Joulujuoksu

Edellisestä juoksutapahtumasta onkin jo useampi kuukausi aikaa. Tässä välissä olen keskittynyt lähinnä rakkaan tanssiharrastukseni pariin. Olen käynyt baitatinossa, twerkkaamassa, tanssinut sambaa, bachataa, salsaa ja useammankin kerran Latinissimo- tunnilla. Käytiin jopa viikonlopun tanssireissulla Virossa. Menin perjantaina Tallinnaan laivalla ja olin hotellissa kaksi yötä. Lauantain tanssitapahtumaan tuli jopa yli 10 tanssijaa suomesta, joka on minusta oikein hyvä osallistumisprosentti tällaiselle ulkomaan tanssireissulle. Virolaisia oli myös tullut reilusti paikalle, joka oli kiva juttu. Menimme yhdessä syömään 1,5 tuntia kestäneen tanssitapahtuman jälkeen. Ravintolasta siirryimme vanhan kaupungin baareihin, joissa vierähti tunti jos toinenkin aamun pikkutunneille asti. Kiva reissu kaikenkaikkiaan ja innolla odotan jo seuraavaa tanssimatkaa. Mukavaa viettää aikaa samanhenkisen porukan kesken.

Tallinnan joulutorilla ihailemassa kaunista joulukuusta

Tanssireissun jälkeisenä viikonloppuna oli vuorossa kauan odotettu joulujuoksu. Tykkäsin edellisen vuoden tapahtumasta niin paljon, että päätin ilmoittautua 10 km matkalle jo kesäkuussa. Nykyisin pyrin hyödyntämään mahdollisuuksien mukaan kaikki early bird hinnat, joiden myötä osallistumismaksuissa voi säästää aika paljon rahaa. Pitää vaan osata päättää jo ajoissa mihin tapahtumaan on menossa puolen vuoden tai vuoden päästä. Tietysti aikaisin ilmoittautumisissa on myös oma riskinsä mikäli tulee muita menoja tai sattuu sairastumaan. Olin innoissani lähdössä juoksemaan tähän tapahtumaan, mutta alkuviikosta tulin kipeäksi ja haaveet tonttujuoksusta sai unohtaa. Samalla viikolla minulle soitettiin RadioSuomiRockista, että olin voittanut osallistumisen Rean ja Matin joukkueeseen. Tarkoituksena oli juosta viiden kilometrin lenkki heidän kanssaan.

Perjantaina illalla mietin kuumeisesti voinko osallistua joulujuoksuun ollenkaan. Viimenään päädyin ilmoittamaan Realle, että voin tulla mikäli voimme kävellä reitin ympäri. Yhteistuumin päätimme lähteä kävelemään, koska tässä tapahtumassa ei kuitenkaan ollut tärkeintä hyvä aika vaan osallistuminen ja hauskanpito. Porukassa malttaisin edetä rauhallisesti enkä lähtisi juoksemaan pää kolmantena jalkana muiden mukana kohti maalia.

Juoksuvaatteet valmiiksi valittuna

Olin valinnut jo alkuviikon aikana juoksuvaatteet valmiiksi. Nyt vain piti hieman etsiä paksumpia vaatteita, että tarkenisin kävellä rauhalliseen tahtiin paleltumatta. Pakkasin eväät, vaihtovaatteet ja peseytymistarvikkeet kassiin. Lauantai aamuna ehdin keittämään aamupuuron ja juomaan kupillisen teetä perinteiseen tapaan. Kohta olikin jo aika heittää kassi olalle ja kävellä läheiselle bussipysäkille odottamaan bussia. Matkustin Helsinkiä kohti rentoutuen korvakuulokkeet korvillani kuunnellen musiikkia. Jäin bussista pois oopperan pysäkillä, josta kävelin noin kilometrin matkan Finlandiatalolle, jossa oli tapahtumapaikka. Sisälle päästyäni nainen opasti ystävällisesti siirtymään jonoon, josta saisin kilpailunumeron ja pipon. Hetken ympärille katseltuani huomasin, että vieressä olikin erillinen piste, josta saisin oman kisapakettini. Eri radiokanavat olivat haalineet tapahtumaan porukkaa juoksemaan omissa tiimeissään, joten heillä oli oma piste meitä varten. Minun ei tarvinnutkaan jonottaa virallisessa jonossa hakemaan kisapakettiani vaan sain numeron ja piponi nimelläni. Hienoa, että joku oli hoitanut homman meidän puolestamme vaikka jonot eivät olleet kovin pitkät viralliselle kisapaketin noutopisteelle.

Icebugit esittelyssä

Sukkia, heisjastinspreytä yms.

Katselin hetken ympärilleni ja kävin otattamassa itsestäni virallisen joulujuoksukuvan. Saan edes yhden kivan muiston tästäkin tapahtumasta itselleni. Tietysti reitin varrella on myös kuvaajia järjestäjän puolestä, mutta aina ei voi niidenkään varaan laskea. Useimmiten kyllä olen onnistunut saamaan muutaman kuvan muistokseni myös reitin varrelta.

Kuva: Joulujuoksu

Vein tavarat Finlandiatalon yläkerrassa olevaan narikkaan, jonne tavarat sai jättää ilmaiseksi. Vastineeksi sain perinteisen narikkalapun, jota vastaan saisin tavarani vartioidusta säilytyksestä juoksun jälkeen. Olimme sopineet tapaavamme radiojuontajien kanssa kahdelta heidän mainoskylttien luona, joten siirryin takaisin alakertaan. Esittäydyimme pikaisesti toinen toisillemme ja otimme muutamat kuvat ennen starttia. Lavalla esiintyi LEO, jota kuuntelimme muun tohinan lomassa. Myöhemmin lavalle tuli Elegia naiskuoro, jotka lauloivat joululauluja meille.

Taustalla naiskuoro Elegia laulaa meille joululauluja

Ennen lähtöä palkittiin myös parhaimmat naamiaiskilpailun voittajat. Kivaa, että todella monet ovat panostaneet pukeutumiseen tässä tapahtumassa. Oli poroja, tonttuja, joulupukkeja ja kaikkea siltä väliltä. Itse pukeuduin viime vuoden tapaan tontuksi. Minusta tämä asu sopii minulle ja toisaalta en jaksa keksiä mitään muutakaan. Hieman asua voi aina parannella edellisestä vuodesta ja tietysti pukeutua sään mukaisesti. Punaisia, valkoisia ja mustia vaatteita minulla on kaapit täynnä, joten mitään ei myöskään välttämättä tarvitse lähteä ostamaan.

Suomirockin tiimi eli Rea, minä ja Matti.  Kuva: Radiosuomirock

Päivän vaikein päätös aamulla oli se mitkä kengät laitan jalkaani. Pohdin Salomonin goretex kenkien ja Icebugien välillä. Moni muukin näytti painivan saman asian kanssa sillä huomasin muidenkin kyselleen järjestäjiltä Facebookin kautta, että tarvitseeko Helsingissä tänään nastakenkiä vai pärjääkö tavallisilla lenkkareilla. Minulla on erilaisia lenkkareita joka lähtöön, joten valinnanvaraa kyllä oli. En kuitenkaan viitsinyt kantaa kaksia lenkkereita mukanani, joten päädyin lopulta nastattomiin vedenpitäviin kenkiin. Niillä ajattelin pärjääväni aivan hyvin osittain lumisilla ja osittain sulilla jalkakäytävillä. Mikäli olisin lähtenyt juoksemaan olisin saattanut laittaa nastakengät ettei olisi tarvinnut varoa kaatuvansa selälleen. Kesälenkkareita en edes harkinnut, koska vapaani jäätyvät helposti vaikka nytkin oli muutama aste lämmintä. Ei myöskään ole kivaa lenkkeillä märillä kengillä ja sukilla, joten olen todennut goretex kengät hyväksi valinnaksi tällaisille märille kurakeleille. Eilen satanut lumi oli lähes sulanut pois, mutta osittain jalkakäytävät olivat edelleen jäisiä ja sohjoisia. Onneksi ei kuitenkaan satanut vettä kuten monena muuna päivänä oli satanut.

Kello lähestyi pikkuhiljaa kolmea ja päätimme siirtyä ulos. Emme tällä kertaa osallistuneet yhteiseen lämmittelyyn, joka on ulkona puoli tuntia ennen lähtöä. Varmasti olisin mennytkin, jos olisin ollut täysin terve ja olisin lähtenyt juoksulenkille. Nyt katsoin paremmaksi pysytellä sisällä lämpöisessä lähtöön asti, kun muutkaan porukastamme ei mennyt alkulämmittelyyn. Kymmenen kilometrin juoksijat lähtivät tasan kolmelta ja me lähdimme viiden kilometrin lenkille viisi minuuttia myöhemmin.Suurempaan ruuhkaa lähdössä ei ollut, koska tähän tapahtumaan osallistui noin tuhat juoksijaa ja kävelijää. Kiva pienehkö tapahtuma rennossa porukassa.

Odottelemassa lähtölaukausta

Lähtömerkin kuultuamme porukka ympärilläni lähti rennosti hölkkäilemään, mutta itse päätin pitäytyä aiemmassa suunnitelmassa ja kävelin massan mukana reippaasti eteenpäin. Hetken kuluttua Rea naureskelee miten minä kävelen heidän juostessa rinnallani. Myönnettäköön, että tapanani on kävellä vauhdikkaasti vaikka minulla ei olisikaan minnekään kiire. Päätin vähän hidastaa vauhtia niin hekin pystyivät kävelemään kanssani. Finlandiatalolta reitti lähti Baanaa kohti, jonka päässä kääntyisimme ja tulisimme samaa reittiä takaisin. Kymmenen kilometrin juoksijat jatkoivat Baanan päästä juoksua vielä Ruoholahteen pienelle lisälenkille. Kääntöpaikallamme oli ensimmäinen ja reitin ainut juomapiste. Tarjolla oli jääkylmää vettä, mutta onneksi näin kävellessä ei kauheasti juomaa tarvinnut.

