Naisten Kymppi tapahtumapäivä

Oli sunnuntai 21.5.2017, kun heräsin lintujen lauluun ja kirkkaaseen auringonpaisteeseen. Oli tulossa todella kaunis ja lämmin päivä. Heräsin jo kuuden jälkeen ja en enää saanut tämän jälkeen unta, kun aurinkoi paistoi niin kirkkaasti sälekaihtimien läpi. Päätin nousta ylös ja menin keittämään aamupuuroa. Ei ainakaan tulisi kiire lähdön kanssa, koska heräsin jo paljon ennen herätyskellon soimista. Eilisestä viisastuneena rasvasin aurinkorasvalla olkapäät, jotka punoittivat uhkaavasti eilisen lämpimän päivän ja pitkän lenkin ansiosta.

Ilmatieteenlaitos lupaa meille aurinkoista juoksusäätä

Eilen illalla päädyin valitsemaan juoksuasuksi vaaleansinisen mekon. Sunnuntaille oli luvattu lämmintä säätä, joten hyvin tarkenisi juosta hame päällä. Tämä ei ole niin vakavamielinen tapahtuma niin hieman voi hienostella ja ainakin erottuu joukosta. Minulla ei tällä kertaa ollut etukäteen varsinaista tapahtumapaitaa, joten sitä en nyt voinut laittaa. Haluan valita vaatteeni jo kotona valmiiksi vaikka toisaalta paidan voisi vaihtaa tapahtumapaikallakin. Minusta on kiva suunnitella juoksuasu päästä varpaisiin asti huolella. Meikkejä en käytä normaalistikaan, joten en myöskään missään juoksutapahtumissa. Kynnet kuitenkin on aina oltava juoksuasuun sopivat ja niin oli tälläkin kertaa.

Suomi asuni

Lähdin kotoa bussilla kohti Helsinkiä, jossa olin puoli kahdentoista aikaan. Menin Kamppiin, koska tapahtuma oli tällä kertaa kansalaistorilla. Minulla oli hyvää aikaa, koska halusin ilmoittautua kuumaan ryhmään. Tämän ryhmän oli tarkoitus juosta alle tuntiin ja ryhmä lähtisi matkaan yhdeltä.

Stadium oli hengessä mukana

Ehdin kiertämään kojut läpi sekä poikkeamaan nopeasti Stadiumin teltassa, jossa oli myynnissä juoksukenkiä, takkeja, paitoja, sukkia yms. juoksuun liittyvää. Luhdallakin oli oma teltta, jossa oli myynnissä tavaraa. Heidän telttansa oli niin täyteen ahdettu rekkejä etten mahtunut siellä liikkumaan väenpaljouden keskellä. Päätin jättää teltan tarjonnan tutkimatta ja siirtyä suosiolla seuraavaan.

Stadiumilla oli iso telttallinen täynnä juoksuvaatteita ja kenkiä

Naisten kympillä oli tarjolla samoja pähkinöitä kuin HCR expossakin. Niitä olin päässyt maistelemaan jo edellisenä viikonloppuna, jolloin  totesin ne hyviksi. Nyt menin epäröitättä kojulle ja otin mukaani sekä suolatun että suolattoman pähkinäsekoituksen. Heidän kojuulla kävikin kova kuhina, kun muutkin olivat innokkaina hakemassa pähkinämaistiaisia.

Heillä oli maistatuksessa oikein hyvälle maistuvia pähkinäsekoituksia

Nutrilett jakoi kojullaan suklaan makuisia juomamaistiaisia. Näitä en kuitenkaan käynyt maistamassa vaan ohitin heidän kojunsa ja siirryin seuraavalle. Yhdellä kojulla oli esittelyssä meikkejä ja he tekivät juoksijoille ilmaiseksi meikkejä. Kävin teetättämässä itselleni meikin, koska itse en ollut meikannut ollenkaan. Hän sanoi laittavansa minulle puuteria, luomiväriä ja huulipunaa. Luomiväriksi toivoin sinistä tai valkoista asuni mukaisesti. Hän päätyi laittamaan valkoista luomiväriä. Kulmakarvat eivät kuulemma kaivanneet väriä. Sain itse valita ehkä seitsämästä eri värivaihtoehdosta sopivan huulipunan sävyn. Valitsin tumman punaisen, jossa oli vivahde liilaan. Meikatessaan hän kyseli missä asun ja olisinko kiinnostunut pitämään meikkikutsuja. Kieltäydyin hienovaraisesti tarjouksesta, mutta osallistuin kuitenkin arvontaan. Meikin tekemisessä ei hänellä mennyt kovinkaan kauaa ja pian pääsin jatkamaan matkaani. Kurkistin lähtiessäni kuitenkin heidän meikkipyödällään olleeseen peiliin. Olin vähän pettynyt, koska valkoista luomiväriä hädin tuskin edes huomasi. No onneksi tästä meikistä ei tarvinnut mitään maksaa eikä meikkaamiseen jonottamisineen mennyt kovin kauaa.

