Iitti-hölkkä

Viikko sitten olin ollut juoksemassa Kotkassa puolimaratonia ja nyt jo olin unohtanut kaikki ei enää ikinä lupaukset. Jalatkaan eivät olleet kipeät ja juoksukisaan osallistuminen houkutteli. Viereisellä paikkakunnalla järjestettiin 6. Iitti- hölkkä torstaina 2.8.2018. En ollut koskaan aiemmin osallistunut tähän kisaan, joten nyt ajattelin lähteä kokeilemaan. Tapahtuma on osa hölkkäkuninkaalliset- osakilpailua. Aiempien vuosien tulosten perusteella mukana oli ollut koviakin juoksijoita, mutta päätin liittyä joukkoon.

Pakkasin juoksutavarat kassiin, heitin kassin autoon ja lähdin ajamaan Kausalan ravilinnaa kohti, jossa tapahtuma järjestettiin. Jälki-ilmoittautuminen päättyi kello 17.30, joten tähän tavoittelin. Vaihtoehtoina oli 5 km ja 10 km matkat, joista valitsin 10 km matkan. Lisäksi oli lapsille lyhyempiä matkoja, joissa kierrettiin ravirataa ympäri. Tapahtumapaikalle päästyäni mietin ilmoittaudunko hölkkäsarjaan vai naisten yleiseen. Tapahtuman järjestäjät suosittelivat minulle yleistä sarjaa, joten tähän myös päätin ilmoittautua.

Tapahtumapaikka oli Ravilinnalla.

Paikanpäällä ei ollut kauheasti porukkaa, joten naisten vessajonokaan ei ollut aivan mahdoton. Selvisimme hyvin yhden vessan avulla. Myös suihkutila näytti olevan pukuhuoneen yhteydessä. Tällä kertaa olin autolla liikenteessä, joten vein tavarani autoon juoksun ajaksi. Lähdin etsimään paikkaa mistä juoksumme lähtö tapahtuu. Juoksijat seisoskelivat puiden varjossa, koska ilta oli aurinkoinen ja lämpöä riitti vieläkin.

Odottavan aika on pitkä. Kuva: Juha Niemi

Viimenään kello löi 18.30 ja pääsimme matkaan. Reitti kiersi urheilukentän ympäri, josta jatkoimme matkaamme asfalttia pitkin noin 2 km matkan Kurjenmiekalle asti. Heti Kurjenmiekan jälkeen oli ensimmäinen juomapiste, josta kuului huutoa jo kauas. Lapset huusi heillä olevan vettä, mutta otin aikuiselta naiselta urheilujuomaa. Ajattelin tämän avulla pärjäävän paremmin tässä helteessä. Tästä reitti jatkui hiljaista hiekkatietä pitkin. Muutamia ihmisiä oli kerääntynyt reitin varteen seuraamaan juoksuamme ja kannustamaan meitä. Noin kolmen kilometrin kohdalla minua käveli vastaan mies paita kädessään. Näytti hänellä olevan kisanumerokin paidassaan. Mietin mikäköhän hänelle on tullut, kun nyt jo kävelee takaisin lähtöpaikkaa kohti. Mitään hätää hänellä ei kuitenkaan näyttänyt olevan eikä hän apuakaan pyytänyt.

Tästä se alkoi. Kuva Juha Niemi

Sain taivaltaa matkaani kohtuullisen rauhassa, mutta aina näin kuitenkin jonkun selän jota seurata. Reittimerkinnätkin oli risteyksissä hyvät eikä tarvinnut arpoa minne suuntaan pitää lähteä. Risteyksissä oli myös oppaita opastamassa oikeaa reittiä, joten epäselvyyttä oikeasta suunnasta ei voinut olla. Montaa risteystä tälle reitille ei edes mahtunutkaan vaan aika suoraa reittiä saimme taivaltaa. Tietysti tiet mutkittelivat, mutta risteyksiä ei ollut missä pääsisi eksymään. Hiekkatien varressa oli muutamia taloja. Muutama autokin ajoi ohitseni, mutta hyvin mahduimme samalle tielle. Jonkun miehen meno tuntui hyytyvän ja ohitin hänet. Itse tunnuin jaksavan yllättävän hyvin vaikka vasta viikko sitten olin ollut juoksemassa puolimaratonia. 

Innolla matkaan. Kuva: Juha Niemi

Nyt reitti alkoi selvästi mennä takaisin lähtöpaikkaa kohti. Pikkuiselle metsätielle oli juuri tuotu uutta hiekkaakin, mutta onneksi hiekka ei ollut liian pehmeää juosta. Kohta tuli toinen juomapiste, josta valitsin taas urheilujuoman. Kävelin sen aikaa, että sain juotua ja sitten pinkaisin matkaan.
Jotkut miehet ajoivat autolla ohitseni ja huutelivat kannustavasti auton ikkunasta. Nyt jaksaisi vielä viimeiset kilometrit maaliin asti. Loppumatka reitistä menikin kuntorataa pitkin. Myös viiden kilometrin juoksijat olivat juosseet tätä kivituhkapintaista kuntorataa pitkin.  Viimeisen kilometrin matkalle oli pystytetty erilaisia kannustavia kylttejä. Kivaa, että joku oli nähnyt vaivaa vuoksemme. Olisikohan kyltit olleet järjestäjän pystyttämiä, kun niitä oli tasaisin välimatkoin?

Pieni kirppu siellä muiden takana. Kuva: Juha Niemi

Viimenään tulimme urheilukentälle, josta kuulutukset kuuluivat jo pitkälle. Vielä piti kiertää urheilukenttä ympäri ennen kuin pääsin kaartamaan maaliin. Vilkuilin taakseni, mutta ketään ei näkynyt lähelläkään. Sain juosta ihan rauhassa maaliin. Maaliviivan lähestyessä huomasin kuvaajan, jolle piti tuuletella hyvän kuvan toivossa. Hyvä kuva tulikin. Suuntasin juomapisteelle, kunnes kuuluttaja sanoi ettei minun maalituuletukset menneet hukkaan, koska olin oman sarjani ensimmäinen. Olin ihan yllättynyt tästä tiedosta, koska edelläni oli mennyt useampia naisia. Myöhemmin selvisi, että nämä naiset olivat olleet minua reilusti vanhempia naisia ja kuuluivat täten ikäsarjoihin. Olin tosiaan voittanut naisten yleisen sarjan. En edes juossut kovaa vaan lähinnä tarkoitus oli juosta rennosti. Tänään aikaa kymmenen kilomertin kiertämiseen meni 51:33. Tämä ei ole lähelläkään parasta aikaani, mutta voitto tuli silti.

Voittajan lailla maaliin. Kuva: Juha Niemi

Tarkistin kännykästäni tapahtuman aikataulun ja ajattelin ehtiväni käymään suihkussa ennen palkintojenjakoa. Suihkussa käyminen ei valitettavasti ollut mikään nautinnollinen kokemus, koska kaikista suihkuista tuli järkyttävän kuumaa vettä eikä lämpötilaa saanut säädettyä. Ihmeellisiä suihkuja tällaiset. Oliko kaikki kylmä vesi päässyt loppumaan näillä helteillä? Sain kuitenkin peseydyttyä vaikka tuskaa tekikin. Nopeasti puhtaat vaatteet päälle ja ulos odottamaan palkintojen jakamista.

Tässä välissä lähdin hakemaan ansaitsemani palautuseväät. Eväinä meille jaettiin proteiinijuoma, mehua tai vettä, täytetty leipä tai vaihtoehtoisesti grillimakkara. Itse valitsin pöydältä leivän kasvisversion. Kivaa, että erikoisruokavalioitakin oli ajateltu tälläisessa pienessä tapahtumassa.

Saatiin sämpylät juoksun jälkeen.

Naisten yleisen sarjan voittaja. Kuva: Juha Niemi

Tapahtumassa kaikki palkintosijoille tulleet saivat Varpeniuksen leipomon ruislimput. Pokaaleja emme tällä kertaa saaneet. Lapset saivat mitalit, mutta aikuisille ei niitä jaettu. Erikoisen tämän tapahtuman palkitsemisesta teki se, että viimeisenä 10 km reitiltä maaliin tulleelle Testeri.fi tietovisa tarjosi fleece-takin ja kilon suklaata. Viimeisenä maaliin tuli neljän henkilön porukka ja kuuluttaja vitsailikin, että heidän pitää kierrättää fleece-takkia vuorotellen jokaiselle ja suklaat on jaettava tasapuolisesti kaikille. Hauskaa, että joku oli keksinyt palkita viimeisetkin juoksijat. Tosin itsekseni ajattelin, että jääkö joku istumaan reitin varteen palkinnon toivossa ja montako päivää järjestäjä joutuu odottamaan viimeistä kilpailijaa maaliin. Ilmeisesti tässä tapahtumassa ei kuitenkaan ollut mitään aikarajaa asetettuna minkä ajan kuluessa maaliin olisi saavuttava. Nopein 10 km reitin juoksija palkittiin Vauhdin rullasuksilla ja kaikkien juoksuun osallistuneiden kesken arvotiin Jopo. Jopon arvontaa seurattiin toiveikkaana, mutta valitettavasti en tällä kertaa saanut uutta pyörää mukaani. Tapahtumassa oli siis varsin hyvät palkinnot 25 euron osallistumismaksuun nähden. Juoksija-lehden kortilla tästä osallistumismaksusta olisi vielä saanut 5 euron alennuksen, mutta sitä korttia minulla ei ole. Ennakkoilmoittautuessa osallistumismaksu olisi ollut vain 17 euroa, mutta itse päätin osallistumiseni niin myöhään, että ennakkoilmoittautuminen oli jo sulkeutunut muutama päivä aiemmin.

