keskiviikko 30. lokakuuta 2019

Kaarinan syysmaraton

Sateinen puolimaraton,  mutta hymy irtosi siitäkin huolimatta. Kuva: Miska Koivumäki


Pari viikkoa sitten olin juoksemassa Iitissä ja nyt vuorossa olisi Kaarinan syysmaraton. Tähän tapahtumaan olen osallistunut useamman kerran aikaisemminkin. Valitettavasti viime vuonna juoksut jäi väliin, mutta nyt olen lähdössä innolla matkaan. Sää lupailee surkeaa keliä. Kovaa tuulta ja vettä tulee taivaan täydeltä. Sitähän tämä syksy on ollutkin. Harmi sinäänsä, jos sataa.

Perjantaina illalla oli vuorossa juoksuvaatteiden valitseminen ja urheilukassin pakkaaminen. En jotenkin jaksanut innostua tästä puuhasta, mutta pakkohan se oli laittaa kamat kasaan. Aamulla en varsinkaan enää näitä rupeaisi pakkailemaan. Luvassa oli aikainen herätys ja kohtuullisen varhainen lähtö bussilla kohti Kaarinaa. Onneksi nyt ei olisi pitkä matka.

Vetinen juoksu tulossa, koska startti olisi klo 11.


Lauantai 26.10.2019


Heräsin lauantaina herätyskellon soimiseen. Juoksuvaatteet päälle, vähän aamupalaa naamaan, kassi olalle ja menoksi. Bussi oli kerrankin ajoissa ja pääsin näppärästi lähelle tapahtumapaikkaa. Lähtö tapahtui Kaarinan lukiolta minne oli vain muutaman sadan metrin kävelymatka Kaarinan pikavuorojen bussipysäkiltä.  Muutama muukin juoksija tuli samalla bussilla Kaarinaan. Mikä oli oikein hyvä vaihtoehto. Järjestäjä olikin suositellut juoksijoille julkisia kulkuneuvoja tai kimppakyytejä. Kaarinaan on helppo tulla esimerkiksi Helsinki - Turku pikavuoroilla.

Kymmenen aikaan aamulla ei vielä satanut vettä vaikka sadetta oli luvattu. Toivoin ettei sade saapuisikaan Kaarinaan. Toisin kuitenkin kävi. Numerolapun haettuani ja hetken istuskelun jälkeen ulkona oli alkanut satamaan. Kymmenen kilometrin juoksijoilla oli lähtö kello 10.45 ja me puolimaratonin ja maratonin juoksijat pääsimme matkaan yhdeltätoista. Juoksijat pysyttelivät tiiviisti sisätiloissa viimeiseen asti. Jotkut olivat kahviossa syömässä leipää ja juomassa kahvia. Paikalla oli myös muutamia juoksukenkien ja vaatteiden myyjiä. Itse en ostanut tällä kertaa mitään. Varustesäilytys oli liikuntahallissa, kuten vaatteiden myyjätkin. Laukkuihin piti itse laittaa maalarinteippi ja kirjoittaa siihen juoksunumero. Jono varustesäilytykseen oli aika pitkä. Sain kuitenkin jätettyä laukkuni ajoissa ja ehdin hyvin vielä lähtöviivalle.

Lähtö tapahtui ihan koulun läheltä. Autotieltä, jolle pääsimme vasta muutaman minuutin ennen lähtöä. Autojen oli vielä päästävä tästä läpi. Juoksureitti oli minulle entuudestaan tuttu, koska olin osallistunut tähän tapahtumaan aikaisempinakin vuosina. Tosin viime vuoden juoksu jäi harmillisesti väliin ja olin saanut sen osallistumisen siirrettyä tälle vuodelle. Nyt oltiin innokkaana seisomassa lähtöviivalla. Lähettäjä kertoi meille, minuutti jäljellä, 30 sekunttia, 20, 10 ja sitten vielä viimeiset sekuntit. Niin pääsimme matkaan. Vettä satoi, mutta onneksi emme joutuneet seisomaan ulkona kovin kauaa ennen lähtöä. Ensimmäiset sadat metrit oli vähän ruuhkaista, mutta äkkiä porukka hajosi. Kärki meni menojaan ja häntä jäi jälkeen. Reitinohjaajia oli hyvin joka mutkassa. He pysäyttivät autoliikenteen, kun ylitimme autoteitä. Mielestäni reitinohjaus sujui hyvin ja porukkaa oli reitin varrella tarpeeksi. Reitti oli periaatteessa iso ympyrä, mutta tähän mahtui yllättävän monta risteystä missä olisi ollut mahdollisuus eksyä reitiltä ilman ohjaajia.

Juomapisteitä oli reitillä kolme, joista yksi oli maalialueella ja kaksi reitin varrella. En ottanut juomaa kuin kerran molemmilla kierroksilla. Näin sadekelillä ei tarvitse juomaa niin paljoa kuin hellekelin juoksuissa. Turhaa menee aikaa siinäkin hommassa, kun en osaa edelleenkään juoda vauhdissa. Reitillä ei ollut ruuhkaa, mutta aina oli joku kilpakumppani lähettyvillä ettei yksinään tarvinnut juosta. Kympin hitaampia juoksijoita ohittelimme jo ensimmäisen kierroksen puolivälissä.

Vettä satoi koko juoksun ajan ja toisella kierroksella hiekkatiet alkoivat olemaan aika kuraisia. Yritin parhaani mukaan väistellä suurempia vesilätäköitä ettei lenkkarit turhaan kastuisi ja kuraantuisi. Toisella kierroksella takanani juoksi ilmeisesti joku jänis seuralaisineen, koska heitä oli kauhea porukka. Ajattelin, että heitä en kyllä päästä ohitseni ennen maalia. En myöskään päästänyt. Juoksu kulki ihan hyvin koko matkan. Toisella kierroksella tosin alkoi olemaan hieman kylmä, koska kaikki vaatteet olivat läpimärkiä. Vettä satoi koko juoksun ajan. Vettä joutui pyyhkimään silmiltä, että näki eteensä.


IMG_1901
Maalissa. Kuva: Aki Sahlström

Maaliin tulin ajalla 1.44.33. Heti maaliin tultuani mies ojensi minulle osallistujamitalin. Teltasta sai ottaa kuumaa mehua, joka tosiaan oli kuumaa. Kauravälipala ja patukka odottivat myös juoksijoita. Lisäksi juoksijoille tarjottiin hernekeittoa ja myynnissä oli grillimakkaroita. Jotkut miehet näyttivätkin jonottavan makkarakojulle. Itse olen tosi huono syömään heti juoksun jälkeen vaikka kuinka tiedän, että olisi hyvä syödä jotain. Kävin hakemassa varustesäilytyksestä kassini ja painelin suihkuun. Lämpimän suihkun alla seisoinkin hyvän tovin. Tuntui, että reidet olivat ihan jäässä. Naisten pukuhuoneessa oli kauhea ryysis. Kuulemma naisille ei ollut kuin yksi pukuhuone ja miehille kolme. Monet marmattivat tästä epäkohdasta. Olisimme ehdottomasti tarvinneet toisen pukuhuoneen. Yritin pukeutua mahdollisimman nopeasti ja tehdä tilaa muille. Lämmintä vaatetta päälle reilusti, koska aina juoksun jälkeen tulee todella kylmä. Ilmeisesti energiat on niin lopussa eikä enää ylimääräistä  lämpöä liikene. Siksi olen oppinut ottamaan reilusti vaihtovaatteita mukaan mitkä voi pukea juoksun jälkeen päälle.


Sateista oli, mutta maaliin selvisin.


