Salonjokilaaksojuoksu

Sunnuntai 25.8.2019

Alkuviikolla päätin ilmoittautua Salossa juostavaan Salonjokilaaksojuoksuun. Kilpailun järjestivät Salon Vilpas Yleisurheilu ja kaupunkilehti Salonjokilaakso. Ennakkoilmoittautuminen 10 km matkalle maksoi 12 euroa ja jälki-ilmoittautuminen olisi maksanut 15 euroa. Suuresta säästöstä ei siis ollut kyse, mutta säästö se on pienikin säästö. Sunnuntaina ehdin syömään aamupalan kotona, siivoilla ja herätä rauhassa. Menin pyörällä tapahtumapaikalle Salon kauppatorille. Torilla jaettiin ilmaiseksi grillimakkaraa ja pillimehija. Makkarat ei houkutelleet, mutta jonotin itselleni pillimehun. Päivä oli aurinkoinen ja lämmin. Yli 20 astetta lämmintä mikä oli oikein kiva sää juosta.

Juoksureitti kulki molemmin puolin jokea.

Kävin hakemassa kilpailunumeroni Vilppaan teltalta. Nouto sujui ongelmitta eikä jonoa ollut. Pienessä kylätapahtumassa on etunsa suuriin tapahtumiin verrattuna. Vessoihin ei tarvinnut jonottaa ja varusteet sain jätettyä säilytykseen ohimennen. Ilmoittautumispisteellä minulle opastettiin, että lähtö tapahtuisi kello 13.15. Kuulemma matka olikin 9 km eikä 10 mille olin ilmoittautunut. No ei se ollut niin justiinsa. Ajanotto tapahtui käsin eikä mitään chippejä ollut.

Torilla oli monipuolisesti erilaista ohjelmaa

Lapset pääsivät ratsastamaan poneilla.

Tapahtumassa oli tarjolla 7- ja 9-vuotiaiden sarjoihin osallistujilla oma 1 km juoksu. 11- ja 13-vuotiaiden sarjoihin osallistujat lähtivät meidän aikuisten kanssa samasta lähdöstä, mutta he juoksivat vain yhden 3 km kierroksen. Meillä oli näiden vanhempien lasten kanssa yhteislähtö. Ryhmityimme kaikke lähtöviivalle. Järjestäjä ohjeisti nopeampia ryhmittäytymään viivalle. Lapset siinä olikin jo valmiina ja naureskelimme, että melkein kaikki mahtuivatkin eturiviin. Tämäkin on pienen tapahtuman etuja niin ei tarvitse jäädä jumiin lähtöryysikseen. Lähtöviivalla kyseltiin onko juoksijat valmiina ja olimmehan me. Jännityksestä pinkeenä sormi valmiina näpäyttämään urheilukello päälle. Viimenään saimme luvan ampaista matkaan. Joku kuului opastavan erästä juoksijaa, että "liian kova lähtö". Niinhän siinä tuppaa käymään itse kullekin. Muiden mukana lähtee helposti juoksemaan liian kovaa. Miehet ampaisivat kärkeen ja menivät menojaan. Katsoin, että edelläni meni yksi tyttö ja yksi nainen. Mietin itsekseni, että nyt olisi mahdollisuus palkinnoille mikäli kukaan naisista ei pääse yllättämään takaa.

Korista sai pelata torilla

Ensimmäisenä juossut tyttö oli tosiaan lasten sarjassa ja jäi edestäni maaliin ensimmäisen kierroksen jälkeen. Toisena ollut nainen jatkoi matkaa toiselle kierrokselle. Vähän kaipasin juomapistettä, mutta sellaista ei tässä tapahtumassa ollutkaan. Maalissa vasta saisimme juomaa. No tulisipa parempi aika, kun ei mene turhaa aikaa urheilujuomaa hörppiessä. Kyllä nyt kymmenen kilometriä pystyy juoksemaan ilman juomaakin vaikka yleensä juoksutapahtumissa juon. Treeneissä sitten mennään ilman juomaa ja siksi juomapisteillä tuhraantuukin harmillisen paljon aikaa. Onpahan jotain mitä treenata.

Kannustajia ei ollut paljoa, mutta nekin mitkä olivat hurrasivat ja kannustivat meitä iloisesti. Reitti meni joen rantaa pitkin kolme kierrosta, joten yleisölle juoksijoiden kannustaminen oli helppoa. Reitti kulki pitkin Salonjoen kevyenliikenteen väyliä molemmilla puolilla jokea välillä tori- Uskenlanjoen silta- rautatiesilta- tori. Silloille noustaessa oli pientä ylämäkeä, mutta muuten reitti oli melko tasainen ja hyvä juosta.

Vielä kolmannellekin kierrokselle lähdettäessä olin omien laskujeni mukaan naisten sarjassa toisena. Vilkuilin taakseni näkyykö muita naisia, mutta ei näkynyt. Yritin pitää vauhtini tasaisena ettei kukaan pääsisi yllättämään minua. Viimeisellä kierroksella uskelanjoensillan jälkeen yritin vielä kiristää tahtiani. Hiljakseen saavutin edelläni juossutta miestä. Päätin, että hänestä menen vielä ohi ennen maalia. Matkaa oli kuitenkin reilusti, mutta pistin töppöstä toisen eteen. Saavutin edelläni menevää selkää. Rautatiesillalle saavuttaessa vilkuilin taakseni, että onko sijoitukseni uhattuna. Takanani tuli mies. Päätin, että hänhän ei minusta tule ohi vaikka välillämme ei ollut paljoa matkaa. Nyt viimeiset irti ja ennen maaliviivaa tehokas loppukiri. Pääsin kuin pääsinkin edelläni juosseen miehen ohi viimeisillä metreillä ja takanani juossut mies pysyi myös takanani. Saavutin tavoitteeni ja sain pidettyä sijoitukseni koko kisan ajan.

Infoteltalta sai urheilujuomaa ja vettä. Nyt juoma maistuisikin. Sain osallistujamitalin käteeni ja minua ohjeistettiin jättämään numerolappu teltalla olleeseen koriin. Numerolaput olikin tällä kertaa kankaisia liivin mallisia numeroita. Nyt ei tarvinnut tehdä paitaan reikiä. Tosin juoksun aikana tekemäni solmut aukesivat kahteen kertaan ja sitten en enää jaksanut solmia niitä kiinni. Toivoin numeroliivin pysyvän päälläni vaikka se vähän lepattikin. Yritin juostessa tunkea numerolapun naruja juoksuvyöni ja paitani väliin mikä osoittautui ihan toimivaksi systeemiksi.