Sain palkinnoksi ruisleivän, hunajaa sekä matkakokoiset hiustuotteet.

Oli kivaa juosta uusissa maisemissa. En ollutkaan aikaisemmin juossut Iitissä. Tykkäsin reitistä vaikka kannustajia ei hirveästi ollutkaan reitin varrella. Sen ymmärtää ettei tällaisella pienellä paikkakunnalla ole samaa määrää ihmisiä kuin Helsingissä. Tunnelmaltaan tapahtuma oli oikein kiva pieni kylätapahtuma. Ehdottomasti voin suositella tätä tapahtumaa muillekin. Tosin tämä tapahtuma oli torstai-iltana, että kovin kaukaa tänne ei ehdi matkustamaan mikäli ei satu olemaan lomalla juuri tällöin.

Kesäinen Iitti koettu.

Nyt valmistaudutaan muutaman viikon päästä Turussa järjestettävään Paavo Nurmi Maratoniin. Nähdään siellä ja juoksemisiin. 

Meripäiväjuoksu

Olin vanhempieni luona yötä ja sieltä menin autolla Kouvolaan, josta jatkoin matkaani junalla Kotkan satamaan asti. Junia kulki vähän huonosti juoksutapahtumaa ajatellen, joten jouduin menemään Kotkaan jo kolme tuntia aikaisemmin mitä olisi tarvinnut. Kiertelin satamassa meripäiväkojuja. Tosin niistä monikaan ei ollut vielä auki vaan myyjät vasta valmistelivat kojujaan tänään alkavia meripäiviä varten. Lähdin kävelemään Pasaatia kohti. Olin unohtanut kotiin vaseliinin mitä olen laittanut muistaessani. Apteekki oli auki, mutta en löytänyt etsimääni. Sokoksesta löysin vaseliinipurkin minkä ostin. Kävin vessassa sivelemässä rasvat kriittisiin paikkoihin, jotka helposti hankautuvat juostessa. Edellisvuoden tapahtumassa minulle  tuli huimat hiertymät kainaloihin ja sisäreisiin, koska en ollut tajunnut rasvata itseäni ennen juoksua. Hiki ja pitkä matka eivät ole yhtään hyvä yhdistelmä. Pienellä valmistautumisella siitäkin selvitään. Kokemus opettaa tässäkin asiassa.

Istuin puistossa syömässä eväitäni ja kuluttamassa aikaani. Vanhempi rouva tuli kanssani juttelemaan kauppareissullaan. Hän oli käynyt ostamassa vissyä näiden kuumien kesäpäivien takia. Hätyyttelimme jo näin aamusta 30 asteen lämpötiloja ja aurinko paistoi iloisesti taivaalla. Hän kertoi minulle miten hän käy miehensä kanssa aamulenkeillä ja keräävä puistoista roskia pois mikä on kovin hienoa. Kaupungin työntekijät olivat huomanneet tämän ja olivat antaneet tälle eläkeläiselle kumihanskat roskien keräämistä varten. Hän oli kovin tyytyväinen tästä eleestä. Rouva tuntui miellyttävälle ja hetken keskusteltuamme hän pyysi minua luokseen suihkuun. Hän kuulemma asui ihan lähellä ja olisi ottanut minut kotiinsa, jos olisin tarvinnut jotain. Kieltäydyin kuitenkin hienovaraisesti ja rouva lähti kävelemään kotia kohti. Kyllä ihmiset osaavat olla hienovaraisia ja ystävällisiä.

Sain Meripäiväjuoksumekon.

Siirryin tapahtumapaikalle, josta etsin heti ensimmäisenä teltan mistä sain kisanumeroni ja paitani. Totesin paitani olevan varsin reilua kokoa, mutta päätin kuitenkin laittaa sen päälleni. Jännää miten useimmat tapahtumapaidat ovat niin isoja eikä pientä kokoa edes ole saatavilla. Olin onneksi varautunut siihen, että paita on minulle iso. Sain tuunattua paidasta ihan hyvän muutamien ponnareiden avulla. Nyt paita ei enää lepattaisi ärsyttävästi tuulessa.

Sain tehtyä paidasta kohtuullisen hyvän.

Monet istuivat katsomossa varjoisilla paikoilla odottamassa lähtöä. Pian kuuluttaja pyysi kaikkia juoksijoita siirtymään katsomista alas. Ennen lähtöä meille järjestettiin pieni alkulämmittely vaikka hiki oli jo istuessa. Osallistuin lämmittelyyn vaikka monet jäivät kehoituksista huolimatta varjoon istumaan.

Miksi muut vaan seisoskelee? Kuva: Ville Naumanen

Kotkassa juostiin perinteiseen tapaan meripäiväjuoksu torstaina 26.7.2018. Lähtö oli yhdeltä, joten juoksisimme päivän kuumimpaan aikaan. Vähän mietin miten mahdan jaksaa juosta tässä helteessä vaikka hellejuoksuja on sattunut kohdalle myös aikaisempina vuosina. Aina juoksutapahtumat tuppaavat jännittämään.

Alkuvenyttelyt. Kiitos kivasta kuvasta Pekka Vainio.

Tässä tapahtumassa puolimaratonin, 15 km ja 5 km juoksijat lähtivät samaan aikaan. Lähtöviivan taakse sai ryhmittyä itse valitsemalleen paikalle. Lapset juoksisivat vasta meidän jälkeemme. Kuuluttaja varoitteli ärhäkistä ampiaisista ja miten pitää toimia mikäli ampiainen pääsee tuikkaamaan jotakin. Erityisesti makeiden juomien kanssa sai olla tarkkana ettei niele ampiaista kurkkuunsa. Hän myös neuvoi ettei kelloja pitäisi käynnistää aivan lähtöviivalla, koska tällöin virallinen aika saattaisi jäädä saamatta. Hänen mukaansa kello pitäisi käynnistää joko hieman aiemmin tai vasta lähtöviivan ylittämisen jälkeen. Itselläni ei ole kelloa, joten minua tämä neuvo ei onneksi koskettanut. Tosin en ollut koskaan aikaisemmin tällaisesta kuullutkaan.

Nyt jännittää. Kuva: Ville Naumanen

Lähtöviivalla.

Viimenään kello tuli yksi ja pääsimme matkaan. Urheilukentän hiekka pöllysi ikävästi, mutta onneksi olin ensimmäisten joukossa. Nyt oli ollut jo pidemmän aikaa niin kuivaa ettei ollut mikään ihme, että hiekka pöllysi juoksijoiden kirmatessa matkaan.  Lähdimme kaikki samaan suuntaan juoksemaan, mutta Katariinan uimalan kohdalta 15 km ja puolimaratonin reitti kaarsivat vasemmalle. 5km reitille ilmoittautuneet jatkoivat matkaansa suoraan kohti Sapokkaa. Itse olin päättänyt juosta puolimaratonin vaikka hieman hullulle ajatukselle se vaikuttikin.

Paikoillanne, valmiit, HEP! Kuva: Ville Naumanen

Sitten mennään. Kuva: Ville Naumanen

Reitti meni samoja katuja mitä aiempinakin vuosina. Junaradan ylitys, tehtaan ja sairaalan ohitus, metsäpolku ja omakotitaloalueen ohitus. Reitin vieressä olleiden omakotitalojen asukkaat olivat tulleet edellisten vuosien tapaan tien varteen puutarhaletkujen kanssa kastelemaan ohi kirmaavia juoksijoita. Pieni vesisuihku tuli todella tarpeeseen tässä helteessä. Asfaltilla juostessa aurinko porotti varsin kuumasti, mutta metsäpoluille tultaessa olo helpotti hieman. Ruuhkaa reitillä ei ollut vaikka metsäpolut olivatkin aika kapeita. Kaikki juoksivat sulassa sovussa peräkkäin. Olimme menossa Langinkoskea kohti. Varsinkin sillalla juostessa on hienot maisemat mikäli maisemia ehtii juostessa ihailemaan. Minulla ei ollut tavoitteenani juosta mitään ennätysaikaa vaan viettää mukavaa päivää.

Keisarinlahden kierrettyämme reitti suuntasi Mussalon asuinaluetta kohti. Tien varteen oli kerääntynyt muutamia kannustajia, jotka kannustivat iloisesti minua. Pian tavoitin kaksi miestä, jotka juoksivat kahdestaan. Päätin jäädä juoksemaan heidän taakseen, koska he tuntuivat etenevän kohtuullista vauhtia. Ajattelin heidän takanaan olevan suojainen paikka tällaiselle pienelle naiselle. Silloilla tuuli reilusti, mutta toisaalta tämä helpotti hikistä juoksua. Kannustamaan tullut nainen huusi minulle "hyvä nainen".  Edessäni juosseet miehet vitsailivat ettei tämä kannustaminen ollut tasa-arvoista, kun heitä ei huomioitu ollenkaan. Olen kyllä itsekin huomannut saman ettei kärjessä juosseita naisia montaa ole. Suurin osa nopeimmista juoksijoista on miehiä. Miehet ovat usein luontaisesti naisia vahvempia ja nopeampia. Osittain tästä saa olla ylpeäkin, että itse jaksaa painaa menemään siellä kaikkien miesten välissä.

