Helsinki Street Run kisapäivä

Kirkas paita peittoaa harmaan sateisen aamun

Lauantai aamu oli sateinen, joten minua hirvitti jo etukäteen ensimmäinen sadesään kisa. Sateessa juokseminen ei ole niin paha, mutta pelkäsin kylmettyväni lähtöä odottaen. En halunnut olla kisan jälkeen kipeänä. Minulla oli siis tähän asti ollut äärimmäisen hyvä tuuri ja olin osallistunut vain hellesään kisoihin muutamia syksyn ja talven tapahtumia lukuunottamatta. Parin tunnin bussimatkan jälkeen saavuin Oopperan pysäkille, joten pääsin suoraan tapahtumapaikalle. Lähdin viemään tavarani säilytykseen Sonera Stadiumille. Tässä vaiheessa Helsingissä ei satanut, joten tästä olin hyvin tyytyväinen. Tavarat luovutettuani hoksasin, etten ottanut sadeviittaani mukaan. Ajattelin kuitenkin pärjätä ilman sitä sillä juuri sillä hetkellä ei kuitenkaan satanut. Lähdin kävelemään takaisin Kisahallille, kunnes vettä rupesi tihkuttamaan ja tajusin ettei sadeviitan unohtaminen ollut hyvä idea. Hölkkäilin eteenpäin etten kastuisi pahasti ennen lähtöä. Samassa liikenteenohjaaja viittoi meidät sivuun, kun maratonarit lähtivät liikkeelle ja juoksivat massana ohitseni.

Varustesäilytyksessä pussit oli laitettu numerojärjestykseen

Lähtöä odotellessa välillä satoi enemmän ja toisinaan vähemmän, mutta hain sateensuojaa puiden alta. Viimenään koitti meidän lähtöaika ja meidän oli pakko mennä lähtöviivalle vaikka juuri sillä hetkellä sade yltyi. Huomasin aitojen vieressä maratonareiden jättämiä sadeviittoja ja puin sellaisen päälleni. Hieman sidoin viittaa lyhyemmäksi, koska se oli aika iso pienelle ihmiselle ja pelkäsin kompastuvani siihen. Nyt ei tullut kylmä enkä kastunut heti lähtöviivalla. Luulen sateisen sään vaikuttaneen juoksijoiden määrään, koska minusta meitä ei ollut kovin paljoa ja pääsin melkein eturiviin. Perskindol miehen perässä lähdin juoksemaan viitta päällä, mutta heitin sen pois parin sadan metrin päästä.

Harmaa sadesää näkyi myös kannustajien määrässä

Perskindol mies johdatti meidät matkaan

Reitti lähti Mannerheimintietä kohti Ruskeasuota ja Munkkiniemeä. Matkalta bongasin valokuvaajan ja iloisesti poseerasin tälle toivoen kivaa kuvaa juoksustani. Vieressä katsojat naureskelivat minun iloiselle heiluttelulle, mutta ei se minua haitannut. Pitää kannustajiakin vähän viihdyttää samalla, kun jaksoivat meitä kannustaa sateisesta säästä huolimatta. Reitti oli pääasiassa asfalttia, mutta oli joukossa lyhyt pätkä hiekkatietä ja puiston läpi juoksemistakin. Munkkiniemessä juostessani mieleeni tuli ajatus, että olenko viimeinen juoksija. Edessä olevat hävisivät mutkien taakse ja taakseni en ehtinyt vilkuilemaan. Hetken päästä sillalla ollut mies oli ystävällisesti laskenut ohitseen juosseet. Minulle hän huikkasi, että olen 28. Mieleni piristyi, koska minun täytyi olla aika kärjessä. Kyseessä oli kuitenkin kohtuullisen iso tapahtuma eikä mikään pikkuinen kyläjuoksu. Tämä seutu oli minulle vierasta aluetta, joten yritin juostessani katsella myös ympärillä olevia maisemia ja rakennuksia. Jatkoimme matkaa Kuusisaaren ja Lehtisaaren kautta Lauttasaarta kohti. Tässä välissä yhden kerrostalon asukkaat olivat tulleet omalle parkkipaikalleen grillaamaan ja heillä näytti olevan hyvät tarjoilut. Olivat päättäneet seurata juoksuamme ja samalla viettää kivaa kesäpäivää lastensa kanssa. Ohitin myös naisporukan, joka oli tullut piknikille tien viereen kisaamme seuraamaan. Ilahduttavaa, että jotkut viitsivät istua sateen jäljiltä märällä nurmikolla vaikka oli heillä peitto allaan. Joku kannustaja huusi, minulle matkan varrella miten juoksuani on miellyttävää katsoa. Tämä ilahdutti minua ja jaksoin pinkoa eteenpäin. Mielestäni kannustajia oli yllättävän paljon myös täällä ydinkeskustan ulkopuolella. Jotkut lapset olivat käsi ojossa läpyjä keräämässä ja toisille riitti vilkuttelu tai kannustushuudot. Reitti meni monessa kohdassa meren rannalla ja useampi siltakin ylitettiin. Mielestäni reitti oli monipuolinen ja mielenkiintoinen ulkopaikkakuntalaisen silmin.

