Viimenään yli puoli vuotta odotettu päivä alkoi lähestyä. Olin ilmoittautunut tähän tapahtumaan jo joulukuussa ja ilmoittautumisen yhteydessä olin valinnut kisamateriaalin hakupaikaksi Kampin Stadiumin. Kävin hakemassa kirjekuoreni pari päivää aikaisemmin kotimatkaltani. Nouto onnistui odotettua sujuvammin ja vältyin ruuhkalta kokonaan. Ensin menin Stadiumin alakertaan, josta kysyin mistä paketin saa. Myyjä huitoi yläkerran suuntaan, joten marssin liukuportaita pitkin ylempään kerrokseen. Minulla oli kädessäni lähtötodistukseni jolla paketin saattoi hakea. Yläkerran myyjä nappasi minut jo ennen kuin ehdin kassalle asti kysymään pakettiani. Hän kävi hakemassa kirjekuoren varastosta ja homma oli sillä selvä. Ei yhtään jonottamista tai mitään muitakaan ongelmia, joten tämä onnistui moitteetta.
Kotiin päästyäni tarkistin kirjekuoren sisällön. Sieltä löytyi kiva vihertävä Adidaksen kisapaita, ajanottochippi ja ranneke. Ihastuin paidan väriin, joka oli hyvin erilainen aikaisempiin kisapaitoihin verrattuna. Kokokin oli suhteellisen hyvä ottaen huomioon, että aikaisemmat Adidaksen paidat ovat olleet todella suurta kokoa. Kerrankin Adidaksella oli tarjolla myös pientä kokoa.
 |
| Kisapaidan testailua ja vaatteiden valitsemista |
Kauhun sekaisia tunteita aiheuttanut lauantain säätiedotus ei ollut vieläkään muuttunut parempaan suuntaan. Tapahtumaa edeltävän viikon ajan kaikki mahdolliset säätiedotukset olivat luvanneet lauantai illalle runsasta vesisadetta. Tätä kieltämättä odotin kauhulla. Vesisateessa juokseminen ei ole ihan hirveää, mutta lähtöviivalla värjötteleminen märkänä ei houkutellut yhtään.
Pakkasin kisavarusteet kasaan jo edellisenä iltana ja täydentelin laukun varustusta vielä seuraavana päivänä. Aamulla herätessäni sää ei näyttänyt lupaavalle, mutta toivoa paremmasta vielä oli olemassa. Ehdin käymään aamupalan jälkeen pienellä kävelylenkillä. Loppumatkasta alkoi jo tihkuttamaan vettä, mutta kuitenkin ehdin kotiin kastumatta. Iltapäivästä lähtien satoi enemmän tai vähemmän. Toiveikkaana toivoin, ettei Helsingissä sataisi säätiedotuksista huolimatta joita vilkuilin huolestuneena. Sadesäästä johtuen tavaraa oli kertynyt koko iso urheilukassillinen. Pakko oli ottaa vaihtovaatteet kengistä lähtien mukaan vaikka paikanpäällä ei suihkuun pääsisikään. On sitten edes jotain lämmintä vaatetta laittaa päälle juoksun jälkeen ettei tulisi kipeäksi hikisenä kotiin matkustaessa. Löysin jopa kätköistäni sadeviitan, jonka päätin pakata sateenvarjon lisäksi matkaan. Viimenään kello lähestyi kuutta ja laitoin kassiini viimeiset eväät jääkaapista. Yleensä aina pakkaan mukaan myös omat eväät, koska ikinä ei voi tietää mitä paikanpäällä on tarjolla ja usein syön jotain jo bussissa ennen Helsinkiin saapumista. Perinteiden mukaan matkaan lähti banaania, välipalakeksejä, leipää, juomaa ja rusinoita.
Lähdin kävelemään bussipysäkille sateen saattelemana ja yritin parhaani mukaan vältellä kastelemasta vaatteitani jo tässä vaiheessa. Bussissa tapasin itselleni vieraan naisen, joka oli myös lähdössä juoksemaan Helsinkiin samaan tapahtumaan kuin minäkin. Ei ollut kovin vaikea arvata minne olin menossa, koska istuin etupenkillä Midnight runin tapahtumapaita päällä. Hän vilautti minulle hymyillen omaa paitaansa takin alta. Alkumatkan juttelimme tapahtumasta ja loppumatkan yritin rentoutua musiikkia kuunnellen.
