Syystreenit

Syksyn väriloistoa

Kolme viikkoa sitten olin edellisessä juoksutapahtumassa Espoossa. Tämän jälkeiset viikot menivät lähinnä tästä toipuessa. Tein rentouttavia kävelylenkkejä ja yritin levätä rankkojen työpäivien jälkeen. Olin todella väsynyt työpäivien jälkeen, mutta yhtenä keskiviikkona päätin mennä työpäivän jälkeen kahvakuulatunnille. Tunti oli rankka, koska olin ollut edellisen kerran kahvakuulatunnilla keväällä. Ohjaajakin oli vaihtunut tässä välissä ja yritin sitkeästi tehdä liikkeitä samoilla painoilla mitä puoli vuotta sitten. Tunnin jälkeen istuin hetken saunassa kunnes lähdin suihkun kautta kotia kohti. Kaikki meni hyvin kunnes pääsin Silver Gymin eteiseen, jossa odotti ulkokenkäni. Ehdin laittaa toisen kengän jalkaani, mutta toista kenkää jalkaan laittaessani vasemman jalan pohje kramppasi. Potkaisin kengän jalastani ja valuin tuskaisena penkiltä eteisen lattialle. Kohta huomaan kuinka joku mies on myös lähdössä pois kuntosalilta ja tulee hakemaan kenkiänsä. Minun oli pakko sanoa hänelle, että jalkani kramppaa, koska enemmän hän olisi ihmetellyt lattialla pyörimistäni ellen olisi sanonut mitään. Hän neuvoi minua suoristamaan jalkani ja pomppi minun sekä tavaroideni ylitse ja lähti kotiin. Ovelta hän vielä huikkasi muka lohdutukseksi ettei se kauaa kestä. Onneksi ei kestänytkään, mutta sinne hän jätti neidon pulaan eikä jäänyt auttamaan minua. Ehdin jo miettimään miten selviän bussille, joka lähtisi puolen tunnin päästä. Hetken kuluttua kramppi meni ohitse ja pääsin jatkamaan matkaani kohti bussipysäkkiä. Ongelmitta selvisin kolmen kilometrin kävelymatkankin, mutta lihakseni olivat kipeät vielä monta päivää. Ensi kerralla pitää ottaa hieman rauhallisemmin eikä yrittää olla niin sisukas.

Muutaman päivän maltoin ottaa rauhallisemmin kunnes lauantai aamuna huomasin jo pakkaavani treenikassia. Heitin treenikassin pyörän tarakalle ja lähdin polkemaan kohti Hanhivaaran Liikuntakeskusta. Tänään oli valtakunnallinen liikuntapäivä ja kaikki ryhmäliikuntatunnit olivat ilmaisia. Kivaa, että tällaisia ilmaisia päiviä järjestetään ja toivottavasti näiden tuntien jälkeen joku innostuu tulemaan kyseiseen liikuntakeskukseen vielä uudestaankin. Vaikka tunnin olivat ilmaisia päätin kuitenkin pysyä maltillisella linjalla enkä osallistunut kaikille mahdollisille tunneille mitä olisi ollut tarjolla. Valitsin Live, Love and Dance -tunnin, jonka ainaka pääsimme kokeilemaan mm. twerkkausta, itämaista tanssia, kizombaa. Tämän jälkeen päätin mennä rentouttavalle bobybalance tunnille. Huomasin kyllä jälleen kerran itsestäni ettei nämä tunnit ole minua varten. En vaan malta maata hiljaa ja paikallani kuntosalin lattialla. Vauhdikkaat tunnit sopivat enemmän minulle. Tunnit oli tällä kertaa vain 30 minuutin pituisia, mutta se riitti minulle. Nyt pitää ottaa vähän rauhallisemmin etten väsy ihan totaalisesti. Tuntien jälkeen menin tapani mukaan pesulle ja saunaan. Hetken juttelin muiden naisten kanssa kunnes piti lähteä kotiin syömään.

Suomi 100-teeman mukaisesti pukeutuneena tanssitunnille

Seuraavalla viikolla päätin jättää keskiviikon kahvakuulatunnin väliin etten olisi lauantaina ihan jumissa ja pääsisin juoksemaan Kaarinan Syysmaratonille. Illalla mieleni teki lähteä heittämään pieni iltalenkki. Oli todella nätti ilta kaikkien sadepäivien jälkeen. Ei satanut yhtään, oli pimeää ja täysikuu loisti kauniisti taivaalla. Juoksu kulki yllättävän hyvin vaikka edellisen kerran olin käynyt juoksemassa reilu pari viikkoa sitten ja sitä ennenkin erittäin harvakseltaan. Olin jo tulossa kotia kohti, mutta päätin heittää vielä pienen lisälenkin. Koulun pihalla oli viiden pojan joukko pyörineen. Heidän ohitse juostuani hetken päästä kuuluu "Hyvä perse". Jatkoin matkaani enkä kommentoinut tai huomioinut heitä mitenkään. Kohta kuuluu "Hei! Kuulit sä?" Tähän oli jo pakko vastata, että kuulin. Juoksin reipasta vauhtia kunnes vielä kuuluu kova huuto "Sul on aika hyvä perse!".  Taatusti kuuli kaikki muutkin lenkkeilijät. Naurekellen jatkoin matkaani. Miten tallaiset ehkä 20 vuotta nuoremmat alaikäiset pojat intoutuu minulle huutelemaan tällaisia.

Oli kaunis syksyinen ilta lenkkeillä.

Lenkeillä sattuu ja tapahtuu. Loppuviikko rentoudutaan ja kerätään voimia lauantain puolimaratoniin. Olin ottanut perjantain vapaaksi töistä niin sain rauhassa kerätä tavarat kasaan lauantaita varten ja ennekaikkea levätä. Kävin sekä päivällä, että illalla rauhallisella kävelyllä. Myös kauppassa piti käydä ostamassa eväät huomista kisapäivää varten. Päädyin perinteiseen tapaan banaaniin ja ruisleipään. Muita evääksi otettavia herkkuja löytyykin jo omasta kaapista entuudestaan. Illalla vielä katselin leffaa ja varmistin, että kaikki tarvittava on varmasti pakattuna huomista varten. Juoksuvaatteet odottivat valmiina eteisessä sievässä kasassa ettei niitä tarvitsisi enää aamulla kiireessä alkaa valitsemaan. Nyt vain ajoissa nukkumaan, että huomenna voi pirteänä lähteä juoksemaan.

Huomenna mennään eikä meinata ja nyt nautiskellaan.

Kuulemisiin...

Espoo Rantamaraton

Rantapuolikas 16.9.2017

Olin ollut viimeiset kolme viikkoa kipeänä ja treenit tämän myötä jääneet nolliin. Päätin kuitenkin osallistua tähän tapahtumaan, koska olin jo kaksi juoksutapahtumaa missannut sairastelujen takia. Nyt olo oli hyvä, mutta hieman juoksemaan lähteminen jännitti. Puolimaraton on kuitenkin kohtuullisen pitkä matka vaikka tiesin jo entuudestani selviävän tästä matkasta ellei kunto ole mennyt aivan surkeaksi treenitauon aikana. Sairasloman jälkeinen viikko oli todella rankka ja olin aivan väsynyt perjantaina kotiin tultuani. Juoksuvarusteet lauantaita varten oli pakkaamatta, joten nyt oli pakko ryhtyä puuhaan.

Lauantaille luvattiin sateista säätä, joten pakkasin mukaan vaihtovaatteet alusvaatteista kenkiin asti. Kertakäyttöistä sadeviittaa ei pitäisi unohtaa ja pakkasin mukaani myös sateenvarjon. Omia eväitä ei pitänyt myöskään unohtaa, koska koskaan en laske järjestäjän tarjoamien eväiden varaan. Otin mukaan pari banaania, ruisleivän, vähän muroja, myslipatukan ja tietysti pari pullollista juomaa, joista toiseen laitoin urheilujuomaa ja toiseen pelkkää vettä.

Lauantaina aamulla ehdin keittämään kaurapuuron, jonka söin mustikoiden kanssa teekupposta unohtamatta. Juoksuvaatteet päälle, kassi olalle ja kohti bussipysäkkiä. Puolimaratonin lähtö oli vasta 13.45 ja paikalla piti olla juoksunumeroa noutamassa viimeistään tuntia ennen lähtöä. Onneksi minun ei tarvinnut herätä ennen kukon laulua. Turku - Helsinki pikavuorolla pääsin kätevästi Munkkiniemeen, josta menin paikallisbussilla Otaniemeen. Kisapaikkana oli Otahalli, joka oli iso urheiluhalli monine pukuhuoneineen ja suihkutiloineen. Tavarat sai jätettyä säilytykseen sisätiloihin erilliseen vartioituun narikkaan. Minulla oli mukanani lukko mikä kuuluu nujupussini vakiovarusteisiin, joten sain tungettua urheilukassini pukuhuoneen kaappiin. Yllättävän monessa paikassa oma lukko onkin tullut tarpeeseen, joten kannan sitä aina mukanani.

Jännittyneenä odotan milloin pääsen juoksemaan

Osanottajakuoren ja kisapaidan hain Otahallilta. Ruuhkaa ei tässä vaiheessa ollut vaan pääsin suoraan noutamaan juoksunumeron ja paidan.  Näiden jakaminen sujui ongelmitta. Paikalla oli Mitallihenkarien esittelijä, jonka luokse pysähdyin katsomaan mitalihenkareita. En kuitenkaan raaskinut ostaa tällaista, koska mielestäni mitaleja ei saanut tähän tarpeeksi hienosti esille. Myyjän mielestä yhteen henkariin olisi saanut mahtumaan jopa 30 mitalia, mutta itse olisin saanut tähän mahtumaan nätisti vain kuusi mitalia. En halua, että mitalit ovat päällekkäin ja nauhat ja mitalit eivät ole kauniisti esillä. Tämän mukaisesti minun olisi pitänyt ostaa monta 30 euron mitalihenkaria, joten ne jäi nyt ostamatta. Mitalini saavat vielä odottaa parempaa ratkaisua omassa lasivitriinissä ja sainälle ripustamassani linnan näköisessä naulakossa.

