lauantai 13. tammikuuta 2018

Salon sillat

 

Jouluinen jumppamaraton

 


Viirit opastivat treenipaikalle liikuntahallin ovella.

Olin ollut jo lähes koko joulukuun kipeänä ja juoksulenkillä en ollut käynyt aikoihin. Pieniä kävelylenkkejä olin tehnyt satunnaisesti jaksamiseni mukaan. Joulun välipäivinä uskaltauduin osallistumaan jouluiseen jumppamaratoniin, joka järjestettiin Kouvolan Lyseon liikuntahallilla. Tapahtuma oli maksuton, joten paikalle oli tullut paljon innokkaita tanssijoita ja jumppaajia. Odotin ensimmäistä tuntia innolla nimittäin luvassa oli Flamencoa. Tämä tunti osoittautui myöhemmin pieneksi pettymykseksi, mutta aion antaa toisen mahdollisuuden tälle lajille vielä tulevaisuudessa. Seuraava 45 minuutin rupeama oli Tanssien timmiksi-tunti. Tämän tunnin ohjaajasta tykkäsin ja muutenkin tunti oli kiva. Sain jopa heittää koko edellisen tunnin päälläni olleen hupparin pois. Tällä tunnilla jopa tuli hiki ja saimme jorailla hymy korvissa. Kolmas tunti oli nimeltään Barre, joka oli sekoitus balettia, joogaa, pilatesta ja funktionaalista harjoittelua. Ennakkoasenteeni tätä tuntia kohtaan oli vähän epäileväinen. Yleensä en tykkää joogatunneista enkä muutenkaan mistään rauhallisista tunneista. Tämä oli minun ensimmäinen Barre tunti ja se osoittautui oikein mukavaksi. Jumppakeppiä apuna käyttäen teimme balettiliikkeitä ja treenasimme lihaskuntoa. Varmasti menen jatkossakin barre tunnille mikäli sattuu sopimaan aikatauluuni. Neljännellä ja viimeisellä tunnilla olisi ollut tarjolla lihaskuntoa ja venyttelyä. Päätin kuitenkin jättää tämän tunnin väliin ja lähteä kotiin. Tämä olisi varmasti ollut hyvä tunti, mutta minulla ei ollut edes omaa patiaa mukana. Se kävi hyvästä tekosyystä lähteä kotiin parantelemaan itseäni.


Kääk oli tullut sulattelemaan joulun kiloja.


Seuraavana päivänä eilinen jumppaaminen kostautui. Yöllä pyörrytti ja olo oli koko päivän huonompi kuin aiemmin. En taas malttanut ottaa tarpeeksi rauhallisesti ja lähteä ajoissa kotiin. Ei auttanut kuin kärsiä ja makailla sängyssä lähes koko päivä.  Pitäisi muista ottaa rauhallisesti pitkään jatkuneen flunssan jälkeen, mutta eihän sitä ikinä malta ja muista.


Salon sillat - Winter edition 31.12.2017


Oloni alkoi taas olla parempi, mutta silti mietin vielä sunnuntaina päivällä osallistunko Uuden Vuoden juoksuun vai en. Olen osallistunut samaan tapahtumaan muutaman kerran aikaisemminkin. Kiva pieni kotikylän tapahtuma.

Pitkällisen pohdinnan jälkeen päätin kerätä kamat kasaan ja lähteä juoksemaan. Juomaa, banaani, myslipatukka, vaihtovaatteet, pyyhe, nujupussi, juoksuvyö, lompakko ja muut tarpeelliset varusteet oli kasattuna hyvin nopeasti. Sää oli nollan paikkeilla, joten hyvin pärjäsi syksyn juoksuvaatteilla. Pohdin kuitenkin otanko gore tex maastojuoksukengät vai nastalenkkarit. Päädyin ottamaan molemmat lenkkarit mukaan ajatuksenani juosta nastallisilla ja käyttää nastattomia kenkiä juoksupaikalle siirtymiseen ja juoksun jälkeen. Tykkään vaihtaa juoksun jälkeen vaatteiden lisäksi myös toiset kengät jalkaani. Pidin myös huolen, että otin mukaani tarpeeksi lämpimät vaihtovaatteet mitkä laittaa päälleni juoksun jälkeen.

