#hyväjuoksu kirjan arvostelu

Kirsi Valastin #hyväjuoksu - juoksemisen ilo uutuuskirjan arvostelu ja ale-koodi 

Ihanaa nauttia kauniista kesäpäivästä hyvän kirjan parissa

Yleensä olen aika laiska lukemaan mitään kirjoja ja lukutuokiot keskittyvät lähinnä rantahietikolla luettaviin kuntoilulehtiin. On kiva lukea lehtiä rannalla samalla auringosta nauttien ja musiikkia kuunnellen. Nyt kuitenkin huomasin ilmoittautuneeni yhdeksi halukkaaksi lukemaan tätä juoksuun liittyvää kirjaa. Odotin kirjaa innokkaana ja toivoin sen tulevan lomaviikkoni ensimmäisinä päivinä niin ehtisin lukea kirjan lomallani. Näin ei kuitenkaan käynyt ja jouduin tyytymään vanhojen lehtien selailuun. Kirja saapui Islannin reissuamme edeltävänä iltana, joten enää en ehtisi sitä lukemaan lomani aikana. Paketin kuitenkin avasin uteliaana. Selasin nopeasti kirjan läpi ja en voinut olla ihailematta kirjan hienoja kuvia. Kirja vaikutti hyvälle heti ensisilmäyksellä. Ennen kirjan saapumista olin jo pelännyt itsekseni mihin olen lähtenyt mukaan.

Vaikka minun olisi pitänyt pakata tavaroitani huomista reissuamme varten niin en kuitenkaan malttanut laskea kirjaa käsistäni. Selasin uudestaan kirjan läpi ajatuksen kanssa ja pysähdyin rauhassa ihailemaan jokaista kuvaa. Ne olivat kerrassaan upeita. Pääasiassa nämä hienot kuvat olivat naisista, jotka juoksivat metsässä. Osa kuvista oli puolestaan otettu urheilukentillä ja kuviin oli liitetty ohjeita erilaisista treeniliikkeistä ja venyttelyohjeista.

Välillä kannattaa pysähtyä nauttimaan kauniista päivästä

Pian huomasin lukeneeni kirjasta ensimmäiset parikymmentä sivua. Tekstit olivat kirjoitettu mielenkiintoisesti ja seassa oli paljon isoja kuvia niin kirjan lukeminen eteni huomaamatta. Minun oli kuitenkin jätettävä kirja sivuun ja keskityttävä pakkaamiseen. Seuraavana päivänä oli aikainen herätys. Mietin jo otanko kirjan mukaan reissuun, mutta päätin kuitenkin jättää sen kotiin. Islannista kotiuduttuani ja seuraavan viikonlopun koittaessa päätin jatkaa kirjan lukemista. Olin aamulla ollut twerk workshopissa, joten nyt oli ihanaa rauhoittua kirjan lukemiseen. Oli kaunis aurinkoinen päivä, joten otin kirjan kainaloon, laitoin aurinkolasit päähäni, korvanapit korville ja siirryin parvekkeelle keinuun lukemaan kirjaa.

Kirjassa käytiin läpi millaisilla jalkineilla ja varusteilla pärjää juoksulenkillä. Erilaisia kenkiä ja niiden käyttötarkoituksia oli selitetty kirjassa hyvin. Myös levon, ravinnon, kuukautisten, vaihdevuosien ja raskauden merkitystä juoksuun pohdittiin kirjassa. Juoksemista harrastuksena oli pohdittu hyvin erityisesti naisen näkökulmasta. Juoksutekniikkaa käytiin läpi havainnollistavin kuvin ja harjoitteiden muodossa. Huomasin näiden liikkeiden olevan samoja mitä olemme juoksukoulussa tehneet. Polvennostojuoksua, pakarajuoksua ja kuopaisujuoksua olen itsekin harjoitellut. Kirjassa kuvaan oli liitetty kuvaa selventävä teksti siitä miten liike tulee oikeaoppisesti tehdä ja kuinka monta toistoa tätä liikettä kannattaa tehdä. Lihaskunnon kehittämiseen oli myös tehty havainnollistava kuvasarja liikkeistä, joita jokaisen kannattaisi tehdä. Mietin itsekseni miten juoksulenkkini sujuvat kohtuullisen hyvin vaikka en kotona teekään esimerkiksi voimaa ja nopeutta kehittäviä liikkeitä. Hetken päästä hoksaan, että olemme tehneet näitä samoja liikkeitä kahvakuulatuntien yhteydessä tunnin loppupuolella. Punnerrus kierron kanssa, vatsarutistukset ja askelkyykyt ovat esimerkiksi minulle tuttuja liikkeitä joita olemme tehneet viikoittain.

Luin kirjan muutamassa osassa, joten huomasin viikonlopun lenkilläni innostuneeni kirjan opeista. Päätin tehdä koivukujaa pitkin juostessani muutaman polvennoston ja pakarajuoksuaskeleen. Kirjan ohjeista oli siis ollut hyötyä. Vaikka nämä treenivinkit tiedän entuudestaan en niitä kuitenkaan ikinä tule lenkkieni ohessa tehneeksi. Lenkkeilen fiiliksen mukaan ilman mitään sen suurempia tavoitteita tai ohjelmia. Kirjassa oli erilaisia juoksuohjelmia viiden ja kymmenen kilometrin matkoille. Puolimaratonille oli parikin erilaista treeniohjelmaa eri aikatavoitteiden mukaisesti.

Itse tykkäsin erityisesti luvusta, jossa kerrottiin juoksutapahtumiin osallistujalle vinkkejä. Siinä käytiin läpi varusteet, ruokailu sekä treenaaminen ennen kisoja. Minusta oli mielenkiintoista lukea hänen mielipiteensä miten kisaan kannattaa valmistautua ja mitä vinkkejä hän antoi itse kisaan.

Paljon juosseena ja muutaman kerran juoksukouluihin osallistuneena en saanut kirjasta kovin paljoa uutta tietoa. Kirja oli kuitenkin mielenkiintoista luettavaa ja sopii mielestäni erityisesti juoksuharrastusta aloittaville. Tekstit oli kirjoitettu luontevasti ja kuvat olivat mahtavia. Voin suositella kirjaa laiskemmallekin lukijalle, koska minäkään en pitkästynyt kirjaa lukiessa. Luin 174 sivuisen kirjan muutamassa päivässä ja kirjan pariin oli kiva palata uudestaan.

Kirjan kirjoittaja Kirsi Valasti on ammattivalmentaja ja pkykoterapeutti. Tästä kirjasta huokui hänen omakohtainen vahva kokemus juoksua kohtaan ja nautinto juoksemiseen. Ei ihme, koska hän on entinen huippu-urheilija, valmentaja ja toimii nykyisin hyvänolonjuoksijana. Tätä hyvää fiilistä hän yritti lähes joka luvussa välittää myös lukijalle. Ehdottomasti voisin lukea hänen kirjoittamia kirjojaan enemmänkin. Sain tämän kirjan Fitran ja Takomorunnerssin yhteistyön ansiosta, mutta sinullakin on nyt mahdollisuus saada kirja edullisesti omaksi.

Vihreästä luonnosta kannattaa nauttia

Halukkaat voivat tilata kirjan kesän kampanjatarjouksella suoraan kustantajan verkkokaupasta, oheisesta linkistä -25% OVH:sta ja ilmaisella toimituksella kotiin. Kirjan hinta kotiin toimitettuna on 22,40€.

http://www.fitrakauppa.fi/hyvajuoksu-juoksu.html 

Valasti Kirsi, 2017. Hyväjuoksu - juoksemisen ilo. Fitra.

Nautinnollisia ja lennokkaita juoksulenkkejä juuri sinulle.

Naisten Kymppi tapahtumapäivä

Oli sunnuntai 21.5.2017, kun heräsin lintujen lauluun ja kirkkaaseen auringonpaisteeseen. Oli tulossa todella kaunis ja lämmin päivä. Heräsin jo kuuden jälkeen ja en enää saanut tämän jälkeen unta, kun aurinkoi paistoi niin kirkkaasti sälekaihtimien läpi. Päätin nousta ylös ja menin keittämään aamupuuroa. Ei ainakaan tulisi kiire lähdön kanssa, koska heräsin jo paljon ennen herätyskellon soimista. Eilisestä viisastuneena rasvasin aurinkorasvalla olkapäät, jotka punoittivat uhkaavasti eilisen lämpimän päivän ja pitkän lenkin ansiosta.

Ilmatieteenlaitos lupaa meille aurinkoista juoksusäätä

Eilen illalla päädyin valitsemaan juoksuasuksi vaaleansinisen mekon. Sunnuntaille oli luvattu lämmintä säätä, joten hyvin tarkenisi juosta hame päällä. Tämä ei ole niin vakavamielinen tapahtuma niin hieman voi hienostella ja ainakin erottuu joukosta. Minulla ei tällä kertaa ollut etukäteen varsinaista tapahtumapaitaa, joten sitä en nyt voinut laittaa. Haluan valita vaatteeni jo kotona valmiiksi vaikka toisaalta paidan voisi vaihtaa tapahtumapaikallakin. Minusta on kiva suunnitella juoksuasu päästä varpaisiin asti huolella. Meikkejä en käytä normaalistikaan, joten en myöskään missään juoksutapahtumissa. Kynnet kuitenkin on aina oltava juoksuasuun sopivat ja niin oli tälläkin kertaa.

Suomi asuni

Lähdin kotoa bussilla kohti Helsinkiä, jossa olin puoli kahdentoista aikaan. Menin Kamppiin, koska tapahtuma oli tällä kertaa kansalaistorilla. Minulla oli hyvää aikaa, koska halusin ilmoittautua kuumaan ryhmään. Tämän ryhmän oli tarkoitus juosta alle tuntiin ja ryhmä lähtisi matkaan yhdeltä.

