Kaarinan syysmaraton

Sateinen puolimaraton,  mutta hymy irtosi siitäkin huolimatta. Kuva: Miska Koivumäki

Pari viikkoa sitten olin juoksemassa Iitissä ja nyt vuorossa olisi Kaarinan syysmaraton. Tähän tapahtumaan olen osallistunut useamman kerran aikaisemminkin. Valitettavasti viime vuonna juoksut jäi väliin, mutta nyt olen lähdössä innolla matkaan. Sää lupailee surkeaa keliä. Kovaa tuulta ja vettä tulee taivaan täydeltä. Sitähän tämä syksy on ollutkin. Harmi sinäänsä, jos sataa.

Perjantaina illalla oli vuorossa juoksuvaatteiden valitseminen ja urheilukassin pakkaaminen. En jotenkin jaksanut innostua tästä puuhasta, mutta pakkohan se oli laittaa kamat kasaan. Aamulla en varsinkaan enää näitä rupeaisi pakkailemaan. Luvassa oli aikainen herätys ja kohtuullisen varhainen lähtö bussilla kohti Kaarinaa. Onneksi nyt ei olisi pitkä matka.

Vetinen juoksu tulossa, koska startti olisi klo 11.

Lauantai 26.10.2019

Heräsin lauantaina herätyskellon soimiseen. Juoksuvaatteet päälle, vähän aamupalaa naamaan, kassi olalle ja menoksi. Bussi oli kerrankin ajoissa ja pääsin näppärästi lähelle tapahtumapaikkaa. Lähtö tapahtui Kaarinan lukiolta minne oli vain muutaman sadan metrin kävelymatka Kaarinan pikavuorojen bussipysäkiltä.  Muutama muukin juoksija tuli samalla bussilla Kaarinaan. Mikä oli oikein hyvä vaihtoehto. Järjestäjä olikin suositellut juoksijoille julkisia kulkuneuvoja tai kimppakyytejä. Kaarinaan on helppo tulla esimerkiksi Helsinki - Turku pikavuoroilla.

Kymmenen aikaan aamulla ei vielä satanut vettä vaikka sadetta oli luvattu. Toivoin ettei sade saapuisikaan Kaarinaan. Toisin kuitenkin kävi. Numerolapun haettuani ja hetken istuskelun jälkeen ulkona oli alkanut satamaan. Kymmenen kilometrin juoksijoilla oli lähtö kello 10.45 ja me puolimaratonin ja maratonin juoksijat pääsimme matkaan yhdeltätoista. Juoksijat pysyttelivät tiiviisti sisätiloissa viimeiseen asti. Jotkut olivat kahviossa syömässä leipää ja juomassa kahvia. Paikalla oli myös muutamia juoksukenkien ja vaatteiden myyjiä. Itse en ostanut tällä kertaa mitään. Varustesäilytys oli liikuntahallissa, kuten vaatteiden myyjätkin. Laukkuihin piti itse laittaa maalarinteippi ja kirjoittaa siihen juoksunumero. Jono varustesäilytykseen oli aika pitkä. Sain kuitenkin jätettyä laukkuni ajoissa ja ehdin hyvin vielä lähtöviivalle.

Lähtö tapahtui ihan koulun läheltä. Autotieltä, jolle pääsimme vasta muutaman minuutin ennen lähtöä. Autojen oli vielä päästävä tästä läpi. Juoksureitti oli minulle entuudestaan tuttu, koska olin osallistunut tähän tapahtumaan aikaisempinakin vuosina. Tosin viime vuoden juoksu jäi harmillisesti väliin ja olin saanut sen osallistumisen siirrettyä tälle vuodelle. Nyt oltiin innokkaana seisomassa lähtöviivalla. Lähettäjä kertoi meille, minuutti jäljellä, 30 sekunttia, 20, 10 ja sitten vielä viimeiset sekuntit. Niin pääsimme matkaan. Vettä satoi, mutta onneksi emme joutuneet seisomaan ulkona kovin kauaa ennen lähtöä. Ensimmäiset sadat metrit oli vähän ruuhkaista, mutta äkkiä porukka hajosi. Kärki meni menojaan ja häntä jäi jälkeen. Reitinohjaajia oli hyvin joka mutkassa. He pysäyttivät autoliikenteen, kun ylitimme autoteitä. Mielestäni reitinohjaus sujui hyvin ja porukkaa oli reitin varrella tarpeeksi. Reitti oli periaatteessa iso ympyrä, mutta tähän mahtui yllättävän monta risteystä missä olisi ollut mahdollisuus eksyä reitiltä ilman ohjaajia.

