Meripäiväjuoksu

Vaatekaapin järjestelyä

Pari viikkoa sitten minun oli pakko järjestellä vaatekaappiani, koska urheiluvaatteet eivät enää jostain kummallisesta syystä meinanneet mahtua hyllyille. Samalla innostuin levittämään lattialle kaikki juoksutapahtumista saamani paidat. Osaltaan nämä selittävät sen miksi vaatteet meinaavat tippua hyllyiltä. Kuvassa olevien paitojen lisäksi ainakin neljä olen jättänyt mökillemme ja yhden annoin äidilleni. Näiden lisäksi olen osallistunut myös moneen muuhun tapahtumaan, jossa ei ole paitoja jaettu. Juostavat matkat ovat olleet 5 km - 21 km. Ehdottomasti suosikkini on Midnight Run, jonne olen tänäkin vuonna menossa. Se on kiva tapahtuma hyvän tunnelman puolesta. On hienoa juosta illan hämärtyessä konserttien, sambaajien, kynttilöiden, valopisteiden yms. viihdykkeiden ohi. Sitä tapahtumaa voin ehdottomasti suositella kaikille mikäli jaksaa 10km juosta, mutta siitä kuulette lisää syyskuussa. Minulle sopivat parhaiten pitkät matkat, koska juoksen aina samaa vauhtia. En ole mikään nopea juoksija, mutta pitkällä matkalla kuitenkin kohtuullisen hyvä treenimääriin nähden.Tästä johtuen lähes kaikki paitani ovat puolimaratoneilta Midnight Runin paitoja lukuunottamatta.

2013-2016 vuosilta kertyneitä kisapaitoja

Minulla oli heinäkuussa viikko kesälomaa, jonka aikana minun piti lähteä ystäväni kanssa Valasrannan tanssileirille harjoittelemaan paritansseja. Ystäväni ei kuitenkaan lähtenyt mukaani ja leirireissu peruuntui. Mieleni teki lähteä tanssimaan jonnekin, mutta muita tapahtumia en löytänyt vaikka kuinka yritin etsiä. Pari päivää olin kotona ja päätin lähteä Turkuun M&M kuntotaloon zumbaan. Tänne olin saanut lahjakortin pari viikkoa sitten juostulta Paavo Nurmi Maratonilta. Kyseistä kuntotaloa voin lämpimästi suositella muillekin. Niin hienoissa tiloissa en ole ennen vaihtanut vaatteitani. Tämä oli kivaa luksusta treenaamisen yhteyteen.

Tyylikkäästi sisustetut pukuhuoneet

Kuulen zumban kutsuhuudon

Meripäiväjuoksu

Zumbatunti helpotti oloani vain hetkeksi, joten jotain muutakin piti keksiä. Päätin ilmoittautua Kotkassa Meripäivien yhteydessä juostavaan Meripäiväjuoksuun. Ilmoittautuminen sisään, bussiliput ja junaliput tilaukseen. Ilmoitus vanhemmilleni, että tulen mökillemme maanantaina, kun juoksu oli torstaina. Mökiltämme on lyhyempi matka Kotkaan, joten päätin lähteä sinne. Pari päivää rentouduin mökillämme ja yritin hillitä itseni etten lähtenyt minnekään tanssimaan, kuten yleensä menen myös reissussa ollessani. Lenkkeilimme isäni koiran Nipan kanssa. Nipa on 7- vuotias mäyräkoira, mutta jaksaa pienestä koostaan huolimatta yllättävän hyvin minun mukanani. Nipa on metsästyskoira, joten lenkit kanssani ovat hyvää treeniä tulevaan metsästyskauteen. Yleensä käymme aamulenkillä ennen kuin aurinko alkaa lämmittää liian kuumasti ja illan viiletessä lähdemme heittämään iltalenkin. Lenkkimme pituudet vaihtelevat 5-12 km välillä, jotka juoksemme tai kävelemme molempien fiiliksen mukaan. Välillä koiraa ei huvita yhtään juosta, joten tässä tapauksessa on parempi suosiolla kävellä kuin raahata vastahakoista koiraa perässään väkisin. Tietysti lenkit ovat hitaampia kuin yksin juostessani, koska matka sisältää lukuisia pissataukoja. Toisaalta tämä on hyvä myös minulle, kosta yksinäni juostessa en malta juosta tarpeeksi hiljaa vaan juoksen niin lujaa kuin vain jaksan.