Intersport oli myymässä tuotteitaan edulliseen hintaan

Montaa askelta en eteenpäin päässyt kuin Juoksija lehden esittelijä yritti kertoa minulle miten hyvä tarjous heillä on Juoksija lehdestä. Kieltäydyin kauniisti tästä tarjouksesta ja jatkoin kohti Intersportin kisakauppaa. Hetkessä myyjä tuli kysymään tarvitsenko apua ja alkoi innokkaana utelemaan kenkäni kokoa. Olin valinnut jalkaani pinkit New Balancen 890 v5 lenkkarit, joilla olen nyt tämän kesän puolimaratonit juossut ongelmitta. Myyjä esitteli minulle toista New Balancen mallia, joka olisi maksanut vain 50 euroa. En kuitenkaan innostunut edes kokeilemaan kenkää. Täytyy myöntää ettei kenkien harmaa väri innostanut sovittamaan kenkää jalkaan. Sanoin itselläni olevan jo tarpeeksi kenkiä ja luikin sivummalle. Hän ystävällisesti kuitenkin huikkasi perääni, että tulee myöhemmin vielä kiusaamaan minua. Kengät eivät tällä kertaa innostaneet minua vaan löysin itseni pyörimästä hyllyjen luona, joissa oli esillä erilaisia juoksuhanskoja syksyisille lenkeille ja leudoille talvikeleille. Hetken sovittelun ja pohdinnan jälkeen löysin itseni kassalta kädessäni uudet sormikkaat ja tekniset alushousut. Molemmat olivat mielestäni hyvissä tarjouksissa, joten nämä päätyivät mukaani. Kassalla yllätyin positiivisesti, kun myyjä tarjoutui antamaan minulle kaupanpäälliseksi valkoiset Craftin kompressiosäärystimet. Ilostuin tästä ja kysyin mitä kokoa säärystimet olivat. Viimenään lähdin kassalta Craftin alushousut, sormikkaat ja kahdet ilmaiset säärystimet mukanani. Kiittelin myyjää tyytyväisenä näistä saamistani lahjuksista. Ei huonot kaupat ollenkaan.

Tyhjin käsin ei kotiin kannata lähteä

Lähdin etsimään pukuhuoneita, jotka löytyivät hallin alakerrasta. Naisille ja miehille oli varattuna useampi pukuhuone, joissa voi vaihtaa vaatteita ja käydä juoksun jälkeen pesulla. Vaatteet vaihdettuani lähdin pois puhuhuoneesta, jolloin ensimmäisen ikkunan luokse päästyäni huomasin harmikseni ulkona satavan vettä. Ihmiset juoksivat kuka mistäkin suunnasta sisälle urheiluhalliin suojaan sateelta. Meillä olisi alkanut lämmittelyjumppa ulkona juuri noihin aikoihin, mutta päätin jättää sen välistä. En halunnut kastella itseäni enkä ollut muutenkaan treenannut tätä juoksutapahtumaa varten, joten yksi väliin jäävä alkujumppa ei minun suoritustani kaataisi. Venyttelin hieman sisällä ja kohta siirryin kohti lähtöviivaa. Ilokseni sade oli loppunut ja aurinko paistoi kirkkaasti. Pääsimme lähtemään auringon paistaessa nätisti taivaalta vaikka maa olikin märkä äskeisen sateen jäljiltä.

Ennen lähtöä minulle iski pieni paniikki, kun en mainannut saada UltimateLIVE sovellusta käyntiin. Ohjeistuksissa oli kyllä neuvottu avaamaan sovellus noin 15 minuuttia ennen lähtöä, mutta enhän minä tietenkään muistanut. Toisaalta kovin ajoissa en viitsinut sovelluksia käynnistää ettei akku loppuisi kännykästä kesken kaiken. Olin neuvonut edellisenä iltana vanhempiani miten he voisivat seurata juoksuani tämän sovelluksen kautta ja nyt en saanut koko sovellusta käyntiin. Herjasi vaan virheellistä koodia vaikka olin sen edellisenä iltana testannut toimivaksi. Paniikissa päätin käynnistää puhelimen uudestaan, mutta puhelin tuntui kestävän ikuisuuden.  Viimenään sain sovelluksen päälle ja lisäksi avasin Sports Trackerin, jota käytän aina lenkeilläni vaikka erityisemmin en lenkkejäni analysoi jälkikäteen.

Ensimmäiset kilometrit saimme juosta auringon paistaessa nätisti. Oli kiva katsella merta ja  reittimme vieressä vesilautailevaa miestä. Harmikseni hän ei kuitenkaan innostunut näyttämään meille hienoimpia temppujaan. Minulle oli ensimmäinen kerta, kun edes näin tällaista vaijerien varassa tapahtuvaa vesilautailua. Liian paljoa en voinut keskittyä tähän vesilautailijaan, koska reittimme meni aivan rantaviivaa pitkin ja piti katsoa hieman eteen etten pian löytäisi itseänikin merestä.

Pian vettä alkoi tihkuttamaan ja hetken päästä sitä tulikin jo kaatamalla. Viiden kilometrin paikkeilla lenkkarini olivat jo läpimärät. Jokaisella askeleella tunsin miten vesi tirskahti varpaiden välissä. Muutamat sinnikkäät kannustajat katsoivat meitä säälivän näköisesti, kun juoksimme kaatosateessa. Reitti kulki rantaviivaa pitkin, joka oli leveä hiekkapohjainen polku. Hyvin mahduimme etenemään, mutta nyt piti jo keskittyä katsomaan jalkoihin ja väistelemään suurimpia lammikoita. Vaatteet liimautuivat ihoa vasten ja aurinkolippani reunoilta vesi tipahteli alas kiivaaseen tahtiin. Erityisesti mieleeni jäi nuoret miehet, jotka olivat katsomassa juoksuamme aivan reittimme vieressä. Toinen heistä totesi "Kyllä sää suosii", johon en voinut kuin todeta naureskellen, että kyllä vaan. Paljoa enempää ei enää olisi voinut sataa. Varsinainen juoksusää meille osuikin.

Tapahtuman nimen mukaisesti reitti kiersi rantoja pitkin.

Rantapuolikkaan reitti kierteli minulle vieraita seutuja, joten en tiennyt yhtään missä menen ja mitä on seuraavaksi luvassa. Kilometrikylttejä oli harvakseltaan reitin varrella, joten niistä pystyi saamaan käsitystä paljonko matkaa on vielä jäljellä. Suurimmaksi osaksi reitti meni rantaviivaa pitkin, mutta välillä juoksimme pienempiä asfalttiteitä pitkin ja muutamassa kohdassa jalkakäytävä meni aivan moottoritien vieressä. Tykkäsin reitistä vaikka se ei nyt päässyt oikeuksiinsa kaatosateen ansiosta. Polut olivat paikkapaikoin kuraisia ja suurempia vesilammikkoja joutui kiertelemään pusikoiden kautta. Tosin kengät olivat olleet litimärät jo aikoja sitten, mutta en halunnut olla sen lisäksi mudassa päästä varpaisiin asti. Tunsin miten kuravesi ja hiekka lensi pakaroihini asti jokaisella askeleella. Reidet tuntuivat hiekkaisille niiden osuessa toisiinsa, mutta ei se menoa haitannut. Siellä sitä mentiin vesisateessa rantapolkuja pitkin sortsit jalassa, tapahtumapaita päällä ja aurinkolippa päässä. Olen ennenkin huomannut aurinkolipan olevan hyvä niin aurinkoisella kelillä kuin vesisateessakin. On mukavampi juosta, kun vesi ei valu aivan naamaa pitkin.

Reitin varrelta yritin etsiä valokuvaajia, mutta niitä en kuitenkaan nähnyt. En tiedä olivatko lähteneet sadetta pakoon vai eikö järjestäjän puolestä edes pitänyt olla valokuvaajia reitin varrella. Ainoastaan yhden kuvaajan näin, mutta senkin huomasin liian myöhään enkä ehtinyt hänelle vilkuttelemaan. Olin juuri juomapisteellä ja keskittyneesti yritin hörppiä urheilujuomaa tukehtumatta siihen.  Vauhdissa juomisessa minulla olisi ehdottomasti parantamisen varaa, mutta ehkä vielä jonain kauniimpana  päivänä opin juomaan vauhdissa. Nyt jouduin hiljentämään vauhtia ja kävelemään juomapisteen läpi kunnes sain urheilujuomani juotua.

Vanhempani olivat seuranneet juoksuani UltimateLive sovelluksen avulla.

Kannustajia ei vesisateesta johtuen juurikaan reitin varrella ollut, mutta muutamia sinnikkäitä ihmisiä sateenvarjojensa kanssa oli kannustamassa meitä. Tosin monella tuntui olevan joku tuttu juoksemassa, jota he olivat ensisijaisesti tulleet kannustamaan vesisateesta huolimatta. Joku isä seisoi innokkaiden lastensa kanssa reitin vierellä. Söpösti neljä lasta oli rivissä kädet ojossa läpsyjä keräämässä. En voinut ohittaa heitä ilman voimaa antavia kannustusläpsyjä. Niin kiire ei pidä olla, ettei lapsille ehtisi läpsyjä antaa. Toisaalla äiti oli lapsensa kanssa äänekkäästi kannustamassa kaikkia tasapuolisesti. Luulin edessämme olevan joku kannustuspiste, kun hänen äänekäs kannustuksensa kuului kauas ja koko metsä tuntui kaikuvan. Kivaa, että jotkut ovat näin intohimoisesti kannustamassa toisia. Ihme, jos hänellä ei ollut seuraavana päivänä ääni käheänä. " Hyvä, hyvä, jaksaa, jaksaa, yms. hän huusi ohitse kirmaaville juoksijoille.