9 km lenkki heitetty hyvässä säässä

Teltalla oli myös lista mistä sai katsoa oliko voittanut jotain arpajaispalkintoja. Juoksijoiden kesken arvottiin tavarapalkintoja sillä aikaa, kun me juoksimme. Ilokseni listasta löytyi numeroni ja sain harmaan sm- maastojen putkihuivin. Ihan kiva voitto tämäkin. Jotkut näyttivät saavan t-paitoja palkinnoksi, mutta minulla on niitä muutenkin niin paljon etten välttämättä olisi sellaista tarvinnutkaan. Putkihuivi on ihan kiva palkinto vaikka harmaa väri ei olekaan lempivärini. Kohta olikin naisten palkintojenjako. Edelläni juossut nainen sai ensimmäisen palkinnon ajalla 42 min ja jotain. Nyt tiesin, että kohta on minun vuoroni. Laitoin tavarani pois käsistä ja kohta kuulinkin nimeni. Olin juossut maaliin ajalla 44 minuuttia. Virallisia tuloksia en ole vielä löytänyt mistään. Urheilukelloni näyttää ajakseni 43:51. Tarkennan tätä sitten myöhemmin tulosten tultua nettiin.

Juoksijoiden infoteltta ja juomapiste

Osallistujamitali oli ihan hieno

Harmikseni en saanut palkinnoksi pokaalia. Sainkin palkinnoksi toisen samanlaisen putkihuivin minkä olin hetkeä aikaisemmin voittanut arpajaisista. Lisäksi sain 5 kerran lahjakortin Salon uimahalliin mikä on ihan kiva keksintö. Uimassa tuleekin käytyä ihan liian harvoin. Nyt syyssateiden tultua uimahalli on kiva piristys arkeen. Toisaalta tällainen käytännöllinen palkinto onkin parempi kuin hyllyssä pölyyntyvä pokaali.

Kotiinviemiset tältä päivältä

Torin lavalla alkoi senioritanssijoiden tanssiesitys. Lavalla oli vanhoja naisia ja miehiä juhla-asuihin pukeutuneena. Muutaman kappaleen jälkeen olikin luvassa yleisön aktivoiminen. Naiset ja miehet hyppäsivät lavalta alas ja juontaja pyysi yleisöä siirtymään lähemmäs lavaa. Harmillisen vähän yleisöä olikin. Nyt oli vuorossa yhteistanssi. Lavalle jäänyt mies näytti meille askel askeleelta miten tanssi tulee menemään. Harjoittelimme hetken aikaa ja sitten pääsimme tositoimiin. Katsoin hetken opastusta ja hetken päästä olinkin jo tanssimassa muiden mukana. Huomasin pitkästyväni näin rauhallisesta ja helpoista askelista. Olen harrastanut tanssia jo niin kauan ettei nämä askeleet tuntuneet mitenkään vaikeille. Vilkuilin viereeni ilmestynyttä mäyräkoiraa. Hän olisi kovasti tahtonut tulla ihmisjoukon sekaan. Yritin samalla varoa kompastumasta koiraan tai hänen hihnaansa. Tanssituokion jälkeen juontaja kehui yleisön tanssitaitoja. Tanssiryhmä esitti vielä muutaman tanssin ja esitysten päätyttyä päätin lähteä kotiin. Hain pyöräni ja pyöräilin kotiin. Suihkun kautta, vaatteet pesuun ja ruokaa naamaan. Pieni hengähdystauko ja taas olo oli oikein hyvä. Kymmenen kilometrin juoksu onkin sellainen mistä palautuu saman päivän aikana niin se on kiva juttu. Lihakset eivät tuntuneet kipeille ja olo oli hyvä. Nyt vaan valmistaudutaan ensi viikonlopun Helsinki Midnight runiin. Se onkin yksi vuoden kohokohdista.

Senioritanssijoiden esitys

Salonjokilaaksojuoksu oli kiva pieni tapahtuma. Kaikki järjestelyt toimi ihan hyvin alun reittimuutosta lukuunottamatta, koska reitti olikin kilometrin lyhyempi mille olimme ilmoitautuneet ja valmistautuneet juoksemaan. Saatan osallistua tähän tapahtumaan myös ensi vuonna mikäli mikään iso juoksutapahtuma ei satu samalle viikonlopulle. Tämä tapahtuma kaipaisi hieman lisää osallistujia, mutta onneksi ei sentään yksin tarvinnut juosta. Jatkuvasti näkyi jonkun selkä mitä seurata. Tosin nyt osasin reitin muutenkin ja reitti oli ensimmäisen kierroksen jälkeen hyvin selkeä. Samaa reittiä vaan kolme kierrosta maaliin asti.

Paavo Nurmi Maraton

Tein hetki sitten tilastoa juoksutapahtumista missä olin ollut juoksemassa. Harmi etten ollut aloittanut tilaston pitämistä jo aikoja sitten. Nyt oli hankala löytää tuloksia, kun joitain sivustoja ei enää edes ollut olemassa. Virheistä oppii ja nyt kirjaan kaikki ylös. Varmasti osa juoksutapahtumista unohtui tilastosta, mutta ei voi minkään. Kaikista ei saa mitalia niin vaikea jaljittää niitä. Pitäisi yrittää etsiä kaikki tapahtumapaidat ja muut juoksutapahtumista saadut tavarat esiin niin niiden perusteella ehkä jonkun tapahtuman voisin jaljittää. Puolimaratonit pitäisi olla kaikki kasassa, koska niistä olin aina saanut tapahtumamitalin maaliin päästyäni. Ilokseni huomasin, että tulevasta Paavo Nurmi Maratonista olisi tulossa minun 20 puolimaraton. Kivaa päästä juoksemaan oma juhlapuolimaraton juuri Paavo Nurmi Maratonille mikä on yksi minun lempitapahtumistani.

Tässä ne nyt on. Kaikki 20 puolimaratonilta ansaittua mitalia vuosilta 2013-2019.

 

Lauantai 17.8.2019

 

Pakkasin juoksutavarat kasaan edellisenä iltana. Säätiedotus lupaili noin 20 astetta lämmintä ja sadetta juuri juoksun ajalle. Varauduin sateenvarjolla ja sadeviitalla. Juoksu vaatteiksi valitsin t-paidan, sortsit ja aurinkolipan. Vaihtovaatteet, kengät ja peseytymisvälineet pakkasin muovipusseihin, koska tavarasäilytys ei olisi katetussa tilassa. Ei olisi kiva laittaa päälle läpimärkiä vaatteita juoksun jälkeen. Päätin mennä Turkuun bussilla mikä menisi Tuomiokirkolle. Siitä ei ole pitkä matka kävellä joenrantaa pitkin tapahtumapaikalle. Olin tapahtumapaikalla Turun kaupunginteatterilla noin kymmeneltä aamulla. Puolimaratonin lähtö oli vasta 12.00, joten minulla oli hyvää aikaa tutustua kisakaupan tarjontaan ja hakea juoksunumeroni sekä paitani. Mietin pitkään laitanko tämän vuoden tapahtumapaidan päälleni vai en, mutta päätin kuitenkin laittaa sen päälleni. Erityisesti en tykännyt tummasta liilasta tapahtumapaidasta. Olen enemmän kirkkaiden värien ystävä, joten viime vuoden oranssi tapahtumapaita houkutteli enemmän.

