sunnuntai 26. toukokuuta 2019

Helsinki City Run

HCR 18.5.2019






Edellinen juoksutapahtumani oli Helsinki10 ja tämän jälkeen en ollut juossut yhtäkään lenkkiä. Nyt oli lähdettävä liikenteeseen lahjattomat treenaa asenteella. Vähän jännitti miten tulen selviämään näinkin pitkästä matkasta treenaamatta. Tosin olin aikaisempina vuosina juossut jo useammankin puolimaratonin, joten maaliin ajattelin päästä vaikka kontaten. Periksi ei annettaisi.


Varusteet katsoin valmiiksi edellisenä iltana. Tämän vuoden tapahtumapaitaa minulla ei nyt ollut, joten etsin vanhan HCR paitani esiin. Meille oli luvattu oikein nättiä ja lämmintä säätä, joten sortsit t-paidan lisäksi saisi riittää. Hyllystä valitsin lenkkarit, joilla olin juossut aiemminkin puolimaratoneja. Ne olivat minun kisakengät. Uudet pitäisi jo ottaa käyttöön, mutta niitä pitäisi ensin päästä testailemaan treenilenkeillä. Ehkä sitten seuraavaan tapahtumaan.



Juoksuvarusteet valmiina

Kilpailunumero toivottiin haettavan ennen kello kymmentä, joten menin Kisahallille puoli kymmenen aikaan. Bussilla pääsin onneksi ihan Kisahallin eteen. Onnekseni paikanpäällä ei ollut kauheaa ruuhkaa vaikka ihmisiä olikin paljon. A-hallista sai kisanumeron ja varustesäilytystä varten tarkoitetun muovisen pussukan. Pussi oli onnekseni suurikokoinen, joten jumppakassini mahtuisi sen sisään ongelmitta. He neuvoimat minua, että paidan voisin hakea B-hallista.



Numeroiden jako sujui jonottamatta


Kiersin nopeasti esittely- ja myyntikojut läpi. Kauhean pitkäksi aikaa en voinut jäädä mitään tutkimaan. Kohta pitäisi lähteä viemään tavarat tavarasäilytykseen. Sain muutamia näytepakkauksia ja maistiaisia. Juoksija-lehden pisteellä sai otattaa kivan kuvan itsestään. Siihen päätin mennä, koska siinä ei ollut kauhean pitkää jonoa ja saisin tästä itselleni kivan muiston. Otetun kuvan pystyi lataamaan itselleen qr-koodin avulla.


Kuvan mahdollinen sisältö: Katariina Hanski, hymy, seisoo ja teksti
Kansikuvatyttö



Intersportilla oli kisakauppa missä oli kaikenlaisia juoksuvaatteita, kenkiä ja varusteita. En oikein jaksanut kiinnostua niitä katsomaan. Jotain lippistä sovittelin, mutta en sitäkään ostanut. Lähdin hakemaan tapahtumapaitaani. Täälläkään ei ollut ruuhkaa eikä jonoja vaikka juoksijoita meni ja tuli tasaisena virtana. Ilokseni tänä vuonna tarjolla oli myös xs -kokoisia paitoja. Päätin ottaa sellaisen, koska aikaisemmat s -koon paidat olivat olleet harmillisen isoja minulle. Tapahtumapaita oli väriltään tumman liila. Kävin vessassa laittamassa paidan päälleni ja lähdin kohti tavarasäilytystä. Varustesäilytys sijaitsi pienen kävelymatkan päässä Telia 5G Areenalla. Tämä oli minulle entuudestaan tuttu paikka, joten osasin mennä sinne kätevästi. Juoksijoita tuli ja meni, joten oli hyvä mennä viemään tavarat ajoissa. Etsin oman juoksunumeroni mukaisen kohdan minne jättäisin oman laukkuni. Hetken odotettuani sain jätettyä laukkuni jalkapallokentälle. Onneksi oli kaunis sää, joten ei tarvinnut pelätä tavaroiden kastuvan juoksulenkin aikana.


Tapahtumapaita haettu ja seuraavaksi suunta kohti tavarasäilytystä





Tapahtumaalueen kartta

Otin vesipullon mukaani ja lähdin kävelemään takaisin Kisahallille päin, jonka vierestä lähtö tapahtuisi. Minut oli laitettu arvioimani tavoiteajan mukaan ykkösryhmään eli valkoiseen lähtöön. Menin seisoskelemaan tielle lähtökaaren taakse. Porukkaa alkoi kerääntymään ympärilleni ja kohta seisoimmekin jo tiiviissä sumpussa. Alkulämmittely oli vuorossa, mutta siinä tungoksessa ei oikein pystynyt mitään liikkeitä tekemään ettei aina huitonut vieressä seisonutta juoksijaa. Tein muutamia liikkeitä pienempinä, kun mitä ohjaaja meille lavalta näytti. Aurinko paistoi lämpimästi ja kerrankin minulla ei ollut lähtöalueella yhtään kylmä. Me pääsimme juoksemaan kello 11.30 ja muut lähtöryhmät tulivat perässä kymmenen minuutin välein ajoitettuna.




Malttamattomana odottelemassa lähtöä

Lähtö oli ruuhkainen ja kesti hetken, ennen kuin massa lähti liikkumaan eteenpäin. Kohta jo pinkaisimme matkaan. Koko autotie oli varattu vain meitä juoksijoita varten ja ihmisiä oli kerääntynyt tien reunoille kannustamaan ja kuvaamaan lähtöämme. Ensimmäiset kilometrit menivät hyvin siinä lähtöhuumassa ja massan mukana juostessa. Hetken päästä näin juoksuväylällämme auton. Joku onneton yritti päästä juoksijoiden läpi auton kanssa. Hän tööttäili siinä, että me antaisimme hänelle tietä. Juoksijoita puikkelehti auton molemmilta puolilta ohitse. Päivittelin tätä mielessäni miksi juuri siitä pitikin tunkea. Hetken päästä toinen auto oli juoksulinjallamme poikittain. Ihme ettei kukaan jäänyt alle vaikka he koittivatkin päästä sentti sentiltä auton kanssa eteenpäin. Ihme toimintaa. Enpä ole tälläiseen ennen törmännyt, mutta kaikenlaista sitä voikin juostessa nähdä ja kokea.

Reitti kulki tuttuja reittejä mitä olimme ennenkin juosseet ja kohta olimmekin Pikku Huopalahdessa. Vastaan tuli ensimmäinen juomapiste. Päätin ottaa urheilujuomaa, että jaksaisin juosta koko pitkän reitin maaliin asti. Tiukoissa käännöksissä meno pysähtyi ruuhkautumisen takia, mutta matka jatkui jälleen. Koukkasimme Meilahden kautta Kuusisaarta kohti. Lehtisaareen tultaessa oli toinen juomapiste. Hiljensin vauhtia, kävelin ja join mukillisen urheilujuomaa. Nyt tarvittiin paljon nestettä, sillä iloksemme olimme saaneet kevään ensimmäisen lämpimän päivän ja aurinko paistoi todella lämpimästi. Kaskisaaren kautta juoksimme Lauttasaareen. Oli kiva katsella merimaisemia juostessa. Reitti oli kyllä kiva ja melko suorakin. Liikenteenohjaajia oli risteyksissä ja he neuvoivat menemään oikeaan suuntaan. Lauttasaaren juomapisteellä otin urheilujuoman lisäksi vesimukillisen. Tuntui, että nestettä tarvitaan. Muutamia juoksijoita jo käveli jalkojaan läpsien. Onneksi itselläni juoksu sujui hyvin eikä mitään ongelmia ollut. Suoranainen ihme, että juoksu sujui näinkin hyvin vaikka en ollut treenannut ollenkaan. Sain olla tyytyväinen itseeni vaikka vähän harmittikin etten ollut treenannut. Pelasin varman päälle enkä yrittänytkään juosta täysiä, mutta silti vauhti oli kohtuullisen raipas. Varmasti olisin vielä kärkipäässä mukana.



Lauttasaaren ja Ruoholahden välisellä sillalla oli paljon kalastajia. En tiedä ovatko he siinä aina ja olivatko he saaneet kalaa. Siinä he kalastivat jalkakäytävän reunalta sillan kaiteen yli kurkotellen. Osa kääntyi katsomaan, kun me viiletimme heidän takaa ohitse. Toivoin etten saa kohta koukkua korvaani, mutta onneksi niin ei kuitenkaan käynyt. Tuuli vilvoitti kivasti hikistä ihoa.


Nyt tulimme tutuille maisemille ja tiesin, ettei maaliin ollut enää hirveän pitkä matka vaikka ennen maalia joutuisimmekin heittämään vielä pienen lenkin. Baanaa pitkin oli kiva juosta. Oli varjoista ja viileää sekä musiikki raikasi. Jotkut olivat tulleet jakamaan valmiiksi kuorittuja ja lohkottuja mandariinin palasia meille juoksijoille. Harmillisen paljon mandariineja oli tippunut maahan. Itse kieltäydyin ottamasta mandariinia. En osaa juostessa syödä oikein mitään. Syön sitten maalissa sitä mitä tarjotaan tai myöhemmin omia eväitäni.


Töölönlahdelle tultaessa oli viimeinen juomapiste. Join kaksin kävin vaikka tähän tuhraantuukin ylimääräistä aikaa, koska en edelleenkään osaa juoda juostessa. Joudun aina pysähtymään ja sitten yritän juoda mukillisen tyhjäksi hitaasti kävellen eteenpäin etten kuitenkaan jäisi kovin pahasti muiden jalkoihin. Viimeisillä kilometreillä oli luvassa ylämäkiä ja huomattavan monta juoksijaa oli jalat sojossa taivasta kohti. Ilmeisesti äkillinen lämmin sää oli koitunut näin monen juoksijan kohtaloksi. Onneksi jokaisen kohdalla oli jo joku huolehtimassa näistä keskeyttäneistä juoksijoista. Hetken päästä joku oli maassa makaamassa ja toinen henkilö piti hänen jalkojaan ylhäällä. Vieressäni juossut nainen totesikin ääneen, että alkaa hieman jo pelottamaan tämä keskeyttäneiden määrä. Ikinä ennen en ollut nähnyt näin paljon juoksijoita, jotka olivat joutuneet jättämään kisan kesken syystä tai toisesta. Surullista kyllä. Toivoin parasta, että itse selviäisin maaliin asti viimeisen kilometrin. Juoksuni sujui yllättävän hyvin vaikka toivoinkin maalin jo häämöttävän edessäni.


