Paavo Nurmi Maraton

Tein hetki sitten tilastoa juoksutapahtumista missä olin ollut juoksemassa. Harmi etten ollut aloittanut tilaston pitämistä jo aikoja sitten. Nyt oli hankala löytää tuloksia, kun joitain sivustoja ei enää edes ollut olemassa. Virheistä oppii ja nyt kirjaan kaikki ylös. Varmasti osa juoksutapahtumista unohtui tilastosta, mutta ei voi minkään. Kaikista ei saa mitalia niin vaikea jaljittää niitä. Pitäisi yrittää etsiä kaikki tapahtumapaidat ja muut juoksutapahtumista saadut tavarat esiin niin niiden perusteella ehkä jonkun tapahtuman voisin jaljittää. Puolimaratonit pitäisi olla kaikki kasassa, koska niistä olin aina saanut tapahtumamitalin maaliin päästyäni. Ilokseni huomasin, että tulevasta Paavo Nurmi Maratonista olisi tulossa minun 20 puolimaraton. Kivaa päästä juoksemaan oma juhlapuolimaraton juuri Paavo Nurmi Maratonille mikä on yksi minun lempitapahtumistani.

Tässä ne nyt on. Kaikki 20 puolimaratonilta ansaittua mitalia vuosilta 2013-2019.

 

Lauantai 17.8.2019

 

Pakkasin juoksutavarat kasaan edellisenä iltana. Säätiedotus lupaili noin 20 astetta lämmintä ja sadetta juuri juoksun ajalle. Varauduin sateenvarjolla ja sadeviitalla. Juoksu vaatteiksi valitsin t-paidan, sortsit ja aurinkolipan. Vaihtovaatteet, kengät ja peseytymisvälineet pakkasin muovipusseihin, koska tavarasäilytys ei olisi katetussa tilassa. Ei olisi kiva laittaa päälle läpimärkiä vaatteita juoksun jälkeen. Päätin mennä Turkuun bussilla mikä menisi Tuomiokirkolle. Siitä ei ole pitkä matka kävellä joenrantaa pitkin tapahtumapaikalle. Olin tapahtumapaikalla Turun kaupunginteatterilla noin kymmeneltä aamulla. Puolimaratonin lähtö oli vasta 12.00, joten minulla oli hyvää aikaa tutustua kisakaupan tarjontaan ja hakea juoksunumeroni sekä paitani. Mietin pitkään laitanko tämän vuoden tapahtumapaidan päälleni vai en, mutta päätin kuitenkin laittaa sen päälleni. Erityisesti en tykännyt tummasta liilasta tapahtumapaidasta. Olen enemmän kirkkaiden värien ystävä, joten viime vuoden oranssi tapahtumapaita houkutteli enemmän.

Kilpailunumeron haku onnistui jonottamatta. Kisakaupasta en jaksanut etsiä mitään vaatteita. Maximin urheilujuomaa ostin, kun juomapullonkin sai kaupanpäälle. Jotain urheilukelloja katselin, mutta niitä en uskalla ostaa näin extempore. Paidat sai alakerrasta missä oli kivasti ripustettu kattoon roikkumaan eri kokoiset paidat. Kivaa, että tässä tapahtumassa oli myös pieniä paitoja. Otin xs-paidan ja se olikin minulle hyvä ellei jopa hieman reilukin.

Minulla oli hyvin aikaa, joten ehdin käymään vessassa, missä ei tässä vaiheessa ollut vielä jonoa. Vein tavarat säilytykseen ajoissa, koska viime vuonna tein virheen viedessäni tavarat säilytykseen liian myöhään. Jouduin silloin jonottamaan tavarasäilytykseen hyvän tovin ja melkein myöhästyin lähdöstäkin. Nyt ei ollut mitään jonoa ja tavarasäilytyksen sujuvuutta oltiin parannettu edellisvuodesta. Nyt jokaiselle oli laitettu osallistujakuoreen nippuside ja osallistujanumero laukkuun kiinnitettäväksi. Ei tarvitsisi enää kirjoittaa tussilla numeroa teippiin varustesäilytyksen edessä mikä hidasti toimintaa entisestään.

Tavarat vietyäni kävin nopeasti kestävyyttä pintakaasulla 24/7 porukan kanssa ryhmäkuvassa.  Suunnistin alkulämmittelyyn mikä oli jo alkanut ja hetken päästä loppuikin. Piti siirtyä vessajonoon mikä olikin huolestuttavan pitkä. Monet siinä jo manailivat miten vessoja ei voi olla enempää. Onneksi miehet pomppivat pusikkoon pissalle niin jono meni vähän nopeammin ja ehdin vielä käydä bajamajassa ennen lähtöviivalle siirtymistä.