Olin saanut osallistumisen tähän tapahtumaan Takomorunnerssin ja Naisten Kympin yhteistyön kautta. Muutama muukin minun lisäkseni oli saanut Takomorunnerssin kautta osallistumisoikeuden Naisten Kympille. Niinpä olimme sopineet Merituulin kanssa tapaamisen Kansalaistorin kalapatsaan luokse kello 12.15. Hän oli lupautunut hakemaan minunkin paitani ja minä hakisin osallistumispaketin häneltä. Olin patsaan luona sovittuun aikaan, mutta en löytänyt häntä. Vilkuilin patsaan ympärille, koska en ollut nähnyt häntä koskaan aikaisemmin. Ainoastaan hänen kuvia olin nähnyt facebookissa. Minuutit kuluivat ja päätin kaivaa kännykkäni esiin katsoakseni onko hän laittanut viestiä. Ei ollut joten päätin etsiä hänen kuvansa, jonka perusteella voisin lähteä etsimään oikeaa henkilöä. Pian hän löysi minut. He olivat seisoneet patsaan toisella puolella. Olin kyllä tullut siitä ohi hetkeä aikaisemmin, mutta joko he eivät olleet silloin vielä siinä tai sitten en tuntenut heitä.

Sain Merituulilta sovitusti osallistujapaketin, jossa oli ranneke, paita ja Naisten Kympin lehti. Revin paketin muovin auki ja etsin rannekkeeni paketista, joka pitäisi olla osallistujien ranteessa tapahtuman ajan. Paidan kokoa en edes muistanut tarkistaa. Toivottavasti se on tilauksen mukaisesti S kokoa kuten olin pyytänyt. Ainakin paketin päälle oli kirjoitettu S, joten toivottavasti paketti on pakattu sen mukaisesti. Paitaa tilatessani harmittelin miksi tässäkään tapahtumassa ei ole paidoista XS kokoa. Yleensä paidat ovat niin väljää mallia, että S koko on itselleni todella iso. Nyt paketin avattuani paita oli kuin olikin oikean kokoinen ja yllätyksekseni paita oli sopivan kokoinen. Ennen tapahtumaamme paitojen toimituksessa oli tapahtunut joku häikkä ja paidat oli juoduttu vaihtamaan uusiin järjestäjän toimesta. Järjestäjä ilmoittikin, että uudet paidat ovat hieman kapeampaa mallia kuin alkuperäiset paidat. Tästä olin iloinen, koska nyt paita olisi todennäköisemmin paljon parempi itselleni. Minun ei kuitenkaan tarvinnut huolehtia siitä, että S koko olisi itselle liian pieni.

Naisten Kympin tapahtumapaita ja ranneke

Tapahtumapaita oli väriltään valkoinen, jossa oli sininen teksti. Itse olisin toivonut paidan olevan sininen valkoisella tekstillä. Valkoinen on arka väri ja tykkään värikkäistä paidoista. Sininenkään ei kuulu lempiväreihini, mutta se olisi kuvastanut tätä juhlavuotta hyvin ja olisi sopinut varmasti paremmin monelle. Valkoinen tekee muutenkin vaaleat suomalaiset vähän kalpean näköisiksi. Tietysti paita pääsee oikeuksiinsa kesän lopussa, kun iho on ruskettunut. Näin keväällä ja varsinkaan tänä vuonna lämpimiä päiviä ei juurikaan ole ollut ennen tätä viikkoa joten kaikki olivat vielä kalpeita kuin kalkkilaivan kapteenit.