Oli vuorossa ylämäki ja sen päällä oli kannustusporukka kyltteineen. Yhdessä kyltissä manattiin mäkeä ja tähän voin kyllä hyvin samaistua. Musiikki raikasi kannustushuutojen taustalla. Kivaa, että he olivat tulleet tänne kannustamaan meitä. Enää ei ollut pitkä matka maaliin. Hetken päästä maalialueen kuulutukset raikasivat. Osalla porukasta riitti voimia loppukiriin ja toiset vain sinnittelivät maaliin asti. Omat jalkani jaksoivat vielä ihan hyvin joten vuorossa oli pakollinen loppukiri ja tuuletus maaliviivalla. Muutaman juoksijan sain vielä ennen maaliviivaa ohitettuakin loppukirini ansiosta.



Taas yksi puolimaratonin mitali ansaittuna





Kerrankin muistin maaliviivan ylitettyä sammuttaa kellon ja kännykästäni Sports Tracker sovelluksen. Muutama kuva maaliviivalta ja sitten saimme mitalit kaulaan. Hetken katselin muiden maaliintuloja ja nautin kauniista aurinkoisesta säästä. Kerrankin ei ollut kylmä edes juoksun jälkeen. Lähdin keräämään eväitäni. Heti ensimmäisenä suuntasin hakemaan mukillisen urheilujuomaa. Sain myös pari siivua suolakurkusta mitkä tekivätkin hyvää. Kahvipisteen ohitin suosiolla, koska en juo muutenkaan kahvia niin en sitä nytkään halua. Saimme paperikassit mihin saimme heti ensimmäisenä sipsipussin, patukoita, kahvia ja pullon kivennäisvettä. Eväsjonon jälkeen ei enää päässytkään takaisin maalialueelle, joten suuntasin varustesäilytystä kohti. Huomasin kylmävesialtaat ja hierontapisteet. Päätin mennä hierontaan, koska nyt siinä ei ollut kauhean pitkää jonoa. Edellisillä kerroilla olen tehnyt sen virheen, että jään katselemaan maaliintuloja liian pitkäksi aikaa ja sitten saan jonottaa hierontaan vaikka kuinka pitkään. Nyt pääsin hierottavaksi melkein heti. Hierojia näytti olevan paikalla vaikka kuinka monta ja he tekivät hierontoja pareittain. Tämä olikin kätevä keksintö. He kyselivät minulta onko joku paikka erityisen jumissa. En osannut sanoa mitään tiettyä kohtaa mikä oli tietysti positiivinen asia tässä vaiheessa. He käskivät menemään selälleen makaamaan. Naiset hieroivat eri jalkoja, joten hieronta sujui aika jouhevasti. Oikeaa jalkaani hieronut nainen totesi etureiteni olevan vähän jumissa vaikka ei se sille tuntunutkaan. Puolestaan vasenta jalkaani hieronut nuori nainen tuntui olevan vähän kovakouraisempi otteissaan. Yritin kestää, koska varmasti tästä hieronnasta olisi apua huomisesta päivästä selviämiseen. Pian hieronta oli ohi ja kiitin heitä hieronnasta. Joku mies yritti houkutella minua kylmäaltaalle, mutta sen päätin jättää väliin. Nyt lähdin hakemaan laukkuani. Onneksi laukkujen jakaminen kävi sujuvasti ja sain oikean laukunkin takaisin.





Jäin tekonurmikolle syömään eväitäni samoin kuin moni muukin teki. Kiva hengähtää vähän ja sitten vasta lähteä tarpomaan eteenpäin. Monet rapistelivat sipsejä, joten päätin tehdä samoin. Ne maistuivatkin yllättävän hyville juoksun jälkeen. Yleensä en heti juoksun jälkeen pysty syömään juuri mitään, mutta nämä näytti nyt maistuvan ja kohta koko pieni pussi oli tyhjä. Hyvä saada jotain syödyksi vaikka ei tämä kaikista terveellisin vaihtoehto ollutkaan. Sallittakoon se nyt minulle ja muillekin, jotka olivat maaliin asti selvinneet.

Evaskassin sisältöä


Eväshetken jälkeen lähdin Uimastadionille, jonne pääsimme ilmaiseksi pesulle ja saunaan. Löhöilin useamman tunnin nurmikolla. Nautin kauniista päivästä, musiikista ja mutustelin samalla eväitäni. Uimaan en uskaltautunut vaikka siihenkin olisi ollut mahdollisuus. Saunassa kävin istumassa pienen hetken, jonka jälkeen oli aika lähteä pesulle, pukemaan ja suunnata nenä kohti Oopperatalon bussipysäkkiä. Bussi tuli pienen odottelun jälkeen. Parin tunnin kotimatkan aikana ehdin selailemaan kännykkääni ja päivän uutisia. Huomasin iltalehdessä jutun miten Iivo Niskanen oli harhautunut reitiltä. Sama uutinen oli jokaisen lehden sivuilla. Kurja juttu hänelle ajattelin.


Hetken päästä huomasin jonkun puhuvan, että myös ykkösryhmä oli juossut väärää reittiä. Etsin samantien Sports trackerista juoksemani reitin esiin. Niin todellakin oli käynyt, että myös minä olin juossut väärää reittiä. Tosin myöhemmissä tutkimuksissa selvisi, että tämä väärää korttelia pitkin juokseminen oli tehnyt reitillemme 50,4 metriä lisämatkaa. Kuulemma ykkösryhmän lisäksi kakkosryhmä oli juoksutettu väärää reittiä pitkin, kun taas 3-5 ryhmät olivat jo ohjattu oikealle reitille. Onneksi meidän harhauttaminen ei tehnyt sen enempää lisämatkaa. Tosin reittimme oli aika mäkinen, kun taas oikea reitti olisi ollut tasaisempi ja suorempi. Toisaalta tämä järjestäjien moka ei minua haittaa. Kuitenkin odotan, että näinkin isossa tapahtumassa osattaisiin ohjata juoksijat oikealle reitille eikä juoksijoiden tarvitsisi kantaa huolta oikealla reitillä pysymisestä.


Ajattelin jättää ensi vuoden tapahtuman väliin ihan protestiksi näistä mokista. Ehkä jonain vuonna vielä palaan lähtöviivalle. Erityisemmin en ole tykännyt tästä tapahtumasta koskaan vaikka ihan ok järjestelyiltään onkin ollut. Keskityn nyt muihin tapahtumiin mitkä olen kokenut hyviksi tapahtumiksi ja voin kenties kokeilla jotain muutakin. HCR on saanut aikaisemminkin kritiikkiä reittivalinnoistaan. Jokunen vuosi sitten reitti oli alimittainen ja nyt osa porukasta johdatetaan väärälle reitille. Ei näin pitäisi päästä käymään.





Kovilla sykkeillä on menty, mutta ei ihan tapissa kuitenkaan.





maanantai 20. toukokuuta 2019

Helsinki10

Helsinki10 juostiin 27.4.2019



Vähän jo jännittää

Juoksutreenit olivat jääneet todella vähäisiksi viime aikoina. Koko vuoden juoksukerrat pystyi helposti laskemaan yhden käden sormilla. Viime vuonna olin kuitenkin ilmoittautunut innoissani Helsinki10 tapahtumaan, joten sinne oli nyt mentävä.

Juoksuvarusteet valmiina
Normaalit valmistautumiset. Edellisenä päivänä oli käytävä kaupassa ostamassa matkaeväät ja katsottava juoksuvaatteet valmiiksi. Päätin mennä tällä kertaa junalla, koska tapahtumapaikka sijaitsi kätevästi Helsingin juna-aseman läheisyydessä. Kävin hakemassa juoksunumeron ja muut ohaistavarat Forumin kolmannesta kerroksesta. Paikalla ei ollut mitään jonoa, joten nouto tapahtui hyvin sujuvasti. Tapahtuman lähtö tapahtui Senaatintorilta, joten lähdin kävelemään siihen suuntaan. Onneksi siirtymäväli ei ollut kovin pitkä vaikka numerolappu pitikin hakea eri paikasta mistä lähtö tapahtui. Tämän tapahtuman erikoisuutena oli myös se, ettei maali ollut samalla alueella mistä lähdimme juoksemaan. Yleensä nämä kaikki on olleet samalla alueella eikä välimatkat ole olleet pitkiä. Juoksunumeron lisäksi saimme kankaisen pussukan minne varusteet olisi pitänyt laittaa. Oma urheilukassini ei kuitenkaan pussukaan mahtunut.  Senaatintorin edessä oli jonossa pakettiautoja jonne varusteet piti viedä oman juoksunumeron mukaisesti. Vein  urheilukassini pakettiautoon ja toivoin, että saan omat tavarani vielä juoksun jälkeen takaisin. Ihanaa, ettei varustesäilytykseenkään tarvinnut jonottaa vaan tavaroiden vieminen autoihin sujui oikein jouhevasti.


Senaatintorilla odottelemassa lähtöä


Treffasimme Kestävyyttä pintakaasulla 24/7 -porukan kanssa ja otimme asiaan kuuluvan ryhmäkuvan. Sitten pakollinen bajamajassa käynti minne ei ilokseni tarvinnut jonottaa juuri ollenkaan. Siirryin lähtöalueelle ja etsin oikean kohdan mistä lähtisin liikenteeseen. Pujottelin muiden välistä aika etujoukkoihin, mutta ei tietenkään ihan ensimmäisten joukkoon. Malttamattomana odottelimme lähtölaukausta. Viimenään saimme luvan lähteä juoksemaan.

Tykkäsin reitistä, joka kierteli hyvin pitkälti meren rantoja pitkin. Juomapisteillä join urheilujuomaa niin hyvin jaksoin juosta. Oma juoksuni sujui yllättävän hyvin olemattomiin treeneihin nähden. Reitin varrella ei juurikaan ollut porukkaa kannustamassa mikä oli mielestäni harmi. Tietysti porukkaa oli, mutta ei siinä määrin mitä yleensä on ollut Helsingissä juostessa.


Ilmeisesti yksi ylimääräinen juomapiste oli ilmestynyt matkan varrelle missä jaettiin juomapulloissa vettä. Otin pullon matkaani, koska oli yllättävän lämmin ja kaunis päivä. Join muutaman hörpyn ja heitin loput pois. Mielestäni pullojen jakaminen reitin varrella on vähän turhaa, kun yli puolet pullon sisällöstä jää kuitenkin juomatta. Sitten on roskisten vieressä iso pino avattuja juomapulloja. Mukit ovat minusta paljon parempi vaihtoehto mitä olikin reitin kaikilla muilla juomapisteillä. Kiva kuitenkin, että jotkut olivat tulleet jakamaan meille vettä.

