Espoo Rantamaraton

Rantapuolikas 16.9.2017

Olin ollut viimeiset kolme viikkoa kipeänä ja treenit tämän myötä jääneet nolliin. Päätin kuitenkin osallistua tähän tapahtumaan, koska olin jo kaksi juoksutapahtumaa missannut sairastelujen takia. Nyt olo oli hyvä, mutta hieman juoksemaan lähteminen jännitti. Puolimaraton on kuitenkin kohtuullisen pitkä matka vaikka tiesin jo entuudestani selviävän tästä matkasta ellei kunto ole mennyt aivan surkeaksi treenitauon aikana. Sairasloman jälkeinen viikko oli todella rankka ja olin aivan väsynyt perjantaina kotiin tultuani. Juoksuvarusteet lauantaita varten oli pakkaamatta, joten nyt oli pakko ryhtyä puuhaan.

Lauantaille luvattiin sateista säätä, joten pakkasin mukaan vaihtovaatteet alusvaatteista kenkiin asti. Kertakäyttöistä sadeviittaa ei pitäisi unohtaa ja pakkasin mukaani myös sateenvarjon. Omia eväitä ei pitänyt myöskään unohtaa, koska koskaan en laske järjestäjän tarjoamien eväiden varaan. Otin mukaan pari banaania, ruisleivän, vähän muroja, myslipatukan ja tietysti pari pullollista juomaa, joista toiseen laitoin urheilujuomaa ja toiseen pelkkää vettä.

Lauantaina aamulla ehdin keittämään kaurapuuron, jonka söin mustikoiden kanssa teekupposta unohtamatta. Juoksuvaatteet päälle, kassi olalle ja kohti bussipysäkkiä. Puolimaratonin lähtö oli vasta 13.45 ja paikalla piti olla juoksunumeroa noutamassa viimeistään tuntia ennen lähtöä. Onneksi minun ei tarvinnut herätä ennen kukon laulua. Turku - Helsinki pikavuorolla pääsin kätevästi Munkkiniemeen, josta menin paikallisbussilla Otaniemeen. Kisapaikkana oli Otahalli, joka oli iso urheiluhalli monine pukuhuoneineen ja suihkutiloineen. Tavarat sai jätettyä säilytykseen sisätiloihin erilliseen vartioituun narikkaan. Minulla oli mukanani lukko mikä kuuluu nujupussini vakiovarusteisiin, joten sain tungettua urheilukassini pukuhuoneen kaappiin. Yllättävän monessa paikassa oma lukko onkin tullut tarpeeseen, joten kannan sitä aina mukanani.

Jännittyneenä odotan milloin pääsen juoksemaan

Osanottajakuoren ja kisapaidan hain Otahallilta. Ruuhkaa ei tässä vaiheessa ollut vaan pääsin suoraan noutamaan juoksunumeron ja paidan.  Näiden jakaminen sujui ongelmitta. Paikalla oli Mitallihenkarien esittelijä, jonka luokse pysähdyin katsomaan mitalihenkareita. En kuitenkaan raaskinut ostaa tällaista, koska mielestäni mitaleja ei saanut tähän tarpeeksi hienosti esille. Myyjän mielestä yhteen henkariin olisi saanut mahtumaan jopa 30 mitalia, mutta itse olisin saanut tähän mahtumaan nätisti vain kuusi mitalia. En halua, että mitalit ovat päällekkäin ja nauhat ja mitalit eivät ole kauniisti esillä. Tämän mukaisesti minun olisi pitänyt ostaa monta 30 euron mitalihenkaria, joten ne jäi nyt ostamatta. Mitalini saavat vielä odottaa parempaa ratkaisua omassa lasivitriinissä ja sainälle ripustamassani linnan näköisessä naulakossa.

