sunnuntai 26. toukokuuta 2019

Helsinki City Run

HCR 18.5.2019






Edellinen juoksutapahtumani oli Helsinki10 ja tämän jälkeen en ollut juossut yhtäkään lenkkiä. Nyt oli lähdettävä liikenteeseen lahjattomat treenaa asenteella. Vähän jännitti miten tulen selviämään näinkin pitkästä matkasta treenaamatta. Tosin olin aikaisempina vuosina juossut jo useammankin puolimaratonin, joten maaliin ajattelin päästä vaikka kontaten. Periksi ei annettaisi.


Varusteet katsoin valmiiksi edellisenä iltana. Tämän vuoden tapahtumapaitaa minulla ei nyt ollut, joten etsin vanhan HCR paitani esiin. Meille oli luvattu oikein nättiä ja lämmintä säätä, joten sortsit t-paidan lisäksi saisi riittää. Hyllystä valitsin lenkkarit, joilla olin juossut aiemminkin puolimaratoneja. Ne olivat minun kisakengät. Uudet pitäisi jo ottaa käyttöön, mutta niitä pitäisi ensin päästä testailemaan treenilenkeillä. Ehkä sitten seuraavaan tapahtumaan.



Juoksuvarusteet valmiina

Kilpailunumero toivottiin haettavan ennen kello kymmentä, joten menin Kisahallille puoli kymmenen aikaan. Bussilla pääsin onneksi ihan Kisahallin eteen. Onnekseni paikanpäällä ei ollut kauheaa ruuhkaa vaikka ihmisiä olikin paljon. A-hallista sai kisanumeron ja varustesäilytystä varten tarkoitetun muovisen pussukan. Pussi oli onnekseni suurikokoinen, joten jumppakassini mahtuisi sen sisään ongelmitta. He neuvoimat minua, että paidan voisin hakea B-hallista.



Numeroiden jako sujui jonottamatta


Kiersin nopeasti esittely- ja myyntikojut läpi. Kauhean pitkäksi aikaa en voinut jäädä mitään tutkimaan. Kohta pitäisi lähteä viemään tavarat tavarasäilytykseen. Sain muutamia näytepakkauksia ja maistiaisia. Juoksija-lehden pisteellä sai otattaa kivan kuvan itsestään. Siihen päätin mennä, koska siinä ei ollut kauhean pitkää jonoa ja saisin tästä itselleni kivan muiston. Otetun kuvan pystyi lataamaan itselleen qr-koodin avulla.


Kuvan mahdollinen sisältö: Katariina Hanski, hymy, seisoo ja teksti
Kansikuvatyttö



Intersportilla oli kisakauppa missä oli kaikenlaisia juoksuvaatteita, kenkiä ja varusteita. En oikein jaksanut kiinnostua niitä katsomaan. Jotain lippistä sovittelin, mutta en sitäkään ostanut. Lähdin hakemaan tapahtumapaitaani. Täälläkään ei ollut ruuhkaa eikä jonoja vaikka juoksijoita meni ja tuli tasaisena virtana. Ilokseni tänä vuonna tarjolla oli myös xs -kokoisia paitoja. Päätin ottaa sellaisen, koska aikaisemmat s -koon paidat olivat olleet harmillisen isoja minulle. Tapahtumapaita oli väriltään tumman liila. Kävin vessassa laittamassa paidan päälleni ja lähdin kohti tavarasäilytystä. Varustesäilytys sijaitsi pienen kävelymatkan päässä Telia 5G Areenalla. Tämä oli minulle entuudestaan tuttu paikka, joten osasin mennä sinne kätevästi. Juoksijoita tuli ja meni, joten oli hyvä mennä viemään tavarat ajoissa. Etsin oman juoksunumeroni mukaisen kohdan minne jättäisin oman laukkuni. Hetken odotettuani sain jätettyä laukkuni jalkapallokentälle. Onneksi oli kaunis sää, joten ei tarvinnut pelätä tavaroiden kastuvan juoksulenkin aikana.


