maanantai 24. syyskuuta 2018

Espoo rantamaraton


Pari viikkoa sitten olin juoksemassa Midnight Runissa ja nyt olin vain käynyt erilaisilla tanssitunneilla. Tässä välissä en ollut juossut kertaakaan, mutta kovasti olin nyt lähdössä juoksemaan Espooseen. Olen ennenkin selvinnyt hengissä puolimaratonista niin eiköhän se nytkin menisi vaikka en ollut ehtinytkään treenaamaan juoksua.

Viimeaikoian sää oli ollut aika viileää, mutta silti ajattelin lähteä juoksemaan shortseissa ja tapahtumapaidassa. Vaatteet oli mietitty jo valmiiksi ja kassi oli valmiina huomista varten.

Lauantai 15.9.2018 

 

Aamulla herättyäni söin perinteiseen tapaan aamupuuron marjoilla ja join kupin jos toisenkin teetä. Puin juoksuvaatteet valmiiksi päälleni t-paitaa lukuunottamatta, koska sen saisin vasta tapahtumapaikalla. Bussi lähti puoli yhdeksän aikaan ja olin Helsingissä kahden tunnin päästä. Jäin kyydistä munkkiniemen pysäkillä, josta menin paikallisbussilla tapahtumapaikalle eli Otahallille. Muutamia muitakin juoksijoita näytti tulevan samalla bussilla kuin minäkin. Tapahtumapaikalla ei onneksi satanut vaikka matkalla satoi vettä monessakin kohdassa. Maa oli märkä, mutta se ei haittaisi.


Aamulla oli vielä hiljaista.
Otahalliin päästyäni suuntasin matkani kohti Intersportin kisakauppaa. Vähän aikaa sovittelin New Balancen lenkkareita, mutta mikään ei oikein tällä kertaa tehnyt vaikutusta. Parempi niin, koska kenkiä on kotona jo pitkä rivi. Joskus voi olla ostamatta mitään vaikka hyviä tarjouksia olikin. Hain kisanumeron ja tapahtumapaidan. Jonoja ei onneksi ollut ja sain haettua nämä todella kätevästi. Pukuhuoneessa kävin vaihtamassa tämän tapahtumapaidan päälleni ja se olikin yllättävän hyvä. Tykkäsin oranssista väristä ja mallikin oli oikein hyvä. Paita tuntui myös laadukkaalle eikä se hajoaisi heti, kun joku osuu siihen. Päätin jättää tavarani pukuhuoneen kaappiin vaikka järjestäjä olisi tarjonnut meille tavarasäilytyksen. Ajattelin pääseväni helpommalla, kun tavarani olisi valmiina pukuhuoneen kaapissa eikä minun tarvitsisi erikseen viedä ja hakea tavaroita tavarasäilytyksestä. Pääsisin heti juoksun jälkeen sujuvasti suihkuun ja saisin vaihdettua puhtaat vaatteet päälleni.


Kisakaupassa testailin uusia lenkkareita.

Venyttelin hetken sisällä ja kulutin aikaani. Kello alkoi lähestyä kahtatoista ja minun oli aika siirtyä lähtöaluetta kohti, joka oli aivan Otahallin vieressä. Olin osallistunut tähän tapahtumaan jo kerran aikaisemminkin niin tiesin jo entuudestaan mistä lähtisimme matkaan. Puolimaratonin ja maratonin juoksijat lähtivät samaan aikaan matkaan. Minä olin ilmoittautunut tapani mukaan puolimaratonia juoksemaan. Meidät oli jaettu kolmeen eri ryhmään tavoiteaikojen perusteella ja minun aikani perusteella olin päässyt ensimmäiseen lähtöryhmään. Vasta sunnuntaina juostaisiin viiden ja kymmenen kilometrin lenkit sekä lasten Rantatonni. Kyseessä oli siis kaksipäiväinen tapahtuma ja porukkaa oli siltikin ihan kiitettävästi.