Kilpailunumeron haku onnistui jonottamatta. Kisakaupasta en jaksanut etsiä mitään vaatteita. Maximin urheilujuomaa ostin, kun juomapullonkin sai kaupanpäälle. Jotain urheilukelloja katselin, mutta niitä en uskalla ostaa näin extempore. Paidat sai alakerrasta missä oli kivasti ripustettu kattoon roikkumaan eri kokoiset paidat. Kivaa, että tässä tapahtumassa oli myös pieniä paitoja. Otin xs-paidan ja se olikin minulle hyvä ellei jopa hieman reilukin.

Minulla oli hyvin aikaa, joten ehdin käymään vessassa, missä ei tässä vaiheessa ollut vielä jonoa. Vein tavarat säilytykseen ajoissa, koska viime vuonna tein virheen viedessäni tavarat säilytykseen liian myöhään. Jouduin silloin jonottamaan tavarasäilytykseen hyvän tovin ja melkein myöhästyin lähdöstäkin. Nyt ei ollut mitään jonoa ja tavarasäilytyksen sujuvuutta oltiin parannettu edellisvuodesta. Nyt jokaiselle oli laitettu osallistujakuoreen nippuside ja osallistujanumero laukkuun kiinnitettäväksi. Ei tarvitsisi enää kirjoittaa tussilla numeroa teippiin varustesäilytyksen edessä mikä hidasti toimintaa entisestään.

Tavarat vietyäni kävin nopeasti kestävyyttä pintakaasulla 24/7 porukan kanssa ryhmäkuvassa.  Suunnistin alkulämmittelyyn mikä oli jo alkanut ja hetken päästä loppuikin. Piti siirtyä vessajonoon mikä olikin huolestuttavan pitkä. Monet siinä jo manailivat miten vessoja ei voi olla enempää. Onneksi miehet pomppivat pusikkoon pissalle niin jono meni vähän nopeammin ja ehdin vielä käydä bajamajassa ennen lähtöviivalle siirtymistä.

Lähtöalueella olikin jo paljon porukkaa ja minun oli vähän vaikea päästä muiden läpi lähemmäs lähtöviivaa. Poukkoilin muiden joukossa aikani ja vihdoin pääsin haluamaani kohtaan. Pian soi maammelaulu mikä oli kiva lisä aiempiin vuosiin verrattuna. Kohta laskettiin jo viimeisiä sekuntteja, kunnes pääsimme ampaisemaan matkaan. Aikamoinen ryysis, koska tänä vuonna oli ennätysmäärä ilmoittautuneita. 10 km, puolimaratonin ja maratonin juoksijoita oli kuulemma 3500 ja lasten juoksuihin osallistui noin 1000 lasta. Hurja määrä porukkaa oli liikenteessä. Puolimaratonin ja maratonin juoksijat lähtivät samaan aikaan. Kympin juoksijat tulisivat perässä. Teatterilta lähdimme Tyksin suuntaan, josta käännyimme Tuomiokirkon ohitse. Sillan jälkeen käännyimme takaisin lähtösuuntaan ja rantaa pitkin kohti satamaa.

Ensimmäiset pari kilometriä on aina hankalia minulle ja niin oli nytkin. Ajattelin ettei juoksemisesta tule mitään. Ilma oli tosi painostava ja lämpimän oloinen vaikka olikin pilvistä eikä aurinkoa näkynyt missään. Satama-alueelle päästyämme alkoi satamaan oikein kunnolla. Sade viltoitti, mutta myös lenkkarit ja vaatteet kastuivat läpimäriksi. Toivoin, ettei vaatteet ala hiertämään juostessa. Vielä olisi kuitenkin reilusti yli puolet matkasta jäljellä. Satamassa oli juomapiste missä iloinen nainen kannusti minua. Otin mukillisen urheilujuomaa ja yritin juoda sen mahdollisimman nopeasti. Sitten taas töppöstä toisen eteen ja kohti Ruissaloa.

Reitti kulki tuttuun tapaan tien toista kaistaa juosten. Toinen kaista oli varattu autoille. Poliisi johdatti autoja letkana ohitsemme ja varoitteli autoista ettei kukaan jäisi alle epähuomiossa. Kolmas juomapiste oli edessä mistä hörppäsin jälleen urheilujuomaa. Ruissalon kääntöpaikan jälkeen reitti palasi hieman uutta reittiä takaisin sataman suuntaan. Reittiä oli hieman muutettu edellisvuodesta. Mikäli en väärin muista niin muutama mäki tuli lisää uudella reitillä. Metsässä kiemurtelevaa jalkakäytävää oli kyllä kiva juosta. Pian reitti muuttui asfaltista hiekkapoluiksi. Nyt olimme jälleen tutulla reitillä. Tuli juomapiste ja pienen matkan päästä oli vilvoittelupiste. Tosin tuuli pöllytti vedet pitkin metsää ja olimme jo aikaisemman sateen ansiosta märkiä. Jatkoin matkaani koukkaamatta vesipisteen kautta. Joku mies oli kuvaamassa videota reitiltämme, joten vilkuttelin hänelle iloisesti ja hän hymyili takaisin huvittuneena. Aina pitää löytyä pieni hetki reitin varteen tulleille kameramiehillekin.

Juoksemamme reitti puolimaratonilla

Ruissalon sillan jälkeen olimme juosseet jo 15 km ja vastassa oli reitin viides juomapiste. Juomapisteen jälkeen oppaana ollut nainen muisti minut menomatkalta ja kannusti minua iloisesti jatkamaan juoksuani. Juoksuni sujuikin yllättävän hyvin vaikka yhtään kovempaa en jaksanutkaan mennä. Ohitseni juosseista ilmapalloista tiesin ettei nyt ollut tulossa ennätystä, joten turha enää kiirehtiä. Nautitaan nyt tästä henkilökohtaisesta juoksusta. Kohta reitti tuli jo Aurajoen rantaan missä oli enemmän ihmisiä kannustamassa juoksuamme. Tästä saa aina lisää voimaa. Kameramies oli joen varrelta löytyvän ison päivänkakkaran luona kuvaamassa, joten yritin vilkutella hänelle kuvaan päästäkseni. Taisi hän kuvan, jos toisen ottaakin. Kiva, jos jostain löytää kuvia muistoksi omista juoksuista. Tietysti reitin varrella on usein paljon yksityisiäkin kuvaajia mistä ei voi mennä takuuseen minne kuvat joutuvat. Järjestäjän toimesta kuvaamaan tulleet tunnistaa yleensä varsin massiivisista kameroista.

Kameramiehille kannattaa aina varata vähän aikaa.