Intersport oli myymässä tuotteitaan edulliseen hintaan

Montaa askelta en eteenpäin päässyt kuin Juoksija lehden esittelijä yritti kertoa minulle miten hyvä tarjous heillä on Juoksija lehdestä. Kieltäydyin kauniisti tästä tarjouksesta ja jatkoin kohti Intersportin kisakauppaa. Hetkessä myyjä tuli kysymään tarvitsenko apua ja alkoi innokkaana utelemaan kenkäni kokoa. Olin valinnut jalkaani pinkit New Balancen 890 v5 lenkkarit, joilla olen nyt tämän kesän puolimaratonit juossut ongelmitta. Myyjä esitteli minulle toista New Balancen mallia, joka olisi maksanut vain 50 euroa. En kuitenkaan innostunut edes kokeilemaan kenkää. Täytyy myöntää ettei kenkien harmaa väri innostanut sovittamaan kenkää jalkaan. Sanoin itselläni olevan jo tarpeeksi kenkiä ja luikin sivummalle. Hän ystävällisesti kuitenkin huikkasi perääni, että tulee myöhemmin vielä kiusaamaan minua. Kengät eivät tällä kertaa innostaneet minua vaan löysin itseni pyörimästä hyllyjen luona, joissa oli esillä erilaisia juoksuhanskoja syksyisille lenkeille ja leudoille talvikeleille. Hetken sovittelun ja pohdinnan jälkeen löysin itseni kassalta kädessäni uudet sormikkaat ja tekniset alushousut. Molemmat olivat mielestäni hyvissä tarjouksissa, joten nämä päätyivät mukaani. Kassalla yllätyin positiivisesti, kun myyjä tarjoutui antamaan minulle kaupanpäälliseksi valkoiset Craftin kompressiosäärystimet. Ilostuin tästä ja kysyin mitä kokoa säärystimet olivat. Viimenään lähdin kassalta Craftin alushousut, sormikkaat ja kahdet ilmaiset säärystimet mukanani. Kiittelin myyjää tyytyväisenä näistä saamistani lahjuksista. Ei huonot kaupat ollenkaan.

Tyhjin käsin ei kotiin kannata lähteä

Lähdin etsimään pukuhuoneita, jotka löytyivät hallin alakerrasta. Naisille ja miehille oli varattuna useampi pukuhuone, joissa voi vaihtaa vaatteita ja käydä juoksun jälkeen pesulla. Vaatteet vaihdettuani lähdin pois puhuhuoneesta, jolloin ensimmäisen ikkunan luokse päästyäni huomasin harmikseni ulkona satavan vettä. Ihmiset juoksivat kuka mistäkin suunnasta sisälle urheiluhalliin suojaan sateelta. Meillä olisi alkanut lämmittelyjumppa ulkona juuri noihin aikoihin, mutta päätin jättää sen välistä. En halunnut kastella itseäni enkä ollut muutenkaan treenannut tätä juoksutapahtumaa varten, joten yksi väliin jäävä alkujumppa ei minun suoritustani kaataisi. Venyttelin hieman sisällä ja kohta siirryin kohti lähtöviivaa. Ilokseni sade oli loppunut ja aurinko paistoi kirkkaasti. Pääsimme lähtemään auringon paistaessa nätisti taivaalta vaikka maa olikin märkä äskeisen sateen jäljiltä.

Ennen lähtöä minulle iski pieni paniikki, kun en mainannut saada UltimateLIVE sovellusta käyntiin. Ohjeistuksissa oli kyllä neuvottu avaamaan sovellus noin 15 minuuttia ennen lähtöä, mutta enhän minä tietenkään muistanut. Toisaalta kovin ajoissa en viitsinut sovelluksia käynnistää ettei akku loppuisi kännykästä kesken kaiken. Olin neuvonut edellisenä iltana vanhempiani miten he voisivat seurata juoksuani tämän sovelluksen kautta ja nyt en saanut koko sovellusta käyntiin. Herjasi vaan virheellistä koodia vaikka olin sen edellisenä iltana testannut toimivaksi. Paniikissa päätin käynnistää puhelimen uudestaan, mutta puhelin tuntui kestävän ikuisuuden.  Viimenään sain sovelluksen päälle ja lisäksi avasin Sports Trackerin, jota käytän aina lenkeilläni vaikka erityisemmin en lenkkejäni analysoi jälkikäteen.

Ensimmäiset kilometrit saimme juosta auringon paistaessa nätisti. Oli kiva katsella merta ja  reittimme vieressä vesilautailevaa miestä. Harmikseni hän ei kuitenkaan innostunut näyttämään meille hienoimpia temppujaan. Minulle oli ensimmäinen kerta, kun edes näin tällaista vaijerien varassa tapahtuvaa vesilautailua. Liian paljoa en voinut keskittyä tähän vesilautailijaan, koska reittimme meni aivan rantaviivaa pitkin ja piti katsoa hieman eteen etten pian löytäisi itseänikin merestä.

