Helsinki10

Helsinki10 juostiin 27.4.2019

Vähän jo jännittää

Juoksutreenit olivat jääneet todella vähäisiksi viime aikoina. Koko vuoden juoksukerrat pystyi helposti laskemaan yhden käden sormilla. Viime vuonna olin kuitenkin ilmoittautunut innoissani Helsinki10 tapahtumaan, joten sinne oli nyt mentävä.

Juoksuvarusteet valmiina

Normaalit valmistautumiset. Edellisenä päivänä oli käytävä kaupassa ostamassa matkaeväät ja katsottava juoksuvaatteet valmiiksi. Päätin mennä tällä kertaa junalla, koska tapahtumapaikka sijaitsi kätevästi Helsingin juna-aseman läheisyydessä. Kävin hakemassa juoksunumeron ja muut ohaistavarat Forumin kolmannesta kerroksesta. Paikalla ei ollut mitään jonoa, joten nouto tapahtui hyvin sujuvasti. Tapahtuman lähtö tapahtui Senaatintorilta, joten lähdin kävelemään siihen suuntaan. Onneksi siirtymäväli ei ollut kovin pitkä vaikka numerolappu pitikin hakea eri paikasta mistä lähtö tapahtui. Tämän tapahtuman erikoisuutena oli myös se, ettei maali ollut samalla alueella mistä lähdimme juoksemaan. Yleensä nämä kaikki on olleet samalla alueella eikä välimatkat ole olleet pitkiä. Juoksunumeron lisäksi saimme kankaisen pussukan minne varusteet olisi pitänyt laittaa. Oma urheilukassini ei kuitenkaan pussukaan mahtunut.  Senaatintorin edessä oli jonossa pakettiautoja jonne varusteet piti viedä oman juoksunumeron mukaisesti. Vein  urheilukassini pakettiautoon ja toivoin, että saan omat tavarani vielä juoksun jälkeen takaisin. Ihanaa, ettei varustesäilytykseenkään tarvinnut jonottaa vaan tavaroiden vieminen autoihin sujui oikein jouhevasti.

Senaatintorilla odottelemassa lähtöä

Treffasimme Kestävyyttä pintakaasulla 24/7 -porukan kanssa ja otimme asiaan kuuluvan ryhmäkuvan. Sitten pakollinen bajamajassa käynti minne ei ilokseni tarvinnut jonottaa juuri ollenkaan. Siirryin lähtöalueelle ja etsin oikean kohdan mistä lähtisin liikenteeseen. Pujottelin muiden välistä aika etujoukkoihin, mutta ei tietenkään ihan ensimmäisten joukkoon. Malttamattomana odottelimme lähtölaukausta. Viimenään saimme luvan lähteä juoksemaan.

Tykkäsin reitistä, joka kierteli hyvin pitkälti meren rantoja pitkin. Juomapisteillä join urheilujuomaa niin hyvin jaksoin juosta. Oma juoksuni sujui yllättävän hyvin olemattomiin treeneihin nähden. Reitin varrella ei juurikaan ollut porukkaa kannustamassa mikä oli mielestäni harmi. Tietysti porukkaa oli, mutta ei siinä määrin mitä yleensä on ollut Helsingissä juostessa.

Ilmeisesti yksi ylimääräinen juomapiste oli ilmestynyt matkan varrelle missä jaettiin juomapulloissa vettä. Otin pullon matkaani, koska oli yllättävän lämmin ja kaunis päivä. Join muutaman hörpyn ja heitin loput pois. Mielestäni pullojen jakaminen reitin varrella on vähän turhaa, kun yli puolet pullon sisällöstä jää kuitenkin juomatta. Sitten on roskisten vieressä iso pino avattuja juomapulloja. Mukit ovat minusta paljon parempi vaihtoehto mitä olikin reitin kaikilla muilla juomapisteillä. Kiva kuitenkin, että jotkut olivat tulleet jakamaan meille vettä.

