Helsinki City Run

HCR 18.5.2019

Edellinen juoksutapahtumani oli Helsinki10 ja tämän jälkeen en ollut juossut yhtäkään lenkkiä. Nyt oli lähdettävä liikenteeseen lahjattomat treenaa asenteella. Vähän jännitti miten tulen selviämään näinkin pitkästä matkasta treenaamatta. Tosin olin aikaisempina vuosina juossut jo useammankin puolimaratonin, joten maaliin ajattelin päästä vaikka kontaten. Periksi ei annettaisi.


Varusteet katsoin valmiiksi edellisenä iltana. Tämän vuoden tapahtumapaitaa minulla ei nyt ollut, joten etsin vanhan HCR paitani esiin. Meille oli luvattu oikein nättiä ja lämmintä säätä, joten sortsit t-paidan lisäksi saisi riittää. Hyllystä valitsin lenkkarit, joilla olin juossut aiemminkin puolimaratoneja. Ne olivat minun kisakengät. Uudet pitäisi jo ottaa käyttöön, mutta niitä pitäisi ensin päästä testailemaan treenilenkeillä. Ehkä sitten seuraavaan tapahtumaan.

Juoksuvarusteet valmiina

Kilpailunumero toivottiin haettavan ennen kello kymmentä, joten menin Kisahallille puoli kymmenen aikaan. Bussilla pääsin onneksi ihan Kisahallin eteen. Onnekseni paikanpäällä ei ollut kauheaa ruuhkaa vaikka ihmisiä olikin paljon. A-hallista sai kisanumeron ja varustesäilytystä varten tarkoitetun muovisen pussukan. Pussi oli onnekseni suurikokoinen, joten jumppakassini mahtuisi sen sisään ongelmitta. He neuvoimat minua, että paidan voisin hakea B-hallista.

Numeroiden jako sujui jonottamatta

Kiersin nopeasti esittely- ja myyntikojut läpi. Kauhean pitkäksi aikaa en voinut jäädä mitään tutkimaan. Kohta pitäisi lähteä viemään tavarat tavarasäilytykseen. Sain muutamia näytepakkauksia ja maistiaisia. Juoksija-lehden pisteellä sai otattaa kivan kuvan itsestään. Siihen päätin mennä, koska siinä ei ollut kauhean pitkää jonoa ja saisin tästä itselleni kivan muiston. Otetun kuvan pystyi lataamaan itselleen qr-koodin avulla.

Kansikuvatyttö

Intersportilla oli kisakauppa missä oli kaikenlaisia juoksuvaatteita, kenkiä ja varusteita. En oikein jaksanut kiinnostua niitä katsomaan. Jotain lippistä sovittelin, mutta en sitäkään ostanut. Lähdin hakemaan tapahtumapaitaani. Täälläkään ei ollut ruuhkaa eikä jonoja vaikka juoksijoita meni ja tuli tasaisena virtana. Ilokseni tänä vuonna tarjolla oli myös xs -kokoisia paitoja. Päätin ottaa sellaisen, koska aikaisemmat s -koon paidat olivat olleet harmillisen isoja minulle. Tapahtumapaita oli väriltään tumman liila. Kävin vessassa laittamassa paidan päälleni ja lähdin kohti tavarasäilytystä. Varustesäilytys sijaitsi pienen kävelymatkan päässä Telia 5G Areenalla. Tämä oli minulle entuudestaan tuttu paikka, joten osasin mennä sinne kätevästi. Juoksijoita tuli ja meni, joten oli hyvä mennä viemään tavarat ajoissa. Etsin oman juoksunumeroni mukaisen kohdan minne jättäisin oman laukkuni. Hetken odotettuani sain jätettyä laukkuni jalkapallokentälle. Onneksi oli kaunis sää, joten ei tarvinnut pelätä tavaroiden kastuvan juoksulenkin aikana.