Pikkasen jännittää


Juontajat kyselivät juoksijoilta ketkä olivat täällä ensimmäistä kertaa ja ketkä olivat osallistuneet tähän tapahtumaan jo useamman kerran. He myös ohjeistivat juoksijoita, ettei kukaan pitäisi kättä numerolapun edessä lähtöviivaa ylittäessä. Tämä voi kuulemma estää ajan saamisen vaikka sen pystyisikin myöhemmin kaivamaan jostain. Viimenään kello löi kaksitoista ja pääsimme matkaan. Alussa oli hieman ruuhkaa ja sai varoa ettei kukaan huitaise minua kyynärpäällä naamaan. Innoissani lähdin juoksemaan 1.40. jäniksen perässä. Saman suunnitelman oli tehnyt moni muukin ja jouduimme juoksemaan aikamoisessa sumpussa pitkän matkaa. Viiden kilometrin kohdalla jouduin jättäytymään tästä porukasta, koska mahaani alkoi sattumaan. Hidastin vauhtiani ja päätin jatkaa matkaa omaan tahtiini. Tämä oli hyvä vaihtoehto mahan kannalta. Nyt minun ei myöskään tarvinnut jatkuvasti varoa astumasta toisten kantapäille tai pelätä tulleensa taklatuksi.

Yleensä tykkään enemmän juosta omaa vauhtiani kuin lähteä jonkun jäniksen perässä juoksemaan. Tulipahan sekin taas kerran todettua, ettei se oikein sovi minulle. Parempi juosta omaa vauhtia vaikka sillä tavalla ei välttämättä ennätyksiä tehdäkään. Olin miettinyt uskallanko lähteä juoksemaan sortseissa ja t-paidassa, mutta tämä osoittautui oikein hyväksi vaatevalinnaksi. Ainakaan yhtään enempää en olisi tarvinnut. Onneksemme tällä kertaa vettä ei tullut taivaalta ollenkaan. Tuuli oli kuitenkin todella kova ja jouduin katsomaan lähes varpaisiini ettei aurinkolippani saanut tuulta alleen ja lähtenyt lentoon. Reitti kulki merenrantoja pitkin, joten mereltä tuuli puhalsi todella voimakkaasti. Parempi kuitenkin sekin kuin sadesää.

Kymmenen kilometrin paikkeilla ohitseni tuli isompi porukka, joka juoksi maratonin 3.30. jäniksen perässä. Mietin lähdenkö juoksemaan heidän kanssaan, mutta päätin jatkaa juoksua omaan tahtiin. Ärsyttävää juosta isossa ryppäässä. Tulee huono-olokin, kun joutuu tuijottamaan ihan omiin jalkoihinsa. Yksin juostessa katseen voi suunnata huomattavasti kauemmas ja samalla katsella maisemia. Reitin varrella oli joitain kannustajiakin, joilta sai paremmin huomiota yksin juostessa. Joku kannustikin jatkamaan samaan tahtiin niin saisin hyvän ajan.

Reitti kääntyi selvästi maalia kohti ja meidän ei enää tarvinnut juosta tuulista merenrantaa pitkin. Juoksimme puistojen ja asuinalueiden läpi. Parissa kohdassa liikenteenohjaajat eivät oikein tienneet mitä tekisivät ja meinasivat päästää autot reittimme läpi liian pienestä raosta. Hyvä, etten jäänyt vielä auton alle. Onneksi autokuskit osasivat käyttää omaa pelisilmää eikä lähteneet liian pienestä raosta läpi. Takanani kuulinkin miten liikenteenohjaajat neuvoivat toinen toisiaan ettei aivan pienestä välistä pidä päästää autoja läpi.


Juoksu on kivaa.  Kuva: Haglund Photography


Oma juoksuni sujui ongelmitta, mutta muutamia juoksijoita oli jo reitin varressa odottelemassa kyytiä tai soittamassa huoltojoukoilleen. Piti vain varoa juoksemasta liian kovaa niin pärjäisin ihan hyvin reistailevan mahani kanssa. Viimeisten kilometrien matkalla oli reilusti kannustajia. Joku kuului sanovan kaverilleen miten minulla on hyvä juoksutyyli. Ilmeisesti askeleeni ei näyttänyt vielä väsyneelle ja jatkoin matkaani hymyillen eteenpäin. Hetken kuluttua toinen kommentoi minun askeleideni olevan iloiset. Tämän jälkeen naamanikin oli vähintään yhtä iloinen. Kyllä kannustuksella on vaan suuri merkitys vaikka tuttuja tyyppejä ei reitin varrella olekaan. Vieraatkin ihmiset saavat juoksuuni lisää virtaa ja se on kiva.