Kävin kyselemässä keittoruokaani. Kuulemma kasvisversio oli päässyt kuivamaan eikä lientä enää ollut saatavilla enempää. Mies lappasi minulle kupin täyteen kuivanutta hernekeittoa. En kuitenkaan tykännyt siitä hernemössöstä, joten kävin kahviosta ostamassa itselleni leivän ja teen. Ilokseni heillä oli antaa minulle kasvisleipä vaikka olisin ihan hyvin voinut myös heittää juustot pois tavallisesta leivästä. Kivaa, että he olivat varautuneet myös rrikoisruokavalioihin näin hyvin. Leipä tuli syödyksi hetkessä ja kuuma tee lämmitti kivasti. Leipä maksoi 2 euroa ja tee euron. Mielestäni nämä hinnat olivat kohtuulliset. Moni olikin tullut kahville tähän meitä ja huoltojoukkoja varten perustettuun kahvioon. Kahviossa oli hyvin monipuolisesti erilaisia juomia sekä makeaa ja suolaista purtavaa.

Tapahtumassa arvottiin juoksijoiden kesken erilaisia tuotepalkintojakin, mutta valitettavasti arpaonni ei suosinut minua tällä kertaa. Harmillista sinäänsä, koska palkintoja oli aika paljon.

Tykkäsin tästä tapahtumasta ja minusta tämä on hyvin järjestetty kohtuullisen pieni tapahtuma. Järjestelyt ovat kuitenkin aina toimineet moitteetta. Kisanumeron sain haettua nimelläni joutuisasti. Jonoa ei silloin ollut. Kirjekuoressa oli hakaneulat ja numerolappu. Tämän tapahtuman numerolappu on muuten poikkeuksellisen hieno. Oikein syksyisen värinenkin. Tosin pienenä ihmisenä toivoisin numerolappujen olevan hieman pienempiä. Reitti on kohtuullisen tasainen eikä tiukkoja käännöksiä pahemmin ole mitkä hidastaisivat vauhtia. Juomapisteitä on reitin varrella tarpeeksi ja liikenteenohjaajat löytyy jokaisesta risteyksestä. Hienosti he hoitavat hommansa ja tarkkailevat ettei kukaan lähde väärään suuntaan. Toisella kierroksella edessäni juossut nainen meinasi lähteä risteyksestä väärään suuntaan, mutta hyvin liikenteenohjaaja oli hereillä ja karjaisi hänen peräänsä, että älä sinne mene!

Naisille olisi saanut olla enemmän pukuhuoneita, mutta eiköhän kaikki saaneet kuitenkin vaatteensa vaihdettua. Varustesäilytys toimi ihan hyvin ja kahviosta plussat. Ehdottomasti voin osallistua tähän tapahtumaan myös ensi vuonna. Tämän vuoden juoksut taitaa olla nyt juostuna. Ehkä joulujuoksu vielä joulukuun alussa ja sitten seuraava helmikuussa.


Vaatteet ihan märät ja kuraiset juoksun jälkeen vaikka kuinka koitti väistellä lätäköitä.

 





keskiviikko 16. lokakuuta 2019

Kymiring Running Day


Valitettavasti tulin kipeäksi tapahtumaa edeltävänä viikonloppuna ja arvoin pitkään lähdenkö tänne juoksemaan vai en. Paluumatkan junaliput ja menomatkan bussikuljetus oli jo varattuna. Tietysti tapahtuman osallistumisoikeus eli 32 euroa oli myös maksettu ennakkoon. Ainoastaan bussilippu Helsinkiin puuttui. Pelkäsin pahoin, että järjestäjän bussikuljetus Helsingistä Kymiringille ei tulisi toteutumaan. Myös Lahdesta ja Kouvolasta piti olla kuljetukset suoraan tapahtumapaikalle. Toki nämä olivat maksullisia kuljetuksia ja näihin piti ilmoittautua etukäteen. 

Tapahtumaviikolla oli tullut sähköpostiini ikävä viesti ettei kuljetusta tapahtumapaikalle järjestettäisi vähäisen kiinnostuksen takia. Tätä olin pelännytkin. En voinut uskoa, että ensimmäistä kertaa järjestettävä tapahtuma vetäisi yli 20 henkilöä muista kaupungeista ja vielä tulisivat tällä yhteiskuljetuksella. Nyt piti keksiä uusi matkasuunnitelma. Kausalan juna-asemalta olisi tullut kävelymatkaa tapahtumapaikalle lähes 10 km, joten tähän vaihtoehtoon en ajatellut turvautua. Iso reppu selässä pitäisi kävellä tapahtumapaikalle ja sitten vielä juosta toinen mokoma.

Perjantaina illalla päätin lähteä reissuun ja katsoa lauantaina mikä olo on. Lähdenkö juoksemaan vai en. Tämä olikin ihan hyvä vaihtoehto.

Lauantai 12.10.2019


Juoksutapahtuman lähtö oli yhdeltä eli ehdin rauhassa syödä aamupalan ja pukea juoksuvaatteet päälle. Miljoona tarkistuta onko kaikki tarpeellinen varmasti mukana. Vaihtovaatteet, eväät, peseytymistarvikkeet, sateenvarjo, juomaa yms. Tapahtumapaikalle oli kohtuullisen helppo löytää. Tosin varsinainen Kymiring alue oli varsinainen työmaa ja kaikki oli aivan keskeneräistä. Jotkut tiet ja liikenneympyrät oli ainoastaan valmistuneet. En ollut käynyt koskaan tällä tapahtumaalueella enkä edes tarkemmin tiennyt missä se sijaitsee. Mitä nyt hieman kartasta katsoin ennen ennakkoilmoittautumistani.

Alueella oli yksi ainut rakennus ja sekin oli vain kehikko. Katosta valui vedet lattialle ja tuuli puhalsi betonirakennuksen läpi. Onneksi minulla oli paljon vaatetta mukana, koska tämä rakennus ei juurikaan suojannut kuin pahimmalta sateelta. Onneksi ulkona ei satanut hirveästi. Pientä tihkua tuli, kun jonotimme ilmoittautumaan. Ilmoittautumispisteellä olikin yllättäen aika pitkä jono mitä en odottanut näin pienessä tapahtumassa olevan. Onneksi minulla oli reilu tunti aikaa starttiin. Lähtö tapahtuisi vasta yhdeltä, joten nyt oli hyvää aikaa. Viimenään saimme numerolapun ja hakaneulat. Yllätyksekseni saimmekin tuotekassin jo etukäteen. Kangaskassi, proteiinijuoma, heijastin, kuulakärkikynä ja buff-huivi. Paitaa ei sisältynyt osallistumismaksuun. Sen olisi saanut ostaa 20 eurolla tai Kymiring lippiksen, joka maksoi myös 20 euroa. Mielestäni nämä olivat kalliit ja jätin ne ostamatta. Olin maksanut osallistumismaksun 32 euroa ennakkoon ja tapahtumapaikalla jälki-ilmoittautuneet joutuivat maksamaan jopa 50 euroa. Näihin hintoihin olisi minusta pitänyt sisältyä vähintään paita. Lippis olisi kyllä ollut kivaa vaihtelua lukuisten t-paitojen joukossa. Harva osti paitaa ja tämän ymmärsin täysin.


Kuvan mahdollinen sisältö: 2 henkilöä, mukaan lukien Katariina Hanski, ihmiset seisovat ja ulkoilma
Juomapisteellä mikä oli maalialueella.


Alkulämmittely oli kello 12.45. Tämä tapahtui lähtöpaikalla, joka sijaitsi moottoriradalla heti huoltorakennuksen edessä. Kivasti juoksijat osallistuivat tähän. Muutaman minuutin päästä pääsimmekin jo juoksemaan. Eturiviin en uskaltautunut, mutta olin valinnut paikkani läheltä lähtöviivaa. Juoksijoita oli jopa 300 mikä oli minusta yllättävän hyvä tälläiseen kylätapahtumaan. Tapahtuma järjestettiin nyt ensimmäistä kertaa. Tosin tämä osallistujamäärä jäi kauaksi järjestäjän toiveesta. Heillä oli selvästi liian korkeat odotukset, mutta toivottavasti pääsevät niihin lukuihin tulevina vuosina.