Päätin mennä tapahtumapaikalle bussilla vaikka minulla ei hirveän pitkä matka ollutkaan. Kerrankin ei tarvitsisi matkustaa satoja kilometrejä. Olin tapahtumapaikalla hieman ennen viittä. Lähtö oli vasta kuudelta, joten minulla oli hyvin aikaa ilmoittautua ja vaihtaa juoksuvaatteet päälleni. Tietysti piti varata hetki aikaa varsinaiselle lähtöpaikalle siirtymiseen, jonne oli vajaa puoli kilometriä matkaa.
Paikanpäälle oli tullut todella vähän porukkaa ja ilmoittautuminen sujui ilman jonottamista. Ehdottomasti pienen tapahtuman etuja ettei ilmoittautumiseen, vessassa käyntiin, vaatteiden vaihtoon tai tavaroiden säilytykseen jättämiseen tarvitse varata montaa tuntia aikaa. Kaikki sujuu nopeasti ja vaivattomasti samassa paikassa.

Vaatteiden vaihto ja sitten siirtyminen lähtöalueelle.


Reitti kierteli Salon jokea ja lähtö tapahtui Salon torilta. Vaihtoehtoina oli juosta 10 km tai 6,6 km. Pitkällisen pohdinnan jälkeen päädyin ilmoittautumaan 10 km matkalle vaikka järki sanoi, että olisi ollut fiksumpaa juosta vain kaksi kierrosta eli 6,6 km. Kunnianhimoni ei antanut myöden juosta lyhyempää matkaa, joten päätin kuitenkin juosta kolmesta kierroksesta koostuvan 10 km matkan rauhallisesti.


Jännitys tiivistyy lähtöä odotellessa Salon torilla.

Paikalle oli tullut harmillisen vähän juoksijoita, mutta onneksi ei sentään yksin tarvinnut juosta. Lähtöä odotellessa katselin varsinkin muiden naisten numerolappuja ja mietin mielessäni onko minulla mahdollisuuksia palkinnoille. Kovin montaa naista ei paikalla ollut ja muutama heistä näytti juoksevan lyhyemmän 6,6 kilometrin matkan eli kierroksen vähemmän kuin minulla olisi edessäni. Minulla saattaisi siis olla mahdollisuuksia päästä jopa kolmen parhaan joukkoon vaikka tarkoituksenani ei ollut juosta vauhdikkaasti.

Kello löi kuusi ja kaikki seisoivat lähtöviivan takana ihmetellen eikö kukaan tule lähettämään meitä matkaan. Viimenään joku järjestäjistä tuli luoksemme ja kertasi meille mistä reitti menee. Ensin juostaisiin jokea vastavirtaan ja takaisin tultaisiin joen toista puolta rautatiesillalle asti. Hän kuitenkin ilmoitti ajavansa pyörällä meidän edessämme ensimmäisen kierroksen. Näin kukaan ei pääsisi eksymään reitiltä vaikka käännöspaikoissa olisi lumeen piirrettyjä nuolia, suuntaviittoja ja oppaita näyttämässä oikean suunnan.

Pian lähtölaskenta alkoi ja lähtölaukaus pamahti ilmaan. Säntäsimme torin poikki joen rantaan. Innokkaimmat olivat jo aloittaneet rakettien ampumisen ja ihailin niitä juostessani. Ruuhkaa reitillä ei ollut ja nopeimmat miehet menivät kärjessä menojaan. Juoksu sujui yllättävän hyvin vaikka edellisestä juoksukerrasta oli reilusti yli kuukausi aikaa. Ensimmäinen kierros oli täynnä ja jatkoin toiselle kierrokselleni. Joku mies juoksi puoli kierrosta perässäni, kunnes viimenään meni ohi. Tämän jälkeen sain juosta rauhassa omaa juoksuani. Yksi rautatiesillan mutkassa olleista oppaista kannusti minua juoksemaan edelläni juosseen naisen kiinni. Huomasin hänen osallistuvan lyhyemmälle 6,6 km matkalle, joten en viitsinyt alkaa kiristämään tahtiani. Mikäli olisin itsekin juossut tätä lyhyempää matkaa niin varmasti olisin yrittänyt saada hänet kiinni, koska välimatkaa ei ollut paljoa. Hän kaarsi edestäni maaliin ja minä jatkoin vielä matkaani kolmannelle kierrokselle. Jatkoin juoksuani rauhalliseen tahtiin kohti maalia. Kolmannella ja viimeisellä kierroksella ei juuri muita juoksijoita ollut edessä. Keskityin rakettien katseluun ja jatkoin matkaani rauhalliseen tahtiin. Aivan kuin olisin ollut normaalilla iltalenkillä. Minusta ei yhtään tuntunut sille, että olisin ollut juoksukilpailussa mukana. Ohitin muutaman hölkkääjän ja iltalenkillä olleen pariskunnan.