Juomapisteitä oli reitillä kolme, joista yksi oli maalialueella ja kaksi reitin varrella. En ottanut juomaa kuin kerran molemmilla kierroksilla. Näin sadekelillä ei tarvitse juomaa niin paljoa kuin hellekelin juoksuissa. Turhaa menee aikaa siinäkin hommassa, kun en osaa edelleenkään juoda vauhdissa. Reitillä ei ollut ruuhkaa, mutta aina oli joku kilpakumppani lähettyvillä ettei yksinään tarvinnut juosta. Kympin hitaampia juoksijoita ohittelimme jo ensimmäisen kierroksen puolivälissä.

Vettä satoi koko juoksun ajan ja toisella kierroksella hiekkatiet alkoivat olemaan aika kuraisia. Yritin parhaani mukaan väistellä suurempia vesilätäköitä ettei lenkkarit turhaan kastuisi ja kuraantuisi. Toisella kierroksella takanani juoksi ilmeisesti joku jänis seuralaisineen, koska heitä oli kauhea porukka. Ajattelin, että heitä en kyllä päästä ohitseni ennen maalia. En myöskään päästänyt. Juoksu kulki ihan hyvin koko matkan. Toisella kierroksella tosin alkoi olemaan hieman kylmä, koska kaikki vaatteet olivat läpimärkiä. Vettä satoi koko juoksun ajan. Vettä joutui pyyhkimään silmiltä, että näki eteensä.

Maalissa. Kuva: Aki Sahlström

Maaliin tulin ajalla 1.44.33. Heti maaliin tultuani mies ojensi minulle osallistujamitalin. Teltasta sai ottaa kuumaa mehua, joka tosiaan oli kuumaa. Kauravälipala ja patukka odottivat myös juoksijoita. Lisäksi juoksijoille tarjottiin hernekeittoa ja myynnissä oli grillimakkaroita. Jotkut miehet näyttivätkin jonottavan makkarakojulle. Itse olen tosi huono syömään heti juoksun jälkeen vaikka kuinka tiedän, että olisi hyvä syödä jotain. Kävin hakemassa varustesäilytyksestä kassini ja painelin suihkuun. Lämpimän suihkun alla seisoinkin hyvän tovin. Tuntui, että reidet olivat ihan jäässä. Naisten pukuhuoneessa oli kauhea ryysis. Kuulemma naisille ei ollut kuin yksi pukuhuone ja miehille kolme. Monet marmattivat tästä epäkohdasta. Olisimme ehdottomasti tarvinneet toisen pukuhuoneen. Yritin pukeutua mahdollisimman nopeasti ja tehdä tilaa muille. Lämmintä vaatetta päälle reilusti, koska aina juoksun jälkeen tulee todella kylmä. Ilmeisesti energiat on niin lopussa eikä enää ylimääräistä  lämpöä liikene. Siksi olen oppinut ottamaan reilusti vaihtovaatteita mukaan mitkä voi pukea juoksun jälkeen päälle.

Sateista oli, mutta maaliin selvisin.