Naisten Kymppi oli osa virallista Suomi 100 -ohjelmaa vuonna 2017. Ihmetykseni oli suuri, kun avasin osallistujapaketin ja kaivoin sieltä vihreän rannekkeen. Mietin itsekseni miksi ranneke on vihreä? Nyt vihreä ranneke pilasi hienon asukokonaisuuteni, joka oli teeman mukaisesti sinivalkoinen. Sininen ranneke valkoisilla teksteillä olisi mielestäni kuulunut löytyä paketista juhlavuoden teeman mukaisesti. Olisin toivonut rannekkeen olevan sininen tai edes valkoinen.  Pakko ranneke oli kuitenkin laittaa ranteeseen tästä tyylivirheestä huolimatta.

Lidlin pisteellä sai otattaa itsestään kivan kuvan muistoksi tapahtumasta.

Osallistumispaketin saatuani päätimme ottaa Merituulin ja Sarin kanssa yhteiskuvan. Voisimme sitten laittaa yhteiskuvan blogeihimme tai välittää Takomo Runnerssille, jota olimme kaikki edustamassa Naisten Kympillä. Muutaman kuvan jälkeen päätimme lähteä etsimään tavarasäilytystä. Tapahtumapaikalla oli jo melkoinen määrä naisia, joten tavarasäilytyksen löytämisessä ja sinne pääsemisessä meni hetki. Tungoksen seassa ei ollut helppoa liikkua ison urheilukassin kanssa ja varsinkaan porukassa. Hävitin Merituulin ja Sarin silmistäni tässä tungoksessa, joten päätin mennä yksin tavarasäilytystä kohti. Tässä tapahtumassa tavarasäilytys olikin maksullinen ja maksoi kolme euroa. Kylteissä toivottiin tasarahaa, jota minulla ei kuitenkaan valitettavasti ollut. Onneksi heillä oli paljon kolikoita ja sain kaksi euroa takaisin viiden euron setelistäni. Rahaa vastaan sain kaksi narikkalapun tapaista numerolappua, joista toinen tulisi laittaa kassiin ja toinen säilyttää itsellä juoksun ajan.

Olin jo etukäteen kotona miettinyt mahtaako jumppakassini mahtua tavarasäilytyksestä saatavaan pussiin, koska mistään en löytänyt tietoa pussin koosta. Toivon pussin olevan samaa kokoluokkaa kuin viime viikonloppuna HCR - pussi oli ollut, koska siihen kassini mahtui. Yllätys oli suuri, kun siirryin viemään tavaroitani pois ja sain pussini. Pussi olikin jättimäinen ja ainakin jätesäkin kokoinen läpinäkyvä pussi, jonne olisin vaikka itse mahtunut. Laukkuni sujahti pussiin ongelmitta, joten huoleni oli turhaa.

Laukun vietyäni jäin jonottamaan bajamajoihin, koska lähtööni oli enää reilu puoli tuntia. Jonot olivatkin kauhukseni melkoiset, mutta päätin jäädä odottamaan vuoroani. Jonotin bajamajaan päästäkseni ainakin 20 minuuttia kunnes joku muu kuumassa ryhmässä juokseva rupesi ääneen miettimään ettei taida enää ehtiä käymään vessassa mikäli jokaisella menisi kaksi minuuttia. Edessämme oli yhdeksän henkilöä ja lähtömme oli 20 minuutin päästä. Hän päätti lähteä katsomaan olisiko lähtöalueen bajamajoissa lyhyemmät jonot. Hetken seisoin jonossa kunnes päätin itsekin lähteä hänen peräänsä. Kiiruhdin lähtöalueelle ja toisia bajamajoja kohti. Kauhukseni huomasin jonojen olevan vähintään yhtä pitkät tai pidemmätkin missä olin äsken ollut. Päätin hylätä ajatuksen vessaan jonottamisesta. En ehtisi käymään vessassa ennen lähtöäni, johon oli enää vartin verran. Minun oli pakko siirtyä lähtöalueelle.

Lähtöpaikat oli osoitetty kyltein.

Pääsin melkein kuuman ryhmän eturiviin, koska paikalla ei ollut vielä kovinkaan paljoa porukkaa. Nuoret miehet olivat pitämässä nauhaa edässämme lähtöviivan merkiksi. Heidän takanaan oli kaksi poliisia joista toinen istui moottoripyöränsä päällä. Hän lähtisi siis johdattamaan meitä matkaan turvallisesti.