Jonkun pienen puistoalueen läpi juostessani joku kannustajista totesi minulle "on kevyen näköistä menoa". Itse en ollut enää tästä niinkään varma vaan mieleni teki jäädä kyseenalaistamaan hänen huutoaan. En kuitenkaan tätä tehnyt ja jatkoin matkaani. Yllättävän hyvin kuitenkin olin jaksanut juosta vaikka en ollut viimeiseen kuukauteen urheillut ollenkaan ja nyt olin kylmiltään lähtenyt juoksemaan puolimaratonia.

Viimeiset metrit jäljellä ja kohta ollaan maalissa

Pikkuhiljaa aloimme lähestyä maalia ja huomasimme kuinka maratoonareiden kärkimiehet juoksivat kevyen näköisesti ohitsemme. He olivat lähteneet 45 minuuttia ennen puolimaratonin lähtöä, joten nyt he jo tulivat meistä ohi. Kovaa kyytiä ovat kieltämättä juosseet. Joku heistä yritti saada meitä mukaamme kannustaen, että enää ei ole kuin muutama sata metriä maaliin "nyt mennään". Kukaan ei kuitenkaan lähtenyt hänen mukaansa vaikka kuinka reippaasti huuteli. Pian reitti tuli pois metsäpolulta ja kohta näin kaaren jonka alta olimme lähteneet juoksemaan. Nyt tulimme vastapäiväisestä suunnasta. Olimme kiertäneet ison ympyrän ja nyt ympyrämme oli sulkeutumassa. Vihdoin olisimme maalissa. Yritin hieman kiristää vauhtia, mutta kohta huomasin ettei maali olekaan tämän kaaren alla vaan reitti kaartaa vielä urheilukentälle. En tätä äsken muistanutkaan vaikka olin nopeasti katsonut juostavaa reittiä ennen lähtöä. Joku huuteli, että enää 400 metriä. Kyllä minä sen jaksaisin tosin loppukiriin ei enää ollut voimia. Pääsin kuitenkin maaliin ja siihen sain olla tyytyväinen.

Itsensä voittajana maaliin

Maaliviivan ylitettyäni sain kaulaani osallistujamitalin. Suuntasin juomapisteelle sillä nyt olisi aikaa juoda rauhassa eikä enää olisi kiire minnekään. Hetken päästä huomaan muiden käsissä olevat pullot. Miten olin taas voinut ohittaa nämä kuoharipullojen jakajat. Sama kävi minulle HCR:llä keväällä, kun en huomannut näitä naisia pulloineen. Ei auttanut kuin palata hieman takaisin maaliviivalle päin. Ilmeisesti sitä on niin omissa maailmoissaan heti maaliviivan ylitettyään ettei siinä juuri näe eteen eikä varsinkaan sivuille. Sain pulloni ja kohta sain valmiiksi kootun eväspussukan käteeni. Kojujen alta sai hakea puolikkaita banaaneja ja suolakurkkusiivuja. Lappasin muutaman suolakurkkkusiivun tyhjään mukiini. Kohta joku toinen kysyy haluanko rusinoita. Hieman epäillen ojennan suolakurkkuja täynnä olevan mukini hänelle. Joku toinen nainen toteaa vieressä "hyi" ja puistelee päätään. Onhan tämä kieltämättä erikoinen yhdistelmä makeaa ja suolaista. Mitään muutakaan paikkaa irtonaisille rusinoille en siihen hätään keksinyt, koska kädet olivat jo täynnä. Tosin kyllä ne syödyksi tuli vaikka maukkain yhdistelmä ei ollutkaan.

Selvisin maaliin ja sain hienon mitalin muistoksi kaatosateessa heitetystä lenkistä

Kohta joku huikkaa minulle "tule osallistumaan arvontaan". Tätä kutsua en tietenkään osannut ohittaa vaan menin kojulle, jossa piti pyöräyttää onnenpyörää. Ilmeisesti otteeni näytti kevyelle, koska hän käski pyöräyttää pyörää voimakkaasti. Ilmeisesti voimani oli jo tässä vaiheessa käytetty loppuun, koska  pyörä ei pyörinyt vimmatusti vaan pysähtyi. Katsoin kysyvästi esittelijää, että voitinko mitään. Hän kyseli olenko ollut koskaan kehonkoostumusmittauksessa. Vastasin olleeni joskus. Kohta minulle selvisi, että nyt voitin Fressille kehonkoostumusmittauksen ja hän pyysi täyttämään yhteystietoni lappuun. Mielenkiinnolla odotan heidän yhteydenottoaan.

Vieressä oli toinen koju jossa oli lähitaksin piste. Tähän en kuitenkaan enää voinut jäädä jonottamaan vuoroani, koska nyt minulle alkoi tulemaan hieman kylmä ja tajusin kiiruhtaa urheiluhalliin sisälle pesulle ja vaihtamaan vaatteita. Seisoin hyvän tovin lämpimän suihkun alla kunnes puin päälleni ja söin hieman eväitäni pukuhuoneessa. Ilokseni pukuhuoneessa oli jopa hiustenkuivaaja joka oli nyt tarpeen. Monet jopa kuivasivat siinä hiuksiaan vaikka eivät pesulla käyneetkään. Aivan litimärkiä kyllä olimmekin juoksun jälkeen ja kuivaa kohtaa ei keneltäkään löytynyt. Jouduin jopa huuhtomaan suurimmat hiekat ja mudat kengistäni ja pesemään sukkani suihkun alla. En halunnut kantaa yrimääräistä mutaa kotiini asti vaikka jouduin pesemään kengät vielä paremmin kotiin päästyäni.

Kotiin päästyäni heitin läpimärät vaatteet pesukoneeseen ja istahdin syömään. Kyllä nyt ruoka maistuikin, kun koko päivänä en ollut kunnollista ruokaa syönyt ja kulutus oli ollut suuri. Pieni venyttelyhetki, vaatteet narulle kuivumaan ja nukkumaan. Yllätyksekseni seuraavana aamuna pääsin yllättävän hyvin ylös sängystä. Päivällä kävin rentouttavalla kävelyllä ja illalla vielä bailatinotreeneissä jammailemassa.

Eväspussissa oli vaikka minkälaista patukkaa ja muita yllätyksiä

Tapahtuman järjestelyt toimivat hyvin, reitti oli hieno ja tavaroiden säilytyspaikat oli hyvät suihkumahdollisuutta unohtamatta. Saamamme eväspussukka oli riittävän kattava vaikka toisaalta muutaman patukan olisin voinut vaihtaa johonkin muuhun tuotteeseen, jolloin pussin sisältö olisi ollut monipuolisempi. Maalissa jokaiselle jaettiin osallistujamitali ja saamamme tapahtumapaita oli laadukas Craftin paita. Juoksijoita puolimaratonilla oli 1515 eli kyseessä ei ollut mikään järjetön massatapahtuma, mutta yksinkään ei tarvinnut juosta missään vaiheessa. Paikalle pääsi yllättävän helposti julkisilla kulkuneuvoilla. Kokonaisuudessaan voin todeta tapahtuman olleen oikein mukava eikä huonoa sanottavaa ole. Suuri kiitos tämän tapahtuman osallistumismaksun sponsoroimisesta kuuluu Craft Sportswearille. Minä pieni onnetar, joka voitan näitä juoksutapahtumiin osallistumisia erinäisistä kilpailuista.

Kivasta päivästä ja hyvin järjestetystä tapahtumasta innostuneena ilmoittauduin jo ensi vuoden tapahtumaankin. Säästö se on pienikin säästö ja ei tarvitse sen kanssa enää ensi vuonna pähkäillä. Ensi vuoden juoksukalenterini alkaa täyttymään kovaa vauhtia jo tämän vuoden puolella. Nyt ei voi kuin toivoa, että 15.9.2018 on aurinkoisenpi sää kuin nyt oli. Siellä nähdään ensi vuonna ja vietetään mukava juoksupäivä yhdessä!

Ensi vuonna juostaan 15.9. - 16.9.2018

Seuraava tapahtumani on Kaarinan Syysmaratonilla puolikas, joka juostaan 7.10.2017. Nyt yritän parhaani mukaan pysyä  terveenä ja päästä treenaamaan muutaman kerran ennen tätä tapahtumaa. Tietysti toivon kauniita syksyisiä ilmoja, mutta tarvittaessa laitan käteen uudet lämpimät Craftin hanskat niin varmasti ei sormet jäädy. Lenkin jälkeen on kiva istua sohvalle kynttilän ääreen ja vetää jalkaan uudet kompressiosäärystimet auttamaan palautumisessa.

 Mukavia syksyisiä lenkkejä sinulle.

Midnight Run

Forumin Stadiumin sisäänkäynti juoksuratoineen oli koristettu näyttävillä mainoksilla

Olin ilmoittautunut Midnight Runiin jo viime vuonna heti, kun ilmoittautuminen oli avautunut. Tykkään tästä tapahtumasta tosi paljon, joten olin odottanut tätä tapahtumaa jo pitkään. Olin ottanut töistä lomaa kaksi viikkoa ennen tätä tapahtumaa, joka oli tänä vuonna lauantaina 9.9.2017. Perinteisesti tämä tapahtuma on ollut aina tässä elo- ja syyskuun vaihteessa. Tämä sopii minulle paremmin kuin kevät, koska siitepölyistä ei tarvitse enää huolestua.