Ystävällinen mies tarjosi meille pärekoristaan joulupipareita ja karkkeja. Voi miten ystävällistä häneltä. Mussutimme tyytyväisenä kävellessämme joulupipareita. Paljoa kannustajia ei ollut reitin varrella, joka on minusta hieman harmillista. Tämä olisi mielestäni kiva tapahtuma myös lapsiperheiden seurata. Ehkä tämä kolea vuodenaika karsii yleisöä reitin varrelta. Ohitsemme meni juoksijoita rattaiden kanssa ja joillain oli myös koira mukana, jotka oli myös sallittuja tässä tapahtumassa.

Reittimme alkoi lähestyä Finlandiataloa jolloin lähdimmekin kiertämään Töölönlahtea. Vasta tämän jälkeen reitti tulisi takaisin Finlandiatalolle, jossa on maali. Muutamat nopeimmat juoksijat tulivat jo tässä vaiheessa maaliin, kun meillä olisi vielä puolet lenkistä kiertämättä. Joissain kohdissa olisin kaivannut nastalenkkareitani, mutta kävellessä pystyin varomaan näitä liukkaita kohtia. Hieman minua kyllä harmitti etten ollut ottanut Icebugeja, koska kanssani lenkkeilevät radiojuontajat olivat saaneet yhteistyön merkeissä uudet Icebugit jalkaansa. Minäkin olisin voinut laittaa Icebugit jalkaani, jos olisin tämän tiennyt etukäteen. Olisimme olleet kuvissa edustava kolmikko. Tosin se minulla oli tiedossa, että icebug on yksi joulujuoksun yhteystyökumppaneista. Tapahtumapaikalla olikin Icebugin edustajia myymässä nastalenkkareita. Itse olen todennut nämä lenkkarit luotettaviksi kumppaneiksi jäisillä keleillä, joten minulla oli jo muutama uusi pari hyllyssä odottamassa jäisiä kelejä. Nyt en tarvinnut uusia lenkkareita, joten kiersin kojun mahdollisimman kaukaa mahdollisten houkutusten estämiseksi.

Radiokanavien mainoskyltit

Olimme tulleet Linnanmäen kulmille, jolloin Matin puoliso soitti hänelle kysyäkseen joko olemme maalissa. Emme olleet, koska vielä oli ainakin reilu kilometri matkaa. Kävelimme niin rauhalliseen tahtiin, että arviomme maaliin saapumisesta viivästyi. Oli kyllä ollut kiva lenkki eikä oloni tuntunut mitenkään pahalle. Yksin olisin mennyt varmasti paljon nopeampaa tahtia. Hyvä, että oli seuralaisia joita piti välillä aina odotella.

Finlandiatalon lähellä olevassa puistossa oli edelleen mies soittamassa puukepeillä roskapönttöä. Hän oli siinä jo silloin, kun olin tullut kävellen tapahtumapaikelle. Kunnioitettavaa miten hän jaksoi hakata siinä kylmässä ilmassa roskapönttöä kuvitelleen sitä rummuksi. Rea tiesi kertoa, että hän on kuulemma todella usein siinä paukuttamassa sitä roskapönttöä ja on tullut siitä jopa kuuluisaksi. En nähnyt oliko hänellä hattua maassa, johon olisi kerännyt rahaa itselleen vai miksi hän siinä jaksoi viihtyä tunnista toiseen.

Pian maali häämötti ja koitin saada muita pieneen loppukiriin, mutta he eivät oikein tuntuneet innostuvan ideasta. Paikalla oli muutamia kuvaajia, joten päätin ottaa muutaman juoksuaskeleen ennen maaliviivaa. Saisi edes muutaman vauhdikkaan näköisen kuvan vaikka koko muun lenkin olimmekin urhoollisesti malttaneet kävellä. Aikaa viiden kilometrin reitin kiertämiseen meiltä meni melkein tunti. Viime vuonna juoksin kymmenen kilometrin lenkin nopeammin kuin mitä nyt kävelimme puolet lyhyemmän matkan. No ainakaan tästä ei aika voi enää huonontua eli suunta on vain ylöspäin.

Saimme heti maaliin tultuamme eväskassit. Otimme vielä yhteiskuvan, kiittelimme toisiamme seurasta ja sanoimme heipat. Menin Finlandiatalon sisälle, jolloin muistin etten edes muistanut juoda. Menin takaisin ulos ja hain mukillisen urheilujuomaa vaikka mitenkään suuremmin minulla ei tämän leppoisan kävelyn jälkeen jano ollutkaan. Kävin hakemassa tavarani Finlandiatalon yläkerrassa olleesta tavarasäilytyksestä ja suuntasin kaupoille. En viitsinyt lähteä kävelemään Kisahallille suihkuun, koska kävellessä minulle ei edes hiki tullut.

Eväskassin sisältö piti tutkia heti sisälle päästyäni

Kiva päivä ja mukava rento tapahtuma. Onnekseni sain siirrettyä 10 km osallistumisoikeuden ensi vuodelle, joten siellä tavataan. Toivottavasti sitten pysyn terveenä ja pääsen itsekin juoksemaan. Katsotaan nyt, jos olisin juoksukunnossa uuteen vuoteen mennessä niin saatan mennä juoksemaan perinteiseen tyyliini syntymäpäivän kunniaksi uuden vuoden juoksuihin. Kerron siitä sitten myöhemmin mikäli tämä toteutuu. Toivotaan talvisempia kelejä ja terveempää loppuvuotta.

Kuulemisiin...

Kaarinan Syysmaraton

Puolimaraton 7.10.2017

 

Lauantaina heräsin jo ennen herätyskellon soimista. Taisi kuitenkin hieman jännittää tuleva juoksutapahtuma. Nyt ehdin hyvin keittämään aamupuuron ja pukeutumaan omaan tahtiini. Muistin sentään ottaa mukaani juomapullot jääkaapista, joihin olin tehnyt jo illalla valmiiksi urheilujuoman.

Viimehetken tarkistus, että kaikki on mukana ja sitten vaan kohti bussipysäkkiä. Bussi tuli hetken odottelun jälkeen, mutta kuski nousi penkiltään ja nousi kertomaan meille kaikille kolmelle kyytiin pyrkijälle, että bussi oli aivan täysi. Jäljellä oli enää seisomapaikkoja rahastajan penkkiä lukuunottamatta. Päätin nousta kyytiin, koska seuraavalla bussilla en olisi enää ehtinyt ajoissa noutamaan osallistujakuorta. Muutkin pysäkillä olleet päättivät myös tulla kyytiin. Päätin mennä istumaan takaoven portaille. Pelkäsin, että tuleeko minulle huono-olo, mutta onneksi ei tullut ja puolessa välissä matkaa pääsin jopa istumaan kovien rappusten jälkeen pehmeälle tuntuvalle penkille. Itsekseni mietin, että täytyy laittaa bussiyktiöille viestiä täysistä busseista. Voisivat lisätä muutaman bussin Helsinki - Turku välille, koska muutamana perjantaina jopa yli kymmenen henkilöä on viime aikoina joutunut seisomaan tällä välillä. En tiedä mistä suuri suosio johtuu, mutta yllättävän paljon tällä välillä on nykyisin matkustajia.

Jäin bussista pois Kaarinan keskustan pysäkillä, josta ei ollut kuin muutama sata metriä kisapaikalle. Kaksi muutakin juoksijaa oli tullut minun kanssani samalla bussilla joista toinen lähti seuraamaan minua. Olin kerran aikaisemmin ollut Kaarinan Syysmaratonilla ja tiesin, että meidän pitäisi löytää läheinen koulu. En kuitenkaan aivan tarkkaan muistanut mitä polkuja piti mennä, mutta muistin oikean suunnan ja löysimme paikalle ilman eksymistä tai kännykän karttasovelluksen apua. Musiikki kuului jo kaukaa ja tämän avulla oli helppo löytää paikanpäälle. Kävin hakemassa osallistujakuoren ja pikaisella vilkauksella katsoin mitä juoksuun liittyviä varusteita oli myynnissä. En kuitenkaan tällä kertaa ostanut mitään.

Lukion liikuntahallissa oli myytäviä tuotteita varustesäilytyksen lisäksi.

Naisille oli varattu kaksi erillistä pukuhuonetta, joissa oli yhteinen suihku. Olin laittanut jo kotona juoksuvaatteet päälleni, mutta riisuin ylimääräiset vaatteet pois ja vein kassini vartioituun ja ilmaiseen tavarasäilytykseen. Näin pienessä tapahtumassa tähän ei kauaa mennyt. Siirryin muiden seuraksi koulun käytävälle odottelemaan lähtöämme. Ulkona oli alkanut satamaan, joten kukaan ei halunnut mennä ulos kastelemaan itseään. Pian kello oli jo viittä vaille 11 ja oli aika mennä ulos. Onneksi lähtö tapahtui hyvin läheltä koulurakennusta ja pitkää matkaa emme joutuneet sateessa kävelemään. Kymmenen kilometrin juoksijat olivat lähteneet jo varttia aikaisemmin ja puolimaratonin sekä maratonin juoksijat lähtisivät samaan aikaan kello 11. Puolimaratonille oli ilmoittautunut 203 juoksijaa ja maratonille 95 eli kohtalaisen pienestä tapahtumasta oli kyse vaikka yksin ei tarvitsisi juosta. Tapahtumaan oli ilmoittautunut yhteensä 467 osallistujaa.

Vettä satoi, mutta ulos oli mentävä

Reittiä oli hieman muutettu edellisestä kerrastani, mutta pääasiassa se meni samaa reittiä kuin aikaisemminkin. Juoksimme 110 -tien alitse alikulkukäytävää pitkin ja jatkoimme jalkakäytävillä juosten. Liikenteenohjaajia oli jokaisessa risteyksessä ja hyvin he näyttivät minne suuntaan pitää mennä. Tarvittaessa he pysäyttivät autoilijat ja me juoksijat saimme mennä omaa tahtiamme. Reitin risteyskohdat oli merkitty nuolilla varustetuilla kylteillä ettei vahingossakaan kääntynyt väärään suuntaan. Joissain kohdissa oli maalattu asfalttiin nuolia, mutta ne eivät sateessa tainneet kovin kauaa kestää. Reitti kierteli asuntoalueen läpi. Sadesää oli varmasti tehnyt osansa, koska kannustajia ei juurikaan ollut. Jalkakäytävän varrella oli äiti tyttöjensä kanssa. Sitkeästi he seisoivat sateessa tyttöjen näyttäessä peukkua ja kannustaen ohitse juoksevia juoksijoita "Hyvä, hyvä". Tästä tuli hyvä mieli ja matka jatkui hyvillä mielin.