Esiintymislavalla alkoi Lavis, joka toimi alkulämmittelynä meille. Olin vähän huonossa kulmassa lavaan nähden, joten en nähnyt lavelle ollenkaan. Pian kuitenin huomasin ison screenin, josta näkyi lavalla hyppelehtivä nainen. En oikein nähnyt tätä takanani olevaa jättimäistä ruutua kunnolla ja päätin jättää Laviksen väliin. Tykkään kyllä tansseista ja alkulämmittely kuulosti oikein mukavalle, mutta en nyt pystyyt keskittymään tanssimaan. Katselin, kun takanani olleet nuoret naiset jammailivat alkulämmittelyn tahtiin. Venyttelin vähän jalkojani ja minun alkulämmittelyni oli siinä.

Lähtö oli baaban alkupäässä

Lähdimme juoksemaan aivan baanan alusta ja mannerheimintien alta kulkevasta alkukulkutunnelista. Remontin keskellä oleva eduskuntatalo oli viistosti edessämme oikealla puolellamme. Yläpuolellamme olevalla sillalla ihmiset olivat kamerat kädessä valmiita ottamaan meistä kuvia, kun lähtisimme matkaan. Taisi jotkut räpsiä kuvia jo ennen lähtöäkin. Pian alkulämmittely loppui ja pääsimme matkaan. Lähtömerkin jälkeen järjestysmiehet säntäsivät edestämme pois ettei jäisi naisten jalkoihin. Baanaa pitkin juostessa yritin etsiä virallisia kameramiehiä joille olisin voinut vilkutella hyvien kuvien toivossa. Yhden näinkin ja toivottavasti hän sai minusta kivan kuvan. Minusta on kiva, jos sattuu pääsemään järjestäjän ottamiin kuviin ja kenties saa sen kuvan itselleen muistoksi tapahtumasta.

Baanalla oli Lidlin kannustusjoukot pukeutuneena sinisiin asuihinsa. Tämän saman kannustuspisteen olin nähnyt viime viikonloppuna HCR:llä. Minua ei kuitenkaan haitannut vaikka olin nähnyt nämä musiikin tahtiin jammailevat hahmot jo aikaisemmin. Musiikki auttaa aina jaksamaan ja antoi hyvän rytmin juoksulle. Hetken päästä näin baanan yläpuolella leijailevat värikkäät jättimäiset saippuakuplat. En ehtinyt juostessani katsomaan millä he olivat niin suuria kuplia saaneet tehtyä. Hymyillen jatkoin matkaani eteenpäin. Reitti kierteli viime viikonlopun tapaan Hietaniemen uimarannan kautta. Rantatiellä oli myös Holi Bolly kannustuspiste, jossa sai päällensä väriestejuoksuista tuttua värijauhetta päällensä niin halutessaan. Onneksi värjäyspiste oli hieman sivussa varsinaiselta reitiltä, joten minun ei tarvinnut liata hienoja vaatteitani. Edellisestä kokemuksesta voin sanoa, että väri lähti monen pesun jälkeen vaatteista. Lenkkarit lensivät silloin roskakoriin ja nyt en uusia kalliita lenkkareitani halunnut pilata saati heittää pois. Vaikka kuuman ryhmän juoksijoista kukaan ei koukannut värjäyspisteen kautta heittelivät he värijauhetta ilmaan, jotta mekin pääsisimme tunnelmaan. Toisella puolella katua oli tanssikoulun oppilaita tanssimassa kannustuspisteen teeman mukaisesti bollywoodia. Tykkäsin seurata heidän tanssiaan sivusilmällä samalla, kun juoksin. Olen aina haaveillut pääseväni bollywood tunneille, joten katsoin  tyytyväisenä heidän tanssiaan ja hienoja värikkäitä asuja.