Kävin kyselemässä keittoruokaani. Kuulemma kasvisversio oli päässyt kuivamaan eikä lientä enää ollut saatavilla enempää. Mies lappasi minulle kupin täyteen kuivanutta hernekeittoa. En kuitenkaan tykännyt siitä hernemössöstä, joten kävin kahviosta ostamassa itselleni leivän ja teen. Ilokseni heillä oli antaa minulle kasvisleipä vaikka olisin ihan hyvin voinut myös heittää juustot pois tavallisesta leivästä. Kivaa, että he olivat varautuneet myös rrikoisruokavalioihin näin hyvin. Leipä tuli syödyksi hetkessä ja kuuma tee lämmitti kivasti. Leipä maksoi 2 euroa ja tee euron. Mielestäni nämä hinnat olivat kohtuulliset. Moni olikin tullut kahville tähän meitä ja huoltojoukkoja varten perustettuun kahvioon. Kahviossa oli hyvin monipuolisesti erilaisia juomia sekä makeaa ja suolaista purtavaa.

Tapahtumassa arvottiin juoksijoiden kesken erilaisia tuotepalkintojakin, mutta valitettavasti arpaonni ei suosinut minua tällä kertaa. Harmillista sinäänsä, koska palkintoja oli aika paljon.

Tykkäsin tästä tapahtumasta ja minusta tämä on hyvin järjestetty kohtuullisen pieni tapahtuma. Järjestelyt ovat kuitenkin aina toimineet moitteetta. Kisanumeron sain haettua nimelläni joutuisasti. Jonoa ei silloin ollut. Kirjekuoressa oli hakaneulat ja numerolappu. Tämän tapahtuman numerolappu on muuten poikkeuksellisen hieno. Oikein syksyisen värinenkin. Tosin pienenä ihmisenä toivoisin numerolappujen olevan hieman pienempiä. Reitti on kohtuullisen tasainen eikä tiukkoja käännöksiä pahemmin ole mitkä hidastaisivat vauhtia. Juomapisteitä on reitin varrella tarpeeksi ja liikenteenohjaajat löytyy jokaisesta risteyksestä. Hienosti he hoitavat hommansa ja tarkkailevat ettei kukaan lähde väärään suuntaan. Toisella kierroksella edessäni juossut nainen meinasi lähteä risteyksestä väärään suuntaan, mutta hyvin liikenteenohjaaja oli hereillä ja karjaisi hänen peräänsä, että älä sinne mene!

Naisille olisi saanut olla enemmän pukuhuoneita, mutta eiköhän kaikki saaneet kuitenkin vaatteensa vaihdettua. Varustesäilytys toimi ihan hyvin ja kahviosta plussat. Ehdottomasti voin osallistua tähän tapahtumaan myös ensi vuonna. Tämän vuoden juoksut taitaa olla nyt juostuna. Ehkä joulujuoksu vielä joulukuun alussa ja sitten seuraava helmikuussa.

Vaatteet ihan märät ja kuraiset juoksun jälkeen vaikka kuinka koitti väistellä lätäköitä.

 

Kymiring Running Day

Valitettavasti tulin kipeäksi tapahtumaa edeltävänä viikonloppuna ja arvoin pitkään lähdenkö tänne juoksemaan vai en. Paluumatkan junaliput ja menomatkan bussikuljetus oli jo varattuna. Tietysti tapahtuman osallistumisoikeus eli 32 euroa oli myös maksettu ennakkoon. Ainoastaan bussilippu Helsinkiin puuttui. Pelkäsin pahoin, että järjestäjän bussikuljetus Helsingistä Kymiringille ei tulisi toteutumaan. Myös Lahdesta ja Kouvolasta piti olla kuljetukset suoraan tapahtumapaikalle. Toki nämä olivat maksullisia kuljetuksia ja näihin piti ilmoittautua etukäteen. 

Tapahtumaviikolla oli tullut sähköpostiini ikävä viesti ettei kuljetusta tapahtumapaikalle järjestettäisi vähäisen kiinnostuksen takia. Tätä olin pelännytkin. En voinut uskoa, että ensimmäistä kertaa järjestettävä tapahtuma vetäisi yli 20 henkilöä muista kaupungeista ja vielä tulisivat tällä yhteiskuljetuksella. Nyt piti keksiä uusi matkasuunnitelma. Kausalan juna-asemalta olisi tullut kävelymatkaa tapahtumapaikalle lähes 10 km, joten tähän vaihtoehtoon en ajatellut turvautua. Iso reppu selässä pitäisi kävellä tapahtumapaikalle ja sitten vielä juosta toinen mokoma.

Perjantaina illalla päätin lähteä reissuun ja katsoa lauantaina mikä olo on. Lähdenkö juoksemaan vai en. Tämä olikin ihan hyvä vaihtoehto.

Lauantai 12.10.2019

Juoksutapahtuman lähtö oli yhdeltä eli ehdin rauhassa syödä aamupalan ja pukea juoksuvaatteet päälle. Miljoona tarkistuta onko kaikki tarpeellinen varmasti mukana. Vaihtovaatteet, eväät, peseytymistarvikkeet, sateenvarjo, juomaa yms. Tapahtumapaikalle oli kohtuullisen helppo löytää. Tosin varsinainen Kymiring alue oli varsinainen työmaa ja kaikki oli aivan keskeneräistä. Jotkut tiet ja liikenneympyrät oli ainoastaan valmistuneet. En ollut käynyt koskaan tällä tapahtumaalueella enkä edes tarkemmin tiennyt missä se sijaitsee. Mitä nyt hieman kartasta katsoin ennen ennakkoilmoittautumistani.

Alueella oli yksi ainut rakennus ja sekin oli vain kehikko. Katosta valui vedet lattialle ja tuuli puhalsi betonirakennuksen läpi. Onneksi minulla oli paljon vaatetta mukana, koska tämä rakennus ei juurikaan suojannut kuin pahimmalta sateelta. Onneksi ulkona ei satanut hirveästi. Pientä tihkua tuli, kun jonotimme ilmoittautumaan. Ilmoittautumispisteellä olikin yllättäen aika pitkä jono mitä en odottanut näin pienessä tapahtumassa olevan. Onneksi minulla oli reilu tunti aikaa starttiin. Lähtö tapahtuisi vasta yhdeltä, joten nyt oli hyvää aikaa. Viimenään saimme numerolapun ja hakaneulat. Yllätyksekseni saimmekin tuotekassin jo etukäteen. Kangaskassi, proteiinijuoma, heijastin, kuulakärkikynä ja buff-huivi. Paitaa ei sisältynyt osallistumismaksuun. Sen olisi saanut ostaa 20 eurolla tai Kymiring lippiksen, joka maksoi myös 20 euroa. Mielestäni nämä olivat kalliit ja jätin ne ostamatta. Olin maksanut osallistumismaksun 32 euroa ennakkoon ja tapahtumapaikalla jälki-ilmoittautuneet joutuivat maksamaan jopa 50 euroa. Näihin hintoihin olisi minusta pitänyt sisältyä vähintään paita. Lippis olisi kyllä ollut kivaa vaihtelua lukuisten t-paitojen joukossa. Harva osti paitaa ja tämän ymmärsin täysin.

Juomapisteellä mikä oli maalialueella.

Alkulämmittely oli kello 12.45. Tämä tapahtui lähtöpaikalla, joka sijaitsi moottoriradalla heti huoltorakennuksen edessä. Kivasti juoksijat osallistuivat tähän. Muutaman minuutin päästä pääsimmekin jo juoksemaan. Eturiviin en uskaltautunut, mutta olin valinnut paikkani läheltä lähtöviivaa. Juoksijoita oli jopa 300 mikä oli minusta yllättävän hyvä tälläiseen kylätapahtumaan. Tapahtuma järjestettiin nyt ensimmäistä kertaa. Tosin tämä osallistujamäärä jäi kauaksi järjestäjän toiveesta. Heillä oli selvästi liian korkeat odotukset, mutta toivottavasti pääsevät niihin lukuihin tulevina vuosina.