Lähtöalueella olikin jo paljon porukkaa ja minun oli vähän vaikea päästä muiden läpi lähemmäs lähtöviivaa. Poukkoilin muiden joukossa aikani ja vihdoin pääsin haluamaani kohtaan. Pian soi maammelaulu mikä oli kiva lisä aiempiin vuosiin verrattuna. Kohta laskettiin jo viimeisiä sekuntteja, kunnes pääsimme ampaisemaan matkaan. Aikamoinen ryysis, koska tänä vuonna oli ennätysmäärä ilmoittautuneita. 10 km, puolimaratonin ja maratonin juoksijoita oli kuulemma 3500 ja lasten juoksuihin osallistui noin 1000 lasta. Hurja määrä porukkaa oli liikenteessä. Puolimaratonin ja maratonin juoksijat lähtivät samaan aikaan. Kympin juoksijat tulisivat perässä. Teatterilta lähdimme Tyksin suuntaan, josta käännyimme Tuomiokirkon ohitse. Sillan jälkeen käännyimme takaisin lähtösuuntaan ja rantaa pitkin kohti satamaa.

Ensimmäiset pari kilometriä on aina hankalia minulle ja niin oli nytkin. Ajattelin ettei juoksemisesta tule mitään. Ilma oli tosi painostava ja lämpimän oloinen vaikka olikin pilvistä eikä aurinkoa näkynyt missään. Satama-alueelle päästyämme alkoi satamaan oikein kunnolla. Sade viltoitti, mutta myös lenkkarit ja vaatteet kastuivat läpimäriksi. Toivoin, ettei vaatteet ala hiertämään juostessa. Vielä olisi kuitenkin reilusti yli puolet matkasta jäljellä. Satamassa oli juomapiste missä iloinen nainen kannusti minua. Otin mukillisen urheilujuomaa ja yritin juoda sen mahdollisimman nopeasti. Sitten taas töppöstä toisen eteen ja kohti Ruissaloa.

Reitti kulki tuttuun tapaan tien toista kaistaa juosten. Toinen kaista oli varattu autoille. Poliisi johdatti autoja letkana ohitsemme ja varoitteli autoista ettei kukaan jäisi alle epähuomiossa. Kolmas juomapiste oli edessä mistä hörppäsin jälleen urheilujuomaa. Ruissalon kääntöpaikan jälkeen reitti palasi hieman uutta reittiä takaisin sataman suuntaan. Reittiä oli hieman muutettu edellisvuodesta. Mikäli en väärin muista niin muutama mäki tuli lisää uudella reitillä. Metsässä kiemurtelevaa jalkakäytävää oli kyllä kiva juosta. Pian reitti muuttui asfaltista hiekkapoluiksi. Nyt olimme jälleen tutulla reitillä. Tuli juomapiste ja pienen matkan päästä oli vilvoittelupiste. Tosin tuuli pöllytti vedet pitkin metsää ja olimme jo aikaisemman sateen ansiosta märkiä. Jatkoin matkaani koukkaamatta vesipisteen kautta. Joku mies oli kuvaamassa videota reitiltämme, joten vilkuttelin hänelle iloisesti ja hän hymyili takaisin huvittuneena. Aina pitää löytyä pieni hetki reitin varteen tulleille kameramiehillekin.

Juoksemamme reitti puolimaratonilla

Ruissalon sillan jälkeen olimme juosseet jo 15 km ja vastassa oli reitin viides juomapiste. Juomapisteen jälkeen oppaana ollut nainen muisti minut menomatkalta ja kannusti minua iloisesti jatkamaan juoksuani. Juoksuni sujuikin yllättävän hyvin vaikka yhtään kovempaa en jaksanutkaan mennä. Ohitseni juosseista ilmapalloista tiesin ettei nyt ollut tulossa ennätystä, joten turha enää kiirehtiä. Nautitaan nyt tästä henkilökohtaisesta juoksusta. Kohta reitti tuli jo Aurajoen rantaan missä oli enemmän ihmisiä kannustamassa juoksuamme. Tästä saa aina lisää voimaa. Kameramies oli joen varrelta löytyvän ison päivänkakkaran luona kuvaamassa, joten yritin vilkutella hänelle kuvaan päästäkseni. Taisi hän kuvan, jos toisen ottaakin. Kiva, jos jostain löytää kuvia muistoksi omista juoksuista. Tietysti reitin varrella on usein paljon yksityisiäkin kuvaajia mistä ei voi mennä takuuseen minne kuvat joutuvat. Järjestäjän toimesta kuvaamaan tulleet tunnistaa yleensä varsin massiivisista kameroista.

Kameramiehille kannattaa aina varata vähän aikaa.