Reitillä ei ollut ruuhkaa ja jokainen sai juosta omaa juoksuaan, mutta yksinkään ei tarvinnut onneksi juosta. Kyllä aina joku näkyi edessä juoksemassa niin pystyi juostessa seuraamaan minne reitti kiemurtelee etten vahingossa lähde juoksemaan väärälle reitille. Kohta tien reunoilla oli pari henkilöä jakamassa suolakurkkuja. Vaikka tykkään suolakurkuista niin päätin ohittaa tarjolla olevat suolakurkut. Ajattelin, että saan samoja suolakurkkuja myöhemmin maalissa, mutta toisin kävi. Jäin ilman suolakurkkuja. Mielestäni suolakurkkuja olisi voinut jakaa myös maalissa.

Juoksimme rantatietä pitkin ja kohta saimme väistää kahta kanadanhanhea, jotka olivat lähteneeet päiväkävelylle. Heillä ei tuntunut olevan mikään kiire, kun he siinä jalkakäytävällä tepastelivat. Meidän reittimme kulki samaista jalkakäytävää, joten hieman jouduimme väistämään tätä hanhipariskuntaa ettemme saa jalkoihimme iskua kovasta nokasta. Hanhet eivät kuitenkaan välittäneet meistä ollenkaan vaikka juoksimme niiden ohitse noin puolen metrin päästä.

Kohta edessämme oli pitkä nousu, mutta mäen päällä meitä odotti musiikkipiste. Muutamia henkilöitä oli jopa tullut tähän kuuntelemaan musiikkia, jotka liikenteenohjaaja hienosti ohjasi menemään pois jalkakäytävältä josta juoksureittimme kulki. Kivaa, että näistä kannustuspisteistä on iloa myös muulle kansalle meidän juoksijoiden lisäksi. Meilahdesta pääsimme juoksemaan pitkää alamäkeä alaspäin, jonka alla oli cheerleadereitä kannustamassa meitä jaksamaan.

Naisten Kympin reitti tallentui puhelimeeni

Pikku Huopalahteen tultaessa reittimme lähtikin kaartamaan jo maalia kohti. Alikulkutunnelissa meidän menoamme vauhditti juoksudisko, josta jatkoimme hetken matkaa hiekkapolkua eteenpäin. Viereiseltä leikkikentältä lapset seurasivat juoksuamme mielenkiinnolla. Kivaa, että olimme saaneet kannustajia reittimme varrelle. Yleisesti ottaen kannustajia ei kauheasti vielä ollut vaikka ilmakin oli hyvä reitin varrella seisoskeluun. Tietysti yksittäisiä ihmisiä oli siellä täällä ja jotkut vanhemmat pariskunnat olivat tulleet seuraamaan juoksuamme. Heillä ei ollut mihinkään kiire, kun saattoivat pysähtyä päivälenkin varrelle kannustamaan meitä. Kohta oli vuorossa toinen alikulkutunneni, jossa oli soittamassa kokonainen orkesteri. Oli hienoa juosta alikulkutunnelista ylöspäin ylämäkeä musiikin tahtiin. Heidän musiikkinsa sattui hyvin juoksurytmini kanssa ja pääsin pienen ylämäen ylös huomaamatta. Mietin miten musiikki voikin antaa niin paljon voimia.

Edessämme oli metsäreitti ja asfaltti vaihtui hiekkatieksi. Kohta olikin jo kyltti polkujuoksijoita varten. Olinkin nähnyt ohjeissa maininnan, että viralliselta juoksureitiltä voi halutessaan poiketa testaamaan polkujuoksua metsän puolelle. Reitti näytti olevan hyvin merkitty, mutta polulle en kuitenkaan lähtenyt. Tavoitteeni oli päästä mahdollisimman nopeasti, joten minulla ei ollut aikaa lähteä fiilistelemään metsän puolelle. Myöskään ketään muita en nähnyt metsässä juoksemassa, mutta ehkä myöhäisemmistä ryhmistä joku poikkeaa metsäpolulle. Metsässä  oli myös joku mieskuoro vauhtittamassa juoksuamme. Pari heistä näytti minulle peukkua, kun juoksin heidän ohitse. En tiedä olivatko he mielissään hymyilevästä katseestani, reippaasta juoksuvauhdistani vai kenties teemaan sopivasta juoksuasustani. Tämä jäi nyt arvoitukseksi, koska eivät he tietenkään voineet mitään sanoa ettei koko heidän ryhmä olisi mennyt sekaisin tahdeissaan.