Pian vettä alkoi tihkuttamaan ja hetken päästä sitä tulikin jo kaatamalla. Viiden kilometrin paikkeilla lenkkarini olivat jo läpimärät. Jokaisella askeleella tunsin miten vesi tirskahti varpaiden välissä. Muutamat sinnikkäät kannustajat katsoivat meitä säälivän näköisesti, kun juoksimme kaatosateessa. Reitti kulki rantaviivaa pitkin, joka oli leveä hiekkapohjainen polku. Hyvin mahduimme etenemään, mutta nyt piti jo keskittyä katsomaan jalkoihin ja väistelemään suurimpia lammikoita. Vaatteet liimautuivat ihoa vasten ja aurinkolippani reunoilta vesi tipahteli alas kiivaaseen tahtiin. Erityisesti mieleeni jäi nuoret miehet, jotka olivat katsomassa juoksuamme aivan reittimme vieressä. Toinen heistä totesi "Kyllä sää suosii", johon en voinut kuin todeta naureskellen, että kyllä vaan. Paljoa enempää ei enää olisi voinut sataa. Varsinainen juoksusää meille osuikin.

Tapahtuman nimen mukaisesti reitti kiersi rantoja pitkin.

Rantapuolikkaan reitti kierteli minulle vieraita seutuja, joten en tiennyt yhtään missä menen ja mitä on seuraavaksi luvassa. Kilometrikylttejä oli harvakseltaan reitin varrella, joten niistä pystyi saamaan käsitystä paljonko matkaa on vielä jäljellä. Suurimmaksi osaksi reitti meni rantaviivaa pitkin, mutta välillä juoksimme pienempiä asfalttiteitä pitkin ja muutamassa kohdassa jalkakäytävä meni aivan moottoritien vieressä. Tykkäsin reitistä vaikka se ei nyt päässyt oikeuksiinsa kaatosateen ansiosta. Polut olivat paikkapaikoin kuraisia ja suurempia vesilammikkoja joutui kiertelemään pusikoiden kautta. Tosin kengät olivat olleet litimärät jo aikoja sitten, mutta en halunnut olla sen lisäksi mudassa päästä varpaisiin asti. Tunsin miten kuravesi ja hiekka lensi pakaroihini asti jokaisella askeleella. Reidet tuntuivat hiekkaisille niiden osuessa toisiinsa, mutta ei se menoa haitannut. Siellä sitä mentiin vesisateessa rantapolkuja pitkin sortsit jalassa, tapahtumapaita päällä ja aurinkolippa päässä. Olen ennenkin huomannut aurinkolipan olevan hyvä niin aurinkoisella kelillä kuin vesisateessakin. On mukavampi juosta, kun vesi ei valu aivan naamaa pitkin.

Reitin varrelta yritin etsiä valokuvaajia, mutta niitä en kuitenkaan nähnyt. En tiedä olivatko lähteneet sadetta pakoon vai eikö järjestäjän puolestä edes pitänyt olla valokuvaajia reitin varrella. Ainoastaan yhden kuvaajan näin, mutta senkin huomasin liian myöhään enkä ehtinyt hänelle vilkuttelemaan. Olin juuri juomapisteellä ja keskittyneesti yritin hörppiä urheilujuomaa tukehtumatta siihen.  Vauhdissa juomisessa minulla olisi ehdottomasti parantamisen varaa, mutta ehkä vielä jonain kauniimpana  päivänä opin juomaan vauhdissa. Nyt jouduin hiljentämään vauhtia ja kävelemään juomapisteen läpi kunnes sain urheilujuomani juotua.

Vanhempani olivat seuranneet juoksuani UltimateLive sovelluksen avulla.

Kannustajia ei vesisateesta johtuen juurikaan reitin varrella ollut, mutta muutamia sinnikkäitä ihmisiä sateenvarjojensa kanssa oli kannustamassa meitä. Tosin monella tuntui olevan joku tuttu juoksemassa, jota he olivat ensisijaisesti tulleet kannustamaan vesisateesta huolimatta. Joku isä seisoi innokkaiden lastensa kanssa reitin vierellä. Söpösti neljä lasta oli rivissä kädet ojossa läpsyjä keräämässä. En voinut ohittaa heitä ilman voimaa antavia kannustusläpsyjä. Niin kiire ei pidä olla, ettei lapsille ehtisi läpsyjä antaa. Toisaalla äiti oli lapsensa kanssa äänekkäästi kannustamassa kaikkia tasapuolisesti. Luulin edessämme olevan joku kannustuspiste, kun hänen äänekäs kannustuksensa kuului kauas ja koko metsä tuntui kaikuvan. Kivaa, että jotkut ovat näin intohimoisesti kannustamassa toisia. Ihme, jos hänellä ei ollut seuraavana päivänä ääni käheänä. " Hyvä, hyvä, jaksaa, jaksaa, yms. hän huusi ohitse kirmaaville juoksijoille.