Lähestyin jo toria, mutta vielä piti kiertää rautatiesillan kautta torille. Sillalla oli mies lapsensa kanssa ja lähestyessäni heitä isä pyysi poikaansa siirtymään sivuun. Poika uteliaana kyseli isältään, että miksi noi juoksee? En ehtinyt kuulemaan isän vastausta, kun hän jäi vähäksi aikaa pohtimaan mitä vastata lapselleen. Sillalta rampista alas, toisen sillan ali ja sitten viimeinen spurtti torille ja maalia kohti. Vilkuilin vielä taakseni, että näkyykö ketään lähelläni, mutta ei ollut. Pariskunta juoksi joen toisella puolella perässäni joten minulla ei ollut vaaraa, että kukaan tulisi ohitseni viimeisillä metreillä. Otin kuitenkin pienen loppukirin itseni kanssa maaliviivan lähestyessä. Maaliviivalla ollut kirkas valo oli kohdistettu suoraan vasten kasvojani, joten en tarkkaan nähnyt missä kohtaa viiva oli. Juoksin eteenpäin kunnes nuori nainen oli vastassa kädet ojossa mitalin kanssa. Kumarruin ja hän pujotti kaikille jaettavan osallistujamitalin kaulaani. Kiitin häntä onnitteluista ja mitalista. Mies ojensi minulle muovimukissa ollutta keltaista juomaa. Nyt juoma maistuikin, koska en ollut koko juoksun aikana pysähtynyt minnekään juomaan. Todennäköisesti tästä maalialueelta olisi saanut ensimmäisellä ja toisella kierroksella juomaa mikäli olisi halunnut, mutta en silloin sitä kokenut tarvitsevani. Muualla reitillä ei ollut mitään juomapisteitä.

Hetken päästä muistin edelleen juoksuvyössäni raksuttavan Sports trackerin. Taas unohdin pysäyttää sovelluksen heti maaliin tultuani. Ei ole ensimmäinen eikä varmasti viimeinen kerta. Onneksi joku muu huolehtii ajan ottamisesta puolestani. Otin vielä toisen mukillisen juomaa ja muutaman kuvan itsestäni. Järjestäjä kuulutti, että juoksijoille on urheilutalolla lisää purtavaa. Kiiruhdin matkaan ennen kuin kylmyys pääsee yllättämään. Kävin suihkussa, vaihdoin vaatteet ja menin tanssisaliin, missä juoksijoille oli tarjolla kahvia, teetä, mehua, ruisleipää, croisantteja ja banaaneja. Mielestäni tarjoilut olivat hyvät tapahtuman hintaan nähden. Maksoin kymmenen kilometrin lenkille osallistumisesta 17 euroa jälki-ilmoittautuneena. Juoksija kortilla tämän olisi saanut 15 euroon, mutta sitä minulla ei ollut. Kahvitteluhetken jälkeen saimme vielä kuohuviinit ja toivotimme toisillemme hyvää Uutta Vuotta. Kiva viettää Uutta Vuotta ja minun syntymäpäivää yhdessä muiden kanssa.



Pokaali, mitali ja kuohujuoma.

Ehkä tunnin istuskelimme ja juttelimme toistemme kanssa samalla palautuen äskeisestä juoksusta. Sitten nenä kohti bussipysäkkiä ja kotiin rentoutumaan. Illalla vielä ihailin raketteja makuuhuoneen ikkunasta, kun en enää jaksanut lähteä iltalenkille. Onneksi minulla on hyvät näköalat rakettien katseluun kotoa käsin. Oli kiva päivä ja niin se vaan vuosi vaihtui hujauksessa.

 Yritetään pysyä terveenä ja jaksetaan urheilla ahkerasti rentoutumista unohtamatta. Mukavia lenkkejä alkaneelle vuodelle.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti