Joulujuoksu

Syksy oli ja meni jumpasta ja tanssista toiseen juostessa. Varsinaiset juoksulenkit jäivät väliin ja olivat huomaamatta vaihtuneet rentouttaviin kävelylenkkeihin. Joka päivä ei kuitenkaan jaksanut paahtaa täysillä töiden ohessa. Joulukuu koitti kuin huomaamatta. Olin jo kesällä ilmoittautunut joulujuoksuun. Tähän tapahtumaan en ollut aikaisemmin osallistunutkaan, mutta se vaikutti aikaisempien vuosien kuvien perusteella oikein kivalle tapahtumalle. Joulujuoksu on Pelastakaa Lapset ry:n ja Runner's High:n järjestämä tapahtuma eli hyvällä asialla ollaan juoksemassa. Osallistumismaksuista saatu tuotto menee nimittäin köyhien lasten ja lapsiperheiden hyväksi.

Halusin panostaa tapahtumaan pukeutumisessa ja valintani oli tonttu. Kävin ostamassa kaupasta tonttulakin, koska omani oli niin paksu etten olisi voinut juosta se päässä. Päädyin siis hieman ohkaisempaan malliin. Kaikki muut vaatteet löysin vaatekaapistani, joten kalliiksi tämä ei tullut. Hieman vaan miettimistä ja vaatteiden etsimistä vaati. Suunnittelin tonttuasuani jo pari viikkoa aikaisemmin, mutta se kannatti. Asustani tuli mielestäni täydellinen.  

Juoksuvarusteet valmiina odottamassa

Olin katsonut vaatteeni valmiiksi kasaan jo alkuviikosta, kun itse tapahtuma olisi lauantaina 3.12.2016. Eväät pakkasin kassiini edeltävänä iltana ja varmistin, että vaihtovaatteet ja muut tarpeelliset tavarat ovat varmasti mukana. Tapahtumapäivän aamuna ehdin rauhassa keittämään aamupuuron ja teen. Aamupalan nautittuani puin tonttuvaatteet päälleni, heitin kassin olelle ja lähdin kohti bussipysäkkiä kulkuset kilisten. Hoksasin hyödyntää asuuni zumbaan tarkoitettuja rannekkeita, joissa oli kulkusia. Kulkuset kuuluvat ehdottomasti jouluun, joten nämä rannekkeet puin valkoisien lapasteni päälle. Tonttulakkini valkoisissa leteissä oli myös kulkuset, joten varmasti kuuluisi iloinen kilinä juostessani. 

Zumbarannekkeet pääsivät toisenlaiseen käyttöön

Joulujuoksussa oli vaihtoehtoina juosta viisi tai kymmenen kilometriä. Olin ilmoittautunut kympille, joten sen myös juoksisin. Aamulla lapsille oli järjestetty oma lyhyt joulujuoksu, mutta meidän startti olisi tämän jälkeen eli vasta kolmelta. Tämä oli minulle oikein sopiva ajankohta sillä minun ei tarvinnut lähteä kotoonta ennen kukon laulua. Parin tunnin bussimatka meni musiikkia kuunnellen ja pienet eväät syödessä. Pelkällä aamupuurolla en olisi pärjännyt iltaan asti, joten eväät olivat hyvä idea. 

Jäin bussista Helsingissä Kisahallin edessä. Montaa askelta en ehtinyt bussita ulos astuessani ottaa, kun kadun toiselta puolelta kuuluu lasten iloiset huudot ja kirkumiset TONTU, TONTTU, TONTTU! Hetken meni minultakin tajuta, että lapset huutavat minulle. Huomasin Kisahallin ovien edessä olevat lapset, jotka hyppivät ja juoksivat ympyrää huutaen ja kirkuen. Lapset huomattuani vilkutin heille iloisesti ja jatkoin matkaani hymyillen kohti Finlandiataloa. Myöhemmin sain kuulla, että bussissa isänsä kanssa matkustanut tyttö oli myös kirkunut poistuessani, että "Se oli tonttu mikä läks ulos". Asuvalintani oli selvästi vakuuttava ja kaikenkaikkiaan onnistunut. 