Reitti kulki jalkakäytävää pitkin autotien varressa ja ohi ajaneesta autosta apukuskin paikalla ollut mies huusi minulle, että tsemppiä, tsemppiä. Kyllä näillä kannustuksilla nyt jaksaisi painaa vielä viimeiset kilometrit metsäosuuden halki kohti maalia.  Kivaa, että täällä oli näin aktiivisia kannustajia. Monet tietysti kannustivat taputtamalla, mutta erilaiset suulliset kannustukset on huomattavasti parempia. Kauheaa tungosta reitillä ei enää ollut, mutta muutamia miehiä juoksi edelläni. Ei sentään tarvinnut ihan yksin juosta vaan aina näkyi jonkun selkä jota seurata.


Maalissa ajalla 01:46:33


Pian tulimme metsiköstä pois ja tapahtuma-alue alkoi näkymään. Vielä vähän matkaa asfaltilla juoksua ja sitten reitti kaartui urheilukentälle, jossa maali oli. Viimeinen loppukiri, tuuletus ja maaliviivan ylitys. Maalissa olin ajalla 1.46.33, johon olin hyvinkin tyytyväinen. Tämä oli jopa tämän vuoden paras aika puolimaratonilta. Tällä ajalla sijoituin naisten yleisen sarjan 24:ksi. Maaliin tultuani sain mitalin kaulaani nuorelta tytöltä. Pöydillä oli mukeja, joissa oli juomaa. Otin muutaman mukillisen juomaa ja jatkoin matkaani pois maalin lähettyviltä. Sain käteeni pussillisen eväitä ja lisää sain keräillä erilaisista kojuista. Suolakurkkuviipaleita ja puolikkaan banaanin otin mukaani kojuista. Toisesta kojusta sain pieniä pikapuuropusseja, jotka on käteviä ottaa mukaan reissuun tai vaikka töihin. Kohta joku nainen kysyi haluanko kangaskassin ja tietenkin halusin. Ne on käteviä pitää mukana käsilaukussa tai ottaa mukaan kauppareissulle niin ei tarvitse ostaa maksullisia muovipusseja.

Suuntasin matkani pukuhuoneita kohti ennen kuin kylmetyn kokonaan. Pukuhuoneessa jollain naisella alkoi jalkaa kramppaamaan, mutta onneksi itsellä ei ollut mitään kipuja. Juoksu oli mennyt oikein hyvin, kun tajusin hidastaa vauhtiani eikä mahakaan sen jälkeen mennyt enempää sekaisin. Kävin suihkussa, vaihdoin kuivat vaatteet, söin vähän eväitä ja lähdin kävelemään metropysäkille. Menin metrolla Kamppiin, josta kävin ostamassa itselleni salaatin. Söin sen ja sen jälkeen lähdin Onnibussilla meidän mökille.

Kiva ja onnistunut päivä kaikenkaikkiaan. Tällä kertaa emme edes kastuneet vaikka sateen uhka oli kokoajan olemassa. Ehdottomasti voin harkita osallistumista tähän tapahtumaan myös ensi vuonna. Minusta tämä on hyvin järjestetty tapahtuma ja reittikin on kiva. Tapahtumapaita on oikein hyvälaatuinen, eväskassi oli runsas ja mitalinkin saimme juoksun jälkeen. Minusta tässä tapahtumassa saa vastinetta osallistumismaksulle ja tänne on ihan kohtuullisen helppo tulla kauempaakin.



Eväskassin sisältöä koiraa lukuunottamatta.



keskiviikko 5. syyskuuta 2018

Midnight Run


Öinen juoksujuhla



Kesä oli taakse jäänyttä elämää ja syksy oli saapumassa. Vuoden kohokohta eli Midnight Run lähestyi. Tapahtuma on perinteisesti ollut aina elokuun ja syyskuun vaihteessa. Nyt tapahtumapäivä oli lauantai 1.9.2018. Tämä on sellainen tapahtuma mistä tykkään vuodesta toiseen. Varsinainen hyvänmielentapahtuma. 

Paitoja jaetaan juoksijoille tapahtumaviikolla keskiviikosta lauantaihin asti. Mikäli tapahtumaan oli ilmoittautunut tarpeeksi ajoissa niin noutopisteen sai valita Helsingin lisäksi myös muiden kaupunkien Stadium liikkeisiin. Kävin hakemassa Midnight Runin tapahtumapaidan jo keskiviikkona Forumin Stadiumista. Minusta on kiva saada paita jo etukäteen. Varsinkin silloin, jos paidan aikoo laittaa juoksun ajaksi päälle. Voi sitten rauhassa suunnitella sopivan asukokonaisuuden kotona ja laittaa juoksuvaatteet valmiiksi päällensä.