Tapahtumapaita haettu ja seuraavaksi suunta kohti tavarasäilytystä





Tapahtumaalueen kartta

Otin vesipullon mukaani ja lähdin kävelemään takaisin Kisahallille päin, jonka vierestä lähtö tapahtuisi. Minut oli laitettu arvioimani tavoiteajan mukaan ykkösryhmään eli valkoiseen lähtöön. Menin seisoskelemaan tielle lähtökaaren taakse. Porukkaa alkoi kerääntymään ympärilleni ja kohta seisoimmekin jo tiiviissä sumpussa. Alkulämmittely oli vuorossa, mutta siinä tungoksessa ei oikein pystynyt mitään liikkeitä tekemään ettei aina huitonut vieressä seisonutta juoksijaa. Tein muutamia liikkeitä pienempinä, kun mitä ohjaaja meille lavalta näytti. Aurinko paistoi lämpimästi ja kerrankin minulla ei ollut lähtöalueella yhtään kylmä. Me pääsimme juoksemaan kello 11.30 ja muut lähtöryhmät tulivat perässä kymmenen minuutin välein ajoitettuna.




Malttamattomana odottelemassa lähtöä

Lähtö oli ruuhkainen ja kesti hetken, ennen kuin massa lähti liikkumaan eteenpäin. Kohta jo pinkaisimme matkaan. Koko autotie oli varattu vain meitä juoksijoita varten ja ihmisiä oli kerääntynyt tien reunoille kannustamaan ja kuvaamaan lähtöämme. Ensimmäiset kilometrit menivät hyvin siinä lähtöhuumassa ja massan mukana juostessa. Hetken päästä näin juoksuväylällämme auton. Joku onneton yritti päästä juoksijoiden läpi auton kanssa. Hän tööttäili siinä, että me antaisimme hänelle tietä. Juoksijoita puikkelehti auton molemmilta puolilta ohitse. Päivittelin tätä mielessäni miksi juuri siitä pitikin tunkea. Hetken päästä toinen auto oli juoksulinjallamme poikittain. Ihme ettei kukaan jäänyt alle vaikka he koittivatkin päästä sentti sentiltä auton kanssa eteenpäin. Ihme toimintaa. Enpä ole tälläiseen ennen törmännyt, mutta kaikenlaista sitä voikin juostessa nähdä ja kokea.

Reitti kulki tuttuja reittejä mitä olimme ennenkin juosseet ja kohta olimmekin Pikku Huopalahdessa. Vastaan tuli ensimmäinen juomapiste. Päätin ottaa urheilujuomaa, että jaksaisin juosta koko pitkän reitin maaliin asti. Tiukoissa käännöksissä meno pysähtyi ruuhkautumisen takia, mutta matka jatkui jälleen. Koukkasimme Meilahden kautta Kuusisaarta kohti. Lehtisaareen tultaessa oli toinen juomapiste. Hiljensin vauhtia, kävelin ja join mukillisen urheilujuomaa. Nyt tarvittiin paljon nestettä, sillä iloksemme olimme saaneet kevään ensimmäisen lämpimän päivän ja aurinko paistoi todella lämpimästi. Kaskisaaren kautta juoksimme Lauttasaareen. Oli kiva katsella merimaisemia juostessa. Reitti oli kyllä kiva ja melko suorakin. Liikenteenohjaajia oli risteyksissä ja he neuvoivat menemään oikeaan suuntaan. Lauttasaaren juomapisteellä otin urheilujuoman lisäksi vesimukillisen. Tuntui, että nestettä tarvitaan. Muutamia juoksijoita jo käveli jalkojaan läpsien. Onneksi itselläni juoksu sujui hyvin eikä mitään ongelmia ollut. Suoranainen ihme, että juoksu sujui näinkin hyvin vaikka en ollut treenannut ollenkaan. Sain olla tyytyväinen itseeni vaikka vähän harmittikin etten ollut treenannut. Pelasin varman päälle enkä yrittänytkään juosta täysiä, mutta silti vauhti oli kohtuullisen raipas. Varmasti olisin vielä kärkipäässä mukana.



Lauttasaaren ja Ruoholahden välisellä sillalla oli paljon kalastajia. En tiedä ovatko he siinä aina ja olivatko he saaneet kalaa. Siinä he kalastivat jalkakäytävän reunalta sillan kaiteen yli kurkotellen. Osa kääntyi katsomaan, kun me viiletimme heidän takaa ohitse. Toivoin etten saa kohta koukkua korvaani, mutta onneksi niin ei kuitenkaan käynyt. Tuuli vilvoitti kivasti hikistä ihoa.