Stadium oli hengessä mukana

Ehdin kiertämään kojut läpi sekä poikkeamaan nopeasti Stadiumin teltassa, jossa oli myynnissä juoksukenkiä, takkeja, paitoja, sukkia yms. juoksuun liittyvää. Luhdallakin oli oma teltta, jossa oli myynnissä tavaraa. Heidän telttansa oli niin täyteen ahdettu rekkejä etten mahtunut siellä liikkumaan väenpaljouden keskellä. Päätin jättää teltan tarjonnan tutkimatta ja siirtyä suosiolla seuraavaan.

Stadiumilla oli iso telttallinen täynnä juoksuvaatteita ja kenkiä

Naisten kympillä oli tarjolla samoja pähkinöitä kuin HCR expossakin. Niitä olin päässyt maistelemaan jo edellisenä viikonloppuna, jolloin  totesin ne hyviksi. Nyt menin epäröitättä kojulle ja otin mukaani sekä suolatun että suolattoman pähkinäsekoituksen. Heidän kojuulla kävikin kova kuhina, kun muutkin olivat innokkaina hakemassa pähkinämaistiaisia.

Heillä oli maistatuksessa oikein hyvälle maistuvia pähkinäsekoituksia

Nutrilett jakoi kojullaan suklaan makuisia juomamaistiaisia. Näitä en kuitenkaan käynyt maistamassa vaan ohitin heidän kojunsa ja siirryin seuraavalle. Yhdellä kojulla oli esittelyssä meikkejä ja he tekivät juoksijoille ilmaiseksi meikkejä. Kävin teetättämässä itselleni meikin, koska itse en ollut meikannut ollenkaan. Hän sanoi laittavansa minulle puuteria, luomiväriä ja huulipunaa. Luomiväriksi toivoin sinistä tai valkoista asuni mukaisesti. Hän päätyi laittamaan valkoista luomiväriä. Kulmakarvat eivät kuulemma kaivanneet väriä. Sain itse valita ehkä seitsämästä eri värivaihtoehdosta sopivan huulipunan sävyn. Valitsin tumman punaisen, jossa oli vivahde liilaan. Meikatessaan hän kyseli missä asun ja olisinko kiinnostunut pitämään meikkikutsuja. Kieltäydyin hienovaraisesti tarjouksesta, mutta osallistuin kuitenkin arvontaan. Meikin tekemisessä ei hänellä mennyt kovinkaan kauaa ja pian pääsin jatkamaan matkaani. Kurkistin lähtiessäni kuitenkin heidän meikkipyödällään olleeseen peiliin. Olin vähän pettynyt, koska valkoista luomiväriä hädin tuskin edes huomasi. No onneksi tästä meikistä ei tarvinnut mitään maksaa eikä meikkaamiseen jonottamisineen mennyt kovin kauaa.

Olin saanut osallistumisen tähän tapahtumaan Takomorunnerssin ja Naisten Kympin yhteistyön kautta. Muutama muukin minun lisäkseni oli saanut Takomorunnerssin kautta osallistumisoikeuden Naisten Kympille. Niinpä olimme sopineet Merituulin kanssa tapaamisen Kansalaistorin kalapatsaan luokse kello 12.15. Hän oli lupautunut hakemaan minunkin paitani ja minä hakisin osallistumispaketin häneltä. Olin patsaan luona sovittuun aikaan, mutta en löytänyt häntä. Vilkuilin patsaan ympärille, koska en ollut nähnyt häntä koskaan aikaisemmin. Ainoastaan hänen kuvia olin nähnyt facebookissa. Minuutit kuluivat ja päätin kaivaa kännykkäni esiin katsoakseni onko hän laittanut viestiä. Ei ollut joten päätin etsiä hänen kuvansa, jonka perusteella voisin lähteä etsimään oikeaa henkilöä. Pian hän löysi minut. He olivat seisoneet patsaan toisella puolella. Olin kyllä tullut siitä ohi hetkeä aikaisemmin, mutta joko he eivät olleet silloin vielä siinä tai sitten en tuntenut heitä.

Sain Merituulilta sovitusti osallistujapaketin, jossa oli ranneke, paita ja Naisten Kympin lehti. Revin paketin muovin auki ja etsin rannekkeeni paketista, joka pitäisi olla osallistujien ranteessa tapahtuman ajan. Paidan kokoa en edes muistanut tarkistaa. Toivottavasti se on tilauksen mukaisesti S kokoa kuten olin pyytänyt. Ainakin paketin päälle oli kirjoitettu S, joten toivottavasti paketti on pakattu sen mukaisesti. Paitaa tilatessani harmittelin miksi tässäkään tapahtumassa ei ole paidoista XS kokoa. Yleensä paidat ovat niin väljää mallia, että S koko on itselleni todella iso. Nyt paketin avattuani paita oli kuin olikin oikean kokoinen ja yllätyksekseni paita oli sopivan kokoinen. Ennen tapahtumaamme paitojen toimituksessa oli tapahtunut joku häikkä ja paidat oli juoduttu vaihtamaan uusiin järjestäjän toimesta. Järjestäjä ilmoittikin, että uudet paidat ovat hieman kapeampaa mallia kuin alkuperäiset paidat. Tästä olin iloinen, koska nyt paita olisi todennäköisemmin paljon parempi itselleni. Minun ei kuitenkaan tarvinnut huolehtia siitä, että S koko olisi itselle liian pieni.

Naisten Kympin tapahtumapaita ja ranneke

Tapahtumapaita oli väriltään valkoinen, jossa oli sininen teksti. Itse olisin toivonut paidan olevan sininen valkoisella tekstillä. Valkoinen on arka väri ja tykkään värikkäistä paidoista. Sininenkään ei kuulu lempiväreihini, mutta se olisi kuvastanut tätä juhlavuotta hyvin ja olisi sopinut varmasti paremmin monelle. Valkoinen tekee muutenkin vaaleat suomalaiset vähän kalpean näköisiksi. Tietysti paita pääsee oikeuksiinsa kesän lopussa, kun iho on ruskettunut. Näin keväällä ja varsinkaan tänä vuonna lämpimiä päiviä ei juurikaan ole ollut ennen tätä viikkoa joten kaikki olivat vielä kalpeita kuin kalkkilaivan kapteenit.

Naisten Kymppi oli osa virallista Suomi 100 -ohjelmaa vuonna 2017. Ihmetykseni oli suuri, kun avasin osallistujapaketin ja kaivoin sieltä vihreän rannekkeen. Mietin itsekseni miksi ranneke on vihreä? Nyt vihreä ranneke pilasi hienon asukokonaisuuteni, joka oli teeman mukaisesti sinivalkoinen. Sininen ranneke valkoisilla teksteillä olisi mielestäni kuulunut löytyä paketista juhlavuoden teeman mukaisesti. Olisin toivonut rannekkeen olevan sininen tai edes valkoinen.  Pakko ranneke oli kuitenkin laittaa ranteeseen tästä tyylivirheestä huolimatta.

Lidlin pisteellä sai otattaa itsestään kivan kuvan muistoksi tapahtumasta.

Osallistumispaketin saatuani päätimme ottaa Merituulin ja Sarin kanssa yhteiskuvan. Voisimme sitten laittaa yhteiskuvan blogeihimme tai välittää Takomo Runnerssille, jota olimme kaikki edustamassa Naisten Kympillä. Muutaman kuvan jälkeen päätimme lähteä etsimään tavarasäilytystä. Tapahtumapaikalla oli jo melkoinen määrä naisia, joten tavarasäilytyksen löytämisessä ja sinne pääsemisessä meni hetki. Tungoksen seassa ei ollut helppoa liikkua ison urheilukassin kanssa ja varsinkaan porukassa. Hävitin Merituulin ja Sarin silmistäni tässä tungoksessa, joten päätin mennä yksin tavarasäilytystä kohti. Tässä tapahtumassa tavarasäilytys olikin maksullinen ja maksoi kolme euroa. Kylteissä toivottiin tasarahaa, jota minulla ei kuitenkaan valitettavasti ollut. Onneksi heillä oli paljon kolikoita ja sain kaksi euroa takaisin viiden euron setelistäni. Rahaa vastaan sain kaksi narikkalapun tapaista numerolappua, joista toinen tulisi laittaa kassiin ja toinen säilyttää itsellä juoksun ajan.

Olin jo etukäteen kotona miettinyt mahtaako jumppakassini mahtua tavarasäilytyksestä saatavaan pussiin, koska mistään en löytänyt tietoa pussin koosta. Toivon pussin olevan samaa kokoluokkaa kuin viime viikonloppuna HCR - pussi oli ollut, koska siihen kassini mahtui. Yllätys oli suuri, kun siirryin viemään tavaroitani pois ja sain pussini. Pussi olikin jättimäinen ja ainakin jätesäkin kokoinen läpinäkyvä pussi, jonne olisin vaikka itse mahtunut. Laukkuni sujahti pussiin ongelmitta, joten huoleni oli turhaa.

Laukun vietyäni jäin jonottamaan bajamajoihin, koska lähtööni oli enää reilu puoli tuntia. Jonot olivatkin kauhukseni melkoiset, mutta päätin jäädä odottamaan vuoroani. Jonotin bajamajaan päästäkseni ainakin 20 minuuttia kunnes joku muu kuumassa ryhmässä juokseva rupesi ääneen miettimään ettei taida enää ehtiä käymään vessassa mikäli jokaisella menisi kaksi minuuttia. Edessämme oli yhdeksän henkilöä ja lähtömme oli 20 minuutin päästä. Hän päätti lähteä katsomaan olisiko lähtöalueen bajamajoissa lyhyemmät jonot. Hetken seisoin jonossa kunnes päätin itsekin lähteä hänen peräänsä. Kiiruhdin lähtöalueelle ja toisia bajamajoja kohti. Kauhukseni huomasin jonojen olevan vähintään yhtä pitkät tai pidemmätkin missä olin äsken ollut. Päätin hylätä ajatuksen vessaan jonottamisesta. En ehtisi käymään vessassa ennen lähtöäni, johon oli enää vartin verran. Minun oli pakko siirtyä lähtöalueelle.

Lähtöpaikat oli osoitetty kyltein.