Jalkakäytäväosuuden jälkeen juoksimme jonkun matkaa autotien reunassa. Autoja ei kylläkään näkynyt missään, joten niitä ei onneksi tarvinnut pelätä. Kohta tulimme hiekkatielle, joka oli sateen ansiosta kurainen ja syksyn aikaisempien sateiden seurauksena täynnä isoja kuoppia. Piti vähän katsoa jalkoihinsa ettei juokse kuoppaan ja nyrjäytä nilkkaansa. Reitin varrella oli kaksi juomapistettä ja kolmas oli maalialueella. Minulle tämä riitti oikein hyvin. Juomapisteillä oli tarjolla veden lisäksi urheilujuomaa. Itse päätin ottaa rohkeasti urheilujuomaa, kun ei ole ennekään ollut niiden kanssa mitään ongelmaa ja varmasti on vettä parempi vaihtoehto. Jaksaa sitten köpötellä maaliin asti hyvissä voimin.

Arviolta seitsemän kilometrin kohdalla 3.30 jänis muutaman muun juoksijan kanssa saavutti minut. Juoksin heidän kanssaan jonkun matkaa. Yritin juostessani laskea paljonko tämä tarkoittaa puolimaratonille, koska jäniksen selässä olleessa lapussa sitä ei oltu mainuttu. Siinä menikin hyvä tovi huomaamatta, kun tätä yritin miettiä. Ei oikein juostessa toiminut päässälasku. Juomapisteellä jäin kuitenkin heidän matkastaan enkä, joten jatkoin matkaani itsekseni. Juomapisteet ovat minulle aina olleet heikkous. En osaa juoda vauhdissa ja juuri juomapisteiden kohdalla jään muusta porukasta huomattavan matkan.

Hiekkatien jota juoksimme johti 110 -tien varteen, jonka vierellä kulkevaa jalkakäytävää pitkin juoksimme kohti Kaarinan keskustaa ja maalialuetta. Muutama satunnainen lenkkeilijä tuli vastaan ja erityisesti jäi mieleeni mies, joka juoksi vastaan taputtaen ja kannustaen meidän juoksuamme. Kivaa, että joku jaksaa kannustaa vielä muitakin oman juoksulenkkinsä ohessa.

Tämä on ensimmäisen kierroksen 9 kilometrin kohdalta. Kuva: Miska Koivumäki

Lähestyin jo kovaa vauhtia maalia. Kymmenen kilometrin juoksijoiden juoksut päättyisivät tältä päivältä tähän, mutta puolimaratonin ja maratonin juoksijat jatkaisivat vielä matkaa. Me puolimaratonin juoksijat juostiin lenkki kaksi kertaa ja maratonin juoksijat jopa neljä kertaa. Kymmenen kilometrin juoksijoilla reitti oikaisi hieman yhdessä kohdassa ja lähtö oli ehkä 100 metriä eri kohdassa kuin meidän lähtömme. Muuten juoksimme koko matkan samaa lenkkiä. Tämä oli siitä hyvä, ettei kenenkään tarvinnut aivan yksin taivaltaa matkaansa. Ensimmäisellä kierroksellani ohitinkin muutamia kymmenen kilometrin juoksijoita tai tämä häntäpää lähinnä näytti kävelevän viimeisiä kilometrejään.

Puolimaratonilla reitti kierrettiin kaksi kertaa.

Hieman ennen maalia oli vielä kolmas juomapiste, josta otin taas urheilujuomaa. Tällä kertaa tarjolla olisi ollut veden ja urheilujuoman lisäksi banaanin palasia. Itse en kuitenkaan viitsi alkaa lenkilläni syömään mitään, koska tästä ei välttämättä hyvää seuraa.  Toisaalta kokemuksesta jo tiedän etten tarvitse puolimaratonilla mitään välipaloja. Ehkä maratonilla näitä voisi harkita tai voimien loppuessa ihan kokonaan kesken kaiken.

Kurvasin maalin ohi toiselle kierrokselleni. Hieman jouduin maalialueella katselemaan epäröiden mistä reittimme menee, mutta hyvin opastajat olivat hereillä. He selvästi huomasivat epäröivät katseeni ja viittoivat minulle oikean reitin. Ilmeisesti pää ei ollut enää täysin selvä tässä kohtaa. Alitin taas 110 -tien. Liikenteen ohjaaja kannusti minua sanoen, että "Yli 50". Mietin hetken mitä hän tarkoitti sanomisellaan kunnes välähti, että nyt ollaan tosiaan jo yli puolen välin. Täytyy kyllä sanoa, että todella hienosti kaikki reitin varrella olleet liikenteen ohjaajat kannustivat meitä juoksijoita.

Toinenkin kierros meni yllättävän hyvin. Mitään ennätystä en ollut lähtenyt juoksemaan. Treenit olivat olleet niin vähäisiä aiempien sairastelujen takia ettei kannattanut yrittääkään. Ehkä sitten ensi kesänä paremmalla menestyksellä. Nyt oli vain tarkoitus viettää kiva päivä. Vettä satoi koko matkan enemmän ja vähemmän, mutta ei sentään ihan kaatamalla kuten edellisessä juoksutapahtumassani satoi. Mielestäni olin pukeutunut juuri oikein vaikka alkumatkasta mietinkin olinko laittanut sittenkin liikaa päälle. Onneksi en laittanut takkia tai hanskoja, koska ne olisivat olleet aivan liikaa. Loppumatkasta tosin hieman kaipasin olemattomia hanskojani. Kylmä sade ja tuuli sai olon tuntumaan viileälle. Onneksi olen näin pieni ja kaikkien paitojen hihat ovat minulle pitkiä niin hoksasin vetää hihoja kämmenieni päälle. Nyt oli jo paljon parempi. Jopa märkä paita lämmitti, koska viima ei tullut suoraan ihoa vasten.

Vielä toisellakin kierroksella jaksaa virnistellä kameramiehelle. Kuva: Miska Koivumäki

Huomasin jo etsiväni tien reunoilta kilometrikylttejä ja kohta huomasinkin 19 kyltin. Enää ei ollut pitkä matka maaliin. Vastaan juoksi sama mies, joka oli tullut vastaan ensimmäisellä kierroksellani. Vieläkin hän juoksi ja taputti käsiään yhteen. Mietin oliko hän todella juossut samaa reittiä kanssamme, mutta päinvastaiseen suuntaan koko ajan taputtaen vastaan tuleville juoksijoille. Sitkeä mies oli kieltämättä.  Ne vähäisetkin kannustajat olivat selvästi todella omistautuneita tehtävälleen sateesta huolimatta. Kivaa, että he jaksoivat kannustaa meitä eteenpäin.

Pian tulin kohtaan, jossa menimme alikulkutunnelin kautta 110 - tien alitse. Liikenteenohjaajat kannustivat "vauhdikas loppukiri". Täältä asti en loppukiriä alkaisi juoksemaan, mutta vilkaisin kuitenkin taakseni. Rauhassa sain juosta eikä takanani näkynyt uhkaavasti lähestyviä kanssakilpailijoita. Jatkoin omaa tasaista tahtiani maalia kohti. Enää oli ehkä kilometri maaliin. Hyvin oli tämän päivän juoksu sujunut. Ehkä jopa hieman kevyemmin mitä kolme viikkoa sitten juostulla puolimaratonilla.

Viimeinen alikulkutunneli lähestyi ja nyt ei ollut enää pitkä matka maaliin. Vielä yksi mäki ylös, jonka päälle päästyäni maalikaari näkyi ja kuulutukset kuuluivat. Samassa alkaa äänekäs hurraus, jolloin saan vipinää kinttuihin. Pelästyn, että joku tulee minusta ohi, koska selvästi huomasin etteivät he hurraa minulle. Paniikissa vilkaisen taakseni ja juoksen maaliin. Samalla naureskelen itselleni miten sitä voikaan saada vipinää väsyneisiinkin kinttuihin paniikin iskiessä. Enhän voi antaa kenenkään päästä ohitseni enää viimeisillä metreillä. Huh, kukaan ei tullut ohitseni ja saan samantien kaikille jaettavan osallistujamitalin käteeni. Mies ojentaa minulle pienen smoothie shotin, välipalapatukan ja suklaakarkin. Kiitän ja poistun vähän syrjemmälle. Joku mies tulee juttelemaan kanssani ja toteaa miten oli ensimmäistä kertaa juossut alle 1.50. Tästä muistan oman kännykkäni ja edelleen päällä olevan Sports Tracker sovelluksen. Ei ole ensimmäinen eikä viimeinen kerta, kun unohdan pysäyttää sovelluksen. Sovellus näyttää juoksemakseni ajaksi 1.50.02 eli ainakin juoksin tämän alle. Onneksi näissä tapahtumissa on viralliset ajanotot vaikka tässä tapahtumassa ei ollutkaan numerolappuihin kiinnitettyjä ajanottoclipsejä. Ajanotto suoritettiin perinteiseen tyyliin käsin. Paniikissa maaliin juostessani en kyllä huomannut kuka aikaa otti, mutta toivottavasti joku hoiti homman.