Nyt tulimme tutuille maisemille ja tiesin, ettei maaliin ollut enää hirveän pitkä matka vaikka ennen maalia joutuisimmekin heittämään vielä pienen lenkin. Baanaa pitkin oli kiva juosta. Oli varjoista ja viileää sekä musiikki raikasi. Jotkut olivat tulleet jakamaan valmiiksi kuorittuja ja lohkottuja mandariinin palasia meille juoksijoille. Harmillisen paljon mandariineja oli tippunut maahan. Itse kieltäydyin ottamasta mandariinia. En osaa juostessa syödä oikein mitään. Syön sitten maalissa sitä mitä tarjotaan tai myöhemmin omia eväitäni.


Töölönlahdelle tultaessa oli viimeinen juomapiste. Join kaksin kävin vaikka tähän tuhraantuukin ylimääräistä aikaa, koska en edelleenkään osaa juoda juostessa. Joudun aina pysähtymään ja sitten yritän juoda mukillisen tyhjäksi hitaasti kävellen eteenpäin etten kuitenkaan jäisi kovin pahasti muiden jalkoihin. Viimeisillä kilometreillä oli luvassa ylämäkiä ja huomattavan monta juoksijaa oli jalat sojossa taivasta kohti. Ilmeisesti äkillinen lämmin sää oli koitunut näin monen juoksijan kohtaloksi. Onneksi jokaisen kohdalla oli jo joku huolehtimassa näistä keskeyttäneistä juoksijoista. Hetken päästä joku oli maassa makaamassa ja toinen henkilö piti hänen jalkojaan ylhäällä. Vieressäni juossut nainen totesikin ääneen, että alkaa hieman jo pelottamaan tämä keskeyttäneiden määrä. Ikinä ennen en ollut nähnyt näin paljon juoksijoita, jotka olivat joutuneet jättämään kisan kesken syystä tai toisesta. Surullista kyllä. Toivoin parasta, että itse selviäisin maaliin asti viimeisen kilometrin. Juoksuni sujui yllättävän hyvin vaikka toivoinkin maalin jo häämöttävän edessäni.


Oli vuorossa ylämäki ja sen päällä oli kannustusporukka kyltteineen. Yhdessä kyltissä manattiin mäkeä ja tähän voin kyllä hyvin samaistua. Musiikki raikasi kannustushuutojen taustalla. Kivaa, että he olivat tulleet tänne kannustamaan meitä. Enää ei ollut pitkä matka maaliin. Hetken päästä maalialueen kuulutukset raikasivat. Osalla porukasta riitti voimia loppukiriin ja toiset vain sinnittelivät maaliin asti. Omat jalkani jaksoivat vielä ihan hyvin joten vuorossa oli pakollinen loppukiri ja tuuletus maaliviivalla. Muutaman juoksijan sain vielä ennen maaliviivaa ohitettuakin loppukirini ansiosta.



Taas yksi puolimaratonin mitali ansaittuna





Kerrankin muistin maaliviivan ylitettyä sammuttaa kellon ja kännykästäni Sports Tracker sovelluksen. Muutama kuva maaliviivalta ja sitten saimme mitalit kaulaan. Hetken katselin muiden maaliintuloja ja nautin kauniista aurinkoisesta säästä. Kerrankin ei ollut kylmä edes juoksun jälkeen. Lähdin keräämään eväitäni. Heti ensimmäisenä suuntasin hakemaan mukillisen urheilujuomaa. Sain myös pari siivua suolakurkusta mitkä tekivätkin hyvää. Kahvipisteen ohitin suosiolla, koska en juo muutenkaan kahvia niin en sitä nytkään halua. Saimme paperikassit mihin saimme heti ensimmäisenä sipsipussin, patukoita, kahvia ja pullon kivennäisvettä. Eväsjonon jälkeen ei enää päässytkään takaisin maalialueelle, joten suuntasin varustesäilytystä kohti. Huomasin kylmävesialtaat ja hierontapisteet. Päätin mennä hierontaan, koska nyt siinä ei ollut kauhean pitkää jonoa. Edellisillä kerroilla olen tehnyt sen virheen, että jään katselemaan maaliintuloja liian pitkäksi aikaa ja sitten saan jonottaa hierontaan vaikka kuinka pitkään. Nyt pääsin hierottavaksi melkein heti. Hierojia näytti olevan paikalla vaikka kuinka monta ja he tekivät hierontoja pareittain. Tämä olikin kätevä keksintö. He kyselivät minulta onko joku paikka erityisen jumissa. En osannut sanoa mitään tiettyä kohtaa mikä oli tietysti positiivinen asia tässä vaiheessa. He käskivät menemään selälleen makaamaan. Naiset hieroivat eri jalkoja, joten hieronta sujui aika jouhevasti. Oikeaa jalkaani hieronut nainen totesi etureiteni olevan vähän jumissa vaikka ei se sille tuntunutkaan. Puolestaan vasenta jalkaani hieronut nuori nainen tuntui olevan vähän kovakouraisempi otteissaan. Yritin kestää, koska varmasti tästä hieronnasta olisi apua huomisesta päivästä selviämiseen. Pian hieronta oli ohi ja kiitin heitä hieronnasta. Joku mies yritti houkutella minua kylmäaltaalle, mutta sen päätin jättää väliin. Nyt lähdin hakemaan laukkuani. Onneksi laukkujen jakaminen kävi sujuvasti ja sain oikean laukunkin takaisin.





