Iitti-hölkkä

Viikko sitten olin ollut juoksemassa Kotkassa puolimaratonia ja nyt jo olin unohtanut kaikki ei enää ikinä lupaukset. Jalatkaan eivät olleet kipeät ja juoksukisaan osallistuminen houkutteli. Viereisellä paikkakunnalla järjestettiin 6. Iitti- hölkkä torstaina 2.8.2018. En ollut koskaan aiemmin osallistunut tähän kisaan, joten nyt ajattelin lähteä kokeilemaan. Tapahtuma on osa hölkkäkuninkaalliset- osakilpailua. Aiempien vuosien tulosten perusteella mukana oli ollut koviakin juoksijoita, mutta päätin liittyä joukkoon.

Pakkasin juoksutavarat kassiin, heitin kassin autoon ja lähdin ajamaan Kausalan ravilinnaa kohti, jossa tapahtuma järjestettiin. Jälki-ilmoittautuminen päättyi kello 17.30, joten tähän tavoittelin. Vaihtoehtoina oli 5 km ja 10 km matkat, joista valitsin 10 km matkan. Lisäksi oli lapsille lyhyempiä matkoja, joissa kierrettiin ravirataa ympäri. Tapahtumapaikalle päästyäni mietin ilmoittaudunko hölkkäsarjaan vai naisten yleiseen. Tapahtuman järjestäjät suosittelivat minulle yleistä sarjaa, joten tähän myös päätin ilmoittautua.

Tapahtumapaikka oli Ravilinnalla.

Paikanpäällä ei ollut kauheasti porukkaa, joten naisten vessajonokaan ei ollut aivan mahdoton. Selvisimme hyvin yhden vessan avulla. Myös suihkutila näytti olevan pukuhuoneen yhteydessä. Tällä kertaa olin autolla liikenteessä, joten vein tavarani autoon juoksun ajaksi. Lähdin etsimään paikkaa mistä juoksumme lähtö tapahtuu. Juoksijat seisoskelivat puiden varjossa, koska ilta oli aurinkoinen ja lämpöä riitti vieläkin.

Odottavan aika on pitkä. Kuva: Juha Niemi

Viimenään kello löi 18.30 ja pääsimme matkaan. Reitti kiersi urheilukentän ympäri, josta jatkoimme matkaamme asfalttia pitkin noin 2 km matkan Kurjenmiekalle asti. Heti Kurjenmiekan jälkeen oli ensimmäinen juomapiste, josta kuului huutoa jo kauas. Lapset huusi heillä olevan vettä, mutta otin aikuiselta naiselta urheilujuomaa. Ajattelin tämän avulla pärjäävän paremmin tässä helteessä. Tästä reitti jatkui hiljaista hiekkatietä pitkin. Muutamia ihmisiä oli kerääntynyt reitin varteen seuraamaan juoksuamme ja kannustamaan meitä. Noin kolmen kilometrin kohdalla minua käveli vastaan mies paita kädessään. Näytti hänellä olevan kisanumerokin paidassaan. Mietin mikäköhän hänelle on tullut, kun nyt jo kävelee takaisin lähtöpaikkaa kohti. Mitään hätää hänellä ei kuitenkaan näyttänyt olevan eikä hän apuakaan pyytänyt.

Tästä se alkoi. Kuva Juha Niemi

Sain taivaltaa matkaani kohtuullisen rauhassa, mutta aina näin kuitenkin jonkun selän jota seurata. Reittimerkinnätkin oli risteyksissä hyvät eikä tarvinnut arpoa minne suuntaan pitää lähteä. Risteyksissä oli myös oppaita opastamassa oikeaa reittiä, joten epäselvyyttä oikeasta suunnasta ei voinut olla. Montaa risteystä tälle reitille ei edes mahtunutkaan vaan aika suoraa reittiä saimme taivaltaa. Tietysti tiet mutkittelivat, mutta risteyksiä ei ollut missä pääsisi eksymään. Hiekkatien varressa oli muutamia taloja. Muutama autokin ajoi ohitseni, mutta hyvin mahduimme samalle tielle. Jonkun miehen meno tuntui hyytyvän ja ohitin hänet. Itse tunnuin jaksavan yllättävän hyvin vaikka vasta viikko sitten olin ollut juoksemassa puolimaratonia. 

Innolla matkaan. Kuva: Juha Niemi

Nyt reitti alkoi selvästi mennä takaisin lähtöpaikkaa kohti. Pikkuiselle metsätielle oli juuri tuotu uutta hiekkaakin, mutta onneksi hiekka ei ollut liian pehmeää juosta. Kohta tuli toinen juomapiste, josta valitsin taas urheilujuoman. Kävelin sen aikaa, että sain juotua ja sitten pinkaisin matkaan.
Jotkut miehet ajoivat autolla ohitseni ja huutelivat kannustavasti auton ikkunasta. Nyt jaksaisi vielä viimeiset kilometrit maaliin asti. Loppumatka reitistä menikin kuntorataa pitkin. Myös viiden kilometrin juoksijat olivat juosseet tätä kivituhkapintaista kuntorataa pitkin.  Viimeisen kilometrin matkalle oli pystytetty erilaisia kannustavia kylttejä. Kivaa, että joku oli nähnyt vaivaa vuoksemme. Olisikohan kyltit olleet järjestäjän pystyttämiä, kun niitä oli tasaisin välimatkoin?