Pikkuhiljaa aloimme tulla minullekin tuttuihin maisemiin. Reitti tuli Ruoholahteen ja meni melkein Kaapelitehtaan ohi missä olin käynnyt tanssimassa. Myös jonkun tanssi tai jumppaseuran tytöt olivat tulleet meitä kannustamaan sillä he pomppivat ja ilakoivat reitillämme. Maali alkoi lähestyä vaikka oli sinne vielä matkaa juostavana. Kohta reitti yhdistyi maratonareiden kanssa samalle reitille. Tämä auttoi jatkamaan viimeiset kilometrit, koska porukassa oli mielestäni mukavampi taivaltaa eteenpäin. Myös kannustajia ja valokuvaajia oli tullut paikalle paljon, koska aloimme olemaan Helsingin ydinkeskustassa. Juoksimme Baanaa pitkin kansalaistorille. Tässä kohtaa jotkut tytöt olivat tehneet kannustuslapun, jota läpsäyttämällä saisi lisävoimia loppumatkalle. Tämä sai itseni hymyilemään vaikka en lappua päässyt läpsäyttämään, koska juoksijoita oli tässä kohtaa jo aika paljon. Kauheasti ei voinut poukkoilla puolelta toiselle ettei jää toisten jalkoihin. Omaa latua piti juosta eteenpäin kohtuullisen suoraa reittiä muiden mukana. Kiesman takana oli musiikkipiste, joka auttoi jaksamaan eteenpäin. Juoksimme Töölönlahden rantaa pitkin Sonera Stadionia kohti, jossa maalimme olisi. Maratonarit jatkaisivat tästä vielä toiselle kierrokselle eli lähtisivät meidän perässämme juoksemaan saman reitin minkä olimme juuri juosseet. Liikenteenohjaajat yrittivät parhaansa mukaan erottaa massan seasta kuka on maratonari ja ketkä juoksevat tämän reilun 17 kilometrin matkan mitä minä olin juoksemassa. Helsinki Street Runin juoksijat ohjattiin juoksemaan reitin oikeaa laitaa ja maratonarit jatkoivat vasenta reunaa matkaansa. Reitin yläpuolelle oli kyllä kiinnitetty selkeät opasteet minne suuntaan kenenkin pitää tässä kohtaa mennä, mutta tietysti oli hyvä varmistaa ettei kukaan juokse väärää reittiä.

Maali häämötti ja päätin ottaa loppukirin. Pohkeeni olivat tästä eri mieltä ja nyt oikea pohkeeni alkoi krampata. Hyvin matka olikin sujunut vaikka yöllä vasemman pohkeeni kramppaamisen jälkeen pelkäsin miten juoksu mahtaa sujua tänään. Päätin unohtaa idean lentävästä loppukiristä. Parempi päästä maaliin kuin tähän jäädä sätkimään, koska maaliin oli enää parisataa mertiä. Jatkoin samaa vauhtia mitä olin tähänkin asti juossut, koska sen jalkani näyttivät kestävän ongelmitta. Muutaman käännöksen jälkeen pääsin Sonera Stadiumin juoksuradalle ja päätin kaikesta huolimatta spurtata maaliin. Kädet ilmaan ja tuuletus maaliviivalla hyvälle juoksulleni ja puolet tuuletuksista oli osoitettu radan keskellä kuvaamassa olleelle kameramiehelle.

Ehdin maaliin ennen Perskindol miestä!

Maalissa ja mitali kaulassa

Maalissa olin ajalla 1.31.29 ja sijoitukseni oli naisten sarjassa 33 ja kaikista juoksijoista 95. Tässä tapahtumassa ei ollutkaan kuin naisten ja miesten sarjat, joten sijoitukseni on mielestäni yllättävän hyvä. Tosin voittajan aika oli melkein puoli tuntia parempi, joten huimia juoksijoita on mukana ollut enkä huonoille hävinnyt. Juoksemassa naisia oli kaikkiaan 290 ja miehiä sekä naisia yhteensä 521. Yllättävän vähän mielestäni, koska tapahtumaan oltaisiin otettu juoksijoita jopa 1 500. Ehkä huono sää verotti juoksijoiden määrää. Kaikki mahdolliset säätiedotukset lupasivat lauantaille hurjaa rankkasadetta ja erittäin kovaa tuulta juuri kello kolmeksi jolloin maratonareiden lähtö oli ja meidän lähtömme 45 minuuttia tämän jälkeen. Lähtöä odotellessa ja viivan takana seisoessa sää oli huono, mutta juostessa tuli äkkiä lämmin ja sadekin loppui. Oikeastaan oli oikein hyvä sää juosta. Välillä jopa aurinko paistoi ja kiittelin onneani etten laittanut yhtään enempää päälleni. Monilla näytti olevan päällään jopa takki, jota en edes kuvitellut laittavani päälleni. Vähemmälläkin vaatetuksella olisin pärjännyt, mutta Street Runilla kaikilla piti olla päällään kirkkaan keltainen t-paita, joka oli sisältynyt osallistumismaksuun. Paita oli Asicsen, josta olin tyytyväinen, koska heillä oli vaihtoehtona myös xs kokoisia paitoja ja mitoitus on kohtuullisen pientä. Pieniä paitoja ei läheskään kaikissa tapahtumissa ole tarjolla ja aivan liian isoja paitoja onkin kaapissa odottamassa, että kasvan vielä joskus isoksi. Luulen, että tätä paitaa tulee käytettyä vielä tämän kisan jälkeenkin.

