Meripäiväjuoksu

Olin vanhempieni luona yötä ja sieltä menin autolla Kouvolaan, josta jatkoin matkaani junalla Kotkan satamaan asti. Junia kulki vähän huonosti juoksutapahtumaa ajatellen, joten jouduin menemään Kotkaan jo kolme tuntia aikaisemmin mitä olisi tarvinnut. Kiertelin satamassa meripäiväkojuja. Tosin niistä monikaan ei ollut vielä auki vaan myyjät vasta valmistelivat kojujaan tänään alkavia meripäiviä varten. Lähdin kävelemään Pasaatia kohti. Olin unohtanut kotiin vaseliinin mitä olen laittanut muistaessani. Apteekki oli auki, mutta en löytänyt etsimääni. Sokoksesta löysin vaseliinipurkin minkä ostin. Kävin vessassa sivelemässä rasvat kriittisiin paikkoihin, jotka helposti hankautuvat juostessa. Edellisvuoden tapahtumassa minulle  tuli huimat hiertymät kainaloihin ja sisäreisiin, koska en ollut tajunnut rasvata itseäni ennen juoksua. Hiki ja pitkä matka eivät ole yhtään hyvä yhdistelmä. Pienellä valmistautumisella siitäkin selvitään. Kokemus opettaa tässäkin asiassa.

Istuin puistossa syömässä eväitäni ja kuluttamassa aikaani. Vanhempi rouva tuli kanssani juttelemaan kauppareissullaan. Hän oli käynyt ostamassa vissyä näiden kuumien kesäpäivien takia. Hätyyttelimme jo näin aamusta 30 asteen lämpötiloja ja aurinko paistoi iloisesti taivaalla. Hän kertoi minulle miten hän käy miehensä kanssa aamulenkeillä ja keräävä puistoista roskia pois mikä on kovin hienoa. Kaupungin työntekijät olivat huomanneet tämän ja olivat antaneet tälle eläkeläiselle kumihanskat roskien keräämistä varten. Hän oli kovin tyytyväinen tästä eleestä. Rouva tuntui miellyttävälle ja hetken keskusteltuamme hän pyysi minua luokseen suihkuun. Hän kuulemma asui ihan lähellä ja olisi ottanut minut kotiinsa, jos olisin tarvinnut jotain. Kieltäydyin kuitenkin hienovaraisesti ja rouva lähti kävelemään kotia kohti. Kyllä ihmiset osaavat olla hienovaraisia ja ystävällisiä.

Sain Meripäiväjuoksumekon.

Siirryin tapahtumapaikalle, josta etsin heti ensimmäisenä teltan mistä sain kisanumeroni ja paitani. Totesin paitani olevan varsin reilua kokoa, mutta päätin kuitenkin laittaa sen päälleni. Jännää miten useimmat tapahtumapaidat ovat niin isoja eikä pientä kokoa edes ole saatavilla. Olin onneksi varautunut siihen, että paita on minulle iso. Sain tuunattua paidasta ihan hyvän muutamien ponnareiden avulla. Nyt paita ei enää lepattaisi ärsyttävästi tuulessa.

Sain tehtyä paidasta kohtuullisen hyvän.

Monet istuivat katsomossa varjoisilla paikoilla odottamassa lähtöä. Pian kuuluttaja pyysi kaikkia juoksijoita siirtymään katsomista alas. Ennen lähtöä meille järjestettiin pieni alkulämmittely vaikka hiki oli jo istuessa. Osallistuin lämmittelyyn vaikka monet jäivät kehoituksista huolimatta varjoon istumaan.

Miksi muut vaan seisoskelee? Kuva: Ville Naumanen

Kotkassa juostiin perinteiseen tapaan meripäiväjuoksu torstaina 26.7.2018. Lähtö oli yhdeltä, joten juoksisimme päivän kuumimpaan aikaan. Vähän mietin miten mahdan jaksaa juosta tässä helteessä vaikka hellejuoksuja on sattunut kohdalle myös aikaisempina vuosina. Aina juoksutapahtumat tuppaavat jännittämään.

Alkuvenyttelyt. Kiitos kivasta kuvasta Pekka Vainio.