Pääsin melkein kuuman ryhmän eturiviin, koska paikalla ei ollut vielä kovinkaan paljoa porukkaa. Nuoret miehet olivat pitämässä nauhaa edässämme lähtöviivan merkiksi. Heidän takanaan oli kaksi poliisia joista toinen istui moottoripyöränsä päällä. Hän lähtisi siis johdattamaan meitä matkaan turvallisesti.

Esiintymislavalla alkoi Lavis, joka toimi alkulämmittelynä meille. Olin vähän huonossa kulmassa lavaan nähden, joten en nähnyt lavelle ollenkaan. Pian kuitenin huomasin ison screenin, josta näkyi lavalla hyppelehtivä nainen. En oikein nähnyt tätä takanani olevaa jättimäistä ruutua kunnolla ja päätin jättää Laviksen väliin. Tykkään kyllä tansseista ja alkulämmittely kuulosti oikein mukavalle, mutta en nyt pystyyt keskittymään tanssimaan. Katselin, kun takanani olleet nuoret naiset jammailivat alkulämmittelyn tahtiin. Venyttelin vähän jalkojani ja minun alkulämmittelyni oli siinä.

Lähtö oli baaban alkupäässä

Lähdimme juoksemaan aivan baanan alusta ja mannerheimintien alta kulkevasta alkukulkutunnelista. Remontin keskellä oleva eduskuntatalo oli viistosti edessämme oikealla puolellamme. Yläpuolellamme olevalla sillalla ihmiset olivat kamerat kädessä valmiita ottamaan meistä kuvia, kun lähtisimme matkaan. Taisi jotkut räpsiä kuvia jo ennen lähtöäkin. Pian alkulämmittely loppui ja pääsimme matkaan. Lähtömerkin jälkeen järjestysmiehet säntäsivät edestämme pois ettei jäisi naisten jalkoihin. Baanaa pitkin juostessa yritin etsiä virallisia kameramiehiä joille olisin voinut vilkutella hyvien kuvien toivossa. Yhden näinkin ja toivottavasti hän sai minusta kivan kuvan. Minusta on kiva, jos sattuu pääsemään järjestäjän ottamiin kuviin ja kenties saa sen kuvan itselleen muistoksi tapahtumasta.

Baanalla oli Lidlin kannustusjoukot pukeutuneena sinisiin asuihinsa. Tämän saman kannustuspisteen olin nähnyt viime viikonloppuna HCR:llä. Minua ei kuitenkaan haitannut vaikka olin nähnyt nämä musiikin tahtiin jammailevat hahmot jo aikaisemmin. Musiikki auttaa aina jaksamaan ja antoi hyvän rytmin juoksulle. Hetken päästä näin baanan yläpuolella leijailevat värikkäät jättimäiset saippuakuplat. En ehtinyt juostessani katsomaan millä he olivat niin suuria kuplia saaneet tehtyä. Hymyillen jatkoin matkaani eteenpäin. Reitti kierteli viime viikonlopun tapaan Hietaniemen uimarannan kautta. Rantatiellä oli myös Holi Bolly kannustuspiste, jossa sai päällensä väriestejuoksuista tuttua värijauhetta päällensä niin halutessaan. Onneksi värjäyspiste oli hieman sivussa varsinaiselta reitiltä, joten minun ei tarvinnut liata hienoja vaatteitani. Edellisestä kokemuksesta voin sanoa, että väri lähti monen pesun jälkeen vaatteista. Lenkkarit lensivät silloin roskakoriin ja nyt en uusia kalliita lenkkareitani halunnut pilata saati heittää pois. Vaikka kuuman ryhmän juoksijoista kukaan ei koukannut värjäyspisteen kautta heittelivät he värijauhetta ilmaan, jotta mekin pääsisimme tunnelmaan. Toisella puolella katua oli tanssikoulun oppilaita tanssimassa kannustuspisteen teeman mukaisesti bollywoodia. Tykkäsin seurata heidän tanssiaan sivusilmällä samalla, kun juoksin. Olen aina haaveillut pääseväni bollywood tunneille, joten katsoin  tyytyväisenä heidän tanssiaan ja hienoja värikkäitä asuja.

Reitillä ei ollut ruuhkaa ja jokainen sai juosta omaa juoksuaan, mutta yksinkään ei tarvinnut onneksi juosta. Kyllä aina joku näkyi edessä juoksemassa niin pystyi juostessa seuraamaan minne reitti kiemurtelee etten vahingossa lähde juoksemaan väärälle reitille. Kohta tien reunoilla oli pari henkilöä jakamassa suolakurkkuja. Vaikka tykkään suolakurkuista niin päätin ohittaa tarjolla olevat suolakurkut. Ajattelin, että saan samoja suolakurkkuja myöhemmin maalissa, mutta toisin kävi. Jäin ilman suolakurkkuja. Mielestäni suolakurkkuja olisi voinut jakaa myös maalissa.

Juoksimme rantatietä pitkin ja kohta saimme väistää kahta kanadanhanhea, jotka olivat lähteneeet päiväkävelylle. Heillä ei tuntunut olevan mikään kiire, kun he siinä jalkakäytävällä tepastelivat. Meidän reittimme kulki samaista jalkakäytävää, joten hieman jouduimme väistämään tätä hanhipariskuntaa ettemme saa jalkoihimme iskua kovasta nokasta. Hanhet eivät kuitenkaan välittäneet meistä ollenkaan vaikka juoksimme niiden ohitse noin puolen metrin päästä.

Kohta edessämme oli pitkä nousu, mutta mäen päällä meitä odotti musiikkipiste. Muutamia henkilöitä oli jopa tullut tähän kuuntelemaan musiikkia, jotka liikenteenohjaaja hienosti ohjasi menemään pois jalkakäytävältä josta juoksureittimme kulki. Kivaa, että näistä kannustuspisteistä on iloa myös muulle kansalle meidän juoksijoiden lisäksi. Meilahdesta pääsimme juoksemaan pitkää alamäkeä alaspäin, jonka alla oli cheerleadereitä kannustamassa meitä jaksamaan.

Naisten Kympin reitti tallentui puhelimeeni

Pikku Huopalahteen tultaessa reittimme lähtikin kaartamaan jo maalia kohti. Alikulkutunnelissa meidän menoamme vauhditti juoksudisko, josta jatkoimme hetken matkaa hiekkapolkua eteenpäin. Viereiseltä leikkikentältä lapset seurasivat juoksuamme mielenkiinnolla. Kivaa, että olimme saaneet kannustajia reittimme varrelle. Yleisesti ottaen kannustajia ei kauheasti vielä ollut vaikka ilmakin oli hyvä reitin varrella seisoskeluun. Tietysti yksittäisiä ihmisiä oli siellä täällä ja jotkut vanhemmat pariskunnat olivat tulleet seuraamaan juoksuamme. Heillä ei ollut mihinkään kiire, kun saattoivat pysähtyä päivälenkin varrelle kannustamaan meitä. Kohta oli vuorossa toinen alikulkutunneni, jossa oli soittamassa kokonainen orkesteri. Oli hienoa juosta alikulkutunnelista ylöspäin ylämäkeä musiikin tahtiin. Heidän musiikkinsa sattui hyvin juoksurytmini kanssa ja pääsin pienen ylämäen ylös huomaamatta. Mietin miten musiikki voikin antaa niin paljon voimia.

Edessämme oli metsäreitti ja asfaltti vaihtui hiekkatieksi. Kohta olikin jo kyltti polkujuoksijoita varten. Olinkin nähnyt ohjeissa maininnan, että viralliselta juoksureitiltä voi halutessaan poiketa testaamaan polkujuoksua metsän puolelle. Reitti näytti olevan hyvin merkitty, mutta polulle en kuitenkaan lähtenyt. Tavoitteeni oli päästä mahdollisimman nopeasti, joten minulla ei ollut aikaa lähteä fiilistelemään metsän puolelle. Myöskään ketään muita en nähnyt metsässä juoksemassa, mutta ehkä myöhäisemmistä ryhmistä joku poikkeaa metsäpolulle. Metsässä  oli myös joku mieskuoro vauhtittamassa juoksuamme. Pari heistä näytti minulle peukkua, kun juoksin heidän ohitse. En tiedä olivatko he mielissään hymyilevästä katseestani, reippaasta juoksuvauhdistani vai kenties teemaan sopivasta juoksuasustani. Tämä jäi nyt arvoitukseksi, koska eivät he tietenkään voineet mitään sanoa ettei koko heidän ryhmä olisi mennyt sekaisin tahdeissaan.

Pian metsäreitti vaihtui asfalttiin ja pääsimme viime viikonlopultakin tutulle Auroran sillalle. Oli vuorossa ylämäki, jossa oli tarkoitus olla joku kannustuspiste. Kannustusta emme kuitenkaan heiltä saaneet osaksemme, koska he kantoivat mustia mainosviirejään alemmas mäkeen. Eivätkö he olleet tajunneet, että tulemme heidän ohitseen niin nopeasti vai miksi heidän kannustuspisteensä ei ollut valmis? Jotenkin minulle tuli sellainen olo, että joku oli käskenyt heitä siirtymään syystä tai toisesta alemmas mäkeen. Tiesin, että olemme kohta maalissa joten pärjäsin ilman heidän kannustustaankin. Juoksimme Uimastadionin ohi, jonka kohdalle oli jotkut tulleet jakamaan vettä. Tämä ei ollut virallinen juomapiste, koska Naisten Kympillä virallisia juomapisteitä oli vain kolmen ja kuuden kilometrin kohdilla. Heiltä en enää juomaa ottanut kuten olin ottanut kahdelta aikaisemmalta juomapisteeltä. Nyt oli jo kiire maaliin eikä tässä olisi aikaa jäädä juomaan vettä. 