Reilut kolme viikkoa ennen tapahtumaa tulin kipeäksi. Iltalenkkien sijaan juoksin arkiaamuisin lääkärissä parin päivän välein. Lepoa ja särkylääkkeitä kerta toisensa jälkeen. Päivät katselin leffoja ja join lämmintä teetä toivoen paranemista. Tällä kertaa maltoin olla tekemättä kävelylenkkejä. Olin kerrankin fiksu ja yritin kaikkeni, että olisin päässyt syysflunssasta eroon. Turhaan. Taas juoksin lääkärisetiä moikkaamassa ja apteekin kautta kotiin. Ensimmäinen antibioottikuuri ei vaikuttanut parantavan oloani, joten sain heti perään toisen kuurin. Uskoin tämän jälkimmäisen kuurin auttavan, koska tämä oli keväälläkin tehonnut.

Paitaa hakiessani löysin itseniihailemasta ja sovittelemasta uusia lenkkareita.
Nämä New Balancen uutuuskengät pitää saada, kunhan tulevat tarjoukseen.

Lomanikin meni sairastellessa ja kaikki lomasuunnitelmani romuttui. Olin suunnitellut osallistuvani moneen eri tanssitapahtumaan ennen Midnight Runia. Tiistaina lääkekuurini loppui ja oloni oli jo parempi. Torstaina päätin hakea Midnight Runin osallistujapaidan kotimatkallani mökiltä kotiini. Ajattelin, että haluan ainakin paidan mikäli en pääsekään juoksemaan. Paidan hain Helsingistä Forumin Stadiumista. Vaikka paikalla oli muutama muukin juoksija hakemassa paitaansa mitään ruuhkaa ei ollut. Näytin kännykästäni lähtötodistuksen, jonka he lukivat näppärästi sähköisesti. Sovitin paitaa päälleni, koska sitä olisi kurja tulla vaihtamaan myöhemmin. Paita oli ehjä, näytti sille mille pitääkin ja kokokin oli oikea. Tosin paidan mitoitus olikin tällä kertaa yllättävän pieni. Hieman olisi saanut olla isompi hartioiden ja käsivarsien kohdalta, mutta muuten oikein passeli. Kyllä sillä ainakin yhden juoksun juoksisi.

Tapahtumapaitaa piti testata jo Stadiumin liikkeessä, josta paidan hain.

Kotiin päästyäni valitsin paitaan sopivat vaatteet valmiiksi, koska tämä on aina yhtä tarkkaa puuhaa. Vaatteiden pitää sopia yhteen ja kynnet pitää lakata kisapaidan väriseksi. Ehkä hieman turhamaista, mutta itselläni on miellyttävämpi olo lähteä juoksemaan nättinä. Vaikka toisaalta ensimmäisen sadan metrin jälkeen sitä onkin aivan hiestä märkä ja naama punoittaa. Joten tämä on kaukana hehkeästä juoksijasta, mutta sallittakoon pieni turhamaisuus.

Juoksuvaatteet valmiina lauantain yöjuoksuja varten.

Perjantaina uskaltauduin ensimmäiselle tanssitunnille sairaslomani jälkeen. Olin ilmoittautunut tähän tanssitapahtumaan jo monta viikkoa sitten ja tietenkään en voinut jättää menemättä. Ilmoittautuessani tämä vielä kuulosti hyvälle idealle, mutta nyt tämä hieman epäilytti. Puolitoista tuntia tanssittiin niin, että hiki lensi ja hauskaa oli. Tunnin jälkeen polkupyöräni vieressä mietin itsekseni miten olinkin jaksanut tanssia niin hyvin. En edes muistanut edeltävää sairasteluani tämän tanssi-illan aikana. Sitten hyppäsin pyörän päälle ja fillaroin noin neljän kilometrin matkan kotiini. Kävin toiveikkaana nukkumaan iltapalan jälkeen. Huomenna pääsisin juoksemaan ympäri Helsinkiä.

Twerk / Dancehall tunneilla

Aamulla herätessäni oloni oli suorastaan hirveä. Päätä särki ja tunsin oloni taas kipeäksi sen lisäksi, että tunsin lähes jokaisen lihaksen olemassaolon. Eilinen jorailu oli kuitenkin liikaa näin pitkän tauon jälkeen. Niinhän sitä sanotaan ettei mitään uutta pitäisi koittaa tapahtumaa edeltävällä viikolla eikä varsinkaan edellisenä iltana. Tosin olin ollut näillä Twerk ja Dancehall tunneilla ennenkin, mutta nyt pitkä treenitauko kostautui.

Sateinen sää ei myöskään houkutellut juoksemaan tuuliseen ja sateiseen yöhön. Pitkän pohdinnan jälkeen päätin jättää Midnight Runin välistä ja käpertyä peiton alle sohvan nurkkaan katsomaan leffaa. Minä, joka en juurikaan normaalisti katsele telkkaria olin katsonut näiden viikkojen aikana vaikka kuinka monta leffaa. Haikeana seurasin facebookin seinälle pomppivia Midnight Run aiheisia postauksia. Toisaalta olin tyytyväinen päätökseeni jättää tapahtuma välistä vaikka nyt harmittikin. Sain sentään ylihintaisen tapahtumapaidan, joita on kaappi täynnä jo entuudestaan.

Sunnuntaina oloni oli taas parempi ja uskaltauduin bailatinotunnille vaikka pelkäsin olenko taas maanantaina kipeänä. En kuitenkaan ollut ja tänään olin jopa töissä ensimmäistä päivää reilun kolmen viikon tauon jälkeen. Työpäivän jälkeen kävin vielä pienellä iltalenkillä. Olipa kiva huomata miten illat ovat jo pimentyneet. Tykkään nimittäin lenkkeillä pimeässä katuvalojen loistaessa.

Sama paikka, eri aika. Bailatinotunnilla fiilistelemässä.

Toiveikkaana suuntaan katseeni tulevaan viikonloppuun ja Espoon Rantamaratoniin. Onnetar oli puolellani ja voitin tähän tapahtumaan osallistumisen puolimaratonille. Hieman hirvittää lähteä juoksemaan näinkin pitkää matkaa kuukauden treenitauon jälkeen, mutta sinne nyt olen menossa seuraavaksi. Katsotaan miten minun käy.

Kuulemisiin ja mukavaa alkanutta syksyä.

Salonjokilaakso-juoksu

Elokuun koittaessa minulla alkoi olemaan kauhea hinku johonkin juoksutapahtumaan. Yritin katsella eri vaihtoehtoja, mutta mitään sopivaa en nyt löytänyt. Erinäisiin arvontoihin osallistuin siinä toivossa, että voittaisin osallistumisen Helsinki Street Runiin. Niin ei kuitenkaan käynyt ja onnekseni en sinne itsekään jälki-ilmoittautunut. En olisi halunnut olla siellä myrskyn keskipisteessä silloin. Kerrankin olin tyytyväinen etten osallistunut tapahtumaan ja sain viettää päivän kotipaikkakunnalla, jonne myrsky ei osunut kuin nimeksi.

Salonjoen ylittävä silta

Edelleen halusin päästä jonnekin juoksemaan, joten viikkoa ennen tapahtumaa päätin ilmoittautua paikallisesta ilmaislehdestä bongaamaani Salonjokilaakso-juoksuun. Tämä olikin aivan uusi tapahtuma ja järjestettiin nyt vasta ensimmäistä kertaa. Kilpailun järjestäjinä toimi Salon Vilpas Yleisurheilu ja Salonjokilaakso.

Kaikki ei taas mennyt suunnitelmien mukaan ja jo seuraavana päivänä ilmoittautumisen jälkeen kurkkuni tuntui kipeälle. Alkuviikon sinnittelin töissä puolikuntoisena, mutta torstaina töiden jälkeen kotiin päästyäni olo oli  kertakaikkiaan hirveä. Päätin jäädä perjantaina kotiin parantumaan. Haaveet juoksutapahtumaan osallistumisesta sai heittää kankkulan kaivoon.  Sunnuntaina oloni oli hieman parempi, mutta ei lähelläkään juoksukuntoa. Juoksemaan en voisi lähteä, mutta päätin mennä torille katsomaan minkälainen tapahtuma on kyseessä. Olinhan jo osallistumismaksun maksanut. Osallistumismaksuun sisältyi osallistumismitalli ja kaikkien osallistujien kesken arvottiin palkintoja. Kilpasarjoihin osallistujille luvattiin erilliset palkinnot kunkin sarjan kolmelle parhaalle. Mahdollisuus tavaroiden säilytykselle oli tarjottu järjestäjän puolesta ja reitin varrella oli tarjolla juomaa.

Salonjokilaakso-juoksu järjestettiin Salon torilla sunnuntaina 20.8.2017. Lapsille oli omat sarjat joissa alle 9 vuotiaat tytöt ja pojat juoksivat 800 metrin matkan ja alle 13 vuotiaat 3,3 kilometrin matkan. Yksi kokonainen kierros oli aina 3,3 kilometriä, jonka aikuisten sarjoissa juoksevat kiersivät kolme kertaa. Aikuisten kilpa- ja hökkkäsarjaan osallistujat juoksivat siis lähes 10 kilometrin matkan. Reitti kulki pitkin Salonjoen kevyenliikenteen väyliä molemmilla puolilla jokea välillä tori- Uskenlanjoen silta- rautatiesilta- tori.

