Espoo rantamaraton

Pari viikkoa sitten olin juoksemassa Midnight Runissa ja nyt olin vain käynyt erilaisilla tanssitunneilla. Tässä välissä en ollut juossut kertaakaan, mutta kovasti olin nyt lähdössä juoksemaan Espooseen. Olen ennenkin selvinnyt hengissä puolimaratonista niin eiköhän se nytkin menisi vaikka en ollut ehtinytkään treenaamaan juoksua.

Viimeaikoian sää oli ollut aika viileää, mutta silti ajattelin lähteä juoksemaan shortseissa ja tapahtumapaidassa. Vaatteet oli mietitty jo valmiiksi ja kassi oli valmiina huomista varten.

Lauantai 15.9.2018 

 

Aamulla herättyäni söin perinteiseen tapaan aamupuuron marjoilla ja join kupin jos toisenkin teetä. Puin juoksuvaatteet valmiiksi päälleni t-paitaa lukuunottamatta, koska sen saisin vasta tapahtumapaikalla. Bussi lähti puoli yhdeksän aikaan ja olin Helsingissä kahden tunnin päästä. Jäin kyydistä munkkiniemen pysäkillä, josta menin paikallisbussilla tapahtumapaikalle eli Otahallille. Muutamia muitakin juoksijoita näytti tulevan samalla bussilla kuin minäkin. Tapahtumapaikalla ei onneksi satanut vaikka matkalla satoi vettä monessakin kohdassa. Maa oli märkä, mutta se ei haittaisi.

Aamulla oli vielä hiljaista.

Otahalliin päästyäni suuntasin matkani kohti Intersportin kisakauppaa. Vähän aikaa sovittelin New Balancen lenkkareita, mutta mikään ei oikein tällä kertaa tehnyt vaikutusta. Parempi niin, koska kenkiä on kotona jo pitkä rivi. Joskus voi olla ostamatta mitään vaikka hyviä tarjouksia olikin. Hain kisanumeron ja tapahtumapaidan. Jonoja ei onneksi ollut ja sain haettua nämä todella kätevästi. Pukuhuoneessa kävin vaihtamassa tämän tapahtumapaidan päälleni ja se olikin yllättävän hyvä. Tykkäsin oranssista väristä ja mallikin oli oikein hyvä. Paita tuntui myös laadukkaalle eikä se hajoaisi heti, kun joku osuu siihen. Päätin jättää tavarani pukuhuoneen kaappiin vaikka järjestäjä olisi tarjonnut meille tavarasäilytyksen. Ajattelin pääseväni helpommalla, kun tavarani olisi valmiina pukuhuoneen kaapissa eikä minun tarvitsisi erikseen viedä ja hakea tavaroita tavarasäilytyksestä. Pääsisin heti juoksun jälkeen sujuvasti suihkuun ja saisin vaihdettua puhtaat vaatteet päälleni.

Kisakaupassa testailin uusia lenkkareita.

Venyttelin hetken sisällä ja kulutin aikaani. Kello alkoi lähestyä kahtatoista ja minun oli aika siirtyä lähtöaluetta kohti, joka oli aivan Otahallin vieressä. Olin osallistunut tähän tapahtumaan jo kerran aikaisemminkin niin tiesin jo entuudestaan mistä lähtisimme matkaan. Puolimaratonin ja maratonin juoksijat lähtivät samaan aikaan matkaan. Minä olin ilmoittautunut tapani mukaan puolimaratonia juoksemaan. Meidät oli jaettu kolmeen eri ryhmään tavoiteaikojen perusteella ja minun aikani perusteella olin päässyt ensimmäiseen lähtöryhmään. Vasta sunnuntaina juostaisiin viiden ja kymmenen kilometrin lenkit sekä lasten Rantatonni. Kyseessä oli siis kaksipäiväinen tapahtuma ja porukkaa oli siltikin ihan kiitettävästi.