Reitti olikin yllättäen tosi mäkinen ja mutkainen. Odotin tasaista ja suhteellisen suoraa rataa, mutta mitä vielä. Mäkiä oli toinen toisensa perään eikä mitään pieniä nyppylöitä. Varsinainen mäkitreeni tuli, kun kaksi kierrosta kiersin tämän reitin läpi. Toisella kierroksella havahduin siihen ettei radan varrella ollut järjestysmiehiä. Reitti oli selkeä juosta, mutta aina voi tapahtua jotain mihin tarvitaan muiden apua. Yksi mies käveli harmissaan meitä vastaan. Hän irrotti numerolappua rinnastaan ja oli pettyneen näköinen. Onneksi hän kuitenkin käveli omin jaloin lähtöviivaa kohti eikä hänellä näyttänyt olevan suurempaa hengenhätää.  Kyllä tallaisissa tapahtumissa pitäisi olla henkilöitä vahtimassa radan varressa. Varsinkin, kun kannustajiakin oli erikseen kielletty menemästä radan varteen. Radan penkatkin oli todella keskeneräiset. Pelkkää märkää multaa minkä läpi ei todellakaan olisi ollut kiva oikaista. Koko radan olisi kuitenkin joutunut kävelemään läpi joko meno tai paluusuuntaan.

Varsin mäkinen reitti

Juoksun aikana ei onneksi satanut, mutta asfaltti oli märkä ja lenkkarit kastuivat läpimäriksi. Onneksi rata ei tuntunut luikkaalle ainakaan minun lenkkareillani. Reitin sai juosta läpi ilman suurempaa ruuhkaa, mutta yksinkään ei tarvinnut juosta. Osa porukasta kiersi radan yhden kerran ja minä olin valinnut kaksi kierrosta. Jotkut kävelivät, osa hölkkäili ja me juoksimme porukan kärkipäässä. Mukaan mahtui sauvakävelijöitä ja joku oli uskaltautunut lähtemään koiran kanssa heittämään lenkin. Toisella kierroksella ohittelimme näitä hitaampia kävelijöitä.

Tulossa maalialueelle

Maali oli mielestäni merkitty tarpeeksi selkeästi. Tapahtumassa ei ollut numerolappuihin kiinnitettyä ajanottosirua. He ottivat ajat meille käsin ja heti maaliin tultuamme meidät ohjattiin jäämään jonoon, että he saivat merkittyä kuka oli juossut minkäkin ajan.  Tässä vaiheessa oli vaikea sanoa omaa sijoitusta saati aikaa. Se selviäisi myöhemmin. Toki omasta kellosta pystyi arvioimaan suuntaa. Se näytti 42 minuuttia 8,8 km matkalle. Ihan hyvä aika, koska olin ollut koko viikon kipeänä ja nyt vasta toipumassa flunssasta.

Etummaisessa pienessä teltassa oli naisten sauna.

 Juoksun jälkeen päätin kokeilla varsin erikoista telttasaunaa. Pukuhuone oli erillisessä hieman isommassa teltassa. Telttaan olisin kaivannut esimerkiksi työmiesten valoa. Onneksi kännykällä pystyi vähän katsomaan tavaroita kasaan. Kivaa, että meille oli järjestetty joku paikka vaihtaa vaatteet, peseytyä ja jopa saunoa. Sauna oli varsin erikoinen kokemus. Teltassa oli pieni kuias, ehkä kolmen naisen istuttavat lauteet ja vesiämpäreitä peseytymistä varten. Yhdestä ämpäristä löytyi hauska käsisuihku. Saunassa pystyi hyvin lämmittelemään juoksun aikana kylmettyneet ja kastuneet jalat lämpimiksi. Muutama muukin nainen uskaltautui käymään saunassa pesulla. Itse istuin hetken lauteilla lämmittelemässä ja tunnelmoimassa tästä erikoisesta kokemuksesta. Joku mies kävi muutaman kerran kyselemässä onko kaikki ok. Kivaa, että meistä pidettiin niin hyvää huolta. Pyynnöstä saimme häneltä ämpärillisen kylmää vettä, kun saunassa olleet vesiämpärien vedet olivat lämmenneet mielestämme jopa turhan paljon.  Nyt sai hyvin tehtyä oman maun mukaisen pesuveden. Miehille oli varattuna oma isompi saunateltta ja erillinen teltta vaatteiden vaihtamista varten. Sauna oli ehdottomasti tämän tapahtuman kohokohta. Toivottavasti muutkin uskaltautuivat kokeilemaan. Olisikohan armeijassa tällaisia saunoja?