3,3 km pituisen reitin reittikartta

Lasten lähtö oli kello 12 ja pidempien matkojen lähdöt olivat noin klo 12.20 vaikka Salon Vilppaan sivuilla lähtöajaksi oli ilmoitettu kello 12. Mistään ei käynyt ilmi sarjakohtaisia lähtöaikoja. Minua tämä ei haitannut, koska olin mennyt vain katsomaan tapahtumaa. Numerolappuina oli oman paidan päälle puettava kankainen liivimallinen numeroliivi. Mitään ajanottosiruja ei siis ollut vaan ajanotto hoidettiin perinteiseen tyyliin sekunttikellolla.

Torilta lähtö tapahtui joen suuntaan

Lasten sarjassa ajanotto sujui kohtuullisen hyvin. Ensimmäisinä maaliin juosseet lapset he kasasivat maaliviivan taakse jonoon saapumisjärjestyksessä. Hetken päästä tämä jono käytiin läpi ja merkittiin listaan mikä juoksunumero on tullut ensimmäisenä, toisena, kolmantena jne. maaliin,  jolloin he pystyivät liittämään juoksunumeron ja ajan toisiinsa. Tämän jälkeen koko jonolle jaettiin osallistujamitalit. Myöhemmin maaliin juosseet he ilmeisesti pystyivät merkitsemään tuloslistaan yksitellen, koska heistä ei enää jonoja muodostettu. Osallistujamitalit jaettiin yksitellen kenelle missäkin. Mielestäni jonkun järjestäjistä olisi pitänyt olla jakamassa mitaleja heti maaliviivan jälkeen kuten muissakin tapahtumissa on ollut tapana. Minusta ainakin on kiva saada mitali heti juoksun jälkeen onnittelujen saattelemana.

Hetken päästä olikin aika lähettää matkaan 3,3 km ja 10 km juoksijat, jotka lähtivät samassa lähdössä. Juoksijoita ei ollut hirveän paljoa, mutta yksin ei matkaan kuitenkaan tarvinnut lähteä. Tällä kertaa minulla ei ole kokemuksia reitin varrelta, koska itse en juossut vaikka niin oli tarkoitus. Reitin varrelta seurattuna kovaa kamppailua sijoituksista ei tullut missään vaiheessa vaan kaikki saivat juosta omaa juoksuaan. Porukka hajosi reitin varrelle kohtuullisen hyvin. Kuulin toimitsijoiden juttelevan keskenään miten joku mies oikaisi väärästä paikasta jo toistamiseen vaikka hänelle oli yritetty edellisellä kerralla neuvoa mistä reitti oikeasti menee. Viimeisellä kierroksella he totesivatkin, että nyt hän osasi kiertää oikeasta paikasta. Kieltämättä reitti oli hieman kiemurainen torille tultaessa eikä reitin varrella ollut kukaan ohjaamassa juoksijoita oikeaan suuntaan. Järjestäjillä on selvästikin vielä opittavaa juoksutapahtumien järjestämisestä, mutta annettakoon nämä heille anteeksi ensimmäisen tapahtuman varjolla. Toivottavasti he ottavat näistä virheistään opikseen ja ensi vuonna tapahtumassa on enemmän toimitsijoita maalissa sekä reitin varrella.

Kunkin sarjan kolme parasta sai palkinnoksi tavarapalkintoja. He saivat t-paitoja, lippiksiä, tehosekoittimia yms. Arvontapalkintoina jaettiin tuubihuiveja, t-paitoja, ulkotulia, lippiksiä yms. Osa palkinnoista oli hankittu ylijäämänä muista isommista tapahtumista, koska tuubihuivit ja t-paidat näyttivät olevan Helsinki Half Maratonin logoilla varustettuja. Arvontaspalkintoja olikin yllättävän paljon osallistujamäärään nähden ja melkein kaikki saivatkin palkinnon arvonnoista. Minäkin seurasin läheltä arvontaa, mutta minulle ei arvonnasta palkintoa tullut. Ehkä he eivät laskeneet minua mukaan arvontoihin, koska en osallistunut juoksuun vaikka olin osallistumismaksun maksanut.

Arvontapalkintojen lahjoittajia

Mielestäni tapahtumaan olisi helppo osallistua sellaisen henkilön, joka ei ole vielä isompiin tapahtumiin osallistunut. Toisaalta, jos ei tykkää isoista tapahtumista on tämä hyvä vaihtoehto ensikertalaisille. Juoksijoista osa oli erinäisiin juoksuseuroihin kuuluvia ja juoksivat reitin todella nopeasti. Joukossa oli myös ainakin yksi kävelijäkin jota odoteltiin kärsimättömästi maaliin saapuvaksi. Kaiken tasoista juoksijaa mahtui joukkoon, joten varmasti ei tarvitsisi hävetä jääneensä viimeiseksi.

Järjestäjillä on vielä opittavaa tulevia tapahtumia järjestettäessä, mutta saatan harkita tätä tapahtumaa myös ensi vuonna. Edullinen osallistumismaksu ja lyhyt matka kisapaikalle voisi saada minut osallistumaan jatkossa tähän tapahtumaan. Tämän voisi ottaa rennompana viikonloppujuoksuna ilman suurempaa stressiä.

Torin ohitse meni hieman erilainen kulkuneuvo

Nyt toivon parantuvani ja pääseväni taas treenaamaan. Muutaman viikon päästä juostaankin Helsingissä Midnight runissa, jota olen odottanut jo pitkään. Siitä tapahtumasta kerron myöhemmin lisää. Toivon kuitenkin vähemmän sateista iltaa kuin viime vuonna oli.

Kuulemisiin ja paremmalla onnella kohti seuraavaa tapahtumaa.

Paavo Nurmi Maraton

Puolimaraton Turussa 1.7.2017

Treenaaminen oli jäänyt keväisen flunssan jälkeen todella vähiin. Parantumisen jälkeen en vaan kertakaikkisesti jaksanut rankkojen ja kiireisten työpäivien jälkeen lähteä juoksulenkille. Kaikki jumpatkin olivat olleet toukokuusta lähtien kesätauolla enkä ollut saanut aikaiseksi ilmoittautua mihinkään muuhunkaan tuntiin. Muutamana viikonloppuna olin käynyt Twerk- treeneissä, mutta ei niitäkään joka viikonloppu ollut. Niinpä lähes kaikki hikiliikunnat olivat jääneet pois arjestani. En minä kuitenkaan ihan sohvalla löhöillyt, koska kävelin päivittäin töihin ja takaisin noin kolmen kilometrin matkan. Kotiin päästyäni ja syötyäni kävin vielä pienellä rentouttavalla iltalenkillä ennen nukkumaanmenoa.

Viikot kuluivat ja tapahtumapäivä lähestyi uhkaavasti. Juhannuksena olin vanhempieni luona ja ajattelin ehtiväni tänä viikonloppuna heittää muutaman juoksulenkin koiran kanssa.  Toisin kuitenkin kävi. Koirankin kunto oli laskenut jo lopputalvesta päättyneen metsästyskauden jälkeen. Koira löntysti laiskan oloisesti perässäni sen näköisenä, että onko ihan pakko ja voitaisiinko kääntyä takaisin. Me ei tehty kumpaakaan vaan päätin jatkaa matkaa päättäväisesti. Tosin jouduin hidastamaan tahtiani, etten saanut lisätreeniä vastahakoisen koiran raahaamisesta perässäni. Pikkuhiljaa koirakin alkoi innostumaan ja hölkkäilimme noin kuuden kilometrin lenkin rauhalliseen tahtiin lukuisia pissataukoja unohtamatta.

Laiska lenkkikaverini

Seuraavakin viikko meni kävelylenkkejä tehdessä. Säätiedotusta olin sentään tapahtumaa edeltävällä viikolla seurannut. Sadetta lupasi ja tätä vähän harmittelin, koska aina ennen on ollut oikea helle kyseisenä päivänä. Tietysti yli 25 asteen hellettä en välttämättä olisi halunnut, mutta en sadesäätäkään. Pian olikin jo perjantai ja työviikon jälkeen olin aivan väsynyt. Huomiset juoksuvarusteetkin oli pakkaamatta. Ei auttanut muu kuin ryhtyä hommaan ja käydä kaupassa ostamassa eväitä huomiselle.

Perjantai-iltaan mennessä sadepilvet olivat kaikonneet ja säätiedotus lupasi lauantaille pilvistä ja 16 astetta eli mainiota juoksukeliä. Mietin kuumeisesti mitä laittaisin päälleni. Kello alkoi uhkaavasti lähestyä nukkumaanmenoaikaa, joten oli pakko saada kassi pakatuksi. Päätin laittaa hameen ja topin. Kenkien valinta ei onneksi tällä kertaa tuottanut ongelmaa. Hameen sävyihin sointuvat ja hyväksi havaitut Newbalancen pinkit lenkkarit saivat toimia kisakenkinä. Vielä bussiaikataulun tarkistus ja herätuskellon säätäminen oikeaan aikaan. Sitten nukkumaan toivoen sikeitä unia, koska nyt olin niin väsynyt etten olisi jaksanut juosta metriäkään.

Heräsin viiden aikaan jolloin normaalisti lähden töihin, mutta onneksi sain vielä muutaman tunnin nukuttua kunnes piti nousta ja lähteä kohti Turkua. Bussikin tuli ajallaan vaikka pelkäsin sen olevan myöhässä ja ääriään myöden täynnä kuten joku vuosi sitten jouduin istumaan käytävällä. Turussa on aina paljon ihmisiä liikkeellä kyseisenä viikonloppuna, koska juoksutapahtuman lisäksi järjestetään Keskiaikaiset markkinat Turun Vanhalla Suurtorilla. Jäin bussista pois Turun Tuomiokirkon kohdalla, josta kävelin markkinakojuja silmäillen Aurajoen rantaa pitkin Valtion virastotalolle, jossa oli  tapahtumakanslia. Tapahtumapaikalle löytäminen ei tuottanut ongelmaa, koska olin osallistunut samaan tapahtumaan jo kolmena aikaisempana vuonna ja tapahtuma järjestettiin samassa paikassa edelleen. Kävelin tottuneesti Virastotalon toiseen kerrokseen, josta saimme osallistujan kirjekuoret. Paikalla oli myös muutamia muiden tapahtumien edustajia markkinoimassa heidän omia juoksutapahtumiaan. Otin kaikki mahdolliset esitteet vastaan ja muutaman kanssa jäin juttelemaankin. Minulla ei ollut mikään kiire, koska olin paikanpäällä tarpeeksi ajoissa. Tällä kertaa Mehiläinen tarjosi meille kivat musta-vihreät jumppapussit, joissa oli pieni taskukin. Olin iloinen saadessani tämän pussin ja kiitin ystävällisesti jumppapussien jakajia kivasta pussukasta.