Palataan takaisin maalialueelle. Hetin  maalin jälkeen minulle ystävällisesti tarjottiin kahvia, mutta tätä en ottanut. Tämän jälkeen oli juomapiste missä join pari mukillista urheilujuomaa ja vettä. Seuraavaksi vastassa oli pikkupoika, joka kysyi haluanko mitalin kaulaan no tietenkin halusin ja kumarruin hieman alaspäin. Minusta on kiva, että mitali laitetaan kaulaan. Se on jotenkin juhlallisemman oloista kuin käteen annettuna. Kävelin kenttää eteenpäin ja huomasin valokuvauspisteen. Tietenkin kävin siinä otattamassa itsestäni muistokuvan mitali kaulassa. Jatkoin matkaa kohti eväspistettä, joita jaettiin kahdelta puolelta. Tässä vaiheessa tähän ei ollut muodostunut minkäänlaista jonoa vaan sain rauhassa kävellä eteenpäin keräten eväitä mukaani. Ensimmäisenä saimme banaanin, joka oli valmiiksi laitettu muovipussiin. Pussi auki etenin eteenpäin. Saimme banaanin lisäksi jugurtin, palautusjuoman, mineraaliveden, välipalapatukan, rusinoita ja alkoholittoman oluen. 

Eväät saatuani kuuluttaja huusi ensimmäisen maratonarin saapuneen maaliin. Kovaa kyytiä oli tämä Kenialainen mies juossut vaikka maratonareilla olikin 45 minuutin etumatka. Hetken päästä huomasin myös Perskindols miehen saapuneen maaliin eli meidän kisamme maskotin. Ehdinpä ennen tätä miestä maaliin! Tämän jälkeen lähdin kävelemään kohti peseytymispaikkaa, kunnes hoksanin unohtaneeni tavarani säilytykseen. Oli tehtävä U-käännös ja palattava takaisin vaikka ei millään olisi jaksanut. Seuraavana päivänä hoksasin myös unohtaneeni hieronnan, jota olisi ollut tarjolla. Ilmeisesti aivot eivät enää toimineet tässä kohtaa kovin terävästi.

Kävelin hiljalleen Uimahallistadionille ja matkalla jouduin kysymään pariinkin kertaan neuvoa tämän paikan löytämiseen, koska en olisi enää viitsinyt kierrellä yhtään ylimääräistä metriä. Juoksijat pääsivät Uimastadionille ilmaiseksi juoksunumeroaan näyttämällä. Peseydyin, rentouduin saunassa ja söin vähän eväitäni, koska tässä vaiheessa alkoi tulla hieman huono olo. Istahdin hetkeksi, puin vaatteeni ja jatkoin matkaani Kisahallille. Olin luvannut mennä syömään ravintola Hookiin muiden juoksijoiden kanssa. Vietimme kivaa iltaa juoksuistamme jutellen ja hyvästä ruuasta ja juomasta nauttien. Päätin tilata salaatin vaikka moni muu päätyi herkuttelemaan hampurilaisella, ranskalaisilla ja oluella. Ruoka oli hyvää ja palvelu ystävällistä. Useamman tunnin kestäneen ruokailun ja rupattelun jälkeen oli aika lähteä kotia kohti. Kotona olin vasta yhden aikaan yöllä, mutta kiva päivä oli ja tästä on hyvä jatkaa kohti uusia haasteita.

Salaatti kasvispihveillä

Tapahtuma oli hyvin järjestetty ja kaikki näytti toimivan oikein hyvin. Seuraavana päivänä itselle kyllä tuli sellainen olo, että samalla vaivalla olisi mennyt myös puolimaraton. Tämä reitti oli siis lähes 18 km, joten vain muutama kilometri lisää ja olisit voinut sanoa juosseesi taas yhden puolimaratonin lisää. Tulipahan juostua ja seuraava tapahtumani on Midnight Run ellen innostu mistään muusta tässä välissä ;)

Kuulemisiin ja kiva, että jaksoit lukea :)

Helsinki Street Runiin valmistautuminen

Viimenään koitti perjantai aamu ja lähdin töihin hyvillä mielin, koska työpäivän jälkeen pääsisin hakemaan kisahallilta kisapaitani. Aamulla kävelin kisahallin ohi, jossa järjestelyt oli jo aloitettu. Bajamajat olivat paikoillaan, aitoja oli tuotu valmiiksi ja parkkipaikkaa oltiin tyhjentämässä. Reunalla olikin useampi auto odottamassa kuljetusta muualle, koska omistajat eivät olleet siirtäneet autojaan pois ajoissa siirtokehoituksesta huolimatta.

Viimenään työpäivä oli ohi ja lähdin kävelemään kohti kisahallia, jossa oli Helsinki City Maratonin, Chiquita Mini Maratonin ja Helsinki Street Runin kisaexpo. Kisahallilla ei tähän aikaan päivästä ollut ruuhkaa, joten pääsin sujuvasti hakemaan kilpailunumeroni, vaatepussin, kisapaidan ja kiertämään esittelykojut. Infopisteen henkilökunta osoittautui hyvin ystävälliseksi ja sain asiani hoidettua heidän kanssaan. He myös muistuttivat minua ystävällisesti, että reitti on sitten reilut 17 km, etten ihmettele.