Jonkun pienen puistoalueen läpi juostessani joku kannustajista totesi minulle "on kevyen näköistä menoa". Itse en ollut enää tästä niinkään varma vaan mieleni teki jäädä kyseenalaistamaan hänen huutoaan. En kuitenkaan tätä tehnyt ja jatkoin matkaani. Yllättävän hyvin kuitenkin olin jaksanut juosta vaikka en ollut viimeiseen kuukauteen urheillut ollenkaan ja nyt olin kylmiltään lähtenyt juoksemaan puolimaratonia.

Viimeiset metrit jäljellä ja kohta ollaan maalissa

Pikkuhiljaa aloimme lähestyä maalia ja huomasimme kuinka maratoonareiden kärkimiehet juoksivat kevyen näköisesti ohitsemme. He olivat lähteneet 45 minuuttia ennen puolimaratonin lähtöä, joten nyt he jo tulivat meistä ohi. Kovaa kyytiä ovat kieltämättä juosseet. Joku heistä yritti saada meitä mukaamme kannustaen, että enää ei ole kuin muutama sata metriä maaliin "nyt mennään". Kukaan ei kuitenkaan lähtenyt hänen mukaansa vaikka kuinka reippaasti huuteli. Pian reitti tuli pois metsäpolulta ja kohta näin kaaren jonka alta olimme lähteneet juoksemaan. Nyt tulimme vastapäiväisestä suunnasta. Olimme kiertäneet ison ympyrän ja nyt ympyrämme oli sulkeutumassa. Vihdoin olisimme maalissa. Yritin hieman kiristää vauhtia, mutta kohta huomasin ettei maali olekaan tämän kaaren alla vaan reitti kaartaa vielä urheilukentälle. En tätä äsken muistanutkaan vaikka olin nopeasti katsonut juostavaa reittiä ennen lähtöä. Joku huuteli, että enää 400 metriä. Kyllä minä sen jaksaisin tosin loppukiriin ei enää ollut voimia. Pääsin kuitenkin maaliin ja siihen sain olla tyytyväinen.

Itsensä voittajana maaliin

Maaliviivan ylitettyäni sain kaulaani osallistujamitalin. Suuntasin juomapisteelle sillä nyt olisi aikaa juoda rauhassa eikä enää olisi kiire minnekään. Hetken päästä huomaan muiden käsissä olevat pullot. Miten olin taas voinut ohittaa nämä kuoharipullojen jakajat. Sama kävi minulle HCR:llä keväällä, kun en huomannut näitä naisia pulloineen. Ei auttanut kuin palata hieman takaisin maaliviivalle päin. Ilmeisesti sitä on niin omissa maailmoissaan heti maaliviivan ylitettyään ettei siinä juuri näe eteen eikä varsinkaan sivuille. Sain pulloni ja kohta sain valmiiksi kootun eväspussukan käteeni. Kojujen alta sai hakea puolikkaita banaaneja ja suolakurkkusiivuja. Lappasin muutaman suolakurkkkusiivun tyhjään mukiini. Kohta joku toinen kysyy haluanko rusinoita. Hieman epäillen ojennan suolakurkkuja täynnä olevan mukini hänelle. Joku toinen nainen toteaa vieressä "hyi" ja puistelee päätään. Onhan tämä kieltämättä erikoinen yhdistelmä makeaa ja suolaista. Mitään muutakaan paikkaa irtonaisille rusinoille en siihen hätään keksinyt, koska kädet olivat jo täynnä. Tosin kyllä ne syödyksi tuli vaikka maukkain yhdistelmä ei ollutkaan.

Selvisin maaliin ja sain hienon mitalin muistoksi kaatosateessa heitetystä lenkistä

Kohta joku huikkaa minulle "tule osallistumaan arvontaan". Tätä kutsua en tietenkään osannut ohittaa vaan menin kojulle, jossa piti pyöräyttää onnenpyörää. Ilmeisesti otteeni näytti kevyelle, koska hän käski pyöräyttää pyörää voimakkaasti. Ilmeisesti voimani oli jo tässä vaiheessa käytetty loppuun, koska  pyörä ei pyörinyt vimmatusti vaan pysähtyi. Katsoin kysyvästi esittelijää, että voitinko mitään. Hän kyseli olenko ollut koskaan kehonkoostumusmittauksessa. Vastasin olleeni joskus. Kohta minulle selvisi, että nyt voitin Fressille kehonkoostumusmittauksen ja hän pyysi täyttämään yhteystietoni lappuun. Mielenkiinnolla odotan heidän yhteydenottoaan.