Näin edessäni naisen joka vuoroin käveli ja taas hetken juoksi. Häneltä alkoi voimat loppua, mutta itse jaksoin juosta vielä ihan hyvin. Pääsimme juoksemaan alamäkeen kohti Töölönlahtea. Töölönlahden rannalla olevan kahvilan terassilta joku huuteli meille kannustushuutoja viimeiselle kilometreille.  Pian maalikaari näkyikin jo ja viimeiset sata metriä päätin spurtata maaliin. Pääsinkin loppukirin ansiosta edelläni juoksevien ohi ja maaliviivan ylitin voittajan elkein. Olin tyytyväinen, että juoksuni meni edellisviikolopun puolimaratonista huolimatta odotuksiani paremmin. Jaksoin juosta koko reitin läpi ja vieläpä aika kovaa vauhtia. Nyt mielessäni ei enää pyörinyt aiemmat kevään sairastelut vaan uskalsin juosta omaa vauhtiani koko matkan suurempia murehtimatta. Ajattelin, että jaksoin viime viikonloppuna juosta puolet pidemmän matkan niin tämä 10 kilometrin matka menee kyllä huomaamatta. 

Maalihuolto oli kattava

Pienen kävelymatkan päästä vastassa oli nuoria tyttöjä ja poikia jakamassa meille eväitä. Minusta oli kivaa, että nuoret olivat päässeet jakamaan meille eväitä. Toivottavasti he saivat tästä hommasta edes pientä taskurahaa. Ruuhkaa maalihuollossa ei vielä siihen aikaan päivästä ollut, koska saavuin maaliin ensimmäisten joukossa. Ensimmäisenä sain käteeni kankaisen kassin, jonka tottuneesti aukasin ja jatkoin kävelyä eteenpäin. Takanani nuoret kuuluivatkin ohjeistavan takanani tulevia naisia avaamaan kassin, jonne he voisivat eväämme laittaa. Osasin jo edellisten tapahtumien kokemuksella aukaista kassini ilman erillistä kehoitusta. Kassi alkoi täyttymään kovaa vauhtia, koska saimme salaattirasian, vesipullon, proteiinijuomaa, vispipuuroa ja banaania. Kaikkia tuotteita en edes tunnistanut, mutta otin kaikki ilolla vastaan. Olenkin hyvin iloinen siitä miten kattava maalihuolto meillä oli Naisten Kympillä. Näistä eväistä jokainen löytäisi jotain syötävää vaikka joku ei maistuisikaan. Ei myöskään tarvinnut syödä omia eväitä saati kiiruhtaa jonnekin ravintolaan syömään.

Bajamajat rivissä

Eväskassin saatuani ryntäsin kassi olalla heiluen oitis bajamajaan, joissa ei nyt ollut ruuhkaa ollenkaan. Ketään ei näkynyt missään ja sain vapaasti valita mieleisen koppin. Minulla oli ollut lähdöstä asti kauhea pissahätä, koska en ehtinyt käymään bajamajassa ennen lähtöä pitkien ja hitaasti etenevien jonojen takia. Bajamajaan päästäkseen piti siis heittää lenkki mahdollisimman nopeasti, että pääsisi kaikkia ennen rauhassa käymään vessassa. Nyt oloni helpotti ja lähdin etsimään kivaa paikkaa, jonne voisin rauhassa istahtaa syömään eväitäni. Hetken käveltyäni muistin tavarani. Suuntasin vähän matkaa takaisin maalin suuntaan, josta olin juuri tullut. Halusin hakea tavarani ennen kuin muut ehtivät maaliin ja varustesäilytykseen muodostuu kauhea ruuhka. Siellä naiset seisoivatkin toimettomana, joten saatoin vapaasti valita henkilön jolta menen kassiani pyytämään.

Oikea kassi löytyi, joten heitin molemmat kassit olelle ja lähdin syömään eväitäni. Reippaan päivälenkin jälkeen ruoka maistuisikin, koska viimeksi olin syönyt kotona aamupalan ja nyt kello oli jo yli kaksi. Istahdin aidan viereen kasseineni ja avasin kassit. Hetki piti kuitenkin vielä malttaa, koska tätä kirjoitusta varten piti saada kuvat kassin sisällöstä. Niinpä levitin koko kassin sisällön kivetykselle ja otin niistä kuvan. Kuvia ottaessa kaivoin omasta kassistani juomapullon nimittäin minulla oli kauhea jano. Olin ohittanut yhden ylimääräisen vesipisteen kiireeni vuoksi, joten juoma maistui aurinkoisena päivänä reippaan lenkin päätteeksi. Sää oli suosinut meitä koko päivän ajan. Vaikka Helsingissä oli hieman tuulisempaa ja kylmempää kuin kotoa lähtiessä tarkenin oikein hyvin juosta mekossani. Pian kuitenkin jouduin kaivamaan kassista pitkähikaisen paidan päälleni ja housut jalkaani. Eväitä syödessä ja hien kuivaessa minulle alkoi tulemaan hieman kylmä vaikka aurinko paistoi kirkkaalta taivaalta edelleen. Tuuli oli kuitenkin aika kylmä ja en halunnut vilustua juoksun jälkeen.

Eväskassimme

Ensimmäisenä aloin syömään eväskassistamme löytynyttä Hetki Härkis- papumix salaattiamme. Rasiassa oli onnekseni pieni haarukka, jolla pystyin syömään salaatin. Olin kotona ajatellut ottavani mukaani kertakäyttöhaarukan, mutta se oli unohtunut. Tämä pieni rasiallinen papuja ja maissia maistui oikein hyvälle kotoa mukaani ottamieni ruisnappien kanssa. Yleensä aina otan jotain omia eväitä siltä varalta mukaani ettei järjestäjän tarjoamat eväät minulle maistu. Tällä kertaa en olisi omia eväitä tarvinnut, mutta ruisnappeja oli kiva narskutella mausteisen salaatin kanssa. Olin todella kiitollinen, että järjestäjä oli huomioinut ruokavalinnoissaan kolme yleisintä erikoisruokavaliota. Meille tarjottavat eväät olivat Naisten Kympin lehdestä löytyvien tietojen mukaan laktoosittomia, gluteenittomia ja kasvisruokavalioon soveltuvia. Syön itsekin hyvin pitkälti kasvisruokavalion mukaisesti, joten oli kiva ettei sataatti sisältänyt lihaa. Sen sijaan saimme tämän hetken trendiruokaa eli härkiksestä kootun salaatin.

Kassimme sisältö oli varsin kattava ja monipuolinen

Eväskassin sisällöstä käyttökelpoisia tapahtumapaikalla ei ollut saamamme konetiskitabletit, pieni pullollinen öljyä, suihkugeeli ja purkkipuuro, joka olisi vaatinut keitettyä vettä. Vähän ihmettelin ruokien jukkoon heitettyä konetiskitabletti pakettia ja muutama muu nainen edessäni ihmetti samaa ääneen. Toivottavasti kukaan ei syö sitä tai tabletit murennu ruokien joukkoon. Onneksi kaikki ruuat olivat tiiviissä paketeissaan, joten ei tätä vaaraa pitäisi olla.

Olin päässyt Naisten Kympin ottamaan kuvaan

Eväät syötyämme päälavalla alkoi loppuvenyttely, joka oli tällä kertaa joogan muodossa. Itse en viitsinyt siirtyä lavan eteen, koska olin saanut hyvän istumapaikan. Ajattelin seuraavani joogaa sivusilmällä screeniltä, joka näkyi tähän hyvin. Lavalle en kyllä nähnyt tästä ollenkaan. Onneksi isoja näyttöjä oli viritelty ympäri tapahtuma-aluetta niin kaikkien ei tarvinnut tunkea lavan eteen nähdäkseen mitä siellä tapahtuu. Lavan tapahtumia pystyi siis hyvin seuraamaan sivummaltakin. Hetken joogaharjoitusta seuratessani huomasin joogan vaikuttavan ihan hyvälle ja ryhdyin itsekin joogaamaan. Pieni venyttely näin juoksun jälkeen tekisi hyvää ja mikäli sitä ei nyt tee niin helposti se jää tekemättä. Jooga kestikin yllättävän kauan ja oli oikein kattava. Lenkkeilijöiden palauttavan joogahetken jälkeen palkittiin tapahtuman parhaat asut. Lidlin lahjoittamat tuotekassit saivat tissihahmot, vesijuoksijoiden porukka ja batmaniksi pukeutunut nainen, joka voitti naamiaiskilpailun. Yllättävän vähän ihmiset olivat tähän tapahtumaan pukeutuneet erilaisempiin asuihin kuin tapahtumapaitaan ja sattumanvaraisesti valittuihin housuihin.

Viimeisenä ohjelmanumerona oli DJ, joka soitti lavalla musiikkia. Tämän jälkeen tapahtuma päättyisi kokonaan. Ihmiset olivatkin pikkuhiljaa valuneet pois tapahtumapaikalta ja kenttä alkoi tyhjentymään. Istuskelin paikanpäällä kaikessa rauhassa ja seurasin miten nuoret keräsivät roskia ja siistivät paikkaa. Miehet vetivät perässään roskapönttöjä ja ilmeisesti kävivät niitä tyhjentämässä aina välillä. Täytyy kyllä sanoa, että todella hyvin tässä tapahtumassa toimi roskahuolto. Tapahtumapaikka oli todella siistissä kunnossa, kun lähdin sieltä pois viimeisten joukossa. Roskat vietiin lähestulkoon kädestä eväitä syödessämme. Kentällä oli paljon roskapönttöjä ja lisäksi nuoret kiertelivät eväitä syövien naisten välissä keräämässä roskia muovipusseihinsa. He näyttivät noukkivan kentältä pienimmätkin roskat ja ajattelin alueen jäävän paljon siistimmäksi mitä se oli ollut ennen tapahtuman alkua. Mikäli en väärin kuullut niin roskien keräämisestä huolehti joku taitoluistelijaryhmä. Kieltämättä todella hyvin hoitivat hommansa.