Pian metsäreitti vaihtui asfalttiin ja pääsimme viime viikonlopultakin tutulle Auroran sillalle. Oli vuorossa ylämäki, jossa oli tarkoitus olla joku kannustuspiste. Kannustusta emme kuitenkaan heiltä saaneet osaksemme, koska he kantoivat mustia mainosviirejään alemmas mäkeen. Eivätkö he olleet tajunneet, että tulemme heidän ohitseen niin nopeasti vai miksi heidän kannustuspisteensä ei ollut valmis? Jotenkin minulle tuli sellainen olo, että joku oli käskenyt heitä siirtymään syystä tai toisesta alemmas mäkeen. Tiesin, että olemme kohta maalissa joten pärjäsin ilman heidän kannustustaankin. Juoksimme Uimastadionin ohi, jonka kohdalle oli jotkut tulleet jakamaan vettä. Tämä ei ollut virallinen juomapiste, koska Naisten Kympillä virallisia juomapisteitä oli vain kolmen ja kuuden kilometrin kohdilla. Heiltä en enää juomaa ottanut kuten olin ottanut kahdelta aikaisemmalta juomapisteeltä. Nyt oli jo kiire maaliin eikä tässä olisi aikaa jäädä juomaan vettä. 

Näin edessäni naisen joka vuoroin käveli ja taas hetken juoksi. Häneltä alkoi voimat loppua, mutta itse jaksoin juosta vielä ihan hyvin. Pääsimme juoksemaan alamäkeen kohti Töölönlahtea. Töölönlahden rannalla olevan kahvilan terassilta joku huuteli meille kannustushuutoja viimeiselle kilometreille.  Pian maalikaari näkyikin jo ja viimeiset sata metriä päätin spurtata maaliin. Pääsinkin loppukirin ansiosta edelläni juoksevien ohi ja maaliviivan ylitin voittajan elkein. Olin tyytyväinen, että juoksuni meni edellisviikolopun puolimaratonista huolimatta odotuksiani paremmin. Jaksoin juosta koko reitin läpi ja vieläpä aika kovaa vauhtia. Nyt mielessäni ei enää pyörinyt aiemmat kevään sairastelut vaan uskalsin juosta omaa vauhtiani koko matkan suurempia murehtimatta. Ajattelin, että jaksoin viime viikonloppuna juosta puolet pidemmän matkan niin tämä 10 kilometrin matka menee kyllä huomaamatta. 

Maalihuolto oli kattava

Pienen kävelymatkan päästä vastassa oli nuoria tyttöjä ja poikia jakamassa meille eväitä. Minusta oli kivaa, että nuoret olivat päässeet jakamaan meille eväitä. Toivottavasti he saivat tästä hommasta edes pientä taskurahaa. Ruuhkaa maalihuollossa ei vielä siihen aikaan päivästä ollut, koska saavuin maaliin ensimmäisten joukossa. Ensimmäisenä sain käteeni kankaisen kassin, jonka tottuneesti aukasin ja jatkoin kävelyä eteenpäin. Takanani nuoret kuuluivatkin ohjeistavan takanani tulevia naisia avaamaan kassin, jonne he voisivat eväämme laittaa. Osasin jo edellisten tapahtumien kokemuksella aukaista kassini ilman erillistä kehoitusta. Kassi alkoi täyttymään kovaa vauhtia, koska saimme salaattirasian, vesipullon, proteiinijuomaa, vispipuuroa ja banaania. Kaikkia tuotteita en edes tunnistanut, mutta otin kaikki ilolla vastaan. Olenkin hyvin iloinen siitä miten kattava maalihuolto meillä oli Naisten Kympillä. Näistä eväistä jokainen löytäisi jotain syötävää vaikka joku ei maistuisikaan. Ei myöskään tarvinnut syödä omia eväitä saati kiiruhtaa jonnekin ravintolaan syömään.