Kohta huomasin, että alamme olla maalissa. Reitti tuli baanalle, joten tiesin ettei enää olisi pitkä matka maaliin. Maali oli Musiikkitalon edustalla baanan päässä. Baanaa pitkin oli kiva juosta, koska se oli varjoinen. Varjoa ja viileitä paikkoja kaipasi tällä reitillä. Sää oli yllättänyt meidät positiivisesti ja aurinko paistoi nätisti koko matkamme ajan. Kohta maalikaari jo näkyikin, jolloin oli pienen loppukirin paikka. Kädet ilmaan ja hymyillen maaliin. Kello näytti 00:48:38, johon olin kohtuullisen tyytyväinen. Ei paras juoksemani aika, mutta ilman treenejä ei oikein parempaa voinut toivoakaan. Tai tietysti voi toivoa, mutta tuskin tulee toteutumaan ilman oksennus kurkussa juoksemista. Halusin vain pitää kivan päivän ja juosta suhteellisen rennosti reitin läpi ilman suurempaa repimistä. Onnistuinkin tässä kohtuullisen hyvin. Olimme nimittäin lähdössä seuraavalla viikolla tanssimatkalle Espanjaan Barcelonan Top bachata festivaaleille. En haluaisi olla reissussa kipeänä tai lihakset aivan jumissa. Olin kuitenkin odottanut tätä tanssireissua jo reilun puoli vuotta.

Ihanan erilainen mitali

Palaamme vielä takaisin kisatunnelmiin... Maalikaaren alittamisen jälkeen sain kaulaani ihanan pinkin sydämen. Aivan mahtava tämän tapahtuman mitali. Jo pelkästään sen takia kannatti lähteä juoksemaan. Sitten vaan eväsjonoon, jossa jäin kaipaamaan pussia mihin olisin eväät kasannut ja muillakin näytti olevan vähän vaikeuksia kasata eväitä käsiin. Kädet meinasi loppua siinä vaiheessa. Eväiksi saimme ainakin karkkia, jäätelöä ja juomaa. Istuskelin hetken katsomassa, kun porukkaa juoksi maaliin ja söin jäätelöni. Kohta huomasin, että hiki alkaa kuivumaan ja alan palelemaan. Taaskaan en tajunnut mennä vaihtamaan ajoissa vaatteita kuiviin. Ehkä vielä jonain kertana opin muistamaan senkin. Sitten hytisin varustejonossa, minne saikin harmikseni odottaa hyvin tovin. Toivoin parasta, että omat tavarani olivat siirtyneet onnistuneesti Senaatintorilta tänne Sanomatalolle. Siellähän ne onnekseni kuitenkin oli kaiken sen jonottamisen jälkeen. Varsinaista paikkaa varusteiden vaihtamiselle ei ollut, joten vaihdoimme vaatteemme mahdollisimman pikaisesti löytämässämme suojaisassa nurkassa ja toivoimme ettei paikalla ollut kovin montaa turvakameraa.

Puuroa, vettä, kahvia, patukoita, karkkia, jäätelöä ja ansaittu mitali.

Kuivat vaatteet vaihdettuani kävin pikaisesti pyörähtämässä tapahtumapaikan vieressä olevassa Oodissa, jossa en ollut koskaan aikaisemmin vielä käynyt. En kuitenkaan jaksanut keskittyä kiertelemiseen ja katselemiseen. Päätin katsoa seuraavan junan mikä lähtisi kotia kohti ja tilasin lipun siihen. Kävin nopeasti ostamassa salaatin matkalle, jonka söin kotimatkalla. Kävin vielä tullessa Makkia studion vipperöisten illassa missä oli rentoutusharjoituksia sekä musiikkia. Ihanaa vaan maata lattialla ja kuunnella, kun nuori nainen soitti meille kauniisti. Tämän illan jälkeen hain pyöräni minkä olin jättänyt söilöön työpaikkani pihalle ettei sitä varastettaisi sillä aikaa, kun olen juoksemassa. Fillaroin kotiin, söin, peseydyin ja kävin väsyneenä, mutta tyytyväisenä nukkumaan.

Oli ollut kiva ja pitkä päivä. Ehdottomasti voin suositella tätä tapahtumaa muillekin. Järjestelyt toimivat oikein hyvin. Ainut, että varusteiden saamista joutui odottamaan aika pitkään. Reitti oli kaunis ja reitti oli selkeä. Mitali oli kyllä parasta <3 Siitä tykkäsin, että tässä tapahtumassa saimme paidan sijaan pinkin mitalin väreihin sointuvan putkihuivin. Myös varustepussi oli kankainen eikä muovinen niin sitä voi hyvin käyttää jatkossakin jumppapussina.



Kivasta päivästä muistojen lisäksi jääneet tuotteet




Joulujuoksu 2018

Juoksuharrastus oli jäänyt kokonaan rauhallisien kävelylenkkien ja tanssiharrastukseni myötä. Olinkin ajatellut osallistuvani joulujuoksuun koiran kanssa. Olin tilannut koiralle tonttupuvun, että olisimme molemmat samaan tyyliin puheutuneita ja varmasti hauska parivaljakko. Harmillisesti kaksi viikkoa ennen tapahtumaa koira sai aamulenkillämme ison haavan tassuunsa ja se jouduttiin tikkaamaan umpeen. En voinut lähteä koiran kanssa, mutta päätin kuitenkin lähteä yksinäni, koska olin maksanut osallistumismaksun jo joskus aikoja sitten. Rahaa ei voisi tietenkään heittää hukkaan vaikka osallistumismaksut menevätkin hyvään tarkoitukseen. Onhan kyseessä hyväntekeväisyysjuoksu, josta kertyneet varat ohjataan vähävaraisten lasten auttamiseen.

Perjantai-iltana etsin itselleni sopivat jouluiset juoksuvaatteet. Pakkasin isoon urheilukassiin vaihtovaatteet, toiset kengät, peseytymisvälineet, eväät ja muut tarpeelliset tarvikkeet. Lauantaina matkustin Helsinkiin Finlandia talolle. Kävin hakemassa osallistujakuoren ja pipon. Paikalla oli vaikka minkälaisia tonttuja ja joulupukkeja. Aidon joulupukin kanssa kävin ottamassa itsestäni kivan kuvan muistoksi. Tavaroiden vieminen varustesäilytykseen sujui jonottamatta. Tänä vuonna lämmittely olikin sisällä mikä oli minusta hyvä juttu. Ei tarvinnut paleltua ennen juoksua ulkona. Kohta olikin jo aika siirtyä ulos ja lähtöviivalle. Vieressä oli joku tulishow, mutta kauheasti en pystynyt sitä seuraamaan pitkien miesten takaanta.

Joulupukin kainalossa

Lähtökuulutus oli todella hiljainen enkä meinannut kuulla ollenkaan milloin meidän piti lähteä matkaan. No onneksi muita seuraamalla lähdimme liikenteeseen. Alkumatka oli todella vaivalloista. Mahaan sattui ja juoksu oli todella hankalaa. Päätin kuitenkin juosta urhoollisesti maaliin asti. Jossain toisen kierroksen jälkeen olo helpottui ja juoksu alkoi yllättäen kulkea paremmin mitä alussa. Joku nainen liittyi juoksemaan minun kanssa ja jotain siinä juostessa juteltiinkin. Yritin pysyä hänen tahdissaan, kunnes ennen maalisuoraa juoksuni helpottui ja jätätin hänet. En tiedä olinko liikaa jännittänyt juoksua vai mikä oli. Tosin olin ollut koko alkuvuoden sairaslomalla enkä ollut treenannut juoksua yhtään eli vaikea juoksu saattoi johtua myös siitä.


Tonttutyttö ennen juoksua




Myytäviä tuotteita




Tulishow


Maaliin tultua saimme juomaa, muutamat patukat sekä puuropaketit. Eväiden takia tänne tapahtumaan ei kannata osallistua. Tykkään kuitenkin siitä, että tässä tapahtumassa saa ainaisen t-paidan sijaan pipon. Tunnelma on myös kivan jouluinen vaikka sää ei olekaan yleensä ollut kovin talvinen kuten ei tälläkään kerralla ollut. Nurmikko vihersi ja pakkasesta ei ollut tietoakaan. Tälläisia nämä nykyiset Suomen talvet valitettavasti ovat. Saimme kuitenkin kivaa joulumieltä tästä tapahtumasta. Sitten vaan odotettiin joulua ja joulupukkia saapuvaksi lahjareen kanssa. 

Joulujuoksun 10 kilometrin lenkki juostu aikaan 00:54:06.


Juoksun jälkeen jaettu eväspaketti

maanantai 24. syyskuuta 2018

Espoo rantamaraton


Pari viikkoa sitten olin juoksemassa Midnight Runissa ja nyt olin vain käynyt erilaisilla tanssitunneilla. Tässä välissä en ollut juossut kertaakaan, mutta kovasti olin nyt lähdössä juoksemaan Espooseen. Olen ennenkin selvinnyt hengissä puolimaratonista niin eiköhän se nytkin menisi vaikka en ollut ehtinytkään treenaamaan juoksua.

Viimeaikoian sää oli ollut aika viileää, mutta silti ajattelin lähteä juoksemaan shortseissa ja tapahtumapaidassa. Vaatteet oli mietitty jo valmiiksi ja kassi oli valmiina huomista varten.

Lauantai 15.9.2018 

 

Aamulla herättyäni söin perinteiseen tapaan aamupuuron marjoilla ja join kupin jos toisenkin teetä. Puin juoksuvaatteet valmiiksi päälleni t-paitaa lukuunottamatta, koska sen saisin vasta tapahtumapaikalla. Bussi lähti puoli yhdeksän aikaan ja olin Helsingissä kahden tunnin päästä. Jäin kyydistä munkkiniemen pysäkillä, josta menin paikallisbussilla tapahtumapaikalle eli Otahallille. Muutamia muitakin juoksijoita näytti tulevan samalla bussilla kuin minäkin. Tapahtumapaikalla ei onneksi satanut vaikka matkalla satoi vettä monessakin kohdassa. Maa oli märkä, mutta se ei haittaisi.