Viimeinen juomapiste oli joen varrella 18,8 km kohdalla. Viimeisen kerran urheilujuomat naamaan ja sitten nenä maalia kohti. Ihmiset istuskelivat joen varressa olevien kahviloiden ja ravintoloiden terasseilla seuraten juoksuamme. Seassamme oli muutamia hitaampia kymmenen kilometrin juoksijoita, joka loi itselle tunteen kovasta vauhdista. Kivaa, että pääsee vielä viimeisten kilometrien aikana joistain ohi. Kohta pääsimme kurvaamaan sillalle ja tästä olikin hyvä ottaa loppukiri maalia kohti. Kuulutukset kantautuivat korviin ja maalikaari näkyi edessä. Koitin silmäillä kumpaa laitaa meidän pitää juosta maaliin etten vain ajaudu maratonareiden reitille ja uudelle kierrokselle. Nyt saisi riittää tältä päivältä. Muutamista miehistä juoksin maalisuoralla ohitse ja tuuletus maaliviivalla. Kännykkään tuli heti viestiä juostusta ajasta, joka oli 1.46.36 millä olin naisten yleisessä sarjassa 14. Tähän sai olla tyytyväinen. Pääsin 20 puolimaratonin maaliin enkä joutunut tälläkään kertaa keskeyttämään. Yhtäkään kilpailua en ole vielä tähän mennessä joutunut keskeyttämään ja se on kiva juttu. Välillä kyllä on menty enemmän sisulla kuin järjellä. Nyt oli ihan hyvä juoksu vaikka sää olikin vähän haasteellinen. Kova tuuli, sadetta ja ihmeellinen hiostavan kuuma ilma.

Maaliviivan jälkeen saimme juomaa mistä otin muutaman mukillisen. Nyt olisi aikaa juoda kunnolla ja nestettä tarvittiin. Nuoret tytöt laittoivat mitaleja juoksijoiden kaulaan. He onnittelivat juoksusta ja minä kiitin tyytyväisenä. Saimme käteemme tyhjät muovipussit, joihin saimme hetken päästä täytettä. Aväitä jaettiin molemmin puolin linjaa ja ainakaan tässä vaiheessa ei ruuhkaa ollut. Jono eteni hyvin eteenpäin. Pidin muovipussia auki ja pussi täyttyi lähes jokaisella askeleella. Kurkkua, tomaattia, olutta, virvoitusjuomaa, riisivälipala, pipareita yms. Eväspussukka näytti monipuoliselle ja runsaalle. Edellä kulkenut mies totesikin ettei tänään enää tarvitse laittaa ruokaa kotona. Kyllä näillä eväillä pärjääkin pitkälle iltaan. Tästä tapahtumasta on aina saanut hyvän eväskassin ja niin näytti olevan tälläkin kertaa.

Maalissa tyytyväisenä. En joutunut keskeyttämään tätäkään puolimaratonia.

 Pieni hengähdystauko läheisellä nurmikolla. Hetki sometusta eikä pakollisia valokuvia pitänyt unohtaa. Nyt piti kuitenkin lähteä hakemaan oma laukku varustesäilytyksestä ennen kuin käy vanhanaikaisesti ja kylmyys iskee luihin ja ytimiin. Laukun sain hyvin joutuisasti virastotalon takana olevasta varustesäilytyksestä. Suuntasin askeleeni kohti Samppalinnan maauimalaa minne pääsisimme ilmaiseksi pesulle, saunaan ja uimaankin. Totuttuun tapaan saimme jo ulkona rannekkeet juoksunumeroita vastaan, joka on hyvä keksintö ettei jokaisen tarvitse jonottaa kassalle.

14 sija naisten yleisessä sarjassa mihin saa olla tyytyväinen.

Pukuhuoneet olivat todella ahtaat ja kaappeihin ei meinannut mahtua kaikki tavarat. Aikani ähellettyä sain tavarat paikoilleen ja kaapin lukittua. Ulkona oli juoksijoille tarkoitettu hieronta, joten suuntasin sinne suihkun kautta. Ulkona oli tänään kohtuullisen viileää, joten aurinkoa ottamaan ei voinut jäädä. Hieronnan jälkeen kävin saunassa mikä oli täynnä juoksijoita. Kaikki halukkaat mahtuivat juuri ja juuri lauteille. Hetken lämmiteltyäni ja venyteltyäni suihkun kautta pois. Pukuhuoneessa oli edelleen kauhea ryysis, mutta selvisin sieltä ulos kohtuullisen nopeasti.

Hetken istuskelin maalialueella. Maratonarit saapuivat maaliin ja naisten parhaimmat palkittiin. Huimia aikoja he juoksevat. He saivat jotkut tuotekassit mitalien lisäksi ja voittaja sai vielä urheilukellon. Hyvät palkinnot näytti olevan. Hieman kateellisena seurasin sivusta.

Pieni kierros kaupungilla ja sitten nenä kohti Tuomiokirkon bussipysäkkiä, josta suuntaisin kotiin. Oli todella kiva päivä. Paavo Nurmi Maraton ei pettänyt tälläkään kertaa. Tosi kiva tapahtuma. Kaikki toimii moitteetta, reitti on kiva ja tunnelma hyvä. Ensi vuoden ilmoittautumisen avautumista odotellen...

Hetki lepäillään ja sitten taas juostaan. Kivaa loppukesää sinulle.

Helsinki Twilight Run

Lauantai 3.8.2019

Vaikka edellisestä juoksutapahtumasta oli vasta vajaa viikko niin heti alkoi kutkuttamaan ajatus uudesta juoksutapahtumasta. Onnistuin saamaan edullisen peruutuspaikan Helsingissä juostavaan Helsinki Twilight Runiin. Kerrankin päätin panostaa tähän ja otin hotellihuoneen itselleni lauantai- sunnuntai yöksi. Sainkin kohtuullisen edullisen huoneen läheltä tapahtumapaikkaa. Pakkasin juoksutarvikkeet kasaan perjantai-iltana ja lauantai aamuna. Juoksutapahtuman lähtö oli vasta kahdeksalta illalla, joten ehdin aamulla vielä siivota, pestä pyykkiä ja rentoutua rauhassa kotona. Kahden aikaan lähdin kohti Helsinkiä, jotta ehtisin rauhassa viedä tavarat hotellille.

Olin varannut pienen hotellihuoneen itselleni Töölö Towers nimisestä hotellista, joka osoittautui oikein hyväksi majoituspaikaksi tätä tapahtumaa ajatellen. Hintakaan ei ollut paha ja tapahtumapaikalle oli noin kilometri. Tavarat vietyäni huoneeseen lähdin kävellen kisapaikalle hakemaan kisanumeroa ja paitaani. Näiden haku sujui tosi nopeasti, koska montaa muuta ihmistä ei paikanpäällä ollut vielä tässä vaiheessa päivää. Numerot piti hakea tapahtumapaikalta eli Hietarannalta 16.30 - 19.30 välisenä aikana ja itse hain omani viiden aikoihin.

Juoksuvaatteet valmiina lähtöön.

Tapahtumapaikalla ei ollut mitään erityistä nähtävää, joten lähdin takaisin hotellille. Kaupasta kävin ostamassa eväät, joita voisin sitten juoksun jälkeen nauttia. Aina pitää varautua omilla eväillä vaikka juoksutapahtumasta saisikin jotain evästä juoksun jälkeen.  Parin tunnin odottelun jälkeen puin juoksuvaatteet päälleni ja lähdin takaisin Hietaniemen uimarannalle. Vein tavarat varustesäilytykseen mikä sujui onneksi hyvin ripeästi. Viereinen vessajono sen sijaan näytti uhkaavan pitkälle. Liityin hännille ja onneksi jono meni kohtuullisen nopeasti ja ehdin käymään vessassa lähtöä edeltävän puolen tunnin aikana. Juoksun lähtö tapahtui vasta kahdeksalta illalla mikä sopi minulle oikein hyvin. Käyn normaalistikin lenkillä näihin aikoihin, joten myöhäinen lähtö ei tuottanut minulle mitään ongelmaa. Tapahtumassa oli lapsille oma juoksunsa ja tämän lisäksi 5 km, 10 km ja puolimaraton. Minä valitsin perinteitä kunnioittaen puolimaratonin. Jotenkin tykkään siitä matkasta ja mielestäni pärjään sillä matkalla paremmin kuin lyhyemmillä.