Toiveet paremmasta säästä karisivat sitä mukaa mitä lähemmäs Helsinkiä pääsimme. Sade vain yltyi ja Helsingissä satoi kaatamalla! Bussimme saapui Kampin kaukoliikenneterminaaliin, josta suuntasimme kohti kisapaikkaa. Järkyttävästä sateesta johtuen päätimme kulkea kauppakeskuksien läpi Foorumiin asti. Säästyi edes hieman kastumiselta. Sateenvarjon alla kävelin lätäköitä väistellen Senaatintoria kohti.
Senaatintorilla ei ollutkaan ihmisiä ja hyvää meininkiä kuten aikaisempina vuosina. Tämän kyllä ymmärsin hyvin. Ei kukaan viitsinut seisoa vesisateessa keskellä toria. Veimme tavarat säilytykseen, joka olikin nyt eri paikassa kuin pari vuotta sitten. Viime vuoden tapahtuma jäi minulta väliin sairastelun takia. Nyt onneksi olin pysynyt terveenä ja pääsin osallistumaan juoksuun. Tosin flunssan saamista pelkäsin kuin ruttoa. Tavarasäilytyksen ovella saimme kaksi erilaista ranneketta joista toinen laitettiin omaan ranteeseen ja toinen säilytykseen jätettävään laukkuun. Naiset ohjattiin kulkemaan vasemmalle puolelle ja miehet oikealle. Tämä osoittautui varsin toimivaksi ratkaisuksi.
Tavarat jätettyämme lähdimme kävelemään takaisin torille, koska minun lähtömi olisi hetken päästä. Uuden tuttavan lähtö oli vasta puoli tuntia myöhemmin, joten hänellä ei ollut mitään kiirettä. Lämmittelyjumppa oli juuri alkamassa. Tapasin myös zumbakaverini lavan lähettyvillä. Vaihdoimme muutaman sanan ja aloitimme lämmittelyn. En kuitenkaan enään pystynyt keskittymään jumppaan. Oma lähtöni jännitti jo ja päätin siirtyä lähtökarsinaamme. Vettä satoi edelleen ja siellä kaikki seisoi vierekkäin malttamattomina ja vettä naamalta pyyhkien.
 | |
| Lähtöviivalla odottelua |
Viimenään pääsimme lähtemään. Juokseminen sateessa märillä mukulakivillä sai hieman hidastamaan tahtia. Pakko oli katsoa jalkoihin. Yritin epätoivoisesti väistellä vesilätäköitä, joita oli toinen toisensa jälkeen. Välillä pelottikin, etten pomppaa jonkun eteen ja joku juokse ylitseni. Massan mukana juostessa sai olla todella tarkkana. Ilta oli pimeä ja vesisade sekä märkä maa söivät kaiken mahdollisen valon.
Piti varoa ettei kompastu ja taita nilkkaansa. Myöskään lätäköiden läpi en uskaltanut juosta sillä en voinut tietää olivatko ne kuinka syviä ja mitä lätäkön pohjalla oli. Entuudestaan osasin varoa jalkakäytävämerkintöjä, jotka ovat vaarallisen liukkaita sateella. Reitti oli hyvin kiemurainen ja sisälsi lukuisia jalkakäytävältä tielle ja taas takaisin jalkakäytävälle pomppaamisia, joten tarkkana sai olla jatkuvasti.
Reittiä oli hieman uudistettu edellisestä kerrasta, mutta suurimmaksi osaksi se kierteli vanhaa reittiä. Reitti oli kiva, mutta tunnelma ei ollut edellisten vuosien veroinen. Kukapa sateessa olisi viitsinyt seisoa kannustamassa. Yleensä reitin varrella on ollut paljon perheitä ja muita kannustajia ja heistä on saanut hyvää voimaa. Myöskään reitin varrella olevat konsertit, valot, musiikit yms. viihdykkeet eivät tällä kertaa viihdyttäneet entiseen malliin. Vettä satoi koko juoksun ajan kiitettävästi ja tämä söi fiilistä.
Olin valinnut juoksuvaatteiksi tapahtumapaidan, sortsit ja aurinkolipan sen kadotetun auringon toivossa. Ajattelin lipan helpottavan juoksemista, koska vesi ei valuisi suoraan kasvoille. Vaatteet osoittautuivat oikeiksi valinnoiksi vaikka monilla näytti olevan pitkät housut ja jopa takki päällä. En olisi pystynyt juoksemaan vastaavassa varustuksessa sillä sää oli sateesta huolimatta ainakin juostessa kohtuullisen lämmin. Vaikka olin yrittänyt väistellä isoimpia lätäköitä ei tämä aina auttanut, kun vierestä joku juoksi rohkeasti keskeltä lätäkköä vesien lentäessä kaaressa päälleni. Lenkkarit olivat aivan läpimärät ja jokaisella askeleella oikein tunsi kuinka vesi tirskui varpaiden välistä.