Aamulla oli vielä hiljaista.
Otahalliin päästyäni suuntasin matkani kohti Intersportin kisakauppaa. Vähän aikaa sovittelin New Balancen lenkkareita, mutta mikään ei oikein tällä kertaa tehnyt vaikutusta. Parempi niin, koska kenkiä on kotona jo pitkä rivi. Joskus voi olla ostamatta mitään vaikka hyviä tarjouksia olikin. Hain kisanumeron ja tapahtumapaidan. Jonoja ei onneksi ollut ja sain haettua nämä todella kätevästi. Pukuhuoneessa kävin vaihtamassa tämän tapahtumapaidan päälleni ja se olikin yllättävän hyvä. Tykkäsin oranssista väristä ja mallikin oli oikein hyvä. Paita tuntui myös laadukkaalle eikä se hajoaisi heti, kun joku osuu siihen. Päätin jättää tavarani pukuhuoneen kaappiin vaikka järjestäjä olisi tarjonnut meille tavarasäilytyksen. Ajattelin pääseväni helpommalla, kun tavarani olisi valmiina pukuhuoneen kaapissa eikä minun tarvitsisi erikseen viedä ja hakea tavaroita tavarasäilytyksestä. Pääsisin heti juoksun jälkeen sujuvasti suihkuun ja saisin vaihdettua puhtaat vaatteet päälleni.


Kisakaupassa testailin uusia lenkkareita.

Venyttelin hetken sisällä ja kulutin aikaani. Kello alkoi lähestyä kahtatoista ja minun oli aika siirtyä lähtöaluetta kohti, joka oli aivan Otahallin vieressä. Olin osallistunut tähän tapahtumaan jo kerran aikaisemminkin niin tiesin jo entuudestaan mistä lähtisimme matkaan. Puolimaratonin ja maratonin juoksijat lähtivät samaan aikaan matkaan. Minä olin ilmoittautunut tapani mukaan puolimaratonia juoksemaan. Meidät oli jaettu kolmeen eri ryhmään tavoiteaikojen perusteella ja minun aikani perusteella olin päässyt ensimmäiseen lähtöryhmään. Vasta sunnuntaina juostaisiin viiden ja kymmenen kilometrin lenkit sekä lasten Rantatonni. Kyseessä oli siis kaksipäiväinen tapahtuma ja porukkaa oli siltikin ihan kiitettävästi.


Pikkasen jännittää


Juontajat kyselivät juoksijoilta ketkä olivat täällä ensimmäistä kertaa ja ketkä olivat osallistuneet tähän tapahtumaan jo useamman kerran. He myös ohjeistivat juoksijoita, ettei kukaan pitäisi kättä numerolapun edessä lähtöviivaa ylittäessä. Tämä voi kuulemma estää ajan saamisen vaikka sen pystyisikin myöhemmin kaivamaan jostain. Viimenään kello löi kaksitoista ja pääsimme matkaan. Alussa oli hieman ruuhkaa ja sai varoa ettei kukaan huitaise minua kyynärpäällä naamaan. Innoissani lähdin juoksemaan 1.40. jäniksen perässä. Saman suunnitelman oli tehnyt moni muukin ja jouduimme juoksemaan aikamoisessa sumpussa pitkän matkaa. Viiden kilometrin kohdalla jouduin jättäytymään tästä porukasta, koska mahaani alkoi sattumaan. Hidastin vauhtiani ja päätin jatkaa matkaa omaan tahtiini. Tämä oli hyvä vaihtoehto mahan kannalta. Nyt minun ei myöskään tarvinnut jatkuvasti varoa astumasta toisten kantapäille tai pelätä tulleensa taklatuksi.

Yleensä tykkään enemmän juosta omaa vauhtiani kuin lähteä jonkun jäniksen perässä juoksemaan. Tulipahan sekin taas kerran todettua, ettei se oikein sovi minulle. Parempi juosta omaa vauhtia vaikka sillä tavalla ei välttämättä ennätyksiä tehdäkään. Olin miettinyt uskallanko lähteä juoksemaan sortseissa ja t-paidassa, mutta tämä osoittautui oikein hyväksi vaatevalinnaksi. Ainakaan yhtään enempää en olisi tarvinnut. Onneksemme tällä kertaa vettä ei tullut taivaalta ollenkaan. Tuuli oli kuitenkin todella kova ja jouduin katsomaan lähes varpaisiini ettei aurinkolippani saanut tuulta alleen ja lähtenyt lentoon. Reitti kulki merenrantoja pitkin, joten mereltä tuuli puhalsi todella voimakkaasti. Parempi kuitenkin sekin kuin sadesää.

Kymmenen kilometrin paikkeilla ohitseni tuli isompi porukka, joka juoksi maratonin 3.30. jäniksen perässä. Mietin lähdenkö juoksemaan heidän kanssaan, mutta päätin jatkaa juoksua omaan tahtiin. Ärsyttävää juosta isossa ryppäässä. Tulee huono-olokin, kun joutuu tuijottamaan ihan omiin jalkoihinsa. Yksin juostessa katseen voi suunnata huomattavasti kauemmas ja samalla katsella maisemia. Reitin varrella oli joitain kannustajiakin, joilta sai paremmin huomiota yksin juostessa. Joku kannustikin jatkamaan samaan tahtiin niin saisin hyvän ajan.

Reitti kääntyi selvästi maalia kohti ja meidän ei enää tarvinnut juosta tuulista merenrantaa pitkin. Juoksimme puistojen ja asuinalueiden läpi. Parissa kohdassa liikenteenohjaajat eivät oikein tienneet mitä tekisivät ja meinasivat päästää autot reittimme läpi liian pienestä raosta. Hyvä, etten jäänyt vielä auton alle. Onneksi autokuskit osasivat käyttää omaa pelisilmää eikä lähteneet liian pienestä raosta läpi. Takanani kuulinkin miten liikenteenohjaajat neuvoivat toinen toisiaan ettei aivan pienestä välistä pidä päästää autoja läpi.


Juoksu on kivaa.  Kuva: Haglund Photography


Oma juoksuni sujui ongelmitta, mutta muutamia juoksijoita oli jo reitin varressa odottelemassa kyytiä tai soittamassa huoltojoukoilleen. Piti vain varoa juoksemasta liian kovaa niin pärjäisin ihan hyvin reistailevan mahani kanssa. Viimeisten kilometrien matkalla oli reilusti kannustajia. Joku kuului sanovan kaverilleen miten minulla on hyvä juoksutyyli. Ilmeisesti askeleeni ei näyttänyt vielä väsyneelle ja jatkoin matkaani hymyillen eteenpäin. Hetken kuluttua toinen kommentoi minun askeleideni olevan iloiset. Tämän jälkeen naamanikin oli vähintään yhtä iloinen. Kyllä kannustuksella on vaan suuri merkitys vaikka tuttuja tyyppejä ei reitin varrella olekaan. Vieraatkin ihmiset saavat juoksuuni lisää virtaa ja se on kiva.

Reitti kulki jalkakäytävää pitkin autotien varressa ja ohi ajaneesta autosta apukuskin paikalla ollut mies huusi minulle, että tsemppiä, tsemppiä. Kyllä näillä kannustuksilla nyt jaksaisi painaa vielä viimeiset kilometrit metsäosuuden halki kohti maalia.  Kivaa, että täällä oli näin aktiivisia kannustajia. Monet tietysti kannustivat taputtamalla, mutta erilaiset suulliset kannustukset on huomattavasti parempia. Kauheaa tungosta reitillä ei enää ollut, mutta muutamia miehiä juoksi edelläni. Ei sentään tarvinnut ihan yksin juosta vaan aina näkyi jonkun selkä jota seurata.


Maalissa ajalla 01:46:33


Pian tulimme metsiköstä pois ja tapahtuma-alue alkoi näkymään. Vielä vähän matkaa asfaltilla juoksua ja sitten reitti kaartui urheilukentälle, jossa maali oli. Viimeinen loppukiri, tuuletus ja maaliviivan ylitys. Maalissa olin ajalla 1.46.33, johon olin hyvinkin tyytyväinen. Tämä oli jopa tämän vuoden paras aika puolimaratonilta. Tällä ajalla sijoituin naisten yleisen sarjan 24:ksi. Maaliin tultuani sain mitalin kaulaani nuorelta tytöltä. Pöydillä oli mukeja, joissa oli juomaa. Otin muutaman mukillisen juomaa ja jatkoin matkaani pois maalin lähettyviltä. Sain käteeni pussillisen eväitä ja lisää sain keräillä erilaisista kojuista. Suolakurkkuviipaleita ja puolikkaan banaanin otin mukaani kojuista. Toisesta kojusta sain pieniä pikapuuropusseja, jotka on käteviä ottaa mukaan reissuun tai vaikka töihin. Kohta joku nainen kysyi haluanko kangaskassin ja tietenkin halusin. Ne on käteviä pitää mukana käsilaukussa tai ottaa mukaan kauppareissulle niin ei tarvitse ostaa maksullisia muovipusseja.

Suuntasin matkani pukuhuoneita kohti ennen kuin kylmetyn kokonaan. Pukuhuoneessa jollain naisella alkoi jalkaa kramppaamaan, mutta onneksi itsellä ei ollut mitään kipuja. Juoksu oli mennyt oikein hyvin, kun tajusin hidastaa vauhtiani eikä mahakaan sen jälkeen mennyt enempää sekaisin. Kävin suihkussa, vaihdoin kuivat vaatteet, söin vähän eväitä ja lähdin kävelemään metropysäkille. Menin metrolla Kamppiin, josta kävin ostamassa itselleni salaatin. Söin sen ja sen jälkeen lähdin Onnibussilla meidän mökille.

Kiva ja onnistunut päivä kaikenkaikkiaan. Tällä kertaa emme edes kastuneet vaikka sateen uhka oli kokoajan olemassa. Ehdottomasti voin harkita osallistumista tähän tapahtumaan myös ensi vuonna. Minusta tämä on hyvin järjestetty tapahtuma ja reittikin on kiva. Tapahtumapaita on oikein hyvälaatuinen, eväskassi oli runsas ja mitalinkin saimme juoksun jälkeen. Minusta tässä tapahtumassa saa vastinetta osallistumismaksulle ja tänne on ihan kohtuullisen helppo tulla kauempaakin.



Eväskassin sisältöä koiraa lukuunottamatta.



keskiviikko 5. syyskuuta 2018

Midnight Run


Öinen juoksujuhla



Kesä oli taakse jäänyttä elämää ja syksy oli saapumassa. Vuoden kohokohta eli Midnight Run lähestyi. Tapahtuma on perinteisesti ollut aina elokuun ja syyskuun vaihteessa. Nyt tapahtumapäivä oli lauantai 1.9.2018. Tämä on sellainen tapahtuma mistä tykkään vuodesta toiseen. Varsinainen hyvänmielentapahtuma. 