Lähtöalueen löytäminen tuotti vähän ongelmia, koska mitään merkkejä en nähnyt. Päätin seurata muiden perässä läheiselle tielle. Vieläkään en nähnyt mitään merkintöjä lähtöviivasta, mutta jäin muiden seuraan seisoskelemaan. Pälyilin ympärilleni katsellen muiden lappuja. Onnekseni joukossa oli muitakin puolimaratonin juoksijoita. Kohta bussi yritti päästä juoksijamassan lävitse. Kaikki siirtyivät hienosti tien reunoille ja bussi pääsi jatkamaan matkaansa. Ehkä juuri bussin takia tietä ei oltu suljettu millään merkinnöillä vaikka olisi tien reunassa voinut olla joku kyltti ilmoittamassa lähtöalueesta.

Pian oli lähtölaskennan aika. Viimeisiä sekuntteja laskiessa kaikki räpläsivät omia urheilukellojaan lähtövalmiiksi. Viimenään joukko säntäsi matkaan. Lähtö on aina ruuhkainen ja joku lähelläni ollut mies kaatuikin pahan näköisesti lähtötohinassa. Toivottavasti hänelle ei käynyt pahasti eikä kukaan juossut päälle. Ennen en ole tälläistä nähnytkään vaikka aina se pelottaa, että kompastuu toisten jalkoihin.

Alkumetreillä

Reitti kulki heti alussa meren rantaa pitkin. Hiekka pöllysi todella paljon ja pieniä mustia ötököitä lenteli joukossa. Tuntui, että silmät menee täyteen hiekkaa. Ilma oli todella hyvä juoksuun. Aurinko laski nätisti merelle ja lämpöasteita oli noin 15. Oikein hyvin pärjäsi tapahtumapaita päällä ja sortsit jalassa. Hetken rantoja hierreltyämme tulikin vastaan rappuset. Kyllä vain ja siitä piti juosta rappuset ylös. Rappusia en olekaan juossut ylös minkään juoksutapahtuman aikana. Tulipahan tehtyä samalla rappustreenit. Mietin menenkö askelma kerrallaan vai harponko. Päätin kipittää askelma kerrallaan mikä oli selvästi hidas vaihtoehto. Näillä kuitenkin mentiin ja ylös päästyä kirin muut kiinni.

Hiekka pöllysi polkuja pitkin juostessa.

Kymmenen kilometrin juoksijoilla oli hieman eri lenkki mitä me puolikkaan juoksijat juoksimme. He oikaisivat vähän, kun me teimme pienen lisälenkin siltojen kautta. Muutamia tiukkoja käännöksiä ja rakennusten kulmilta kääntymisiä. Onneksi reitti oli merkitty nauhoilla ja oppaita oli risteyskohdissa neuvomassa oikealle reitille. Ihan ensimmäisen juomapisteen päätin ohittaa vaikka yleensä juonkin jokaisella juomapisteellä. Nyt ei ollut niin kuuma eikä pahemmin tuntunut olevan janokaan. Päätin selvitä seuraavalle juomapisteelle asti.

Nuori mies juoksi edessäni pitkän matkaa ja meidän vauhtimme tuntui olevan suunnilleen sama. Ruuhkaa ei enää ollut vaan porukka oli tasaantunut reitin varrelle alkuryysiksen jälkeen. Reitti kierteli takaisin Hietaniemen uimarannan luokse, mutta siitä jatkoimmekin ohi. Tässä oli juomapiste mistä otin mukillisen urheilujuomaa. Nyt juoma maistuikin, kun ensimmäisen juomapisteen olin jättänyt välistä. Juoksimme edestakaisin rantaviivan mukaisesti. Kympin juoksijat ohjattiin maaliin ja puolikkaan juoksijat viitottiin ja huudettiin jatkamaan vielä toiselle kierrokselle. Hyvin oppaana ollut henkilö katsoi juoksijoiden numerolappuja ja viittoi vuorotellen jokaiselle minne suuntaan kenenkin pitää mennä. Tästä jäi hyvä mieli. Suoraan, maaliin, maaliin, suoraan...

Seuraavana olikin kolmas juomapiste mistä hörppäsin vähän urheilujuomaa. Taas jaksoi laittaa töppöstä toisen eteen. Nyt alkoikin toinen kierros. Rantaa pitkin juostessa sai huitoa pieniä ötököitä naamalta tämän tästä. Yritin painaa lippaani alemmas ettei ötököitä menisi silmiini. Kokemuksesta tiedän, että sekin on hyvin mahdollista ja se ei ole mitenkään kivaa. Reitillä oli asfalttiosuuksia, mukulakiviä, laatoitusta ja hiekkapolkuja. Nyt oli vuorossa rappuset, jotka päätin tällä kertaa harppoa ylös. Tämä taktiikka oli huomattavasti parempi vaihtoehto kuin sipsuttaminen rappunen kerrallaan. Nuori mies juoksi edelleen edelläni ja hän huuteli aina alikulkutunneleissa jotain niin, että koko tunneli kaikui.

Juhlaporukka yritti ottaa kuvia rannalla ja joku pukumies totesikin nyt olevan ruuhka-aika, kun me pyyhällettiin heidän ohitse. Joku intoutui jakamaan läpsyjäkin minulle. Seuraavassa mutkassa ollut reittiopas naureskeli itsekseen äskeisille tapahtumille. Ilmeisesti hänkin oli kuullut juhlaporukan kommentit meidän juoksuista. Reitti kiemurteli rantoja pitkin siltojen päälle ja puolimaratoin juoksijoiden käännöspaikalle. Kohta olikin juomapiste mistä meinasin lähteä väärälle reitille edessäni juosseen nuoren miehen perässä. Onneksi reittiopas heräsi ja huusi peräämme, että oikealle. Lähellä oli, etten luottanut edellä juosseeseen ja eksynyt hänen kanssaan reitiltä. Reitti kieltämättä oli aika mutkainen ja vasen käännös tuli vasta seuraavan korttelin jälkeen. Montaa metriä ylimääräistä minulle ei tullut tästä. Kohta kuului kauheaa kannustusta, kun edessäni juosseen miehen kannustusjoukko tuli vastaan. Auton töötti soi ja joku huusi lisäämään vauhtia. Oletettu äiti puolestaan neuvoi poikaansa ottamaan rauhallisesti eikä tappamaan itseään.

Maalisuora juostiin pehmeässä rantahietikossa.