Tapahtumapaitaa piti päästä heti testaamaan ja hyvä oli.

Paita oli minulle yllättävän hyvä malliltaan, mutta väri ei ollut mieleinen. Olisin odottanut tämän tapahtuman paidan olevan joku kirkas neonväri tai muu vastaava. Tämä hailakka mintunvihreä paita ei loistaisi niin kivasti pimeässä yössä kuin kirkkaat värit. Kyllähän tätä nyt ainakin yhden kerran pitää ja onhan näitä paitoja kaapissa jo iso pino mistä valita mieleinen kuukauden jokaiselle päivälle. Perjantaina valitsin juoksuvaatteet valmiiksi ja pakkasin kassiin vaihtovaatteet, eväät ja muut tarvittavat tarvikkeet. Seurasin säätiedotusta tarkasti, koska perinteisesti tämän juoksutapahtuman aikoihin on satanut vettä.


Juoksuvaatteet valmiina huomista varten.

 

 

Lauantai 1.9.2018


Aamulla herätessäni vettä satoi kaatamalla. Voi ei! Taas meille sattui sadepäivä. Puin päälleni tanssivaatteet ja lähdin bussilla uuden tanssistudion avajaisiin. En viitsinyt kävellä sateessa ja toisaalta illalla pitäisi vielä jaksaa juostakin. Saloon avattiin juuri tänään Makkia Studio. Saimme alkumaljat pienten naposteltavien herkkujen lisäksi. Oli puheita, musiikkiesitys, kokeiluvartteja tulevien tuntien tarjonnasta. Itse osallistuin paribachatan kokeiluun, joka oli mukavaa vaikka yleensä en paritanssitunneilla käy. Hetken kiipeilin ja roikuin rengastrapetseilla sekä kankaiden varassa pää alaspäin. Ihan mielenkiintoisia uutuuksia vaikka ilmassa kieppuminen ei oikein omalle lajille tuntunutkaan. En ole tarpeeksi rohkea tälläiseen hommaan. Pelottaa, että tipun alas ja niskat menee nurin. Pääsin myös testaamaan 10 minuutin ajan Neurosonic- hoitoa mikä vaikutti oikein hyvälle. Makasin selälläni värisevällä sängyllä kuulokkeet korvilla missä soi rauhoittavaa musiikkia. Huone oli hämärästi valaistu ja oikein mukava paikka rentoutumiseen vaikka taustalta kuului muiden hieman ääniä. Tulossa on mielenkiintoinen syksy ja olen kovasti odottanut tämän tanssistudion avaamista.


Makkia studion avajaisissa. Kuva: Show Up.

Aika oli mennyt kuin huomaamatta. Olin ollut yli kolme tuntia Makkia studiolla. Nyt täytyi lähteä kävelemään kotiin vaikka tarjolla olisi ollut vielä vaikka mitä kivoja näytetunteja. Onneksi enää ei satanut kovin paljoa vaikka ilma olikin hyvin harmaa. Kotiin päästyäni rupesin arpomaan oliko eilen illalla valitsemani juoksuvaatteet sittenkään hyvät tähän keliin. Sovittelin pinon erilaisia housuja. Onneksi paitaa ei voinut vaihtaa, koska kaikilla oli oltava tapahtumapaita päällä juoksun aikana. Tosin eliittiryhmällä ja naamiaisryhmään osallistuvilla oli poikkeuksellinen oikeus olla käyttämättä tapahtumapaitaa. Näihin ryhmiin sai pukeutua ihan mielensä mukaan. Naamiaisryhmässä on ollut pellejä, keijukaisia, supersankareita, roistoja tms. Nämä tuovat tapahtumaan kivaa väriä ja erilaisuutta.

Isän kasvattamasta kesäkurpitsasta ja pinaatista valmistui voimapasta.

Kävin pesulla, söin, laitoin jääkaapista eväät kassiin, valmistin urheilujuomat ja puin pitkällisen pähkäilyn jälkeen valitsemani vaatteet päälleni. Päädyin viimenään shortsien sijaan Adidaksen liiloihin capreihin. Ne sopisi Adidaksen tapahtumapaitaan ja aurinkolippaani. Sää näytti sateiselle ja harmaalle. Nyt en ajatellut paleltuvani kuten aikaisempina vuosina olen ollut ihan jäässä lähtöä odottaessa. Tietysti vauhtiin päästyäni on tullut lämmin ja sitten on ollut hyvä juosta, mutta ei ole kiva odotella kylmissään ja märissä vaatteissa.