Jäin tekonurmikolle syömään eväitäni samoin kuin moni muukin teki. Kiva hengähtää vähän ja sitten vasta lähteä tarpomaan eteenpäin. Monet rapistelivat sipsejä, joten päätin tehdä samoin. Ne maistuivatkin yllättävän hyville juoksun jälkeen. Yleensä en heti juoksun jälkeen pysty syömään juuri mitään, mutta nämä näytti nyt maistuvan ja kohta koko pieni pussi oli tyhjä. Hyvä saada jotain syödyksi vaikka ei tämä kaikista terveellisin vaihtoehto ollutkaan. Sallittakoon se nyt minulle ja muillekin, jotka olivat maaliin asti selvinneet.

Evaskassin sisältöä


Eväshetken jälkeen lähdin Uimastadionille, jonne pääsimme ilmaiseksi pesulle ja saunaan. Löhöilin useamman tunnin nurmikolla. Nautin kauniista päivästä, musiikista ja mutustelin samalla eväitäni. Uimaan en uskaltautunut vaikka siihenkin olisi ollut mahdollisuus. Saunassa kävin istumassa pienen hetken, jonka jälkeen oli aika lähteä pesulle, pukemaan ja suunnata nenä kohti Oopperatalon bussipysäkkiä. Bussi tuli pienen odottelun jälkeen. Parin tunnin kotimatkan aikana ehdin selailemaan kännykkääni ja päivän uutisia. Huomasin iltalehdessä jutun miten Iivo Niskanen oli harhautunut reitiltä. Sama uutinen oli jokaisen lehden sivuilla. Kurja juttu hänelle ajattelin.


Hetken päästä huomasin jonkun puhuvan, että myös ykkösryhmä oli juossut väärää reittiä. Etsin samantien Sports trackerista juoksemani reitin esiin. Niin todellakin oli käynyt, että myös minä olin juossut väärää reittiä. Tosin myöhemmissä tutkimuksissa selvisi, että tämä väärää korttelia pitkin juokseminen oli tehnyt reitillemme 50,4 metriä lisämatkaa. Kuulemma ykkösryhmän lisäksi kakkosryhmä oli juoksutettu väärää reittiä pitkin, kun taas 3-5 ryhmät olivat jo ohjattu oikealle reitille. Onneksi meidän harhauttaminen ei tehnyt sen enempää lisämatkaa. Tosin reittimme oli aika mäkinen, kun taas oikea reitti olisi ollut tasaisempi ja suorempi. Toisaalta tämä järjestäjien moka ei minua haittaa. Kuitenkin odotan, että näinkin isossa tapahtumassa osattaisiin ohjata juoksijat oikealle reitille eikä juoksijoiden tarvitsisi kantaa huolta oikealla reitillä pysymisestä.


Ajattelin jättää ensi vuoden tapahtuman väliin ihan protestiksi näistä mokista. Ehkä jonain vuonna vielä palaan lähtöviivalle. Erityisemmin en ole tykännyt tästä tapahtumasta koskaan vaikka ihan ok järjestelyiltään onkin ollut. Keskityn nyt muihin tapahtumiin mitkä olen kokenut hyviksi tapahtumiksi ja voin kenties kokeilla jotain muutakin. HCR on saanut aikaisemminkin kritiikkiä reittivalinnoistaan. Jokunen vuosi sitten reitti oli alimittainen ja nyt osa porukasta johdatetaan väärälle reitille. Ei näin pitäisi päästä käymään.