Paitoja jaetaan juoksijoille tapahtumaviikolla keskiviikosta lauantaihin asti. Mikäli tapahtumaan oli ilmoittautunut tarpeeksi ajoissa niin noutopisteen sai valita Helsingin lisäksi myös muiden kaupunkien Stadium liikkeisiin. Kävin hakemassa Midnight Runin tapahtumapaidan jo keskiviikkona Forumin Stadiumista. Minusta on kiva saada paita jo etukäteen. Varsinkin silloin, jos paidan aikoo laittaa juoksun ajaksi päälle. Voi sitten rauhassa suunnitella sopivan asukokonaisuuden kotona ja laittaa juoksuvaatteet valmiiksi päällensä.


Tapahtumapaitaa piti päästä heti testaamaan ja hyvä oli.

Paita oli minulle yllättävän hyvä malliltaan, mutta väri ei ollut mieleinen. Olisin odottanut tämän tapahtuman paidan olevan joku kirkas neonväri tai muu vastaava. Tämä hailakka mintunvihreä paita ei loistaisi niin kivasti pimeässä yössä kuin kirkkaat värit. Kyllähän tätä nyt ainakin yhden kerran pitää ja onhan näitä paitoja kaapissa jo iso pino mistä valita mieleinen kuukauden jokaiselle päivälle. Perjantaina valitsin juoksuvaatteet valmiiksi ja pakkasin kassiin vaihtovaatteet, eväät ja muut tarvittavat tarvikkeet. Seurasin säätiedotusta tarkasti, koska perinteisesti tämän juoksutapahtuman aikoihin on satanut vettä.


Juoksuvaatteet valmiina huomista varten.

 

 

Lauantai 1.9.2018


Aamulla herätessäni vettä satoi kaatamalla. Voi ei! Taas meille sattui sadepäivä. Puin päälleni tanssivaatteet ja lähdin bussilla uuden tanssistudion avajaisiin. En viitsinyt kävellä sateessa ja toisaalta illalla pitäisi vielä jaksaa juostakin. Saloon avattiin juuri tänään Makkia Studio. Saimme alkumaljat pienten naposteltavien herkkujen lisäksi. Oli puheita, musiikkiesitys, kokeiluvartteja tulevien tuntien tarjonnasta. Itse osallistuin paribachatan kokeiluun, joka oli mukavaa vaikka yleensä en paritanssitunneilla käy. Hetken kiipeilin ja roikuin rengastrapetseilla sekä kankaiden varassa pää alaspäin. Ihan mielenkiintoisia uutuuksia vaikka ilmassa kieppuminen ei oikein omalle lajille tuntunutkaan. En ole tarpeeksi rohkea tälläiseen hommaan. Pelottaa, että tipun alas ja niskat menee nurin. Pääsin myös testaamaan 10 minuutin ajan Neurosonic- hoitoa mikä vaikutti oikein hyvälle. Makasin selälläni värisevällä sängyllä kuulokkeet korvilla missä soi rauhoittavaa musiikkia. Huone oli hämärästi valaistu ja oikein mukava paikka rentoutumiseen vaikka taustalta kuului muiden hieman ääniä. Tulossa on mielenkiintoinen syksy ja olen kovasti odottanut tämän tanssistudion avaamista.


Makkia studion avajaisissa. Kuva: Show Up.

Aika oli mennyt kuin huomaamatta. Olin ollut yli kolme tuntia Makkia studiolla. Nyt täytyi lähteä kävelemään kotiin vaikka tarjolla olisi ollut vielä vaikka mitä kivoja näytetunteja. Onneksi enää ei satanut kovin paljoa vaikka ilma olikin hyvin harmaa. Kotiin päästyäni rupesin arpomaan oliko eilen illalla valitsemani juoksuvaatteet sittenkään hyvät tähän keliin. Sovittelin pinon erilaisia housuja. Onneksi paitaa ei voinut vaihtaa, koska kaikilla oli oltava tapahtumapaita päällä juoksun aikana. Tosin eliittiryhmällä ja naamiaisryhmään osallistuvilla oli poikkeuksellinen oikeus olla käyttämättä tapahtumapaitaa. Näihin ryhmiin sai pukeutua ihan mielensä mukaan. Naamiaisryhmässä on ollut pellejä, keijukaisia, supersankareita, roistoja tms. Nämä tuovat tapahtumaan kivaa väriä ja erilaisuutta.

Isän kasvattamasta kesäkurpitsasta ja pinaatista valmistui voimapasta.

Kävin pesulla, söin, laitoin jääkaapista eväät kassiin, valmistin urheilujuomat ja puin pitkällisen pähkäilyn jälkeen valitsemani vaatteet päälleni. Päädyin viimenään shortsien sijaan Adidaksen liiloihin capreihin. Ne sopisi Adidaksen tapahtumapaitaan ja aurinkolippaani. Sää näytti sateiselle ja harmaalle. Nyt en ajatellut paleltuvani kuten aikaisempina vuosina olen ollut ihan jäässä lähtöä odottaessa. Tietysti vauhtiin päästyäni on tullut lämmin ja sitten on ollut hyvä juosta, mutta ei ole kiva odotella kylmissään ja märissä vaatteissa.

Juoksusää vaikuttaa sateiselle perinteiseen tapaan.


Kello lähestyi puoli kuutta ja minun oli aika lähteä kävelemään bussipysäkkiä kohti. Menin bussilla Kamppiin asti, josta kävelin Senaatintorille missä oli meidän tapahtumapaikkamme. Vettä satoi hiljalleen ja kaivoin laukkuun pakkaamani sateenvarjon esille. En halunnut kastella itseäni jo tässä vaiheessa. Nyt pitää yrittää pysyä kuivana ja lämpimänä. Kiertelin esittelykojuja, joista sain maistella erilaisia smoothieita ja urheilujuomia. Proteiinijuomaa ja alkoholitonta olluttakin olisi ollut tarjolla, mutta minä en niitä ottanut. Ne ei ole minua varten. Stadiumilla oli pieni myyntikoju missä oli sateenvarjoja, hanskoja ja pussukoita myytävänä. Tänne oli siis koottu tuotteita juuri tätä tapahtumaa ajatellen.

Matkalla Helsinkiin vettä satoi kaatamalla


Helsingissä vettä tihkutti hiljakseen



Esittelykojut kierrettyäni oli aika lähteä viemään tavaroita tavarasäilytykseen, joka oli muutaman sadan metrin päässä. Ovella saimme rannekkeet, joista toinen opastettiin laittamaan käteen ja toinen laukkuun. Laukun sai viedä itse mieleiseensä paikkaan. Porthanian aula oli jaettu puoliksi, jossa miehet ohjattiin toiselle puolelle ja naiset toiselle. Näin vaatteet pystyi vaihtamaan samalla, kun vei tavaroitansa. Minusta tämä on ihan toimiva systeemi. Tietysti tässä piilee se vaara, että joku voi mennä penkomaan tavaroitasi. Onneksi näin ei ole ainakaan vielä käynyt.

Seuraavaksi oli aika siirtyä vessajonoon, joka oli aika pitkä. Onneksi jono eteni vauhdikkaasti ja pääsin siirtymään kohti lähtöaluetta. Olin ilmoittautunut arvioidun juoksuajan perusteella 2A -ryhmään. Meidän lähtöaika oli 21.15 ja paikalla piti olla varttia aikaisemmin. Edessämme oli eliittiryhmään kuuluvat juoksijat ja me lähtisimme heti heidän perässä. Musiikki pauhasi ja valot vilkkuivat pimeällä torilla. Lämmittely oli jo alkanut, joten liityin joukkoon. Teimme juoksijan valan missä jokaisen piti luvata juosta oikeata reunaa ja näin helpottaa ohittamista.


Alkujumppaa


Kaikki odottivat lähtöä jännittyneenä. Kuuluttajatkin lavalla huomasivat tämän ja koittivat saada meitä innostumaan. Olimme kuulemma niin vakavan näköisiä. Ilma oli yllättävän lämmin eikä minulla ollut yhtään kylmä t-paidassa ja capreissa. Olisin jopa tarennut odottaa lähtöä sortseissa, mutta olin päätynyt capreihin pitkällisen pohdinnan jälkeen. Joillain oli shortsit ja toisilla oli jopa pitkälahkeiset juoksuhousut. Jotkut olivat jopa laittaneet t-paidan alle pitkähihaisen paidan, mutta tälläaisessa varustuksessa minulle tulisi juostessa aivan liian kuuma.

Viimenään koitti lähtölaskenta ja pääsimme matkaan. Kaikki ryntäsi eteenpäin savun keskeltä musiikin pauhatessa, valojen vilkkuessa ja katsojien hurratessa vieressä. Monet kuvasivat lähtöämme. Lähtöviivalle asti joutui kävelemään, mutta sitten massa alkoi liikkumaan eteenpäin. Aluksi oli ruuhkaista, mutta massan mukana oli kiva juosta. Piti vain varoa ettei kompastunut mihinkään ja lentänyt nenälleen.


Meidän ryhmämme lähtökarsinassa odottamassa jännittyneenä.

Ensimmäisinä ohitimme musiikkipisteet mihin oli tullut dj soittamaan meille musiikkia. Teimme pienen lenkin, jonka jälkeen lähdimme juoksemaan takaisin lähtösuuntaan. Oli kiva katsoa miten porukkaa tuli vastaan. Kyllä meitä juoksijoita oli paljon. Reitti kierteli meren rantaa ja seuraavana vastassa oli samba-tanssijat. Kivaa väriloistoa pimeän illan keskelle vaikka ei heitä kauaa ehtinytkään ihailla. Hetken päästä tuli ensimmäinen juomapiste. Pöydillä oli paljon mukeja valmiina odottamassa janoisia juoksijoita. Nuoret tytöt huutelivat kilpaa oliko heillä vettä vai urheilujuomaa. Vesimukit näyttivät olevan ensin, joten jatkoin matkaani suunnaten urheilujuomien luokse. Epäonnistuin kuitenkin valinnassani sillä sain vesimukin vaikka tarkoituksenani oli ottaa urheilujuomaa. Kävelin hetken samalla hörppien vettä. Loput heitin pois ja toivoin saavani seuraavalta juomapisteeltä urheilujuomaa.

Olin jo edennyt puoliväliin, jossa oli taas yksi musiikkipiste. Juoksu tuntui kulkevan hyvin. Etenin muiden mukana enkä pahemmin hötkyillyt. Oli kiva juosta omaa vauhtia ja nauttia tunnelmasta. Kuuden kilometrin jälkeen porukan vauhti tuntui hiipuneen ja aloin ohittelemaan muita yksi toisensa jälkeen. Nyt tiesin, että puoliväli oli jo takana eikä enää ollut montaa kilometriä maaliin. Joku oli lähtenyt koiransa kanssa lenkille ja koira haukkui meille juoksijoille. Ehkä ulkoiluttaja oli valinnut reittinsä vähän väärin, koska juoksijoiden muodostama letka ei ihan heti loppuisi.