Bajamajat rivissä

Eväskassin saatuani ryntäsin kassi olalla heiluen oitis bajamajaan, joissa ei nyt ollut ruuhkaa ollenkaan. Ketään ei näkynyt missään ja sain vapaasti valita mieleisen koppin. Minulla oli ollut lähdöstä asti kauhea pissahätä, koska en ehtinyt käymään bajamajassa ennen lähtöä pitkien ja hitaasti etenevien jonojen takia. Bajamajaan päästäkseen piti siis heittää lenkki mahdollisimman nopeasti, että pääsisi kaikkia ennen rauhassa käymään vessassa. Nyt oloni helpotti ja lähdin etsimään kivaa paikkaa, jonne voisin rauhassa istahtaa syömään eväitäni. Hetken käveltyäni muistin tavarani. Suuntasin vähän matkaa takaisin maalin suuntaan, josta olin juuri tullut. Halusin hakea tavarani ennen kuin muut ehtivät maaliin ja varustesäilytykseen muodostuu kauhea ruuhka. Siellä naiset seisoivatkin toimettomana, joten saatoin vapaasti valita henkilön jolta menen kassiani pyytämään.

Oikea kassi löytyi, joten heitin molemmat kassit olelle ja lähdin syömään eväitäni. Reippaan päivälenkin jälkeen ruoka maistuisikin, koska viimeksi olin syönyt kotona aamupalan ja nyt kello oli jo yli kaksi. Istahdin aidan viereen kasseineni ja avasin kassit. Hetki piti kuitenkin vielä malttaa, koska tätä kirjoitusta varten piti saada kuvat kassin sisällöstä. Niinpä levitin koko kassin sisällön kivetykselle ja otin niistä kuvan. Kuvia ottaessa kaivoin omasta kassistani juomapullon nimittäin minulla oli kauhea jano. Olin ohittanut yhden ylimääräisen vesipisteen kiireeni vuoksi, joten juoma maistui aurinkoisena päivänä reippaan lenkin päätteeksi. Sää oli suosinut meitä koko päivän ajan. Vaikka Helsingissä oli hieman tuulisempaa ja kylmempää kuin kotoa lähtiessä tarkenin oikein hyvin juosta mekossani. Pian kuitenkin jouduin kaivamaan kassista pitkähikaisen paidan päälleni ja housut jalkaani. Eväitä syödessä ja hien kuivaessa minulle alkoi tulemaan hieman kylmä vaikka aurinko paistoi kirkkaalta taivaalta edelleen. Tuuli oli kuitenkin aika kylmä ja en halunnut vilustua juoksun jälkeen.

Eväskassimme

Ensimmäisenä aloin syömään eväskassistamme löytynyttä Hetki Härkis- papumix salaattiamme. Rasiassa oli onnekseni pieni haarukka, jolla pystyin syömään salaatin. Olin kotona ajatellut ottavani mukaani kertakäyttöhaarukan, mutta se oli unohtunut. Tämä pieni rasiallinen papuja ja maissia maistui oikein hyvälle kotoa mukaani ottamieni ruisnappien kanssa. Yleensä aina otan jotain omia eväitä siltä varalta mukaani ettei järjestäjän tarjoamat eväät minulle maistu. Tällä kertaa en olisi omia eväitä tarvinnut, mutta ruisnappeja oli kiva narskutella mausteisen salaatin kanssa. Olin todella kiitollinen, että järjestäjä oli huomioinut ruokavalinnoissaan kolme yleisintä erikoisruokavaliota. Meille tarjottavat eväät olivat Naisten Kympin lehdestä löytyvien tietojen mukaan laktoosittomia, gluteenittomia ja kasvisruokavalioon soveltuvia. Syön itsekin hyvin pitkälti kasvisruokavalion mukaisesti, joten oli kiva ettei sataatti sisältänyt lihaa. Sen sijaan saimme tämän hetken trendiruokaa eli härkiksestä kootun salaatin.

Kassimme sisältö oli varsin kattava ja monipuolinen

Eväskassin sisällöstä käyttökelpoisia tapahtumapaikalla ei ollut saamamme konetiskitabletit, pieni pullollinen öljyä, suihkugeeli ja purkkipuuro, joka olisi vaatinut keitettyä vettä. Vähän ihmettelin ruokien jukkoon heitettyä konetiskitabletti pakettia ja muutama muu nainen edessäni ihmetti samaa ääneen. Toivottavasti kukaan ei syö sitä tai tabletit murennu ruokien joukkoon. Onneksi kaikki ruuat olivat tiiviissä paketeissaan, joten ei tätä vaaraa pitäisi olla.

