Joulujuoksu

Edellisestä juoksutapahtumasta onkin jo useampi kuukausi aikaa. Tässä välissä olen keskittynyt lähinnä rakkaan tanssiharrastukseni pariin. Olen käynyt baitatinossa, twerkkaamassa, tanssinut sambaa, bachataa, salsaa ja useammankin kerran Latinissimo- tunnilla. Käytiin jopa viikonlopun tanssireissulla Virossa. Menin perjantaina Tallinnaan laivalla ja olin hotellissa kaksi yötä. Lauantain tanssitapahtumaan tuli jopa yli 10 tanssijaa suomesta, joka on minusta oikein hyvä osallistumisprosentti tällaiselle ulkomaan tanssireissulle. Virolaisia oli myös tullut reilusti paikalle, joka oli kiva juttu. Menimme yhdessä syömään 1,5 tuntia kestäneen tanssitapahtuman jälkeen. Ravintolasta siirryimme vanhan kaupungin baareihin, joissa vierähti tunti jos toinenkin aamun pikkutunneille asti. Kiva reissu kaikenkaikkiaan ja innolla odotan jo seuraavaa tanssimatkaa. Mukavaa viettää aikaa samanhenkisen porukan kesken.

Tallinnan joulutorilla ihailemassa kaunista joulukuusta

Tanssireissun jälkeisenä viikonloppuna oli vuorossa kauan odotettu joulujuoksu. Tykkäsin edellisen vuoden tapahtumasta niin paljon, että päätin ilmoittautua 10 km matkalle jo kesäkuussa. Nykyisin pyrin hyödyntämään mahdollisuuksien mukaan kaikki early bird hinnat, joiden myötä osallistumismaksuissa voi säästää aika paljon rahaa. Pitää vaan osata päättää jo ajoissa mihin tapahtumaan on menossa puolen vuoden tai vuoden päästä. Tietysti aikaisin ilmoittautumisissa on myös oma riskinsä mikäli tulee muita menoja tai sattuu sairastumaan. Olin innoissani lähdössä juoksemaan tähän tapahtumaan, mutta alkuviikosta tulin kipeäksi ja haaveet tonttujuoksusta sai unohtaa. Samalla viikolla minulle soitettiin RadioSuomiRockista, että olin voittanut osallistumisen Rean ja Matin joukkueeseen. Tarkoituksena oli juosta viiden kilometrin lenkki heidän kanssaan.

Perjantaina illalla mietin kuumeisesti voinko osallistua joulujuoksuun ollenkaan. Viimenään päädyin ilmoittamaan Realle, että voin tulla mikäli voimme kävellä reitin ympäri. Yhteistuumin päätimme lähteä kävelemään, koska tässä tapahtumassa ei kuitenkaan ollut tärkeintä hyvä aika vaan osallistuminen ja hauskanpito. Porukassa malttaisin edetä rauhallisesti enkä lähtisi juoksemaan pää kolmantena jalkana muiden mukana kohti maalia.

Juoksuvaatteet valmiiksi valittuna

Olin valinnut jo alkuviikon aikana juoksuvaatteet valmiiksi. Nyt vain piti hieman etsiä paksumpia vaatteita, että tarkenisin kävellä rauhalliseen tahtiin paleltumatta. Pakkasin eväät, vaihtovaatteet ja peseytymistarvikkeet kassiin. Lauantai aamuna ehdin keittämään aamupuuron ja juomaan kupillisen teetä perinteiseen tapaan. Kohta olikin jo aika heittää kassi olalle ja kävellä läheiselle bussipysäkille odottamaan bussia. Matkustin Helsinkiä kohti rentoutuen korvakuulokkeet korvillani kuunnellen musiikkia. Jäin bussista pois oopperan pysäkillä, josta kävelin noin kilometrin matkan Finlandiatalolle, jossa oli tapahtumapaikka. Sisälle päästyäni nainen opasti ystävällisesti siirtymään jonoon, josta saisin kilpailunumeron ja pipon. Hetken ympärille katseltuani huomasin, että vieressä olikin erillinen piste, josta saisin oman kisapakettini. Eri radiokanavat olivat haalineet tapahtumaan porukkaa juoksemaan omissa tiimeissään, joten heillä oli oma piste meitä varten. Minun ei tarvinnutkaan jonottaa virallisessa jonossa hakemaan kisapakettiani vaan sain numeron ja piponi nimelläni. Hienoa, että joku oli hoitanut homman meidän puolestamme vaikka jonot eivät olleet kovin pitkät viralliselle kisapaketin noutopisteelle.