Esittelijöitä oli tullut paikalle kiitettävä määrä. Heti ensimmäisenä oli urheiluvaatteiden pesuaineen esittelijä, josta sainkin pienen näytepullon mukaani. Myös kilpailukupongin täytin siinä toivossa, että voittaisin ja saisin tuotepaketin tätä pesuainetta itselleni millä voisin pestä urheiluvaatteitani. Tämän jälkeen poikkesin maistamaan Maxim urheilujuomaa, jota olisi tarjolla myös juoksureitin varrella. Tätä urheilujuomaa olen ennenkin juonut useamman tunnin kestävien tanssitapahtumien yhteydessä, joten uusi tuttavuus tämä ei minulle onneksi ollut. Voin siis turvallisin mielin juoda tätä juomaa reitin varrella olevissa juomapisteissä pelkäämättä ettei tämä juoma sopisi minulle.  Viereisestä Mehiläisen esittelypisteestä sain rakkolaastarin, joka varmasti tulee jossain vaiheessa tarpeeseen vaikka sitä en tietenkään toivo. Toisella puolella käytävää oli maistatuksessa Värska originaal ja sitruunan makuinen hiilihapotettu luonnon mineraalivesi. Juomat nautittuani pompin takaisin käytävän toiselle puolelle, jostai sain pienen rasian Sun Maid rusinoita, jonka voin hyvin ottaa matkaevääksi jonnekin reissulle. Näiden jälkeen ohitin muutaman esittelypisteen, jotka eivät itseäni niinkään kiinnostaneet. Myynnissä oli mm. erikoisia nauhoja lenkkareihin ja spibelt vöitä, joissa saisi kätevästi kannettua mukanaan kännykän, avaimet, geelit, pankkikortin, nenäliinoja yms. tarpeelliset pienet tavarat. Tällainen vyö minulla on oli jo kotona, joten uutta en tällä kertaa sortunut ostamaan.

Tästä alkoikin erilaisten urheilutapahtumien mainostajat. Espoon rantamaraton esittelypisteeltä sain mukaani etukupongin mikäli päättäisin heidän tapahtumaan ilmoittautua. Minua yritettiin houkutella mm. Venäjälle, Ruotsiin ja Viroon juoksukisoihin. Näistä minua kiehtoi Viron tapahtumat, joten heidän esitteen nappasin mukaani. Uuden Juoksuaika 2016 -lehden otin mukaani, jota voin kauniina päivänä lukea lenkin jälkeen auringosta nauttien ja uusia juoksuvinkkejä saaden. Seuraavaksi nappasin mukaani suolatabletin ihan mielenkiinnosta, koska tällaisia en ole ennen käyttänyt. Suolatablettinäytteiden vierestä sai mukaan kiinnikkeet, joilla saisi esim. juoksunumeron kiinnitettyä paitaan. Näitä en kuitenkaan uskaltanut käyttää seuraavan päivän juoksuissa siinä pelossa, että juoksunumero irtoaisi ja lentäisi kovan tuulen mukana mereen. Lauantaille oli nimittäin luvattu hurjaa tuulta ja kaatosadetta, joten numerolapun olisi pysyttävä paikallaan. Tämän numerolapun taakse oli kiinnitetty ajanottosiru, joten ilman lappua en olisi saanut aikaa ja kenties minut oltaisiin poistettu radalta.

Perinteisesti paikalla oli Intersportin kisakauppa, jossa oli myynnissä erilaisia juoksuvaatteita ja asusteita lapsille, naisille ja miehille. Erityisissä tarjouksissa oli mm. sukkia, lenkkareita, asusteita, paitoja ja juoksuhousuja. Lenkkareita oli hyvissä tarjouksissa ja yhdet jopa pääsivät sovitukseen asti, mutta en niitä kuitenkaan ostanut. Energetics juomapullot bongasin tarjouksesta, joten yhden sellaisen nappasin mukaani. Vastaava kalliimpi Niken pullo minulla jo onkin ja sen olen todennut olevan paras pulloni, koska se ei vuoda ja kastele kaikkia muitakin kassissa olevia vaatteita vaikka pullo kaatuisi kassissa. Tämä on tärkeä asia minulle, koska joudun kantamaan treenikassia mukanani pitkiäkin matkoja ja useimmiten juomapullo on täysi matkalla hörppimistä varten. On ikävää, jos juomat vuotavat pitkin kassia. Ostokseni maksettua poistuin paikalta ja lähdin kotiin kassi olalla keikkuen.