Reitti olikin yllättäen tosi mäkinen ja mutkainen. Odotin tasaista ja suhteellisen suoraa rataa, mutta mitä vielä. Mäkiä oli toinen toisensa perään eikä mitään pieniä nyppylöitä. Varsinainen mäkitreeni tuli, kun kaksi kierrosta kiersin tämän reitin läpi. Toisella kierroksella havahduin siihen ettei radan varrella ollut järjestysmiehiä. Reitti oli selkeä juosta, mutta aina voi tapahtua jotain mihin tarvitaan muiden apua. Yksi mies käveli harmissaan meitä vastaan. Hän irrotti numerolappua rinnastaan ja oli pettyneen näköinen. Onneksi hän kuitenkin käveli omin jaloin lähtöviivaa kohti eikä hänellä näyttänyt olevan suurempaa hengenhätää.  Kyllä tallaisissa tapahtumissa pitäisi olla henkilöitä vahtimassa radan varressa. Varsinkin, kun kannustajiakin oli erikseen kielletty menemästä radan varteen. Radan penkatkin oli todella keskeneräiset. Pelkkää märkää multaa minkä läpi ei todellakaan olisi ollut kiva oikaista. Koko radan olisi kuitenkin joutunut kävelemään läpi joko meno tai paluusuuntaan.



Varsin mäkinen reitti


Juoksun aikana ei onneksi satanut, mutta asfaltti oli märkä ja lenkkarit kastuivat läpimäriksi. Onneksi rata ei tuntunut luikkaalle ainakaan minun lenkkareillani. Reitin sai juosta läpi ilman suurempaa ruuhkaa, mutta yksinkään ei tarvinnut juosta. Osa porukasta kiersi radan yhden kerran ja minä olin valinnut kaksi kierrosta. Jotkut kävelivät, osa hölkkäili ja me juoksimme porukan kärkipäässä. Mukaan mahtui sauvakävelijöitä ja joku oli uskaltautunut lähtemään koiran kanssa heittämään lenkin. Toisella kierroksella ohittelimme näitä hitaampia kävelijöitä.


Tulossa maalialueelle




Maali oli mielestäni merkitty tarpeeksi selkeästi. Tapahtumassa ei ollut numerolappuihin kiinnitettyä ajanottosirua. He ottivat ajat meille käsin ja heti maaliin tultuamme meidät ohjattiin jäämään jonoon, että he saivat merkittyä kuka oli juossut minkäkin ajan.  Tässä vaiheessa oli vaikea sanoa omaa sijoitusta saati aikaa. Se selviäisi myöhemmin. Toki omasta kellosta pystyi arvioimaan suuntaa. Se näytti 42 minuuttia 8,8 km matkalle. Ihan hyvä aika, koska olin ollut koko viikon kipeänä ja nyt vasta toipumassa flunssasta.

Etummaisessa pienessä teltassa oli naisten sauna.

 Juoksun jälkeen päätin kokeilla varsin erikoista telttasaunaa. Pukuhuone oli erillisessä hieman isommassa teltassa. Telttaan olisin kaivannut esimerkiksi työmiesten valoa. Onneksi kännykällä pystyi vähän katsomaan tavaroita kasaan. Kivaa, että meille oli järjestetty joku paikka vaihtaa vaatteet, peseytyä ja jopa saunoa. Sauna oli varsin erikoinen kokemus. Teltassa oli pieni kuias, ehkä kolmen naisen istuttavat lauteet ja vesiämpäreitä peseytymistä varten. Yhdestä ämpäristä löytyi hauska käsisuihku. Saunassa pystyi hyvin lämmittelemään juoksun aikana kylmettyneet ja kastuneet jalat lämpimiksi. Muutama muukin nainen uskaltautui käymään saunassa pesulla. Itse istuin hetken lauteilla lämmittelemässä ja tunnelmoimassa tästä erikoisesta kokemuksesta. Joku mies kävi muutaman kerran kyselemässä onko kaikki ok. Kivaa, että meistä pidettiin niin hyvää huolta. Pyynnöstä saimme häneltä ämpärillisen kylmää vettä, kun saunassa olleet vesiämpärien vedet olivat lämmenneet mielestämme jopa turhan paljon.  Nyt sai hyvin tehtyä oman maun mukaisen pesuveden. Miehille oli varattuna oma isompi saunateltta ja erillinen teltta vaatteiden vaihtamista varten. Sauna oli ehdottomasti tämän tapahtuman kohokohta. Toivottavasti muutkin uskaltautuivat kokeilemaan. Olisikohan armeijassa tällaisia saunoja?


Saunassa kelpasi lämmitellä juoksun jälkeen.

Saunomisen ja kuivien vaatteiden pukemisen jälkeen muistin, että osallistumismaksuun sisältyi lohikeitto. Myös kasviskeittoa oli tarjolla, joten valitsin sen. Valitettavasti kasviskeitto oli jo ehtinyt hieman jäähtyä, mutta maistui silti juoksun jälkeen. Kiva ajatus tehdä meille lämmin keitto. Varsinkin tällaisissa syksyisissä tapahtumissa tämä on kiva idea. Eväiksi emme saaneet kuin proteiinijuomat. Yhden ennen juoksua ja toisen juoksun jälkeen. Tosin maalissa oli myös kanisterit mehua ja vettä mistä saattoi juoda juoksun jälkeen. Mielestäni keitto oli parempi vaihtoehto kuin lukuisat proteiinipatukat. Kasviskeitto ja lohikeitto maksoivat erikseen ostettuna 5 euroa. Näihin sisältyi leivät ja juoma keiton lisäksi.

Syömisen lomassa serurasin palkintojenjakoa. Kohta kuulutettiin naisten yleisen sarjan kolme parasta ja pyydettiin valmistautumaan palkintojenjakoon. Nimeni mainittiin kolmantena. Jätin keittoni niille sijoilleen ja säntäsin palkintokorokkeita kohti. Yllätykseni oli suuri, kun lopulta olinkin ensimmäinen ja nopein tämän sarjan juoksijoista. Toiseksi juossut nainen ei enää valitettavasti ollut paikalla ja hän puuttuu kuvasta. Kolmanneksi tullut sai palkinnoksi kuramaton ja minä kassin, josta löytyi hieno musta-kultainen retkeilyreppu. Repun sisälle oli piilotettu myös muita tuotteita. Ilmeisesti Scania oli lahjoittanut tämän palkinnon, koska heidän logonsa oli painettuna hyvin moneen tuotteeseen. Repusta löytyi mm. musta heijastinpipo kylmemmille keleille, nippu käteen laitettavia heijastimia, termospullo, avaimenperä ja buff-huivi. Varsin käytännöllinen palkinto ja kaikki tuotteet vaikuttivat laadukkaille. Olen todella tyytyväinen tähän palkintoon.


Naisten yleisen sarjan eka ajalla 42.18.



Palkinnoksi sain hienon repun minkä sisällä oli kaikkea kivaa.



Voin suositella tapahtumaa muillekin. Saatan osallistua tähän tapahtumaan myös ensi vuonna. Tosin tapahtumapaikalle on vaikea mennä ilman autoa. Toivottavasti tulevina vuosina yhteiskyydit toteutuvat. Nyt bussikuljetukset oli suunniteltu kolmelta eri paikkakunnalta, mutta mikään niistä ei toteutunut vähäisen kiinnostuksen vuoksi. Juoksureitti oli varsin rankka, mutta toisaalta reitti oli selkeä eikä eksymisen mahdollisuuksia ollut. Toivottavasti tapahtumapaikalle saadaan joku rakennus valmiiksi ensi vuoteen mennessä. Olisi kiva päästä sisätiloihin lämmittelemään. Nyt oli hieman kylmä ja kolea keli odotella lähtöä. Tästä tapahtumasta voi tulla ihan hyvä tulevina vuosina, mutta jotain parannettavaakin on tuleville vuosille. Eiköhän he opi :)



lauantai 28. syyskuuta 2019

Teijo Uphill Challenge

lauantai 28.9.2019

 

Tapahtuman jälkeen kaikkensa antaneena kohti saunaa. Kuva: Teijo Uphill Challenge @komisantto

 