Miesten onneksi kohta joku kannustaja huusi meille "hyvä pojat ja tyttö". Tämä kelpasi miehille kannustukseksi, kun joku sentään oli tasapuolinen kaikkia kohtaan. Pian tulimme Mussalon K-kaupalle, josta edessäni juosseet miehet jatkoivat matkaansa suoraan eteenpäin. He lähtivät siis oikaisemaan hieman, koska juoksivat 15 km reittiä. Puolimaratonin reitti kääntyi K-Kauppa Majakan kohdalla oikealle Rajakalliontielle. Nyt jatkoin matkaani kohtuullisen yksinäni. Hieman kauempana näytti menevän joku mies. Tiesin sentään olevani oikealla reitillä.

Kannustamassa ollut mies huikkasi minulle, että olin kolmas nainen puolimaratonilla. Ajattelin tämän olevan huima suoritus tällä helteellä. Ilmankos tällä reitillä ei juuri muita juoksijoita näkynytkään. Yllätyin tästä tiedosta, koska itsekseni olin laskenut olevani reilusti huonommalla sijoituksella. Ilmeisesti muut nopeimmista naisista olivat lähteneet 15 km reitille. Mietin vielä juostessani hänen sanojaan miten meistä tulee vielä kovia juoksijoita. Kyllähän tässä helteessä juokseminen aikamoista sisua ja hyvää kuntoa vaatii.

Kääntöpaikalla oli juomapiste, joka tuli tarpeeseen. Olin päättänyt juoda jokaisella mahdollisella juomapisteellä etten kuukahtaisi reitin varteen. Tietysti tämä näkyy myös ajassa, koska en edelleenkään osaa juoda juostessa vaan joudun juodessa kävelemään hetken. Kohta palasimme 15 km juoksijoiden kanssa samalle reitille. Me puolimaratonin juoksijat olimme siis tehneet pienen lisälenkin. Ohitin muutamia hitaampia juoksijoita. Pian nousimme sillalle ja olimme menossa päättäväisesti Kotkan saarta kohti. Alikulkutunnelin jälkeisen ylämäen jouduin jo kävelemään, koska voimani tuntuivat olevan lopussa. Tämä olikin harvinaista minulle, koska yleensä en anna periksi. Mäen päällä oli onnekseni yksityisten henkilöiden pystyttämä viilennyspiste. Mies kysyi haluanko vettä päälleni. Nyökkäsin ja hän lupasi juosta vierelläni puristaen märästä sienestä jääkylmää vettä päälleni. Kylläpä vesi tuntui kylmälle, mutta ehdottomasti tuli tarpeeseen. Olen kyllä todella kiitollinen näille yksityisille henkilöille, jotka osallistuvat vuodesta toiseen meripäiväjuoksuun osallistuvien juoksijoiden vilvoittamiseen. Olen nyt kolme kertaa osallistunut tähän tapahtumaan ja aina täällä on ollut yksityisiä henkilöitä märkien sienien, puutarhaletkujen, vesipyssyjen ym. kanssa reitin varressa.

Pian reitti tuli takaisin Katariinan uimalalle, josta erkanimme 5 km juoksijoista. Nyt lähdimme vielä kiertämään 5 kilometrin lenkin. Suuntasimme Sapokkaa kohti ja kiertelimme meren rantaa pitkin. Oli hienoa juosta viimeiset kilometrit omissa nimikkomaisemissa Katariinan kaupunginosassa. Nyt huomasin hyytyväni ja juoksin eteenpäin pelkästään sisun voimalla. Aloimme jo olla lähellä maalia, mutta en enää pystynyt juoksemaan viimeisiä mäkiä ylös. Oli pakko hiljentää vauhtia ja kävellä hetki. Tunsin kuinka pohkeet menisivät ihan justiinsa totaalisen jumiin. Oli sinniteltävä, koska maaliin ei ollut enää pitkä matka. Mäet ylös ja sitten laskeutuminen urheilukentälle, jossa oli maali.

Selvisin maaliin asti ja yritin vielä tehdä loppukirin itseni kanssa, koska muita ei näkynyt lähelläkään. Yritin vielä kiriä aikaani ja alittaa 1:58. Maaliin tultuani sain mitalin käteeni, josta tietysti kiitin. Hetken päästä Punaisen Ristin nainen tulee ohjaamaan minut heidän telttaansa huilaamaan. Ilmeisesti näytin niin kuolleelle, että hänen mukaansa minut oli parempi ohjata sivuun. Hän kantoi muovimukeilla päälleni kylmää vettä, joka tuntuikin helpottavan oloa. Hän pyysi minua makaamaan maassa ja tasaamaan hengitystä. Ei ollut mikään ihme, että tässä kelissä juostessa tuli kuuma ja juoksun jälkeen tarvitsi hieman viilennystä. Hän paasasi minua ja toi minulle urheilujuomaa sekä ansaitsemani eväät, koska ne jäi minulta nyt hakematta. Olimme ansainneet mustikkaisen kaurajuoman ja välipalapatukan. Heti ei oikein ruoka maistunut, joten säästin nämä myöhemmäksi. Vuorotellen sain mukillisen viilentävää juotavaa ja kylmää vettä päälleni. Kohta telttaan tuli muutamia muitakin juoksijoita huilailemaan. Jotain pisti ampiainen ja hänelle tarjottiin sokeripalaa avuksi ampiaisen pistoon.

Ansaitut eväät ja muistolaatta

Yritin nousta ja lähteä pois teltasta, mutta pohkeeni alkoi kramppaamaan. Punaisen Ristin nainen etsi minulle kylmäpussin, joka ei valitettavasti ollut kovin kylmä. Istuin heidän teltassaan vaikka kuinka kauan ja järjestäjät alkoivat jo pakkaamaan tavaroitaan kasaan. Nyt paikalle tuli joku mies, joka haki minulle banaania ja voileipiä missä oli välissä suolakurkkuja. He katsoivat vierestä, että söin heidän tuomansa eväät. Kuulemma banaani on erityisen hyvä apu kramppeihin. Sanoin, että minulla olisi kassissa merisuolaa pieni pussillinen. Kassini tosin oli vielä pukuhuoneessa, jonne en vielä ollut päässyt liikkumaan. Punaisen ristin väki kyseli olenko autolla liikkeellä. Sanoin tulleeni paikalle junalla, jolloin he lupasivat viedä minut juna-asemalle. Kieltäydyin kuitenkin, koska tarkoituksenani oli katsoa meripäiväparaati ja kierrellä meripäiväkojuja. Pitkällisen passaamisen jälkeen yksi naisista talutti minut pukuhuoneeseen asti. Sanoin pärjääväni, mutta hän kehotti soittamaan 112 mikäli minulle tulee hätä. Pukuhuone olikin jo tyhjentynyt eikä paikalla ollut enää ketään muita. Kävin rauhassa suihkussa, vaihdoin vaatteeni ja join kunnolla. Kävelin puistoon, jossa kaivoin evääni esiin, seurasin ohitse kulkevia ihmisiä.

Valtavat saippuakuplat herätti ihastusta.

Hetken päästä lähdin itsekin kävelemään keskustaa kohti minne muutkin ihmiset olivat menossa. Valitsin itselleni hyvän paikan seurata Meripäiväparaatia. Istuin lasten vieressä tien laidassa seuraamassa paraatia. Nyt oli parempi valita tukeva paikka ja huilata hetki.  Paraatissa oli tanssiryhmiä, koiria, veneitä, autoja, saunojia ja mitä erilaisempia ryhmiä. Kivaa ajanvietettä lämpimänä kesäiltana. Paraatin jälkeen suuntasin askeleeni satamaa kohti. Seurasin lumoutuneena miten jotkut tekivät jättimäisiä saippuakuplia. Muita kojuja en juurikaan ehtinyt kiertämään, koska oli aika suunnata odottamaan junaa. Ukkonen alkoi jyrähdellä jossain kauempana ja olin tyytyväinen, että olin päättänyt lähteä tällä junalla kotiin. Menin junalla Kouvolaan, jossa kävin Amarillossa syömässä. Nyt oli kiva muistella päivän tapahtumia.

Meripäiväparaatista joku kolmepäinen tyyppi tuli pelottelemaan

Valtava salaattiannos kikhernepihveillä maistui pitkän päivän jälkeen.

Meripäiväjuoksua voin lämmöllä suositella muillekin. Aina on ollut kuuma sää, mutta onneksi asukkaat ovat tapahtuman järjestämisessä vahvasti mukana. Heille erityinen kiitos tästä. Tapahtuma on pienehkö, mutta silti kiva ja hyvin järjestetty. Tykkään reitistä ja muusta meiningistä. Kiva juoksutapahtuma yhdistettynä Meripäivien ohjelmatarjontaan.

Vasta muutaman päivän päästä juoksupäivästä muistin tarkistaa aikani ja sijoitukseni. Olin ollut kuudes naisten yleisessä sarjassa, joten sijoitus sinäänsä ei ollut huono. Juoksuun en ollut kovin tyytyväinen vaikka kohtuullisen hyvin se menikin olemattomiin treenimääriin nähden.  Jospa tässä syksyn tullen pääsisi kunnolla treenaamaan niin voisi taas odottaa parempia aikoja ja kehitystä omassa tekemisessä.

Nyt hetki lepoa ja sitten mennään taas. Muistakaa nauttia kesästä ja näistä lämpimistä päivistä.

Naisten Kymppi

Viikko sitten juostiin Salossa ja nyt jo suunniteltiin Helsingin reissua. Naisten Kymppi on nykyisin kaksipäiväinen tapahtuma, mutta minä osallistuin vain sunnuntain tapahtumaan. Mikäli asuisin lähempänä Helsinkiä niin varmasti osallistuisin myös lauantain hyvinvointipäivän ohjelmatarjontaan. Varsinkin samba ja dancehall olisi olleet sellaiset näytetunnit mille olisin varmasti osallistunut. 