Varustepussi ja hieno keltainen paita

Kisakaupan tarjontaa juoksuasusteista

 























Kotiin päästyäni kävin kaupassa ostamassa huomiseksi eväitä vaikka juoksun jälkeen saisimme myös jotain syötävää ja juotavaa. Olen aina ottanut myös omat eväät vaikka tietäisin, että osallistumismaksuun sisältyy myös juoksun jälkeiset eväät. En kuitenkaan uskalla laskea pelkästään tämän varaan, koska tarkkaan ei voi etukäteen tietää mitä on tarjolla ja maisuuko nämä juuri minulle. Kauppareissun jälkeen oli aika laittaa huomiset juoksuvaatteet valmiiksi. Harmillisen myöhään olin pakkaamisen jättänyt vaikka juoksuvaatteet olinkin jo päättänyt ja valinnut etukäteen. Juoksuvaatteiden lisäksi piti muistaa pyyhe, uikkarit, vaihtovaatteet, eväät, sateenvarjo, sadeviitta, kännykän laturi, paremmat vaatteet illaksi yms.

Eväät mukaan

Juoksuvaatteet valmiiksi

Tavaraa alkoi kertymään jo liian paljon, joten useaan kertaan jouduin testaamaan mahtuuko tavarani varustepussiin. Kaikkien tavaroiden pitäisi nimittäin mahtua tähän pussiin, joka jätettäisiin varustesäilytykseen. Kaiki oli saanut Kisahallilta paidan ja kilpailunumeron yhteydessä sateen estävän varustepussin. Tässä vaiheessa olin kiitollinen siitä, että varustepussi on muovia ja estää varusteiden kastumisen. Päätin kuitenkin pakata kaikki varusteeni erillisiin muovipusseihin, koska huomiselle oli luvattu hurjaa rankkasadetta. Muovipussit laitoin vielä urheilukassiin, koska tavaraa alkoi olemaan paljon ja varustekassi olisi saattanut revetä. Urheilukassin sulloin varustekassiin kuten ohjeissa oli. Varustepussit tuli jättää urheilukentälle, joten tavarat kastuisivat ellei ne olisi olleet hyvin pakattuna. Juoksun jälkeen en haluaisi saada märkiä ja kylmiä vaatteita.

Kynnet kisakuntoon

Sain tavarat pakattua, kynnet lakattua kisapaidan väriin sopiviksi ja iltapuuron keiteltyä. Viimenään pääsin nukkumaan. Toivoin saavani nukuttua pitkään ja sikeästi, mutta toisin kuitenkin kävi. Yöllä näin unta, että olin juoksukisoissa ja pääsin maaliin hyvävointisena. Kohta heräsin siihen, että vasen pohje kramppaa ihan oikeasti. Hetken sätkin sängyssä kunnes kipu helpotti. Kävin juomassa ja hieroin pohkeeseen urheilijan kipugeeliä, jota sattui olemaan yöpöydälläni. Kävin uudestaan nukkumaan, mutta ilmeisesti jännitin huomista kisaa, joten heräilin monta kertaa yön aikana. Aamulla heräsin ajoissa, joten minulla oli hyvää aikaa ennen kuin minun pitäisi lähteä kohti Helsinkiä. Päätin venytellä jalat heti herättyäni, koska näin jo silmissäni, miten en pysty juoksemaan koko kisaa mikäli pohkeeni on krampissa. Keitin aamupuuron ja teen sekä tein voileivän. Tarkistin vielä, että kaikki tavarat olisi varmasti pakattuna kassiin. Minulla oli hyvää aikaa, joten päätin aloittaa tekemään itselleni ruokaa heti aamupalan syötyäni. Luin vielä Helsinki Street Runin ohjeet läpi, että muistaisin kaiken oleellisen. Puin juoksuvaatteet päälle ja söin ennen lähtöä, että pärjäisin iltaan asti näillä syömisillä. Viimenään tuli lähdön aika, joten keräsin tavarani mukaani ja lähdin kävelemään bussipysäkille.



Juttu jatkuu erillisessä tarinassa

Meripäiväjuoksu

Vaatekaapin järjestelyä

Pari viikkoa sitten minun oli pakko järjestellä vaatekaappiani, koska urheiluvaatteet eivät enää jostain kummallisesta syystä meinanneet mahtua hyllyille. Samalla innostuin levittämään lattialle kaikki juoksutapahtumista saamani paidat. Osaltaan nämä selittävät sen miksi vaatteet meinaavat tippua hyllyiltä. Kuvassa olevien paitojen lisäksi ainakin neljä olen jättänyt mökillemme ja yhden annoin äidilleni. Näiden lisäksi olen osallistunut myös moneen muuhun tapahtumaan, jossa ei ole paitoja jaettu. Juostavat matkat ovat olleet 5 km - 21 km. Ehdottomasti suosikkini on Midnight Run, jonne olen tänäkin vuonna menossa. Se on kiva tapahtuma hyvän tunnelman puolesta. On hienoa juosta illan hämärtyessä konserttien, sambaajien, kynttilöiden, valopisteiden yms. viihdykkeiden ohi. Sitä tapahtumaa voin ehdottomasti suositella kaikille mikäli jaksaa 10km juosta, mutta siitä kuulette lisää syyskuussa. Minulle sopivat parhaiten pitkät matkat, koska juoksen aina samaa vauhtia. En ole mikään nopea juoksija, mutta pitkällä matkalla kuitenkin kohtuullisen hyvä treenimääriin nähden.Tästä johtuen lähes kaikki paitani ovat puolimaratoneilta Midnight Runin paitoja lukuunottamatta.