Onnistuin voittamaan tähän tapahtumaan osallistumisen itselleni, joten päätin lähteä mukaan tapahtumaan. Osallistujille oli ilmainen bussikuljetus Salon linja-autoasemalta minkä tottakai päätin hyödyntää. Tapahtumapaikalle ei muuten olisikaan päässyt ilman omaa autoa. Tämä kuljetus tuli siis todella tarpeeseen. Yllätyin kyllä miten kukaan muu ei ollut hyödyntänyt tätä mahdollisuutta. Minulle oli oma pikkubussi ja sillä huristeltiin Teijolle. Aamulla kuljetuksia oli kaksi, joista olin valinnut aikaisemman vaihtoehdon joka lähti linja-autoasemalta kello 8.30. Myöhäisemmällä vuorolla en olisi enää ehtinyt omaan lähtööni. Olin tapahtumapaikalla noin kaksi tuntia ennen omaa lähtöäni, joten ehdin hyvin hakea osallistujamateriaalin. Jonoja ei ollut vielä tässä vaiheessa aamua. Myytävänä oli erilaisia tapahtumapaitoja, hanskoja, pipoja, lippiksiä yms. En kuitenkaan ostanut mitään. Paitoja on jo ihan riittävästi eikä pipo näyttänyt mitenkään erityisen hienolle. Hanskat oli pakollinen varuste tässä tapahtumassa, mutta ne olin ostanut jo etukäteen kaupasta. Pitkähihainen paita oli myös edellytys osallistumiselle. Onneksi nyt oli jo senverran viileä, että pitkähihainen paita oli ihan mieleinen varuste.

Varusteet sai jättää käytävältä löytyviin lukollisiin kaappeihin minkä kävinkin heti varaamassa itselleni. Minulla ei ollut autoa minne viedä tavaroita säilytykseen juoksun ajaksi. Naisten vessassa haisi ihan viemärille. Ilmeisesti vessat ei ole ollut hirveässä käytössä ennen tätä päivää. Nyt naiset jonotti sievässä jonossa vessaan. Yksi vessoista oli kaiken kukkuraksi epäkunnossa. Onneksi tapahtumassa ei ollut hirvesäti osallistujia niin kaikki ehti kuitenkin käydä vessassa ennen lähtöä. Lähdöt oli porrastettu viiden minuutin välein kello 10.15 alkaen. Oma lähtöni oli vasta 11.00. Yhteen lähtöryhmään oli laitettu aina joku ryhmä, parijuoksijoita ja yksilösarjaan osallistujia. Meitä oli ehkä alle 20 yhdessä lähdössä mikä oli sopiva määrä ettei esteille kertynyt kauheaa ryysistä. Polut olivat paikoin kapeita, mutta hyvin sain tilaa mikäli saavutin hitaammat juoksijat. Joillain esteillä joutui hetken odottamaan, mutta toisaalta tämä oli oiva hetki hengähtää. Aika meni hyvin kypärää päähän asetellessa ja seuratessa miten muut esteen kipuavat ylös ja alas. Ehkä nopeamminkin olisi voinut mennä, mutta ei se ole niin justiinsa. En lähtenyt juoksemaan aikaa vaan lähinnä suorittamaan radan läpi ja katsomaan millainen tämä tapahtuma on.

Vesiesteen piti olla vyötärölle asti, mutta mitä vielä. Olin hetkessä kaupaani myöden kymässä vedessä ja minun oli pakko uida eteenpäin päästäkseni. Jouduin siis uimaan pienen lamme poikki kylmässä vedessä. Onneksi henkilökunta opasti jo ennen veteen menemistä, että muistakaa hengittää vaikka juuri sillä hetkellä tämä neuvo lähinnä naurattikin. Kylmässä vedessä happea haukkoen tämä onneksi palasi mieleeni. Vesiesteen jälkeen kengät oli täynnä vettä ja kaikki vaatteet läpimärät. Ylös päästyäni minulle vaan todetaan, että enää pari kilsaa. Pari kilsaa vielä näissä märissä vaatteissa! Ei voinut minkään. Kallioilla juostessa piti varoa liukastumasta tai kompastumista juurakoihin. Onneksi selvisin tästä metsäpätkästä.

Pimeä sokkelo oli aika hirveä ja minulla tuntui kestävän ikuisuus sen selvittämiseen. Onneksi ovella opastettiin huutamaan apua mikäli paniikki iskee. Viimenään selvisin tästäkin ja kirmasin eteenpäin. Viimeisenä esteenä oli palapeli, jossa piti koota puisista paloista mainoskyltti. Olin voittanut tähän exit gamesin pisteelle vihjeen, mutta hirveästi tästä ei tuntunut olevan apua. Tämänkin kasaamisessa meni hetki jos toinenkin. Viimenään järjestäjä tuli toteamaan minulle, että sinä olet tässä jo ollut aika kauan ja yritti neuvoa minua. Nyt maali jo häämöttikin. Olin maalissa ajalla 1.37.27 millä olin yksilösarjan 16. Täällä ei ollutkaan erikseen naisten sarjaa vaan miehet ja naiset oli asetettu samalle viivalle mikä oli vähän epäreilu asetelma. Tähän 10 km reittiin meni siis minulta puolet kauemmin kuin ilman esteitä 10 km lenkillä kestäisi. Tosin tapahtuman infoissa kerrottiin reitin kiertämiseen kestävän 2-4 tuntia kuntotasosta riippuen. Tähän nähden suoritin radan nopeasti.

Juoksun jälkeen saimme kivan jumppapussukan, sukat, osallistujamitalin ja vähän evästä.


Tapahtuma oli toisaalta ihan hauska, mutta ehkä tämä ei kuitenkaan ole minun juttuni. Ainakin yksin esteiden suorittaminen oli todella rankkaa. Ehkä ryhmässä radan suorittaminen voisi olla hieman helpompaa, kun esteissä pystyy auttamaan toista. Tietysti juoksuosuuksissa toisen auttaminen on haasteellista. Esteet oli minulle todella vaikeita, mutta tasaiset juoksupätkät oli ihan kivoja. Rinteen päältä oli myös aika hienot maisemat vaikka ei niitä kauaa ehtinytkään ihailemaan. Porukalla tämä tapahtuma on varmasti ihan hauska. Osallistujalta vaaditaan aika ronskia ja rohkeaa luonnetta mitkä on minusta hyvin kaukana. Minä taidan jatkossakin keskittyä vaan asfalttikisoihin ja korkeintaan uskaltaudun ilmoittautumaan johonkin polkujuoksutapahtumaan. Polkuosuuksien juokseminen oli ihan hauskaa vaikka tarkkana saikin olla.


Eväspussukka ja mitali


Osallistujamitali oli  heppoisesti tehty ja se hajosi jo tapahtumapaikalla muutamalta osallistujalta. Omani onneksi säilyi ehjänä kotiin asti. Onneksi en satuttanut itseäni missään esteissä vaikka moni näyttikin kinkkaavan vaivalloisen oloisesti autolleen. Riskit oli olemassa. Lämmin sauna ja suihkuun pääseminen juoksun jälkeen oli kiva juttu. Tosin minun jälkeeni tulleille peseytyjille oli kuulemma tullut vain kylmää vettä mikä ei ole kiva yllätys. Onneksi itse ehdin peseytymään lämpimällä vedellä ja saunassa sain kohmeiset jalkani lämpimiksi. Nyt vaan toivotaan, että en tule kipeäksi tämän jälkeen. Onneksi minulla oli vaihtovaatteet ja kengät ettei kotiin tarvinnut lähteä märissä vaatteissa.

Paluumatkalle minulla oli taas yksityiskuljetus. Ihme ettei kukaan muu ollut hyödyntänyt näitä ilmaisia kuljetuksia. Viimeisillä voimilla fillaroin kotiin ja nyt en enää tänään tee yhtään mitään. Päivän aktiivisuusprosentti näyttää jo tässä vaiheessa iltaa 202 %. Huomenna huilaillaan ja parin viikon päästä taas juostaan.