Viimenään koitti torstai aamu ja heräsin puhelimen herätykseen. Juoksuvaatteet päälle, aamupalaa naamaan, eväät ja vaihtovaatteet mukaan ja sitten nenä kohti Kouvolan juna-asemaa. Päätin mennä junalla Kotkaan meripäivien takia niin ei tarvitse stressata ajamista tai parkkipaikkojen löytymistä. Junien aikataulu ei ollut kaikista paras juoksuani ajatellen, joten jouduin menemään Kotkaan vähän turhankin ajoissa. Kiertelin meripäivien kojuja ja istuskelin Sapokassa syömässä banaanin ja muutaman äitini paistaman pienen karjalanpiirakan. Lähtö oli vasta yhdeltä, joten vähäisellä aamupalalla en olisi iltaan asti pärjännyt. Lähdin raahaamaan matkalaukkuani kisapaikalle, josta hain juoksupaitani ja numerolapun.

Juoksupaikkaa kohti

Alkujumpan jälkeen pinkaisimme matkaan. Tykkään meripäiväjuoksusta, koska saarella on paljon ihmisiä kannustamassa Meripäivien takia. Mieltä lämmittää myös yksityisten kotkalaisten asukkaiden osallistuminen juoksutapahtumaan. Reitti kulkee osittain läheltä pihoja, joten asukkaat ovat tulleet kadun varteen puutarhaletkun kanssa kastelemaan juoksijoita. Muutama lapsi oli kukkasumuttimet kädessä ruikkimassa juoksijoiden päälle vettä ja hauskaa näytti heilläkin olevan, kun kerrankin sai luvan kanssa muita kastella. Myös ylimääräisiä juomapisteitä ja märkiä sieniä on asukkaiden toimesta reitin varrella ollut hyvää kannustusta unohtamatta. Muutaman läpsynkin onnistuin antamaan käsi ojossa reitin varrella olleelle lapselle. Kuvista päätellen en kyllä kaikkia nähnyt, kun katse oli ilmeisesti liian kauas ja pyrkimys eteenpäin.

Merellisissä maisemissa juostiin auringon paistaessa.

Juoksu sujui kuumasta ilmasta huolimatta suhteellisen kevyesti viimeisille kilometreille osuneita mäkiä lukuunottamatta. Muita puolimaratonia juoksevia naisia en ollut nähnytkään juoksuni aikana, joten mietin juostessani monesko mahdan olla. Muutamia miehiä ohittelin ja taisi muutama mennä alkumatkasta minusta ohikin. Yleisö kannustikin minua laittamaan tossua toisen eteen huutamalla "hyvä, juokse ne miehet kiinni". Viimeisten kilometrien mäet ja lukuisat jyrkät käännökset ottivat voimille ja yksi nainen meni ohitseni. Tiesin, että korkeintaan toinen olen maalin lähestyessä. Maalissa selvisi, että olin naisten sarjassa puolimaratonin kolmas. Olin iloinen tästä ensimmäisestä puolimaratonin pokaalista vaikka minulle nopein juoksu tämä ei ollutkaan. Onnistunut juoksu ja kiva päivä kuitenkin.

Ensimmäinen puolimaratonin pokaali

Tapahtuman puolesta juoksun jälkeen oli tarjolla vain kurkkua, tomaattia ja urheilujuomaa. Tämä oli pieni pettymys, mutta osasin tähän jo varautua. Istuin hetken keräämässä voimia kisapaikan katsomossa, hain tavarani pukuhuoneesta ja lähdin minun omaan uimahalliin eli Katariinan uimalaan. Tänne pääsin ilmaiseksi juoksunumeroa näyttämällä. Otin eväät kassistani ja menin hetkeksi ulos istumaan ja syömään eväitäni. Aurinko paistoi lämpimästi, joten täällä maauimalassa olisin voinut istua pidempäänkin eväitä syöden. Huomasin kuitenkin ajan juoksevan, joten minun oli lähdettävä täältä sillä halusin ehtiä katsomaan Meripäivien avajaisparaatia. Hetken odotin kadun varressa ennen kuin paraati lähti liikkeelle. Paraati oli jälleen hyvin monipuolinen ja viihdyttävä. Koko paraatin mentyä ohitseni kiiruhdin Pasaatiin ostamaan salaatin itselleni, jonka voisin syödä junassa. Niin oli kiireinen päivä etten edes kunnolla ehtinyt syömään missään välissä, mutta evääni pelastivat onnistuneen päivän. Aamujunalla Kotkaan ja viimeisellä junalla takaisin kohti Kouvolaa, joten pitkä päivä tuli minulle.