Tapahtumapaikka tyhjeni hiljalleen ja jäi hyvin siistiksi

Viimenään päätin heittää kassit olalle ja lähteä kävelemään Kamppia kohti. Lähtiessäni otin esittelykojuista muutaman kuvan ja poikkesin pikaisesti Stadiumin telttaan. En kuitenkaan löytänyt sieltä mitään ostamisen arvoista. Kävelin tyytyväisenä Kampille, josta linja-autoni lähtisi. Päivä oli ollut oikein onnistunut säätä myöden.

Tätä juttua kirjoitin heti maanantaina ja ihmettelin miten minun jalat eivät olleet edes yhtään kipeät lenkin jälkeen. Tänään ajattelin kuitenkin pitää taukoa lenkkeilystä ja kävin rauhallisella pyörälenkillä nauttien aurinkoisesta säästä. Olin onnellinen, että olin ottanut tämän viikon töistä vuosilomaksi, joten nyt sain rauhassa kerätä voimia ja rentuotua. Nyt pidän hetken juoksutaukoa ja keskityn tulevaan Islannin matkaamme. Voin tehdä siitä teille toisen tarinan, koska se on maa jonne harva tulee matkustaneeksi. Toivon saavani reissusta paljon erilaisia kuvia ja mielenkiintoisia kokemuksia.

Kiva, jos jaksoit lukea tänne asti. Kuulemisiin...

Naisten Kympille valmistautuminen

Eräänä päivänä huomasin, että Takomo Runners etsii juoksijoita erilaisiin juoksutapahtumiin. Minulle sopivin oli Naisten Kymppi, joka juostaan Helsingissä. Vaikka olin ilmoittautunut edellisenä viikonloppuna järjestettävään Helsinki City Runiin jo vuosi sitten niin ajattelin, etten missään nimessä pääse sitä juoksemaan sairastelujeni takia. Naisten Kympin lenkin voisi vaikka kävellä, jos flunssa ei olisi helpottanut.

Vaikka olin menettänyt toivoni parantumisen suhteen niin kaikesta huolimatta paranin viimenään ja Olin viime lauantaina juoksemassa puolimaratonin. Lihakset eivät tulleet kipeiksi eikä flunssa tullut takaisin. Kaikki oli hyvin. Tämä viikko on mennyt puolimaratonista palautuen ja hyvää ruokaa pupeltaessa. Tällä viikolla olen herkutellut mm. jäätelöllä, sipseillä, ja limsalla. Ehkä olisi pitänyt panostaa enemmän laadukkaaseen ruokaan, mutta ei aina tarvitse olla niin tarkka syömisistään. Välillä pitää vähän herkutellakin.

Ylempi on NRJ- radiokanavan edustuspaita ja alempi virallinen tapahtumapaita

Lenkkini ovat olleet lyhyitä ja rauhallisia. Kävelen joka päivä töihin ja töistä bussipysäkille noin 3 kilometrin matkan. Lisäksi olen illalla käynyt tekemässä noin viiden kilometrin lenkin. Mitään rasittavaa liikuntaa en ole vielä harrastanut vaikka lihakset eivät olekaan kipeinä olleet.  Pelkään flunssia ja niiden jälkitauteja nykyisin kuin ruttoa, koska ne kestävät minulla aina poikkeuksellisen pitkään ja treenit jäävät tämän myötä tauolle. Treenitauko jos mikä raastaa hermoja, joten kipeäksi en enää halua tulla.

Olen lähdässä ensi viikolla työporukalla Islannin reissulle, joten päätin kävellä töistä Helsingin keskustaan ja Stockmann tavarataloon. Stockmannin kahdeksannessa kerroksessa on Forex Bankin rahanvaihtopiste. Päätin käydä siellä vaihtavassa euroja Islannin kruunuiksi. Vaikka Islannissa kuulemma käy kortti monessa paikassa, mutta haluan myös käteistä reissuun mukaan.

Rahat vaihdettuani kävelin kauppakeskus Kamppia kohti, josta bussini lähtiesi. Matkalla huomasin jäätelökärryn ja naiset jakamassa jäätelöä. Muistin heti nähneeni Facebookin tapahtuman, jossa jaettaisiin jäätelöä ilmaiseksi. Päätin liittyä jonon hännälle, joka ei yllättäen ollutkaan kovin pitkä. Ajattelin ehtiväni saada jäätelön ennen bussini lähtöä. Naiset kävi pariin kertaan mainostamassa jonottaville ihmisille, että jokaisesta Instagramiin jaetusta kuvasta he lahjoittavat euron Pelastakaa lapset ry:n lomakotitoimintaan. Tästä syystä he kehottivat kaikkia ottamaan paljon kuvia heistä. Minulla ei valitettavasti ole Instagramissa tiliä, joten sinne en voinut kuvia jakaa. He kuitenkin sanoivat, että jokainen saa jäätelön kaikesta huolimatta vaikka Instagramia ei olisikaan.

Suklaa vai vaniljäjäätelö?

Valitsin luomu vanhanajan vaniljajäätelön

Perjantaina meillä olikin työpaikkamme virkistyspäivä. Lähdimme koko työporukalla Kokous ja tapahtumakeskus Seikkailulaaksoon Porvooseen.  Lähdimme työpaikaltamme bussilla kohti Porvoota, jonne olisi noin 45 minuutin ajomatka. Kuuntelimme tuloksia työhyvinvointikyselystä saaduista tuloksista, pääsimme kokeilemaan rantahietikolla asahia. Asahi olikin minulle uusi tuttavuus. Liikkeet olivat hyvin rauhallisia ja näyttivät perustuvan oikeaan hengitystekniikkaan. Laji tuntui olevan joogan tapaan minulle liian rauhallista. En oikein malta keskittyä tälläisilla tunneilla. Tykkään enemmän nopeatempoisista ja hikisistä tunneista vaikka hyvin tiedän miten hyvää rauhoittuminen tekisi keholle sekä mielelle.

Seikkailulaakson ranta ja heidän veneensä

Ruokailun jälkeen selvitimme ryhmissä erilaisia pulmatehtäviä. Meidän ryhmämme ei valitettavasti voittanut, mutta emme kuitenkaan hävinneetkään. Pääasia, että kaikilla oli hauskaa. Pulmapelien jälkeen kävimme saunomassa ja pääsimme paljuun rentoutumaan. En olekaan aikaisemmin ollut paljussa. Tämä palju oli varustettu poreilla ja värikkäillä valoilla. Valot eivät tietenkään näyttäneet juuri millekään aurinkoisena ja lämpimänä päivänä. Illalla se ominaisuus olisi päässyt oikeuksiinsa.

Erilaisin aktiviteettejä, kuten jousiammuntaa

Saunottuamme pukeuduimme nätisti ja menimme syömään illallista vähän hienommin. Oli alkukeitto, pääruoka ja tietysti jälkiruoka. Syömisen jälkeen lähdimme ajamaan kohti Helsinkiä ja siitä matkustin bussilla edelleen kotiini. Olin kotona vasta puolenyön aikaan, joten nukkumaanmeno meni hieman myöhäiseksi. Tämään lauantaina kävin pitkän tekemässä pitkän kävelylenkin. Yllätyin miten kaunis ja lämmin ilma oli. Taisin jopa hieman ruskettua ja olkapäät punoittavat uhkaavasti. Tämä oli kevään ensimmäinen todellinen hellepäivä. Ihanaa, kun kesä tulee viimenään ja luonto oli silmissä rehahtanut kasvuun. Puissa oli jo lehtiä ja kesäkukat olivat alkaneet kukkimaan.

Kaunis koivukuja herää eloon

Tähän tapahtumaan en ehtinyt juurikaan valmistautumaan, kun stressasin Helsinki City Runia ja yritin valmistautua Islannin reissuumme. Tänä vuonna Naisten Kymppi olisi ollut kaksipäiväinen tapahtuma, mutta en ajatellit mennä lauantaina Helsinkiin jumppaamaan tai kuuntelemaan mielenkiintoisia luentoja. Mikäli olisin asunut Helsingissä niin aivan varmasti olisin mennyt hyödyntämään myös lauantain antia. Täältä yli sadan kilometrin päästä en viitsinyt uhrata todella kaunista ja lämmintä lauantaina bussissa istumiseen. Nyt pikaisesti kamat huomista varten kasaan ja aamulla kassi olalle. Huomenna juostaan aurinkoisessa säässä ympäri Helsinkiä.

Päivälenkillä

Olisi kiva, jos nähtäisiin Naisten Kympillä....

Helsinki City Run kisapäivä

HCR 13.5.2017

Olin käynyt edellisenä iltana nukkumaan toivoen, että saan nukuttua hyvin ja mahdollisimman pitkään vaikkakaan ihan viimeiselle minuutille en uskaltanut herätyskelloani asettaa soimaan. Halusin herätä pirteänä ja ilman turhaa paniikkia tähän kivaan päivään. Viimenään koitti kauhun sekaisin tuntein odotettu päivä. Oli lauantai 13.5.2017. Aurinko oli noussut jo aikaisin ja heräsin kaikkia toiveitani vastoin jo ennen aamukuutta. Tähän asti olin nukkunut oikein levollisesti ja sikeästi ilman mitään heräilyjä tai kummallisia unia. Arkisin herään normaalisti viideltä niin varmasti sisäinen herätyskelloni ei ollut ajan tasalla ja herätti minut lähtemään töihin vaikka vähän olisin myöhästynytkin.

Yritin nukahtaa uudestaan, mutta en saanut enää unenpäästä kiinni. Loikoilin sängyssä pari tuntia, kunnes päätin nousta aamupuuron keittoon. Nyt minulla olisi hyvää aikaa syödä rauhassa aamupala ja ehtisin syömään ruokaakin ennen Helsinkiin lähtöä. Oli ihanaa avata sälekaihtimet, kun ulkona paistoi aurinko kirkkaalta taivaalta. Olin pelännyt, että päivästä tulisi kylmä ja pahimmassa tapauksessa olisi kylmä mereltä puhaltava tuulinen päivä ja kaiken kukkuraksi sataisi lunta, räntää tai vettä. Mistään näistä ei ollut tietoakaan, joten tästä oli tulossa hyvä juoksupäivä.