Espoo rantamaraton

lauantai 21.9.2019


Sää oli aamulla pilvinen, mutta onneksi ei satanut

Olin aika väsynyt edellisen viikonlopun Tampereen reissusta ja yritin epätoivoisesti myydä tämän tapahtuman osallistumisoikeutta muutama päivä ennen tapahtumaa. En kuitenkaan saanut sitä myytyä, joten päätin itse lähteä juoksemaan ettei rahat mene aivan hukkaan. Tästä tapahtumasta olen aina tykännyt todella paljon, joten siitä asia ei kiikastanut. Perjantaihin mennessä kuitenkin sain kerättyä voimia ja pakkasin juoksukamat kassiini, tilasin bussiliput ja päätin lähteä juoksemaan. Lauantaina aamulla lähdin aikaisella bussilla kohti Helsinkiä. Munkkiniemestä menin paikallisbussilla Otaniemen urheiluhallille. Reitti oli jo tuttu aikaisemmilta vuosilta, joten perille löytämisen kanssa ei ollut ongelmia. Koko päivälle oli luvattu sadetta, mutta onneksi nyt ei satanutkaan. Maa oli kyllä märkä eli ilmeisesti yöllä oli satanut. Otahallissa oli hyvät opasteet siitä mistä löytyi pukuhuoneet, varustesäilytys ja mistä sai hakea numerot. Intersportin kisakaupassa oli edullisesti myynnissä new balancen kenkiä, mutta nyt en löytänyt mitään jalkaani hyvin istuvia lenkkareita. Oikeastaan se oli ihan hyvä, koska juuri viime viikonloppuna mukaani tarttui yhdet uudet lenkkarit. Vaikka kenkiä ei voi koskaan olla liikaa niin ehkä parempi kuitenkin näin.


Toivoin säätiedotuksen pitävän paikkansa. Sateessa olisi tauko juuri juoksun ajalla.


Hain kisanumeroni mitä ei tarvinnut jonottaa yhtään. Alue oli hyvin laaja ja eri noutopisteet oli numeroitu hyvin. Paidan sai hakea eri pöydältä. Ilokseni tässä tapahtumassa oli pieniä xs -paitoja, joten päätin ottaa sellaisen. Se olikin oikein hyvä minulle. Keskellä hallia oli jaossa pieniä näytepussukoita ja tuubeja. Otin ilmaiset näytteet matkaani ja menin puhuhuoneisiin vaihtamaan vaatteeni. Vessaan ei onneksi vielä tässä vaiheessa tarvinnut jonottaa mikä oli iloinen yllätys. Lähempänä lähdön ajankohtaa naisten vessoihin olikin jo jonot. Tuntuu ettei näissä tapahtumissa ole ikinä tarpeeksi naisten vessoja. Miehet kyllä pääsevät lähes kävelemään vessaan sisään, mutta toista se on naisilla.




Ensimmäisenä lähtivät sm-juoksijat. Minun lähtöni oli heti heidän jälkeensä toisessa lähtöryhmässä kello 12.10. Ilokseni ulkona ei satanutkaan. Arvoin vielä hetkeä ennen lähtöä olisiko minun pitänyt laittaa enemmän päälleni. Monilla tuntui olevan pitkälahkeiset trikoot ja pitkähihainen paitakin. Minulla oli päälläni vain caprit ja tapahtumapaita. Lähtöalueella seistessäni olin kuitenkin hyvin iloinen etten laittanut yhtään enempää päälleni. Ulkona tuntuikin olevan yllättävän lämmin. Jopa aurinko paistoi lähtöalueella seistessämme. Mikäli tässä seisoessa on lämmin niin varmasti juostessakin tarkenee.

Lähtömerkki ammuttiin ilmaan ja pääsimme matkaan. Lähtö oli hieman ruuhkainen, mutta onneksi se hälveni hetken kuluttua. Reitti lähti tuttuun suuntaan eikä tässä ollut muutenkaan mitään vaaraa eksyä muista. Muistin jo tiettyjä kohtia reitiltä. Muistelin juostessani miten viime vuonna vettä tuli kuin saavista kaatamalla, mutta onneksi nyt ei satanut. Myöhemmin matkalla hieman tihkutti, mutta onneksi se ei haitannut menoa. Alkumatka kierteli hyvin pitkälti rantoja pitkin ja tykkäsin tästä reitistä tosi paljon. Paluumatkalla oli jo hieman asfaltiosuuksia mitkä ei ollut niin mielenkiintoisia juosta. Onneksi kuitenkin tiesin reitin kulkevan jo maalia kohti niin mielenkiinto säilyi.

Puolenvälin jälkeen muutamia juoksijoita oli edessä ohiteltavina. Ilmeisesti nämä olivat niitä aikaisemman lähdön häntäpään juoksijoita. Onneksi reitti oli riittävän leveä ja ohitukset sujuivat näppärästi. Joku mies tosin tiputteli useampaan kertaan päähineensä ja pysähteli ja kiihdytteli eteeni. Nämä aiheuttavat aina välillä pieniä vaaratilanteita mikäli joku pysähtelee varoittamatta. Onneksi kukaan ei juossut hänen päällensä.


Kotijoukot pystyi hyvin seuraamaan juoksijoiden matkaa kotoa käsin


Reitin varrelta bongasin muutaman tutun kannustajan ja näistä sainkin kivasti lisävoimia viimeisille kilometreille. Juoksu tuntui kevyeltä eikä viime viikonlopun puolimaraton tuntunut haittaavan menoa yhtään. Nyt olin taas täynnä virtaa. Viimeiset kilometrit meni kivaa metsäpolkua kuten aikaisemminkin. Nyt oltiin jo todella lähellä. Yritin kiristää vauhtiani ja saada edellä juoksevia kiinni. Metsäpätkän päätyttyä maalialueen kuulutukset kantautuivat korviin. Maratonin juoksijat ohjattiin vielä toiselle kierrokselle, mutta minä sain luvan kaartaa urheilukentälle. Vielä kierros yrheilukentän ympäri ja sitten olisinkin jo maalissa. Kuuluttaja sanoi 1.42.00 ajan täyttyneen juuri. Tämä oli minulle tosi iloinen yllätys. Minulla oli enää muutama sata metriä juostavaa ja nyt tiesin hyvän ajan olevan käsillä. Laitoin kaikki viimeiset voimani käyttöön. Jotkut kommentoivatkin miten minulla on kevyt askel. Itse kyllä mietin sen olevan kaikkea muuta, mutta kiva näin. Lopulta olin maalissa ajalla 1.43.02. Olin tähän aikaan todella tyytyväinen. Tämä oli jopa toiseksi paras aika ikinä. Olin todella ihmeissäni tähän aikaan, mutta totta se oli. Maaliviivan jälkeen saimme kaulaamme mitalit. Eväspussukat olikin ilokseni valmiiksi kerättynä. Lisäksi saimme juomapullon ja suolakurkkuja ja banaanin puolikkaan sai ottaa erilliseltä pöydältä. Juomaa oli onneksi tarjolla. Sitä tarvittiinkin, koska olin juossut muutaman juomapisteen ohi säästääkseni aikaa. Olisiko hyvä aikani sitten johtunut tästä etten turannut aikaani juodessa. Ne ovat kyllä aina olleet heikko kohtani ja nopea juontitekniikka vaatisi hiomista.


Maalissa ja mitali saatu kaulaan


Olen tyytyväinen omaan suoritukseeni

Muutama kuva oli saatava muistoksi ja sitten olikin suunnattava sisälle lämmittelemään. Aina juoksun jälkeen tulee kylmä. Kävin hakemassa tavarani säilytyksestä. Noutaminen sujui joutuisasti ja pääsin suuntaamaan pukuhuoneita kohti. Kävin pesulla ja vaihdoin kuivat vaatteet päälleni. Kiiruhdin bussille ja kotia kohti. Nyt oli ollut kiva päivä ja olin iloinen, että olin kuitenkin tullut tänne juoksemaan.  Yritin olla laiska ja mennä Ruissalojuoksuihin juoksemaan kymppiä tämän puolimaratonin sijaan, mutta onneksi en lähtenyt. Tämä on todella kiva tapahtuma, jonne tulen varmasti myös ensi vuonna uudestaan. Tänne pääsee hyvin kulkemaan julkisilla kulkuneuvoilla ja kaikki järjestelyt toimivat moitteetta.