Pikkasen jännittää

Juontajat kyselivät juoksijoilta ketkä olivat täällä ensimmäistä kertaa ja ketkä olivat osallistuneet tähän tapahtumaan jo useamman kerran. He myös ohjeistivat juoksijoita, ettei kukaan pitäisi kättä numerolapun edessä lähtöviivaa ylittäessä. Tämä voi kuulemma estää ajan saamisen vaikka sen pystyisikin myöhemmin kaivamaan jostain. Viimenään kello löi kaksitoista ja pääsimme matkaan. Alussa oli hieman ruuhkaa ja sai varoa ettei kukaan huitaise minua kyynärpäällä naamaan. Innoissani lähdin juoksemaan 1.40. jäniksen perässä. Saman suunnitelman oli tehnyt moni muukin ja jouduimme juoksemaan aikamoisessa sumpussa pitkän matkaa. Viiden kilometrin kohdalla jouduin jättäytymään tästä porukasta, koska mahaani alkoi sattumaan. Hidastin vauhtiani ja päätin jatkaa matkaa omaan tahtiini. Tämä oli hyvä vaihtoehto mahan kannalta. Nyt minun ei myöskään tarvinnut jatkuvasti varoa astumasta toisten kantapäille tai pelätä tulleensa taklatuksi.

Yleensä tykkään enemmän juosta omaa vauhtiani kuin lähteä jonkun jäniksen perässä juoksemaan. Tulipahan sekin taas kerran todettua, ettei se oikein sovi minulle. Parempi juosta omaa vauhtia vaikka sillä tavalla ei välttämättä ennätyksiä tehdäkään. Olin miettinyt uskallanko lähteä juoksemaan sortseissa ja t-paidassa, mutta tämä osoittautui oikein hyväksi vaatevalinnaksi. Ainakaan yhtään enempää en olisi tarvinnut. Onneksemme tällä kertaa vettä ei tullut taivaalta ollenkaan. Tuuli oli kuitenkin todella kova ja jouduin katsomaan lähes varpaisiini ettei aurinkolippani saanut tuulta alleen ja lähtenyt lentoon. Reitti kulki merenrantoja pitkin, joten mereltä tuuli puhalsi todella voimakkaasti. Parempi kuitenkin sekin kuin sadesää.

Kymmenen kilometrin paikkeilla ohitseni tuli isompi porukka, joka juoksi maratonin 3.30. jäniksen perässä. Mietin lähdenkö juoksemaan heidän kanssaan, mutta päätin jatkaa juoksua omaan tahtiin. Ärsyttävää juosta isossa ryppäässä. Tulee huono-olokin, kun joutuu tuijottamaan ihan omiin jalkoihinsa. Yksin juostessa katseen voi suunnata huomattavasti kauemmas ja samalla katsella maisemia. Reitin varrella oli joitain kannustajiakin, joilta sai paremmin huomiota yksin juostessa. Joku kannustikin jatkamaan samaan tahtiin niin saisin hyvän ajan.

Reitti kääntyi selvästi maalia kohti ja meidän ei enää tarvinnut juosta tuulista merenrantaa pitkin. Juoksimme puistojen ja asuinalueiden läpi. Parissa kohdassa liikenteenohjaajat eivät oikein tienneet mitä tekisivät ja meinasivat päästää autot reittimme läpi liian pienestä raosta. Hyvä, etten jäänyt vielä auton alle. Onneksi autokuskit osasivat käyttää omaa pelisilmää eikä lähteneet liian pienestä raosta läpi. Takanani kuulinkin miten liikenteenohjaajat neuvoivat toinen toisiaan ettei aivan pienestä välistä pidä päästää autoja läpi.