Sitkeästi jatkoin matkaani kohti maalia vaikka olin läpimärkä. Välillä ei tiennyt olisiko itkenyt vai nauranut. Hölmöläisen touhulle tämä pimeillä kaduilla kaatosateessa juokseminen tuntui. Vihdoin maali alkoi lähestyä ja pinkaisin loppukiriin musiikin saattelemana ja maalin jo häämöttäessä. Selvisin liukastumatta ja nilkkojani nyrjäyttämättä maaliin, mutta ikinä ennen en ole kisan jälkeen ollut näin märkä mitä nyt olin. Maaliviivan jälkeen otin muutaman kuvan itsestäni. Myös joku mieshenkilö tuli pyytämään minulta voisinko ottaa hänestä kuvan hänen puhelimellaan. Useista yrityksistään huolimatta hän ei saanut märkää puhelinta märillä sormillaan avattua näppäinlukosta. Kuva jäi valitettavasti ottamatta. Onneksi itselläni oli vedenkestävä puhelin juuri tällaisia tilanteita varten. Sateen yllättäminen kesken lenkin ei ole mitenkään uutta, mutta tämän illan sadejuoksu oli kaiken huipentuma. Naishenkilö tarjoutui ottamaan minusta kuvan. Olin tyytyväinen, että puhelimeni toimi sateessa ja sain muiston tästä kaatosateessa juostusta yöjuoksusta.
 |
| Vesijuoksun jälkeen onnellisena maalissa |
 |
| Maalissa |
Maalin jälkeen saimme eväskassin, jonne saimme hieman evästä. Kassi tosin ei ollut suunniteltu sadesäähän, koska jo hetken päästä pelkäsin eväiden tippuvan paperikassin pohjan läpi keskelle katua. Eväspisteen jälkeen kiiruhdin varustesäilytystä kohti, koska en halunnut kylmettää itseäni. Olen todella monta kertaa tullut tämän tapahtuman jälkeen kipeäksi ja nyt halusin välttää tämän. Nyt varustesäilytys oli sisätiloissa, joka oli oikein kiva. Koska miehet ja naiset oli jaoteltu eri puolille rakennusta pystyi oman kassin läydettyään vaihtamaan litimärät vaatteet kuiviin. Onneksi olin ottanut pienen hikipyyhkeen mukaan vaikka tiesin, ettei paikanpäällä ollut suihkuja. Sain hieman kuivattua itseäni ja tämän jälkeen yritin tuskastuneena pukea kuivia vaatteita päälleni. Ei ollut helpoin homma ahtaissa tiloissa märälle iholle. Onneksi olin ottanut myös muovipusseja mukaani minne saatoin heittää vettä valuvat märät vaatteeni. Etenkin märät kengät tuntuivat painavan paljon enemmän kuin kuivana.
Vaatteet vaihdettuani ja hiukset märkinä lähdin kiiruhtamaan Kamppia kohti. Halusin ehtiä yhdentoista bussiin, koska seuraava olisi lähtenyt vasta tunnin päästä. En halunnut jäädä keskellä yötä Helsinkiin odottelemaan seuraavaa bussia. Halusin päästä mahdollisimman nopeasti kotiin ja suihkun kautta nukumaan. Olin kotona yhden aikaan yöllä. Kävin suihkussa, söin iltapalaa, ripustin läpimärät vaatteet ja kengät kuivamaan ja kävin nukkumaan.
Aamulla herätessäni vaatteet olivat vieläkin märkiä, joten päätin laittaa ne pesukoneeseen puhdistumaan. Kenkiä jouduin kuivattamaan monta päivää, mutta viimenään sain nekin kuivaksi. Suureksi ihmeekseni en tullut kipeäksi. Kiitos entistä paremman varustesäilytyksen, koska nyt siellä pystyi sisätiloissa vaihtamaan kuivat vaatteet. Ennen tätä mahdollisuutta ei ole ollut. Vielä kun saisimme suihkut käyttöömme.
Täytyy kyllä todeta, ettei tämä tapahtuma ollut sadesäässä yhtä kiva kuin aikaisemmin. Toivottavasti ensi vuonna ei sada, mutta toisaalta ainakaan huonompaa säätä ei voi olla kuin nyt oli. Nyt olen yhtä kokemusta rikkaampi ja hyvää tuuria minulla onkin ollut juoksutapahtumien sään suhteen ellei Midnight Runia edeltävää Street Runia lasketa mukaan.