Laitoin kaurapuuron porisemaan ja teen hautumaan kuten viikonloppuisin nautiskelen aamupalan kaikessa rauhassa ilman kauheaa kiirettä. Puuron syön yleensä aina marjojen kanssa. Nyt päätin kaivaa pakastimesta isäni keräämiä mustikoita ja vadelmia. Ne maistuivat hyvälle kaurapuuron päällä ja olivat tuttu ja turvallinen valinta kisapäivän aamupalaksi. Mitään erikoista en viitsinyt testata tänään vaan päätin pysyä tutuissa ja turvallisissa vaihtoehdoissa. Aamupalan syötyäni päätin pukea kisavaatteet päälle.  Nyt ei tullut vaatekriisiä eikä tarvinnut alkaa vaihtelemaan vaatteita moneen kertaan. Hyvälle ne vieläkin tuntuivat ja näyttivät.

Vaikka ulkona näytti todella kauniille päätin kuitenkin kipasta nopeasti ulkona testaamassa vaatteet ja kenkäni. Siellähän oli todella lämmintä edellisiin päiviin verrattuna. Ei tuottaisi mitään ongelmaa lähteä juoksemaan T-paidassa ja capreissa. Kengätkin tuntuivat oikein hyville. Vähän nekin arvelutti, koska en ollut päässyt talven jälkeen ainoallekaan juoksulenkille ja viimeksi olin juossut Icebugit eli nastakengät jalassa jäisiä jalkakäytäviä pitkin. 

Aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta

Hyvä asia aikaisin heräämisessä oli se, että ehdin syömään kevyen lounaan ennen kuin lähtisin matkaan Helsinkiä kohti. Olin edellisenä iltana pohtinut pitäisikö minun tehdä mukaani salaatti ja ruisleipä, koska pelkän aamupalan voimin en pärjäisi myöhään iltaan asti. Kokemuksesta osasin ajatella, että heti juoksun jälkeen ei juuri maistu mikään ja pesulla käynnin jälkeen ilta onkin jo pitkällä. Toisaalta myös ravintolassa ruokien odottamisessa menisi hetki jos toinen. Päätin tehdä bataattisosekeiton ja salaatin, jotka söisin jo nyt kotona ennakkosuunnitelmista poiketen.

Kevyt lounas ennen reissua

Syötyäni pakkasin laukkuuni eväät, jotka olivat vielä jääkaapissa. Minun täytyi myös koittaa mahtuuko jumppakassini HCR varustepussiin ettei minulle tulisi ikäviä yllätyksiä paikanpäällä. Ajattelin siis pakata tavarani jumppakassiini, jonka tunkisin varustepussiin. Jumppakassia oli helpompi kantaa ja myös tavaroiden läytäminen oli huomattavasti helpompaa kuin, että olisin mättänyt kaikki tavarat sekaisin varustepussiin. Kokemuksesta tiesin ettei painavaa varustepussia ollut kovin miellyttävää kantaa olalla ja toisasaalta ei tarvinnut pelätä pussin repeämistä. Olisi ollut ikävää, jos pussi olisi revennyt ja tavarat olisivat tippuneet maahan. Sen jälkeen olisin ollut pulassa selvitä kaikkien tavaroiden kanssa kotiin. 

Reissunaisen elämää bussissa

Vielä muutama paniikkitarkastus, että kaikki oli varmasti mukana ja sitten heitin kassin olalle ja lähdin kävelemään bussipysäkkiä kohti. Lähdin kotoa puoli kahdentoista aikaan, kun lähtöni oli kolmelta. Olin hakenut juoksunumeroni jo eilen, joten sen takia ei tarvinnut mennä turhan aikaisin paikalle. Kunhan tavarat ehtisin viemään säilytykseen ja käydä vessassa paniikkipissalla ennen lähtöryhmään ryhmittäytymistä.

Matkan aikana rentouduin kuunnellen musiikkia ja katsellen maisemia omissa ajatuksissani. Päätin syödä tekemäni voileivän vaikka nyt minulla ei kauhea nälkä ollutkaan, kun hetki sitten olin kotona syönyt keittolounaan. Bussimatka meni hyvin ja olin kahden tunnin päästä Helsingissä. Bussini tuli sopivasti kisahallin eteen, joten minun ei tarvinnut Helsingissä enää kävellä minnekään. Kävelin kisahallin läpi, jossa purettiin jo expoa. Intersportin osastolta vielä tuli ihmisiä pussit kädessä, mutta en ajatellut enää sinne mennä. En kuitenkaan olisi osannut tässä vaiheessa keskittyä minkään vaatteen sovittamiseen saati ostopäätöksen tekemiseen. Päätin lähteä kävelemään hiljalleen varustesäilytystä kohti, joka sijaitsi Sonera Stadiumilla.

Seatin uusi auto oli näytillä Kisahallin edessä

Tässä vaiheessa minulla oli reilu tunti aikaa joten en vielä viitsinyt jättää tavaroitani. Hetken jalkapallokentällä seisottuani päätin vetää päälleni kassiin pakkaamani tuulihousut. Helsingissä olikin huomattavasti viileämpi kuin Salossa, josta tulin paikanpäälle. Olin jo aamulla miettinyt jätänkö housut kokonaan kotiin, kun niin lämpimälle ilma tuntui. Onneksi en jättänyt, koska nyt ne oli enemmän kuin tarpeen. Vedin housut caprien päälle ja päätin etsiä suojaisemman paikan, mutta kuitenkin aurinkoisen. Päätin siirtyä katsomoon, jossa pääsisi myös istumaan eikä tarvitsisi seisoa. Jalat tulevat kohta saamaan rasitusta osakseeen, joten nyt niitä pitää säästellä.

Juoksun jälkeen jaettavat eväät oli jo valmiina

Pian kello alkoi lähestymään puoli kolmea, joten päätin viedä tavarani säilytykseen ja siirtyä takaisin Kisahallille. Varustesäilytyksen ja lähtöpaikan välillä oli nimittäin pieni kävelymatka, joten ihan viimeiselle minuutille varusteiden viemistä ei kannattanut jättää. Kisahallilla huomasin useammankin ihmettelevän missä varustesäilytys sijaitsee. Ilmeisesti eivät olleet perehtyneet infoihin, joita löytyi netistä sekä kotiin oli tullut useampaankin kertaan lehtinen missä oli ohjeita kisaan osallistujille. Pääsin kisahallista ulos niin kaksi miestä ihmettelivät ääneen vieressäni missä varustesäilytys oikein on? No neuvoin heidät sitten oikeaan suuntaan, jonne he lähtivätkin juoksujalkaa. Taisi heidänkin lähtöaika lähestyä ja asioihin ei oltu perehdytty aikaisemmin ollenkaan.

Varustesäilytyksen edessä odoteltiin malttamattomana omaa lähtövuoroa

Meidän lähtöryhmä ei vaikuttanut olevan kovin ruuhkainen, joten pääsin ihan kätevästi kohtuullisen eteen. Tosin ihan kärkeen en halunnutkaan, koska tiesin etten tänään tule juoksemaan parasta aikaani. Minun tavoitteenani oli päästä hengissä maaliin ja välttyä jälkitaudeilta. Olinhan ollut viimeiset pari kuukautta flunssassa ja juoksemaan en ollut ehtinyt ollenkaan. Tavoitteeni oli juosta rauhallisesti itseäni kuunnellen ja juoksujuhlan tunnelmaa fiilistellen.

Lähtökaaren läheidyydessä oli lava, jossa ilmeisesti joku ohjasi alkuverryttelyä. En nähnyt edes koko lavaa saati kuka siellä oli tai mitä piti tehdä. Yritin seurata muita, mutta porukka ei ollut kovin innostunut jumppailemaan tässä vaiheessa. Kukin keskittyi omaan tulevaan juoksuun. Lähtöalueella soi musiikki, jonka mukana itsekin jammailin hillitysti. 

Viimeisillä minuuteilla laitoin kännykän sovellukset päälle. Voisi kotiväki seurata juoksuani kotoa käsin ja toisaalta Sport Tracker tallentaisi itselleni juoksureitin talteen. Olen aina pitänyt kännykkää mukanani juoksukisoissa. Musiikkia en kylläkään kuuntele lenkillä normaalistikaan, joten en varsinkaan nyt. Haluan kuunnella ympäristön ääniä, joista varsinkin tällaisessa kisassa saa lisää virtaa.

Minä lähdin matkaan ensimmäisessä eli valkoisessa ryhmässä, joten ryysistä ei ollut. Ainut ruuhka kertyi lähtöviivalle ennen kuin kaikki pääsivät lähtökaaren alitse. Olin päässyt niin nopeaan ryhmään, että hitaampia ei ollut edessä. Jokainen sai juosta massan mukana omaa vauhtiaan. Reitti lähti vauhtitieltä kiertäen Töölönlahden rantaa kansalaistoirille saakka. Mannerheimintien alitimme baanaa pitkin, josta reitti kierteli Ruoholahden rantaan.

Jännittynyt ja odottava tunnelma lähtöviivalla

Oma juoksuni oli edennyt oikein hyvin, mutta neljän kilometrin kohdalla näin jo yhden naisen kävelevän juoksureitin reunaa pitkin. Ajattelin itsekseni, että hänen matkastaan tulee vaikea ja kivinen. Olikohan hän lähtenyt hetken mielijohteessa kisaan mukaan vai mikä oli mahtanut tulla? Olimme kuitenkin ensimmäisen ryhmän juoksijoita, joten joukossamme ei pitäisi kyllä olla kokemattomia juoksijoita. Kohta tulikin jo viiden kilometrin kyltti ja ensimmäinen juomapiste, jossa tarjoiltiin vettä ja urheilujuomaa. Päätin ottaa urheilujuomaa, koska olen kova hikoamaan ja juon normaalistikin paljon tanssitunneilla ja muilla ryhmäliikuntatunneilla. Olin käyttänyt jo aikaisemminkin kyseistä Lidlissä myytävää urheilujuomaa, joten yllätyksiä ei pitäisi sen suhteen tulla.