Ihmisiä oli ravintoloiden terasseilla seuraamassa juoksuamme mikä oli kivaa. Mukavaa, että reitin varrelle osuvat ravintoloitsijatkin hyötyvät tapahtumastamme. Terassit näyttivät olevan nopealla vilkaisulla viimeistä paikkaa myöden täysiä. Teimme pienen lenkin Hakaniemen rannalla, jonka jälkeen tiesin reittimme kulkevan kohti maalia.

Yhdellä pisteellä oli kauheasti savukoneella tehtyä sumua ja kaikki joutui hidastamaan vauhtiaan. Tässä kohtaa ei todellakaan meinannut nähdä eteensä ollenkaan. Ehkä vähempikin sumu olisi riittänyt. Oli kuin oltaisiin oltu estejuoksussa. Piti varoa ettei kompastu mihinkään ja toisaalta varoa ettei juokse toisten päälle. Onneksi sumu oli vain pienellä alueella ja pääsimme taas kiihdyttämään vauhtiamme.

Vielä olisi muutamat viimeiset ylämäet. Miksi nämä mäet ovatkin aina tässä lopussa? Hyvin kuitenkin tunnuin jaksavan juosta. Joku mies jakeli mäen päällä läpsyjä. Koukkasin keräämään läpsyt talteen. Toinen huusi, että tässä vaiheessa ei pitäisi enää pystyä puhumaan. Jotkut juoksijat olivat lähteneet kavereidensa kanssa juoksemaan mikä on kivaa. Minä olin yksin muiden joukossa, mutta sainpahan juosta juuri sitä vauhtia mikä itsestä hyvälle tuntui.

Pian reitin varrelle kerääntyneet kannustajat huusivat meille, ettei enää olisi pitkä matka. Jotkut huusivat meille, että tämä tapahtuma on hyvää treeniä Tallinnaa varten. Tallinnassa tosiaan olisi viikon päästä iso juoksutapahtuma. Valitettavasti en ole itse menossa, mutta ehkä vielä joskus. Mietin itsekseni miksi en koskaan saa aikaiseksi ja ilmoittautuisin johonkin ulkomaan juoksutapahtumaan.

Senaatintorilta alkoi kuulumaan musiikkia ja valot valaisivat taivasta. Nyt kiihdytin vauhtiani viimeisten alamäkien jouduttamana. Jaksamisen kanssa ei ollut mitään ongelmaa. Olinko sittenkin juossut liian hiljaa, kun viimeaikoina olen vaan tottunut juoksemaan puolimaratoneja. Nyt oli puristettava kaikki irti itsestä. Mutkan takaa kurvaus kohti maaliviivaa. Maalisuoralla otin loppukirin ja sainkin vielä ohitettua muutaman juoksijan. Joku mieskin tuntui lähteneen perässäni loppukiriin. Yhdessä ylitimme maaliviivan lopputuuletuksen kera.

Nyt muistin kaivaa juoksuvyöstä puhelimen esiin ja sammuttaa Sports Tracker sovelluksen, joka tikitti eteenpäin. Jes, olin juossut 10 km matkan aikaan 48.20 mihin olin ihan tyytyväinen. Kovempaakin olisin voinut juosta, mutta nyt oli tälläinen rennohko juoksu tunnelmasta nauttien. Juoksijoita tuli takanani tasaisena letkana maaliin. Otin muutaman kuvan maalialueelta ja sitten lähdin kävelemään eteenpäin etten jää muiden tukkeeksi. Saimme pienen Stadiumin muovipussin missä oli jo jotain eväitä valmiina. Pöydältä saimme ottaa banaanin ja mutkan takana jaettiin vielä alkoholittomat oluet. Otin muutaman mukillisin urheilujuomaa mitä oli pitkät pöydät täynnä. Nyt tarvitsi juomaa, että saa vähän takaisin juoksun aikana menetettyjä nesteitä.

Koukkasin esittelykojujen kautta, joista ajattelin vielä saavani maistiaisia. He olivatkin jo pakkaamassa tavaroitaan pois ja sain maistiaisten sijaan mukaani kokonaisia pulloja mantelimaitoa, kookosmaitoa ja urheilujuomaa. Tämä kävi minulle ihan hyvin vaikka erityisesti vihreää smoothieta olisin halunnut lisää. Se oli hyvää, mutta täytyy yrittää tehdä itse vastaavaa.


Nämä Alpron vihersmoothiet olivat herkullisia.


Maistiaiskoju


Esiintymislavalla oli menossa ensimmäisten juoksijoiden palkitseminen ja haastattelu. Nyt oli kuitenkin aika mennä varustesäilytystä kohti ennen kuin minulle tulee kylmä. Ovella hienosti ohjattiin minut naisten puolelle, kun ajatuksissani meinasin kävellä miesten perässä miesten puolelle. Siellä kassini odotti minua entisellä paikallaan. Vaihdoin vaatteeni kuiviin, hengähdin ja söin vähän eväitäni. Ovella minulta tarkistettiin, että käteen laittamani ranneke vastasi kassini ranneketta. Mitään ongelmia ei tullut ja hän sanoi, että mene vaan. Suuntasin askeleeni Kamppia kohti mistä bussini lähtisi. Minulla oli hyvää aikaa ehtiä bussiin, joten en pitänyt kiirettä.

Juoksu takana ja eväspussi tuli


Juoksijoille tarkoitetut jatkot olisivat olleet Allas Sea Poolilla, mutta sinne en enää jaksanut mennä. Olisi mennyt niin myöhäiseen ennen kuin olisin ollut kotona. Minulla menisi kuitenkin reilu kaksi tuntia kotimatkaan. Tämä riitti minulle aivan hyvin. Bussi oli ajallaan ja kotimatka meni hyvin musiikkia kuunnellen ja eväitä syöden. Olin kotona hieman ennen kahta yöllä. Tyhjensin kassista hikiset vaatteet pesuhuoneen lattialle, kävin pesulla ja kävin nukkumaan tyytyväisenä.

Minulla oli ollut kiva päivä. Onneksi tänään ei satanut juoksun aikana, kuten monena aikaisempana vuonna on satanut vettä. Ehdottomasti voin suositella tätä tapahtumaa muillekin ja varmasti näette minut lähtöviivalla myös ensivuonna. Tykkään tästä tapahtumasta ja tämä taitaakin olla suosikkitapahtumani. Järjestelyt toimivat hyvin ja juoksutunnelma pimeillä Helsingin kaduilla on ensiluokkaista.


Yöllinen Senaatintori ja juoksijoiden maaliin saapuminen

Nähdään taas jossain tapahtumassa ja muistakaa nauttia syksystä.

ps. minun seuraava tapahtumani on Espoon rantamaraton missä juoksen puolimaratonin.





sunnuntai 19. elokuuta 2018

Paavo Nurmi Marathon





Tällä kertaa en jaksanut stressata tämän tapahtuman takia. Luin osallistujan oppaan läpi, suunnittelin päivän aikataulun ja katsoin sopivan bussivuoron. Huomasin ilokseni, että pääsemme Samppalinnan maauimalaan ilmaiseksi juoksun jälkeen. Tarvitsin siis mukaani bikinit, pyyhkeen ja muut peseytymisvälineet mitkä onkin jo valmiina pienessä pussukassa ettei niitä tarvitse joka kerta pakata uudestaan. Pakkasin tarvittavat juoksuvaatteet vasta edellisenä iltana kassiin. Huolestuneena seurasin Turun säätiedotusta, joka lupasi lauantaille sadetta.

Sateen jälkeen tulee hyvä juoksusää. Toivottavasti emme kastu.

Perjantain ja lauantain välisenä yönä heräsin vähän ennen kuutta. Hieman taisi jännittää, kun en enää nukahtanut uudestaan. Seitsemän jälkeen alkoi satamaan vettä ihan kaatamalla, joten etsin puhelimen käteeni ja tarkistin säätiedotuksen. Sateen piti loppua ennen tapahtuman alkua. Pyörin hetken sängyssä levottomasti, jonka jälkeen päätin nousta ylös. Pukeutua, syödä ja tarkistaa vielä, että kaikki tarvittava on mukana kassissa. Lisäsin kassiini sateenvarjon ja etsin pitkät housut ja pitkähihaisen paidan. Ulkona näytti viileälle enkä voisi lähteä liikenteeseen toppi ja sortsit päälläni. Vaihtokengät laitoin jalkaani ja lenkkarit kassiin ettei lenkkarit olisi aivan märät jo ennen lähtöä.

Lähdin kävelemään bussipysäkille mukamas ajoissa. Pysäkille saavuttuani bussi jo näkyikin puiden takaa. Yllätyksekseni bussi oli kerrankin ajoissa ja oli hyvä etten myöhästynyt. Joku muukin vielä kiirehti perässäni. Tähän ei olla selvästikään totuttu, mutta hyvä näin. Turkuun saavuimme aikataulun mukaisesti ja jäin pois kyydistä Tuomiokirkon pysäkillä, josta on lyhyin matka tapahtumapaikalle.

Jalkakäytäville oli jo pystytetty aitoja ja nauhoja merkiksi juoksureitistämme, joka tulisi Tuomiokirkolle asti. Nyt kadut eivät olleet täynnä markkinakojuja kuten aikaisempina vuosina. Ennen Paavo Nurmi Marathon ja Keskiaikaiset markkinat ovat sattuneet samalle viikonlopulle, mutta nyt juoksutapahtumamme ajankohtaa oli siirretty yli kuukaudella eteenpäin. Juoksutapahtuman ajankohdan muutoksesta tuli jo alkutalvesta kirje kaikille, jotka olivat jo tapahtumaan ilmoittautuneet. Saimme vaihtoehdoiksi tyytyä kohtaloon, rahat takaisin tai vaihtaa osallistumisen johonkin muuhun Juoksuaika-tapahtumaan. Olin harmissani muutoksesta, mutta annoin asian olla. Olin tykännyt juhannuksen jälkeisestä juoksutapahtumasta, mutta nyt tämä siirtyikin elokuun puolenvälin jälkeiselle viikonlopulle. Järjestäjän mielestä muutoksen myötä elokuun loppu sopisi paremmin suomalaisten ja kansainvälisten osallistujien kalentereihin.