Juoksusää vaikuttaa sateiselle perinteiseen tapaan.


Kello lähestyi puoli kuutta ja minun oli aika lähteä kävelemään bussipysäkkiä kohti. Menin bussilla Kamppiin asti, josta kävelin Senaatintorille missä oli meidän tapahtumapaikkamme. Vettä satoi hiljalleen ja kaivoin laukkuun pakkaamani sateenvarjon esille. En halunnut kastella itseäni jo tässä vaiheessa. Nyt pitää yrittää pysyä kuivana ja lämpimänä. Kiertelin esittelykojuja, joista sain maistella erilaisia smoothieita ja urheilujuomia. Proteiinijuomaa ja alkoholitonta olluttakin olisi ollut tarjolla, mutta minä en niitä ottanut. Ne ei ole minua varten. Stadiumilla oli pieni myyntikoju missä oli sateenvarjoja, hanskoja ja pussukoita myytävänä. Tänne oli siis koottu tuotteita juuri tätä tapahtumaa ajatellen.

Matkalla Helsinkiin vettä satoi kaatamalla


Helsingissä vettä tihkutti hiljakseen



Esittelykojut kierrettyäni oli aika lähteä viemään tavaroita tavarasäilytykseen, joka oli muutaman sadan metrin päässä. Ovella saimme rannekkeet, joista toinen opastettiin laittamaan käteen ja toinen laukkuun. Laukun sai viedä itse mieleiseensä paikkaan. Porthanian aula oli jaettu puoliksi, jossa miehet ohjattiin toiselle puolelle ja naiset toiselle. Näin vaatteet pystyi vaihtamaan samalla, kun vei tavaroitansa. Minusta tämä on ihan toimiva systeemi. Tietysti tässä piilee se vaara, että joku voi mennä penkomaan tavaroitasi. Onneksi näin ei ole ainakaan vielä käynyt.

Seuraavaksi oli aika siirtyä vessajonoon, joka oli aika pitkä. Onneksi jono eteni vauhdikkaasti ja pääsin siirtymään kohti lähtöaluetta. Olin ilmoittautunut arvioidun juoksuajan perusteella 2A -ryhmään. Meidän lähtöaika oli 21.15 ja paikalla piti olla varttia aikaisemmin. Edessämme oli eliittiryhmään kuuluvat juoksijat ja me lähtisimme heti heidän perässä. Musiikki pauhasi ja valot vilkkuivat pimeällä torilla. Lämmittely oli jo alkanut, joten liityin joukkoon. Teimme juoksijan valan missä jokaisen piti luvata juosta oikeata reunaa ja näin helpottaa ohittamista.


Alkujumppaa


Kaikki odottivat lähtöä jännittyneenä. Kuuluttajatkin lavalla huomasivat tämän ja koittivat saada meitä innostumaan. Olimme kuulemma niin vakavan näköisiä. Ilma oli yllättävän lämmin eikä minulla ollut yhtään kylmä t-paidassa ja capreissa. Olisin jopa tarennut odottaa lähtöä sortseissa, mutta olin päätynyt capreihin pitkällisen pohdinnan jälkeen. Joillain oli shortsit ja toisilla oli jopa pitkälahkeiset juoksuhousut. Jotkut olivat jopa laittaneet t-paidan alle pitkähihaisen paidan, mutta tälläaisessa varustuksessa minulle tulisi juostessa aivan liian kuuma.

Viimenään koitti lähtölaskenta ja pääsimme matkaan. Kaikki ryntäsi eteenpäin savun keskeltä musiikin pauhatessa, valojen vilkkuessa ja katsojien hurratessa vieressä. Monet kuvasivat lähtöämme. Lähtöviivalle asti joutui kävelemään, mutta sitten massa alkoi liikkumaan eteenpäin. Aluksi oli ruuhkaista, mutta massan mukana oli kiva juosta. Piti vain varoa ettei kompastunut mihinkään ja lentänyt nenälleen.


Meidän ryhmämme lähtökarsinassa odottamassa jännittyneenä.

