Helsinki City Run

Valmistautuminen kisapäivään

 

Minun kevät ei ollut kovinkaan onnistunut treenien kannalta. Olin ollut pari kuukautta kipeänä ja sitä ennen kävin lähinnä tanssitreeneissä, kahvakuulatunnilla ja jumpassa. Juossut en juuri ollenkaan. Kävelemässä tosin kävin niinä päivinä, kun ei ollut mitään muita treenejä. Minua hirvitti ajatus lähteä juoksemaan Helsinki City Runia. Olin jo ajatellut luopuvani paikastani, jonka olin jo viime vuonna ostanut. Sairastelujen takia päätin myydä osallistumiseni pois. Sen sijaan ilmoitin itseni Naisten kympille, joka olisi viikon päästä tästä tapahtumasta. Sen sentään jaksaisin vaikka kävellä. Meni joku viikko niin sain ilmoituksen, että minut oli valittu Seat Finlandin juoksutiimiin. Tietysti olin iloinen, mutta samaan aikaan surullinen, kun en meinannut parantua millään. Kuin ihmeen kaupalla paranin pitkään kestäneestä flunssasta pari viikkoa ennen Helsinki City Runia.

Ajattelin, että turha tässä on enää ruveta juoksua treenaamaan viimeisellä viikolla. Varmasti jalat olisivat olleet ihan jumissa pitkän treeni- ja varsinkin juoksutauon takia. En myöskään halunnut ottaa sitä riskiä, että tulen uudestaan kipeäksi ja saan jonkun jälkitaudin. Ennen HCR viikonloppua lenkkeilin rauhallisesti ja päätin luottaa tuuriin enemmän kuin treenien tulokseen. Ajatuksena oli vain päästä maaliin ja yrittää juosta rauhallinen lenkki kisoissa.

Torstaina töistä kotiin tultua hämmästyin, kun ovella odotti pehmeä iso kirjekuori. Ensimmäisenä ajattelin voittaneeni jostain arpajaisista jotain kivaa ja nyt sain palkinnon suoraan kotiin. Otin innoissani kengät pois ja menin keittiöön avaamaan kirjekuorta. Nyt kirjekuoressa ei olisi laskua tai mainoksia vaan jotain mielenkiintoisempaa. Hämmästys oli suuri, kun kirjekuoressa oli saatekirje ja oranssi T-paita. Kirjeestä huomasin lähettäjän olevan Seat Finland, jonka juoksutiimiin olin päässyt muutamaa viikkoa aikaisemmin. Innoissani heitin oman paitani pois ja ryhdyin heti sovittamaan uutta paitaani. Ihmettelin, mistä ovatkin osanneet lähettää minulle oikean kokoisen paidan. En edelleenkään muistanut, että paidasta tai sen koosta olisi ollut jotain puhetta Seat Finlandin kanssa.   Paita oli materiaaliltaan laadukkaan oloinen Craftin T-paita. Paidan malli sopi minulle oikein hyvin. Yleensä kisa paidat ovat minulle aina liian isoja vaikka kuinka otan pienimmän mahdollisen koon. Vaikka tämä paita oli pitkän mallinen, mutta silti se oli aika kapea eikä jäänyt rumasti ja häiritsevästi liehumaan juostessa. Tykkäsin paidan kivasta kirkkaasta väristä ja lisäksi selässä luki hauska teksti. Paita oli siis täydellinen tulevaan koitokseen.

Seat Finlandin tiimipaitamme

Päätös oli selvä, että tämä paita päällä juoksisin. Tämä tiesi sitä, että minun piti etsiä tähän paitaan sointuvat housut. Olin jo ajatellut valitsevani craftin caprit, jotka päällä juoksin samaisen tapahtuman vuonna 2013. Craftin housuissa oli pyllyn päällä pieni avaintasku ja ajattelin sen hiertävän juoksuvyötäni, joka tulisi taskun päälle. Hylkäsin viimenään nämä housut ja päätin kuitenkin valita zumbahousuni, jotka sointuivat hyvin paidan oranssiin väriin ja mustiin teksteihin. Sitten mietin otanko pannan vai lippiksen. Ensin ajattelin pantaa, koska säät olivat olleet aika kylmiä. Tapahtuman lähestyessä säät paranivat ja lopulta saimme mahtavan ilman, joten päädyin Luhdan aurinkolippaan.

Tavaroita keräsin jo alkuviikosta valmiiksi ettei mikään unohtuisi ja välttyisin viimeisen illan paniikilta.