Sunnuntai 27.5.2018 

 

Olin katsonut jo edeltävänä päivänä varusteet valmiiksi. Aamulla herätessäni puin valitsemani vaatteet päälleni. Pakkasin kassiin vielä viimeiset eväät ja tarkistin, että kaikki tarpeellinen oli varmasti mukanani. Söin rauhassa aamupalan ja lähdin kävelemään kohti bussipysäkkiä.

Menin linja-autolla Helsinkiin. Jäin kyydistä kisahallin pysäkillä Helsingissä ja kävelin siitä tapahtumapaikalle Töölönlahden puistoon. Ensimmäisenä etsin infopisteen mistä saisin tapahtumapaidan rannekkeen ja muun tarpeellisen materiaalin. Löysin kojun missä jaettiin kuumaan ryhmään ilmoittautuville tarroja, joka osoittaisi meidän olevan kuuman ryhmän juoksijoita. Täytin lapun missä kysyttiin arvioitua juoksuaikaa ja tätä vastaan sain tarran rintaani. Viereisessä kojussa huomasin jaettavan ilmoittautumismateriaalit. Ryhmittäydyin oman sukunimeni mukaiseen jonoon. Paidan ja rannekkeen sain pelkästään nimeni sanomalla. Hän kätevästi katsoi tietokoneelta olinko ilmoittautunut ja minkä kokoisen paidan olin tilannut itselleni. Paita oli kivan värinen, mutta en ajatellut nyt pukea sitä päälleni. Juoksisin näissä vaatteissa mitä olin suunnitellutkin. Voisin sitten juoksun jälkeen vaihtaa hikisten vaatteiden tilalle tämän tapahtumapaidan.

Kiertelin kaikki kojut läpi joista saikin tällä kertaa mukaansa paljon erilaista syötävää. Onneksi mukanani oli iso kassi niin sain tavarat pakattua sinne. Yhdestä kojusta sain mukaani jäätelön, jonka nautiskelin Anna Abreun konserttia samalla seuraten. Sitten pitikin jo lähteä etsimään bajamajaa ja sieltä siirtyä kohti tavarasäilytystä. Kauhistuin miten bajamajoja oli vain muutama ja jono oli aivan järkyttävän pitkä. Onneksi kohta joku tuli neuvomaan, että lähtöalueella on paljon lisää bajamajoja. Jonon hänniltä lähdimme suosiolla etsimään toiset bajamajat. Hiaman oli haasteellista päästä Annan konserttia seuraavien naisten lävitse, mutta onnistuimme siinä sukkuloinnin jälkeen. Bajamajat löydettyäni selvisin kohtuullisen vähäisellä jonottamisella. Tavarasäilytykseen olikin hurjan pitkä jono, mutta jono näytti kulkevan hyvin eteenpäin. En vielä tässä vaiheessa ehtinyt huolestua, että ehdinkö lähtöön. Tovin jos toisenkin jonotettuamme joku tuli sanomaan, että kuumaan ryhmään ilmoittautuneet voivat mennä jonon ohi ehtiäkseen lähtöönsä. Näytin rinnustassani olevaa tarraa, joka oli merkkinä kuumaan ryhmään kuulumisesta. Otin tavarani ja kävelin jonon ohi viemään tavaroitani. Nyt ehdin hyvin lähtöömme.

Ennen lähtöä kävin kuvauttamassa itseni

Anna Abreu tanssijoineen viihdytti yleisöä

Esiintymislavalla vedettiin alkujumppaa, mutta en siihen enää ehtinyt osallistua. Tähän olisi ollut kiva osallistua, koska alkujumppaa oli vetämässä tanssikoulu Sambic. Mielestäni alkujumppa voisi olla hieman aikaisemmin niin me kuuman ryhmän juoksijatkin ehtisimme osallistua alkujumppaan. Olin ilmoittautunut juoksijoiden kuumaan ryhmään, joten lähdimme ensimmäisenä ryhmänä matkaan. Meidän tavoitteenamme oli juosta kymmenen kilometriä alle tuntiin. Lähtö tapahtui yhdeltä ja viiden minuutin päästä lähtivät matkaan juoksijat, jotka arvelivat juoksevansa reitin noin tuntiin. Heidän jälkeensä olivat vuorossa hölkkääjät, kuntokävelijät ja kävelijät. Mielestäni tällainen ryhmittely on ihan toimiva, jotta vältytään suuremmilta ruuhkilta matkan varrella. Moneen kertaan painotettiin, että jokaisen tulisi valita omalle kunnolleen sopiva ryhmä, jotta kaikilla olisi kivaa ja matka etenisi jouhevasti.

Lähtöviivalla muutamat kyselivät minne suuntaan reitti lähtee? Järjestyksenvalvojat neuvoivat ja kuuntelin korva tarkkana. Itsellänikään ei juuri ollut kuvaa minne reitti kaartaa. He neuvoivat, että ensin juoksette suoraan ja sitten käännytte baanalle. Enempää hekään eivät tienneet, mutta vakuuttivat opasteiden olevan paikallaan. Paikalla oli myös paljon kuvaajia, jotka etsivät paikkaansa ennen lähtölaukausta. Lähtöportin molemmin puolin seisovat naiset harjoittelivat keskenään, miten nauha nostetaan nopeasti edestämme niin ettei kukaan jää jalkoihin eikä toisaalta kompastu nauhaan.

Pinkkejä naisia oli kaikkialla

Pian lähtölaukaus kuului ja säntäsimme innokkaina matkaan. Vilkuttelin kameramiehille ja säntäsin kohti baanaa. Baanalla päällemme puhalleltiin värikkäitä saippuakuplia. Edessäni meni muutama nainen, joista ensimmäinen meni ihan omaa vauhtiaan jo kaukana edessä. Laskin mielessäni monesko olen, koska tässä tapahtumassa ei ollut ajanottoa. Reitti kaartoi tuttuun tapaan Hietaniemen uimarantaa kohti. Täällä jaettiin perinteiseen tapaan suolakurkkuja ja joku oli heittelemässä värijauhetta päällemme.  Meilahden paikkeilla ison mäen päällä oli tuttuun tapaan bändi soittamassa. Kivaa, että matkan varrella oli reilusti viihdykettä. Myös joitain ihmisiä oli tullut seuraamaan juoksuamme. Nyt olikin hieno ilma seurata ohi juoksevia naisia. Meilahdesta laskeuduimme alas ja alitimme autotien alikulkutunnelia hyödyntäen. Nyt reitti alkoi jo kiemurrella maalia kohti. Hieman minäkin olen jo oppinut tuntemaan Helsingin lenkkireittejä erinäisten juoksutapahtumien myötä.

Ensimmäiset metrit takana ja reilusti enemmän edessä

Pian tuli reitin toinen juomapiste, kun olimme saapuneet Pikku- Huopalahteen. He kyselivät otanko vettä vai urheilujuomaa, johon vastasin ottavani urheilujuomaa. Pyrin tapahtumissa juomaan urheilujuomaa vaikka normaalisti en sitä juuri käytäkään. Onnekseni mahani ei ole tähän vielä protestoinut millään lailla. Uskon urheilujuoman auttavan minut maaliin paremmin kuin pelkkä vesi. Nyt oli kuitenkin tosi lämmin päivä, joten neste tuli tarpeeseen.

Heikki Siltala oli ikuistanut meistä ihania juoksukuvia

Seuraavana olisi edessä metsäreittiä, kun saavuimme Laakson metsään. Myös täällä oli meille viihdykettä. Linnanmäen sirkuskoululaiset olivat tulleet esittelemään taitojaan meille reitin varteen.  He heittelivät palloja, seisoivat päällään, käveli narulla ja mitä kaikkea olikaan keksineet meitä viihdyttääkseen.

Kohta tulimme tutulle sillalle, jonka jälkeen reitti kiersi uimastadionin ohitse kohti Töölönlahtea. Viimeisen kilometrin kohdalla Red Bull oli jakamassa meille energiajuomaansa. Otin mukin ja yritin tuloksetta juoda sitä vauhdissa. Nyt energiajuomaa läikkyi mekolleni ja naamalle. Minun oli pakko hidastaa vauhtia, että saisin juotua mukista edes muutaman kulauksen. Loput heitin jäätelökioskin vieressä olleeseen roskikseen. Pian energiajuoma alkoi kuivua ja tunsin miten käteni olivat ihan talmaiset. Onneksi kohta olisimme maalissa niin voisin pestä nämä talmat pois.

Juoksemamme reitti

Nyt ihmisiä alkoi olemaan jo enemmän reitin ympärillä ja osa jopa reitillämme. Finlandiatalo alkoi näkymään puiden takaa ja hetken päästä näin maalikaaren. Olimme selvinneet maaliin hyvissä voimin. Vielä maalisuoralla otin loppukirin itseni kanssa ja ohitin yhden naisen heittämällä. Omien laskujeni mukaan olin 25 ensimmäisen naisen joukossa. Tähän tapahtumaan osallistuu kuitenkin noin 10 000 naista ja olin ensimmäisten joukossa maalissa. Olin suoritukseeni tyytyväinen.