Ensimmäisinä ohitimme musiikkipisteet mihin oli tullut dj soittamaan meille musiikkia. Teimme pienen lenkin, jonka jälkeen lähdimme juoksemaan takaisin lähtösuuntaan. Oli kiva katsoa miten porukkaa tuli vastaan. Kyllä meitä juoksijoita oli paljon. Reitti kierteli meren rantaa ja seuraavana vastassa oli samba-tanssijat. Kivaa väriloistoa pimeän illan keskelle vaikka ei heitä kauaa ehtinytkään ihailla. Hetken päästä tuli ensimmäinen juomapiste. Pöydillä oli paljon mukeja valmiina odottamassa janoisia juoksijoita. Nuoret tytöt huutelivat kilpaa oliko heillä vettä vai urheilujuomaa. Vesimukit näyttivät olevan ensin, joten jatkoin matkaani suunnaten urheilujuomien luokse. Epäonnistuin kuitenkin valinnassani sillä sain vesimukin vaikka tarkoituksenani oli ottaa urheilujuomaa. Kävelin hetken samalla hörppien vettä. Loput heitin pois ja toivoin saavani seuraavalta juomapisteeltä urheilujuomaa.

Olin jo edennyt puoliväliin, jossa oli taas yksi musiikkipiste. Juoksu tuntui kulkevan hyvin. Etenin muiden mukana enkä pahemmin hötkyillyt. Oli kiva juosta omaa vauhtia ja nauttia tunnelmasta. Kuuden kilometrin jälkeen porukan vauhti tuntui hiipuneen ja aloin ohittelemaan muita yksi toisensa jälkeen. Nyt tiesin, että puoliväli oli jo takana eikä enää ollut montaa kilometriä maaliin. Joku oli lähtenyt koiransa kanssa lenkille ja koira haukkui meille juoksijoille. Ehkä ulkoiluttaja oli valinnut reittinsä vähän väärin, koska juoksijoiden muodostama letka ei ihan heti loppuisi.

Ihmisiä oli ravintoloiden terasseilla seuraamassa juoksuamme mikä oli kivaa. Mukavaa, että reitin varrelle osuvat ravintoloitsijatkin hyötyvät tapahtumastamme. Terassit näyttivät olevan nopealla vilkaisulla viimeistä paikkaa myöden täysiä. Teimme pienen lenkin Hakaniemen rannalla, jonka jälkeen tiesin reittimme kulkevan kohti maalia.

Yhdellä pisteellä oli kauheasti savukoneella tehtyä sumua ja kaikki joutui hidastamaan vauhtiaan. Tässä kohtaa ei todellakaan meinannut nähdä eteensä ollenkaan. Ehkä vähempikin sumu olisi riittänyt. Oli kuin oltaisiin oltu estejuoksussa. Piti varoa ettei kompastu mihinkään ja toisaalta varoa ettei juokse toisten päälle. Onneksi sumu oli vain pienellä alueella ja pääsimme taas kiihdyttämään vauhtiamme.

Vielä olisi muutamat viimeiset ylämäet. Miksi nämä mäet ovatkin aina tässä lopussa? Hyvin kuitenkin tunnuin jaksavan juosta. Joku mies jakeli mäen päällä läpsyjä. Koukkasin keräämään läpsyt talteen. Toinen huusi, että tässä vaiheessa ei pitäisi enää pystyä puhumaan. Jotkut juoksijat olivat lähteneet kavereidensa kanssa juoksemaan mikä on kivaa. Minä olin yksin muiden joukossa, mutta sainpahan juosta juuri sitä vauhtia mikä itsestä hyvälle tuntui.

Pian reitin varrelle kerääntyneet kannustajat huusivat meille, ettei enää olisi pitkä matka. Jotkut huusivat meille, että tämä tapahtuma on hyvää treeniä Tallinnaa varten. Tallinnassa tosiaan olisi viikon päästä iso juoksutapahtuma. Valitettavasti en ole itse menossa, mutta ehkä vielä joskus. Mietin itsekseni miksi en koskaan saa aikaiseksi ja ilmoittautuisin johonkin ulkomaan juoksutapahtumaan.