Tässä tapahtumassa puolimaratonin, 15 km ja 5 km juoksijat lähtivät samaan aikaan. Lähtöviivan taakse sai ryhmittyä itse valitsemalleen paikalle. Lapset juoksisivat vasta meidän jälkeemme. Kuuluttaja varoitteli ärhäkistä ampiaisista ja miten pitää toimia mikäli ampiainen pääsee tuikkaamaan jotakin. Erityisesti makeiden juomien kanssa sai olla tarkkana ettei niele ampiaista kurkkuunsa. Hän myös neuvoi ettei kelloja pitäisi käynnistää aivan lähtöviivalla, koska tällöin virallinen aika saattaisi jäädä saamatta. Hänen mukaansa kello pitäisi käynnistää joko hieman aiemmin tai vasta lähtöviivan ylittämisen jälkeen. Itselläni ei ole kelloa, joten minua tämä neuvo ei onneksi koskettanut. Tosin en ollut koskaan aikaisemmin tällaisesta kuullutkaan.

Nyt jännittää. Kuva: Ville Naumanen

Lähtöviivalla.

Viimenään kello tuli yksi ja pääsimme matkaan. Urheilukentän hiekka pöllysi ikävästi, mutta onneksi olin ensimmäisten joukossa. Nyt oli ollut jo pidemmän aikaa niin kuivaa ettei ollut mikään ihme, että hiekka pöllysi juoksijoiden kirmatessa matkaan.  Lähdimme kaikki samaan suuntaan juoksemaan, mutta Katariinan uimalan kohdalta 15 km ja puolimaratonin reitti kaarsivat vasemmalle. 5km reitille ilmoittautuneet jatkoivat matkaansa suoraan kohti Sapokkaa. Itse olin päättänyt juosta puolimaratonin vaikka hieman hullulle ajatukselle se vaikuttikin.

Paikoillanne, valmiit, HEP! Kuva: Ville Naumanen

Sitten mennään. Kuva: Ville Naumanen

Reitti meni samoja katuja mitä aiempinakin vuosina. Junaradan ylitys, tehtaan ja sairaalan ohitus, metsäpolku ja omakotitaloalueen ohitus. Reitin vieressä olleiden omakotitalojen asukkaat olivat tulleet edellisten vuosien tapaan tien varteen puutarhaletkujen kanssa kastelemaan ohi kirmaavia juoksijoita. Pieni vesisuihku tuli todella tarpeeseen tässä helteessä. Asfaltilla juostessa aurinko porotti varsin kuumasti, mutta metsäpoluille tultaessa olo helpotti hieman. Ruuhkaa reitillä ei ollut vaikka metsäpolut olivatkin aika kapeita. Kaikki juoksivat sulassa sovussa peräkkäin. Olimme menossa Langinkoskea kohti. Varsinkin sillalla juostessa on hienot maisemat mikäli maisemia ehtii juostessa ihailemaan. Minulla ei ollut tavoitteenani juosta mitään ennätysaikaa vaan viettää mukavaa päivää.

Keisarinlahden kierrettyämme reitti suuntasi Mussalon asuinaluetta kohti. Tien varteen oli kerääntynyt muutamia kannustajia, jotka kannustivat iloisesti minua. Pian tavoitin kaksi miestä, jotka juoksivat kahdestaan. Päätin jäädä juoksemaan heidän taakseen, koska he tuntuivat etenevän kohtuullista vauhtia. Ajattelin heidän takanaan olevan suojainen paikka tällaiselle pienelle naiselle. Silloilla tuuli reilusti, mutta toisaalta tämä helpotti hikistä juoksua. Kannustamaan tullut nainen huusi minulle "hyvä nainen".  Edessäni juosseet miehet vitsailivat ettei tämä kannustaminen ollut tasa-arvoista, kun heitä ei huomioitu ollenkaan. Olen kyllä itsekin huomannut saman ettei kärjessä juosseita naisia montaa ole. Suurin osa nopeimmista juoksijoista on miehiä. Miehet ovat usein luontaisesti naisia vahvempia ja nopeampia. Osittain tästä saa olla ylpeäkin, että itse jaksaa painaa menemään siellä kaikkien miesten välissä.

Miesten onneksi kohta joku kannustaja huusi meille "hyvä pojat ja tyttö". Tämä kelpasi miehille kannustukseksi, kun joku sentään oli tasapuolinen kaikkia kohtaan. Pian tulimme Mussalon K-kaupalle, josta edessäni juosseet miehet jatkoivat matkaansa suoraan eteenpäin. He lähtivät siis oikaisemaan hieman, koska juoksivat 15 km reittiä. Puolimaratonin reitti kääntyi K-Kauppa Majakan kohdalla oikealle Rajakalliontielle. Nyt jatkoin matkaani kohtuullisen yksinäni. Hieman kauempana näytti menevän joku mies. Tiesin sentään olevani oikealla reitillä.