Ehkä kuuden kilometrin paikkeilla tunnistin Hietaniemen uimarannan, jossa olin kerran ollut juoksemassa SnowRunFestissä. Minulla ei siis ole edes olemassa urheilukelloa tai sykemittaria, josta seuraisin juoksun kulkua juoksun aikana. Tykkään juosta itseäni kuunnellen ja fiilistellen. En ole siinä suhteessa välineurheilija vaikka kenkiä ja vaatteita onkin kaapit pullollaan.

Reitti meni monessa kohdassa rantaviivaa pitkin, jota oli kiva ihailla juostessa. Muutamassa kohdassa mereltä kyllä tuli melkoinen tuulenpuuska, mutta sitkeästi painoin menemään eteenpäin. Tässä nyt ei pienet tuulenpuuskat minua pysäytä. Juomapisteitä reitin varrella oli aika harvakseltaan edellisiin juoksemiini puolimaraton tapahtumiin verrattuna. Pärjäsin näillä juomapisteillä kuitenkin ihan hyvin. Koska tavoitteenani ei ollut juosta täysiä otin juomapisteillä ensin tarjolla olleen urheilujuoman ja päälle join vielä puolikkaan mukin vettä. Yhden mäennyppylän päällä olleen juomapisteen työntekijä jäi erityisesti mieleeni. Hän oli niin kannustava ja tsemppasi muita jaksamaan. "Kohta tulee alamäki, rennosti vaan rullaatte" hän huusi kuuluvalla äänellään ohitseen juokseville naisille ja miehille. Puolestaan pienemmän tien varrella olleen juomapisteen työntekijät keskustelivat keskenään miten nyt onkin aika haasteellisen paljon liikennettä. Siinä kohtaa reittiä juoksimme maantiellä ja itsekin sai keskittyä ettei kukaan aja päällemme. Hienosti autoilijat tuntuivat tilanteen ennakoivan, kun näkivät lukuisien juoksijoiden lähestyvän.

Tykkäsin reitistä, koska se ei sisältänyt paljonkaan kadunylityksiä ja jalkakäytävältä tielle pomppimista jolloin saa olla tarkkana ettei nyrjäytä nilkkaansa. Reitti oli myös kohtuullisen suora, joten tungosta kurveihin ei syntynyt. Reitillä tykkäsin erityisesti viimeisestä viidestä kilometristä, joka kulki metsän keskellä. Miten Helsingin keskustasta löytyikin niin pitkä ja kiva pätkä metsikköä. Oli kiva ihailla reitin reunoilla kasvavia valkovuokkoja. Tarkemmin muistelin asiaa niin olisimmekohan juosseet samaa metsikköä pitkin päinvastaisesta suunnasta vuoden 2013 HCR tapahtumassa. Metsäreitille käännyttäessä hahmotin, että nyt juostaan jo maalia kohti. Enään ei voisi luovuttaa ja hyvin jaksaisin juosta maaliin saakka.

Valkovuokot kukkivat kauniisti

Ruskeasuon kohdalla oli oli neljäs juomapiste. Työntekijä antoi juoman käteeni ja siirryin juomaan mukia tyhjäksi reitin toiselle laidalle. Pian havahduin mukini takaanta, kun joku kysyi ystävällisesti että laitetaanko ice poweria? Hänellä oli iso kannullinen suihkutettavaa ainetta. Laitetaanko pohkeisiin hän lisäsi. Vastasin, että joo laita vaan. Niin hän suihkutti vilvoittavaa ainetta pohkeisiini, jotka olivat paljaat caprieni ansiosta. Mitenkään erityisemmin pohkeisiini ei sattunut eikä muutakaan vaivaa ollut, mutta ajattelin ettei siitä haittaakaan olla. Eikä siinä edes montaa sakunttia mennyt, kun samalla hörppäsin mukini tyhjäksi ja pingoin eteenpäin. Ehkä puolessa välissä matkaa vasemman jalan varpaissa tuntui jotain kummaa pistelyä, mutta sekin oli jo mennyt ohi.

Olin yllättynyt, että juoksu oli edennyt niinkin vaivatta ja huomaamattaan. En olisi ikinä uskonut, että juoksuni sujuu tänään näinkin hyvin. Tietysti juoksin normaalia hiljempaa ja join juomapisteillä kunnolla nestettä. Vaatteita oli tarpeeksi päällä eikä minulla ollut erityisen kuuma eikä varsinkaan kylmä.

Viimeisten kilometrien varrelta mieleeni jäi ylämäessä ollut englanniksi kirjoitettu lila kyltti, jossa manattiin ylämäkeä. Musiikki raikasi ja kohta mäen päälle päästyäni siellä oli vastassa miesjoukko jammailemassa vaalean liiloissa vaatteissaan unohtamatta heidän vaatteisiin sointuvaa mankkaa josta musiikki tuli. Kivaa, että he olivat tulleet meitä kannustamaan maaliin päästäksemme. Ei ollut enää montaa kilometriä maaliin ja porukkaa alkoi tulemaan takaanta ohitseni aiempaa enemmän. Hyvin olinkin saanut juosta rauhassa koko matkan. Myöhäisemmissä lähdöissä lähteneet miehet sieltä takaanta kiiruhtivat maaliin. Minä jatkoin samaa tasaista omaa vauhtiani ilman mitään kiirettä. En uskaltanut edes tässä vaiheessa ruveta revittelemään ettei matkanteko pääty tähän. Metsätie tulikin hyvin lähelle maalia, joka oli Sonera stadiumilla eli samassa paikassa jonne varusteemme veimme säilytykseen ennen lähtöä. Nyt ei tarvitsisi enää siirtyä minnekään.

Vanhemmat olivat seuranneet kotona juoksuni sujumista

Tunnistin jo paikat, kun näin edessämme Sonera stadiumin. Nyt lisäsin vauhtia sen suurempia miettimättä. En selvästikään ollut uupunut juoksumatkalla, koska vielä oli varaa kiristää vauhtia. Kuulutukset kuuluivat jo ja kohta olinkin jo rakennuksen sisällä. Kuuluttaja kehotti nostamaan käsiä ilmaan ja minä nostin käteni käskystä ilmaan maaliviivaa ylittäessään. Niin taisi muutama muukin perässäni tehnyt tehdä, koska hän totesikin meidän tottelevan kiltisti käskyään. Kyllä omalle hyvälle suoritukselleen voi vähän tuulettaa. Toivottavasti maaliviivan takana olleet kameramiehet saivat meistä hyvät kuvat.

Maaliin päästyäni muistin kerrankin kännykkäni ja päällä raksuttavan Sport Tracker sovelluksen. Tallensin reitin puhelimeeni ja sujautin puhelimen takaisin juoksuvyöhöni. Kävelin hiljakseen tyttöjä kohti, jotka pujottivat jokaisen maaliin asti päässeen kaulaan mitallin muistoksi hienosta suorituksesta. Seuraavana näin kuvausseinän jonne kiiruhdin siinä toivossa, että joku voisi ottaa minusta kuvan. Huomasin edellä olleen miehen katselevan ympärilleen siinä toivossa, että joku voisi ottaa hänestä kuvan. Lupauduin ottamaan hänestä kuvan mikäli hän ottaisi minusta. Hauskaa oli, että meillä oli samanlaiset ja vieläpä saman väriset kännykät. Piti olla tarkkana ettei kännykät menneet sekaisin. Saimme kuvat otettua ja jatkoin rauhallisin askelin matkaani eteenpäin. Katselin tulostaulua siinä toivossa, että oma nimeni olisi vilahtanut näytöllä. Ei sitä kuitenkaan näkynyt.

Juostu reitti tallentui UltimateLive sovellukseen

Meinasin jo mennä hakemaan tarjolla olleita eväitä kunnes kiinnitin huomiota takaantani tulevien käsissä oleviin pulloihin. Mistä he ne olivat saaneet ja miksi minä en saanut sellaista. Olin kävellyt tarjoilupöydän ohi kuvauspisteelle kiiruhtaessani. Naiset jakoivat juomia vähän sivummalla kentällä, joten ei ollut ihmekään etten heitä ja heidän tarjoilujaan huomannut. Hätä ei ollut tämän näköinen, koska sain pulloni. Juoma osoittautui myöhemmän tutkinnan jälkeen alkoholittomaksi kuohuviiniksi. Olimme juhlajuomamme ansainneet.

Nyt kelpaa hymyillä

Eväät pääsin hakemaan kaikessa rauhassa eikä kentällä ollut havaittavissa ruuhkaa. Meille jaettiin banaanit, vesipullot, pieni rasia rusinoita, alkoholiton olut, suklainen myslipatukka, Elovenan uutuus jäätelö ja suklaista proteiinijuomaa. Hetken seisoskelin kentällä ja seurailin tilannetta. Ilmakin tuntui lämpimälle täällä tuulelta suojaisassa paikassa. Päätin kuitenkin siirtyä hakemaan varusteitani, ennen kuin tulee kylmä.

Juoksijoille jaetut eväät

Varustesäilytyksellä ei ollut vielä kauheaa ruuhkaa vaan pussini pääsin hakemaan kätevästi. Pussin saatuani kaivoin laukkuni esiin pussista ja päätin hörpätä mukaan pakkaamaani urheilujuomaa. Kohta huomasin ettei tässä enää ollutkaan niin lämmin paikka kuin äsken Sonera Stadiumin kentällä oli. Tuuli oli kuitenkin aika kylmä, joten päätin käydä vaihtamassa vaatteet varusteiden vaihtoon tarkoitetusssa teltassa. Kentän laidalle oli siis tuotu miehille ja naisille omat teltat vaatteiden vaihtoa varten. Tämä oli mielestäni hyvä idea niin välttämättä ei tarvinnut vaatteitaan vaihtaa kaikkien katsoessa. Toisaalta juoksijat ovat jo tainneet tottua vaihtamaan vaateitaan suuremmankin yleisön keskellä, kun usein vaatteiden vaihtoon ei ole erillisiä paikkoja juurikaan ollut.