Juoksu on kivaa.  Kuva: Haglund Photography

Oma juoksuni sujui ongelmitta, mutta muutamia juoksijoita oli jo reitin varressa odottelemassa kyytiä tai soittamassa huoltojoukoilleen. Piti vain varoa juoksemasta liian kovaa niin pärjäisin ihan hyvin reistailevan mahani kanssa. Viimeisten kilometrien matkalla oli reilusti kannustajia. Joku kuului sanovan kaverilleen miten minulla on hyvä juoksutyyli. Ilmeisesti askeleeni ei näyttänyt vielä väsyneelle ja jatkoin matkaani hymyillen eteenpäin. Hetken kuluttua toinen kommentoi minun askeleideni olevan iloiset. Tämän jälkeen naamanikin oli vähintään yhtä iloinen. Kyllä kannustuksella on vaan suuri merkitys vaikka tuttuja tyyppejä ei reitin varrella olekaan. Vieraatkin ihmiset saavat juoksuuni lisää virtaa ja se on kiva.

Reitti kulki jalkakäytävää pitkin autotien varressa ja ohi ajaneesta autosta apukuskin paikalla ollut mies huusi minulle, että tsemppiä, tsemppiä. Kyllä näillä kannustuksilla nyt jaksaisi painaa vielä viimeiset kilometrit metsäosuuden halki kohti maalia.  Kivaa, että täällä oli näin aktiivisia kannustajia. Monet tietysti kannustivat taputtamalla, mutta erilaiset suulliset kannustukset on huomattavasti parempia. Kauheaa tungosta reitillä ei enää ollut, mutta muutamia miehiä juoksi edelläni. Ei sentään tarvinnut ihan yksin juosta vaan aina näkyi jonkun selkä jota seurata.

Maalissa ajalla 01:46:33

Pian tulimme metsiköstä pois ja tapahtuma-alue alkoi näkymään. Vielä vähän matkaa asfaltilla juoksua ja sitten reitti kaartui urheilukentälle, jossa maali oli. Viimeinen loppukiri, tuuletus ja maaliviivan ylitys. Maalissa olin ajalla 1.46.33, johon olin hyvinkin tyytyväinen. Tämä oli jopa tämän vuoden paras aika puolimaratonilta. Tällä ajalla sijoituin naisten yleisen sarjan 24:ksi. Maaliin tultuani sain mitalin kaulaani nuorelta tytöltä. Pöydillä oli mukeja, joissa oli juomaa. Otin muutaman mukillisen juomaa ja jatkoin matkaani pois maalin lähettyviltä. Sain käteeni pussillisen eväitä ja lisää sain keräillä erilaisista kojuista. Suolakurkkuviipaleita ja puolikkaan banaanin otin mukaani kojuista. Toisesta kojusta sain pieniä pikapuuropusseja, jotka on käteviä ottaa mukaan reissuun tai vaikka töihin. Kohta joku nainen kysyi haluanko kangaskassin ja tietenkin halusin. Ne on käteviä pitää mukana käsilaukussa tai ottaa mukaan kauppareissulle niin ei tarvitse ostaa maksullisia muovipusseja.

Suuntasin matkani pukuhuoneita kohti ennen kuin kylmetyn kokonaan. Pukuhuoneessa jollain naisella alkoi jalkaa kramppaamaan, mutta onneksi itsellä ei ollut mitään kipuja. Juoksu oli mennyt oikein hyvin, kun tajusin hidastaa vauhtiani eikä mahakaan sen jälkeen mennyt enempää sekaisin. Kävin suihkussa, vaihdoin kuivat vaatteet, söin vähän eväitä ja lähdin kävelemään metropysäkille. Menin metrolla Kamppiin, josta kävin ostamassa itselleni salaatin. Söin sen ja sen jälkeen lähdin Onnibussilla meidän mökille.

Kiva ja onnistunut päivä kaikenkaikkiaan. Tällä kertaa emme edes kastuneet vaikka sateen uhka oli kokoajan olemassa. Ehdottomasti voin harkita osallistumista tähän tapahtumaan myös ensi vuonna. Minusta tämä on hyvin järjestetty tapahtuma ja reittikin on kiva. Tapahtumapaita on oikein hyvälaatuinen, eväskassi oli runsas ja mitalinkin saimme juoksun jälkeen. Minusta tässä tapahtumassa saa vastinetta osallistumismaksulle ja tänne on ihan kohtuullisen helppo tulla kauempaakin.

Eväskassin sisältöä koiraa lukuunottamatta.