Sairastelua

Treenit vaihtuivat leffailtoihin

Lumet suli ja kevät tuli. Minusta kevät on kivaa aikaa pimeän talven jälkeen. On kiva ihailla miten leskenlehdet ja kukkapenkkien tulppaanit puskivat harmaasta maasta esiin. Lakaisukoneet puhdistivat ahkerasti katuja ja muutaman avoautonkin ehdin jo näkemään. Ihanaa, kun vielä kahdeksan aikaan illalla on valoisaa. Kyllä se kesä sieltä tulee kovaa vauhtia.

Sulilla jalkakäytävillä juoksemisen sijaan olen viimeiset viisi viikkoa ollut kipeänä. Ei ole ensimmäinen kerta, kun minä missaan hyvät juoksukelit. Talvi meni tanssitreeneissä käydessä ja toiveikkaana kuvittelin, että nyt kevään tullen pääsisin jo juoksemaan. Olin jo viime vuonna ilmoittautunut muutamiin juoksukisoihin ja nyt en ole treenannut ollenkaan yli kuukauteen. Hieman alkaa hirvittämään mitä tästä kesästä tulee. Keväät eivät ole minun parasta aikaa, koska olen nyt ollut useampana keväänä kipeänä. Viime vuonna tarkoituksenani oli mennä juoksemaan Helsinki City Runia, mutta se jäi sairastelujen takia vain haaveeksi. Suutuksissani ilmoittauduin tämän vuoden tapahtumaan toivoen parempaa, mutta kohtaloni taitaa olla vastaava kuin viime keväänäkin. Ehkä suosiolla jätän vuoden 2018 HCR ilmoittautumisen tekemättä. Kisapaitojakin minulla on jo kaappi täynnä, joten sitä en katso tarvitsevani kalliilla hinnalla.

Tänään kävin taas kerran lääkärissä ja mikäli jotain positiivista tästä reissuta haluaa sanoa niin moneen kertaan lääkärini päivitteli erinäisiä tuloksia ja sitä miten minulla on niiden perusteella hyvä kunto. Kiva tämä oli tietysti kuulla, mutta haluaisin mielummin juoksemaan kuin katsella leffoja yksin kotona. Antibioottikuurin myötä toivon pääseväni tästä taudista ja takaisin lenkkipoluille ja treenien pariin.

Kivaa kevättä ja nautinnollisia juoksuja sinulle.