2013-2016 vuosilta kertyneitä kisapaitoja

Minulla oli heinäkuussa viikko kesälomaa, jonka aikana minun piti lähteä ystäväni kanssa Valasrannan tanssileirille harjoittelemaan paritansseja. Ystäväni ei kuitenkaan lähtenyt mukaani ja leirireissu peruuntui. Mieleni teki lähteä tanssimaan jonnekin, mutta muita tapahtumia en löytänyt vaikka kuinka yritin etsiä. Pari päivää olin kotona ja päätin lähteä Turkuun M&M kuntotaloon zumbaan. Tänne olin saanut lahjakortin pari viikkoa sitten juostulta Paavo Nurmi Maratonilta. Kyseistä kuntotaloa voin lämpimästi suositella muillekin. Niin hienoissa tiloissa en ole ennen vaihtanut vaatteitani. Tämä oli kivaa luksusta treenaamisen yhteyteen.

Tyylikkäästi sisustetut pukuhuoneet

Kuulen zumban kutsuhuudon

Meripäiväjuoksu

Zumbatunti helpotti oloani vain hetkeksi, joten jotain muutakin piti keksiä. Päätin ilmoittautua Kotkassa Meripäivien yhteydessä juostavaan Meripäiväjuoksuun. Ilmoittautuminen sisään, bussiliput ja junaliput tilaukseen. Ilmoitus vanhemmilleni, että tulen mökillemme maanantaina, kun juoksu oli torstaina. Mökiltämme on lyhyempi matka Kotkaan, joten päätin lähteä sinne. Pari päivää rentouduin mökillämme ja yritin hillitä itseni etten lähtenyt minnekään tanssimaan, kuten yleensä menen myös reissussa ollessani. Lenkkeilimme isäni koiran Nipan kanssa. Nipa on 7- vuotias mäyräkoira, mutta jaksaa pienestä koostaan huolimatta yllättävän hyvin minun mukanani. Nipa on metsästyskoira, joten lenkit kanssani ovat hyvää treeniä tulevaan metsästyskauteen. Yleensä käymme aamulenkillä ennen kuin aurinko alkaa lämmittää liian kuumasti ja illan viiletessä lähdemme heittämään iltalenkin. Lenkkimme pituudet vaihtelevat 5-12 km välillä, jotka juoksemme tai kävelemme molempien fiiliksen mukaan. Välillä koiraa ei huvita yhtään juosta, joten tässä tapauksessa on parempi suosiolla kävellä kuin raahata vastahakoista koiraa perässään väkisin. Tietysti lenkit ovat hitaampia kuin yksin juostessani, koska matka sisältää lukuisia pissataukoja. Toisaalta tämä on hyvä myös minulle, kosta yksinäni juostessa en malta juosta tarpeeksi hiljaa vaan juoksen niin lujaa kuin vain jaksan.

Viimenään koitti torstai aamu ja heräsin puhelimen herätykseen. Juoksuvaatteet päälle, aamupalaa naamaan, eväät ja vaihtovaatteet mukaan ja sitten nenä kohti Kouvolan juna-asemaa. Päätin mennä junalla Kotkaan meripäivien takia niin ei tarvitse stressata ajamista tai parkkipaikkojen löytymistä. Junien aikataulu ei ollut kaikista paras juoksuani ajatellen, joten jouduin menemään Kotkaan vähän turhankin ajoissa. Kiertelin meripäivien kojuja ja istuskelin Sapokassa syömässä banaanin ja muutaman äitini paistaman pienen karjalanpiirakan. Lähtö oli vasta yhdeltä, joten vähäisellä aamupalalla en olisi iltaan asti pärjännyt. Lähdin raahaamaan matkalaukkuani kisapaikalle, josta hain juoksupaitani ja numerolapun.

Juoksupaikkaa kohti

Alkujumpan jälkeen pinkaisimme matkaan. Tykkään meripäiväjuoksusta, koska saarella on paljon ihmisiä kannustamassa Meripäivien takia. Mieltä lämmittää myös yksityisten kotkalaisten asukkaiden osallistuminen juoksutapahtumaan. Reitti kulkee osittain läheltä pihoja, joten asukkaat ovat tulleet kadun varteen puutarhaletkun kanssa kastelemaan juoksijoita. Muutama lapsi oli kukkasumuttimet kädessä ruikkimassa juoksijoiden päälle vettä ja hauskaa näytti heilläkin olevan, kun kerrankin sai luvan kanssa muita kastella. Myös ylimääräisiä juomapisteitä ja märkiä sieniä on asukkaiden toimesta reitin varrella ollut hyvää kannustusta unohtamatta. Muutaman läpsynkin onnistuin antamaan käsi ojossa reitin varrella olleelle lapselle. Kuvista päätellen en kyllä kaikkia nähnyt, kun katse oli ilmeisesti liian kauas ja pyrkimys eteenpäin.

Merellisissä maisemissa juostiin auringon paistaessa.