Viimeinen juomapiste oli joen varrella 18,8 km kohdalla. Viimeisen kerran urheilujuomat naamaan ja sitten nenä maalia kohti. Ihmiset istuskelivat joen varressa olevien kahviloiden ja ravintoloiden terasseilla seuraten juoksuamme. Seassamme oli muutamia hitaampia kymmenen kilometrin juoksijoita, joka loi itselle tunteen kovasta vauhdista. Kivaa, että pääsee vielä viimeisten kilometrien aikana joistain ohi. Kohta pääsimme kurvaamaan sillalle ja tästä olikin hyvä ottaa loppukiri maalia kohti. Kuulutukset kantautuivat korviin ja maalikaari näkyi edessä. Koitin silmäillä kumpaa laitaa meidän pitää juosta maaliin etten vain ajaudu maratonareiden reitille ja uudelle kierrokselle. Nyt saisi riittää tältä päivältä. Muutamista miehistä juoksin maalisuoralla ohitse ja tuuletus maaliviivalla. Kännykkään tuli heti viestiä juostusta ajasta, joka oli 1.46.36 millä olin naisten yleisessä sarjassa 14. Tähän sai olla tyytyväinen. Pääsin 20 puolimaratonin maaliin enkä joutunut tälläkään kertaa keskeyttämään. Yhtäkään kilpailua en ole vielä tähän mennessä joutunut keskeyttämään ja se on kiva juttu. Välillä kyllä on menty enemmän sisulla kuin järjellä. Nyt oli ihan hyvä juoksu vaikka sää olikin vähän haasteellinen. Kova tuuli, sadetta ja ihmeellinen hiostavan kuuma ilma.

Maaliviivan jälkeen saimme juomaa mistä otin muutaman mukillisen. Nyt olisi aikaa juoda kunnolla ja nestettä tarvittiin. Nuoret tytöt laittoivat mitaleja juoksijoiden kaulaan. He onnittelivat juoksusta ja minä kiitin tyytyväisenä. Saimme käteemme tyhjät muovipussit, joihin saimme hetken päästä täytettä. Aväitä jaettiin molemmin puolin linjaa ja ainakaan tässä vaiheessa ei ruuhkaa ollut. Jono eteni hyvin eteenpäin. Pidin muovipussia auki ja pussi täyttyi lähes jokaisella askeleella. Kurkkua, tomaattia, olutta, virvoitusjuomaa, riisivälipala, pipareita yms. Eväspussukka näytti monipuoliselle ja runsaalle. Edellä kulkenut mies totesikin ettei tänään enää tarvitse laittaa ruokaa kotona. Kyllä näillä eväillä pärjääkin pitkälle iltaan. Tästä tapahtumasta on aina saanut hyvän eväskassin ja niin näytti olevan tälläkin kertaa.

Maalissa tyytyväisenä. En joutunut keskeyttämään tätäkään puolimaratonia.

 Pieni hengähdystauko läheisellä nurmikolla. Hetki sometusta eikä pakollisia valokuvia pitänyt unohtaa. Nyt piti kuitenkin lähteä hakemaan oma laukku varustesäilytyksestä ennen kuin käy vanhanaikaisesti ja kylmyys iskee luihin ja ytimiin. Laukun sain hyvin joutuisasti virastotalon takana olevasta varustesäilytyksestä. Suuntasin askeleeni kohti Samppalinnan maauimalaa minne pääsisimme ilmaiseksi pesulle, saunaan ja uimaankin. Totuttuun tapaan saimme jo ulkona rannekkeet juoksunumeroita vastaan, joka on hyvä keksintö ettei jokaisen tarvitse jonottaa kassalle.

14 sija naisten yleisessä sarjassa mihin saa olla tyytyväinen.

Pukuhuoneet olivat todella ahtaat ja kaappeihin ei meinannut mahtua kaikki tavarat. Aikani ähellettyä sain tavarat paikoilleen ja kaapin lukittua. Ulkona oli juoksijoille tarkoitettu hieronta, joten suuntasin sinne suihkun kautta. Ulkona oli tänään kohtuullisen viileää, joten aurinkoa ottamaan ei voinut jäädä. Hieronnan jälkeen kävin saunassa mikä oli täynnä juoksijoita. Kaikki halukkaat mahtuivat juuri ja juuri lauteille. Hetken lämmiteltyäni ja venyteltyäni suihkun kautta pois. Pukuhuoneessa oli edelleen kauhea ryysis, mutta selvisin sieltä ulos kohtuullisen nopeasti.

Hetken istuskelin maalialueella. Maratonarit saapuivat maaliin ja naisten parhaimmat palkittiin. Huimia aikoja he juoksevat. He saivat jotkut tuotekassit mitalien lisäksi ja voittaja sai vielä urheilukellon. Hyvät palkinnot näytti olevan. Hieman kateellisena seurasin sivusta.

Pieni kierros kaupungilla ja sitten nenä kohti Tuomiokirkon bussipysäkkiä, josta suuntaisin kotiin. Oli todella kiva päivä. Paavo Nurmi Maraton ei pettänyt tälläkään kertaa. Tosi kiva tapahtuma. Kaikki toimii moitteetta, reitti on kiva ja tunnelma hyvä. Ensi vuoden ilmoittautumisen avautumista odotellen...

Hetki lepäillään ja sitten taas juostaan. Kivaa loppukesää sinulle.