Maalissa!  Kuva: Aki Sahlström

Otin muutaman kuvan itsestäni ja mitalistani kunnes siirryin sisälle ennen kuin minulle tulee kylmä. Hain tavarat säilytyksestä ja suuntasin suoraan pukuhuoneeseen ja lämpimään suihkuun. Yllätyksekseni pukuhuoneissa ei ole kauheaa ruuhkaa, mutta silti porukka menee ovesta ees taas ja tietysti joku jättää oven auki. Huomaan miten jotkut miehet seisoskelevat naisten pukuhuoneen ulkopuolella, joten kietoudun äkkiä pyyhkeeseeni. Miten miesten pitääkin aina seisoskella siinä naisten pukuhuoneen oven ulkopuolella toivoen, että joku jättää mennessään oven auki. No toivottavasti hän ei saanut traumoja ja ihan itse aiheutettu trauma oli mikäli sai. Joku naisista sentään tajusi tilanteen ja laittoi oven kiinni. Päätin pukea vaatteita päälleni ennen kuin joku tulee sisälle ja jättää taas oven auki.

Vaatteet päälle saatuani söin vähän eväitäni ja join mukaan pakkaamaani urheilujuomaa. Tässä vaiheessa muistin, että tässä tapahtumassa saattoi hyvällä tuurilla voittaa jotain arpajaisista omalla juoksunumerollaan. Kävin kysymässä oliko onni suosinut minua. Tällä kertaa en kuitenkaan ollut voittanut mitään. Tarkistin bussiaikataulut ja jäin istumaan hetkeksi koulun aulassa olleen pöydän ääreen. Hetken jouduin odottamaan seuraavaa bussia ja sateeseen en vielä viitsinyt lähteä. Juoksun jälkeen tulee muutenkin helposti kylmä vaikka kuinka yrittää ottaa lämpimiä vaatteita mukaan. Hiuksenikin olivat vielä märät, koska pukuhuoneissa ei ollut hiustenkuivaimia. Muistin koulun käytävällä olevan kannun missä oli tarjolla lämmintä mehua. Kivaa, että mehu oli jopa lämmitetty niin tämä lämmitti mielen lisäksi koko naista. Nautin mukillisen lämmintä mehua ja jatkoin matkaani kohti ulko-ovea.

Valitettavasti onnetar ei ollut tällä kertaa suosiollinen enkä voittanut mitään.

Ulkona oli koju, jossa oli hernekeittoa ja makkaraa. Kävin kysymässä mitä kasvisversiota on tarjolla. Vähän näsäviisaan oloisesti myyjä toteaa minulle "No mitä hernekeitossa on?" eikä varsinaisesti siis vastaa kysymykseeni. Kasvisruoka oli siis hernekeittoa ilman lihaa. Tätä en kuitenkaan halunnut, koska en tykkää herneistä saati hernekeitosta. Muistelin aiemmin tarjolla olleen hyvää kasvissosekeittoa, mutta ehkä sekoitin jonkun muun tapahtuman tarjoilut tähän tapahtumaan. Kohta minulle selviää, ettei nämä tarjottavat olleetkaan juoksijoille ilmaisia vaan myynnissä olevia tuotteita vaikka hinnastoa en nähnyt missään.

Ulkona oli myös toinen koju missä oli myynnissä juoksukenkiä ja vaatteita. Nämä eivät minua kiinnostaneet tällä kertaa ja jatkoin matkaani kohti bussipysäkkiä. Hetken joudun odottamaan, joten päätän venytellä hetken pysäkillä toivoen ettei lihakseni olisi kovin kipeät huomenna tai parin päivän päästä. Tällä kertaa bussi ei ollut ääriään myöden täynnä vaan pääsin jopa istumaan penkille. Laitoin korvanapit korville ja musiikin soimaan kännykän spotify sovelluksen kautta. Tässä vajaan tunnin bussimatkan aikana ehdin hyvin kertaamaan päivän tapahtumat itsekseni.

Oli todella mukava päivä vaikka etukäteen pelkäsin miten jaksan. Jaksoin juosta yllättävän hyvin ja muutenkin oli kivaa sateesta huolimatta. Yleensä vältän tapahtumia joissa juostaan sama reitti useaan kertaan, mutta nyt sekään ei haitannut. Kaksi kierrosta meni lähes huomaamatta. Kiva pieni ja hyvin järjestetty tapahtuma kohtuullisen matkan päässä.

 Olin naisten yleisen sarjan 12 / 53 juoksijasta eli ei ihan huono vaikka ei huippuaika ollutkaan

Yllätyksekseni sunnuntaina lihakseni eivät olleet yhtään kipeät ja päätin lähteä pienelle palauttavalle kävelylenkille. Ulkona satoi taas vettä, mutta tajusin pukea päälleni sadetta pitävän takin. Huppu päähän ja menoksi. Olisin ollut aivan märkä ilman hyvää takkiani. Katsoin kuinka vesitipat tippuivat tasaiseen tahtiin huppuni lipalta alas ja vesi valui takin hihoja pitkin. Muutama satunnainen ulkoilija tulee vastaan ja joku vähän hymyilee, kun olin vetänyt hupun syvälle silmiini eikä minusta paljon nenänpäätä enempää  näkynyt takkini alta. Hetken päästä pappi oli siirtymässä kirkosta seurakuntatalolle. Tervehdin häntä ja hän vastaa tervehdykseeni iloisesti toivottamalla minut tervetulleeksi seurakuntatalolle kahville. Ystävällisesti kieltäydyn viittaamalla märkiin ja kuraisiin vaatteisiini. Tulin kuitenkin hyvälle tuulelle ja tämä oli oikein ystävällinen ele häneltä.

Syksy ja vesisateet

Nyt tämän vuoden juoksutapahtumat alkavat olla osaltani ohitse. Ainoastaan olen ilmoittautunut joulujuoksuun.  Nyt pyrin keskittymään omiin lenkkeihini ja erilaisia tanssitapahtumia on tiedossa monelle viikonlopulle, joten panostan nyt niihin enemmän. Tietysti koskaan ei voi tietää mitä päivät tuovat tullessaan, minkä päähänpiston saan tai tulee joku ilmoitus arvontavoitosta juoksutapahtumaan. Tähän viitaten tänään sain viestiä, että olin voittanut Intersportin järjestämästä arvonnasta hierontalaitteen itselleni. Täytyy käydä hakemassa se huomenna niin pääsee heti kokeilemaan sen toimivuutta.

Toivottavasti syyssateet väistyvät syrjään ja pääsemme nauttimaan kauniista syksystä lenkkeilyn parissa. 

Syystreenit

Syksyn väriloistoa

Kolme viikkoa sitten olin edellisessä juoksutapahtumassa Espoossa. Tämän jälkeiset viikot menivät lähinnä tästä toipuessa. Tein rentouttavia kävelylenkkejä ja yritin levätä rankkojen työpäivien jälkeen. Olin todella väsynyt työpäivien jälkeen, mutta yhtenä keskiviikkona päätin mennä työpäivän jälkeen kahvakuulatunnille. Tunti oli rankka, koska olin ollut edellisen kerran kahvakuulatunnilla keväällä. Ohjaajakin oli vaihtunut tässä välissä ja yritin sitkeästi tehdä liikkeitä samoilla painoilla mitä puoli vuotta sitten. Tunnin jälkeen istuin hetken saunassa kunnes lähdin suihkun kautta kotia kohti. Kaikki meni hyvin kunnes pääsin Silver Gymin eteiseen, jossa odotti ulkokenkäni. Ehdin laittaa toisen kengän jalkaani, mutta toista kenkää jalkaan laittaessani vasemman jalan pohje kramppasi. Potkaisin kengän jalastani ja valuin tuskaisena penkiltä eteisen lattialle. Kohta huomaan kuinka joku mies on myös lähdössä pois kuntosalilta ja tulee hakemaan kenkiänsä. Minun oli pakko sanoa hänelle, että jalkani kramppaa, koska enemmän hän olisi ihmetellyt lattialla pyörimistäni ellen olisi sanonut mitään. Hän neuvoi minua suoristamaan jalkani ja pomppi minun sekä tavaroideni ylitse ja lähti kotiin. Ovelta hän vielä huikkasi muka lohdutukseksi ettei se kauaa kestä. Onneksi ei kestänytkään, mutta sinne hän jätti neidon pulaan eikä jäänyt auttamaan minua. Ehdin jo miettimään miten selviän bussille, joka lähtisi puolen tunnin päästä. Hetken kuluttua kramppi meni ohitse ja pääsin jatkamaan matkaani kohti bussipysäkkiä. Ongelmitta selvisin kolmen kilometrin kävelymatkankin, mutta lihakseni olivat kipeät vielä monta päivää. Ensi kerralla pitää ottaa hieman rauhallisemmin eikä yrittää olla niin sisukas.

Muutaman päivän maltoin ottaa rauhallisemmin kunnes lauantai aamuna huomasin jo pakkaavani treenikassia. Heitin treenikassin pyörän tarakalle ja lähdin polkemaan kohti Hanhivaaran Liikuntakeskusta. Tänään oli valtakunnallinen liikuntapäivä ja kaikki ryhmäliikuntatunnit olivat ilmaisia. Kivaa, että tällaisia ilmaisia päiviä järjestetään ja toivottavasti näiden tuntien jälkeen joku innostuu tulemaan kyseiseen liikuntakeskukseen vielä uudestaankin. Vaikka tunnin olivat ilmaisia päätin kuitenkin pysyä maltillisella linjalla enkä osallistunut kaikille mahdollisille tunneille mitä olisi ollut tarjolla. Valitsin Live, Love and Dance -tunnin, jonka ainaka pääsimme kokeilemaan mm. twerkkausta, itämaista tanssia, kizombaa. Tämän jälkeen päätin mennä rentouttavalle bobybalance tunnille. Huomasin kyllä jälleen kerran itsestäni ettei nämä tunnit ole minua varten. En vaan malta maata hiljaa ja paikallani kuntosalin lattialla. Vauhdikkaat tunnit sopivat enemmän minulle. Tunnit oli tällä kertaa vain 30 minuutin pituisia, mutta se riitti minulle. Nyt pitää ottaa vähän rauhallisemmin etten väsy ihan totaalisesti. Tuntien jälkeen menin tapani mukaan pesulle ja saunaan. Hetken juttelin muiden naisten kanssa kunnes piti lähteä kotiin syömään.