Eväskassimme

Maaliin tultuamme vastassa oli nuoria miehiä ja naisia jakamassa maaliin saapuneille naisille tuotekassit ja niihin evästä. Petyin pahemman kerran, kun emme saaneetkaan aikaisempina vuosina jaettua salaattia. Onneksi minulla oli omiakin eväitä mukana, joita sitten söin pehmoisella säkkituolilla syöden. Pian esiintymislavalla alkoi loppuvenyttely. En kuitenkaan jaksanut nousta aloiltani vaan jäin venyttelemään paikalleni.

Mukaani Stadiumin kisakaupasta lähtivät nämä lenkkarit

Muita odotellessa kävin Stadiumin kisakaupassa, missä en juurikaan ehtinyt mitään tutkia ennen lähtöämme. Silloin siellä oli kauhea ruuhka, joten en jaksanut jäädä ruuhkan sekaan penkomaan tuotteita. Nyt teltassa ei montaa ihmistä vielä ollutkaan. Kävin jalka-analyysissä, jonka perusteella he suosittelivat minun jaloilleni sopivia pohjallisia. Petyin karvaasti, kun minusta ne olivat todella huonot. En edes harkinnut niiden ostamista. Katselin vieressä olevaa kenkäkasaa, jolloin myyjä tuli kysymään haluaisinko sovittaa jotain kenkää. Suostuin ja niin etsimme minulle oikean koon.Pitkän pohdinnan jälkeen siirryin kenkälaatikko kainalossa kassajonoon. Tässä vaiheessa teltta olikin jo täyttynyt naisista ja jouduin hetken jonottamaan. Joku jakoi meille ilmaisia vesipulloja, jonka otin ilolla vastaan.

Hyvin menneen juoksun jälkeen kelpasi hymyillä

Naiset alkoivat hiljalleen valua pois paikalta ja tapahtuma alkoi loppumaan. Itsekin pakkasin tavarani kasseihin, heitin kassit olalle ja lähdin kävelemään kohti rautatieasemaa. Lähdin junalla mökillemme rentoutumaan ja nauttimaan kauniista kesäpäivistä.

Naiset nauttivat tunnelmasta ja eväistään

Juoksupäivämme ei ollut liian kuuma vaikka aurinko paistoikin. Tuuli vilvoitti kivasti ja juoksun jälkeen jopa tuli hieman viileä. Onneksi minulla oli mukanani vaihtovaatteet. Hieman pettynyt tapahtuman osalta olin siitä, ettei meillä ollut tänä vuonna mahdollisuutta peseytymiseen vaikka aikaisempina vuosina on ollut Uimastadionilla. Salaatin puuttumisesta myös iso miinus. Tapahtuma oli kuitenkin hengeltään hyvä. Erittelykojuja oli paljon Stadiumin ja Luhdan kisakauppojen lisäksi. Tapahtumapaita oli kivan pirtsakka pinkki vaikka pienin koko olikin minulle jälleen kerran turhan iso. Toivoisin näihin tapahtumiin myös pieniä paitoja, jotka monesta tapahtumasta puuttuu kokonaan. Voin suositella tapahtumaa varsinkin juoksua aloitteleville naisille. Ehdottomasti tämä on hyvänmielen tapahtuma. Porukassa voi viettää kivan päivän kaikkine oheistapahtumineen. Mikäli asuu helsingissä niin voi vielä hyödyntää samalla osallistumismaksulla lauantainkin ohjelmatarjonnan. Harkitsen ensi vuonna osallistunko tapahtumaan vai en.

Muistakaa nauttia kesästä ja lenkkeillä paljon.

Salon Seiska

Talven ja kevään aikana juoksutreenit olivat jääneet todella vähäisiksi. Keväällä päätin kuitenkin ilmoittautua Hanhivaaran liikuntakeskuksen järjestämään juoksukouluun. Tähän sisältyi 8 kertaa. Oli porrasjuoksua, ravintoluento sekä erilaisia harjoitteita. Lisäksi jokaisen kerran jälkeen saimme kotitehtäviä, joita sai jokainen tehdä omaan tahtiin. Me juoksukoululaiset saimme osallistua halutessamme Salon Seiska - juoksutapahtumaan. Tietenkin ilmoittauduin mukaan. Päätin juosta vain 7 kilometrin lenkin vaikka nyt olisi ollut tarjolla myös 15 km pro lenkki.

 Oli sunnuntai 20.5.2018 

 

Söin aamupuuroni teen kanssa. Puin juoksuvaatteet päälleni sekä otin mukaani lämpimämmät vaatteet, koska aamulla oli vielä hieman viileää. Pyöräilin Salon torille, jossa tapahtumapaikka sijaitsi. Olimme sopineet tapaavamme juoksukoululaisten kanssa torin kulmalla. Saimme juoksukoulun vetäjältä selkäämme tarrat, joista saatoimme tunnistaa toisemme ja muut tiesi mitä porukkaa olimme.

Hyvä me juoksukoululaiset

Torin lavalla oli muutamia tanssiesityksiä sekä alkulämmittely ennen lähtölaukausta. Ensimmäisenä lähti matkaan 15km juoksijat ja pyöräilijät. Me lähdimme hieman heidän jälkeensä. Etsin itselleni hyvän paikan heti eturivistä. Fiilistelin lähtöviivan viereen ryhmittäytyneen soittajaryhmän tahtiin.Hetken kuluttua meidät lähetettiin matkaan. Ampaisin heti kärkeen ja pääsin juoksemaan turva-auton perässä. Ei mennyt kilometriäkään niin sain 15 km lenkille lähteneitä kiinni. Auton kuskille oli vähän haasteellista päästä heistä ohi. Olisikohan ryhmien väliin pitänyt jättää enemmän väliä tai muiden olisi pitänyt väistää sivuun jouhevammin.

Ennen juoksuamme saimme ihailla hienoa tanssiesitystä

Yritin kannustaa 15 km juoksijoita mukaani, mutta eivät he innostuneet. Jatkoin matkaani yksikseni auton perässä juosten. Onneksi välillä saavutimme 15 km juoksijoita niin ei tarvinnut sentään ihan yksin juosta. Myös joitain muita lenkkeilijöitä sattui reitillemme, kun reittiä ei oltu mitenkään suljettu muilta. Reitti oli mielestäni merkitty kohtuullisen hyvin, mutta minulla ei ollut onneksi mitään hätää reitiltä eksymisen kanssa.

Ensimmäiselle juomapisteelle tultuani auto hidasti hieman vauhtiaan ja matka jatkui taas, kun olin saanut juomani juotua. Minulla ei ollut mitään kiirettä, kun muita ei näkynyt mailla eikä halmeilla. Joku pariskunta oli lähtenyt sunnuntaikävelylle ja heidät ohitettuaan tokaisivat toisilleen, että toi on juossut ennenkin. Tarkoittivat minua heidät ohitettuaan ja samalla heittämällä ohitin taas yhden 15 km juoksijan. Naureskelin itsekseni heidän jutuilleen ja jatkoin matkaani. Reitti alkoikin jo kääntymään takaisin Salon toria kohti. Juoksin jalkakäytävällä autotien vieressä ja katselin ohi ajavia autoilijoita ja he minua.

Juoksemani 7 km lenkki

Pian oli reitin toinen juomapiste. Hetken kuluttua me laskeuduimme joen varteen ja kohti Salon toria. 15 km lenkkeilijät lähtivät tässä kohtaa vielä jatkamaan matkaansa kohti Halikkoa ja sieltä takaisin Saloon Meriniityn kautta.  Kurkin taakseni katsoakseni näkyykö takanani muita juoksijoita. Niitä ei kuitenkaan näkynyt missään. Satunnaisia lenkkeilijöitä ohittelin joen rantaa juostessani. Kohta jo tori näkyikin. Pieni spurtti, tuuletus ja maaliviivan ylitys. Juoksukoulun vetäjämme oli maalissa kuvaamassa maaliintuloani. Ainakaan hänen ei tarvinnut hävetä, kun tulin maaliin ensimmäisenä. Tosin tässä tapahtumassa ei ollut ajanottoa, mutta aina nyt vähän pitää kilpailla itseä ja muita vastaan. Tämä oli jo toinen kertani tässä tapahtumassa, kun sain juosta turva-auton perässä kaikessa rauhassa.

Maalissa on helppo hymyillä

Heti maaliin tultuani juoksuvalmentajamme kysyi aikaani. Minulla ei ole edelleenkään mitään urheilukelloa, joten aivan tarkkaa aikaa en saa ikinä. Aikaa 7 km lenkin kiertämiseen minulta meni vajaa 34 minuuttia. Suoritukseen sain olla tyytyväinen, koska tämä oli neljäs juoksulenkkini tänä vuonna. Onnistuu se juokseminen näköjään treenaamattakin ja niinhän sitä sanotaankin, että lahjattomat treenaa.

Lenkin jälkeen saimme runsaat eväskassit

Lenkin jälkeen saimme nauttia hyvin runsaasta puistopiknikistä. Minulle oli jopa tehty oma kasvis salaatti. Hienoa, että he huomioivat myös jossain määrin erikoisruokavalioita. Kassissa oli salaatin lisäksi ainakin vesipullo, proteiinijuoma, rahka, banaani ja erilaisia patukoita. Hyvin runsas ja monipuolinen kassi, josta olin tyytyväinen. Oli kiva ja lämmin päivä istuskella puistossa porukalla syömässä eväitä. Myöhemmin bändi soitti joitain biisejä ja lopuksi tapahtuma päättyi venyttelyyn.