Kovilla sykkeillä on menty, mutta ei ihan tapissa kuitenkaan.





maanantai 20. toukokuuta 2019

Helsinki10

Helsinki10 juostiin 27.4.2019



Vähän jo jännittää

Juoksutreenit olivat jääneet todella vähäisiksi viime aikoina. Koko vuoden juoksukerrat pystyi helposti laskemaan yhden käden sormilla. Viime vuonna olin kuitenkin ilmoittautunut innoissani Helsinki10 tapahtumaan, joten sinne oli nyt mentävä.

Juoksuvarusteet valmiina
Normaalit valmistautumiset. Edellisenä päivänä oli käytävä kaupassa ostamassa matkaeväät ja katsottava juoksuvaatteet valmiiksi. Päätin mennä tällä kertaa junalla, koska tapahtumapaikka sijaitsi kätevästi Helsingin juna-aseman läheisyydessä. Kävin hakemassa juoksunumeron ja muut ohaistavarat Forumin kolmannesta kerroksesta. Paikalla ei ollut mitään jonoa, joten nouto tapahtui hyvin sujuvasti. Tapahtuman lähtö tapahtui Senaatintorilta, joten lähdin kävelemään siihen suuntaan. Onneksi siirtymäväli ei ollut kovin pitkä vaikka numerolappu pitikin hakea eri paikasta mistä lähtö tapahtui. Tämän tapahtuman erikoisuutena oli myös se, ettei maali ollut samalla alueella mistä lähdimme juoksemaan. Yleensä nämä kaikki on olleet samalla alueella eikä välimatkat ole olleet pitkiä. Juoksunumeron lisäksi saimme kankaisen pussukan minne varusteet olisi pitänyt laittaa. Oma urheilukassini ei kuitenkaan pussukaan mahtunut.  Senaatintorin edessä oli jonossa pakettiautoja jonne varusteet piti viedä oman juoksunumeron mukaisesti. Vein  urheilukassini pakettiautoon ja toivoin, että saan omat tavarani vielä juoksun jälkeen takaisin. Ihanaa, ettei varustesäilytykseenkään tarvinnut jonottaa vaan tavaroiden vieminen autoihin sujui oikein jouhevasti.


Senaatintorilla odottelemassa lähtöä


Treffasimme Kestävyyttä pintakaasulla 24/7 -porukan kanssa ja otimme asiaan kuuluvan ryhmäkuvan. Sitten pakollinen bajamajassa käynti minne ei ilokseni tarvinnut jonottaa juuri ollenkaan. Siirryin lähtöalueelle ja etsin oikean kohdan mistä lähtisin liikenteeseen. Pujottelin muiden välistä aika etujoukkoihin, mutta ei tietenkään ihan ensimmäisten joukkoon. Malttamattomana odottelimme lähtölaukausta. Viimenään saimme luvan lähteä juoksemaan.

Tykkäsin reitistä, joka kierteli hyvin pitkälti meren rantoja pitkin. Juomapisteillä join urheilujuomaa niin hyvin jaksoin juosta. Oma juoksuni sujui yllättävän hyvin olemattomiin treeneihin nähden. Reitin varrella ei juurikaan ollut porukkaa kannustamassa mikä oli mielestäni harmi. Tietysti porukkaa oli, mutta ei siinä määrin mitä yleensä on ollut Helsingissä juostessa.


Ilmeisesti yksi ylimääräinen juomapiste oli ilmestynyt matkan varrelle missä jaettiin juomapulloissa vettä. Otin pullon matkaani, koska oli yllättävän lämmin ja kaunis päivä. Join muutaman hörpyn ja heitin loput pois. Mielestäni pullojen jakaminen reitin varrella on vähän turhaa, kun yli puolet pullon sisällöstä jää kuitenkin juomatta. Sitten on roskisten vieressä iso pino avattuja juomapulloja. Mukit ovat minusta paljon parempi vaihtoehto mitä olikin reitin kaikilla muilla juomapisteillä. Kiva kuitenkin, että jotkut olivat tulleet jakamaan meille vettä.