Kiva Mehiläisen sponsoroima pussukka

Tapahtuma oli aikaisemmista vuosista hieman uudistunut ja saamamme tapahtumapaidan tarjosi Karhu. Myös Intersportin kisakauppa oli vaihtunut Stockmannin kisakauppaan. Toisaalta tämä oli kivaa vaihtelua, koska hyvin monessa tapahtumassa on kisakauppana juuri Intersport. Tuotevalikoima oli tällä kertaa erilainen, koska myynnissä oli mm. Kari Traan, Karhun, Maximin ja Suunnon tuotteita. Vaikka minulla olisi ollut hyvää aikaa sovitella vaatteita mikään ei kuitenkaan erityisesti iskenyt ja jätin shoppailut väliin. Tosin juoksun jälkeen kävin ostamassa Maximin juomajauhepurkin ja kaupanpäälliseksi sain vielä juomapullon. Tosin ainut toimiva juomapullo on Niken pullo, mutta kai totakin jossain voi käyttää.

Viimehetken tutustuminen juostavaan reittiin

Minulla oli vielä ainakin puolitoista tuntia aikaa ennen starttia, joka oli kahdeltatoista. Istuin hetken suihkulähteen raunalla tarkkaillen ympäristöä samalla, kun söin eväsleipäni. Aamulla ei juuri aamupala maistunut ja nyt maha alkoi jo uhkaavasti huutamaan ruokaa. Pieni evästauko oli siis paikallaan. Toisaalta piti myös muistaa juoda, koska päivästä näytti tulevan oikein aurinkoinen ja lämmin kaikista. Säätiedotusten lupaamasta pilvisestä ja viileästä päivästä ei ollut tietoakaan.

Taustalla näkyy lähtö ja maaliviivamme

Pian kello lähestyi yhtätoista ja päätin lähteä viemään tavaroitani tavarasäilytykseen, joka sijaitsi pienen kävelymatkan päässä Paavo Nurmen Stadionilla. Parempi viedä tavarat ajoissa vaikka ikinä ei olekaan ollut ruuhkaa tavarasäilytyksen luona. Nyt ehdin rauhassa kävellä takaisin Virastotalolle, jonka vieressä olevan Wäinö Aaltosen museon edessä alkaisi alkuverryttely. Jäin suosiolla seisomaan eturiviin niin näkisinkin jotain. Pienen jumpan avulla saatiin lihakset lämpimiksi, joten pian siirryttiin lähtöviivalle. Meille esiteltiin jänikset, joista päätin valita 1,45 jänispojat. Hirveitä aikatavoitteita minulla ei ollut, joten ajattelin kokeilla jäniksien perässä juoksemista. Ryhmittäydyin heidän taakseen ja hetken odottelun jälkeen juontaja kuulutti: än, yy, tee, PAM. Silloin kaikki kirmasi innokkaina matkaan yleisön muodostaman kujan läpi kohti Tuomiokirkkoa. Käännyimme ja ylitimme Aurajoen jatkaen matkaa kohti keskustaa ja Yliopistonkatua. Mielestäni juuri Yliopistonkatua pitkin on kiva juosta, koska paikalla on paljon kannustajia ja musiikki raikasi. Mankasta tuli tanssitunneiltakin tuttu biisi, joten matka taittui tanssikoreografioita muistellen ja sanoja mielessäni hyräillen.

Eväät olivat jo odottamassa nälkäisenä maaliin saapuvia juoksijoita

Alkumatka oli hieman ruuhkainen ja varsinkin jänisten perässä meitä oli hyvä porukka. Hieman joutui muita varomaan, mutta juoksu tuntui kepeälle tämän porukan mukana. Muutaman kerran jo pohdinkin oliko vauhti jopa liian hidasta ja lähdenkö juoksemaan omaa juoksuani. Olisi ollut huomattavasti helpompi juosta, kun ei olisi tarvinnut juosta pienessä sumpussa muiden kanssa. Päätin kuitenkin jatkaa matkaani heidän kanssaan. Keskustasta matka jatkui kohti satamaa, jossa aiemmilta vuosilta tutut sieniasemat olivat vaihtuneet kylmiin vesisuihkuihin.

Ensimmäisen juomapisteen jälkeen olin saanut juostua vielä oman porukkamme kiinni, mutta toisen juomapisteen jälkeen sama ei enää onnistunutkaan. Olin aiemmin kuullut jänisten puhuvan keskenään, kun totesivat jääneensä muutaman minuutin tavoiteajasta. He ilmeisesti lisäsivät vauhtia ja toisaalta jään aina jokaisella juomapisteellä muista huomattavan matkan jälkeen. En vaan kertakaikkiaan osaa juoda vauhdissa. En ymmärrä miten muut voivat tässä onnistua vai eivätkö he tosiaan juo mitään juoksun aikana? Ehdottomasti tarvitsisin harjoitusta vauhdissa juomiseen, että en jäisi juomapisteillä muista jälkeen. Tämä voi johtua harjoituksen puutteesta, koska normaalisti en juo lenkeilläni mitään ja kovin usein en juokse keittiötä ympäri vesilasi kädessä.

Jatkoin matkaani omaa vauhtiani ja juoksu sujui ihan hyvin olemattomiin treenimääriin nähden.  Minusta Ruissalossa on kiva juosta vaikka moni on sanonut juuri sen osuuden olevan tylsä. Tietysti minä olen tottunut juoksemaan metsäteillä ja luonnon keskellä. Tykkään ihailla maisemia ja seurata ympäristöä. Toinen kaista tiestä oli rajattu juoksijoille ja toista kaistaa autot ajoivat hiljakseen moottoripyöräpoliisin perässä.

Hieman alkoi olemaan ongelmia uskon kanssa omaa juoksemista kohtaan. Tämä johtui ihan selvästi harjoituksen puutteesta, mutta sisukkaasti painoin eteenpäin. Joku juoksijoista istuskeli tien pientareella ja toinen piteli kramppaavaa takareittään. Onneksi itsellä ei ollut mitään tälläisiä ongelmia. Matka vaan tuntui pitkälle, koska pidempiä lenkkejä en ollut tehnyt juurikaan viimeaikoina.

Kohta tulimme alueelle, jossa talkooporukka jo rakensi Ruisrock -aluetta aitoineen ja telttoineen. Ruisrock on perinteisesti järjestetty seuraavana viikonloppuna Ruissalossa kuin Paavo Nurmi Maraton juostaan. Jatkoin matkaani ja yritin varoa juoksemasta liian reunassa, koska reittimme varrella näytti kasvavan rekeviä nokkosia. Ei olisi ollut kiva, jos jalkoja olisi alkanut polttelemaan juostessa. Hetken jo olin miettinyt missä 1,50 jänikset menevät, koska ainakaan en ollut huomannut heidän juoksevan ohitseni. Olin jäänyt jo paljon siitä ryhmästä missä lähdin liikenteeseen ja vauhtini oli tippunut. Satama-alueelle tultaessa he ilmestyivätkin takaantani, joten tiesin pääseväni vielä kohtuullisessa ajassa maaliin. Satamassa sai taas juosta jääkylmän suihkun läpi, mutta väistin sujuvasti jääkymmät vesisuihkut. Minulla oli pankkikorttini ja kännykkäni mukana niin en halunnut niiden kastuvan. Toisaalta en tiedä olisiko vesi ehtinyt mennä läpi juoksuvyöstäni, mutta en viitsinyt ottaa sitä riskiä. Suihku oli kuitenkin aika voimakas ja sen alitse juoksemalla olisi kastunut kunnolla. Hieman vain kastelin käsiäni ja pesin hikistä naamaani puhtaammaksi.

Aurajoen rantaan tultaessa tiesin, ettei matkaa enää ollut pitkälti. Kannustajia oli reitin varressa jo ihan kivasti. Viereiset terassit olivat täynnä ihmisiä, jotka seurasivat kiinnostuneen näköisenä ohitse juoksevia juoksijoita.  Kohta kuulin jonkun kannustavan minua nimeltä. Käännyin katsomaan kuka siellä huuteli, mutta en tuntenut häntä. Tuntui kivalle, kun joku kannusti nimeltä vaikka hänkään ei oletettavasti minua tuntenut entuudestaan. Hetken jatkoin matkaani kunnes tajusin vilkaista juoksunumerolappuani. Siinä luki nimeni, josta hänkin tiesi kannustaa minua nimeltä. Lappuun sai oman nimen mikäli ilmoittautui tapahtumaan tarpeeksi ajoissa. Olin unohtanut tämän ja ennen lähtöä en tullut katsoneeksi juoksunumerolappua sen tarkemmin.