Eväspussukka sisälsi paljon erilaisia patukoita


Hieno ja laadukkaan tuntuinen osallistujamitali


Tampere puolimaraton

Sunnuntai 15.9.2019


Tampereen ympärijuoksu suoritettu


Tampereen kauniit maisemat. Tykkäsin tästä kaupungista todella paljon.


Onnistuin ostamaan edullisen osallistumisoikeuden tähän tapahtumaan. Päätin mennä Tampereelle edellisenä päivänä ja olla lauantai-sunnuntai välisen yön hotellissa. Tämä osoittautui todella hyväksi vaihtoehdoksi. Varasin hotellihuoneen itselleni ja sekin onnistui kaikin puolin todella hyvin. Kämppä oli oikein kiva ja todella hyvin varusteltu. Siellä oli jääkaappi, mikro, vedenkeitin, astiat yms. Päätin ostaa jääkaappiin itselleni aamupalatarvikkeet ettei minun tarvitsisi aamulla seikkailla ympäri kaupunkia etsien sopivaa kahvilaa. Huone piti luovuttaa sunnuntaina klo 11 mennessä, joten ehdin hyvin syömään aamupalan. Ilma oli todella sateinen, joten kaupungille ei huvittanut lähteä kastumaan ja paleltumaan. Kohta joutuisimme juoksemaan sateessa. Puolimaratonin ja 10 kilometrin juoksijoiden lähtö oli yhdeltä. Lasten juoksut oli tätä ennen. Tapahtumapaikalla Pellavantorilla ei ollut kuin muutama koju. Fressin esittelypiste, missä oli onnenpyörä. Siitä voitinkin treenikerran personal trainerin kanssa.


Säätiedotus ei luvannut hyvää. Lähtö oli yhdeltä.


Pellavantorilta löytyi myös kisakanslia, varustesäilytykseen varattu teltta sekä muutamat bajamajat. Menin sateelta suojaan parkkihallin rappukäytävään minne tuli muitakin myöhemmin. Bajamajoja oli ihan liian vähän osallistujamäärään nähden ja jonot oli hirvittävän pitkät. Myös varustesäilytyksen jono oli todella pitkä juuri ennen lähtöä. Onneksi järjestäjä teki viimenään jotain ja jono hälveni hetkessä kuin savuna ilmaan. Nyt oli jo kiire lähtöalueelle. Olisimme kaikki myöhästyneet lähdöstä. Vettä satoi hiljalleen, joten otin lähtöalueelle sadetakin mukaani. Monet heittivät takin lähdön jälkeen roskikseen, mutta minä en raaskinut tehdä sitä nuukana ihmisenä. Sidoin sadetakin vyötärölleni ja ajattelin sen olevan tarpeen viimeistään maaliin tultaessa. Aina juoksun jälkeen tulee todella kylmä. Muutamia juomapisteitä päätin ohittaa. Sade onneksi loppui parin ensimmäisen kilometrin jälkeen. Vesilätäköitä sai väistellä ja toivoa tossujen pysyvän kohtuullisen kuivana.

Reitti kierteli vesistön rantoja pitkin. Maisemat olivat minulle täysin uusia, koska Tampere ei ollut minulle mitenkään tuttu kaupunki. Tykkäsin kuitenkin tästä kaupungista heti tänne tultuani. Kiva nähdä nyt kaupunkia juoksijan silmin. Matkan varrelta löytyi jopa jalkakäytävälle sijoitettu liikenneympyrä. Tälläista en ollutkaan nähnyt missään aikaisemmin. Menomatkalla jopa osasin käyttää tätä ihan oikein, mutta takaisin tultaessa oli jo päästävä lyhintä reittiä maalia kohti. Juoksu kulki mielestäni ihan hyvin ja reitti oli merkitty riittävän hyvin. Vaikkakin heti alussa järjestäjä kuulutti ja muistutti kaikkia miten siinä sitten käy, kun kalkkiviiva vedetään kuivalle maalle ja nyt sataa. Kaikki työ oli valunut veden mukana hukkaan. Onneksi risteyskohdissa oli henkilöitä viittomassa oikeaan suuntaan eikä reitistä tarvinnut murehtia. Ruuhkaa ei ollut kuin ensimmäisillä kilometreillä. Muuten sain juosta rauhassa omaa juoksuani, mutta kuitenkin edellä näkyi aina joku selkä mitä seurata.

Maali oli kauniin sillan päässä ja maalihuolto heti tämän jälkeen Ratina stadionilla. Saimme mitalit kaulaamme, eväspussukat käteemme ja kioskin naiset tarjosivat juoksijoille ilmaisen kupin teetä tai kahvia mikä oli todella iloinen yllätys. Lämmin juoma oli kiva lisä ja lämmitti kivasti.  Laukut oli kuin olikin siirretty järjestäjän toimesta Pellavantorilta tänne sillä aikaa, kun me olimme juoksemassa. Laukut oli hienosti järjestetty numerojärjestykseen katsomon penkeille. Löysin oman laukkuni oikein hyvin. Pukuhuonetta hetken etsin, mutta viimenään löysin senkin muita seuraamalla.Muut naiset pelottelivat ettei suihkuista tulisi lämmintä vettä, mutta ilokseni sieltä tulikin. Kävin nopeasti suihkussa, puin kuivat vaatteet päälle ja söin saamiani eväitä. Nyt olikin aika lähteä kohti linja-autoasemaa mistä bussini lähtisi Turkuun.

Eväspussukan sisältö

Ihastuin Tampereeseen ja sinne on ehdottomasti päästävä uudestaankin. Viimeistään ensi vuonna osallistun tähän samaan tapahtumaan ellen keksi mitään muuta tapahtumaa ennen sitä. Pidennetty viikonloppu tai vähintään yksi yö Tampereella. Haluaisin ehtiä tutustumaan tähän kaupunkiin vielä paremmin. Toivottavasti ensi vuonna olisi paremmat ilmat kuin tällä kertaa.

Tapahtumapaidan laatu oli pettymys. Paita oli jo valmiiksi hajalla.

perjantai 20. syyskuuta 2019

Pispalan portaat

 lauantai 14.9.2019

Minä pieni onnetar voitin facebookin arvonnasta osallistumisen tähän tapahtumaan. Tosin normaalihinnallakaan tämä ei olisi ollut kallis. Se olisi kustantanut 15 euroa, mutta siihen ei sisältynyt paitaa kuten moniin muihin tapahtumiin. Päätin lähteä kokeilemaan millainen tämä tapahtuma on. Olin muutenkin menossa Tampereelle, joten tämä menisi hyvin siinä sivussa.

Tapahtumapaikka sijaitsi Tamppereen keskustan laitamilla. Päätin mennä bussilla, koska matkaa kävellen olisi tullut useampi kilometri. Bussilla meneminen oli oikea valinta, koska vettä alkoi satamaan kuin saavista kaatamalla bussia odotellessa. Onneksi minulla oli sateenvarjo ja sadetakki mukana. Löysin oikealle pysäkille ja bussikin tuli kohta. Matka meni eväitä syödessä vaikka matka ei kestänytkään kauaa. Nyt vain oli hyvä aika hengähtää ja syödä jotain. Olin reilun tunnin etuajassa tapahtumapaikalla Pub Kujakollilla. Kisatoimisto oli pubin sisällä. Sisällä ilma oli tunkkainen ja tupakka haisi ikävästi mikä kävi hetken päästä henkeeni. Muutamia kylänmiehiä oli tullut kaljalle ja he ihmettelivät meidän touhuja. Ilmoittautuessa saimme kilpailunumeron ja hakaneulojen lisäksi mitalit. Tämä olikin ensimmäinen kerta, kun sain mitalin etukäteen. Nyt olisi ollut hyvä hetki lähteä pois juoksematta portaita.