Runsaan eväskassin sisältöä salaatin lisäksi

Tapahtumasta jäi minulle hyvä mieli. Hyvin järjestetty pieni tapahtuma. Runsaasta eväskassista suuri plussa, mutta vähän jäin kaipaamaan maalissa jotain lahjaa hienosta suorituksesta. Joskus aikaisempina vuosina maaliviivalla on jaettu ruusu kaikille maaliin tulleille, mutta nyt ei ollut sitä eikä mitään mitaliakaan. Myös kaikista muista lahjoista oli luovuttu. Tietysti osallistumismaksu on hyvin edullinen ja sillä varmasti saa houkuteltua porukkaa osallistumaan tapahtumaan.

Muistakaa nauttia kesäisistä lenkkipoluista. 

Salon sillat

 

Jouluinen jumppamaraton

 

Viirit opastivat treenipaikalle liikuntahallin ovella.

Olin ollut jo lähes koko joulukuun kipeänä ja juoksulenkillä en ollut käynyt aikoihin. Pieniä kävelylenkkejä olin tehnyt satunnaisesti jaksamiseni mukaan. Joulun välipäivinä uskaltauduin osallistumaan jouluiseen jumppamaratoniin, joka järjestettiin Kouvolan Lyseon liikuntahallilla. Tapahtuma oli maksuton, joten paikalle oli tullut paljon innokkaita tanssijoita ja jumppaajia. Odotin ensimmäistä tuntia innolla nimittäin luvassa oli Flamencoa. Tämä tunti osoittautui myöhemmin pieneksi pettymykseksi, mutta aion antaa toisen mahdollisuuden tälle lajille vielä tulevaisuudessa. Seuraava 45 minuutin rupeama oli Tanssien timmiksi-tunti. Tämän tunnin ohjaajasta tykkäsin ja muutenkin tunti oli kiva. Sain jopa heittää koko edellisen tunnin päälläni olleen hupparin pois. Tällä tunnilla jopa tuli hiki ja saimme jorailla hymy korvissa. Kolmas tunti oli nimeltään Barre, joka oli sekoitus balettia, joogaa, pilatesta ja funktionaalista harjoittelua. Ennakkoasenteeni tätä tuntia kohtaan oli vähän epäileväinen. Yleensä en tykkää joogatunneista enkä muutenkaan mistään rauhallisista tunneista. Tämä oli minun ensimmäinen Barre tunti ja se osoittautui oikein mukavaksi. Jumppakeppiä apuna käyttäen teimme balettiliikkeitä ja treenasimme lihaskuntoa. Varmasti menen jatkossakin barre tunnille mikäli sattuu sopimaan aikatauluuni. Neljännellä ja viimeisellä tunnilla olisi ollut tarjolla lihaskuntoa ja venyttelyä. Päätin kuitenkin jättää tämän tunnin väliin ja lähteä kotiin. Tämä olisi varmasti ollut hyvä tunti, mutta minulla ei ollut edes omaa patiaa mukana. Se kävi hyvästä tekosyystä lähteä kotiin parantelemaan itseäni.

Kääk oli tullut sulattelemaan joulun kiloja.

Seuraavana päivänä eilinen jumppaaminen kostautui. Yöllä pyörrytti ja olo oli koko päivän huonompi kuin aiemmin. En taas malttanut ottaa tarpeeksi rauhallisesti ja lähteä ajoissa kotiin. Ei auttanut kuin kärsiä ja makailla sängyssä lähes koko päivä.  Pitäisi muista ottaa rauhallisesti pitkään jatkuneen flunssan jälkeen, mutta eihän sitä ikinä malta ja muista.

Salon sillat - Winter edition 31.12.2017

Oloni alkoi taas olla parempi, mutta silti mietin vielä sunnuntaina päivällä osallistunko Uuden Vuoden juoksuun vai en. Olen osallistunut samaan tapahtumaan muutaman kerran aikaisemminkin. Kiva pieni kotikylän tapahtuma.

Pitkällisen pohdinnan jälkeen päätin kerätä kamat kasaan ja lähteä juoksemaan. Juomaa, banaani, myslipatukka, vaihtovaatteet, pyyhe, nujupussi, juoksuvyö, lompakko ja muut tarpeelliset varusteet oli kasattuna hyvin nopeasti. Sää oli nollan paikkeilla, joten hyvin pärjäsi syksyn juoksuvaatteilla. Pohdin kuitenkin otanko gore tex maastojuoksukengät vai nastalenkkarit. Päädyin ottamaan molemmat lenkkarit mukaan ajatuksenani juosta nastallisilla ja käyttää nastattomia kenkiä juoksupaikalle siirtymiseen ja juoksun jälkeen. Tykkään vaihtaa juoksun jälkeen vaatteiden lisäksi myös toiset kengät jalkaani. Pidin myös huolen, että otin mukaani tarpeeksi lämpimät vaihtovaatteet mitkä laittaa päälleni juoksun jälkeen.

Päätin mennä tapahtumapaikalle bussilla vaikka minulla ei hirveän pitkä matka ollutkaan. Kerrankin ei tarvitsisi matkustaa satoja kilometrejä. Olin tapahtumapaikalla hieman ennen viittä. Lähtö oli vasta kuudelta, joten minulla oli hyvin aikaa ilmoittautua ja vaihtaa juoksuvaatteet päälleni. Tietysti piti varata hetki aikaa varsinaiselle lähtöpaikalle siirtymiseen, jonne oli vajaa puoli kilometriä matkaa.
Paikanpäälle oli tullut todella vähän porukkaa ja ilmoittautuminen sujui ilman jonottamista. Ehdottomasti pienen tapahtuman etuja ettei ilmoittautumiseen, vessassa käyntiin, vaatteiden vaihtoon tai tavaroiden säilytykseen jättämiseen tarvitse varata montaa tuntia aikaa. Kaikki sujuu nopeasti ja vaivattomasti samassa paikassa.

Vaatteiden vaihto ja sitten siirtyminen lähtöalueelle.

Reitti kierteli Salon jokea ja lähtö tapahtui Salon torilta. Vaihtoehtoina oli juosta 10 km tai 6,6 km. Pitkällisen pohdinnan jälkeen päädyin ilmoittautumaan 10 km matkalle vaikka järki sanoi, että olisi ollut fiksumpaa juosta vain kaksi kierrosta eli 6,6 km. Kunnianhimoni ei antanut myöden juosta lyhyempää matkaa, joten päätin kuitenkin juosta kolmesta kierroksesta koostuvan 10 km matkan rauhallisesti.

Jännitys tiivistyy lähtöä odotellessa Salon torilla.

Paikalle oli tullut harmillisen vähän juoksijoita, mutta onneksi ei sentään yksin tarvinnut juosta. Lähtöä odotellessa katselin varsinkin muiden naisten numerolappuja ja mietin mielessäni onko minulla mahdollisuuksia palkinnoille. Kovin montaa naista ei paikalla ollut ja muutama heistä näytti juoksevan lyhyemmän 6,6 kilometrin matkan eli kierroksen vähemmän kuin minulla olisi edessäni. Minulla saattaisi siis olla mahdollisuuksia päästä jopa kolmen parhaan joukkoon vaikka tarkoituksenani ei ollut juosta vauhdikkaasti.

Kello löi kuusi ja kaikki seisoivat lähtöviivan takana ihmetellen eikö kukaan tule lähettämään meitä matkaan. Viimenään joku järjestäjistä tuli luoksemme ja kertasi meille mistä reitti menee. Ensin juostaisiin jokea vastavirtaan ja takaisin tultaisiin joen toista puolta rautatiesillalle asti. Hän kuitenkin ilmoitti ajavansa pyörällä meidän edessämme ensimmäisen kierroksen. Näin kukaan ei pääsisi eksymään reitiltä vaikka käännöspaikoissa olisi lumeen piirrettyjä nuolia, suuntaviittoja ja oppaita näyttämässä oikean suunnan.

Pian lähtölaskenta alkoi ja lähtölaukaus pamahti ilmaan. Säntäsimme torin poikki joen rantaan. Innokkaimmat olivat jo aloittaneet rakettien ampumisen ja ihailin niitä juostessani. Ruuhkaa reitillä ei ollut ja nopeimmat miehet menivät kärjessä menojaan. Juoksu sujui yllättävän hyvin vaikka edellisestä juoksukerrasta oli reilusti yli kuukausi aikaa. Ensimmäinen kierros oli täynnä ja jatkoin toiselle kierrokselleni. Joku mies juoksi puoli kierrosta perässäni, kunnes viimenään meni ohi. Tämän jälkeen sain juosta rauhassa omaa juoksuani. Yksi rautatiesillan mutkassa olleista oppaista kannusti minua juoksemaan edelläni juosseen naisen kiinni. Huomasin hänen osallistuvan lyhyemmälle 6,6 km matkalle, joten en viitsinyt alkaa kiristämään tahtiani. Mikäli olisin itsekin juossut tätä lyhyempää matkaa niin varmasti olisin yrittänyt saada hänet kiinni, koska välimatkaa ei ollut paljoa. Hän kaarsi edestäni maaliin ja minä jatkoin vielä matkaani kolmannelle kierrokselle. Jatkoin juoksuani rauhalliseen tahtiin kohti maalia. Kolmannella ja viimeisellä kierroksella ei juuri muita juoksijoita ollut edessä. Keskityin rakettien katseluun ja jatkoin matkaani rauhalliseen tahtiin. Aivan kuin olisin ollut normaalilla iltalenkillä. Minusta ei yhtään tuntunut sille, että olisin ollut juoksukilpailussa mukana. Ohitin muutaman hölkkääjän ja iltalenkillä olleen pariskunnan.