Pussit olivat kentällä numerojärjestyksessä

Kuivat vaatteet vaihdettuani päätin istahtaa hetkeksi kassini viereen ja katsella muiden touhuja. Join ja päätin maistaa saamaani jäätelöä. Yhtään ei kyllä tehnyt jäätelöä mieli, mutta sain sen kuitenkin syötyä. Mitenkään erityisen hyvälle en voi sen sanoa maistuneen heti juoksun jälkeen. Minusta jäätelön jakaminen eväänä oli vähän outo valinta. Se on syötävä kuitenkin kohtuullisen nopeasti eikä sitä voi säästää esimerkiksi kotimatkalle. Pakkohan se oli syödä, kun en sitä raaskinut heittää pois alkoholittoman oluen tapaan. Olut oli ystävällisesti valmiiksi avattu enkä sitä huomannut, kun käsi ojossä tölkin otin. En ole koskaan ollut mikään oluen ystävä niin en varsinkaan näin juoksun jälkeen rupea sitä juomaan. Yritin tarjota oluttani muutamalle henkilölle tuloksetta, joten heitin sen maistamatta roskiin.

Oli kiva päästä istumaan ja hengähtää hetki ennen uimastadionille siirtymistä. Pakkasin tavarat kassiini ja päätin siirtyä Uimastadionille, jonne pääsisimme ilmaiseksi. Edellisistä kerroista viisastuneena päätin kysyä joutilaan näköisesti kentällä seisovilta järjestyshenkilöiltä suorinta reittiä pesupaikalle. Ystävällisesti he neuvoivat minulle reitin, josta pääsisin rappuset ylös nousemalla kohtuullisen lähelle Uimastadionia. Rappusissa muutamat jo tuskaisesti ähelsivät ylöspäin, mutta itselle rappuset eivät onneksi tuottaneet ongelmaa. Kohta tuttu rakennus jo näkyikin. Olin aikaisemmin kiertänyt jostain todella kaukaa, koske ei se ennen ole näin lähellä ollut. Olin kiitollinen ystävällisistä neuvoista ja hän jopa kehotti ottamaan valokuvan hänen kädessään olleesta lehdestä, jossa oli tapahtuma-alueesta kartta.

Otin valokuvan reitistä Uimastadionille

Uimastadionille päästyäni edessä oleva mies tuskasteli, kun hänellä ei ollut pukuhuoneen kaappeihin vaadittavaa 50 sentin kolikkoa. En tiedä saiko hän sellaisen kassalla olleelta henkilökunnalta vai mikä oli tilanteen lopputulos. Itse pääsin sisään vilauttamalla juoksunumeroa. Toinen kassalla olleista henkilöistä huitoi, että mene vaan ja näytti samalla vetävän yhden viivan vihkoonsa. Ilmeisesti piti kirjaa moniko oli tullut pesulle niin osaavat sitten laskuttaa oikean summan Helsinki City Runin järjestäjiltä.

Laitoin varusteet kaappiini ja menin pesulle. Saunassa istuskelin hyvän tovin rentoutumassa ja urheilujuomaa lipittämässä. Peseydyttyäni menin takaisin pukuhuoneeseen, jonne oli tullut lisää ihmisiä. Katseeni kiinnittyi vastapäisellä kaapilla olevaan naiseen. Hän riisui vaatteitaan ja viimeisenä otti oikean käden pois kantositeestä. Hetken katselin touhua ja ajattelin, että aika sitkeä nainen on. Jotain sanoinkin hänelle asiasta, johon hän totesi ettei voinut olla lähtemättä ja pientä hulluutta tämä juoksu vaatii. Hattua nostin hänen suoritukselleen, että oli lähtenyt juoksemaan käsi kantositeessä puolimaratonia. Tosin en tiedä kuinka järkevää se oli ja kuinka paljon lääkäri sitä olisi suositellut.

Vaatteet päälle saatuani lähdin kävelemään Kisahallia kohti, jonne oli tarkoitus mennä syömään Ravintola Hookiin. Ihan heti en päässyt yhteisymmärrykseen tarjoilijan kanssa, mutta sain viimenään pöydän ja pääsin tilaamaan ruokaa. Kauhea nälkä minulla ei ollut, joten päätin tilata salaatin kasvispihveillä. En olisi voinut ajatellakaan mitään rasvaista hampurilaista ranskalaisilla, joita muut näyttivät syövän. Pettymyksekseni kasvispihvi oli haalea ja lähes kylmä. En kuitenkaan viitsinyt tehdä tästä valitusta, koska nyt tarvitsin jo ruokaa enkä olisi jaksanut odottaa uutta annosta. Kovin hyvää arvosanaa tämä paikka ei minulta saanut. Vessan ovikin oli kammettu auki ja ovessa oli iso lappu ettei ovea saisi laittaa kiinni, koska muuten se menisi lukkoon. No sain kuitenkin ruokaa mikä oli pääasia.

Salaattiannos kasvispihveillä

Yleensä bussini menevät Kisahallin ohi, mutta onneksi katsoin aikataulua ja huomasin harmikseni ettei juuri tämä bussi tullutkaan siitä ohi. Jouduin kävelemään Kamppiin, josta bussini lähtevät. Ei ollut muuta vaihtoehtoa kuin heittää kassi olalle ja laitettava tossua toisen eteen. Ehdin onneksi bussiini, joka kierteli lähsisataman kautta länsiväylää pitkin kohti Turkua. Olin kotona vasta puoli kahdentoista aikaan, joten pitkä ja rankka päivä tästä kieltämättä tuli. Heitin hikiset vaatteet kassistani kuivumaan ja kävin nukkumaan. Harmikseni heräsin viiden maissa uneen, jossa myöhästyin bussista. Olin mukamas menossa jo töihin, mutta onneksi tänään oli vasta sunnuntai eikä minun tarvinnut lähteä minnekään. Loikoilin sängyssä yrittäen nukahtaa uudestaan. Uni ei kuitenkaan enää tullut. Vähän ennen kahdeksaa päätin nousta tekemään aamupalaa itselleni. Maha jo kurni siihen malliin, että ruokaa oli saatava. Pääsin sängystä kohtuullisen hyvin ylös vaikka hieman lihakset olivat kipeät.

HCR 2017 mitalli

Aamupalan söin kaikessa rauhassa ja laitoin juoksuvaatteeni pesuun. Istuskelin tietokoneella netissä surffaten ja musiikkia kuunnellen. Oli tulossa nätti päivä, joten päätin lähteä ulos. Kisapäivän jälkeen on hyvä tehdä palauttava rauhallinen lenkki niin lihakset eivät menekään totaalisen jumiin. Lähdin rauhalliselle kävelylenkille. Kohta huomasin tien varressa olevan kyltin, että täällä olisi perinnepäivät. Päätin poiketa siellä, koska nyt ei tarvinnut lenkkeillä aikaa vastaan. Kävely ei tuntunut mitenkään ylivoimaisen vaikealle eikä minnekään sattunut. Ihan normaalisti pystyin kävelemään eli olin osannut eilen ottaa tarpeeksi rauhallisesti. Olin ajatellut olevani aivan jumissa puolimaratonin juostuani, koska en ollut pariin viimeiseen kuukauteen treenannut ollenkaan flunssan takia. Vimeksi olin juossut talvella ja silloinkin juoksulenkit oli hyvin harvassa. Keskityin talvella käymään erilaisissa tanssitapahtumissa. Ehkä kuntoni ei ollutkaan kadonnut minnekään pitkän treenitauon takia ja jaksoin juosta koko matkan tanssikunnolla. En edes tullut kipeäksi kisan jälkeen, joten kaikki meni oikein hyvin.


Kotiin päästyäni söin ja päätin purkaa kassini, jota en enää myöhään yöllä jaksanut purkaa. Katselin mitä saimmekaan juoksutapahtumasta mukaamme. Erityisesti olin kiinnostunut pienestä pahvisesta rasiasta, jonka sain juoksureitin varrella olleelta juomapisteeltä. Ajattelin rasiassa olevan jotain syötävää, laastari tms. Yritin juostessa tihrustaa mitä paketissa olisi. En kuitenkaan nähnyt mainintaa asiasta, joten laitoin rasian juoksuvyöni taskuun. En viitsinyt alkaa avaamaan pakettia juostessa. Paketin avattuani hämmästys oli suuri sillä paketissa olikin kondomi. Miksi olin saanut juoksukisan aikana kondomin? Eikö meille olisi voitu jakaa jotain muuta hyödyllisempää? En olisi halunnut kantaa mitään turhaa mukanani juostessa. Tosin ei tämä pieni paketti mitään haitannut, koska vyössäni oli onneksi erillinen tasku pieniä tavaroita varten. Nyt minulla ei ollut taskussa nenäliinoja lukuunottamatta muita tavaroita.

Erikoinen valinta jaettavaksi juoksureitin varrella

Olin ehtinyt ihmettelemään asiaa itsekseni, kunnes päätin mainita asiasta keskustelupalstoilla. Ei mennyt kauaakaan niin yksi järjestäjistä tarttui asiaan. Hänen mukaansa näitä ei ollut tarkoitus jakaa järjestäjän toimesta juoksijoille vaan ilmeisesti jotkut ravintola-alan opiskelijat olivat näitä tulleet jakamaan meille. Ehkä eivät olleet osanneet ajatella asiaa aivan loppuun asti. Mitä ihmettä me näillä teimme tässä tilanteessa. Opiskelijatapahtumissa nämä olisi kohdanneet oikean kohderyhmän. Olikohan tämä joku vitsi vai mikä tässä oli ajatuksena?

Tämä valkuviikko on mennyt rennosti kävellen ja voimia keräten tulevaan viikonloppuun. Minun olisi tarkoitus seuraavaksi lähteä juoksemaan Naisten Kympille, joka järjestetään Helsingissä ensi sunnuntaina. Nyt vaan rentoja lenkkejä, hyvää ruokaa ja lepoa.

Kohta mennään taas....