Saunassa kelpasi lämmitellä juoksun jälkeen.

Saunomisen ja kuivien vaatteiden pukemisen jälkeen muistin, että osallistumismaksuun sisältyi lohikeitto. Myös kasviskeittoa oli tarjolla, joten valitsin sen. Valitettavasti kasviskeitto oli jo ehtinyt hieman jäähtyä, mutta maistui silti juoksun jälkeen. Kiva ajatus tehdä meille lämmin keitto. Varsinkin tällaisissa syksyisissä tapahtumissa tämä on kiva idea. Eväiksi emme saaneet kuin proteiinijuomat. Yhden ennen juoksua ja toisen juoksun jälkeen. Tosin maalissa oli myös kanisterit mehua ja vettä mistä saattoi juoda juoksun jälkeen. Mielestäni keitto oli parempi vaihtoehto kuin lukuisat proteiinipatukat. Kasviskeitto ja lohikeitto maksoivat erikseen ostettuna 5 euroa. Näihin sisältyi leivät ja juoma keiton lisäksi.

Syömisen lomassa serurasin palkintojenjakoa. Kohta kuulutettiin naisten yleisen sarjan kolme parasta ja pyydettiin valmistautumaan palkintojenjakoon. Nimeni mainittiin kolmantena. Jätin keittoni niille sijoilleen ja säntäsin palkintokorokkeita kohti. Yllätykseni oli suuri, kun lopulta olinkin ensimmäinen ja nopein tämän sarjan juoksijoista. Toiseksi juossut nainen ei enää valitettavasti ollut paikalla ja hän puuttuu kuvasta. Kolmanneksi tullut sai palkinnoksi kuramaton ja minä kassin, josta löytyi hieno musta-kultainen retkeilyreppu. Repun sisälle oli piilotettu myös muita tuotteita. Ilmeisesti Scania oli lahjoittanut tämän palkinnon, koska heidän logonsa oli painettuna hyvin moneen tuotteeseen. Repusta löytyi mm. musta heijastinpipo kylmemmille keleille, nippu käteen laitettavia heijastimia, termospullo, avaimenperä ja buff-huivi. Varsin käytännöllinen palkinto ja kaikki tuotteet vaikuttivat laadukkaille. Olen todella tyytyväinen tähän palkintoon.

Naisten yleisen sarjan eka ajalla 42.18.

Palkinnoksi sain hienon repun minkä sisällä oli kaikkea kivaa.

Voin suositella tapahtumaa muillekin. Saatan osallistua tähän tapahtumaan myös ensi vuonna. Tosin tapahtumapaikalle on vaikea mennä ilman autoa. Toivottavasti tulevina vuosina yhteiskyydit toteutuvat. Nyt bussikuljetukset oli suunniteltu kolmelta eri paikkakunnalta, mutta mikään niistä ei toteutunut vähäisen kiinnostuksen vuoksi. Juoksureitti oli varsin rankka, mutta toisaalta reitti oli selkeä eikä eksymisen mahdollisuuksia ollut. Toivottavasti tapahtumapaikalle saadaan joku rakennus valmiiksi ensi vuoteen mennessä. Olisi kiva päästä sisätiloihin lämmittelemään. Nyt oli hieman kylmä ja kolea keli odotella lähtöä. Tästä tapahtumasta voi tulla ihan hyvä tulevina vuosina, mutta jotain parannettavaakin on tuleville vuosille. Eiköhän he opi :)