Tapahtumapaita haettu ja seuraavaksi suunta kohti tavarasäilytystä

Tapahtumaalueen kartta

Otin vesipullon mukaani ja lähdin kävelemään takaisin Kisahallille päin, jonka vierestä lähtö tapahtuisi. Minut oli laitettu arvioimani tavoiteajan mukaan ykkösryhmään eli valkoiseen lähtöön. Menin seisoskelemaan tielle lähtökaaren taakse. Porukkaa alkoi kerääntymään ympärilleni ja kohta seisoimmekin jo tiiviissä sumpussa. Alkulämmittely oli vuorossa, mutta siinä tungoksessa ei oikein pystynyt mitään liikkeitä tekemään ettei aina huitonut vieressä seisonutta juoksijaa. Tein muutamia liikkeitä pienempinä, kun mitä ohjaaja meille lavalta näytti. Aurinko paistoi lämpimästi ja kerrankin minulla ei ollut lähtöalueella yhtään kylmä. Me pääsimme juoksemaan kello 11.30 ja muut lähtöryhmät tulivat perässä kymmenen minuutin välein ajoitettuna.

Malttamattomana odottelemassa lähtöä

Lähtö oli ruuhkainen ja kesti hetken, ennen kuin massa lähti liikkumaan eteenpäin. Kohta jo pinkaisimme matkaan. Koko autotie oli varattu vain meitä juoksijoita varten ja ihmisiä oli kerääntynyt tien reunoille kannustamaan ja kuvaamaan lähtöämme. Ensimmäiset kilometrit menivät hyvin siinä lähtöhuumassa ja massan mukana juostessa. Hetken päästä näin juoksuväylällämme auton. Joku onneton yritti päästä juoksijoiden läpi auton kanssa. Hän tööttäili siinä, että me antaisimme hänelle tietä. Juoksijoita puikkelehti auton molemmilta puolilta ohitse. Päivittelin tätä mielessäni miksi juuri siitä pitikin tunkea. Hetken päästä toinen auto oli juoksulinjallamme poikittain. Ihme ettei kukaan jäänyt alle vaikka he koittivatkin päästä sentti sentiltä auton kanssa eteenpäin. Ihme toimintaa. Enpä ole tälläiseen ennen törmännyt, mutta kaikenlaista sitä voikin juostessa nähdä ja kokea.

Reitti kulki tuttuja reittejä mitä olimme ennenkin juosseet ja kohta olimmekin Pikku Huopalahdessa. Vastaan tuli ensimmäinen juomapiste. Päätin ottaa urheilujuomaa, että jaksaisin juosta koko pitkän reitin maaliin asti. Tiukoissa käännöksissä meno pysähtyi ruuhkautumisen takia, mutta matka jatkui jälleen. Koukkasimme Meilahden kautta Kuusisaarta kohti. Lehtisaareen tultaessa oli toinen juomapiste. Hiljensin vauhtia, kävelin ja join mukillisen urheilujuomaa. Nyt tarvittiin paljon nestettä, sillä iloksemme olimme saaneet kevään ensimmäisen lämpimän päivän ja aurinko paistoi todella lämpimästi. Kaskisaaren kautta juoksimme Lauttasaareen. Oli kiva katsella merimaisemia juostessa. Reitti oli kyllä kiva ja melko suorakin. Liikenteenohjaajia oli risteyksissä ja he neuvoivat menemään oikeaan suuntaan. Lauttasaaren juomapisteellä otin urheilujuoman lisäksi vesimukillisen. Tuntui, että nestettä tarvitaan. Muutamia juoksijoita jo käveli jalkojaan läpsien. Onneksi itselläni juoksu sujui hyvin eikä mitään ongelmia ollut. Suoranainen ihme, että juoksu sujui näinkin hyvin vaikka en ollut treenannut ollenkaan. Sain olla tyytyväinen itseeni vaikka vähän harmittikin etten ollut treenannut. Pelasin varman päälle enkä yrittänytkään juosta täysiä, mutta silti vauhti oli kohtuullisen raipas. Varmasti olisin vielä kärkipäässä mukana.


Lauttasaaren ja Ruoholahden välisellä sillalla oli paljon kalastajia. En tiedä ovatko he siinä aina ja olivatko he saaneet kalaa. Siinä he kalastivat jalkakäytävän reunalta sillan kaiteen yli kurkotellen. Osa kääntyi katsomaan, kun me viiletimme heidän takaa ohitse. Toivoin etten saa kohta koukkua korvaani, mutta onneksi niin ei kuitenkaan käynyt. Tuuli vilvoitti kivasti hikistä ihoa.