Tapahtuman ohjeissa sanottiin, että uimastadionille pääsisi juoksijat ilmaiseksi uimaan, pesulle ja saunaan. Tänne tarvittiin kuitenkin vaatekaappeja varten 50 centin kolikko. Minulla ei tietenkään ollut, joten mietin mistä saisin kolikkoja tähän hätään. Keksin, että keräämällä muutaman pullon saan 50 centin kolikon, kunhan vaan muistan pyytää panttirahat käteisenä. Valitsin tarkkaan palautettavat pullot, että niistä varmasti tulisi tasaraha. Niinpä kävin jo torstaina ruokakaupassa ostamassa itselleni eväitä ja vein muutaman pullon, että sain tämän 50 centin kolikon. Päätin ostaa banaaneja ja eväsleipätarpeet.

Olin jo ennen kisaviikonloppua pyytänyt lupaa lähteä aikaisemmin töistä perjantaina. Onneksi sainkin luvan ja kävin perjantaina hakemassa kisapaidan ja numeron kisahallilta. Päätin kävellä töistä kolmen kilometrin matkan kisahallille hakemaan kisapaitaa ja numerolappua. Katselin matkalla näkyykö muita joilla olisi juoksupussukka mukanaan, mutta ei niitä näkynyt kuin vasta Kisahallin parkkipaikalla.

Kisaexpo 

 

Intersport hyvin edustettuna Kisahallin pihassa

 

Tänä vuonna Kisahallilla oli kaikille avoin Juoksun ja hyvinvoinnin expo, jonne muutkin kuin juoksijat saattoivat tulla maistelemaan uutuuksia, etsimään hyviä juoksuun liittyviä tarjouksia tai kuuntelemaan erilaisia luentoja. Ajattelin paikalla olevan paljon porukkaa, mutta olin väärässä. En tiedä olisiko paikanpäällä ollut enemmän tungosta muutaman tunnin päästä, kun kaikki pääsivät töistä. Vai oliko niin ettei tieto expon avoimuudesta kaikelle kansalle ollut tavoittanut muuta porukkaa kuin kisaan osallistujat, jotka tulivat hakemaan paitaansa ja juoksunumeroa. Expon ohjelmassa oli juoksijoiden haastatteluja, aamujumppaa, sosiaalinen juoksu aiheena, verryttelyjuoksua ym. juoksuun liittyvää.

Edustustiimimme uutuuttaan kiiltävä auto bongattu kisahallin pihasta

Kisahallin pihassa oli paljon erilaisia mainosviirejä ja huomasin parkissa olevan meidän tiimimme auton. Tästä uutuuttaan kiiltävästä autosta oli otettava kuva muistoksi. Siirryin sisälle kisahalliin, jossa menin ensin hakemaan juoksunumeroani. Tässä vaiheessa päivää kisahallilla ei ollut ruuhkaa vaan sain marssia kaikessa rauhassa hakemaan numerolapun. Lisäksi sain ison vaalean vihreän pussin, johon huomenna laittaisimme tavaramme säilytykseen. Heitin pussin olalle ja matka jatkui esittelykojuja kohti. Huomasin toisella puolella käytävää mainokset, jossa kehoitettiin ilmoittautumaan erinäisiin juoksutapahtumiin. Kävelin pöydän luokse, jossa emmin hetken kunnes huomasin jo täyttäväni ilmoittautumiskaavaketta ensi vuoden HCR tapahtumaan. Pitihän hyvä earlybird tarjous hyödyntää ja täällä pystyi maksamaan osallistumisen Smartumin liikuntaseteleillä, joita minulla olikin lompakossani. Ei sitten tarvinnut niitä postitella ja pelätä, että posti hävittää ne jonnekin matkan varrelle.

Varustepussi

Ensimmäisinä kojuina oli Lidlin piste, jossa oli maistatuksessa erilaisia Sportyfeelin proteiinijuomia ja myytävänä geelejä yms. Niitä en kuitenkaan maistanut enkä perehtynyt tarjouksiin sen tarkemmin, kun bongasin arvontakupongit jonka menin oitis täyttämään kivan palkinnon toivossa. Newbalance oli tullut esittelemään tulevaa mallistoaan, mutta he eivät vielä myyneet näitä kenkiä vaan ne olivat vasta houkuttimina. Nauhojen kiristykseen oli tullut kätevän oloinen mekanismi mikäli se vaan kestäisi. Ainakin esittelijä vakuutti kenkien kestävän tähän mennessä olleiden testien perusteella. Kenkiä en kuitenkaan sovittanut vaikka mielenkiintoisille vaikuttivatkin. Mikäli en väärin muista niin esittelijä sanoi uusien New Balancen kenkien tulevan myyntiin Helsinki City Maratonin yhteydessä. Maratonille tuskin tulen lähteneeksi, mutta saatan Kisahallilla poiketa mikäli expo on kaikille avoin. Täytyy niihin tutustua tarkemmin viimeistään, kun jossain liikkeessä tulevat vastaan myöhemmin syksyllä.