Icebugit esittelyssä

Sukkia, heisjastinspreytä yms.

Katselin hetken ympärilleni ja kävin otattamassa itsestäni virallisen joulujuoksukuvan. Saan edes yhden kivan muiston tästäkin tapahtumasta itselleni. Tietysti reitin varrella on myös kuvaajia järjestäjän puolestä, mutta aina ei voi niidenkään varaan laskea. Useimmiten kyllä olen onnistunut saamaan muutaman kuvan muistokseni myös reitin varrelta.

Kuva: Joulujuoksu

Vein tavarat Finlandiatalon yläkerrassa olevaan narikkaan, jonne tavarat sai jättää ilmaiseksi. Vastineeksi sain perinteisen narikkalapun, jota vastaan saisin tavarani vartioidusta säilytyksestä juoksun jälkeen. Olimme sopineet tapaavamme radiojuontajien kanssa kahdelta heidän mainoskylttien luona, joten siirryin takaisin alakertaan. Esittäydyimme pikaisesti toinen toisillemme ja otimme muutamat kuvat ennen starttia. Lavalla esiintyi LEO, jota kuuntelimme muun tohinan lomassa. Myöhemmin lavalle tuli Elegia naiskuoro, jotka lauloivat joululauluja meille.

Taustalla naiskuoro Elegia laulaa meille joululauluja

Ennen lähtöä palkittiin myös parhaimmat naamiaiskilpailun voittajat. Kivaa, että todella monet ovat panostaneet pukeutumiseen tässä tapahtumassa. Oli poroja, tonttuja, joulupukkeja ja kaikkea siltä väliltä. Itse pukeuduin viime vuoden tapaan tontuksi. Minusta tämä asu sopii minulle ja toisaalta en jaksa keksiä mitään muutakaan. Hieman asua voi aina parannella edellisestä vuodesta ja tietysti pukeutua sään mukaisesti. Punaisia, valkoisia ja mustia vaatteita minulla on kaapit täynnä, joten mitään ei myöskään välttämättä tarvitse lähteä ostamaan.

Suomirockin tiimi eli Rea, minä ja Matti.  Kuva: Radiosuomirock

Päivän vaikein päätös aamulla oli se mitkä kengät laitan jalkaani. Pohdin Salomonin goretex kenkien ja Icebugien välillä. Moni muukin näytti painivan saman asian kanssa sillä huomasin muidenkin kyselleen järjestäjiltä Facebookin kautta, että tarvitseeko Helsingissä tänään nastakenkiä vai pärjääkö tavallisilla lenkkareilla. Minulla on erilaisia lenkkareita joka lähtöön, joten valinnanvaraa kyllä oli. En kuitenkaan viitsinyt kantaa kaksia lenkkereita mukanani, joten päädyin lopulta nastattomiin vedenpitäviin kenkiin. Niillä ajattelin pärjääväni aivan hyvin osittain lumisilla ja osittain sulilla jalkakäytävillä. Mikäli olisin lähtenyt juoksemaan olisin saattanut laittaa nastakengät ettei olisi tarvinnut varoa kaatuvansa selälleen. Kesälenkkareita en edes harkinnut, koska vapaani jäätyvät helposti vaikka nytkin oli muutama aste lämmintä. Ei myöskään ole kivaa lenkkeillä märillä kengillä ja sukilla, joten olen todennut goretex kengät hyväksi valinnaksi tällaisille märille kurakeleille. Eilen satanut lumi oli lähes sulanut pois, mutta osittain jalkakäytävät olivat edelleen jäisiä ja sohjoisia. Onneksi ei kuitenkaan satanut vettä kuten monena muuna päivänä oli satanut.

