi kassissa merisuolaa pieni pussillinen. Kassini tosin oli vielä pukuhuoneessa, jonne en vielä ollut päässyt liikkumaan. Punaisen ristin väki kyseli olenko autolla liikkeellä. Sanoin tulleeni paikalle junalla, jolloin he lupasivat viedä minut juna-asemalle. Kieltäydyin kuitenkin, koska tarkoituksenani oli katsoa meripäiväparaati ja kierrellä meripäiväkojuja. Pitkällisen passaamisen jälkeen yksi naisista talutti minut pukuhuoneeseen asti. Sanoin pärjääväni, mutta hän kehotti soittamaan 112 mikäli minulle tulee hätä. Pukuhuone olikin jo tyhjentynyt eikä paikalla ollut enää ketään muita. Kävin rauhassa suihkussa, vaihdoin vaatteeni ja join kunnolla. Kävelin puistoon, jossa kaivoin evääni esiin, seurasin ohitse kulkevia ihmisiä.

Valtavat saippuakuplat herätti ihastusta.

Hetken päästä lähdin itsekin kävelemään keskustaa kohti minne muutkin ihmiset olivat menossa. Valitsin itselleni hyvän paikan seurata Meripäiväparaatia. Istuin lasten vieressä tien laidassa seuraamassa paraatia. Nyt oli parempi valita tukeva paikka ja huilata hetki.  Paraatissa oli tanssiryhmiä, koiria, veneitä, autoja, saunojia ja mitä erilaisempia ryhmiä. Kivaa ajanvietettä lämpimänä kesäiltana. Paraatin jälkeen suuntasin askeleeni satamaa kohti. Seurasin lumoutuneena miten jotkut tekivät jättimäisiä saippuakuplia. Muita kojuja en juurikaan ehtinyt kiertämään, koska oli aika suunnata odottamaan junaa. Ukkonen alkoi jyrähdellä jossain kauempana ja olin tyytyväinen, että olin päättänyt lähteä tällä junalla kotiin. Menin junalla Kouvolaan, jossa kävin Amarillossa syömässä. Nyt oli kiva muistella päivän tapahtumia.

Meripäiväparaatista joku kolmepäinen tyyppi tuli pelottelemaan

Valtava salaattiannos kikhernepihveillä maistui pitkän päivän jälkeen.

Meripäiväjuoksua voin lämmöllä suositella muillekin. Aina on ollut kuuma sää, mutta onneksi asukkaat ovat tapahtuman järjestämisessä vahvasti mukana. Heille erityinen kiitos tästä. Tapahtuma on pienehkö, mutta silti kiva ja hyvin järjestetty. Tykkään reitistä ja muusta meiningistä. Kiva juoksutapahtuma yhdistettynä Meripäivien ohjelmatarjontaan.

Vasta muutaman päivän päästä juoksupäivästä muistin tarkistaa aikani ja sijoitukseni. Olin ollut kuudes naisten yleisessä sarjassa, joten sijoitus sinäänsä ei ollut huono. Juoksuun en ollut kovin tyytyväinen vaikka kohtuullisen hyvin se menikin olemattomiin treenimääriin nähden.  Jospa tässä syksyn tullen pääsisi kunnolla treenaamaan niin voisi taas odottaa parempia aikoja ja kehitystä omassa tekemisessä.

Nyt hetki lepoa ja sitten mennään taas. Muistakaa nauttia kesästä ja näistä lämpimistä päivistä.