Nyt tulimme tutuille maisemille ja tiesin, ettei maaliin ollut enää hirveän pitkä matka vaikka ennen maalia joutuisimmekin heittämään vielä pienen lenkin. Baanaa pitkin oli kiva juosta. Oli varjoista ja viileää sekä musiikki raikasi. Jotkut olivat tulleet jakamaan valmiiksi kuorittuja ja lohkottuja mandariinin palasia meille juoksijoille. Harmillisen paljon mandariineja oli tippunut maahan. Itse kieltäydyin ottamasta mandariinia. En osaa juostessa syödä oikein mitään. Syön sitten maalissa sitä mitä tarjotaan tai myöhemmin omia eväitäni.


Töölönlahdelle tultaessa oli viimeinen juomapiste. Join kaksin kävin vaikka tähän tuhraantuukin ylimääräistä aikaa, koska en edelleenkään osaa juoda juostessa. Joudun aina pysähtymään ja sitten yritän juoda mukillisen tyhjäksi hitaasti kävellen eteenpäin etten kuitenkaan jäisi kovin pahasti muiden jalkoihin. Viimeisillä kilometreillä oli luvassa ylämäkiä ja huomattavan monta juoksijaa oli jalat sojossa taivasta kohti. Ilmeisesti äkillinen lämmin sää oli koitunut näin monen juoksijan kohtaloksi. Onneksi jokaisen kohdalla oli jo joku huolehtimassa näistä keskeyttäneistä juoksijoista. Hetken päästä joku oli maassa makaamassa ja toinen henkilö piti hänen jalkojaan ylhäällä. Vieressäni juossut nainen totesikin ääneen, että alkaa hieman jo pelottamaan tämä keskeyttäneiden määrä. Ikinä ennen en ollut nähnyt näin paljon juoksijoita, jotka olivat joutuneet jättämään kisan kesken syystä tai toisesta. Surullista kyllä. Toivoin parasta, että itse selviäisin maaliin asti viimeisen kilometrin. Juoksuni sujui yllättävän hyvin vaikka toivoinkin maalin jo häämöttävän edessäni.


Oli vuorossa ylämäki ja sen päällä oli kannustusporukka kyltteineen. Yhdessä kyltissä manattiin mäkeä ja tähän voin kyllä hyvin samaistua. Musiikki raikasi kannustushuutojen taustalla. Kivaa, että he olivat tulleet tänne kannustamaan meitä. Enää ei ollut pitkä matka maaliin. Hetken päästä maalialueen kuulutukset raikasivat. Osalla porukasta riitti voimia loppukiriin ja toiset vain sinnittelivät maaliin asti. Omat jalkani jaksoivat vielä ihan hyvin joten vuorossa oli pakollinen loppukiri ja tuuletus maaliviivalla. Muutaman juoksijan sain vielä ennen maaliviivaa ohitettuakin loppukirini ansiosta.

Taas yksi puolimaratonin mitali ansaittuna

Kerrankin muistin maaliviivan ylitettyä sammuttaa kellon ja kännykästäni Sports Tracker sovelluksen. Muutama kuva maaliviivalta ja sitten saimme mitalit kaulaan. Hetken katselin muiden maaliintuloja ja nautin kauniista aurinkoisesta säästä. Kerrankin ei ollut kylmä edes juoksun jälkeen. Lähdin keräämään eväitäni. Heti ensimmäisenä suuntasin hakemaan mukillisen urheilujuomaa. Sain myös pari siivua suolakurkusta mitkä tekivätkin hyvää. Kahvipisteen ohitin suosiolla, koska en juo muutenkaan kahvia niin en sitä nytkään halua. Saimme paperikassit mihin saimme heti ensimmäisenä sipsipussin, patukoita, kahvia ja pullon kivennäisvettä. Eväsjonon jälkeen ei enää päässytkään takaisin maalialueelle, joten suuntasin varustesäilytystä kohti. Huomasin kylmävesialtaat ja hierontapisteet. Päätin mennä hierontaan, koska nyt siinä ei ollut kauhean pitkää jonoa. Edellisillä kerroilla olen tehnyt sen virheen, että jään katselemaan maaliintuloja liian pitkäksi aikaa ja sitten saan jonottaa hierontaan vaikka kuinka pitkään. Nyt pääsin hierottavaksi melkein heti. Hierojia näytti olevan paikalla vaikka kuinka monta ja he tekivät hierontoja pareittain. Tämä olikin kätevä keksintö. He kyselivät minulta onko joku paikka erityisen jumissa. En osannut sanoa mitään tiettyä kohtaa mikä oli tietysti positiivinen asia tässä vaiheessa. He käskivät menemään selälleen makaamaan. Naiset hieroivat eri jalkoja, joten hieronta sujui aika jouhevasti. Oikeaa jalkaani hieronut nainen totesi etureiteni olevan vähän jumissa vaikka ei se sille tuntunutkaan. Puolestaan vasenta jalkaani hieronut nuori nainen tuntui olevan vähän kovakouraisempi otteissaan. Yritin kestää, koska varmasti tästä hieronnasta olisi apua huomisesta päivästä selviämiseen. Pian hieronta oli ohi ja kiitin heitä hieronnasta. Joku mies yritti houkutella minua kylmäaltaalle, mutta sen päätin jättää väliin. Nyt lähdin hakemaan laukkuani. Onneksi laukkujen jakaminen kävi sujuvasti ja sain oikean laukunkin takaisin.