Kannustamassa ollut mies huikkasi minulle, että olin kolmas nainen puolimaratonilla. Ajattelin tämän olevan huima suoritus tällä helteellä. Ilmankos tällä reitillä ei juuri muita juoksijoita näkynytkään. Yllätyin tästä tiedosta, koska itsekseni olin laskenut olevani reilusti huonommalla sijoituksella. Ilmeisesti muut nopeimmista naisista olivat lähteneet 15 km reitille. Mietin vielä juostessani hänen sanojaan miten meistä tulee vielä kovia juoksijoita. Kyllähän tässä helteessä juokseminen aikamoista sisua ja hyvää kuntoa vaatii.

Kääntöpaikalla oli juomapiste, joka tuli tarpeeseen. Olin päättänyt juoda jokaisella mahdollisella juomapisteellä etten kuukahtaisi reitin varteen. Tietysti tämä näkyy myös ajassa, koska en edelleenkään osaa juoda juostessa vaan joudun juodessa kävelemään hetken. Kohta palasimme 15 km juoksijoiden kanssa samalle reitille. Me puolimaratonin juoksijat olimme siis tehneet pienen lisälenkin. Ohitin muutamia hitaampia juoksijoita. Pian nousimme sillalle ja olimme menossa päättäväisesti Kotkan saarta kohti. Alikulkutunnelin jälkeisen ylämäen jouduin jo kävelemään, koska voimani tuntuivat olevan lopussa. Tämä olikin harvinaista minulle, koska yleensä en anna periksi. Mäen päällä oli onnekseni yksityisten henkilöiden pystyttämä viilennyspiste. Mies kysyi haluanko vettä päälleni. Nyökkäsin ja hän lupasi juosta vierelläni puristaen märästä sienestä jääkylmää vettä päälleni. Kylläpä vesi tuntui kylmälle, mutta ehdottomasti tuli tarpeeseen. Olen kyllä todella kiitollinen näille yksityisille henkilöille, jotka osallistuvat vuodesta toiseen meripäiväjuoksuun osallistuvien juoksijoiden vilvoittamiseen. Olen nyt kolme kertaa osallistunut tähän tapahtumaan ja aina täällä on ollut yksityisiä henkilöitä märkien sienien, puutarhaletkujen, vesipyssyjen ym. kanssa reitin varressa.

Pian reitti tuli takaisin Katariinan uimalalle, josta erkanimme 5 km juoksijoista. Nyt lähdimme vielä kiertämään 5 kilometrin lenkin. Suuntasimme Sapokkaa kohti ja kiertelimme meren rantaa pitkin. Oli hienoa juosta viimeiset kilometrit omissa nimikkomaisemissa Katariinan kaupunginosassa. Nyt huomasin hyytyväni ja juoksin eteenpäin pelkästään sisun voimalla. Aloimme jo olla lähellä maalia, mutta en enää pystynyt juoksemaan viimeisiä mäkiä ylös. Oli pakko hiljentää vauhtia ja kävellä hetki. Tunsin kuinka pohkeet menisivät ihan justiinsa totaalisen jumiin. Oli sinniteltävä, koska maaliin ei ollut enää pitkä matka. Mäet ylös ja sitten laskeutuminen urheilukentälle, jossa oli maali.

Selvisin maaliin asti ja yritin vielä tehdä loppukirin itseni kanssa, koska muita ei näkynyt lähelläkään. Yritin vielä kiriä aikaani ja alittaa 1:58. Maaliin tultuani sain mitalin käteeni, josta tietysti kiitin. Hetken päästä Punaisen Ristin nainen tulee ohjaamaan minut heidän telttaansa huilaamaan. Ilmeisesti näytin niin kuolleelle, että hänen mukaansa minut oli parempi ohjata sivuun. Hän kantoi muovimukeilla päälleni kylmää vettä, joka tuntuikin helpottavan oloa. Hän pyysi minua makaamaan maassa ja tasaamaan hengitystä. Ei ollut mikään ihme, että tässä kelissä juostessa tuli kuuma ja juoksun jälkeen tarvitsi hieman viilennystä. Hän paasasi minua ja toi minulle urheilujuomaa sekä ansaitsemani eväät, koska ne jäi minulta nyt hakematta. Olimme ansainneet mustikkaisen kaurajuoman ja välipalapatukan. Heti ei oikein ruoka maistunut, joten säästin nämä myöhemmäksi. Vuorotellen sain mukillisen viilentävää juotavaa ja kylmää vettä päälleni. Kohta telttaan tuli muutamia muitakin juoksijoita huilailemaan. Jotain pisti ampiainen ja hänelle tarjottiin sokeripalaa avuksi ampiaisen pistoon.