Erillisiä pukuhuoneita ei ollut joten vaatteet vaihdoin naisten vessassa. Vessojakin oli vain yksi miehille ja toinen naisille.  Onneksi kyseessä oli todella pieni tapahtuma, joten ruuhkaa ei syntynyt. Kassit sai kuulemma jättää pubiin sisälle juoksun ajaksi. Paikalla ei ollut vieläkään kuin muutama juoksija. Päätin lähteä katsomaan millaisia portaita pitkin olen lupautunut juoksemaan. Portaat olikin yllättävän pitkät ja välistä meni pari autotietäkin. Askelmien pituus vaihteli eri vaiheissa rappusia mikä tekee juoksusta haasteellisempaa. Ei auttanut kuin toivoa parasta ja toisaalta ei minulla ollut suuria odotuksia tämän tapahtuman suhteen. Kunhan tulin katsomaan millainen tämä tapahtuma on ja kannattaako tähän osallistua jatkossakin. Järjestäjät putsailivat rappusia havunneulasista ja virittelivät kylttejä, keiloja yms. Onneksi rappuset eivät tuntuneet olevan kauhean liukkaat vaikka juuri oli satanut. Se tästä vielä puuttuisikin, kun kompaistuisin rappusissa ja huominen juoksu olisi mennyt pipariksi.

Menin takaisin sisätiloihin vaikka minun oli selvästi vaikea hengittää siellä ja yskä vain paheni. Ulkonakaan ei tarennut olla eikä varsinkaan sateessa. Hetken päästä tuli hurja sadekuuro minkä aikana tuli jopa rakeitakin. Nyt oli sentään syyskuun puoliväli ja maa oli valkoisenaan pienistä raekuulista. Muutamat juoksijoista tulivat ovelle kuvaamaan kaatosadetta ja toiset kokeilivat onko terassin märkä ja rakeiden peittämä laudoitus kuinka liukas. Varsinainen juoksusää tulossa. Kaikkea on koettu, mutta rakeita ei ole ennen sentään satanut. Nyt sekin oli koettu. Onneksi tämä oli vain kuuro ja vältyimme pahimmalta.

Pian oli aika mennä ulos. Ulkona oli viileää, mutta päätin pärjätä pitkälahkeisissa juoksutrikoissa ja t-paidassa. Onneksi emme joutuneet odottamaan kovin kauaa. Jokainen juoksi vuorollaan portaat ylös ja jokaiselle myös otettiin juoksusta aika. Minuutin välein oli lähdöt. Meitä oli vajaa 20 juoksijaa, joten kauaa tässä hommassa ei mennyt. Aikaisemmin aamulla minulle olikin selvinnyt, että jokainen juoksisi portaat vain kerran ylös. Tämän jälkeen olisi vielä finaali parhaiden juoksijoiden kesken. Olin kuunnellut muita sivukorvalla. Sain vinkkinä, että ensimmäisellä kerralla ei kannatakaan juosta täysillä ylös vaan vähän himmaillen. Sitten finaalissa vasta kannattaisi juosta täysiä. Meitä naisia oli vain neljä, joten kaikki pääsisi finaaliin. Jouduimme juoksemaan portaat kaksi kertaa ylös. Porrasjuoksu ei ollutkaan näin kylmiltään mitään helppoa hommaa. Tätä olisi selvästi pitänyt harjoitella etukäteen.

En ole ikinä ollut mikään nopea juoksija ja tässä varsinkin se korostui. Lyhyet ja nopeat juoksut ei sovi minulle. Olin naisten sarjassa neljäs ja viimeinen. Voittaja juoksi portaat ylös melkein puolet nopeammin kuin minä. Hän selvästi oli treenannut tätä varten ja oli voittanut tämän juoksun viime vuonnakin. Täytyy nostaa olematonta hattua hänelle. Itse en edes viitsinyt yrittää juosta viimeisillä voimilla ylös. Sensijaan hän näytti haukkovan happea rappusten yläpäässä ja kertoi jopa oksentaneensa juoksun jälkeen viime vuonna. Tähän minusta ei kyllä ole. En osaa ottaa itsestäni kaikkea irti selvästikään.

Finaalissa juostiin kaksi rinnakkain ja paremman ajan alkuerissä juossut sai valita portaista paremman puolen. Minua tämä ei haitannut koska parempi nainen meni menojaan ja pääsin vaihtamaan puolta häneen peräänsä. Miehiä tähän tapahtumaan osallistui hieman enemmän kuin naisia. Kuulemma viime vuonna oli ollut enemmän osallistujia kuin nyt. Minulla tämä oli ensimmäinen ja viimeinen tähän tapahtumaan osallistuminen. En kyllä tähän osallistu jatkossa vaikka Tampereelle tulisinkin. Liian pieni tapahtuma ja ehkä enemmän kilpailuhenkisille tarkoitettu. Kivahan näitä on tietysti kokeilla. Välillä löytyy kivoja tapahtumia ja toisaalta välillä voi todeta minne ei kannata jatkossa mennä. Hyvä treeni tästä silti tuli.


sunnuntai 8. syyskuuta 2019

Midnight Run

lauantai 31.8.2019

 

 


Nyt oli vuorossa vuoden odotetuin juoksutapahtuma. Tämä on ollut aina kiva tapahtuma.
Perinteiseen tyyliin laitoin edellisenä iltana tavarat kassiin ja valitsin juoksuasun. Paidan saisin vasta tapahtumapäivänä, joten otin mukaan toisen paidan minkä voisin vaihtaa paikanpäällä. Menin Helsinkiin bussilla. Paidan takia jouduin menemään paikalle vähän aikaisemmin, koska Stadiumin liike meni kiinni jo seitsemältä vaikka kisan startti oli vasta yhdeksän jälkeen illalla. Paitojen jako tapahtui Forumin stadiumin alakerrassa minne oli hyvät opasteet ylemmästä kerroksesta. Aikaisin ilmoittautuneet olisivat saaneet valita myös jonkun muun Stadiumin liikkeen mistä hakea paitansa. Oman kotikaupunkini Stadiumista paitaa ei valitettavasti voinut hakea, joten olin valinnut Forumin Stadiumin noutopaikaksi. Sieltä olisi kätevä hakea paita ennen kisapaikalle siirtymistä. Tämä olisi kuitenkin matkan varrella Kampilta Senaatintorille. Paitajonossa ei ollut kuin muutama ihminen minua ennen. Jotain hässäkkää oli paitojen kanssa ja paitahyllyt ammottivat tyhjyyttään. Onneksi oma pieni xs paitani löytyi, mutta muut joutuivat jäämään odottamaan omia paitojaan.

Tapahtumapaidan haku onnistui Forumin Stadiumin alakerrasta


Paitahyllyt ammottivat tyhjyyttään, mutta sain kuin sainkin oman paitani.


Tykkäsin punaisesta tapahtumapaidasta


Nenä kohti Senaatintoria


Oli tulossa hieno juoksuilta


Senaatintori oli vielä tässä vaiheessa iltaa aika tyhjä


Esittelykojuja





Vähän jännittää

Vaihdoin puhuhuoneessa tapahtumapaidan päälleni. Onneksi se oli sopiva ja ilokseni paita oli väriltään tummanpunainen. Punainen onkin lempivärini ja punaista paitaa minulle ei vielä ollutkaan. Aika monessa tapahtumassa olen ollut juoksemassa, mutta punaista paitaa en ollut aikaisemmin onnistunut saamaan. Tästä tulee varmasti minun suosikkipaita mitä voi käyttää treeneissä. Kokokaan ei ollut harmillisen isoa vaan paita istui yllättävän hyvin päälleni.