Kello lähestyi pikkuhiljaa kolmea ja päätimme siirtyä ulos. Emme tällä kertaa osallistuneet yhteiseen lämmittelyyn, joka on ulkona puoli tuntia ennen lähtöä. Varmasti olisin mennytkin, jos olisin ollut täysin terve ja olisin lähtenyt juoksulenkille. Nyt katsoin paremmaksi pysytellä sisällä lämpöisessä lähtöön asti, kun muutkaan porukastamme ei mennyt alkulämmittelyyn. Kymmenen kilometrin juoksijat lähtivät tasan kolmelta ja me lähdimme viiden kilometrin lenkille viisi minuuttia myöhemmin.Suurempaan ruuhkaa lähdössä ei ollut, koska tähän tapahtumaan osallistui noin tuhat juoksijaa ja kävelijää. Kiva pienehkö tapahtuma rennossa porukassa.

Odottelemassa lähtölaukausta

Lähtömerkin kuultuamme porukka ympärilläni lähti rennosti hölkkäilemään, mutta itse päätin pitäytyä aiemmassa suunnitelmassa ja kävelin massan mukana reippaasti eteenpäin. Hetken kuluttua Rea naureskelee miten minä kävelen heidän juostessa rinnallani. Myönnettäköön, että tapanani on kävellä vauhdikkaasti vaikka minulla ei olisikaan minnekään kiire. Päätin vähän hidastaa vauhtia niin hekin pystyivät kävelemään kanssani. Finlandiatalolta reitti lähti Baanaa kohti, jonka päässä kääntyisimme ja tulisimme samaa reittiä takaisin. Kymmenen kilometrin juoksijat jatkoivat Baanan päästä juoksua vielä Ruoholahteen pienelle lisälenkille. Kääntöpaikallamme oli ensimmäinen ja reitin ainut juomapiste. Tarjolla oli jääkylmää vettä, mutta onneksi näin kävellessä ei kauheasti juomaa tarvinnut.

Ystävällinen mies tarjosi meille pärekoristaan joulupipareita ja karkkeja. Voi miten ystävällistä häneltä. Mussutimme tyytyväisenä kävellessämme joulupipareita. Paljoa kannustajia ei ollut reitin varrella, joka on minusta hieman harmillista. Tämä olisi mielestäni kiva tapahtuma myös lapsiperheiden seurata. Ehkä tämä kolea vuodenaika karsii yleisöä reitin varrelta. Ohitsemme meni juoksijoita rattaiden kanssa ja joillain oli myös koira mukana, jotka oli myös sallittuja tässä tapahtumassa.

Reittimme alkoi lähestyä Finlandiataloa jolloin lähdimmekin kiertämään Töölönlahtea. Vasta tämän jälkeen reitti tulisi takaisin Finlandiatalolle, jossa on maali. Muutamat nopeimmat juoksijat tulivat jo tässä vaiheessa maaliin, kun meillä olisi vielä puolet lenkistä kiertämättä. Joissain kohdissa olisin kaivannut nastalenkkareitani, mutta kävellessä pystyin varomaan näitä liukkaita kohtia. Hieman minua kyllä harmitti etten ollut ottanut Icebugeja, koska kanssani lenkkeilevät radiojuontajat olivat saaneet yhteistyön merkeissä uudet Icebugit jalkaansa. Minäkin olisin voinut laittaa Icebugit jalkaani, jos olisin tämän tiennyt etukäteen. Olisimme olleet kuvissa edustava kolmikko. Tosin se minulla oli tiedossa, että icebug on yksi joulujuoksun yhteystyökumppaneista. Tapahtumapaikalla olikin Icebugin edustajia myymässä nastalenkkareita. Itse olen todennut nämä lenkkarit luotettaviksi kumppaneiksi jäisillä keleillä, joten minulla oli jo muutama uusi pari hyllyssä odottamassa jäisiä kelejä. Nyt en tarvinnut uusia lenkkareita, joten kiersin kojun mahdollisimman kaukaa mahdollisten houkutusten estämiseksi.