Paikanpäällä oli kuvaajia ikuistamassa hienoja asujamme.

Reilun kilometrin käveltyäni saavuin Finlandiatalolle, jossa olisi kisatoimisto sekä lähtö. Kisapaikalle oli kiva tulla nimittäin kisapaikalla oli monta joulupukkia, tonttuja, enkeleitä, poroja ym. Juoksijat olivat kivasti panostaneet pukeutumiseen. Jotkut olivat ottaneet koiransakin mukaan, jotka oli myös puettu teeman mukaisesti. Oli jouluisia valjaita, poronsarvia jne. Hienosti nämä koirat olivat roolinsa hyväksyneet eivätkä näyttäneet ollenkaan nolostelevan vaatteitaan. Paikanpäälle oli tullut myös  aito ja oikea joulupukki, jota sai käydä moikkaamassa tai ottamassa valokuvia kuten itse tein. Tunnelmaa toi bändi joka soitti taustalla. Senverran itsekin olin kisahuumassa ja touhuissani, etten muista soittivatko he joulubiisejä vai ei. Oletan kuitenkin joululaulujen soineen taustalla, kun juoksijat hakivat kisamateriaaleja ja valmistautuivat juoksuun. 

Olin suunnilleen varttia vaille kaksi kisapaikalla, joten minulla oli reilu tunti starttiin. Päätin hakea kisamateriaalin ennen pahempien jonojen syntymistä. Vartin verran jouduin jonottamaan juoksunumeroni saamista, joka ei mielestäni ollut kohtuuton. Tällä kertaa osallistumismaksuun ei sisältynytkään perinteinen t-paita vaan harmaa pipo punaisella tupsulla eli jokaiselle jaettiin tonttupipo. Monet laittoivatkin tämän pipon heti päähänsä, mutta itse halusin juosta tonttulakki päässä. Tähän hyväntekeväisyysjuoksuun oli ilmoittautunut yli tuhat juoksijaa ja kävelijää, joten ihan pienestä tapahtumasta ei ollut kuitekaan kyse.  Järjestelyt sujuivat oikein hyvin ja vein laukkuni yläkerrassa olevaan narikkaan säilytykseen. Tämän jälkeen siirryin ulos, jossa alkoi pieni alkulämmittely. 

Harmaa pipo punaisella tupsulla

Itse Nummelan Aki, joka oli yksi järjestäjistä  veti meille alkulämmittelyn. Juoksimme ja teimme avaavia liikkeitä. Kauaa pihalla ei voinut olla, koska nyt ei ollut enää mikään hellekeli ja tuuli oli aika raaka. Tämän jälkeen menimme vielä hetkeksi sisälle ettemme jäätyneet ulkona ennen starttia. Viimenään kello lähestyi kolmea, joten siirryimme ulos ja lähtöalueelle. Kympin ja vitosen juoksijat ja kävelijät lähtivät samaan aikaan, joten itse sai valita paikkansa. Nopeimmat ryhmittyivät eteen ja hitaimmat luonnollisesti jäivät suosiolla taakse.

Lähdimme juoksemaan Finlandiatalolta Oopperatalon suuntaan rannassa kulkevaa ulkoilureittiä pitkin. Reitti kiersi Töölönlahtea ja reitti kiersi myös Hakaniemen kautta takaisin Finlandiatalolle. Reitti oli pituudeltaan viisi kilometriä, jonka me kympin juoksijat kiersimme kaksi kertaa. Hakaniemessä oli yksi juomapiste, jonka ensimmäisellä kierroksella ohitin, mutta toisella kerralla päätin ottaa hörpyn. Vesi oli luonnollisesti jääkylmää, joten sitä ei paljoa tehnyt mieli juoda. 