Jäin tekonurmikolle syömään eväitäni samoin kuin moni muukin teki. Kiva hengähtää vähän ja sitten vasta lähteä tarpomaan eteenpäin. Monet rapistelivat sipsejä, joten päätin tehdä samoin. Ne maistuivatkin yllättävän hyville juoksun jälkeen. Yleensä en heti juoksun jälkeen pysty syömään juuri mitään, mutta nämä näytti nyt maistuvan ja kohta koko pieni pussi oli tyhjä. Hyvä saada jotain syödyksi vaikka ei tämä kaikista terveellisin vaihtoehto ollutkaan. Sallittakoon se nyt minulle ja muillekin, jotka olivat maaliin asti selvinneet.

Evaskassin sisältöä

Eväshetken jälkeen lähdin Uimastadionille, jonne pääsimme ilmaiseksi pesulle ja saunaan. Löhöilin useamman tunnin nurmikolla. Nautin kauniista päivästä, musiikista ja mutustelin samalla eväitäni. Uimaan en uskaltautunut vaikka siihenkin olisi ollut mahdollisuus. Saunassa kävin istumassa pienen hetken, jonka jälkeen oli aika lähteä pesulle, pukemaan ja suunnata nenä kohti Oopperatalon bussipysäkkiä. Bussi tuli pienen odottelun jälkeen. Parin tunnin kotimatkan aikana ehdin selailemaan kännykkääni ja päivän uutisia. Huomasin iltalehdessä jutun miten Iivo Niskanen oli harhautunut reitiltä. Sama uutinen oli jokaisen lehden sivuilla. Kurja juttu hänelle ajattelin.


Hetken päästä huomasin jonkun puhuvan, että myös ykkösryhmä oli juossut väärää reittiä. Etsin samantien Sports trackerista juoksemani reitin esiin. Niin todellakin oli käynyt, että myös minä olin juossut väärää reittiä. Tosin myöhemmissä tutkimuksissa selvisi, että tämä väärää korttelia pitkin juokseminen oli tehnyt reitillemme 50,4 metriä lisämatkaa. Kuulemma ykkösryhmän lisäksi kakkosryhmä oli juoksutettu väärää reittiä pitkin, kun taas 3-5 ryhmät olivat jo ohjattu oikealle reitille. Onneksi meidän harhauttaminen ei tehnyt sen enempää lisämatkaa. Tosin reittimme oli aika mäkinen, kun taas oikea reitti olisi ollut tasaisempi ja suorempi. Toisaalta tämä järjestäjien moka ei minua haittaa. Kuitenkin odotan, että näinkin isossa tapahtumassa osattaisiin ohjata juoksijat oikealle reitille eikä juoksijoiden tarvitsisi kantaa huolta oikealla reitillä pysymisestä.


Ajattelin jättää ensi vuoden tapahtuman väliin ihan protestiksi näistä mokista. Ehkä jonain vuonna vielä palaan lähtöviivalle. Erityisemmin en ole tykännyt tästä tapahtumasta koskaan vaikka ihan ok järjestelyiltään onkin ollut. Keskityn nyt muihin tapahtumiin mitkä olen kokenut hyviksi tapahtumiksi ja voin kenties kokeilla jotain muutakin. HCR on saanut aikaisemminkin kritiikkiä reittivalinnoistaan. Jokunen vuosi sitten reitti oli alimittainen ja nyt osa porukasta johdatetaan väärälle reitille. Ei näin pitäisi päästä käymään.

Kovilla sykkeillä on menty, mutta ei ihan tapissa kuitenkaan.