Juoksu sujui kuumasta ilmasta huolimatta suhteellisen kevyesti viimeisille kilometreille osuneita mäkiä lukuunottamatta. Muita puolimaratonia juoksevia naisia en ollut nähnytkään juoksuni aikana, joten mietin juostessani monesko mahdan olla. Muutamia miehiä ohittelin ja taisi muutama mennä alkumatkasta minusta ohikin. Yleisö kannustikin minua laittamaan tossua toisen eteen huutamalla "hyvä, juokse ne miehet kiinni". Viimeisten kilometrien mäet ja lukuisat jyrkät käännökset ottivat voimille ja yksi nainen meni ohitseni. Tiesin, että korkeintaan toinen olen maalin lähestyessä. Maalissa selvisi, että olin naisten sarjassa puolimaratonin kolmas. Olin iloinen tästä ensimmäisestä puolimaratonin pokaalista vaikka minulle nopein juoksu tämä ei ollutkaan. Onnistunut juoksu ja kiva päivä kuitenkin.

Ensimmäinen puolimaratonin pokaali

Tapahtuman puolesta juoksun jälkeen oli tarjolla vain kurkkua, tomaattia ja urheilujuomaa. Tämä oli pieni pettymys, mutta osasin tähän jo varautua. Istuin hetken keräämässä voimia kisapaikan katsomossa, hain tavarani pukuhuoneesta ja lähdin minun omaan uimahalliin eli Katariinan uimalaan. Tänne pääsin ilmaiseksi juoksunumeroa näyttämällä. Otin eväät kassistani ja menin hetkeksi ulos istumaan ja syömään eväitäni. Aurinko paistoi lämpimästi, joten täällä maauimalassa olisin voinut istua pidempäänkin eväitä syöden. Huomasin kuitenkin ajan juoksevan, joten minun oli lähdettävä täältä sillä halusin ehtiä katsomaan Meripäivien avajaisparaatia. Hetken odotin kadun varressa ennen kuin paraati lähti liikkeelle. Paraati oli jälleen hyvin monipuolinen ja viihdyttävä. Koko paraatin mentyä ohitseni kiiruhdin Pasaatiin ostamaan salaatin itselleni, jonka voisin syödä junassa. Niin oli kiireinen päivä etten edes kunnolla ehtinyt syömään missään välissä, mutta evääni pelastivat onnistuneen päivän. Aamujunalla Kotkaan ja viimeisellä junalla takaisin kohti Kouvolaa, joten pitkä päivä tuli minulle.

Montaa päivää en malttanut olla paikallani, joten päätin lähteä Helsinkiin tanssimaan latinissimo tunnille ja täältä kotiin. Junaliput olivat loppuunmyydyt, koska monella muullakin päättyi heinäkuun lopussa lomat. Onneksi onnibussilla pääsin Helsinkiin. Olen löytänyt Helsingistä mahtavan tanssiopettajan, jonka tunneilla tykkään käydä. Tanssimme kaksi tuntia lattareita ja tästä jatkoin matkaani kotiin. Illalla kotiin päästyäni mietin, että jotain olisi ennen Midnight Runia keksittävä. Olin jo vähän ajatellut ilmoittautuvani Helsinki Street Runiin, mutta en ollut sitä saanut aikaiseksi. Perjantaina aamulla herätessäni ja nopeasti Facebookin läpi selatessani huomasin TakomoRunnersin kyselevän innokkaita juoksijoita tähän tapahtumaan. Unenpöpperössä huomasin ilmoittautuvani halukkaaksi ja myöhemmin aamulla sain ilmoituksen pääseväni mukaan. Asiaa ei siis tarvinnut enempää miettiä.

Helsinki Street run 

Seuraava juoksutapahtumani on siis Helsinki Street Run, jossa juoksen TakomoRunnersia edustaen. Kovin paljoa minulle ei jäänyt aikaa valmistautua tähän tapahtumaan, koska juoksu on jo vajaan viikon päästä. Parempi nyt vaan ottaa rauhallisesti ja kerätä voimia ensi viikonloppuun. Tässä vaiheessa on turha lähteä yrittämään pitkiä lenkkejä, koska se koituisi vain kohtaloksi. Tanssikunnolla lähden juoksemaan ja katsotaan sitten ensi viikolla mihin se riittää. Mielenkiinnolla lähden tähän tapahtumaan mukaan, koska tämä järjestetään nyt vasta toista kertaa enkä viime vuonna tänne ehtinyt. Uskokaa tai älkää niin edes minä en joka paikkaan ehdi vaikka kuinka haluaisin. Tämä tapahtuma järjestetään Helsinki City Maratonin ja lapsille järjestelyn Chiquita Minimarathonin yhteydessä, joten ihan pienestä tapahtumasta ei ole kyse vaikka tähän juoksuun otettiin mukaan vain 1 500 nopeinta ilmoittautujaa. Mielenkiintoisen tästä tapahtumasta tekee se, että tässä tapahtumassa kaikkien tulee pitää kisapaitaa päällään juoksun ajan. Minusta on kiva, että kaikilla on samanlainen paita päällä juoksun ajan. Varmasti vaikuttava näky katsojankin silmin, kun kaikilla juoksijoilla on samanlainen juoksupaita. Tietysti tuttujen tunnistaminen voi olla haasteellisempaa, mutta toivottavasti ne löytyy. Ja toisaalta on kiva saada kannustushuutoja myös vierailta ihmisiltä. Matka on 17 kilometriä ja reitti kiertää maratonin toisen kierroksen, joten lähes maratonareita ollaan kaikki. Meidän lähtömme on vasta 45 minuuttia maratonareiden jälkeen, joten luultavasti saamme kuitenkin rauhassa juosta ilman ylimääräistä ruuhkaa. Perjantaina haen hienon kirkkaankeltaisen kisapaitani kisaexposta Kisahallilta ja lauantaina sitten juostaan. Toivottavasti aurinko loistaa kilpaa paitamme kanssa ja säästymme pahemmilta sadekuuroilta. Ensi viikolla saatte kuulla lisää tästä tapahtumasta ja siitä miten juoksuni sujui.