Oma juoksuni sujui hyvin ja viimeisen juomapisteen päätin jättää välistä. Tässä pääsin miehen ohitse ja sainkin pidettyä hänet takanani koko loppumatkan ajan. Kohta tapahtuma-alue alkoi näkymään edessä. Pieni ylämäki ylös ja nyt reittiopas viittoi minut maaliin. Vastassa olikin muutama rappunen, joita sai varoa etten vielä tässä kohtaa kaatuisi. Viimeiset metrit olivat pehmeää rantahiekkaa, jossa oli todella raskasta juosta. Ainakin tämän matkan jälkeen juoksu tuntui todella haasteelliselle. Yritin etsiä muiden jalanjälkiä ja juosta niitä pitkin maaliin. Loppukiri jäi tällä kertaa tekemättä pehmeän ja haasteellisen juoksualustan takia. Maaliviivan alitus ja aikakin oli yllättävän hyvä. Aikani puolimaratonilla oli 1:43:52 millä olin naisten sarjan viides mikä oli mielestäni hyvä sijoitus tällaisessa kisassa. Aika olikin toiseksi parhain puolimaratonin aikani. 

Mitali kaulassa kelpaa hymyillä. Tapahtuma ja sää oli mitä mahtavin.

Maalissa saimme kaulaamme ansaitun osallistujamitalin. Pöydältä sai ottaa urheilujuomaa tai vettä. Eväiksi saimme puurokipon, jäätelön ja pienen karkkipussin. Jäätelö tosin meinasi jäädä saamatta, kun rupesin ottamaan hienosta taivaasta. Aurinko oli jo laskenut merelle ja taivas oli nätin punertava. Ystävällinen nainen otti minusta muistokuvan kännykälläni. Hain tavarat varustesäilytyksestä ja kävin vaihtamassa pukuhuoneessa kuivat vaatteet päälleni. Ilta alkoi tuntua viileälle ja nyt piti laittaa kunnolla päälle ettei tulisi kipeäksi. Päätin käydä pesulla vasta hotellilla. Kävelin rauhalliseen tahtiin hotellille, söin iltapalaa, kävin pesulla ja kävin nukkumaan. Minulla oli ollut kiva päivä. Tykkäsin tapahtumasta todella paljon. Ennakkoon pelkäsin, että lähtökin tapahtuu rantahietikolta ja kengät olisi tämän jälkeen täynnä hiekkaa. Onneksi pehmeällä rantahietikolla juostiin vain maalisuoralla vaikka rankin osuus olikin lopussa. Ehdottomasti voin tulla jatkossakin tähän tapahtumaan. Tykkäsin erityisesti juoksun myöhäisestä ajankohdasta ja reitti oli tosi upea. Tosin sääkin suosi meitä ja loi oman tunnelmansa. Hotellini oli tapahtumaa ajatellen tosi hyvällä sijainnilla ja saatan jatkossakin tulla yöksi tähän hotelliin.

Heinolan kaupunkipuistojuoksu

Lauantai 27.7.2019

 

Torstaina olin ollut juoksemassa Kotkassa puolimaratonia. Perjantaina jo pohdin pitäisikö lähteä juoksemaan Heinolaan lauantaina. Viimenään päätin osallistua neljännesmaratonille. Puolikasta en vielä uskaltanut lähteä juoksemaan, kun edellisestä puolimaratonista oli vain pari päivää. Onneksi jalat eivät olleet kipeät tai muutenkaan ollut mitään ongelmaa. Ainut, että lauantaiksi oli luvattu kesän kuuminta päivää ja mittarit näyttivät yli 20 astetta jo aamulla.

Facebookissa järjestäjä pelotteli pari päivää aikaisemmin ettei kukaan saisi juosta puolimaratonia näillä yli 30 asteen helteillä. Myöhemmin järjestäjä postasi uuden julkaisun, jossa ilmoitti kaikkien saavan juosta puolimaraton omalla vastuulla.  Tämä aiheutti vähän hämminkiä ja kisamatkojen vaihdoksia, joiden johdosta järjestäjäkin meni myöhemmin ihan sekaisin.

Heinolassa en ollutkaan koskaan juossut ja tämä pahatuma oli aivan uusi minulle vaikka olin sitä muutaman vuoden ajan seurannutkin sosiaalisessa mediassa. En vaan ollut koskaan tullut lähteneeksi. Nyt oli aika kokeilla jotain uutta. Jälki-ilmoittauduin neljännesmaratonille mikä maksoi 40 euroa. Tämän olisi saanut paljon halvemmalla mikäli olisi tajunnut ilmoittautua ennakkoon. Ehkä ensi vuodeksi voisin ilmoittautua ennakkoon ja säästää selvää rahaa.

Tapahtumapaikka oli kylpylänrannassa mikä oli tosi kiva paikka. Ihmiset istuskelivat rannalla ja lapset uivat vedessä. Veneilijöitä meni ohi todella paljon ja paikka tuntui tosi suositulle. Harmittelin, kun en tullut ottaneeksi jotain peittoa minkä päällä istua. Pyyhe minulla oli peseytymistä varten, mutta sitä en viitsinyt liata. Myöhemmin muistin, että autossamme on koiran häkissä pehmusteita. Sieltä löytyikin ilokseni vanha päiväpeitto.

Kaikki ampaisivat innokkaina matkaan lähtöviivalta

Lähtö tapahtui aivan läheltä. Lähtö oli todella epämääräinen enkä kuullut mitään laukausta tai lähtölaskentaa. Yhtäkkiä kaikki vaan rynni eteenpäin. Ilmeiseti paikalla ei ollutkaan mitään lähtölaskentaa vaan ensimmäiset lähtivät kellon mukaan matkaan. Olisin kaivannut jonkun lähtölaskennan. Reitistä minulla ei ollut mitään aavistusta, koska en löytänyt mitään reittikarttaa ennakkoon. Lähdin seuraamaan muita ja toivoin reittimerkintöjen olevan hyvät etten eksyisi matkalla. Reitti kulki hyvin pitkälti rantoja pitkin ja metsikköisiä polkuja pitkin. Reitti vaikutti mukavalle. Ei tarvinnut juosta suorassa auringonpaisteessa. Nyt lämpötila oli jo yli 25 astetta. Päätin juosta rauhallisesti ja juoda jokaisella juomapisteellä. Heti alkumatkasta olikin yksi juomapiste, mutta toista sai odotella hyvän tovin. Sillan ylitys oli kiva ja matka jatkui toisella puolella rantaa. Täälläkin oli muutamia yksityisiä henkilöitä suihkimassa vettä juoksijoiden päälle kuten Kotkassakin oli ollut. Kivaa, että täälläkin ihmiset ovat osallistuneet tapahtuman järjestelyihin tällä tavalla. Harmikseni suihkut olivat hieman sivussa reitiltä, joten en viitsinyt kiertää niiden kautta vaan jatkoin matkaani suoraa reittiä ohittaen vesisuihkut.