Vieressä oli toinen koju jossa oli lähitaksin piste. Tähän en kuitenkaan enää voinut jäädä jonottamaan vuoroani, koska nyt minulle alkoi tulemaan hieman kylmä ja tajusin kiiruhtaa urheiluhalliin sisälle pesulle ja vaihtamaan vaatteita. Seisoin hyvän tovin lämpimän suihkun alla kunnes puin päälleni ja söin hieman eväitäni pukuhuoneessa. Ilokseni pukuhuoneessa oli jopa hiustenkuivaaja joka oli nyt tarpeen. Monet jopa kuivasivat siinä hiuksiaan vaikka eivät pesulla käyneetkään. Aivan litimärkiä kyllä olimmekin juoksun jälkeen ja kuivaa kohtaa ei keneltäkään löytynyt. Jouduin jopa huuhtomaan suurimmat hiekat ja mudat kengistäni ja pesemään sukkani suihkun alla. En halunnut kantaa yrimääräistä mutaa kotiini asti vaikka jouduin pesemään kengät vielä paremmin kotiin päästyäni.

Kotiin päästyäni heitin läpimärät vaatteet pesukoneeseen ja istahdin syömään. Kyllä nyt ruoka maistuikin, kun koko päivänä en ollut kunnollista ruokaa syönyt ja kulutus oli ollut suuri. Pieni venyttelyhetki, vaatteet narulle kuivumaan ja nukkumaan. Yllätyksekseni seuraavana aamuna pääsin yllättävän hyvin ylös sängystä. Päivällä kävin rentouttavalla kävelyllä ja illalla vielä bailatinotreeneissä jammailemassa.

Eväspussissa oli vaikka minkälaista patukkaa ja muita yllätyksiä

Tapahtuman järjestelyt toimivat hyvin, reitti oli hieno ja tavaroiden säilytyspaikat oli hyvät suihkumahdollisuutta unohtamatta. Saamamme eväspussukka oli riittävän kattava vaikka toisaalta muutaman patukan olisin voinut vaihtaa johonkin muuhun tuotteeseen, jolloin pussin sisältö olisi ollut monipuolisempi. Maalissa jokaiselle jaettiin osallistujamitali ja saamamme tapahtumapaita oli laadukas Craftin paita. Juoksijoita puolimaratonilla oli 1515 eli kyseessä ei ollut mikään järjetön massatapahtuma, mutta yksinkään ei tarvinnut juosta missään vaiheessa. Paikalle pääsi yllättävän helposti julkisilla kulkuneuvoilla. Kokonaisuudessaan voin todeta tapahtuman olleen oikein mukava eikä huonoa sanottavaa ole. Suuri kiitos tämän tapahtuman osallistumismaksun sponsoroimisesta kuuluu Craft Sportswearille. Minä pieni onnetar, joka voitan näitä juoksutapahtumiin osallistumisia erinäisistä kilpailuista.

Kivasta päivästä ja hyvin järjestetystä tapahtumasta innostuneena ilmoittauduin jo ensi vuoden tapahtumaankin. Säästö se on pienikin säästö ja ei tarvitse sen kanssa enää ensi vuonna pähkäillä. Ensi vuoden juoksukalenterini alkaa täyttymään kovaa vauhtia jo tämän vuoden puolella. Nyt ei voi kuin toivoa, että 15.9.2018 on aurinkoisenpi sää kuin nyt oli. Siellä nähdään ensi vuonna ja vietetään mukava juoksupäivä yhdessä!

Ensi vuonna juostaan 15.9. - 16.9.2018

Seuraava tapahtumani on Kaarinan Syysmaratonilla puolikas, joka juostaan 7.10.2017. Nyt yritän parhaani mukaan pysyä  terveenä ja päästä treenaamaan muutaman kerran ennen tätä tapahtumaa. Tietysti toivon kauniita syksyisiä ilmoja, mutta tarvittaessa laitan käteen uudet lämpimät Craftin hanskat niin varmasti ei sormet jäädy. Lenkin jälkeen on kiva istua sohvalle kynttilän ääreen ja vetää jalkaan uudet kompressiosäärystimet auttamaan palautumisessa.

 Mukavia syksyisiä lenkkejä sinulle.