Kohta huomasin, että alamme olla maalissa. Reitti tuli baanalle, joten tiesin ettei enää olisi pitkä matka maaliin. Maali oli Musiikkitalon edustalla baanan päässä. Baanaa pitkin oli kiva juosta, koska se oli varjoinen. Varjoa ja viileitä paikkoja kaipasi tällä reitillä. Sää oli yllättänyt meidät positiivisesti ja aurinko paistoi nätisti koko matkamme ajan. Kohta maalikaari jo näkyikin, jolloin oli pienen loppukirin paikka. Kädet ilmaan ja hymyillen maaliin. Kello näytti 00:48:38, johon olin kohtuullisen tyytyväinen. Ei paras juoksemani aika, mutta ilman treenejä ei oikein parempaa voinut toivoakaan. Tai tietysti voi toivoa, mutta tuskin tulee toteutumaan ilman oksennus kurkussa juoksemista. Halusin vain pitää kivan päivän ja juosta suhteellisen rennosti reitin läpi ilman suurempaa repimistä. Onnistuinkin tässä kohtuullisen hyvin. Olimme nimittäin lähdössä seuraavalla viikolla tanssimatkalle Espanjaan Barcelonan Top bachata festivaaleille. En haluaisi olla reissussa kipeänä tai lihakset aivan jumissa. Olin kuitenkin odottanut tätä tanssireissua jo reilun puoli vuotta.

Ihanan erilainen mitali

Palaamme vielä takaisin kisatunnelmiin... Maalikaaren alittamisen jälkeen sain kaulaani ihanan pinkin sydämen. Aivan mahtava tämän tapahtuman mitali. Jo pelkästään sen takia kannatti lähteä juoksemaan. Sitten vaan eväsjonoon, jossa jäin kaipaamaan pussia mihin olisin eväät kasannut ja muillakin näytti olevan vähän vaikeuksia kasata eväitä käsiin. Kädet meinasi loppua siinä vaiheessa. Eväiksi saimme ainakin karkkia, jäätelöä ja juomaa. Istuskelin hetken katsomassa, kun porukkaa juoksi maaliin ja söin jäätelöni. Kohta huomasin, että hiki alkaa kuivumaan ja alan palelemaan. Taaskaan en tajunnut mennä vaihtamaan ajoissa vaatteita kuiviin. Ehkä vielä jonain kertana opin muistamaan senkin. Sitten hytisin varustejonossa, minne saikin harmikseni odottaa hyvin tovin. Toivoin parasta, että omat tavarani olivat siirtyneet onnistuneesti Senaatintorilta tänne Sanomatalolle. Siellähän ne onnekseni kuitenkin oli kaiken sen jonottamisen jälkeen. Varsinaista paikkaa varusteiden vaihtamiselle ei ollut, joten vaihdoimme vaatteemme mahdollisimman pikaisesti löytämässämme suojaisassa nurkassa ja toivoimme ettei paikalla ollut kovin montaa turvakameraa.

Puuroa, vettä, kahvia, patukoita, karkkia, jäätelöä ja ansaittu mitali.

Kuivat vaatteet vaihdettuani kävin pikaisesti pyörähtämässä tapahtumapaikan vieressä olevassa Oodissa, jossa en ollut koskaan aikaisemmin vielä käynyt. En kuitenkaan jaksanut keskittyä kiertelemiseen ja katselemiseen. Päätin katsoa seuraavan junan mikä lähtisi kotia kohti ja tilasin lipun siihen. Kävin nopeasti ostamassa salaatin matkalle, jonka söin kotimatkalla. Kävin vielä tullessa Makkia studion vipperöisten illassa missä oli rentoutusharjoituksia sekä musiikkia. Ihanaa vaan maata lattialla ja kuunnella, kun nuori nainen soitti meille kauniisti. Tämän illan jälkeen hain pyöräni minkä olin jättänyt söilöön työpaikkani pihalle ettei sitä varastettaisi sillä aikaa, kun olen juoksemassa. Fillaroin kotiin, söin, peseydyin ja kävin väsyneenä, mutta tyytyväisenä nukkumaan.

Oli ollut kiva ja pitkä päivä. Ehdottomasti voin suositella tätä tapahtumaa muillekin. Järjestelyt toimivat oikein hyvin. Ainut, että varusteiden saamista joutui odottamaan aika pitkään. Reitti oli kaunis ja reitti oli selkeä. Mitali oli kyllä parasta <3 Siitä tykkäsin, että tässä tapahtumassa saimme paidan sijaan pinkin mitalin väreihin sointuvan putkihuivin. Myös varustepussi oli kankainen eikä muovinen niin sitä voi hyvin käyttää jatkossakin jumppapussina.