Kääntöpaikka oli jollain asutusalueella missä reitti kulki pienen pätkän asfaltilla ja tämä olikin varsin kuuma osuus. Aurinko paistoi kirkkaalta taivaalta ja hiki virtasi. Juoksijoita tuli vastaan, koska reitti palasi samaa reittiä takaisin mistä olimme tulleetkin. Kilometritolppia kaipasin, mutta niitä ei näkynyt. Muutamassa kohdassa näin maahan kirjoitetun numeron, mutta olisin kaivannut tiheämpää merkintää juostuista kilometreistä. Kohta saavuimme takaisin lähtöpaikalle, mutta reitti jatkuikin vielä maalialueen ohi. Mietin jo mielessäni lähdinkö sittenkin juoksemaan puolimaratonia juosseille tarkoitettua reittiä. Olisiko minun sittenkin pitänyt jo kaartaa maaliin? Jatkoin kuitenkin matkaani rantaa pitkin. Hetken kuluttua tuli taas kääntöpaikka mistä kurvasimme takaisin samaa reittiä. Nyt menimme takaisin maalia kohti. Päätin juosta maalikaaren ali vaikka hieman jo mietin olisiko minun pitänyt vielä juosta joku lisälenkki. Reittimerkinnät olivat vähän epäselvät näin ensikertalaista ajatellen. Puolimaratonia juosseet jatkoivat vielä toiselle kierrokselle, kun me kurvasimme maaliin.

Maalissa sain kaulaani mitalin ja tytöiltä sain leivän. Juomaa sai myös ottaa viereiseltä pöydältä. Mitään muita eväitä ei ollut. Onneksi minulla oli omat eväät autossa. Hain kassini ja siirryin rantaan istuskelemaan ja syömään eväitäni. Hetken huilattuani päätin käydä pesulla, mutta suihkusta tulikin jääkylmää vettä. Päätin jättää peseutymisen kotiin. Hiuksia en kyllä nyt pesisi. Sormet olivat jo ihan valkoiset. Menin lämmittelemään ulos. Lähtiessä auton mittari näytti 28 astetta.

Rannalla kävi isojakin veneitä

Mitali ansaittu ja nyt kelpaa hymyillä

Tapahtuma oli mielestäni ihan kiva ja voin harkita sitä ensi vuonna uudestaan. Lähtö oli epäselvä ja reittimerkinnät vähän vajavaiset, mutta muuten kiva tapahtuma. Paikasta tykkäsin tosi paljon ja varsinkin tällaisena hellepäivänä mitä mainioin. Tulosten kanssa oli vähän säätämistä. Naisten sarjoissakin näkyi miesten nimiä ja sijoitukset vaihtuivat tämän tästä. Jotain naisiakin oli väliin lisätty myöhemmin. Lopulta sijoituin ajalla 53,09 naisten varttimaratonilla seitsemänneksi. Tämä oli ihan hyvä sijoitus sillä kaikkiaan juoksijoita tässä sarjassa oli 57 ja minä olin sijalla 7.

Meripäiväjuoksu

Torstai 25.7.2019

Sain lomaviikon sopivasti meripäivien ajaksi, joten päätin lähteä perinteiseen tapaan Kotkaan juoksemaan meripäiväjuoksua. Aamulla Kotkaan menee vähän huonosti julkisia kulkuneuvoja, joten päädyin junaan joka oli Kotkassa jo ennen yhdeksää aamulla. Minulla oli useampi tunti ylimääräistä aikaa, joten istuskelin Pasaatissa ja kävin hakemassa itselleni salaatin minkä söin ennen juoksua. Oli tulossa lämmin päivä, joten ajattelin pysyä varjossa. Menin ajoissa tapahtumapaikalle hakemaan juoksunumeroani. Jonoja ei ollut joten sen saaminen sujui todella nopeasti. Sovitin pukukopissa saamaani paitaa, mutta päädyin kuitenkin juoksemaan oma toppi päällä. Tapahtumapaita oli minulle harmillisen iso, joten päätin jättää sen käyttämättä. Harmillisen harvalla näin tapahtumapaidan päällä. Ilmeisesti muutkin olivat tulleet samaan lopputulokseen. Sääli, että nämä saadut paidat jäävät käyttämättä.

Alkulämmittelyt

Kädet taivasta kohti. Kuva: Ville Neumanen

Ihmiset istuskelivat katsomossa suojassa auringolta. Kuuluttaja pyysi ystävällisesti juoksijoita siirtymään lähtöviivalle, jossa alkaisi hetken kuluttua alkulämmittely. Aurinko porotti kirkkaalta taivaalta, joten yritin ottaa rauhallisesti. Hiki tuli jo pelkästään autiolla kentällä seisomisesta. Onneksi alkulämmittely oli aika lyhyt ja kohta ryhmityimme lähtöviivalle. Lähtömerkin jälkeen porukka ryntäsi innoissaan matkaan. Alkumetrit juoksimme kaikki samaa reittiä, mutta kohta viiden kilometrin juoksijat erkanivat eri reitille. Minä olin valinnut puolimaratonin. Marka jatkui samaa reittiä 15 kilometrin juoksijoiden kanssa. Porukkaa oli ihan kivasti, mutta ei kuitenkaan ruuhkaksi asti. Reitin varrella oli muutamia kannustajia.

Alkujumppa. Kuva: Ville Neumanen

Juomapisteitä tuntui olevan kivasti mikä oli tosi hyvä juttu tällä kelillä. Hörppäsin nopeasti urheilujuomaa ja taas matka jatkui. Reitti kulki tehtaiden ja sairaalan ohi. Välillä oli asfalttia ja toisinaan taas hiekkatietä. Viileät metsäpolut olivat kivoja vilvoittavia paikkoja tällä hellekelillä. Juoksuni sujui oikein hyvin. Matkan varrella oli perinteiseen tapaan viileitä suihkuja joiden läpi saattoi juosta niin halutessaan. Ne olikin oikein kiva lisä kuumalla ilmalla juostessa. Myös kannustajia oli kivasti. Muutamia lapsia, jotka halusivat jakaa läpsyjä.

Puolikkaan reitti erkani kaupan kohdalta eri reitille kuin 15 km juoksijoiden reitti. Tämä on vähän tylsän hiljaista seutua. Ei kannustajia ja muita juoksijoitakaan ei juuri näy. Jossain kaukana näkyi muutama selkä menevän edellä. Satunnaisia lapsia pyöräilemässä ja ihmettelemässä meidän juoksua. Joku nainen oli tullut kylmien ja märkien sienien kanssa reitin varrelle vilvoittamaan juoksijoita. Kivaa, että ihmiset viitsivät osallistua järjestelyihin omasta tahdostaan. Töppöstä vaan toisen eteen ja kohta tulikin kääntöpaikka mistä pääsimme jatkamaan matkaamme maalia kohti. Mukillinen urheilujuomaa ja taas jaksoi. Onneksi mitään ongelmaa ei juoksun kanssa tuntunut olevan. Hetken juostuamme saavuimme taas samalle reitille mitä 15km juoksijat juoksivat. Nyt oli enemmän seuraa juostessa. Tosin nämä olivat hitaampia, joten ohitteluja tuli jonkun verran. Sillan ylitys ja taas olimme Kotkan saarella. Tässä kohtaa oli perinteiseen tapaan miehet saaveineen ja kylmien sienien kanssa. Vilvoitusta niskaan ja taas mentiin. Pieni lisälenkki Sapokan rantojen kautta maalia kohti. Enää ei olisi montaa kilometriä matkaa maaliin. Päätin jättää viimeisen juomapisteen väliin. Ajattelin säästää aikaa ja selviäväni maaliin. Edellisillä juomapisteillä olin kyllä juonut.