Helsinki Street Run juostaan ensi lauantaina

Tänään aamulenkkini keskeytti ukkoskuuro, joten nyt lähden heittämään iltalenkkini paremmalla onnella. Lämpimällä säällä kesäsateessa oli kiva juosta, mutta ukkosen jyrinä sai töppösiin vauhtia ja suuntaamaan suorinta tietä kotiin. Kuulemisiin...

Jouduin ukkoskuuron keskelle

Taustaa minusta

Tervetuloa seuraamaan minun touhuja

Olen salolainen kolmekymppinen urheilullinen neitokainen. Minut voi tavata juoksemassa ympäri kaupunkia, reippaalta renttouttavalta kävelylenkiltä peltotiellä, zumbatunnilta, kahvakuulailemasta tai jostain muualtakin. Satunnaisesti kesällä pyöräilen, mutta lähinnä nämä ovat vain kauppareissuja tai sitten olen menossa tanssitunnille hurjaa vauhtia. Olen siis hyötypyöräilijä. Kaikkea vaan ei ehdi harrastamaan, kun päivässä on kuitenkin rajallinen määrä tunteja. Uimisesta myös tykkään, mutta se on jäänyt todella vähäiseksi.

Keväisellä juoksulenkillä lempimaisemissa.

Tanssitunneilla aloin käymään ajokortin saatuani eli reilu kymmenen vuotta sitten. Bailatino oli silloin muodissa, mutta olen harrastanut muutamia vuosia myös afroa, itämaista ja jazz tanssia. Nyt olen käynyt zumbatunneilla siitä lähtien, kun se sai suomalaiset naiset villiintymään lattareista eli vajaat kymmenen vuotta. Lattarit ovat erityisesti minun mieleeni ja näistä erityisesti reggaeton, salsa, cumbia ja lisäksi vauhdikas jive saavat minuun liikettä. Oli laji oikeastaan mikä tahansa niin vauhtia siinä pitää olla. Joogaakin olen kokeillut, mutta se ei ollut ollenkaan minulle tarkoitettu tunti. En malttanut tehdä liikkeitä tarpeeksi rauhallisesti. Tietysti erilaiset kehonhuoltotunnit olisivat myös tarpeellisia, mutta kaikille tunneille ei vain ehdi ja nämä jäävät tietysti heti kalenteristani pois vauhdikkaiden tuntien tieltä.

Puistozumbaa ja latinissimo tunti Kouvolassa

Juoksuinnostus alkoi viimeistään vuonna 2013, kun voitin osallistumisen Helsinki City Runiin. Ennen tätä en ollut käynyt yhdessäkään juoksutapahtumassa. Tietysti olin aikaisemminkin lenkkeillyt omaksi ilokseni ja käynyt tanssitunneilla. Minulla on aina ollut tapana osallistua kaikkiin mahdollisiin arvontoihin mitä eteen tulee. Olin täyttänyt arvontakupongin sen enempää ajattelematta palkintoa sekä sitä mihin nimeni ja yhteystietoni täytin. Voitto tuli minulle täytenä yllätyksenä ja minulla oli viikko aikaa ilmoittaa tavoiteaikani ja osallistunko ylipäätänsä ollenkaan. Kauhun sekaisin tuntein päätin osallistua vaikka en ikinä ollut näin pitkää matkaa juossut. Tavoiteajasta ei myöskään ollut mitään hajua, koska aikoja tai kilometrejä en ollut lenkeiltäni tätä ennen mittaillut. Ajattelin selviäväni matkasta hengissä ja maksimiajassa, jos vähänkin juoksen välillä. No arvioin aikani täysin pieleen. Koko matkan ohittelin muita ja pääsin maaliin hyvävoimaisena. Fiilis oli todella hyvä ja hämmästyksekseni olin juossut koko matkan ja vielä puoli tuntia nopeammin minkä olin tavoiteajakseni ilmoittanut vaikka en siihenkään uskonut ikinä pääseväni. Suuren massatapahtuman innostamana ilmoittauduin reilun kuukauden päästä Turussa juostavaan Paavo Nurmi maratoniin myös puolikkaalle. Turussa paransin Helsinki City Runissa juostua aikaa jopa 7 minuutilla, kun tiesin paremmin minkälaista aikaa voin tavoitella. Massatapahtumien kanssajuoksijat, kannustajat ja mukava fiilis veivät minut mukanaan.

Ensimmäinen puolimaraton juostu ja kuva kertoo fiiliksen

Kiva, että jaksoit lueskella juttujani tänne asti. Toivottavasti viihdyt matkassani mukana myös jatkossa.

Ihanaa urheilullista loppukesää sinulle :)