Suomi 100-teeman mukaisesti pukeutuneena tanssitunnille

Seuraavalla viikolla päätin jättää keskiviikon kahvakuulatunnin väliin etten olisi lauantaina ihan jumissa ja pääsisin juoksemaan Kaarinan Syysmaratonille. Illalla mieleni teki lähteä heittämään pieni iltalenkki. Oli todella nätti ilta kaikkien sadepäivien jälkeen. Ei satanut yhtään, oli pimeää ja täysikuu loisti kauniisti taivaalla. Juoksu kulki yllättävän hyvin vaikka edellisen kerran olin käynyt juoksemassa reilu pari viikkoa sitten ja sitä ennenkin erittäin harvakseltaan. Olin jo tulossa kotia kohti, mutta päätin heittää vielä pienen lisälenkin. Koulun pihalla oli viiden pojan joukko pyörineen. Heidän ohitse juostuani hetken päästä kuuluu "Hyvä perse". Jatkoin matkaani enkä kommentoinut tai huomioinut heitä mitenkään. Kohta kuuluu "Hei! Kuulit sä?" Tähän oli jo pakko vastata, että kuulin. Juoksin reipasta vauhtia kunnes vielä kuuluu kova huuto "Sul on aika hyvä perse!".  Taatusti kuuli kaikki muutkin lenkkeilijät. Naurekellen jatkoin matkaani. Miten tallaiset ehkä 20 vuotta nuoremmat alaikäiset pojat intoutuu minulle huutelemaan tällaisia.

Oli kaunis syksyinen ilta lenkkeillä.

Lenkeillä sattuu ja tapahtuu. Loppuviikko rentoudutaan ja kerätään voimia lauantain puolimaratoniin. Olin ottanut perjantain vapaaksi töistä niin sain rauhassa kerätä tavarat kasaan lauantaita varten ja ennekaikkea levätä. Kävin sekä päivällä, että illalla rauhallisella kävelyllä. Myös kauppassa piti käydä ostamassa eväät huomista kisapäivää varten. Päädyin perinteiseen tapaan banaaniin ja ruisleipään. Muita evääksi otettavia herkkuja löytyykin jo omasta kaapista entuudestaan. Illalla vielä katselin leffaa ja varmistin, että kaikki tarvittava on varmasti pakattuna huomista varten. Juoksuvaatteet odottivat valmiina eteisessä sievässä kasassa ettei niitä tarvitsisi enää aamulla kiireessä alkaa valitsemaan. Nyt vain ajoissa nukkumaan, että huomenna voi pirteänä lähteä juoksemaan.

Huomenna mennään eikä meinata ja nyt nautiskellaan.

Kuulemisiin...

Espoo Rantamaraton

Rantapuolikas 16.9.2017

Olin ollut viimeiset kolme viikkoa kipeänä ja treenit tämän myötä jääneet nolliin. Päätin kuitenkin osallistua tähän tapahtumaan, koska olin jo kaksi juoksutapahtumaa missannut sairastelujen takia. Nyt olo oli hyvä, mutta hieman juoksemaan lähteminen jännitti. Puolimaraton on kuitenkin kohtuullisen pitkä matka vaikka tiesin jo entuudestani selviävän tästä matkasta ellei kunto ole mennyt aivan surkeaksi treenitauon aikana. Sairasloman jälkeinen viikko oli todella rankka ja olin aivan väsynyt perjantaina kotiin tultuani. Juoksuvarusteet lauantaita varten oli pakkaamatta, joten nyt oli pakko ryhtyä puuhaan.

Lauantaille luvattiin sateista säätä, joten pakkasin mukaan vaihtovaatteet alusvaatteista kenkiin asti. Kertakäyttöistä sadeviittaa ei pitäisi unohtaa ja pakkasin mukaani myös sateenvarjon. Omia eväitä ei pitänyt myöskään unohtaa, koska koskaan en laske järjestäjän tarjoamien eväiden varaan. Otin mukaan pari banaania, ruisleivän, vähän muroja, myslipatukan ja tietysti pari pullollista juomaa, joista toiseen laitoin urheilujuomaa ja toiseen pelkkää vettä.

Lauantaina aamulla ehdin keittämään kaurapuuron, jonka söin mustikoiden kanssa teekupposta unohtamatta. Juoksuvaatteet päälle, kassi olalle ja kohti bussipysäkkiä. Puolimaratonin lähtö oli vasta 13.45 ja paikalla piti olla juoksunumeroa noutamassa viimeistään tuntia ennen lähtöä. Onneksi minun ei tarvinnut herätä ennen kukon laulua. Turku - Helsinki pikavuorolla pääsin kätevästi Munkkiniemeen, josta menin paikallisbussilla Otaniemeen. Kisapaikkana oli Otahalli, joka oli iso urheiluhalli monine pukuhuoneineen ja suihkutiloineen. Tavarat sai jätettyä säilytykseen sisätiloihin erilliseen vartioituun narikkaan. Minulla oli mukanani lukko mikä kuuluu nujupussini vakiovarusteisiin, joten sain tungettua urheilukassini pukuhuoneen kaappiin. Yllättävän monessa paikassa oma lukko onkin tullut tarpeeseen, joten kannan sitä aina mukanani.

Jännittyneenä odotan milloin pääsen juoksemaan

Osanottajakuoren ja kisapaidan hain Otahallilta. Ruuhkaa ei tässä vaiheessa ollut vaan pääsin suoraan noutamaan juoksunumeron ja paidan.  Näiden jakaminen sujui ongelmitta. Paikalla oli Mitallihenkarien esittelijä, jonka luokse pysähdyin katsomaan mitalihenkareita. En kuitenkaan raaskinut ostaa tällaista, koska mielestäni mitaleja ei saanut tähän tarpeeksi hienosti esille. Myyjän mielestä yhteen henkariin olisi saanut mahtumaan jopa 30 mitalia, mutta itse olisin saanut tähän mahtumaan nätisti vain kuusi mitalia. En halua, että mitalit ovat päällekkäin ja nauhat ja mitalit eivät ole kauniisti esillä. Tämän mukaisesti minun olisi pitänyt ostaa monta 30 euron mitalihenkaria, joten ne jäi nyt ostamatta. Mitalini saavat vielä odottaa parempaa ratkaisua omassa lasivitriinissä ja sainälle ripustamassani linnan näköisessä naulakossa.

Intersport oli myymässä tuotteitaan edulliseen hintaan

Montaa askelta en eteenpäin päässyt kuin Juoksija lehden esittelijä yritti kertoa minulle miten hyvä tarjous heillä on Juoksija lehdestä. Kieltäydyin kauniisti tästä tarjouksesta ja jatkoin kohti Intersportin kisakauppaa. Hetkessä myyjä tuli kysymään tarvitsenko apua ja alkoi innokkaana utelemaan kenkäni kokoa. Olin valinnut jalkaani pinkit New Balancen 890 v5 lenkkarit, joilla olen nyt tämän kesän puolimaratonit juossut ongelmitta. Myyjä esitteli minulle toista New Balancen mallia, joka olisi maksanut vain 50 euroa. En kuitenkaan innostunut edes kokeilemaan kenkää. Täytyy myöntää ettei kenkien harmaa väri innostanut sovittamaan kenkää jalkaan. Sanoin itselläni olevan jo tarpeeksi kenkiä ja luikin sivummalle. Hän ystävällisesti kuitenkin huikkasi perääni, että tulee myöhemmin vielä kiusaamaan minua. Kengät eivät tällä kertaa innostaneet minua vaan löysin itseni pyörimästä hyllyjen luona, joissa oli esillä erilaisia juoksuhanskoja syksyisille lenkeille ja leudoille talvikeleille. Hetken sovittelun ja pohdinnan jälkeen löysin itseni kassalta kädessäni uudet sormikkaat ja tekniset alushousut. Molemmat olivat mielestäni hyvissä tarjouksissa, joten nämä päätyivät mukaani. Kassalla yllätyin positiivisesti, kun myyjä tarjoutui antamaan minulle kaupanpäälliseksi valkoiset Craftin kompressiosäärystimet. Ilostuin tästä ja kysyin mitä kokoa säärystimet olivat. Viimenään lähdin kassalta Craftin alushousut, sormikkaat ja kahdet ilmaiset säärystimet mukanani. Kiittelin myyjää tyytyväisenä näistä saamistani lahjuksista. Ei huonot kaupat ollenkaan.

Tyhjin käsin ei kotiin kannata lähteä

Lähdin etsimään pukuhuoneita, jotka löytyivät hallin alakerrasta. Naisille ja miehille oli varattuna useampi pukuhuone, joissa voi vaihtaa vaatteita ja käydä juoksun jälkeen pesulla. Vaatteet vaihdettuani lähdin pois puhuhuoneesta, jolloin ensimmäisen ikkunan luokse päästyäni huomasin harmikseni ulkona satavan vettä. Ihmiset juoksivat kuka mistäkin suunnasta sisälle urheiluhalliin suojaan sateelta. Meillä olisi alkanut lämmittelyjumppa ulkona juuri noihin aikoihin, mutta päätin jättää sen välistä. En halunnut kastella itseäni enkä ollut muutenkaan treenannut tätä juoksutapahtumaa varten, joten yksi väliin jäävä alkujumppa ei minun suoritustani kaataisi. Venyttelin hieman sisällä ja kohta siirryin kohti lähtöviivaa. Ilokseni sade oli loppunut ja aurinko paistoi kirkkaasti. Pääsimme lähtemään auringon paistaessa nätisti taivaalta vaikka maa olikin märkä äskeisen sateen jäljiltä.

Ennen lähtöä minulle iski pieni paniikki, kun en mainannut saada UltimateLIVE sovellusta käyntiin. Ohjeistuksissa oli kyllä neuvottu avaamaan sovellus noin 15 minuuttia ennen lähtöä, mutta enhän minä tietenkään muistanut. Toisaalta kovin ajoissa en viitsinut sovelluksia käynnistää ettei akku loppuisi kännykästä kesken kaiken. Olin neuvonut edellisenä iltana vanhempiani miten he voisivat seurata juoksuani tämän sovelluksen kautta ja nyt en saanut koko sovellusta käyntiin. Herjasi vaan virheellistä koodia vaikka olin sen edellisenä iltana testannut toimivaksi. Paniikissa päätin käynnistää puhelimen uudestaan, mutta puhelin tuntui kestävän ikuisuuden.  Viimenään sain sovelluksen päälle ja lisäksi avasin Sports Trackerin, jota käytän aina lenkeilläni vaikka erityisemmin en lenkkejäni analysoi jälkikäteen.