Rannoilla oli ihmisiä, jotka katsoivat kummissaan juoksuamme. Joku mies kannusti minua sanomalla, että toi edellinen juoksija on saatava kiinni ennen maalia. Minähän tottelin käskyä ja sainkin vielä yhden ohituksen tehtyä ennen maalia. Viimeiset puuduttavat mäet oli juuri ennen maalia, mutta niiden huipulle päästyä olikin pieni alamäki ja sitten enää maalisuora. Hyvin selvisin maaliin asti. mitalin sain käteeni ja tämän jälkeen suuntasin hakemaan juomaa. Nyt tarvittiin nestettä reilusti. Tuotekassia emme saaneet, mutta juomapöydän vierestä sai ottaa suolakurkkusiivun ja Elovenan välipalakeksin. Pöydällä oli muistutuksena, että vain yksi keksi juoksijaa kohti.

Peseydyin tapahtumapaikan pukuhuoneessa, vaihdoin vaatteet ja suuntasin matkani kaupungille. Kävin hakemassa vähän evästä, jotka söin puiston penkillä. Kiva rentoutua ja katsella ihmisten vilinää. Kaupungilla oli paljon porukkaa meripäivien ja kohta alkavan meripäiväparaatin takia. Kävin satamassa kiertämässä kojut läpi, jonka jälkeen suuntasin matkani takaisin kaupungille. Yritin päästä kadun varteen katsomaan paraatia. Tulin liian myöhään paikalle ja jouduin jäämään muiden ihmisten taakse seisomaan. Juuri mitään en nähnyt, mutta yritin korkkia muiden ohi. Poliisit avasivat paraatikulkueen. Oli erilaisia autoja, teatterin ihmisiä, tanssijoita, koirakulkueita yms. Kivaa, että paraatiin osallistuu niin paljon ihmisiä ja vielä enemmän porukkaa on katsomassa paraatia. Paraatin jälkeen suuntasin matkani satamaan. Lähdin viimeisellä junalla. Junamatka oli aika tuskainen sillä juna oli tosi kuuma. Viimenään pääsin Kouvolaan ja kiva päivä oli päätöksessään. Hyvillä mielin kivasta päivästä.

Meripäiväjuoksuilla olin maalissa ajalla 1.50.44, jolla olin naisten sarjassa viides. Sain olla tähän tulokseen tyytyväinen vaikka parhaita aikoja ei ollutkaan. Kuuma keli kieltämättä. 

Helsinki Half Marathon

Treenaamaan en ollut vieläkään ehtinyt. Mitä nyt kerran kävin juoksemassa ja hikihän siinä tuli. Tässä vaiheessa ei enää juoksulenkit olisi auttaneetkaan vaan pahentaneet tilannetta. Näillä olemattomilla treeneillä oli siis lähdettävä juoksemaan jälleen kerran. Juoksuvaatteet ja muut tarvittavat varusteet pakkasin kassiin edellisenä iltana. Pohdin hameen ja sortsien välillä, mutta päädyin jättämään hameen kotiin. Oli luvattu varsinaisen lämmintä juoksusäätä, joten yritin valita mahdollisimman kevyen vaatetuksen. Tämän tapahtuman osallistumismaksuun ei sisältynytkään paitaa, joten etsin edellisten vuosien paidat esiin. Löysin kivan vaalean oranssin HHM-paidan minkä päätin laittaa päälleni. Mitään tummaa paitaa en halunnut laittaa, ettei juostessa tulisi entistä kuumempi auringon porottaessa selkään.

Herätys oli laitettava jo 4:40, että ehdin Helsinkiin. Startti oli aikainen, mutta ajattelin kestää sen. Kiva tapahtuma muuten. Peseytymistarvikkeet, vaihtovaatteet, eväät ja muut tarpeelliset jutut oli pakattu valmiiksi kassiin. Aamulla ei tarvinnut kuin ottaa juomat jääkaapista, pukeutua ja lähteä kohti bussipysäkkiä. Juurikaan mitään en pystynyt syömään niin aikaisin, joten päätin syödä aamupalani bussissa.

 Bussista jäin kisahallin pysäkillä ja siitä kävelin rantaa pitkin Finlandiatalolle, jossa oli tapahtumapaikka. Kävin hakemassa kisanumeroni. Onneksi ei ollut pitkää jonoa. Vessaan sen sijaan joutui odottamaan jonkun aikaa. Sitten kiiruhdin viemään tavarani säilytykseen. KPK 24/7 kuvaukseen ehdin juuri ja juuri. Sitten olikin jo mentävä lähtöviivalle odottamaan. Lähtö oli jaoteltu tavoiteaikojen perusteella, joten etsin oman karsinani.

 Lähdön tapahduttua kaikki säntäsi matkaan. Alussa oli pientä ruuhkaa, mutta kyllä se siitä tasaantui matkan edetessä. Aamu oli aurinkoinen ja lämmin. Reitti kierteli rantoja pitkin, joten merituuli vilvoitti kivasti. Juoksuni sujui hyvin. Lähdin jänisten matkassa, mutta totesin jälleen kerran ettei ne ole minua varten. En vaan osaa juosta siinä ryysiksessä. Jatkoin matkaani omaan tahtiini. Join juomapisteiltä urheilujuomaa. Kymmenen kilometrin jälkeen matkan varrella alkoi olemaan keskeyttäneitä juoksijoita. Olivat ilmeisesti lähteneet liian kovaa ja aurinko oli tehnyt osansa. Toivoin ettei heille ole käynyt pahemmin. Kaikilla oli jo auttajia, joten uskalsin jatkaa matkaani. Muutamia tanssiesityksiä oli matkan varrella mikä loi kivaa tunnelmaa.

Oma juoksuni sujui yllättävän hyvin. Maalin lähestyessä päätin vielä ottaa loppukirin. Tapahtumassa oli myös virallinen kirikisa maaliviivan edessä. Nopea juoksija en kylläkään ole, joten voittomahdollisuudesta en edes haaveillut. Kädet ylös maaliviivalla ja mitali kaulaan. Eväiden jakajia oli todella paljon. Olisin toivonut jotain kassia minne olisin saanut eväät. Mitään ei kuitenkaan ollut saatavilla, joten kävin hakemassa varustesäilytyksestä oman kassini. En olisi enää saanut käsiini yhtään tuotetta. Varustesäilytyksessäkään ei ollut vielä tässä vaiheessa jonoa, joten kassini sain hyvin ripeästi. Menin takaisin maaliviivalle sillä tapahtumassa tuttu juoksemassa. Kannustin häntä vielä viimeisellä metreillä. Otimme yhteiskuvat ja kumpikin suuntasi matkansa kotia kohti.

Maalissa olin ajalla 1.48.42, mihin olin ihan tyytyväinen. Tällä irtosi sija 91.