Kivasta päivästä muistojen lisäksi jääneet tuotteet




Joulujuoksu 2018

Juoksuharrastus oli jäänyt kokonaan rauhallisien kävelylenkkien ja tanssiharrastukseni myötä. Olinkin ajatellut osallistuvani joulujuoksuun koiran kanssa. Olin tilannut koiralle tonttupuvun, että olisimme molemmat samaan tyyliin puheutuneita ja varmasti hauska parivaljakko. Harmillisesti kaksi viikkoa ennen tapahtumaa koira sai aamulenkillämme ison haavan tassuunsa ja se jouduttiin tikkaamaan umpeen. En voinut lähteä koiran kanssa, mutta päätin kuitenkin lähteä yksinäni, koska olin maksanut osallistumismaksun jo joskus aikoja sitten. Rahaa ei voisi tietenkään heittää hukkaan vaikka osallistumismaksut menevätkin hyvään tarkoitukseen. Onhan kyseessä hyväntekeväisyysjuoksu, josta kertyneet varat ohjataan vähävaraisten lasten auttamiseen.

Perjantai-iltana etsin itselleni sopivat jouluiset juoksuvaatteet. Pakkasin isoon urheilukassiin vaihtovaatteet, toiset kengät, peseytymisvälineet, eväät ja muut tarpeelliset tarvikkeet. Lauantaina matkustin Helsinkiin Finlandia talolle. Kävin hakemassa osallistujakuoren ja pipon. Paikalla oli vaikka minkälaisia tonttuja ja joulupukkeja. Aidon joulupukin kanssa kävin ottamassa itsestäni kivan kuvan muistoksi. Tavaroiden vieminen varustesäilytykseen sujui jonottamatta. Tänä vuonna lämmittely olikin sisällä mikä oli minusta hyvä juttu. Ei tarvinnut paleltua ennen juoksua ulkona. Kohta olikin jo aika siirtyä ulos ja lähtöviivalle. Vieressä oli joku tulishow, mutta kauheasti en pystynyt sitä seuraamaan pitkien miesten takaanta.

Joulupukin kainalossa

Lähtökuulutus oli todella hiljainen enkä meinannut kuulla ollenkaan milloin meidän piti lähteä matkaan. No onneksi muita seuraamalla lähdimme liikenteeseen. Alkumatka oli todella vaivalloista. Mahaan sattui ja juoksu oli todella hankalaa. Päätin kuitenkin juosta urhoollisesti maaliin asti. Jossain toisen kierroksen jälkeen olo helpottui ja juoksu alkoi yllättäen kulkea paremmin mitä alussa. Joku nainen liittyi juoksemaan minun kanssa ja jotain siinä juostessa juteltiinkin. Yritin pysyä hänen tahdissaan, kunnes ennen maalisuoraa juoksuni helpottui ja jätätin hänet. En tiedä olinko liikaa jännittänyt juoksua vai mikä oli. Tosin olin ollut koko alkuvuoden sairaslomalla enkä ollut treenannut juoksua yhtään eli vaikea juoksu saattoi johtua myös siitä.


Tonttutyttö ennen juoksua




Myytäviä tuotteita




Tulishow


Maaliin tultua saimme juomaa, muutamat patukat sekä puuropaketit. Eväiden takia tänne tapahtumaan ei kannata osallistua. Tykkään kuitenkin siitä, että tässä tapahtumassa saa ainaisen t-paidan sijaan pipon. Tunnelma on myös kivan jouluinen vaikka sää ei olekaan yleensä ollut kovin talvinen kuten ei tälläkään kerralla ollut. Nurmikko vihersi ja pakkasesta ei ollut tietoakaan. Tälläisia nämä nykyiset Suomen talvet valitettavasti ovat. Saimme kuitenkin kivaa joulumieltä tästä tapahtumasta. Sitten vaan odotettiin joulua ja joulupukkia saapuvaksi lahjareen kanssa. 

Joulujuoksun 10 kilometrin lenkki juostu aikaan 00:54:06.


Juoksun jälkeen jaettu eväspaketti