Mehiläisen esittelypisteeltä bongasin kivat kumiset liskot. Kysyin saako niitä ottaa niin sanoivat, että ne on lapsille. Laitoin liskon takaisin purkkiin, jolloin esittelijä tokaisi "saat sinä sen ottaa, jos haluat". Otin liskon käteeni ja nappasin pyödältä myös vaaleanvihreän huulirasvaputkilon mukaani ja jatkoin seuraavalle kojulle. Avasin pussin jonne sain täytteeksi Sun Maidin rusinoita, Kulta Katriinan pienen kahvipussukan, sport-lehden näytenumeron ja rakkolaastareita. Reippaan Kisahallille kävelyn jälkeen minulle maistuikin Värskan vedet, jotka olivat maistatuksessa. Päätin ottaa sekä perinteisen että sitruunan makuisen. Molemmat olivat oikein hyviä, mutta itse tykkään enemmän hiilihapottomista juomista enkä varsinkaan ennen juoksua voisi juoda mitään hiilihapollista juomaa.

Lisko pääsi ametistikaivoksen kivien päälle

Arla oli tullut maistattamaan juustojaan, jotka olivat laitettu hapankorppujen päälle. Nappasin pöydältä hapankorpun, koska olen hulluna hapankorppuihin. Juuston kylläkin heitin roskikseen maistamatta, koska en jostain syystä tykkää mistään juustoista. Sain kuitenkin pienen ilmaisen välipalan hapankorpusta. Vieressä oli Heinekenin alkoholittomat oluet maistatuksessa. Tästä en oikein ole koskaan innostunut. Minusta nämä ei kuulu juoksutapahtumiin ja niiden tilalla voitaisiin tarjota jotain muuta. Ohitin kojun vain nopealla vilkaisulla. Seuraavana sain lisää täytettä pussiini. Nuori nainen oli käsi ojossa antamassa minulle jopa kaksi pientä pussukkaa Verso Härkäpapugranolaa karpalon makuisena. Nämä kelpasi minulle oikein hyvin, koska erityisesti arkiaamuisin syön mysliä marjojen kanssa. Lauantai aamuna en kuitenkaan näitä ajatellut kokeilla vaan tyydyn vanhaan hyväksi havaittuun mysliin. Testailen exposta saatuja uutuuksia sitten myöhemmin paremmalla ajalla.

Vetikko Travellin edustaja kysyi minulta olisinko kiinnostunut ulkomaan juoksumatkoista? Olenhan minä, mutta ei tule lähdettyä yksin vastasin hänelle. Hän vakuutti järjestävänsä kaiken puolestani ja seuraa ryhmämatkalta löytyisi varmasti. Ehkä vielä jonain päivänä rohkaistun ja ilmoittaudun johonkin ulkomaan juoksutapahtumaan.  Ryhmämatka voisi olla helppo ja turvallinen vaihtoehto aloittaa ulkomailla juoksukisoihin osallistuminen. Ei tarvitsisi itse stressata onko varmasti varannut oikean bussilipun ja minkälainen hotelli onkaan. Olen jo aiemmin miettinyt juoksumatkaa Viroon, koska se olisi lähellä ja kohtuullisen helposti onnistuisi matkustaminen. Vetikko Travellin matkoista kiinnostuin eniten Riga maratonista, jossa olisi myös puolimaraton. Sanoin puolimaratonin riittävän minulle vaikka olisihan se hienoa juosta ensimmäinen kokonainen maraton ulkomailla. Jäin miettimään asiaa ja hän antoi esitteensä mukaani, kun jatkoin matkaani.

Pitkään viihdyin myös Ice Power voiteiden esittelypisteellä.  Hän mainosti moneen kertaan miten he ovat suomalainen yritys ja miten hyviä tuotteita on kyseessä. Uutena asiana opin häneltä, että voiteen voisi laittaa jo ennaltaehkäisevästi eikä vasta sitten, kun pohje on ihan jumissa. Hän kyllä totesi, ettei monikaan tätä tiedä. Opin sentään jotain uutta tästä juttutuokiosta. Olen voiteita käyttänytkin aiemmin, mutta nyt en tarvinnut uutta tuubia. Jatkoin matkaani eteenpäin hyvistä messutarjouksista huolimatta tyhjin käsin.