Ilma oli kohtuullisen viileä aamuyön sateen jälkeen. Turussakin oli tiet vielä hieman märkiä, mutta onneksi enää ei satanut. Tapahtumapaikalle tultuani rakennuspuuhat olivat vielä kesken. Miehet pystyttivät lähtökaarta, naiset valmistelivat juomapistettä ja kuka teki mitäkin. En kuitenkaan ollut ensimmäisten joukossa paikanpäällä vaan oli paikalle saapunut jo muitakin juoksijoita.  Tapahtumapaikka oli siirtynyt viereisestä rakennuksesta teatterin tiloihin ja laukkujen säilytys oli teatterin takana eikä stadionin rappusilla kuten edellisinä vuosina on ollut.  Nyt laukut eivät enää olisi suojassa sateelta vaan taivasalla. Infokirjeen mukaan järjestäjältä saisi muovipusseja tarvittaessa. Itse olin ottanut isomman muovipussin laukkuuni mukaan, koska minun urheilukassini ei olisi normaaliin muovipussiin mahtunut.

Teatterin eteisessä oli muutamia esittelijöitä mainostamassa ensi vuoden tapahtumia. Joku yritti houkutella minua fustratunnille 20 euron hintaan. En kuitenkaan tähän tarjoukseen ajatellut tarttua. Fustra ei oikein ollut minun juttuni, kun kerran aikaisemmin olen ollut kokeilemassa kyseistä tuntia. Viereisestä kojusta nappasin mukaani lapun missä oli alennuskoodi ensi vuoden Helsinki Running dayn tapahtumiin. Yläkerrasta sai osallistujamateriaalit eli kilpailunumeron hakaneuloineen. Jonoa ei onneksi ollut vaan sain kävellä suoraan tiskille ja pyytää omalla juoksunumerollani oman kirjekuoreni. Yläkerrassa oli myös Stockmannin kisakauppa. Kokeilin muutamia kenkiä, mutta oikeita kokoja ei enää ollut jäljellä. Myös Suunnon kellojen esittelijä sanoi myytävien kellojen menneen jo eilen eikä hänellä ollut enää kuin yhtä mallia. Vaatteita näytti olevan vielä sekalainen seurakunta, mutta mitään en löytänyt tällä kertaa. Stockmannin hinnat ovat alkujaankin korkeita ja vaatteiden hinnat olivat minusta vieläkin aika kovia vaikka monista tuotteista juoksijat olisivat saaneet jopa -40 % alennusta.

Testasin tällaisia kenkiä. Ihan uusi tuttavuus minulle.

Paitoja jaettiin eteisessä. Ensin oli miesten paidat ja sitten naisten. Myöskään tässä pisteellä ei ollut tähän aikaan pahempaa ruuhkaa. Muutama muu juoksija oli valitsemassa omia paitojaan. Paidakseni valitsin xs- koon vaikka paitoja jakanut nainen sanoi paitojen olevan aika pientä kokoa. Epäröin hieman, että pitäisikö minun sittenkin ottaa s-koko. Sain luvan kokeilla paitaa ja totesin pienimmän paidan olevan minulle hyvä.

Jännittää


Seuraavana suuntasin vessaan, joka olikin aika tilava eikä jonoa ollut. Jotkut vaihtoivat vaatteitaan täällä vaikka varsinaiset pukuhuoneet olisivat olleet stadionilla vanhaan tuttuun tapaan. Sinne olisi kuitenkin hieman matkaa ja tässä oli ihan hyvä vaihtaa vaatteita. Jäin itsekin vaihtamaan paitani ja laittamaan juoksulenkkarit jalkaan. Päätin juosta tapahtumapaita päällä, koska paita oli kivan värinen ja ihan kohtuullisen hyvä päällä.

Täytin numerolapun taakse omat henkilötietoni ja laitoin lapun kiinni paitaan. Nyt lähdin etsimään missä Kestävyyttä pintakaasulla 24/7 -juoksijat ovat. Viimenään löysin heidät ja olin heidän kanssaan noin vartin. Tämän jälkeen piti lähteä etsimään tavarasäilytystä, jossa olikin harmikseni pitkät jonot. Tässä meni tovi jos toinenkin ennen kuin sain kassini säilytykseen. Ennen tavarasäilytyksessä ei ole ollut tälläisiä jonoja, mutta toivottavasti järjestäjä ottaa tästä opikseen. Tietysti se oli hyvää ettei nyt tarvinnut kävellä Paavo Nurmi stadionille asti viemään tavaroita, koska tavarasäilytys oli teatterin takana olevalla parkkipaikalla. Viimenään sain kynän ja tarralapun mihin jokainen merkitsi oman juoksunumeronsa. Kassin sai itse heittää aidan yli, josta ne järjestettiin oikeille paikoille myöhemmin. Varmasti järjestäjäkin huomasi että jonot venyvät liian pitkiksi. Alkuverryttely oli jo alkanut ja nyt minun piti ehtiä vielä vessaankin. Bajamajoihin oli myös pitkät jonot ja tämän takia myöhästyin kokonaan alkulämpästä. Minun täytyi mennä ryhmittymään lähtöön. Tällä kertaa olikin kaksi kaistaa, joista teatterin puoleiselle kaistalle opastettiin puolikkaan juoksijat ja joen puoleiselle kokonaisen maratonin juoksijat. Ryhmittäydyin teatterin puolelle, koska olin ilmoittautunut puolimaratonille.

Nyt esiteltiin jänikset, jotka tulivat Vauhtisammakon juoksukoulusta. Mietin ryhmittäydynkö 1.45. vai 1.50. jäniksen luokse. Nopeampia jäniksiä ei tällä kertaa ollutkaan. Jotkut pomppivat aitojen ylitse päästäkseen lähtöalueelle. Ehkä hekin olivat jääneet liian pitkäksi aikaa vessajonoon tai tavarasäilytyksen pitkiin ja hitaisiin jonoihin. Kello alkoi lähestyä kahtatoista, jolloin lähtömme tapahtuisi. Tein itsekseni muutamia venytyksiä, koska viralliseen alkulämmittelyyn en ehtinyt yllättävän pitkien jonojen takia.

Viimenään pyssy pamahti lähdön merkiksi ja säntäsimme matkaan. Reitti lähti teatterilta tuomiokirkon sillalle asti, jossa teimme u-käännöksen ja jatkoimme matkaamme joen toista puolta kohti satamaa. Ihmisiä oli kerääntynyt katsomaan lähtöämme, joka oli kiva juttu. Jotkut tuntuivat kauhistelevan meidän menoa ja toiset kannustivat iloisesti. Satamassa oleva juomapiste oli hieman sekava, koska juomia oli kahdella puolella. Varsinkin vasemmalla ollut pöytä oli sijoitettu oudosti ja järjestäjät joutuivat ohjaamaan juoksijoita takaisin oikealle reitille. Ehkä tämä vasemman puoleinen pöytä olisi pitänyt ottaa pois käytöstä menomatkalla tai laittaa enemmän keiloja ja nauhoja oikean juoksulinjan merkitsemiseksi. Siellä se juomapisteen nainen juoksi milloin kenenkin juoksijan perässä yrittäen huitoa oikealle reitille.


Reitti kulki Aurajoen rantoja pitkin

Sillan ylitys ja matkamme jatkui Ruissaloa kohti. Juoksimme autotiellä, josta toinen kaista oli varattu juoksijoille ja toinen autoilijoille. Tälle osuudelle sattui muutama pitkä ja loiva nousu. Matka taittui hyvin eikä jaksamisen kanssa ollut ongelmia. Juoksin omaa juoksuani. En lähtenyt minkään jäniksen perään juoksemaan, koska tämä ei ole minulle oikein sopinut. Jatkuvasti saa pelätä ettei joku huitaise kyynärpäällä suoraan naamaani tai sitten askelia joutuu sovittamaan muiden menoon. Pitää varoa ettei tallo muiden varpaille tai tule itse jäädyksi muiden alle. Helpompi juosta omaa tahtia kuin kauheassa sumpussa.

Kohta pellon toisella puolella näkyi, kun juoksijoiden kärkipää meni jo maalia kohti. Reitti kääntyi takaisin kaupungin suuntaan. Huomaan pellolla hurjaa vauhtia poukkoilevan kauriin. Se tuli suoraan minua kohti ja yritti päästä juoksijoiden välistä takaisin metsään. Ressukka oli ihan paniikissa eikä löytänyt sopivaa väliä mistä olisi päässyt pois pellolta. Varmasti oli ahdistava tilanne, kun kaikkialta ympäriltä kuuluu juoksijoiden tasainen töminä. Juoksijoita meni kuitenkin tasaisena letkana parin metrin välein. Pysähdyin ja yritin antaa kauriille tilaa, että se olisi päässyt pois välistämme. Pelkäsin jo, että kohta kauris syöksyy päällemme ja jään kauriin jalkoihin juostessani. Olisihan tämä ollut koominen tilanne. Pääsin kuitenkin etenemään ja kauris jäi sinne pellolle poukkoilemaan. Toivottavasti se löysi sopivan raon mistä olisi mahtunut menemään rauhallisemmalle seudulle. Eipä ole tällaistakaan tilannetta tullut ennen vastaan. Tuskin ikinä tulen näkemään niin läheltä elävää metsän eläintä. Matkaa välissämme ei ollut kuin muutama metri.

Nyt jalkakäytävä meni metsän läpi, joka on minusta kiva osuus reitistä. Pian asfaltti muuttui hiekkatieksi ja tuli juomapiste. Otin tapani mukaan mukillisen urheilujuomaa, jonka join kävellessäni. Sitten taas takaisin juoksuvauhtiin ja matka jatkui rantoja pitkin keskustaa kohti. Vieläkään juoksu ei tuntunut yhtään pahalle vaikka olimme jo ylittänyt yli puolen välin. Joku oli tehnyt juoksijoita varten pienen suihkun, mutta vesi tuntui katoavan tuulen mukana taivaan tuuliin eikä siitä montaa tippaa iholleni osunut. Aurinko paistoi kirkkaalta taivaalta, mutta tuuli vilvoitti kivasti eikä sää tuntunut liian kuumalle. Tietysti juostessa tuli hiki, mutta on sitä kuumemmallakin ilmalla juostu. Nyt oli ihan hyvä juoksusää. Muutamia vesilätäkköjä oli vieläkin reitillämme joita yritin väistellä mahdollisuuksien mukaan.

Ruissalon silta häämötti edessä ja samat kannustajat olivat koirineen sillan edustalla mitkä olivat menomatkallakin. Sitkeästi he siinä jaksoivat seisoa ja kannustaa meitä. Joku vanhempi mies tulee sillalla vastaan juoksijoiden reitillä ja on vasta menossa Ruissalon suuntaan. Näytti hänellä juoksunumero olevan rinnassa, joten kyllä hän juoksukisassa on mukana. Mietin miten siinä on sitkeä papparainen vaikka varmasti hän olisi viimeisten joukossa. Hän eteni varman oloisesti hitaan hölkän tahtiin.