Tässäkin kuvassa näkyy miten nimeni on painettu lappuun

Kohta käännyimme Aurajoen ylittävälle sillalle ja tiesin ettei maali ollut enää kaukana. Kuulutukset kuuluivat jo vaimeasti taustalla. Päätin lisätä vauhtiani, koska juoksu ei tuntunut mitenkään pahalle. Ympärilläni olevat juoksijat olivat miehiä ja heidän kanssaan ei kiinnostanut alkaa kisailemaan. Hetken päästä näin kauempana edessäni juoksevan naisen. Päätin, että hänestä on päästävä ohitse. Lisäsin entisestään vauhtia, koska maali näkyi jo ja matka loppuisi kohta kesken. Onneksi hän ei ottanut loppukiriä ja pääsin hänestä helposti ohi. Vilkuttelin reitin vieressä olevalle kuvaajalle, joka taisi kuvata videota maaliintulostamme. Kauheasti tähän ei voinut jäädä kuvattavaksi, koska kohta ohittamani miehet ja nainen tulisivat takaantani ohitseni ja sitä en tietenkään halunnut. Vielä viimeinen loppukiri ja sitten maaliviivan ylitys. Ihana fiilis päästä maaliin hyvinvoivana. Juoksu oli mennyt hyvin vaikka usko meinasi loppua moneen kertaan. Onneksi olen tälläinen pieni ja pippurinen niin sisulla pääsee pitkälle.

Ohi on päästävä ennen maaliviivaa. Vielä viimeiset sata metriä matkaa maaliin.

Ohi pääsin ja nyt on syytä hymyillä

Heti maaliviivan jälkeen tarjolla oli suolakurkkuja ja vettä. Otin kurkkusiivun ja pari mukillista vettä. Nyt ei ollut enää kiire eteenpäin ja ehti rauhassa juomaan. Vesi teki hyvää, koska koko matkan ajan aurinko oli paistanut kirkkaalta taivaalta ja olen muutenkin kova hikoamaan. Nyt on hyvä juoda kunnolla ettei rupea heikottamaan. Kävelin rauhalliseen tahtiin eteenpäin ja kohta vastassa oli nuoret tytöt, jotka jakoivat maaliviivan ylittäneille mitalit. Kumarruin hieman, jolloin hän pujotti mitalin kaulaani ja onnitteli maaliinpääsyä. Kiitin ja jatkoin matkaani kohti Paavo Nurmen stadionia, jossa olisi maalihuoto.

Mitali oli jälleen hieno kuten aikaisempinakin vuosina

Stadionin alueella ei vielä ollut ruuhkaa, mutta ruokien jakajat viittoilivat minut tulemaan linjaston toista puolta. Eväskassin kerääminen tapahtui kahdelta puolelta, mutta ilmeisesti tähän mennessä porukkaa oli ollut niin vähän, että yksi linjasto oli riittänyt vetämään ihmismassan lävitse. Pääsin kävelemään omaa tahtiani eteenpäin ja sain eväskassin nopeasti kasaan. Linjaston viimeinen eväitä jakava henkilö neuvoi minulle ystävällisesti, että tuolta saa vielä tomaatteja ja kurkkuja. Kävin hakemassa nämä, koska edellisinä vuosina myös tomaatit ovat olleet oikein maukkaita vaikka normaalisti en mikään tomaattien suurin ystävä olekaan. Tiedä sitten maistuivatko nämä niin herkullisille rankan juoksun jälkeen vai olivatko nämä oikeasti todella herkullisia.

Tästä kojusta saimme juoksun jälkeen tomaatteja ja kurkkuja

Olin todella kiitollinen miten ison muovikassillisen saimme ruokaa tällä kertaa. Kaikki tuotteet näyttivät oikein herkullisille ja itselle sopiville. En kuitenkaan jäänyt enempää tutkimaan kassin sisältöä vaan kiiruhdin stadionin katteiden alla olevaan hierontapisteeseen. Tällä kertaa pääsin melkein suoraan hierottavaksi ilman jonottamista. Laitoin mitalini, juoksuvyöni, numerolappuni ja eväskassini hierontapöydän alle. Tämä hierojaksi opiskeleva nainen kyseli minulta ystävällisesti mikä paikka on kipeä ja mitä haluan hierottavan. Vastasin ettei mikään tietty paikka ollut nyt pahemmin kipeä, mutta pyysin hieromaan pohkeitani. On todella ihanaa, kun heti juoksun jälkeen voi hetkeksi pysähtyä makaamaan hierontapöydälle ja joku hieroo kovalle koettelemukselle joutuneita jalkoja.

Lyhyen hierontahetken jälkeen hain tavarani varustesäilytyksestä ja suuntasin suihkutiloja kohti. Sekä naisille että miehille oli varattu useampi pukuhuone suihkutiloineen. Päätin valita viimeisen mahdollisen naisille merkityn pukuhuoneen. Ajattelin sen olevan rauhallinen, koska muut varmasti jäisivät ensimmäisiin pukuhuoneisiin ja niissä olisi kauhea ruuhka. Avasin oven ja paikalla ei ollut ketään muita lisäkseni. Istuin hetkeksi tutkimaan eväskassimme sisältöä. Pakkasin hikiset vaatteet muovipussiin ja laitoin urheilukassiini. Pitkän rentouttavan suihkuhetken jälkeen pukeuduin, nautin saaduista eväistä ja lähdin kävelemään rauhalliseen tahtiin takaisin maalialueelle.

Kattavan eväskassin sisältö maukkaista eväistä.

Nautin hetken kisatunnelmasta katsellen maaliin tulevia juoksijoita ja nauttien samalla runsaan eväskassimme sisällöstä. Hetken hengähtämisen jälkeen lähdin kiertämään keskiaikaisten markkinoiden kojuja. Tarjonta näytti mielenkiintoiselle ja erilaiselle mitä normaalisti markkinakojuissa on myynnissä. Kivaa, että välillä on tarjolla hieman erilaistakin tavaraa. Ihmisiä oli paljon, joten tyydyin kävelemään rauhalliseen tahtiin hitaasti etenevän ihmismassan mukana. Joidenkin kojujen tarjontaa pysähdyin tutkimaan ja kohta yksi naismyyjä kysyy uteliaana voitinko minä juoksun. Harmikseni joudun kuitenkin korjaamaan hänen luuloaan, että kaikki maaliin asti pääseet saivat samanlaiset mitalit. Olin laittanut saamamme tapahtumapaidan päälleni ja mitalin kaulaani peseytymisen jälkeen, josta hän bongasi mitalini. Hän kuitenkin kyseli uteliaana paljonko naisia oli juoksemassa ja monesko olin. Vastasin olleeni naisten yleisen sarjan 23 ja lähtijöitä oli 357. Olin siis sijoitukseeni tyytyväinen vähäisiin treenimääriin nähden. Nopeamminkin olen juossut, mutta ehkä sitten ensi vuonna kiidetään maantiekiitäjän lailla. Tavoitteita pitää olla ja jospa ensi keväänä ehtisin kaikilta tanssitreeneiltäni enemmän juoksemaan.  Toisaalta on sitä ennenkin tanssikunnolla juostu kisoja läpi, mutta paremman ajan tavoitteleminen vaatisi myös muutamia juoksutreenejä.

Rautainen kaveri

Yritin etsiä jotain kivaa ruokapaikkaa, mutta kaikki kivat paikat näyttivät olevan ääriään myöden täynnä ja jonot olivat ulos asti. En jaksanut lähteä jonottamaan ruokaa mistään. Viime vuonna jouduin odottamaan tilaamaani sapuskaani tuskallisen kauan ja nyt kärsivällisyyteni ei siihen riittänyt. Halusin olla ulkona ja nauttia hienosta päivästä markkinatunnelman keskellä. Etsin kivan paikan joen rannasta, jonne istuin katselemaan ympärillä lenteleviä lokkeja ja ihmisiä. Minulla oli kassillinen eväitä ja omassa kassissani olisi vielä lisää kotoa mukaani ottamiani eväitä. Pärjäsin kyllä ihan hyvin ilman kunnollista ruokaa. Pieni napostelu sai riittää.

Jokiranta lokkeineen

Hetken päästä espanjalaiseksi mieheksi esittäytyvä mies tuli juttelemaan kanssani. Hän oli huomannut tapahtumapaitani ja kaulassani roikkuvan mitalin. Hän kertoi olevan myös juoksija ja esitteli puhelimestaan tapahtumakuvia juoksutapahtumista, joihin hän oli osallistunut. Kuvat näyttivät mielenkiintoisille, koska selvästikään kuvat eivät olleet Suomessa järjestetyistä tapahtumista otettuja. Itsekin haluaisin vielä joskus lähteä ulkomaille juoksemaan, mutta tätä ajatusta pitää vielä hetken haudutella.

Markkinoilta bongailtu koju

Kello alkoi lähestyä kuutta ja päätin lähteä kiertämään viimeiset markkinakojut ennen bussipysäkille siirtymistä. Aukiolla oli joku tanssiesitys meneillään, mutta enhän minä pienenä ihmisenä mitään nähnyt ihmismassan läpi vaikka kuinka koitin kurkkia. Nyt minun päiväni on päätöksessään ja on aika lähteä kotia kohti.  Yllätyksekseni bussi oli ääriään myöden täynnä, mutta onneksi sentään pääsin istumaan. Kuskikin kiitteli kuulutuksessaan poikkeuksellisen runsasta matkustajamäärää.

Kotiin päästyäni purin kassini ja heitin likaiset vaatteet samantien pesuun. Nyt en enää jaksanut enempää purkaa kassiani vaan muut tavarat saisivat odottaa huomiseen. Söin pasta-annokseni ja muistelin kivaa päivää. Päätin heti, että myös ensi vuonna osallistun tähän tapahtumaan. Tämä on aina ollut hyvin järjestetty tapahtuma. Kaikki on toiminut oikein hyvin ja ajankohtakin on minulle hyvä. Keväällä olevissa juoksuissa on saanut kakoa sitkeää limaa kurkusta, mutta nyt ei ollut yhtään mitään sellaista, koska pahin allergia-aika oli jo ohitse. Kuuma on aina ollut, mutta kiva aurinkoisessa säässä on juosta vaikka joskus vähempikin helle riittäisi.