Olin päässyt Naisten Kympin ottamaan kuvaan

Eväät syötyämme päälavalla alkoi loppuvenyttely, joka oli tällä kertaa joogan muodossa. Itse en viitsinyt siirtyä lavan eteen, koska olin saanut hyvän istumapaikan. Ajattelin seuraavani joogaa sivusilmällä screeniltä, joka näkyi tähän hyvin. Lavalle en kyllä nähnyt tästä ollenkaan. Onneksi isoja näyttöjä oli viritelty ympäri tapahtuma-aluetta niin kaikkien ei tarvinnut tunkea lavan eteen nähdäkseen mitä siellä tapahtuu. Lavan tapahtumia pystyi siis hyvin seuraamaan sivummaltakin. Hetken joogaharjoitusta seuratessani huomasin joogan vaikuttavan ihan hyvälle ja ryhdyin itsekin joogaamaan. Pieni venyttely näin juoksun jälkeen tekisi hyvää ja mikäli sitä ei nyt tee niin helposti se jää tekemättä. Jooga kestikin yllättävän kauan ja oli oikein kattava. Lenkkeilijöiden palauttavan joogahetken jälkeen palkittiin tapahtuman parhaat asut. Lidlin lahjoittamat tuotekassit saivat tissihahmot, vesijuoksijoiden porukka ja batmaniksi pukeutunut nainen, joka voitti naamiaiskilpailun. Yllättävän vähän ihmiset olivat tähän tapahtumaan pukeutuneet erilaisempiin asuihin kuin tapahtumapaitaan ja sattumanvaraisesti valittuihin housuihin.

Viimeisenä ohjelmanumerona oli DJ, joka soitti lavalla musiikkia. Tämän jälkeen tapahtuma päättyisi kokonaan. Ihmiset olivatkin pikkuhiljaa valuneet pois tapahtumapaikalta ja kenttä alkoi tyhjentymään. Istuskelin paikanpäällä kaikessa rauhassa ja seurasin miten nuoret keräsivät roskia ja siistivät paikkaa. Miehet vetivät perässään roskapönttöjä ja ilmeisesti kävivät niitä tyhjentämässä aina välillä. Täytyy kyllä sanoa, että todella hyvin tässä tapahtumassa toimi roskahuolto. Tapahtumapaikka oli todella siistissä kunnossa, kun lähdin sieltä pois viimeisten joukossa. Roskat vietiin lähestulkoon kädestä eväitä syödessämme. Kentällä oli paljon roskapönttöjä ja lisäksi nuoret kiertelivät eväitä syövien naisten välissä keräämässä roskia muovipusseihinsa. He näyttivät noukkivan kentältä pienimmätkin roskat ja ajattelin alueen jäävän paljon siistimmäksi mitä se oli ollut ennen tapahtuman alkua. Mikäli en väärin kuullut niin roskien keräämisestä huolehti joku taitoluistelijaryhmä. Kieltämättä todella hyvin hoitivat hommansa.

Tapahtumapaikka tyhjeni hiljalleen ja jäi hyvin siistiksi

Viimenään päätin heittää kassit olalle ja lähteä kävelemään Kamppia kohti. Lähtiessäni otin esittelykojuista muutaman kuvan ja poikkesin pikaisesti Stadiumin telttaan. En kuitenkaan löytänyt sieltä mitään ostamisen arvoista. Kävelin tyytyväisenä Kampille, josta linja-autoni lähtisi. Päivä oli ollut oikein onnistunut säätä myöden.

Tätä juttua kirjoitin heti maanantaina ja ihmettelin miten minun jalat eivät olleet edes yhtään kipeät lenkin jälkeen. Tänään ajattelin kuitenkin pitää taukoa lenkkeilystä ja kävin rauhallisella pyörälenkillä nauttien aurinkoisesta säästä. Olin onnellinen, että olin ottanut tämän viikon töistä vuosilomaksi, joten nyt sain rauhassa kerätä voimia ja rentuotua. Nyt pidän hetken juoksutaukoa ja keskityn tulevaan Islannin matkaamme. Voin tehdä siitä teille toisen tarinan, koska se on maa jonne harva tulee matkustaneeksi. Toivon saavani reissusta paljon erilaisia kuvia ja mielenkiintoisia kokemuksia.

Kiva, jos jaksoit lukea tänne asti. Kuulemisiin...