Ensimmäiset kilometrit saimme juosta auringon paistaessa nätisti. Oli kiva katsella merta ja  reittimme vieressä vesilautailevaa miestä. Harmikseni hän ei kuitenkaan innostunut näyttämään meille hienoimpia temppujaan. Minulle oli ensimmäinen kerta, kun edes näin tällaista vaijerien varassa tapahtuvaa vesilautailua. Liian paljoa en voinut keskittyä tähän vesilautailijaan, koska reittimme meni aivan rantaviivaa pitkin ja piti katsoa hieman eteen etten pian löytäisi itseänikin merestä.

Pian vettä alkoi tihkuttamaan ja hetken päästä sitä tulikin jo kaatamalla. Viiden kilometrin paikkeilla lenkkarini olivat jo läpimärät. Jokaisella askeleella tunsin miten vesi tirskahti varpaiden välissä. Muutamat sinnikkäät kannustajat katsoivat meitä säälivän näköisesti, kun juoksimme kaatosateessa. Reitti kulki rantaviivaa pitkin, joka oli leveä hiekkapohjainen polku. Hyvin mahduimme etenemään, mutta nyt piti jo keskittyä katsomaan jalkoihin ja väistelemään suurimpia lammikoita. Vaatteet liimautuivat ihoa vasten ja aurinkolippani reunoilta vesi tipahteli alas kiivaaseen tahtiin. Erityisesti mieleeni jäi nuoret miehet, jotka olivat katsomassa juoksuamme aivan reittimme vieressä. Toinen heistä totesi "Kyllä sää suosii", johon en voinut kuin todeta naureskellen, että kyllä vaan. Paljoa enempää ei enää olisi voinut sataa. Varsinainen juoksusää meille osuikin.

Tapahtuman nimen mukaisesti reitti kiersi rantoja pitkin.

Rantapuolikkaan reitti kierteli minulle vieraita seutuja, joten en tiennyt yhtään missä menen ja mitä on seuraavaksi luvassa. Kilometrikylttejä oli harvakseltaan reitin varrella, joten niistä pystyi saamaan käsitystä paljonko matkaa on vielä jäljellä. Suurimmaksi osaksi reitti meni rantaviivaa pitkin, mutta välillä juoksimme pienempiä asfalttiteitä pitkin ja muutamassa kohdassa jalkakäytävä meni aivan moottoritien vieressä. Tykkäsin reitistä vaikka se ei nyt päässyt oikeuksiinsa kaatosateen ansiosta. Polut olivat paikkapaikoin kuraisia ja suurempia vesilammikkoja joutui kiertelemään pusikoiden kautta. Tosin kengät olivat olleet litimärät jo aikoja sitten, mutta en halunnut olla sen lisäksi mudassa päästä varpaisiin asti. Tunsin miten kuravesi ja hiekka lensi pakaroihini asti jokaisella askeleella. Reidet tuntuivat hiekkaisille niiden osuessa toisiinsa, mutta ei se menoa haitannut. Siellä sitä mentiin vesisateessa rantapolkuja pitkin sortsit jalassa, tapahtumapaita päällä ja aurinkolippa päässä. Olen ennenkin huomannut aurinkolipan olevan hyvä niin aurinkoisella kelillä kuin vesisateessakin. On mukavampi juosta, kun vesi ei valu aivan naamaa pitkin.

Reitin varrelta yritin etsiä valokuvaajia, mutta niitä en kuitenkaan nähnyt. En tiedä olivatko lähteneet sadetta pakoon vai eikö järjestäjän puolestä edes pitänyt olla valokuvaajia reitin varrella. Ainoastaan yhden kuvaajan näin, mutta senkin huomasin liian myöhään enkä ehtinyt hänelle vilkuttelemaan. Olin juuri juomapisteellä ja keskittyneesti yritin hörppiä urheilujuomaa tukehtumatta siihen.  Vauhdissa juomisessa minulla olisi ehdottomasti parantamisen varaa, mutta ehkä vielä jonain kauniimpana  päivänä opin juomaan vauhdissa. Nyt jouduin hiljentämään vauhtia ja kävelemään juomapisteen läpi kunnes sain urheilujuomani juotua.

Vanhempani olivat seuranneet juoksuani UltimateLive sovelluksen avulla.

Kannustajia ei vesisateesta johtuen juurikaan reitin varrella ollut, mutta muutamia sinnikkäitä ihmisiä sateenvarjojensa kanssa oli kannustamassa meitä. Tosin monella tuntui olevan joku tuttu juoksemassa, jota he olivat ensisijaisesti tulleet kannustamaan vesisateesta huolimatta. Joku isä seisoi innokkaiden lastensa kanssa reitin vierellä. Söpösti neljä lasta oli rivissä kädet ojossa läpsyjä keräämässä. En voinut ohittaa heitä ilman voimaa antavia kannustusläpsyjä. Niin kiire ei pidä olla, ettei lapsille ehtisi läpsyjä antaa. Toisaalla äiti oli lapsensa kanssa äänekkäästi kannustamassa kaikkia tasapuolisesti. Luulin edessämme olevan joku kannustuspiste, kun hänen äänekäs kannustuksensa kuului kauas ja koko metsä tuntui kaikuvan. Kivaa, että jotkut ovat näin intohimoisesti kannustamassa toisia. Ihme, jos hänellä ei ollut seuraavana päivänä ääni käheänä. " Hyvä, hyvä, jaksaa, jaksaa, yms. hän huusi ohitse kirmaaville juoksijoille.

Jonkun pienen puistoalueen läpi juostessani joku kannustajista totesi minulle "on kevyen näköistä menoa". Itse en ollut enää tästä niinkään varma vaan mieleni teki jäädä kyseenalaistamaan hänen huutoaan. En kuitenkaan tätä tehnyt ja jatkoin matkaani. Yllättävän hyvin kuitenkin olin jaksanut juosta vaikka en ollut viimeiseen kuukauteen urheillut ollenkaan ja nyt olin kylmiltään lähtenyt juoksemaan puolimaratonia.

Viimeiset metrit jäljellä ja kohta ollaan maalissa

Pikkuhiljaa aloimme lähestyä maalia ja huomasimme kuinka maratoonareiden kärkimiehet juoksivat kevyen näköisesti ohitsemme. He olivat lähteneet 45 minuuttia ennen puolimaratonin lähtöä, joten nyt he jo tulivat meistä ohi. Kovaa kyytiä ovat kieltämättä juosseet. Joku heistä yritti saada meitä mukaamme kannustaen, että enää ei ole kuin muutama sata metriä maaliin "nyt mennään". Kukaan ei kuitenkaan lähtenyt hänen mukaansa vaikka kuinka reippaasti huuteli. Pian reitti tuli pois metsäpolulta ja kohta näin kaaren jonka alta olimme lähteneet juoksemaan. Nyt tulimme vastapäiväisestä suunnasta. Olimme kiertäneet ison ympyrän ja nyt ympyrämme oli sulkeutumassa. Vihdoin olisimme maalissa. Yritin hieman kiristää vauhtia, mutta kohta huomasin ettei maali olekaan tämän kaaren alla vaan reitti kaartaa vielä urheilukentälle. En tätä äsken muistanutkaan vaikka olin nopeasti katsonut juostavaa reittiä ennen lähtöä. Joku huuteli, että enää 400 metriä. Kyllä minä sen jaksaisin tosin loppukiriin ei enää ollut voimia. Pääsin kuitenkin maaliin ja siihen sain olla tyytyväinen.

Itsensä voittajana maaliin

Maaliviivan ylitettyäni sain kaulaani osallistujamitalin. Suuntasin juomapisteelle sillä nyt olisi aikaa juoda rauhassa eikä enää olisi kiire minnekään. Hetken päästä huomaan muiden käsissä olevat pullot. Miten olin taas voinut ohittaa nämä kuoharipullojen jakajat. Sama kävi minulle HCR:llä keväällä, kun en huomannut näitä naisia pulloineen. Ei auttanut kuin palata hieman takaisin maaliviivalle päin. Ilmeisesti sitä on niin omissa maailmoissaan heti maaliviivan ylitettyään ettei siinä juuri näe eteen eikä varsinkaan sivuille. Sain pulloni ja kohta sain valmiiksi kootun eväspussukan käteeni. Kojujen alta sai hakea puolikkaita banaaneja ja suolakurkkusiivuja. Lappasin muutaman suolakurkkkusiivun tyhjään mukiini. Kohta joku toinen kysyy haluanko rusinoita. Hieman epäillen ojennan suolakurkkuja täynnä olevan mukini hänelle. Joku toinen nainen toteaa vieressä "hyi" ja puistelee päätään. Onhan tämä kieltämättä erikoinen yhdistelmä makeaa ja suolaista. Mitään muutakaan paikkaa irtonaisille rusinoille en siihen hätään keksinyt, koska kädet olivat jo täynnä. Tosin kyllä ne syödyksi tuli vaikka maukkain yhdistelmä ei ollutkaan.

Selvisin maaliin ja sain hienon mitalin muistoksi kaatosateessa heitetystä lenkistä

Kohta joku huikkaa minulle "tule osallistumaan arvontaan". Tätä kutsua en tietenkään osannut ohittaa vaan menin kojulle, jossa piti pyöräyttää onnenpyörää. Ilmeisesti otteeni näytti kevyelle, koska hän käski pyöräyttää pyörää voimakkaasti. Ilmeisesti voimani oli jo tässä vaiheessa käytetty loppuun, koska  pyörä ei pyörinyt vimmatusti vaan pysähtyi. Katsoin kysyvästi esittelijää, että voitinko mitään. Hän kyseli olenko ollut koskaan kehonkoostumusmittauksessa. Vastasin olleeni joskus. Kohta minulle selvisi, että nyt voitin Fressille kehonkoostumusmittauksen ja hän pyysi täyttämään yhteystietoni lappuun. Mielenkiinnolla odotan heidän yhteydenottoaan.