Senaatintorilta alkoi kuulumaan musiikkia ja valot valaisivat taivasta. Nyt kiihdytin vauhtiani viimeisten alamäkien jouduttamana. Jaksamisen kanssa ei ollut mitään ongelmaa. Olinko sittenkin juossut liian hiljaa, kun viimeaikoina olen vaan tottunut juoksemaan puolimaratoneja. Nyt oli puristettava kaikki irti itsestä. Mutkan takaa kurvaus kohti maaliviivaa. Maalisuoralla otin loppukirin ja sainkin vielä ohitettua muutaman juoksijan. Joku mieskin tuntui lähteneen perässäni loppukiriin. Yhdessä ylitimme maaliviivan lopputuuletuksen kera.

Nyt muistin kaivaa juoksuvyöstä puhelimen esiin ja sammuttaa Sports Tracker sovelluksen, joka tikitti eteenpäin. Jes, olin juossut 10 km matkan aikaan 48.20 mihin olin ihan tyytyväinen. Kovempaakin olisin voinut juosta, mutta nyt oli tälläinen rennohko juoksu tunnelmasta nauttien. Juoksijoita tuli takanani tasaisena letkana maaliin. Otin muutaman kuvan maalialueelta ja sitten lähdin kävelemään eteenpäin etten jää muiden tukkeeksi. Saimme pienen Stadiumin muovipussin missä oli jo jotain eväitä valmiina. Pöydältä saimme ottaa banaanin ja mutkan takana jaettiin vielä alkoholittomat oluet. Otin muutaman mukillisin urheilujuomaa mitä oli pitkät pöydät täynnä. Nyt tarvitsi juomaa, että saa vähän takaisin juoksun aikana menetettyjä nesteitä.

Koukkasin esittelykojujen kautta, joista ajattelin vielä saavani maistiaisia. He olivatkin jo pakkaamassa tavaroitaan pois ja sain maistiaisten sijaan mukaani kokonaisia pulloja mantelimaitoa, kookosmaitoa ja urheilujuomaa. Tämä kävi minulle ihan hyvin vaikka erityisesti vihreää smoothieta olisin halunnut lisää. Se oli hyvää, mutta täytyy yrittää tehdä itse vastaavaa.


Nämä Alpron vihersmoothiet olivat herkullisia.


Maistiaiskoju


Esiintymislavalla oli menossa ensimmäisten juoksijoiden palkitseminen ja haastattelu. Nyt oli kuitenkin aika mennä varustesäilytystä kohti ennen kuin minulle tulee kylmä. Ovella hienosti ohjattiin minut naisten puolelle, kun ajatuksissani meinasin kävellä miesten perässä miesten puolelle. Siellä kassini odotti minua entisellä paikallaan. Vaihdoin vaatteeni kuiviin, hengähdin ja söin vähän eväitäni. Ovella minulta tarkistettiin, että käteen laittamani ranneke vastasi kassini ranneketta. Mitään ongelmia ei tullut ja hän sanoi, että mene vaan. Suuntasin askeleeni Kamppia kohti mistä bussini lähtisi. Minulla oli hyvää aikaa ehtiä bussiin, joten en pitänyt kiirettä.

Juoksu takana ja eväspussi tuli


Juoksijoille tarkoitetut jatkot olisivat olleet Allas Sea Poolilla, mutta sinne en enää jaksanut mennä. Olisi mennyt niin myöhäiseen ennen kuin olisin ollut kotona. Minulla menisi kuitenkin reilu kaksi tuntia kotimatkaan. Tämä riitti minulle aivan hyvin. Bussi oli ajallaan ja kotimatka meni hyvin musiikkia kuunnellen ja eväitä syöden. Olin kotona hieman ennen kahta yöllä. Tyhjensin kassista hikiset vaatteet pesuhuoneen lattialle, kävin pesulla ja kävin nukkumaan tyytyväisenä.

Minulla oli ollut kiva päivä. Onneksi tänään ei satanut juoksun aikana, kuten monena aikaisempana vuonna on satanut vettä. Ehdottomasti voin suositella tätä tapahtumaa muillekin ja varmasti näette minut lähtöviivalla myös ensivuonna. Tykkään tästä tapahtumasta ja tämä taitaakin olla suosikkitapahtumani. Järjestelyt toimivat hyvin ja juoksutunnelma pimeillä Helsingin kaduilla on ensiluokkaista.


Yöllinen Senaatintori ja juoksijoiden maaliin saapuminen

Nähdään taas jossain tapahtumassa ja muistakaa nauttia syksystä.

ps. minun seuraava tapahtumani on Espoon rantamaraton missä juoksen puolimaratonin.