Kohta huomasin, että alamme olla maalissa. Reitti tuli baanalle, joten tiesin ettei enää olisi pitkä matka maaliin. Maali oli Musiikkitalon edustalla baanan päässä. Baanaa pitkin oli kiva juosta, koska se oli varjoinen. Varjoa ja viileitä paikkoja kaipasi tällä reitillä. Sää oli yllättänyt meidät positiivisesti ja aurinko paistoi nätisti koko matkamme ajan. Kohta maalikaari jo näkyikin, jolloin oli pienen loppukirin paikka. Kädet ilmaan ja hymyillen maaliin. Kello näytti 00:48:38, johon olin kohtuullisen tyytyväinen. Ei paras juoksemani aika, mutta ilman treenejä ei oikein parempaa voinut toivoakaan. Tai tietysti voi toivoa, mutta tuskin tulee toteutumaan ilman oksennus kurkussa juoksemista. Halusin vain pitää kivan päivän ja juosta suhteellisen rennosti reitin läpi ilman suurempaa repimistä. Onnistuinkin tässä kohtuullisen hyvin. Olimme nimittäin lähdössä seuraavalla viikolla tanssimatkalle Espanjaan Barcelonan Top bachata festivaaleille. En haluaisi olla reissussa kipeänä tai lihakset aivan jumissa. Olin kuitenkin odottanut tätä tanssireissua jo reilun puoli vuotta.

Ihanan erilainen mitali

Palaamme vielä takaisin kisatunnelmiin... Maalikaaren alittamisen jälkeen sain kaulaani ihanan pinkin sydämen. Aivan mahtava tämän tapahtuman mitali. Jo pelkästään sen takia kannatti lähteä juoksemaan. Sitten vaan eväsjonoon, jossa jäin kaipaamaan pussia mihin olisin eväät kasannut ja muillakin näytti olevan vähän vaikeuksia kasata eväitä käsiin. Kädet meinasi loppua siinä vaiheessa. Eväiksi saimme ainakin karkkia, jäätelöä ja juomaa. Istuskelin hetken katsomassa, kun porukkaa juoksi maaliin ja söin jäätelöni. Kohta huomasin, että hiki alkaa kuivumaan ja alan palelemaan. Taaskaan en tajunnut mennä vaihtamaan ajoissa vaatteita kuiviin. Ehkä vielä jonain kertana opin muistamaan senkin. Sitten hytisin varustejonossa, minne saikin harmikseni odottaa hyvin tovin. Toivoin parasta, että omat tavarani olivat siirtyneet onnistuneesti Senaatintorilta tänne Sanomatalolle. Siellähän ne onnekseni kuitenkin oli kaiken sen jonottamisen jälkeen. Varsinaista paikkaa varusteiden vaihtamiselle ei ollut, joten vaihdoimme vaatteemme mahdollisimman pikaisesti löytämässämme suojaisassa nurkassa ja toivoimme ettei paikalla ollut kovin montaa turvakameraa.

Puuroa, vettä, kahvia, patukoita, karkkia, jäätelöä ja ansaittu mitali.

Kuivat vaatteet vaihdettuani kävin pikaisesti pyörähtämässä tapahtumapaikan vieressä olevassa Oodissa, jossa en ollut koskaan aikaisemmin vielä käynyt. En kuitenkaan jaksanut keskittyä kiertelemiseen ja katselemiseen. Päätin katsoa seuraavan junan mikä lähtisi kotia kohti ja tilasin lipun siihen. Kävin nopeasti ostamassa salaatin matkalle, jonka söin kotimatkalla. Kävin vielä tullessa Makkia studion vipperöisten illassa missä oli rentoutusharjoituksia sekä musiikkia. Ihanaa vaan maata lattialla ja kuunnella, kun nuori nainen soitti meille kauniisti. Tämän illan jälkeen hain pyöräni minkä olin jättänyt söilöön työpaikkani pihalle ettei sitä varastettaisi sillä aikaa, kun olen juoksemassa. Fillaroin kotiin, söin, peseydyin ja kävin väsyneenä, mutta tyytyväisenä nukkumaan.

Oli ollut kiva ja pitkä päivä. Ehdottomasti voin suositella tätä tapahtumaa muillekin. Järjestelyt toimivat oikein hyvin. Ainut, että varusteiden saamista joutui odottamaan aika pitkään. Reitti oli kaunis ja reitti oli selkeä. Mitali oli kyllä parasta <3 Siitä tykkäsin, että tässä tapahtumassa saimme paidan sijaan pinkin mitalin väreihin sointuvan putkihuivin. Myös varustepussi oli kankainen eikä muovinen niin sitä voi hyvin käyttää jatkossakin jumppapussina.

Kivasta päivästä muistojen lisäksi jääneet tuotteet