Montaa päivää en malttanut olla paikallani, joten päätin lähteä Helsinkiin tanssimaan latinissimo tunnille ja täältä kotiin. Junaliput olivat loppuunmyydyt, koska monella muullakin päättyi heinäkuun lopussa lomat. Onneksi onnibussilla pääsin Helsinkiin. Olen löytänyt Helsingistä mahtavan tanssiopettajan, jonka tunneilla tykkään käydä. Tanssimme kaksi tuntia lattareita ja tästä jatkoin matkaani kotiin. Illalla kotiin päästyäni mietin, että jotain olisi ennen Midnight Runia keksittävä. Olin jo vähän ajatellut ilmoittautuvani Helsinki Street Runiin, mutta en ollut sitä saanut aikaiseksi. Perjantaina aamulla herätessäni ja nopeasti Facebookin läpi selatessani huomasin TakomoRunnersin kyselevän innokkaita juoksijoita tähän tapahtumaan. Unenpöpperössä huomasin ilmoittautuvani halukkaaksi ja myöhemmin aamulla sain ilmoituksen pääseväni mukaan. Asiaa ei siis tarvinnut enempää miettiä.

Helsinki Street run 

Seuraava juoksutapahtumani on siis Helsinki Street Run, jossa juoksen TakomoRunnersia edustaen. Kovin paljoa minulle ei jäänyt aikaa valmistautua tähän tapahtumaan, koska juoksu on jo vajaan viikon päästä. Parempi nyt vaan ottaa rauhallisesti ja kerätä voimia ensi viikonloppuun. Tässä vaiheessa on turha lähteä yrittämään pitkiä lenkkejä, koska se koituisi vain kohtaloksi. Tanssikunnolla lähden juoksemaan ja katsotaan sitten ensi viikolla mihin se riittää. Mielenkiinnolla lähden tähän tapahtumaan mukaan, koska tämä järjestetään nyt vasta toista kertaa enkä viime vuonna tänne ehtinyt. Uskokaa tai älkää niin edes minä en joka paikkaan ehdi vaikka kuinka haluaisin. Tämä tapahtuma järjestetään Helsinki City Maratonin ja lapsille järjestelyn Chiquita Minimarathonin yhteydessä, joten ihan pienestä tapahtumasta ei ole kyse vaikka tähän juoksuun otettiin mukaan vain 1 500 nopeinta ilmoittautujaa. Mielenkiintoisen tästä tapahtumasta tekee se, että tässä tapahtumassa kaikkien tulee pitää kisapaitaa päällään juoksun ajan. Minusta on kiva, että kaikilla on samanlainen paita päällä juoksun ajan. Varmasti vaikuttava näky katsojankin silmin, kun kaikilla juoksijoilla on samanlainen juoksupaita. Tietysti tuttujen tunnistaminen voi olla haasteellisempaa, mutta toivottavasti ne löytyy. Ja toisaalta on kiva saada kannustushuutoja myös vierailta ihmisiltä. Matka on 17 kilometriä ja reitti kiertää maratonin toisen kierroksen, joten lähes maratonareita ollaan kaikki. Meidän lähtömme on vasta 45 minuuttia maratonareiden jälkeen, joten luultavasti saamme kuitenkin rauhassa juosta ilman ylimääräistä ruuhkaa. Perjantaina haen hienon kirkkaankeltaisen kisapaitani kisaexposta Kisahallilta ja lauantaina sitten juostaan. Toivottavasti aurinko loistaa kilpaa paitamme kanssa ja säästymme pahemmilta sadekuuroilta. Ensi viikolla saatte kuulla lisää tästä tapahtumasta ja siitä miten juoksuni sujui.

Helsinki Street Run juostaan ensi lauantaina

Tänään aamulenkkini keskeytti ukkoskuuro, joten nyt lähden heittämään iltalenkkini paremmalla onnella. Lämpimällä säällä kesäsateessa oli kiva juosta, mutta ukkosen jyrinä sai töppösiin vauhtia ja suuntaamaan suorinta tietä kotiin. Kuulemisiin...

Jouduin ukkoskuuron keskelle