Ansaitut eväät ja muistolaatta

Yritin nousta ja lähteä pois teltasta, mutta pohkeeni alkoi kramppaamaan. Punaisen Ristin nainen etsi minulle kylmäpussin, joka ei valitettavasti ollut kovin kylmä. Istuin heidän teltassaan vaikka kuinka kauan ja järjestäjät alkoivat jo pakkaamaan tavaroitaan kasaan. Nyt paikalle tuli joku mies, joka haki minulle banaania ja voileipiä missä oli välissä suolakurkkuja. He katsoivat vierestä, että söin heidän tuomansa eväät. Kuulemma banaani on erityisen hyvä apu kramppeihin. Sanoin, että minulla olisi kassissa merisuolaa pieni pussillinen. Kassini tosin oli vielä pukuhuoneessa, jonne en vielä ollut päässyt liikkumaan. Punaisen ristin väki kyseli olenko autolla liikkeellä. Sanoin tulleeni paikalle junalla, jolloin he lupasivat viedä minut juna-asemalle. Kieltäydyin kuitenkin, koska tarkoituksenani oli katsoa meripäiväparaati ja kierrellä meripäiväkojuja. Pitkällisen passaamisen jälkeen yksi naisista talutti minut pukuhuoneeseen asti. Sanoin pärjääväni, mutta hän kehotti soittamaan 112 mikäli minulle tulee hätä. Pukuhuone olikin jo tyhjentynyt eikä paikalla ollut enää ketään muita. Kävin rauhassa suihkussa, vaihdoin vaatteeni ja join kunnolla. Kävelin puistoon, jossa kaivoin evääni esiin, seurasin ohitse kulkevia ihmisiä.

Valtavat saippuakuplat herätti ihastusta.

Hetken päästä lähdin itsekin kävelemään keskustaa kohti minne muutkin ihmiset olivat menossa. Valitsin itselleni hyvän paikan seurata Meripäiväparaatia. Istuin lasten vieressä tien laidassa seuraamassa paraatia. Nyt oli parempi valita tukeva paikka ja huilata hetki.  Paraatissa oli tanssiryhmiä, koiria, veneitä, autoja, saunojia ja mitä erilaisempia ryhmiä. Kivaa ajanvietettä lämpimänä kesäiltana. Paraatin jälkeen suuntasin askeleeni satamaa kohti. Seurasin lumoutuneena miten jotkut tekivät jättimäisiä saippuakuplia. Muita kojuja en juurikaan ehtinyt kiertämään, koska oli aika suunnata odottamaan junaa. Ukkonen alkoi jyrähdellä jossain kauempana ja olin tyytyväinen, että olin päättänyt lähteä tällä junalla kotiin. Menin junalla Kouvolaan, jossa kävin Amarillossa syömässä. Nyt oli kiva muistella päivän tapahtumia.

Meripäiväparaatista joku kolmepäinen tyyppi tuli pelottelemaan

Valtava salaattiannos kikhernepihveillä maistui pitkän päivän jälkeen.

Meripäiväjuoksua voin lämmöllä suositella muillekin. Aina on ollut kuuma sää, mutta onneksi asukkaat ovat tapahtuman järjestämisessä vahvasti mukana. Heille erityinen kiitos tästä. Tapahtuma on pienehkö, mutta silti kiva ja hyvin järjestetty. Tykkään reitistä ja muusta meiningistä. Kiva juoksutapahtuma yhdistettynä Meripäivien ohjelmatarjontaan.

Vasta muutaman päivän päästä juoksupäivästä muistin tarkistaa aikani ja sijoitukseni. Olin ollut kuudes naisten yleisessä sarjassa, joten sijoitus sinäänsä ei ollut huono. Juoksuun en ollut kovin tyytyväinen vaikka kohtuullisen hyvin se menikin olemattomiin treenimääriin nähden.  Jospa tässä syksyn tullen pääsisi kunnolla treenaamaan niin voisi taas odottaa parempia aikoja ja kehitystä omassa tekemisessä.

Nyt hetki lepoa ja sitten mennään taas. Muistakaa nauttia kesästä ja näistä lämpimistä päivistä.