Lähestyin jo toria, mutta vielä piti kiertää rautatiesillan kautta torille. Sillalla oli mies lapsensa kanssa ja lähestyessäni heitä isä pyysi poikaansa siirtymään sivuun. Poika uteliaana kyseli isältään, että miksi noi juoksee? En ehtinyt kuulemaan isän vastausta, kun hän jäi vähäksi aikaa pohtimaan mitä vastata lapselleen. Sillalta rampista alas, toisen sillan ali ja sitten viimeinen spurtti torille ja maalia kohti. Vilkuilin vielä taakseni, että näkyykö ketään lähelläni, mutta ei ollut. Pariskunta juoksi joen toisella puolella perässäni joten minulla ei ollut vaaraa, että kukaan tulisi ohitseni viimeisillä metreillä. Otin kuitenkin pienen loppukirin itseni kanssa maaliviivan lähestyessä. Maaliviivalla ollut kirkas valo oli kohdistettu suoraan vasten kasvojani, joten en tarkkaan nähnyt missä kohtaa viiva oli. Juoksin eteenpäin kunnes nuori nainen oli vastassa kädet ojossa mitalin kanssa. Kumarruin ja hän pujotti kaikille jaettavan osallistujamitalin kaulaani. Kiitin häntä onnitteluista ja mitalista. Mies ojensi minulle muovimukissa ollutta keltaista juomaa. Nyt juoma maistuikin, koska en ollut koko juoksun aikana pysähtynyt minnekään juomaan. Todennäköisesti tästä maalialueelta olisi saanut ensimmäisellä ja toisella kierroksella juomaa mikäli olisi halunnut, mutta en silloin sitä kokenut tarvitsevani. Muualla reitillä ei ollut mitään juomapisteitä.

Hetken päästä muistin edelleen juoksuvyössäni raksuttavan Sports trackerin. Taas unohdin pysäyttää sovelluksen heti maaliin tultuani. Ei ole ensimmäinen eikä varmasti viimeinen kerta. Onneksi joku muu huolehtii ajan ottamisesta puolestani. Otin vielä toisen mukillisen juomaa ja muutaman kuvan itsestäni. Järjestäjä kuulutti, että juoksijoille on urheilutalolla lisää purtavaa. Kiiruhdin matkaan ennen kuin kylmyys pääsee yllättämään. Kävin suihkussa, vaihdoin vaatteet ja menin tanssisaliin, missä juoksijoille oli tarjolla kahvia, teetä, mehua, ruisleipää, croisantteja ja banaaneja. Mielestäni tarjoilut olivat hyvät tapahtuman hintaan nähden. Maksoin kymmenen kilometrin lenkille osallistumisesta 17 euroa jälki-ilmoittautuneena. Juoksija kortilla tämän olisi saanut 15 euroon, mutta sitä minulla ei ollut. Kahvitteluhetken jälkeen saimme vielä kuohuviinit ja toivotimme toisillemme hyvää Uutta Vuotta. Kiva viettää Uutta Vuotta ja minun syntymäpäivää yhdessä muiden kanssa.

Pokaali, mitali ja kuohujuoma.

Ehkä tunnin istuskelimme ja juttelimme toistemme kanssa samalla palautuen äskeisestä juoksusta. Sitten nenä kohti bussipysäkkiä ja kotiin rentoutumaan. Illalla vielä ihailin raketteja makuuhuoneen ikkunasta, kun en enää jaksanut lähteä iltalenkille. Onneksi minulla on hyvät näköalat rakettien katseluun kotoa käsin. Oli kiva päivä ja niin se vaan vuosi vaihtui hujauksessa.

 Yritetään pysyä terveenä ja jaksetaan urheilla ahkerasti rentoutumista unohtamatta. Mukavia lenkkejä alkaneelle vuodelle.

Joulujuoksu

Edellisestä juoksutapahtumasta onkin jo useampi kuukausi aikaa. Tässä välissä olen keskittynyt lähinnä rakkaan tanssiharrastukseni pariin. Olen käynyt baitatinossa, twerkkaamassa, tanssinut sambaa, bachataa, salsaa ja useammankin kerran Latinissimo- tunnilla. Käytiin jopa viikonlopun tanssireissulla Virossa. Menin perjantaina Tallinnaan laivalla ja olin hotellissa kaksi yötä. Lauantain tanssitapahtumaan tuli jopa yli 10 tanssijaa suomesta, joka on minusta oikein hyvä osallistumisprosentti tällaiselle ulkomaan tanssireissulle. Virolaisia oli myös tullut reilusti paikalle, joka oli kiva juttu. Menimme yhdessä syömään 1,5 tuntia kestäneen tanssitapahtuman jälkeen. Ravintolasta siirryimme vanhan kaupungin baareihin, joissa vierähti tunti jos toinenkin aamun pikkutunneille asti. Kiva reissu kaikenkaikkiaan ja innolla odotan jo seuraavaa tanssimatkaa. Mukavaa viettää aikaa samanhenkisen porukan kesken.

Tallinnan joulutorilla ihailemassa kaunista joulukuusta

Tanssireissun jälkeisenä viikonloppuna oli vuorossa kauan odotettu joulujuoksu. Tykkäsin edellisen vuoden tapahtumasta niin paljon, että päätin ilmoittautua 10 km matkalle jo kesäkuussa. Nykyisin pyrin hyödyntämään mahdollisuuksien mukaan kaikki early bird hinnat, joiden myötä osallistumismaksuissa voi säästää aika paljon rahaa. Pitää vaan osata päättää jo ajoissa mihin tapahtumaan on menossa puolen vuoden tai vuoden päästä. Tietysti aikaisin ilmoittautumisissa on myös oma riskinsä mikäli tulee muita menoja tai sattuu sairastumaan. Olin innoissani lähdössä juoksemaan tähän tapahtumaan, mutta alkuviikosta tulin kipeäksi ja haaveet tonttujuoksusta sai unohtaa. Samalla viikolla minulle soitettiin RadioSuomiRockista, että olin voittanut osallistumisen Rean ja Matin joukkueeseen. Tarkoituksena oli juosta viiden kilometrin lenkki heidän kanssaan.

Perjantaina illalla mietin kuumeisesti voinko osallistua joulujuoksuun ollenkaan. Viimenään päädyin ilmoittamaan Realle, että voin tulla mikäli voimme kävellä reitin ympäri. Yhteistuumin päätimme lähteä kävelemään, koska tässä tapahtumassa ei kuitenkaan ollut tärkeintä hyvä aika vaan osallistuminen ja hauskanpito. Porukassa malttaisin edetä rauhallisesti enkä lähtisi juoksemaan pää kolmantena jalkana muiden mukana kohti maalia.

Juoksuvaatteet valmiiksi valittuna

Olin valinnut jo alkuviikon aikana juoksuvaatteet valmiiksi. Nyt vain piti hieman etsiä paksumpia vaatteita, että tarkenisin kävellä rauhalliseen tahtiin paleltumatta. Pakkasin eväät, vaihtovaatteet ja peseytymistarvikkeet kassiin. Lauantai aamuna ehdin keittämään aamupuuron ja juomaan kupillisen teetä perinteiseen tapaan. Kohta olikin jo aika heittää kassi olalle ja kävellä läheiselle bussipysäkille odottamaan bussia. Matkustin Helsinkiä kohti rentoutuen korvakuulokkeet korvillani kuunnellen musiikkia. Jäin bussista pois oopperan pysäkillä, josta kävelin noin kilometrin matkan Finlandiatalolle, jossa oli tapahtumapaikka. Sisälle päästyäni nainen opasti ystävällisesti siirtymään jonoon, josta saisin kilpailunumeron ja pipon. Hetken ympärille katseltuani huomasin, että vieressä olikin erillinen piste, josta saisin oman kisapakettini. Eri radiokanavat olivat haalineet tapahtumaan porukkaa juoksemaan omissa tiimeissään, joten heillä oli oma piste meitä varten. Minun ei tarvinnutkaan jonottaa virallisessa jonossa hakemaan kisapakettiani vaan sain numeron ja piponi nimelläni. Hienoa, että joku oli hoitanut homman meidän puolestamme vaikka jonot eivät olleet kovin pitkät viralliselle kisapaketin noutopisteelle.

Icebugit esittelyssä

Sukkia, heisjastinspreytä yms.

Katselin hetken ympärilleni ja kävin otattamassa itsestäni virallisen joulujuoksukuvan. Saan edes yhden kivan muiston tästäkin tapahtumasta itselleni. Tietysti reitin varrella on myös kuvaajia järjestäjän puolestä, mutta aina ei voi niidenkään varaan laskea. Useimmiten kyllä olen onnistunut saamaan muutaman kuvan muistokseni myös reitin varrelta.

Kuva: Joulujuoksu

Vein tavarat Finlandiatalon yläkerrassa olevaan narikkaan, jonne tavarat sai jättää ilmaiseksi. Vastineeksi sain perinteisen narikkalapun, jota vastaan saisin tavarani vartioidusta säilytyksestä juoksun jälkeen. Olimme sopineet tapaavamme radiojuontajien kanssa kahdelta heidän mainoskylttien luona, joten siirryin takaisin alakertaan. Esittäydyimme pikaisesti toinen toisillemme ja otimme muutamat kuvat ennen starttia. Lavalla esiintyi LEO, jota kuuntelimme muun tohinan lomassa. Myöhemmin lavalle tuli Elegia naiskuoro, jotka lauloivat joululauluja meille.