Sillan jälkeen satama-alueelle tultaessa oli juomapiste mistä sai vettä, urheilujuomaa, rusinoita ja suolakurkkuja. Minusta ruoka ei kuulu lenkille ja päätin tyytyä pelkkään urheilujuomaan. Heti lenkin jälkeenkään ei tee mieli syödä mitään saati sitten lenkillä. Hyvä tietysti, että näitä oli tarjolla ja varsinkin maratonarit voivat ilahtua näistä tarjoiluista. Itse pärjään kyllä maaliin asti syömättä mitään. Satama-alueella haisi pahalle ja yritin olla haistelematta ja ajattelematta asiaa sen enempää.

Reitti meni Turun linnan ohi ja Suomen Joutsenkin sattui reitillemme. Nyt reitti meni Aurajoen rantaa pitkin tuomiokirkolle asti. Muutamia kymmenen kilometrin juoksijoita tuli selkä edellä vastaan. He olivat lähteneet 20 minuuttia meidän lähtömme jälkeen eli kärkipään juoksijoiden pitäisi olla jo maalissa. Hitaimmat olivat vielä meidän seassamme juoksemassa maalia kohti. Kahviloiden ja ravintoloiden terasseilla oli ihmisiä kannustamassa meitä viimeisien kilometrien matkallamme. Oli kivaa juosta joen rantaa pitkin. Tykkään siitä tunnelmasta, joka Turussa on. Jalkani jaksoivat vielä hyvin ja juoksu tuntui kevyehkölle. Ajattelin kuitenkin, että aikani ei tule olemaan mikään kovin hyvä. Kuulen juoksevan pariskunnan juttelevan keskenään mahdollisesta ajasta jolloin saapuvat maaliin. He puhuivat että heidän aikansa tulee olemaan ainakin 1.59. Olen vähän pettynyt ja mietin olenko todella juossut niin hiljaa. Jatkan matkaani heidän ohitseen. Käännyn Tuomiokirkkosillalle ja sitten kurvaan  joen toista puolta takaisin teatterille. Nyt maaliin ei olisi enää pitkä matka. Yritän kiristää tahtiani ettei aikani painuisi yli kahden tunnin. Sitten olisin ihan pettynyt itseeni. Juoksu tuntui kuitenkin kohtuullisen kevyelle ja voimia tuntui riittävän. Ohittelin muita ja kiiruhdin maalia kohti. Kuulutukset alkoivat kantautua korviini, ihmiset kannustivat, joten laitoin töppöstä toisen eteen.

Hetken kuluttua maali alkoi näkymään ja kiihdytin vauhtiani entisestään. Aina pitää ottaa pieni loppukiri itsensä kanssa ja yrittää vielä päästä muutamasta juoksijasta ohi ennen maaliviivan ylittämistä.  Kädet ylös ja maaliviivan ylitys. Mietin näinkö oikein mitä maalialueella oleva kello näytti ajakseni. Kellon mukaan aikaa oli mennyt 1.48 ja jotain. Eikö aikaisemman pariskunnan puheet pitäneetkään paikkaansa vai olinko kuullut väärin. Väliäkö sillä, mutta nyt olin aikaani tyytyväinen. Kaivoin vielä puhelimen juoksuvyöstäni ja pysäytin Sports Trackerin. Kyllä se tosiaan paikkaansa piti. Olin juossut puolimaratonin aikaan 1.48.51 ja sijoitukseni oli naisten yleisessä sarjassa 23. Nyt olin ihan tyytyväinen aikaani vaikka ei tämä nopein juoksu ollutkaan. Olemattomilla treeneillä ja ilman repimistä tämä oli ihan hyvä aika itselleni. Toivottavasti pääsen tässä syksyn tullen takaisin lenkkipoluille niin ensi vuodelta voi odottaa parempia aikoja.


Mitali kaulassa jonottamassa eväskassia.

Heti maalin jälkeen oli juomapiste mistä join muutaman mukillisen urheilujuomaa, jonka jälkeen lähdin kävelemään eteenpäin. Sain mitalin kaulaani nuorelta pojalta. Hän onnitteli minua ja kiitin häntä onnitteluista. Metalliset aidat johdattivat minut eteenpäin ja vastaan tuli eväsjono. Hetken jonotettuani sain muovipussin, jonne voisin eväät kerätä. Pidin pussia auki ja annoin muiden täyttää pussini. Sain mm. banaanin, juomaa, tomaatteja, palasen kurkusta, erilaisia juomia ja patukoita. Eväskassimme näytti runsaalle, kuten tässä tapahtumassa on aina ollut. Kivaa saada hyvät eväät niin ei tarvitse heti lähteä etsimään ruokapaikkaa. Voi rauhassa fiilistellä tapahtuma-alueella ja seurata muiden maaliintuloa. Seurasin mm. miten maratonareiden ensimmäinen juoksija saapui maaliin kovien hurrausten saattelemana.


Tämä oli minun viides puolimaraton Paavo Nurmi Marathonilla

Lähdin hakemaan kassiani säilytyksestä. Laukkujen hakeminen vaikutti vähän sekavalle eikä kunnollisia jonoja ollut missään. Kaikki oli levittäytynyt aidan ympärille huudellen missä kenenkin kassi oli. Laukkujen hakemisessa ei mennyt niin kauaa kuin viemisessä, mutta ehdottomasti järjestäjällä on parantamisen varaa tässä heille uudessa tavassa säilyttää laukkuja. Samanlainen systeemi on ollut Helsingin suurissa juoksutapahtumissa käytössä ja minusta siellä järjestely on toiminut ihan hyvin. Selvästi nyt olisi tarvittu selkeät jonot ja enemmän porukkaa aitauksen sisäpuolelle viemään ja hakemaan laukkuja.

Oman laukun saatuani nousin mäen ylös kohti Samppalinnan maauimalaa minne pääsimme ilmaiseksi. Olisimme saaneet ottaa mukaamme myös yhden seuralaisen, mutta ei minulla sellaista ollut. Saimme pukukaappien avaimet jo uimalan ulkopuolella mikä oli hyvä systeemi. Ei tarvinnut jonottaa kassalla vaan pääsimme kävelemään suoraan porteista sisään. Pukuhuoneessa oli aikamoinen vilinä. Löysin kuitenkin sopivan ison kaapin minne sain jättimäisen kassini ja muut tavarat mahtumaan. Pieneen lokeroon ne ei olisi mahtuneetkaan. Myös suihkuihin joutui jonottamaan, koska naisia oli aika paljon ja lisää tuli jatkuvasti.

Päätin mennä ulos, mutta en ajatellut mennä uimaan. Menin syömään saamiani eväitä, nauttimaan aurinkoisesta päivästä ja kivasta päivästä. Ilma tuntuikin yllättävän viileälle, joten söin eväitäni pyyhkeeseen kääriytyneenä. Vasta myöhemmin muistin, että juoksijoille olisi tarjolla ilmainen hieronta. Keräsin tavarani muovipussiin ja liityin muiden jatkoksi jonon päähän. Jonot etenivät varsin hitaasti, mutta eteni kuitenkin. Harmittelin etten muistanut hierontoja aikaisemmin, jolloin jono olisi saattanut olla lyhyempi. Eihän tässä mikään kiire onneksi ollut. Musiikki soi ja aurinko paistoi.

Jonottaessani huomasin kuinka yksi mies söi pasta-ateriaa. Meille juoksijoille tosiaan oli järjestetty mahdollisuus ostaa pasta-annos uimalan kahvilasta. Vaihtoehtoina olisi ollut Pasta Carbonara ja tomaattinen kasvispasta. Näistä olisin ottanut ehdottomasti tomaattisen kasvispastan, mutta en kuitenkaan tilannut annosta etukäteen. Mietin, että jos sää on oikein viileä niin en ei ole kiva syödä annosta ulkona sateessa. Annoksen hinta olisi ollut paikanpäältä ostettuna 10,50 euroa eli aika arvokas mielestäni. Euron olisi säästänyt mikäli annoksen olisi tilannut etukäteen. Näitä pasta-annoksia en nähnyt kuin tällä yhdellä miehellä. Kiva ajatus, mutta joku tässä ei nyt oikein toiminut. Tosin meidän eväskassit oli niin runsaat, että jo niiden avulla pärjäsi pitkälle.

Runsas eväskassimme

Viimenään pääsin hierottavaksi ja se kesti noin 5-10 minuuttia. Kivaa, että tällainen palvelu tarjotaan juoksijoille. Hieronnan jälkeen menin takaisin nauttimaan aurinkoisesta päivästä. Nyt ilma aurinko tuntui lämmittävän mukavasti. Oliko ilma lämmennyt tällä välin vai saiko hieronta veren kiertämään? Nyt altaan reunalla oli kiva makoilla ja kuunnella musiikkia. Dj oli tullut meitä viihdyttämään mikä oli kivaa. Ihmiset uivat ja pulikoivat vedessä, mutta minä pysyttäydyin edelleen turvallisesti kuivalla maalla. Uimaan en uskalla lähteä heti juoksun jälkeen. Pelottaa, jos kramppi iskee kesken uinnin ja sitten ei hyvää seuraa. Kello läheni kuutta, joten päätin siirtyä peseytymään. Nyt suihkutiloissa oli väljää eikä ruuhkaa ollut enää. Sain saunottua, peseydyttyä ja pukeuduttua ihan rauhassa. Olin uimalalla puoli seitsemään asti eli aika monta tuntia.


Kaunis ja aurinkoinen ilta

Lähdin kävelemään keskustaa kohti ja kävin syömässä. Kyllä ruoka maistuikin pitkän päivän jälkeen. Ruokailun jälkeen kävelin vielä kaikkien kantamusten kanssa Tuomiokirkon pysäkille. Ihmettelin miten kaupungilla olikin niin paljon porukkaa liikenteessä, mutta se selvisi viimenään. Täällä oli jotkut kaljafestarit nimeltään Suuret Oluet- Pienet Panimot 2018. Ihmiset jonottivat tapahtuma-alueelle, joka näytti olevan ääriään myöden täynnä. Ilmankos ihmiset istuivat joen rannassa pussikaljalla. Pääsin bussilla kotiin ongelmitta, heitin vaatteet pesuun, söin iltapalan, venyttelin ja kävin nukkumaan. 


Turussa oli myös muita tapahtumia

Tykkäsin tästä tapahtumasta tosi paljon ja varmasti menen uudestaankin. Itseasiassa ilmoittauduin jo ensi vuoden tapahtumaan. Toivottavasti nähdään viimeistään ensi vuonna.

Juoksemisiin....