Reitin varrella ei ollut paljoa kannustajia, mutta muutamia HIENO TONTTU, TONTTU-huutoja sain osakseni satunnaisilta ohikulkijoilta. Hymyillen vilkuttelin heille ja jatkoin juoksuani. Olin olettanut, että lapsiperheet olisivat tulleet katsomaan juoksevia tonttuja ja joulupukkeja, mutta ehkä tieto ei ollut heitä tavoittanut. Uskon tämän tapahtuman nousevan vuosien saatossa entistä suuremmaksi tapahtumaksi, jolloin varmasti myös yleisön määrä lisääntyy. Toisaalta ymmärrän, että ulkona pakkasessa ja tuulen tuiverruksessa ei ole yhtä mukavaa seisoa paikallaan kannustamassa muita kuin lämpimänä kesäpäivänä. 

 Reitillä ei ollut pahemmin ruuhkaa ja juoksu sujui ongelmitta. Reitti kierteli merenrantaa, joten ulkoilureitit olivat hiekkaa ja pieniä pätkiä juoksimme myös asfaltilla. Yllättävää kyllä, mutta hiekka osuudet olivat vaarallisen jäisiä ja sai varoa lentämästä nenälleen. Asfaltit puolestaan olivat sulia ja niillä osuuksilla pääsi juoksemaan pelkäämättä liukastumista. Myös muutamat puiset sillat, jotka ylitimme olivat hyvin jäisiä. Toisella kierroksella huomasin junaradan ylittävälläe sillalle ripustetut jouluvalot. Ensimmäisellä kierroksella en niitä ollut huomannut, kun silloin oli vielä valoisaa. Hämärtyvässä illassa oli kiva juosta jouluvalojen loisteessa ja musiikin soidessa. Aamulla vielä pohdin laitanko nastalenkkarit vai tavalliset maastojuoksuun tarkoitetut lenkkarit. Päädyin kuitenkin nastattomiin lenkkareihin vaikka muutamat näyttivät ja kuulostivat juoksevan nastakengillä. Valintani oli kuitenkin mielestäni oikea vaikka ei varmasti nastakengätkään huono valinta olisi ollut. Pystyssä pysyin tavallisillakin, joten se riitti minulle ja nastakenkäni saivat huilata narikassa kassissani. 

Suuria aikatavoitteita minulla ei ollut tämän juoksun suhteen sillä juoksulenkkini syksyn aikana olivat varmasti yhdellä kädellä laskettavissa. Tanssikunnolla siis lähdin juoksemaan. En kuitenkaan pelännyt ettenkö 10 kilometriä jaksaisi juosta, mutta vähän olisi voinut treenata juoksemista. Tanssit olivat vaan vieneet sydämeni tänä syksynä vaikka ovat minulle aina olleet tärkeitä. Kaikkea vaan ei ehdi ja jaksa harrastamaan, joten juoksu oli saanut jäädä sivummalle. Ensi viikolla viimeisetkin tanssit ja kahvakuulatunnit jäävät joulutauolle niin sitten varmasti tulee käytyä enemmän juoksemassa. 

Joulujuoksua voin suositella lämpimästi kaikille. Kisapaikalla järjestelyt toimivat moitteetta. Vessoja oli tällä kertaa riittävästi jopa naisille ja narikkapalvelut toimivat loistavasti. Ilmeisesti asialla olivat ammattimiehet, kun niin sujuvasti heiltä näytti takkien ja laukkujen jakaminen onnistuvan. Hieman laajempaa maalihuoltoa olisin kaivannut  veden, urheilujuoman ja patukoiden lisäksi. Oletettavasti tähän ei oltu satsattu hyväntekeväisyysjuoksun takia, jolloin varoja jäisi enemmän lahjoitettavaksi eteenpäin. Juoksun jälkeen sai käydä ilmaiseksi Kisahallilla vaihtamassa vaatteita ja suihkussa, jonne meninkin peseytymään ja vaihtamaan kuivat vaatteet päälleni. Tämän jälkeen kävin syömässä ja lähdin hymyillen kotiin. Ehdottomasti oli onnistunnut päivä vaikka pari seuraavaa päivää olikin reidet jumissa. Kyllä jumit helpottivat muutamalla rentouttavalla lenkillä, joten huomenna onkin kahvakuulien heiluttelun vuoro.

Jatketaan tonttuiluja ja nähdään ensi vuonna.