Taustalla naiskuoro Elegia laulaa meille joululauluja

Ennen lähtöä palkittiin myös parhaimmat naamiaiskilpailun voittajat. Kivaa, että todella monet ovat panostaneet pukeutumiseen tässä tapahtumassa. Oli poroja, tonttuja, joulupukkeja ja kaikkea siltä väliltä. Itse pukeuduin viime vuoden tapaan tontuksi. Minusta tämä asu sopii minulle ja toisaalta en jaksa keksiä mitään muutakaan. Hieman asua voi aina parannella edellisestä vuodesta ja tietysti pukeutua sään mukaisesti. Punaisia, valkoisia ja mustia vaatteita minulla on kaapit täynnä, joten mitään ei myöskään välttämättä tarvitse lähteä ostamaan.

Suomirockin tiimi eli Rea, minä ja Matti.  Kuva: Radiosuomirock

Päivän vaikein päätös aamulla oli se mitkä kengät laitan jalkaani. Pohdin Salomonin goretex kenkien ja Icebugien välillä. Moni muukin näytti painivan saman asian kanssa sillä huomasin muidenkin kyselleen järjestäjiltä Facebookin kautta, että tarvitseeko Helsingissä tänään nastakenkiä vai pärjääkö tavallisilla lenkkareilla. Minulla on erilaisia lenkkareita joka lähtöön, joten valinnanvaraa kyllä oli. En kuitenkaan viitsinyt kantaa kaksia lenkkereita mukanani, joten päädyin lopulta nastattomiin vedenpitäviin kenkiin. Niillä ajattelin pärjääväni aivan hyvin osittain lumisilla ja osittain sulilla jalkakäytävillä. Mikäli olisin lähtenyt juoksemaan olisin saattanut laittaa nastakengät ettei olisi tarvinnut varoa kaatuvansa selälleen. Kesälenkkareita en edes harkinnut, koska vapaani jäätyvät helposti vaikka nytkin oli muutama aste lämmintä. Ei myöskään ole kivaa lenkkeillä märillä kengillä ja sukilla, joten olen todennut goretex kengät hyväksi valinnaksi tällaisille märille kurakeleille. Eilen satanut lumi oli lähes sulanut pois, mutta osittain jalkakäytävät olivat edelleen jäisiä ja sohjoisia. Onneksi ei kuitenkaan satanut vettä kuten monena muuna päivänä oli satanut.

Kello lähestyi pikkuhiljaa kolmea ja päätimme siirtyä ulos. Emme tällä kertaa osallistuneet yhteiseen lämmittelyyn, joka on ulkona puoli tuntia ennen lähtöä. Varmasti olisin mennytkin, jos olisin ollut täysin terve ja olisin lähtenyt juoksulenkille. Nyt katsoin paremmaksi pysytellä sisällä lämpöisessä lähtöön asti, kun muutkaan porukastamme ei mennyt alkulämmittelyyn. Kymmenen kilometrin juoksijat lähtivät tasan kolmelta ja me lähdimme viiden kilometrin lenkille viisi minuuttia myöhemmin.Suurempaan ruuhkaa lähdössä ei ollut, koska tähän tapahtumaan osallistui noin tuhat juoksijaa ja kävelijää. Kiva pienehkö tapahtuma rennossa porukassa.

Odottelemassa lähtölaukausta

Lähtömerkin kuultuamme porukka ympärilläni lähti rennosti hölkkäilemään, mutta itse päätin pitäytyä aiemmassa suunnitelmassa ja kävelin massan mukana reippaasti eteenpäin. Hetken kuluttua Rea naureskelee miten minä kävelen heidän juostessa rinnallani. Myönnettäköön, että tapanani on kävellä vauhdikkaasti vaikka minulla ei olisikaan minnekään kiire. Päätin vähän hidastaa vauhtia niin hekin pystyivät kävelemään kanssani. Finlandiatalolta reitti lähti Baanaa kohti, jonka päässä kääntyisimme ja tulisimme samaa reittiä takaisin. Kymmenen kilometrin juoksijat jatkoivat Baanan päästä juoksua vielä Ruoholahteen pienelle lisälenkille. Kääntöpaikallamme oli ensimmäinen ja reitin ainut juomapiste. Tarjolla oli jääkylmää vettä, mutta onneksi näin kävellessä ei kauheasti juomaa tarvinnut.

Ystävällinen mies tarjosi meille pärekoristaan joulupipareita ja karkkeja. Voi miten ystävällistä häneltä. Mussutimme tyytyväisenä kävellessämme joulupipareita. Paljoa kannustajia ei ollut reitin varrella, joka on minusta hieman harmillista. Tämä olisi mielestäni kiva tapahtuma myös lapsiperheiden seurata. Ehkä tämä kolea vuodenaika karsii yleisöä reitin varrelta. Ohitsemme meni juoksijoita rattaiden kanssa ja joillain oli myös koira mukana, jotka oli myös sallittuja tässä tapahtumassa.

Reittimme alkoi lähestyä Finlandiataloa jolloin lähdimmekin kiertämään Töölönlahtea. Vasta tämän jälkeen reitti tulisi takaisin Finlandiatalolle, jossa on maali. Muutamat nopeimmat juoksijat tulivat jo tässä vaiheessa maaliin, kun meillä olisi vielä puolet lenkistä kiertämättä. Joissain kohdissa olisin kaivannut nastalenkkareitani, mutta kävellessä pystyin varomaan näitä liukkaita kohtia. Hieman minua kyllä harmitti etten ollut ottanut Icebugeja, koska kanssani lenkkeilevät radiojuontajat olivat saaneet yhteistyön merkeissä uudet Icebugit jalkaansa. Minäkin olisin voinut laittaa Icebugit jalkaani, jos olisin tämän tiennyt etukäteen. Olisimme olleet kuvissa edustava kolmikko. Tosin se minulla oli tiedossa, että icebug on yksi joulujuoksun yhteystyökumppaneista. Tapahtumapaikalla olikin Icebugin edustajia myymässä nastalenkkareita. Itse olen todennut nämä lenkkarit luotettaviksi kumppaneiksi jäisillä keleillä, joten minulla oli jo muutama uusi pari hyllyssä odottamassa jäisiä kelejä. Nyt en tarvinnut uusia lenkkareita, joten kiersin kojun mahdollisimman kaukaa mahdollisten houkutusten estämiseksi.

Radiokanavien mainoskyltit

Olimme tulleet Linnanmäen kulmille, jolloin Matin puoliso soitti hänelle kysyäkseen joko olemme maalissa. Emme olleet, koska vielä oli ainakin reilu kilometri matkaa. Kävelimme niin rauhalliseen tahtiin, että arviomme maaliin saapumisesta viivästyi. Oli kyllä ollut kiva lenkki eikä oloni tuntunut mitenkään pahalle. Yksin olisin mennyt varmasti paljon nopeampaa tahtia. Hyvä, että oli seuralaisia joita piti välillä aina odotella.

Finlandiatalon lähellä olevassa puistossa oli edelleen mies soittamassa puukepeillä roskapönttöä. Hän oli siinä jo silloin, kun olin tullut kävellen tapahtumapaikelle. Kunnioitettavaa miten hän jaksoi hakata siinä kylmässä ilmassa roskapönttöä kuvitelleen sitä rummuksi. Rea tiesi kertoa, että hän on kuulemma todella usein siinä paukuttamassa sitä roskapönttöä ja on tullut siitä jopa kuuluisaksi. En nähnyt oliko hänellä hattua maassa, johon olisi kerännyt rahaa itselleen vai miksi hän siinä jaksoi viihtyä tunnista toiseen.

Pian maali häämötti ja koitin saada muita pieneen loppukiriin, mutta he eivät oikein tuntuneet innostuvan ideasta. Paikalla oli muutamia kuvaajia, joten päätin ottaa muutaman juoksuaskeleen ennen maaliviivaa. Saisi edes muutaman vauhdikkaan näköisen kuvan vaikka koko muun lenkin olimmekin urhoollisesti malttaneet kävellä. Aikaa viiden kilometrin reitin kiertämiseen meiltä meni melkein tunti. Viime vuonna juoksin kymmenen kilometrin lenkin nopeammin kuin mitä nyt kävelimme puolet lyhyemmän matkan. No ainakaan tästä ei aika voi enää huonontua eli suunta on vain ylöspäin.

Saimme heti maaliin tultuamme eväskassit. Otimme vielä yhteiskuvan, kiittelimme toisiamme seurasta ja sanoimme heipat. Menin Finlandiatalon sisälle, jolloin muistin etten edes muistanut juoda. Menin takaisin ulos ja hain mukillisen urheilujuomaa vaikka mitenkään suuremmin minulla ei tämän leppoisan kävelyn jälkeen jano ollutkaan. Kävin hakemassa tavarani Finlandiatalon yläkerrassa olleesta tavarasäilytyksestä ja suuntasin kaupoille. En viitsinyt lähteä kävelemään Kisahallille suihkuun, koska kävellessä minulle ei edes hiki tullut.

Eväskassin sisältö piti tutkia heti sisälle päästyäni

Kiva päivä ja mukava rento tapahtuma. Onnekseni sain siirrettyä 10 km osallistumisoikeuden ensi vuodelle, joten siellä tavataan. Toivottavasti sitten pysyn terveenä ja pääsen itsekin juoksemaan. Katsotaan nyt, jos olisin juoksukunnossa uuteen vuoteen mennessä niin saatan mennä juoksemaan perinteiseen tyyliini syntymäpäivän kunniaksi uuden vuoden juoksuihin. Kerron siitä sitten myöhemmin mikäli tämä toteutuu. Toivotaan talvisempia kelejä ja terveempää loppuvuotta.

Kuulemisiin...