Senaatintorilla oli kivasti ihmisiä seuraamassa tapahtumaa

Kävelin Forumilta Senaatintorille, mutta matkalla kävin ostamassa kaupasta pientä evästä itselleni. Kiertelin Senaatintorilla olleet kojut läpi ja istuskelin kirkon portailla. Aika kului ja kohta olikin aika viedä tavarat säilytykseen mikä oli Porthanialla. Perinteiseen tapaan oikeassa siivessä oli miesten puoli ja vasemmalla naisten. Ovella saimme kaksi ranneketta, joista toinen tuli laittaa kassiin ja toinen ranteeseen. Pois lähdettäessä kassin ja ranteessa olevan rannekkeen täsmäävyys tarkistettaisiin. Vaatteet saattoi hyvin vaihtaa käytävillä, koska erillisiä pukuhuoneita ei ollut. Vessajono ei vielä ollut hirvittävän pitkä mikä oli positiivinen yllätys tällaisessa massatapahtumassa. Jätin ylimääräiset vaatteet säilytykseen ja lähdin takaisin Senaatintorille mistä lähtö tapahtui. Olin ilmoittautunut tavoiteaikani mukaisesti 2A ryhmään. Siirryin lähtöalueelle, koska lähtömme oli ensimmäisten joukossa kello 21.15. Lavalla alkoi alkulämmittely, mutta tähän osallistumiseen ei nyt ollut aikaa eikä lavalle nähnyt lähtöalueeltamme. Olin liian lyhyt kaikkien pitkien miesten takana. On sitä ennenkin juostu lämmittelemättä, joten eiköhän se nytkin onnistuisi.

Meidän lähtöryhmä odottamassa lähtöä

Pian oli lähtömme aika. Viimeiset sekuntit laskimme yhteen ääneen ja sitten pääsimme matkaan. Musiikki soi ja lähtökaarien päältä suihkusi tulipatsaat. Tunnelma oli mahtava. Valtava lauma innokkaita juoksijoita säntäsi matkaan. Varsinkin alku oli ruuhkainen, mutta kyllä sinne muiden sekaan yksi pieni nainen mahtui. Juostessa joutui varomaan toisten kantapäitä, kyynerpäitä ja samalla katukivetyksiin kompastumista. Onneksi tänään ei satanut kuten monena aikaisempana vuotena on satanut. Nyt oli yllättävän lämmin ilta. Sortsit ja tapahtumapaita oli hyvä valinta ellei hieman liikaakin. Juostessa tulee aina kuuma. Ohitin ensimmäisen juomapisteen, koska ajattelin pärjääväni vähintään seuraavalle juomapisteelle ilman juomista. Nyt olisi kuitenkin vain 10 km lenkki juostavana.


Ennen lähtöä oli saatava muistokuva

Tämä olikin siitä poikkeuksellinen vuosi, että tänä vuonna tapahtumassa oli tarjolla 10 km reitin lisäksi 5 km reitti. Varmasti tämä vaikutti hyvän sään lisäksi siihen, että tapahtumassa oli nyt todella paljon osallistujia. Jo lähtöalueella meille kuulutettiin, että 5 km juoksijat seuraisivat keltaisia kylttejä ja me 10 km juoksijat mentäisiin tuttua reittiä. Meidän reitin opasteet näyttivät olevan oranssin punaisia tapahtuman muiden mainosten mukaisesti.

Kynttilöillä valaistu kohta oli hieman pimeä juosta, mutta äkkiä silmät tottui. Musiikkia oli monessa kohdassa vauhdittamassa askeliamme. Reitti oli mutkainen, mäkinen ja osittain vähän haasteellinen katujen ylitysten ja mukulakivien takia. Reitiltä ei ollut vaaraa eksyä, koska juoksimme jatkuvasti lähes yhtenä punaisena viivana kohti maalia. Jotkut poukkoilivat vaarallisen tuntuisesti puolelta toiselle mikä oli vähän turhaa vaaratilanteiden aiheuttamista. Itse yritin parhaani mukaan sovittaa askeleeni edellä juoksevan askeleisiin ja juosta tasaista tahtia eteenpäin. Pian tuli kohta missä 10 kilometrin juoksijoita ohjeistettiin juoksemaan oikeaa kaistaa. Mielestäni ohjeistus sujui hyvin enkä usko kenenkään juosseen väärää reittiä. Tämä oli hoidettu hyvin, koska ohjeita huudettiin vuoroin suomeksi ja englanniksi. Tässä kohtaa viiden kilometrin juoksijat yhtyivät reitillemme ja eri matkojen juoksijat oli kuitenkin pidettävä oikeilla reiteillä. Nyt kenelläkään ei ollut numerolappua rinnassa minkä mukaan olisi voinut juoksijoita ohjeistaa oikeille reiteille. Tosin tällaisesta massasta erottelu olisi ollut suorastaan mahdottomuus. Jokaisen piti nyt itse muistaa mitä matkaa oli juoksemassa. Kaikilla oli vain sama punainen tapahtumapaita päällä eikä numerolappuja ollut.

Toiselta vesipisteeltä otin mukillisen juotavaa. Pikaisesti hörppäsin vähän ja puolet valui rinnuksia pitkin paidalleni. No pesuun vaatteet menivät kaikesta huolimatta, joten ei sillä niin väliä ollutkaan. Silloille nousuista tuli aika jyrkkiäkin mäkiä reitille ja hetken päästä alamäki. Periksi ei kuitenkaan annettu ja mäetkin juostiin tunnollisesti ylös. Alas rullaakin kätevämmin. Reitti kierteli hyvin pitkälti meren rantaa pitkin. Tasaisin väliajoin oli jotakin viihdykettä reitin varrella. Näistä sai ehdottomasti lisää voimia. Mietin, että tällä kertaa reitin varrella ei ollut kovin paljoa kannustajia. Mielestäni kannustajia on ollut aiempina vuosina enemmän. Kannustajat ovatkin luoneet oman tunnelman juoksulle.

Enää ei ollut pitkä matka maaliin. Ylämäet pitäisi vielä jaksaa kivuta ylös ja sitten olisikin enää viimeinen alamäki ja maalikaari näkyikin jo kulman takaa. Viimeinen spurtti maalia kohti ja se olisi siinä taas tältä illalta. Juoksu sujui mielestäni kohtuullisen hyvin. Kuuma oli vaikka aurinko ei paistanutkaan enää näin myöhään illalla. Pieni hengähdys, muutamat kuvat ja sitten pois muiden edestä. Juomapiste ja eväiden jako tapahtuikin nyt eri paikassa kuin aikaisempina vuosina. Hyvin kuitenkin löysin kaiken tarvittavan torin oikeasta alakulmasta. Seat oli kuulemma tarjonnut meille banaanit. Lisäksi saimme perinteiseen tapaan alkoholittoman oluen. Hurjan isoa eväskassia emme saameet, mutta jotain pientä kuitenkin. Onneksi minulla oli myös omia eväitä kassissa odottamassa. Voisin niitä sitten syödä kotimatkallani.


Saadut eväät ja kännykkäpussukankin sain esittelykojusta.

Hetken seurasin muiden maaliintuloja tapahtuma-alueella ja sitten päätin lähteä hakemaan laukkuani Porthanialta. Löysin laukun säilytyksestä ongelmitta, jonka jälkeen vaihdoin kuivat ja puhtaat vaatteet päälleni. Ovella tarkistettiin, että olin ottanut oikean laukun matkaani ja tämän jälkeen sain lähteä kävelemään Kampille mistä bussini lähtisi.  Kotimatka meni muistellessa kivaa iltaa ja eväitä syöden. Bussista lähtiessä bussikuski toivotti minulle ystävällisesti hyvää yötä. Tuttu ja ystävällinen kuski kuten useimmat kuskit näissä pitkän matkan busseissa onkin. Kotiin ja nukkumaan päästyäni kello olikin jo kolme yöllä. Onneksi en lähtenyt enää jatkobileisiin ja uiskentelemaan Sea Allas Poolille. Sitten kotiin palaaminen olisi mennyt aamuun saakka. Nyt väsytti jo ihan kiitettävästi ja oli kiva päästä nukkumaan omaan sänkyyn.

Tykkäsin tapahtumasta ja kaikki sujui ongelmitta. Reitillä oli paljon erilaista viihdykettä vaikka edellisiin vuosiin verrattuna mitään mullistavaa uutuutta ei ollutkaan. Ehkä jotain uutta voisi välillä keksiä. Siltikin laitoin jo uutta ilmoittautumista sisään vuoden 2020 Midnight Runiin. Hyvää putkea ei saa katkaista ja onhan tämä kiva tapahtuma vuodesta toiseen. Erityisesti myöhäinen ajankohta sopii minulle hyvin.