Vieressä oli toinen koju jossa oli lähitaksin piste. Tähän en kuitenkaan enää voinut jäädä jonottamaan vuoroani, koska nyt minulle alkoi tulemaan hieman kylmä ja tajusin kiiruhtaa urheiluhalliin sisälle pesulle ja vaihtamaan vaatteita. Seisoin hyvän tovin lämpimän suihkun alla kunnes puin päälleni ja söin hieman eväitäni pukuhuoneessa. Ilokseni pukuhuoneessa oli jopa hiustenkuivaaja joka oli nyt tarpeen. Monet jopa kuivasivat siinä hiuksiaan vaikka eivät pesulla käyneetkään. Aivan litimärkiä kyllä olimmekin juoksun jälkeen ja kuivaa kohtaa ei keneltäkään löytynyt. Jouduin jopa huuhtomaan suurimmat hiekat ja mudat kengistäni ja pesemään sukkani suihkun alla. En halunnut kantaa yrimääräistä mutaa kotiini asti vaikka jouduin pesemään kengät vielä paremmin kotiin päästyäni.

Kotiin päästyäni heitin läpimärät vaatteet pesukoneeseen ja istahdin syömään. Kyllä nyt ruoka maistuikin, kun koko päivänä en ollut kunnollista ruokaa syönyt ja kulutus oli ollut suuri. Pieni venyttelyhetki, vaatteet narulle kuivumaan ja nukkumaan. Yllätyksekseni seuraavana aamuna pääsin yllättävän hyvin ylös sängystä. Päivällä kävin rentouttavalla kävelyllä ja illalla vielä bailatinotreeneissä jammailemassa.

Eväspussissa oli vaikka minkälaista patukkaa ja muita yllätyksiä

Tapahtuman järjestelyt toimivat hyvin, reitti oli hieno ja tavaroiden säilytyspaikat oli hyvät suihkumahdollisuutta unohtamatta. Saamamme eväspussukka oli riittävän kattava vaikka toisaalta muutaman patukan olisin voinut vaihtaa johonkin muuhun tuotteeseen, jolloin pussin sisältö olisi ollut monipuolisempi. Maalissa jokaiselle jaettiin osallistujamitali ja saamamme tapahtumapaita oli laadukas Craftin paita. Juoksijoita puolimaratonilla oli 1515 eli kyseessä ei ollut mikään järjetön massatapahtuma, mutta yksinkään ei tarvinnut juosta missään vaiheessa. Paikalle pääsi yllättävän helposti julkisilla kulkuneuvoilla. Kokonaisuudessaan voin todeta tapahtuman olleen oikein mukava eikä huonoa sanottavaa ole. Suuri kiitos tämän tapahtuman osallistumismaksun sponsoroimisesta kuuluu Craft Sportswearille. Minä pieni onnetar, joka voitan näitä juoksutapahtumiin osallistumisia erinäisistä kilpailuista.

Kivasta päivästä ja hyvin järjestetystä tapahtumasta innostuneena ilmoittauduin jo ensi vuoden tapahtumaankin. Säästö se on pienikin säästö ja ei tarvitse sen kanssa enää ensi vuonna pähkäillä. Ensi vuoden juoksukalenterini alkaa täyttymään kovaa vauhtia jo tämän vuoden puolella. Nyt ei voi kuin toivoa, että 15.9.2018 on aurinkoisenpi sää kuin nyt oli. Siellä nähdään ensi vuonna ja vietetään mukava juoksupäivä yhdessä!

Ensi vuonna juostaan 15.9. - 16.9.2018

Seuraava tapahtumani on Kaarinan Syysmaratonilla puolikas, joka juostaan 7.10.2017. Nyt yritän parhaani mukaan pysyä  terveenä ja päästä treenaamaan muutaman kerran ennen tätä tapahtumaa. Tietysti toivon kauniita syksyisiä ilmoja, mutta tarvittaessa laitan käteen uudet lämpimät Craftin hanskat niin varmasti ei sormet jäädy. Lenkin jälkeen on kiva istua sohvalle kynttilän ääreen ja vetää jalkaan uudet kompressiosäärystimet auttamaan palautumisessa.

 Mukavia syksyisiä lenkkejä sinulle.

Midnight Run

Forumin Stadiumin sisäänkäynti juoksuratoineen oli koristettu näyttävillä mainoksilla

Olin ilmoittautunut Midnight Runiin jo viime vuonna heti, kun ilmoittautuminen oli avautunut. Tykkään tästä tapahtumasta tosi paljon, joten olin odottanut tätä tapahtumaa jo pitkään. Olin ottanut töistä lomaa kaksi viikkoa ennen tätä tapahtumaa, joka oli tänä vuonna lauantaina 9.9.2017. Perinteisesti tämä tapahtuma on ollut aina tässä elo- ja syyskuun vaihteessa. Tämä sopii minulle paremmin kuin kevät, koska siitepölyistä ei tarvitse enää huolestua.

Reilut kolme viikkoa ennen tapahtumaa tulin kipeäksi. Iltalenkkien sijaan juoksin arkiaamuisin lääkärissä parin päivän välein. Lepoa ja särkylääkkeitä kerta toisensa jälkeen. Päivät katselin leffoja ja join lämmintä teetä toivoen paranemista. Tällä kertaa maltoin olla tekemättä kävelylenkkejä. Olin kerrankin fiksu ja yritin kaikkeni, että olisin päässyt syysflunssasta eroon. Turhaan. Taas juoksin lääkärisetiä moikkaamassa ja apteekin kautta kotiin. Ensimmäinen antibioottikuuri ei vaikuttanut parantavan oloani, joten sain heti perään toisen kuurin. Uskoin tämän jälkimmäisen kuurin auttavan, koska tämä oli keväälläkin tehonnut.

Paitaa hakiessani löysin itseniihailemasta ja sovittelemasta uusia lenkkareita.
Nämä New Balancen uutuuskengät pitää saada, kunhan tulevat tarjoukseen.

Lomanikin meni sairastellessa ja kaikki lomasuunnitelmani romuttui. Olin suunnitellut osallistuvani moneen eri tanssitapahtumaan ennen Midnight Runia. Tiistaina lääkekuurini loppui ja oloni oli jo parempi. Torstaina päätin hakea Midnight Runin osallistujapaidan kotimatkallani mökiltä kotiini. Ajattelin, että haluan ainakin paidan mikäli en pääsekään juoksemaan. Paidan hain Helsingistä Forumin Stadiumista. Vaikka paikalla oli muutama muukin juoksija hakemassa paitaansa mitään ruuhkaa ei ollut. Näytin kännykästäni lähtötodistuksen, jonka he lukivat näppärästi sähköisesti. Sovitin paitaa päälleni, koska sitä olisi kurja tulla vaihtamaan myöhemmin. Paita oli ehjä, näytti sille mille pitääkin ja kokokin oli oikea. Tosin paidan mitoitus olikin tällä kertaa yllättävän pieni. Hieman olisi saanut olla isompi hartioiden ja käsivarsien kohdalta, mutta muuten oikein passeli. Kyllä sillä ainakin yhden juoksun juoksisi.

Tapahtumapaitaa piti testata jo Stadiumin liikkeessä, josta paidan hain.

Kotiin päästyäni valitsin paitaan sopivat vaatteet valmiiksi, koska tämä on aina yhtä tarkkaa puuhaa. Vaatteiden pitää sopia yhteen ja kynnet pitää lakata kisapaidan väriseksi. Ehkä hieman turhamaista, mutta itselläni on miellyttävämpi olo lähteä juoksemaan nättinä. Vaikka toisaalta ensimmäisen sadan metrin jälkeen sitä onkin aivan hiestä märkä ja naama punoittaa. Joten tämä on kaukana hehkeästä juoksijasta, mutta sallittakoon pieni turhamaisuus.

Juoksuvaatteet valmiina lauantain yöjuoksuja varten.

Perjantaina uskaltauduin ensimmäiselle tanssitunnille sairaslomani jälkeen. Olin ilmoittautunut tähän tanssitapahtumaan jo monta viikkoa sitten ja tietenkään en voinut jättää menemättä. Ilmoittautuessani tämä vielä kuulosti hyvälle idealle, mutta nyt tämä hieman epäilytti. Puolitoista tuntia tanssittiin niin, että hiki lensi ja hauskaa oli. Tunnin jälkeen polkupyöräni vieressä mietin itsekseni miten olinkin jaksanut tanssia niin hyvin. En edes muistanut edeltävää sairasteluani tämän tanssi-illan aikana. Sitten hyppäsin pyörän päälle ja fillaroin noin neljän kilometrin matkan kotiini. Kävin toiveikkaana nukkumaan iltapalan jälkeen. Huomenna pääsisin juoksemaan ympäri Helsinkiä.

Twerk / Dancehall tunneilla

Aamulla herätessäni oloni oli suorastaan hirveä. Päätä särki ja tunsin oloni taas kipeäksi sen lisäksi, että tunsin lähes jokaisen lihaksen olemassaolon. Eilinen jorailu oli kuitenkin liikaa näin pitkän tauon jälkeen. Niinhän sitä sanotaan ettei mitään uutta pitäisi koittaa tapahtumaa edeltävällä viikolla eikä varsinkaan edellisenä iltana. Tosin olin ollut näillä Twerk ja Dancehall tunneilla ennenkin, mutta nyt pitkä treenitauko kostautui.

Sateinen sää ei myöskään houkutellut juoksemaan tuuliseen ja sateiseen yöhön. Pitkän pohdinnan jälkeen päätin jättää Midnight Runin välistä ja käpertyä peiton alle sohvan nurkkaan katsomaan leffaa. Minä, joka en juurikaan normaalisti katsele telkkaria olin katsonut näiden viikkojen aikana vaikka kuinka monta leffaa. Haikeana seurasin facebookin seinälle pomppivia Midnight Run aiheisia postauksia. Toisaalta olin tyytyväinen päätökseeni jättää tapahtuma välistä vaikka nyt harmittikin. Sain sentään ylihintaisen tapahtumapaidan, joita on kaappi täynnä jo entuudestaan.