Radiokanavien mainoskyltit

Olimme tulleet Linnanmäen kulmille, jolloin Matin puoliso soitti hänelle kysyäkseen joko olemme maalissa. Emme olleet, koska vielä oli ainakin reilu kilometri matkaa. Kävelimme niin rauhalliseen tahtiin, että arviomme maaliin saapumisesta viivästyi. Oli kyllä ollut kiva lenkki eikä oloni tuntunut mitenkään pahalle. Yksin olisin mennyt varmasti paljon nopeampaa tahtia. Hyvä, että oli seuralaisia joita piti välillä aina odotella.

Finlandiatalon lähellä olevassa puistossa oli edelleen mies soittamassa puukepeillä roskapönttöä. Hän oli siinä jo silloin, kun olin tullut kävellen tapahtumapaikelle. Kunnioitettavaa miten hän jaksoi hakata siinä kylmässä ilmassa roskapönttöä kuvitelleen sitä rummuksi. Rea tiesi kertoa, että hän on kuulemma todella usein siinä paukuttamassa sitä roskapönttöä ja on tullut siitä jopa kuuluisaksi. En nähnyt oliko hänellä hattua maassa, johon olisi kerännyt rahaa itselleen vai miksi hän siinä jaksoi viihtyä tunnista toiseen.

Pian maali häämötti ja koitin saada muita pieneen loppukiriin, mutta he eivät oikein tuntuneet innostuvan ideasta. Paikalla oli muutamia kuvaajia, joten päätin ottaa muutaman juoksuaskeleen ennen maaliviivaa. Saisi edes muutaman vauhdikkaan näköisen kuvan vaikka koko muun lenkin olimmekin urhoollisesti malttaneet kävellä. Aikaa viiden kilometrin reitin kiertämiseen meiltä meni melkein tunti. Viime vuonna juoksin kymmenen kilometrin lenkin nopeammin kuin mitä nyt kävelimme puolet lyhyemmän matkan. No ainakaan tästä ei aika voi enää huonontua eli suunta on vain ylöspäin.

Saimme heti maaliin tultuamme eväskassit. Otimme vielä yhteiskuvan, kiittelimme toisiamme seurasta ja sanoimme heipat. Menin Finlandiatalon sisälle, jolloin muistin etten edes muistanut juoda. Menin takaisin ulos ja hain mukillisen urheilujuomaa vaikka mitenkään suuremmin minulla ei tämän leppoisan kävelyn jälkeen jano ollutkaan. Kävin hakemassa tavarani Finlandiatalon yläkerrassa olleesta tavarasäilytyksestä ja suuntasin kaupoille. En viitsinyt lähteä kävelemään Kisahallille suihkuun, koska kävellessä minulle ei edes hiki tullut.

Eväskassin sisältö piti tutkia heti sisälle päästyäni

Kiva päivä ja mukava rento tapahtuma. Onnekseni sain siirrettyä 10 km osallistumisoikeuden ensi vuodelle, joten siellä tavataan. Toivottavasti sitten pysyn terveenä ja pääsen itsekin juoksemaan. Katsotaan nyt, jos olisin juoksukunnossa uuteen vuoteen mennessä niin saatan mennä juoksemaan perinteiseen tyyliini syntymäpäivän kunniaksi uuden vuoden juoksuihin. Kerron siitä sitten myöhemmin mikäli tämä toteutuu. Toivotaan talvisempia kelejä ja terveempää loppuvuotta.

Kuulemisiin...