Siirryin Intersportin kisakaupan puolelle, jossa en päässyt ovensuusta pidemmälle, kun näin nätit pinkit New Balancen juoksulenkkarit. Ihailin näitä hetken hyllyllä kunnes houmasin riisuvani omia kenkiä jalastani ja etsimässä omaa kokoani kenkäpinosta. Pian myyjä tuli auttamaan minua, joka löysi minulle oikean koon. Mietin pitkään ovatko nämä hyvät kengät vai ei. Viimenään päätin jättää kengät hyllyyn, koska kengät eivät heti tuntuneet jalassa täydellisille. Saahan nämä kengät hankittua myöhemminkin jostain muualta mikäli asia alkaa kaduttamaan. Minulla on lenkkareita jo nyt pitkä rivi eteisessä ja lisää vaatekaapissa, jonka ovi ei enää tahdo mennä kiinni. Pärjään siis aivan hyvin ilman tätä heräteostosta. Toisaalta paljon mielenkiintoisemmille vaikutti tulossa olevat New Balancen uutuuskengät, joita jään innolla odottamaan.

Intersportin kisakaupassa oli paljon juoksijoille suunnattuja tarjouksia

Tällä kertaa en löytänyt mitään kisakaupasta vaikka edellisinä vuosina olen ostanut edes jotain pientä. Minulla menikin aika kauan esittelykojuja tutkiessa ja kenkiä sovitellessa. Toisaalta minulla ei ollut mikään kiire, mutta en kuitenkaan halunnut työpäiväni kotimatkoineen venyvän kovin pitkäksi. Olin kisaexpossa noin puolitoista tuntia, jonka jälkeen lähdin kotiin bussilla. Huomenna aamulla tulisin takaisin hieman jännittyneenä ja tarmoa täynnä. Nyt oli mentävä rentoutumaan ja nukkumaan hyvät unet, että jaksaisi huomenna juosta.

Onneksi oli matkaeväitä bussimatkalle

Yllätyksekseni bussi olikin viimeistä paikkaa myöden täynnä ja yksi joutui jo istumaan kuskin viereen matkanjohtajan paikalle ja toinen lattialle. Onneksi itse pääsin istumaan. Hieman oli kieltämättä tiivis tunnelma perjantai-illan bussissa, mutta onneksi minulla oli maistiaisiksi saatuja pähkinäsekoituksia. En ehtinyt pähkinöitä syömään paikanpäällä, kun ryntäsin pähkinäkojulta kenkiä sovittamaan ja siitä suoraan kotiin. Nyt niitä oli kiva napostella parin tunnin bussimatkan aikana samalla musiikkia kuunnellen ja yrittäen rentoutua.

Olin kotona kuuden aikaan illalla, jonka jälkeen söin pasta-annokseni ja lähdin kauppaan. Päätin kuitenkin käydä ostamassa lisää eväitä huomista varten, koska en ikinä uskalla luottaa juoksutapahtumien aväs tarjontaan. Ostin muutaman erilaisen smoothien, kauravälipalan ja juotavan mustikkakeiton pienessä purkissa. Voisin sitten aamulla päättää minkä niistä ottaisin mukaani ja loput voisivat jäädä odottamaan myöhäisempää käyttöä.

Illalla vielä pohdin pitäisikö minun sittenkin ottaa mukaan pitkähihainen paita. Sää oli ollut niin kylmää, ettei t-paidan kanssa ulkoilusta ollut mitään puhettakaan. Etsin kaapista asuun sopivan mustan pitkähihaisen paidan ja ajattelin laittavani sen edustuspaitamme alle mikäli olisi kylmää.

Kaikki oli valmiina huomista varten

Söin vielä tapani mukaan iltapalan kymmenen aikaan illalla ja kävin nukkumaan. Tietysti ensin varmistin moneen kertaan, että olin katsonut oikein bussiaikataulut huomiselle aamulle ja muistanut laittaa oikeaan aikaan herätyksen. Olin muistanut, joten viimenään pääsin nukkumaan odottaen huomista tapahtumaa.

Kivaa, huomenna juostaisiin vaikka en olisi ikinä uskonut kaikista sairasteluista huolimatta.
Tuskin maltan odottaa...