Sunnuntaina oloni oli taas parempi ja uskaltauduin bailatinotunnille vaikka pelkäsin olenko taas maanantaina kipeänä. En kuitenkaan ollut ja tänään olin jopa töissä ensimmäistä päivää reilun kolmen viikon tauon jälkeen. Työpäivän jälkeen kävin vielä pienellä iltalenkillä. Olipa kiva huomata miten illat ovat jo pimentyneet. Tykkään nimittäin lenkkeillä pimeässä katuvalojen loistaessa.

Sama paikka, eri aika. Bailatinotunnilla fiilistelemässä.

Toiveikkaana suuntaan katseeni tulevaan viikonloppuun ja Espoon Rantamaratoniin. Onnetar oli puolellani ja voitin tähän tapahtumaan osallistumisen puolimaratonille. Hieman hirvittää lähteä juoksemaan näinkin pitkää matkaa kuukauden treenitauon jälkeen, mutta sinne nyt olen menossa seuraavaksi. Katsotaan miten minun käy.

Kuulemisiin ja mukavaa alkanutta syksyä.

Salonjokilaakso-juoksu

Elokuun koittaessa minulla alkoi olemaan kauhea hinku johonkin juoksutapahtumaan. Yritin katsella eri vaihtoehtoja, mutta mitään sopivaa en nyt löytänyt. Erinäisiin arvontoihin osallistuin siinä toivossa, että voittaisin osallistumisen Helsinki Street Runiin. Niin ei kuitenkaan käynyt ja onnekseni en sinne itsekään jälki-ilmoittautunut. En olisi halunnut olla siellä myrskyn keskipisteessä silloin. Kerrankin olin tyytyväinen etten osallistunut tapahtumaan ja sain viettää päivän kotipaikkakunnalla, jonne myrsky ei osunut kuin nimeksi.

Salonjoen ylittävä silta

Edelleen halusin päästä jonnekin juoksemaan, joten viikkoa ennen tapahtumaa päätin ilmoittautua paikallisesta ilmaislehdestä bongaamaani Salonjokilaakso-juoksuun. Tämä olikin aivan uusi tapahtuma ja järjestettiin nyt vasta ensimmäistä kertaa. Kilpailun järjestäjinä toimi Salon Vilpas Yleisurheilu ja Salonjokilaakso.

Kaikki ei taas mennyt suunnitelmien mukaan ja jo seuraavana päivänä ilmoittautumisen jälkeen kurkkuni tuntui kipeälle. Alkuviikon sinnittelin töissä puolikuntoisena, mutta torstaina töiden jälkeen kotiin päästyäni olo oli  kertakaikkiaan hirveä. Päätin jäädä perjantaina kotiin parantumaan. Haaveet juoksutapahtumaan osallistumisesta sai heittää kankkulan kaivoon.  Sunnuntaina oloni oli hieman parempi, mutta ei lähelläkään juoksukuntoa. Juoksemaan en voisi lähteä, mutta päätin mennä torille katsomaan minkälainen tapahtuma on kyseessä. Olinhan jo osallistumismaksun maksanut. Osallistumismaksuun sisältyi osallistumismitalli ja kaikkien osallistujien kesken arvottiin palkintoja. Kilpasarjoihin osallistujille luvattiin erilliset palkinnot kunkin sarjan kolmelle parhaalle. Mahdollisuus tavaroiden säilytykselle oli tarjottu järjestäjän puolesta ja reitin varrella oli tarjolla juomaa.

Salonjokilaakso-juoksu järjestettiin Salon torilla sunnuntaina 20.8.2017. Lapsille oli omat sarjat joissa alle 9 vuotiaat tytöt ja pojat juoksivat 800 metrin matkan ja alle 13 vuotiaat 3,3 kilometrin matkan. Yksi kokonainen kierros oli aina 3,3 kilometriä, jonka aikuisten sarjoissa juoksevat kiersivät kolme kertaa. Aikuisten kilpa- ja hökkkäsarjaan osallistujat juoksivat siis lähes 10 kilometrin matkan. Reitti kulki pitkin Salonjoen kevyenliikenteen väyliä molemmilla puolilla jokea välillä tori- Uskenlanjoen silta- rautatiesilta- tori.

3,3 km pituisen reitin reittikartta

Lasten lähtö oli kello 12 ja pidempien matkojen lähdöt olivat noin klo 12.20 vaikka Salon Vilppaan sivuilla lähtöajaksi oli ilmoitettu kello 12. Mistään ei käynyt ilmi sarjakohtaisia lähtöaikoja. Minua tämä ei haitannut, koska olin mennyt vain katsomaan tapahtumaa. Numerolappuina oli oman paidan päälle puettava kankainen liivimallinen numeroliivi. Mitään ajanottosiruja ei siis ollut vaan ajanotto hoidettiin perinteiseen tyyliin sekunttikellolla.

Torilta lähtö tapahtui joen suuntaan

Lasten sarjassa ajanotto sujui kohtuullisen hyvin. Ensimmäisinä maaliin juosseet lapset he kasasivat maaliviivan taakse jonoon saapumisjärjestyksessä. Hetken päästä tämä jono käytiin läpi ja merkittiin listaan mikä juoksunumero on tullut ensimmäisenä, toisena, kolmantena jne. maaliin,  jolloin he pystyivät liittämään juoksunumeron ja ajan toisiinsa. Tämän jälkeen koko jonolle jaettiin osallistujamitalit. Myöhemmin maaliin juosseet he ilmeisesti pystyivät merkitsemään tuloslistaan yksitellen, koska heistä ei enää jonoja muodostettu. Osallistujamitalit jaettiin yksitellen kenelle missäkin. Mielestäni jonkun järjestäjistä olisi pitänyt olla jakamassa mitaleja heti maaliviivan jälkeen kuten muissakin tapahtumissa on ollut tapana. Minusta ainakin on kiva saada mitali heti juoksun jälkeen onnittelujen saattelemana.

Hetken päästä olikin aika lähettää matkaan 3,3 km ja 10 km juoksijat, jotka lähtivät samassa lähdössä. Juoksijoita ei ollut hirveän paljoa, mutta yksin ei matkaan kuitenkaan tarvinnut lähteä. Tällä kertaa minulla ei ole kokemuksia reitin varrelta, koska itse en juossut vaikka niin oli tarkoitus. Reitin varrelta seurattuna kovaa kamppailua sijoituksista ei tullut missään vaiheessa vaan kaikki saivat juosta omaa juoksuaan. Porukka hajosi reitin varrelle kohtuullisen hyvin. Kuulin toimitsijoiden juttelevan keskenään miten joku mies oikaisi väärästä paikasta jo toistamiseen vaikka hänelle oli yritetty edellisellä kerralla neuvoa mistä reitti oikeasti menee. Viimeisellä kierroksella he totesivatkin, että nyt hän osasi kiertää oikeasta paikasta. Kieltämättä reitti oli hieman kiemurainen torille tultaessa eikä reitin varrella ollut kukaan ohjaamassa juoksijoita oikeaan suuntaan. Järjestäjillä on selvästikin vielä opittavaa juoksutapahtumien järjestämisestä, mutta annettakoon nämä heille anteeksi ensimmäisen tapahtuman varjolla. Toivottavasti he ottavat näistä virheistään opikseen ja ensi vuonna tapahtumassa on enemmän toimitsijoita maalissa sekä reitin varrella.

Kunkin sarjan kolme parasta sai palkinnoksi tavarapalkintoja. He saivat t-paitoja, lippiksiä, tehosekoittimia yms. Arvontapalkintoina jaettiin tuubihuiveja, t-paitoja, ulkotulia, lippiksiä yms. Osa palkinnoista oli hankittu ylijäämänä muista isommista tapahtumista, koska tuubihuivit ja t-paidat näyttivät olevan Helsinki Half Maratonin logoilla varustettuja. Arvontaspalkintoja olikin yllättävän paljon osallistujamäärään nähden ja melkein kaikki saivatkin palkinnon arvonnoista. Minäkin seurasin läheltä arvontaa, mutta minulle ei arvonnasta palkintoa tullut. Ehkä he eivät laskeneet minua mukaan arvontoihin, koska en osallistunut juoksuun vaikka olin osallistumismaksun maksanut.

Arvontapalkintojen lahjoittajia

Mielestäni tapahtumaan olisi helppo osallistua sellaisen henkilön, joka ei ole vielä isompiin tapahtumiin osallistunut. Toisaalta, jos ei tykkää isoista tapahtumista on tämä hyvä vaihtoehto ensikertalaisille. Juoksijoista osa oli erinäisiin juoksuseuroihin kuuluvia ja juoksivat reitin todella nopeasti. Joukossa oli myös ainakin yksi kävelijäkin jota odoteltiin kärsimättömästi maaliin saapuvaksi. Kaiken tasoista juoksijaa mahtui joukkoon, joten varmasti ei tarvitsisi hävetä jääneensä viimeiseksi.

Järjestäjillä on vielä opittavaa tulevia tapahtumia järjestettäessä, mutta saatan harkita tätä tapahtumaa myös ensi vuonna. Edullinen osallistumismaksu ja lyhyt matka kisapaikalle voisi saada minut osallistumaan jatkossa tähän tapahtumaan. Tämän voisi ottaa rennompana viikonloppujuoksuna ilman suurempaa stressiä.

Torin ohitse meni hieman erilainen kulkuneuvo

Nyt toivon parantuvani ja pääseväni taas treenaamaan. Muutaman viikon päästä juostaankin Helsingissä Midnight runissa, jota olen odottanut jo pitkään. Siitä tapahtumasta kerron myöhemmin lisää. Toivon kuitenkin vähemmän sateista iltaa kuin viime vuonna oli.

Kuulemisiin ja paremmalla onnella kohti seuraavaa tapahtumaa.