Yritin hieman venytellä ennen nukkumaanmenoa, että pääsisin huomenna aamulla sängystä ylös. Kävin ajoissa nukkumaan, koska jo eilen olin ollut todella väsynyt rankan työviikon päätteeksi ja tämäkin päivä oli ollut rankka. Jalat eivät tuntuneet kipeille, mutta ikävästi hiertyneet sisäreidet ja kädet kirvelivät ikävästi. En tietenkään ollut muistanut rasvata näitä kriittisiä kohtia ja nyt saan kärsiä tästä. Etsin sopivaa rasvaa, joka helpottaisi oloani ja hiertymien paranemista. Toivoin, ettei nämä menisi enää tästä pahemmaksi kuten viime vuonna kävi. Käsivarteni oli silloin hinkkautunut toppia vasten ja muutaman päivän päästä jo hieman parantuneet haavat aukesivat tanssitunnilla.  Nyt täytyi olla entistä huolellisempi hiertymien paranemisen kanssa. Myös yksi varvas oli ilmeisesti jäänyt sukkaan huonosti tai oli kääntynyt juoksun aikana jotenkin hassusti, koska nyt se tuntui kipeälle ja jouduin muutaman päivän sitä varomaan. Tällaista tämä urheilijan elämä on ettei terveitä päiviä juuri ole, mutta on urheilu ehdottomasti sen arvoista.

Kokonaisuutenaan päivä oli kiva ja tästä on hyvä jatkaa treenejä. Kohta minulla alkaisi kesäloma, jolloin viimeistään yritän tehdä edes muutaman juoksulenkin tanssitreenejä unohtamatta. Vuoden 2018 Paavo Nurmi Maratonin ilmoittautuminen on jo hoidettu pois päiväjärjestyksestä, joten ensi kesää odotellessa.

Kivaa ja nautinnollista kesää sinulle.

Kesäinen peltomaisema

#hyväjuoksu kirjan arvostelu

Kirsi Valastin #hyväjuoksu - juoksemisen ilo uutuuskirjan arvostelu ja ale-koodi 

Ihanaa nauttia kauniista kesäpäivästä hyvän kirjan parissa

Yleensä olen aika laiska lukemaan mitään kirjoja ja lukutuokiot keskittyvät lähinnä rantahietikolla luettaviin kuntoilulehtiin. On kiva lukea lehtiä rannalla samalla auringosta nauttien ja musiikkia kuunnellen. Nyt kuitenkin huomasin ilmoittautuneeni yhdeksi halukkaaksi lukemaan tätä juoksuun liittyvää kirjaa. Odotin kirjaa innokkaana ja toivoin sen tulevan lomaviikkoni ensimmäisinä päivinä niin ehtisin lukea kirjan lomallani. Näin ei kuitenkaan käynyt ja jouduin tyytymään vanhojen lehtien selailuun. Kirja saapui Islannin reissuamme edeltävänä iltana, joten enää en ehtisi sitä lukemaan lomani aikana. Paketin kuitenkin avasin uteliaana. Selasin nopeasti kirjan läpi ja en voinut olla ihailematta kirjan hienoja kuvia. Kirja vaikutti hyvälle heti ensisilmäyksellä. Ennen kirjan saapumista olin jo pelännyt itsekseni mihin olen lähtenyt mukaan.

Vaikka minun olisi pitänyt pakata tavaroitani huomista reissuamme varten niin en kuitenkaan malttanut laskea kirjaa käsistäni. Selasin uudestaan kirjan läpi ajatuksen kanssa ja pysähdyin rauhassa ihailemaan jokaista kuvaa. Ne olivat kerrassaan upeita. Pääasiassa nämä hienot kuvat olivat naisista, jotka juoksivat metsässä. Osa kuvista oli puolestaan otettu urheilukentillä ja kuviin oli liitetty ohjeita erilaisista treeniliikkeistä ja venyttelyohjeista.

Välillä kannattaa pysähtyä nauttimaan kauniista päivästä

Pian huomasin lukeneeni kirjasta ensimmäiset parikymmentä sivua. Tekstit olivat kirjoitettu mielenkiintoisesti ja seassa oli paljon isoja kuvia niin kirjan lukeminen eteni huomaamatta. Minun oli kuitenkin jätettävä kirja sivuun ja keskityttävä pakkaamiseen. Seuraavana päivänä oli aikainen herätys. Mietin jo otanko kirjan mukaan reissuun, mutta päätin kuitenkin jättää sen kotiin. Islannista kotiuduttuani ja seuraavan viikonlopun koittaessa päätin jatkaa kirjan lukemista. Olin aamulla ollut twerk workshopissa, joten nyt oli ihanaa rauhoittua kirjan lukemiseen. Oli kaunis aurinkoinen päivä, joten otin kirjan kainaloon, laitoin aurinkolasit päähäni, korvanapit korville ja siirryin parvekkeelle keinuun lukemaan kirjaa.

Kirjassa käytiin läpi millaisilla jalkineilla ja varusteilla pärjää juoksulenkillä. Erilaisia kenkiä ja niiden käyttötarkoituksia oli selitetty kirjassa hyvin. Myös levon, ravinnon, kuukautisten, vaihdevuosien ja raskauden merkitystä juoksuun pohdittiin kirjassa. Juoksemista harrastuksena oli pohdittu hyvin erityisesti naisen näkökulmasta. Juoksutekniikkaa käytiin läpi havainnollistavin kuvin ja harjoitteiden muodossa. Huomasin näiden liikkeiden olevan samoja mitä olemme juoksukoulussa tehneet. Polvennostojuoksua, pakarajuoksua ja kuopaisujuoksua olen itsekin harjoitellut. Kirjassa kuvaan oli liitetty kuvaa selventävä teksti siitä miten liike tulee oikeaoppisesti tehdä ja kuinka monta toistoa tätä liikettä kannattaa tehdä. Lihaskunnon kehittämiseen oli myös tehty havainnollistava kuvasarja liikkeistä, joita jokaisen kannattaisi tehdä. Mietin itsekseni miten juoksulenkkini sujuvat kohtuullisen hyvin vaikka en kotona teekään esimerkiksi voimaa ja nopeutta kehittäviä liikkeitä. Hetken päästä hoksaan, että olemme tehneet näitä samoja liikkeitä kahvakuulatuntien yhteydessä tunnin loppupuolella. Punnerrus kierron kanssa, vatsarutistukset ja askelkyykyt ovat esimerkiksi minulle tuttuja liikkeitä joita olemme tehneet viikoittain.

Luin kirjan muutamassa osassa, joten huomasin viikonlopun lenkilläni innostuneeni kirjan opeista. Päätin tehdä koivukujaa pitkin juostessani muutaman polvennoston ja pakarajuoksuaskeleen. Kirjan ohjeista oli siis ollut hyötyä. Vaikka nämä treenivinkit tiedän entuudestaan en niitä kuitenkaan ikinä tule lenkkieni ohessa tehneeksi. Lenkkeilen fiiliksen mukaan ilman mitään sen suurempia tavoitteita tai ohjelmia. Kirjassa oli erilaisia juoksuohjelmia viiden ja kymmenen kilometrin matkoille. Puolimaratonille oli parikin erilaista treeniohjelmaa eri aikatavoitteiden mukaisesti.

Itse tykkäsin erityisesti luvusta, jossa kerrottiin juoksutapahtumiin osallistujalle vinkkejä. Siinä käytiin läpi varusteet, ruokailu sekä treenaaminen ennen kisoja. Minusta oli mielenkiintoista lukea hänen mielipiteensä miten kisaan kannattaa valmistautua ja mitä vinkkejä hän antoi itse kisaan.

Paljon juosseena ja muutaman kerran juoksukouluihin osallistuneena en saanut kirjasta kovin paljoa uutta tietoa. Kirja oli kuitenkin mielenkiintoista luettavaa ja sopii mielestäni erityisesti juoksuharrastusta aloittaville. Tekstit oli kirjoitettu luontevasti ja kuvat olivat mahtavia. Voin suositella kirjaa laiskemmallekin lukijalle, koska minäkään en pitkästynyt kirjaa lukiessa. Luin 174 sivuisen kirjan muutamassa päivässä ja kirjan pariin oli kiva palata uudestaan.

Kirjan kirjoittaja Kirsi Valasti on ammattivalmentaja ja pkykoterapeutti. Tästä kirjasta huokui hänen omakohtainen vahva kokemus juoksua kohtaan ja nautinto juoksemiseen. Ei ihme, koska hän on entinen huippu-urheilija, valmentaja ja toimii nykyisin hyvänolonjuoksijana. Tätä hyvää fiilistä hän yritti lähes joka luvussa välittää myös lukijalle. Ehdottomasti voisin lukea hänen kirjoittamia kirjojaan enemmänkin. Sain tämän kirjan Fitran ja Takomorunnerssin yhteistyön ansiosta, mutta sinullakin on nyt mahdollisuus saada kirja edullisesti omaksi.

Vihreästä luonnosta kannattaa nauttia

Halukkaat voivat tilata kirjan kesän kampanjatarjouksella suoraan kustantajan verkkokaupasta, oheisesta linkistä -25% OVH:sta ja ilmaisella toimituksella kotiin. Kirjan hinta kotiin toimitettuna on 22,40€.

http://www.fitrakauppa.fi/hyvajuoksu-juoksu.html 

Valasti Kirsi, 2017. Hyväjuoksu - juoksemisen ilo. Fitra.

Nautinnollisia ja lennokkaita juoksulenkkejä juuri sinulle.