Pieni kirppu siellä muiden takana. Kuva: Juha Niemi

Viimenään tulimme urheilukentälle, josta kuulutukset kuuluivat jo pitkälle. Vielä piti kiertää urheilukenttä ympäri ennen kuin pääsin kaartamaan maaliin. Vilkuilin taakseni, mutta ketään ei näkynyt lähelläkään. Sain juosta ihan rauhassa maaliin. Maaliviivan lähestyessä huomasin kuvaajan, jolle piti tuuletella hyvän kuvan toivossa. Hyvä kuva tulikin. Suuntasin juomapisteelle, kunnes kuuluttaja sanoi ettei minun maalituuletukset menneet hukkaan, koska olin oman sarjani ensimmäinen. Olin ihan yllättynyt tästä tiedosta, koska edelläni oli mennyt useampia naisia. Myöhemmin selvisi, että nämä naiset olivat olleet minua reilusti vanhempia naisia ja kuuluivat täten ikäsarjoihin. Olin tosiaan voittanut naisten yleisen sarjan. En edes juossut kovaa vaan lähinnä tarkoitus oli juosta rennosti. Tänään aikaa kymmenen kilomertin kiertämiseen meni 51:33. Tämä ei ole lähelläkään parasta aikaani, mutta voitto tuli silti.

Voittajan lailla maaliin. Kuva: Juha Niemi

Tarkistin kännykästäni tapahtuman aikataulun ja ajattelin ehtiväni käymään suihkussa ennen palkintojenjakoa. Suihkussa käyminen ei valitettavasti ollut mikään nautinnollinen kokemus, koska kaikista suihkuista tuli järkyttävän kuumaa vettä eikä lämpötilaa saanut säädettyä. Ihmeellisiä suihkuja tällaiset. Oliko kaikki kylmä vesi päässyt loppumaan näillä helteillä? Sain kuitenkin peseydyttyä vaikka tuskaa tekikin. Nopeasti puhtaat vaatteet päälle ja ulos odottamaan palkintojen jakamista.

Tässä välissä lähdin hakemaan ansaitsemani palautuseväät. Eväinä meille jaettiin proteiinijuoma, mehua tai vettä, täytetty leipä tai vaihtoehtoisesti grillimakkara. Itse valitsin pöydältä leivän kasvisversion. Kivaa, että erikoisruokavalioitakin oli ajateltu tälläisessa pienessä tapahtumassa.

Saatiin sämpylät juoksun jälkeen.

Naisten yleisen sarjan voittaja. Kuva: Juha Niemi

Tapahtumassa kaikki palkintosijoille tulleet saivat Varpeniuksen leipomon ruislimput. Pokaaleja emme tällä kertaa saaneet. Lapset saivat mitalit, mutta aikuisille ei niitä jaettu. Erikoisen tämän tapahtuman palkitsemisesta teki se, että viimeisenä 10 km reitiltä maaliin tulleelle Testeri.fi tietovisa tarjosi fleece-takin ja kilon suklaata. Viimeisenä maaliin tuli neljän henkilön porukka ja kuuluttaja vitsailikin, että heidän pitää kierrättää fleece-takkia vuorotellen jokaiselle ja suklaat on jaettava tasapuolisesti kaikille. Hauskaa, että joku oli keksinyt palkita viimeisetkin juoksijat. Tosin itsekseni ajattelin, että jääkö joku istumaan reitin varteen palkinnon toivossa ja montako päivää järjestäjä joutuu odottamaan viimeistä kilpailijaa maaliin. Ilmeisesti tässä tapahtumassa ei kuitenkaan ollut mitään aikarajaa asetettuna minkä ajan kuluessa maaliin olisi saavuttava. Nopein 10 km reitin juoksija palkittiin Vauhdin rullasuksilla ja kaikkien juoksuun osallistuneiden kesken arvotiin Jopo. Jopon arvontaa seurattiin toiveikkaana, mutta valitettavasti en tällä kertaa saanut uutta pyörää mukaani. Tapahtumassa oli siis varsin hyvät palkinnot 25 euron osallistumismaksuun nähden. Juoksija-lehden kortilla tästä osallistumismaksusta olisi vielä saanut 5 euron alennuksen, mutta sitä korttia minulla ei ole. Ennakkoilmoittautuessa osallistumismaksu olisi ollut vain 17 euroa, mutta itse päätin osallistumiseni niin myöhään, että ennakkoilmoittautuminen oli jo sulkeutunut muutama päivä aiemmin.

Sain palkinnoksi ruisleivän, hunajaa sekä matkakokoiset hiustuotteet.

Oli kivaa juosta uusissa maisemissa. En ollutkaan aikaisemmin juossut Iitissä. Tykkäsin reitistä vaikka kannustajia ei hirveästi ollutkaan reitin varrella. Sen ymmärtää ettei tällaisella pienellä paikkakunnalla ole samaa määrää ihmisiä kuin Helsingissä. Tunnelmaltaan tapahtuma oli oikein kiva pieni kylätapahtuma. Ehdottomasti voin suositella tätä tapahtumaa muillekin. Tosin tämä tapahtuma oli torstai-iltana, että kovin kaukaa tänne ei ehdi matkustamaan mikäli ei satu olemaan lomalla juuri tällöin.

Kesäinen Iitti koettu.

Nyt valmistaudutaan muutaman viikon päästä Turussa järjestettävään Paavo Nurmi Maratoniin. Nähdään siellä ja juoksemisiin.